Voiko vihollinen

Ei löydy, mutta kyllä voi parantaa, sillä Raamatusta löytyy kohta, missä sanotaan, että paholainen tekeytyy valkeuden enkeliksi. Eli tekee näennäisesti hyvää, että saisi eksytettyä. Eli siinä mielessä ei paranna ilmaiseksi vaan vaatii siitä kovan hinnan.

Väärät kristukset ja valheprofeetat tulevat tekemään suuria tunnustekoja ja ihmeitä. Jeesus kertoi ja varoitti heistä. Lopussa paholainen tulee esiintymään valheen kaikella voimalla, tunnusteoilla ja ihmeillä. Koska antikristus jäljittelee Jeesusta niin hän varmasti jäljittelee myös Jeesuksen parannustöitä. Eikö näitä kristuksia eli voideltuja ole jo keskellämme. Heitä ylistetään voidelluiksi eli kristuksiksi, mutta heillä ei ole mitään tekemistä puolestamme kuolleen, syntimme sovittaneen ja ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen kanssa.

Nuo kristukset eli voidellut ovat niin eksyneitä, että vielä Jeesuksen edessäkin vetoavat tehneensä hänen nimessään monia voimatekoja ja ajaneen ulos riivaajia. Jeesus kuitenkin sanoo, ettei ole koskaan heitä tuntenut.

Paholainen voi siis parantaa sairaita jotka hän on itse sairaiksi tehnyt. Joku oppinut voi laittaa jatkoksi raamatunpaikkoja.

Tuossa se harha onkin. Uskotaan ettei saatana tee mitään "hyvää". Kyllä tekee jos vain saa siten eksytettyä. Sama koskee väitettä ettei vihollinen muka puhuisi uskoville.

>Tuossa se harha onkin. Uskotaan ettei ******* tee mitään "hyvää".<
>Sama koskee väitettä ettei vihollinen muka puhuisi uskoville. <

En usko, että sielunvihollinen tekee koskaan mitään hyvää.
Kaikki hyvältä nayttäväkin on pahaa hänen tekemänään. Pahuuden perimmäisestä olemuksesta ei voi löytyä hyvää, mutta Jumala voi panna pahankin palvelemaan hyviä tarkoitusperiään. Hän on suvereeni hallitsija kaikessa.

Sielunvihollinen puhui Jeesukselle. Kyllä hän puhuu myös uskoville.

Raamattu kertoo, että vihollinen kiusasi Jeesusta erämaassa, johon tämä oli Hengen johdattamana tullut.
Minusta on kiinnostavaa, että vihollinen, pimeyden enkeliruhtinas, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, sai oikeuden ottaa mukaansa ja kuljetella Jeesusta mielensä mukaan. Sekä Matt. 4. että Luuk. 4. luvuissa kerrotaan tapahtumasta.

Eri käännöksissä näkee vihollisen toimista käytettävän sanoja 'kuljetti', 'vei', 'johdatti' 'otti mukaansa' Jeesuksen korkealle vuorelle ja 'asetti' pyhäkön harjalle.
Oli kuin viholliselle olisi annettu lähes kaikki valta Jeesuksen yli, samaan tapaan kuin saatana sai vallan Jobiin. Vihollisella valta Jeesukseen, joka itse sanoi, että hänelle on annettu kaikki valta sekä taivaassa että maan päällä?

Jossain tuli kuitenkin raja vastaan. Aikansa kiusattuaan, Jobia mm. menetyksillä ja sairaudella, vihollinen joutui väistymään. Sekä Jeesuksen että Jobin elämässä alkoi noiden koettelemusten jälkeen uusi vaihe, siunausten aika. Job sai moninkertaisesti takaisin kaiken menettämänsä. Jeesus puolestaan aloitti julkisen toimintansa.

Uskon, että näidenkin esimerkkien valossa voimme luottaa siihen, että Jumala, Isä Kaikkivaltias, sanoo aina lopulta, mihin asti vihollisen valta saa ulottua. Kun Hän sanoo, että tuosta poikki ja siihen jengat, niin se on siinä.

Ihmiset tekevät sekä hyvää että pahaa.
Saarn. 7:20
Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä.

