Olen aika vahvasti introvertti, mutta sosiaalinen sellainen. Tulen siis ongelmitta toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, ekstroverttienkin, tutustun uusiin ihmisiin helposti, olen tarvittaessa aloitteellinen jne, mutta sosiaalinen kanssakäyminen kuluttaa paljon energiaa, joten vastapainoksi tarvitaan paljon omaa rauhaa.
Ongelmani naisiin tutustumisessa ei ole niinkään se, ettenkö osaisi lähestyä heitä tai että ujostelisin (ns. supliikkia löytyy), vaan se, että seurassa olo käy voimille. Joudun käytännössä valikoimaan ihmisiä, joihin haluan tutustua, ensivaikutelman perusteella, sillä tiedän, että jos alkaisin tutustua innolla jokaiseen vastaantulijaan, josta satun kiinnostumaan tavalla toisella, olisin melko pian siinä pisteessä, että alkaisin väliaikaisesti vältellä uusiin ihmisiin tutustumista. Sellainen sosiaalinen energia, jota tarvitaan luontevaan tutustumiseen, on kohdallani suht' rajoitettua, joten joudun valikoimaan "tutustumisen arvoiset" ihmiset ja pitämään muita hieman etäällä.
Muutenhan tuo ei olisi ongelma, mutta huomaan valitsevani väärin aivan liian usein.
Kysynkin teiltä muilta, olitte te sitten intro- tai ekstroverttejä: Oletteko itse havainneet tällaista ongelmaa tai piirrettä? Onko kellään mielessä hyviä ideoita ongelman kiertämiseksi tai ratkaisemiseksi?
Sosiaalinen väsyminen sinkun ongelmana
19
358
Vastaukset
- walski
Mielenkiintoinen aihe, tässä jotain aisioita joihin olen itse miettiessäni päätynyt :)
Itse olen luonteeltani hyvin samankaltainen kuin sinä, eli sosiaalinen introvertti. Juttelen mielelläni kavereiden, tuttujen ja naisten kanssa, mutta varsinkin vaikean keskustelun jälkeen, eli sellaisen missä saan itse olla kokoajan ohjailemassa suuntaa ja toimimassa ylläpitäjänä, tarvitsen hetken hengähdys tauon omassa rauhassa. Muutama vuosi sitten vielä ei pidemmästä jutustelusta vieraiden kanssa tullut juuri mitään, mutta nykyään sosiaalisiin taitoihin perehdyttyäni saan monesti kuulla olevani "kiinnostava ihminen" ja yhä useammin huomaan ihmisten kiinnittävän minuun enemmän huomiota tai jopa hakeutuvan seuraani sen takia.
Olen lievittänyt ongelmaa omia sosiaalisia taitoja kehittämällä ja psykologian tutustumalla. Eli innostan muita puhumaan kyselemällä asioista, joista he puhuvat (yritän saada heidät puhumaan omasta itsestään) ja keskityn itse lähinnä kuuntelemaan. Pyrin esittämään kysymykset tavalla, johon ei voi yhdellä sanalla vastata ja saada ihmiset kertomaan tapahtumia ja kokemuksia omasta elämästä.
Omaa puhettani pyrin värittämään ilmaisutyyleillä, kehonkielellä sekä hallitulla katsekontaktilla. Perus tarinankerrontaan liittyvät kikat kuten äänenpainot, pienten taukojen pitäminen, äkilliset tilanteen muutokset ja mystiikan ylläpitäminen on minulla vielä työn alla.
Omaa kerrontaa helpotan keskittymällä aiheisiin, jotka ovat itselleni läheisiä mutta myös muiden mielestä kiinnostavia (esimerkiksi, saatuani selville mistä toinen on kiinnostunut, valitsen siitä itselleni mieleisen alu-een ja keskityn siihen). Tällä on myös psykologista perää, ihminen helposti kategorisoi ihmiset "me" ja "he" ryhmiin, esim. meidän työtiimi, meidän kaveriporukka, meidän ryhmä ja sitten on ne muut, eli kaikissa on se "me" aspekti, joka porukkaa yhdistää ja erottaa niistä muista. Kun luomaan samanlaisen me ilmapiirin keskusteluun yhteenkuuluvuuden tunne kasvaa ja eikä keskustelu tunnu läheskään yhtä väkinäiseltä.