Meidän hmisten tekemisten hyvyys ja pahuus riippuvat siitä, kumpaako puolta itsessämme ruokimme, itsekästäkö vai nöyrää mieltämme. Job nöyrtyi Jumalan edessä. Samoin teki Jeesus. Hän piti kiinni kirjoituksista ja torjui siten vihollisen hyökkäykset. Hän nöyrtyi vielä alemmaksi - ristinkuolemaan asti.

Fil.2:
9 Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,
10 niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
11 ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Mikä on sielunvihollinen ja miten se toimii! Otetaanpa esimerkki.

Uskovainen pari päättää rakentaa omakotitalon. He kutsuvat kirvesmieheksi tunnetun ateistin ja marxilaisen, koska tietävät tämän ammatimieheksi ja joka tekee, mistä on sovittu.
Pari ei kutsu vieressä asuvaa uskovaista kirvesmiestä, joka tekee hutiloa työtä ja käy töissä milloin haluaa. Vaikka uskova timpuri olisi halvempi, pari ottaa työhön ateistin.
Pari maksaa työstä kuten oli sovittu ja vaivihkaa sijoittavat timpurin evässalkkuun bouksena votkapullon. Ateisti timpuri näet auliisti kertoi rakentamisen nikseistä ja jeesasi paria tavaroiden hankinnassa ja joista neuvoista parille oli melkoista taloudellistakin hyötyä.

Pari ei paasannut timpurille uskontoa, koska tiesivät etteivät pärjää väittelyssä. Ja toisaalta heille oli tärkeintä työn edistyminen.

Kuka tässä tapauksessa oli paholainen ja kuka enkeli? Viettelikö perkele sittenkin uskovaisen pariskunnan?

"Kuka tässä tapauksessa oli paholainen ja kuka enkeli? Viettelikö ******* sittenkin uskovaisen pariskunnan? "

Missä on punainen lanka? Uskova pariskunta teki aivan normaalin päätöksen. He rakennuttivat talon, koska ateisti oli taitavampi ammattimies.

Ei tuossa esimerkissä ole mitään tekemistä caatanan tai muunkaan taivasasioiden kanssa.

Luuletko uskovien käyvän vain uskovien ylläpitämissä kaupoissa tai uskovien ylläpitämissä firmoissa. Uskovat käyvät siellä ja tilaavat sieltä tavaraa samoin perustein kuin ei-uskovatkaa, päätös syntyy laatu-hinta-suhteen persuteella.

Kyllä helluntailainen tilaa television jehovaltakin vaikka ei yksiin käy aatokset raamatun opeista. Bisnes on Bisnestä ja Mooses on Moosesta. kaksi eri asiaa.

En minäkään uskomattomana sivuuta uskovan kauppaa, jos sieltä saa palvelua ja kvaliteettia.

Ehkä ymmärsin väärin viestisi.

Jumalan lähettämä pahahenki yllätti Saulin ja sai tämän riehumaan hurmoksissa.

Kannattaa olla erityisen valppaana mikäli pahahenki yllättää,saattaa hyvinkin olla
Jumalan lähettämä.

Nimimerkki hans.lankarille

merihukka 12.3.2010 12:21:
"Missään työelämässä ei tarvita uskontoa eikä uskomuksia. Työ päinvastoin olemuksellaan uhkuu tiedon tarvetta ja kieltää uskonnot. Työn ja tuotannon sekaan uskomusten laittaminen on suorastaan rikollista."
" Työn teossa ei auta uskonnollisuus, ateismi, puoluepoliittisuus tai muukaan. Työssä tai tuotannossa on tunnettava työn sisältö ja pyrittävä se tekemään mahdollisimman hyvin." (tämä oli myöhemmin keskustelussa)

Keskustelu sujui mielestäni sutjakkaasti. Ajattelimme samoin.
Nyt kun luin keskustelun uudelleen, en vaihtaisi omista kommenteistani mitään, eikä sinulla mielestäni ollut todellisuuden suhteen vääriä näkemyksiä.

Tässä ketjussa esille tuomani asia uudessa muodossa liittyy saumattomasti aloituksen kysymykseen.
Uskova näkee maailman mustavalkoisena. Siinä ovat hyvät uskovat tai väärinuskovat sekä uskonnottomat. Uskova on hyvän asialla, uskonnoton pahan vallassa.