Toinen psykologisesti merkittävä telkiä on tarvitseminen, kun luot kuvan toiselle, että et tarvitse juuri hänen huomiota sinusta tulee yhtäkkiä paljon mielenkiintoisempi persoona. En tarkoita tässä nyt toisen vähättelemistä, vaan sellaista lopputuloksesta riippumatonta käyttäytymistä. Kun luo toiselle kuvan, että vaikka hänen tilallaan olisi joku muu, siltikin keskustelisit tilanteessa yhtä innostuneesti ja persoonasta kiinnostuen. Näin luot kuvan toiselle, että olet siinä keskustelemassa hänen kanssaan koska hän on kiinnostava, etkä siksi koska tarvitset hänen huomiotaan itsesi validoimiseksi.
Nauramiseen kannattaa kiinnittää erityisesti huomiota, nauru voi olla seurausta hauskasta jutusta tai huomion hakemista. Nauraminen on jo itsessään hyvä mittari, joka kertoo toisen viihtymisestä sinun seurassasi. Hyvä merkki on jos toinen nauraa sinun jutuillesi, vaikka et oikeastaan mitään kovin hauskaa sanonut. Älä koskaan naura hyväksyntää hakien, mutta sellainen kujeileva poikamainen- walski
kujeileva poikamainen hymy sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Edit: loppu unohtui :) - Intro.
walski kirjoitti:
kujeileva poikamainen hymy sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Edit: loppu unohtui :)Mielenkiintoista tekstiä, tuon sulatteleminen ottanee vähän enemmänkin aikaa.
Psykologiaan tutustumisesta on kyllä kieltämättä hyötyä. Olen jopa lukenut, että omalla kohdallani olisi jossakin määrin suositeltavaa harrastaa MBTI-tyypitystä ihan lennosta, kun mieleni on sellainen, että analyysi hoituu siinä keskustelun sivussa syömättä erityisemmin huomiota, ja kun karkeankin tyypityksen perusteella voi jo arvata miten keskustelukumppanin kanssa kannattaa puhua. En siis toki tarkoita, että pitäisi lokeroida, mutta MBTI antaa hyviä alkuarvauksia, joita voi sitten tarkentaa tutustumisen jatkuessa. - mekaanista?
Intro. kirjoitti:
Mielenkiintoista tekstiä, tuon sulatteleminen ottanee vähän enemmänkin aikaa.
Psykologiaan tutustumisesta on kyllä kieltämättä hyötyä. Olen jopa lukenut, että omalla kohdallani olisi jossakin määrin suositeltavaa harrastaa MBTI-tyypitystä ihan lennosta, kun mieleni on sellainen, että analyysi hoituu siinä keskustelun sivussa syömättä erityisemmin huomiota, ja kun karkeankin tyypityksen perusteella voi jo arvata miten keskustelukumppanin kanssa kannattaa puhua. En siis toki tarkoita, että pitäisi lokeroida, mutta MBTI antaa hyviä alkuarvauksia, joita voi sitten tarkentaa tutustumisen jatkuessa.Ja kuitenkin lokerointisi on tuottanut vääriä valintoja...
- walski
Intro. kirjoitti:
Mielenkiintoista tekstiä, tuon sulatteleminen ottanee vähän enemmänkin aikaa.
Psykologiaan tutustumisesta on kyllä kieltämättä hyötyä. Olen jopa lukenut, että omalla kohdallani olisi jossakin määrin suositeltavaa harrastaa MBTI-tyypitystä ihan lennosta, kun mieleni on sellainen, että analyysi hoituu siinä keskustelun sivussa syömättä erityisemmin huomiota, ja kun karkeankin tyypityksen perusteella voi jo arvata miten keskustelukumppanin kanssa kannattaa puhua. En siis toki tarkoita, että pitäisi lokeroida, mutta MBTI antaa hyviä alkuarvauksia, joita voi sitten tarkentaa tutustumisen jatkuessa.Hmm, olen kyllä joskus kuullut, että jotkut ihmiset hyödyntäisivät tuota Myers Briggsin testiä yhteyden luonnissa, mutta itse en ole kyllä varsinaisesti tullut sitä ajatelleeksi sen tarkemmin. Ymmärrän kyllä hyvin pointin miksi tuota käytetään, jo aikaisemmin mainitsemani "me" ja "he" luokittelussa, onnistut varmasti hyvin pikaisesti luomaan sen "me" -fiiliksen jos nopeasti pääset samalle aaltopituudelle toisen arvomaailman kanssa.
Kiitos vinkistä, täytyykin perehtyä tähän joskus kun sopiva väli löytyy. Sopii hyvin linjaan tämän pikku projektini kanssa. - Intro.
walski kirjoitti:
Hmm, olen kyllä joskus kuullut, että jotkut ihmiset hyödyntäisivät tuota Myers Briggsin testiä yhteyden luonnissa, mutta itse en ole kyllä varsinaisesti tullut sitä ajatelleeksi sen tarkemmin. Ymmärrän kyllä hyvin pointin miksi tuota käytetään, jo aikaisemmin mainitsemani "me" ja "he" luokittelussa, onnistut varmasti hyvin pikaisesti luomaan sen "me" -fiiliksen jos nopeasti pääset samalle aaltopituudelle toisen arvomaailman kanssa.
Kiitos vinkistä, täytyykin perehtyä tähän joskus kun sopiva väli löytyy. Sopii hyvin linjaan tämän pikku projektini kanssa.En puhuisi MBTI:n yhteydessä niinkään arvomaailmasta, vaan enemmänkin siitä, miten ihminen kokee maailman. Joku on käytännönläheinen, joku toinen abstraktimpi, ja toisaalta joku loogisempi, joku enemmän tunteisiin luottava, ja ja MBTI voi oikein ymmärrettynä auttaa ymmärtämään, millaiset asiat ketäkin motivoivat ja millaisen kanssakäymisen kukakin kokee omimmakseen. Ja se kieltämättä liittyy jossakin määrin tuohon me/he-luokitteluun.
- pisteviiva
Pitää kyllä osin paikkansa omalla kohdalla nuo jutut. Olin viikonloppuna baarissakin ja juttelin useiden naisten kanssa, muttei vaan jaksanut alkaa vetää mitään iskushowta. Se oli kuitenkin ihan kiva huomata että tulee vielä toimeen ihmisten kanssa.
- Vanhana loppuu
Minulla alkaa ikä tehdä tehtävänsä. On kadonnut mielenkiinto tutustua uusiin ihmisiin, koska useimmiten löydän kuoren alle kurkistaessani melko lailla ennalta tuttua ja pitkälti ei-toivottua materiaalia.
- WrappedInPlastic
Asiallinen juttu.
"... mutta sosiaalinen kanssakäyminen kuluttaa paljon energiaa, joten vastapainoksi tarvitaan paljon omaa rauhaa." Allekirjoitan tuon täysin. Kiva tietää, että on muitakin, jotka kokevat tuollaista.- Intro.
Tuohan on sinänsä ihan normaalia introvertille, mutta se ongelma tässä on se, että tuo tosiaan pakottaa valikoimaan, ja ne valinnat menee turhan usein pieleen.
- pisteviiva
Intro. kirjoitti:
Tuohan on sinänsä ihan normaalia introvertille, mutta se ongelma tässä on se, että tuo tosiaan pakottaa valikoimaan, ja ne valinnat menee turhan usein pieleen.
Miten ne menee pieleen?
- Kiinnostavaa.
Kerro lisää. Älä tyydy lausumaan, että valitset väärin vaan kuvaile, millaisia ihmisiä olet valinnut ja mikä on mennyt pieleen (tai millä perusteella olet valinnut).
- itse teen näin
Miten olisi yhteen ihmiseen keskittyminen kerrallaan - lähemmän tutustumisen mielessä?
- Intro.
Tässä on nyt siis kyse tilanteista kuten illanistujaiset, joissa on kaverien kavereita niin paljon, että kaikkiin ei jaksa millään tutustua. En yleensä ole suin päin syöksymässä mukaan keskusteluihin, vaan tarkkailen tilannetta ensin taka-alalta. Sen jälkeen menen mukaan joko johonkin, mikä kuulostaa asian puolesta kiinnostavalta, tai vaihtoehtoisesti johonkin pieneen porukkaan, joka vaikuttaa kiinnostavalta. Valinta on yleensä intuitiivinen, enkä ole tähän asti tullut juuri analysoineeksi tarkempia perusteita.
Monesti vaan huomaa illan päälle, että jossakin muualla olisikin jotain paljon mielenkiintoisempaa, mahdollisesti myös mielenkiintoisia naisia, mutta siinä vaiheessa on vain todettava, että sosiaalinen energia kului jo ensimmäiseen porukkaan mukaan pääsemiseen, ja enää ei jaksa niin luontevasti jutella muiden kanssa.
Tavallaan siis ensimmäiseen porukkaan on vielä helppo mennä, mutta sen jälkeen jutusteluihin osallistuminen alkaa mennä enemmän ja enemmän kukasta kukkaan hyppimiseksi, kun se lähempi tutustuminen on niin kuluttavaa, vaikka juuri päinvastainen, eli yhteen tai pariin ihmiseen keskittyminen olisi se mitä kaipaisin.
Ehkä pitäisi pysyä taka-alalla ja tarkkailla tilanteita pidempään ennen kuin tekee valintoja, mutta toisaalta en haluaisi antaa itsestäni liian eristäytyvää tai ujostelevaa kuvaa. - KunSenOikeanJoskus..
Olen itse eksovertti (ENFP), jolla tunnepuoli introvertin. ENFP on ainoita ekstoverttejä, jotka tarvitsevat myös omaa rauhaa palautumiseen. Isoissa tapahtumissa näytän ulkoisesti olevani kuin kala vedessä, mutta sisäisesti ponnistelu syö ja joko painan adrealiinit veressä (=puhuä pölötän) tai en viihdy. Siis näin, vaikka olen suhteellisen selkeä ekso.
Tuttujen ja samanhenkisten ihmisten (älylliset N:t, monesti INTJ, INFP, ENFP, ENFJ) seurassa olen taas hyvin vapautunut. Niin paitsi tunteeni paljastan hyvin perusteellisen harkinnan jälkeen. Ihmiset ei edes huomaa, etten puhu oikeasti tunteistani mitään, kun kerron muuten elämästäni paljon, asiatasolla ;-) Siis strategiani: keskittyä sellaiseen mikä on itselle helpompaa ja toimii. Ei minun eikä kenenkään muukaan tarvitse olla yhtään mitään muuta kuin oikeasti on.
Tutustun ihmisiin helposti. Joko ihmissuhteista tulee syviä ja todella pitkiä, jossa ei tarvitse olla muuta kuin mitä aidosti on ja voidaan puhua asioista niiden oikeilla nimillä (vrt. melkein kuin perheenjäsen kanssa) tai sitten kaverisuhteet jää moikka-mitä kuuluu tasolle. Kumpaakin laatua on useita, mutta käytän energiani niissä suhteissa, joissa molemmin puolin annetaan paljon. Voisiko sama toimia introlle, mielummin syvää ja tuttua kuin pintaa ja paljon? Jos tapailet toisia introverttejä tai sellaisia, jotka ymmärtävät tarpeen omalle rauhalle, niin varmaan ei ole iso ongelma vetäytyä välillä omaan luolaansa rauhoittumaan. Syvä ihmissuhde kestää sen.
Kuluttaako työsi ison osan energiastasi ihmissuhteissa? Jos kuluttaa, kannattaa miettiä uran suuntaamista niin, että myös henkilökohtaiselle elämälle jää energiaa. Jos tilaa ei vaan ole vaikka puolisolle ja perheelle, ja ne silti "hankkii", niin elämä on aika kuormittavaa pitkän päälle.
Mitä tapailukanavia olet käyttänyt? Onko helpompi tutustua jo aiemmin tuttuun oikean suuntaiselta vaikuttavaan? Puolituttujen kanssa on siinä mielessä helpompaa, että yleensä tulee mahdollisuus tutustua pikkuhiljaa muun ohessa silti antamatta itsestään kovin paljon ennen kuin on nähnyt jo vähän mitä toinen on. Näin osumatiheys on parempi kuin baarissa (hyvin sattuman varaista) ja tutun/puolitutun kanssa on helpompi olla oma itsensä. Itsetuntemuskin saattaa auttaa oikeiden tapailujen valitsemisessa, se että tietää mitä haluaa elämältä ja kumppanilta: mitkä asiat oikeasti merkitsee? Tietysti kriteereissä on aina se vaara, että sulkee pois sen mitä eniten tarvitsisi. Aina ei ole helppo nähdä itseään.- Intro.
Mielenkiintoinen vastaus, kiitos siitä :)
Itse olen tosiaan INTx (P ja J yhtä vahvoja). Tunnen pari ENFP:tä ja satun tietämään, että ENFP ja INTJ ovat MBTI:n mukaan toisilleen "perfect match". On aivan uskomatonta, miten ENFP voi saada kaltaiseni hillityn ja ajatuksiaan varjelevan introvertin avautumaan tuntematta silti oloaan ollenkaan epämukavaksi.
Yleensä tulen parhaiten juttuun N:ien kanssa, silloin tuntee puhuvansa samaa kieltä. NT-miesten kanssa on yleensä helppo tulla juttuun, ja NF-naiset, silloin harvoin kun heitä kohtaa, ovat erittäin tervetullutta seuraa. En tietenkään yritä olla jotain, mitä en ole, mutta epämukavuusalueella on mukava käydä silloin tällöin oppimassa uutta itsestään ja ihmisistä yleensä.
Kaikki parhaat kaverini ovat juuri sellaisia, että heidän kanssaan saatetaan pitää pitkiäkin taukoja, mutta kun palataan asiaan, niin ollaan heti siinä mihin jäätiin.
Työni on hyvin itsenäistä, joten se ei kuluta sosiaalista energiaa. Hyvä niin.
Uusia ihmisiä tapaan lähinnä harrastusten kautta. Se onkin hyvä kanava, sillä se antaa mahdollisuuden tutustua vähitellen, mutta harrastukseni ovat sikäli vähän hankalia, että ihmisten vaihtuvuus on melko suurta, joten ei ole ollenkaan sanottua, että ne mielenkiintoisimmat pysyisivät mukana kuvioissa pidempään. Ja kun olen luonteeltani sellainen, että ihmisten tapaaminen asiasta tehden, siis oma-aloitteisesti harrastusten ulkopuolella on yleensä aika korkean kynnyksen takana, niin se hankaloittaa tilannetta entisestään. - : - P
Intro. kirjoitti:
Mielenkiintoinen vastaus, kiitos siitä :)
Itse olen tosiaan INTx (P ja J yhtä vahvoja). Tunnen pari ENFP:tä ja satun tietämään, että ENFP ja INTJ ovat MBTI:n mukaan toisilleen "perfect match". On aivan uskomatonta, miten ENFP voi saada kaltaiseni hillityn ja ajatuksiaan varjelevan introvertin avautumaan tuntematta silti oloaan ollenkaan epämukavaksi.
Yleensä tulen parhaiten juttuun N:ien kanssa, silloin tuntee puhuvansa samaa kieltä. NT-miesten kanssa on yleensä helppo tulla juttuun, ja NF-naiset, silloin harvoin kun heitä kohtaa, ovat erittäin tervetullutta seuraa. En tietenkään yritä olla jotain, mitä en ole, mutta epämukavuusalueella on mukava käydä silloin tällöin oppimassa uutta itsestään ja ihmisistä yleensä.
Kaikki parhaat kaverini ovat juuri sellaisia, että heidän kanssaan saatetaan pitää pitkiäkin taukoja, mutta kun palataan asiaan, niin ollaan heti siinä mihin jäätiin.
Työni on hyvin itsenäistä, joten se ei kuluta sosiaalista energiaa. Hyvä niin.
Uusia ihmisiä tapaan lähinnä harrastusten kautta. Se onkin hyvä kanava, sillä se antaa mahdollisuuden tutustua vähitellen, mutta harrastukseni ovat sikäli vähän hankalia, että ihmisten vaihtuvuus on melko suurta, joten ei ole ollenkaan sanottua, että ne mielenkiintoisimmat pysyisivät mukana kuvioissa pidempään. Ja kun olen luonteeltani sellainen, että ihmisten tapaaminen asiasta tehden, siis oma-aloitteisesti harrastusten ulkopuolella on yleensä aika korkean kynnyksen takana, niin se hankaloittaa tilannetta entisestään.Luokitteletko ihmiset itse noihin kategorioihin vai pyydätkö esim. tekemään nettitestin?
- Intro.
: - P kirjoitti:
Luokitteletko ihmiset itse noihin kategorioihin vai pyydätkö esim. tekemään nettitestin?
Hmm... Mainitsin muistaakseni ensimmäisessä viestissäni olevani _sosiaalinen_ introvertti. Ajattelin, että se sulkisi pois senkin ajatuksen, että testauttaisin kaikki kaverini ;)
Luokittelen itse, kuten jo vähän aiemmin kirjoitin. Kun tuntee teorian ja on luonteeltaan analyyttinen, niin tulee luokitelleeksi ilman että siihen tarvitsisi erikseen keskittyä. - KunSenOikeanJoskus..
Intro. kirjoitti:
Mielenkiintoinen vastaus, kiitos siitä :)
Itse olen tosiaan INTx (P ja J yhtä vahvoja). Tunnen pari ENFP:tä ja satun tietämään, että ENFP ja INTJ ovat MBTI:n mukaan toisilleen "perfect match". On aivan uskomatonta, miten ENFP voi saada kaltaiseni hillityn ja ajatuksiaan varjelevan introvertin avautumaan tuntematta silti oloaan ollenkaan epämukavaksi.
Yleensä tulen parhaiten juttuun N:ien kanssa, silloin tuntee puhuvansa samaa kieltä. NT-miesten kanssa on yleensä helppo tulla juttuun, ja NF-naiset, silloin harvoin kun heitä kohtaa, ovat erittäin tervetullutta seuraa. En tietenkään yritä olla jotain, mitä en ole, mutta epämukavuusalueella on mukava käydä silloin tällöin oppimassa uutta itsestään ja ihmisistä yleensä.
Kaikki parhaat kaverini ovat juuri sellaisia, että heidän kanssaan saatetaan pitää pitkiäkin taukoja, mutta kun palataan asiaan, niin ollaan heti siinä mihin jäätiin.
Työni on hyvin itsenäistä, joten se ei kuluta sosiaalista energiaa. Hyvä niin.
Uusia ihmisiä tapaan lähinnä harrastusten kautta. Se onkin hyvä kanava, sillä se antaa mahdollisuuden tutustua vähitellen, mutta harrastukseni ovat sikäli vähän hankalia, että ihmisten vaihtuvuus on melko suurta, joten ei ole ollenkaan sanottua, että ne mielenkiintoisimmat pysyisivät mukana kuvioissa pidempään. Ja kun olen luonteeltani sellainen, että ihmisten tapaaminen asiasta tehden, siis oma-aloitteisesti harrastusten ulkopuolella on yleensä aika korkean kynnyksen takana, niin se hankaloittaa tilannetta entisestään.Olen myös huomannut saman aaltopituuden vahvasti intuitiivisten kanssa ja kumppaniksi etsin nimenomaan N:ää. Tiedän, että loppumaton analysointi ahdistaa/tylsistyttää S:ää ja taas itse en ole onnellinen jos en saa pohtia ja analysoida. Tapa elää on vaan niin erilainen.
Koen kumppanin etsinnän sinänsä aika turhauttavaksi. Helpoin tapa tavata ketään on tietysti baari, mutta oikean löytäminen sieltä on järjetöntä. Yleensä tutustuminen tapahtuu aika toisisijaisilla kriiteereillä ja jutut on useimmiten helppoja. IN-tyypit ei kovin usein tee aloitteita (kaventaa vielä potentiaalisten osuutta läsnäolijoista). Ja kun baarissa käy kerran kuussa tai harvemmin, ei se ihan helposti löydy. Netti-ilmot tietysti on N-tyyppien löytämiseen parempia, mutta tällä hetkellä aika eikä ehkä mielenkiintokaan vaan riitä deittiruljanssiin. Yksi riittäisi ;-)
Työskentelen tutkimusorganisaatiossa ja siinä ympäristössä kyllä N-tyypit dominoi ja myös IN-tyyppien kanssa tutustuu. Useimmat vaan alkaa jo olla vakiintuneita yli kolmekymppisenä ja kynnys aloitteeseen isompi kuin muualla.
Ystävyyssuhteissa olen huomannut, että IN-tyyppien kanssa tarvitaan aikaa ennen kuin he avautuvat ja heidän luonteensa sydän pääsee loistamaan. Jos kiinnostavin ydin on piilossa, voi lyhyessä tapaamistilanteessa helposti tehdä virhearvoita. Monesti intuitio kertoo totuuden, muttei aina. Samallalailla minusta voi saada väärän kuvan, koska jos en tunne oloani täysin turvalliseksi, "suojelen" itseäni näyttämällä enemmän T-tyypiltä kuin F:ltä. Ihan viime vuosina olen kyllä ehkä oppinut olemaan enemmän se mitä sisimpäni on ja T-suojaus tulee mukaan vain ääritilanteissa.
Kun kaiken pistää päälle vielä ihmisten pinnallisemmat kriteerit ja tunteiden molemmin puolisen syttymisen.... A-U-T-S mikä yhtälö! Itse olen pohdissani päätynyt, että jos löydän sielunkumppanin, jonka kanssa kolahtaa ja arvomaailma osuu jotenkin, en aio pistää paljon painoa jollekin mille minulle ei oikeasti ole väliä.
Onneksi elämäntilanteeni on sellainen, ettei minulla ole kiire enkä tarvitse kumpania saadakseni "vain jonkun" tai täyttääkseni tyhjää tilaa itsessäni. Eli tutustun ihmisiin heidän itsensä takia, ja jos sattuu osumaan kohdalle sillä strategialla, niin sitten osuus.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti27717688Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist245676- 1232642
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar172162Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361795Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?1111047- 59973
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto32941Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?45941