Työn ja tuotannon suhteen kautta pyrin todistamaan, että raamatun/kristityn käsitykset ovat vääriä. Ihmiskunta ei ole mustavalkoinen.
Tuotanto on perusta ja kattaa puitteet ihmisten elinehdoille. Sen suhteen ihmiskunnan jäsenet ovat yhdenvertaisia (uskovat ja uskonnottomat). Kukaan ei ole "paholaisen" vallassa.

Tuotannon tulosten jaon suhteen tulee esille erilaisia mielipiteitä ja niiden takaa löytyy sekä uskonnollisia että maallisia ideologioita.

Työ ja koneet ovat puolueettomia ja edellyttävät tietoa ja tiedettä. Tietoa tämänpuoleisesta todellisuudesta.

Siis: Onko uskonnoton tai vääräuskoinen paholaisen (pahuuden) lapsi vai ei.

hans lankari

Kun olemme elämän ehtojen perustotuuksista yhdenmielisiä, voin yhtyä seuraavaankin mietelmääsi -
"Näen kuitenkin, että ihminen on enemmän kuin psykofyysissosiaalinen olento. Ihmisellä on tarve tutkia myös olemassa olonsa syvimpiä kerroksia; kysellä ja kyseenalaistaa."

Ihminen on sekä materiaalinen että henkinen olento. Henkisyys ei tule tyhjästä. Se tulee todellisuuden tiedostamisesta.
Kun 100.000 vuotta sitten pieni yhteisö illalla istui nuotion ääressä paistellen lihapaloja, se myös keskusteli keskenään. Metsästäjät kehuivat saalistuksen urotöitä. Puhuttiin, minä vuodenaikana missä ja milloin peuroja liikkui, missä oli milloinkin syötäviä kasveja. Yhteisö kertasi elämisen ehtoihin liittyviä asioita.

Samalla yhteiskokoontuminen oli teatteria, kulttuuria sekä alkeiskoulu. Tiedot välittyivät suullisesti jälkeläisille ja se oli välttämätöntä. Jossain vaiheessa ryhdyttiin jättämään lihapala metsästyksen tulevaksi onneksi. Arvokas lähde sai
huomiota, jotta vesi ei loppuisi jne.
Tiedostus ympäristöstä alkoi sekä oikeaan että tiedon kannalta väärään suuntaan. Väärä suunta oli kehittää ilmiöiden perussyyksi henkiolentojen vaikutus ja joista myöhemmin kehittyi alistavia uskontoja.

Mutta kaikki arvelut luonnon ilmiöiden syistä olivat uteliaisuutta siihen, miten maailma toimii ja oli välttämätöntä.
Silti ihmisluontoon ei kuulu pelkkien tosiasioiden toistaminen. Tai niitä voidaan toistaa musiikin, runoilun ym. avulla, elämisen syvyyksien etsinnällä (filosofia, uskonto) ja joista monenlaisista yhteyksistä muodostuu aikakaudelle ominainen kulttuuri.

Voin yhtyä raamatunjakeeseesi. Sanat eivät ole olennaisia. Mietteen sisältö, mitä sanoilla kuvataan, on tärkeintä.
"Miika 6:
8 Luonto (Hän) on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta se (Herra) sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi luontosi (Jumalasi) edessä?"

Luonnostahan ja kaikesta olevaisesta jumalassa/jumalissa on kyse. Luontoa ei voi muuttaa. Ja kun sitä hivenen voi muuttaa, on otettava muutoksen vaikutukset luontoon esille ennen tekoja.

Eipä minulla ole juuri vastaan sanomista. Olen samaa mieltä lähes kaikesta. Henkisyys ei tule tyhjästä. Tyhjästä kun on paha nyhjästä. En tarkoita sinua ja kirjoittamaasi. Kirjoitat asiallisesti ja hyvin.

Nyhjäsen jonkin verran viestisi lopusta.
Olet muuttanut Miikan kirjan tekstin muotoon, jossa Jumala on sama kuin luonto. Minä näen asian toisin eli juuri niin kuin se on kirjoitettu.

Jumala on kaiken olevaisen perusprinsiippi. Hän on Luoja ja koko maailmankaikkeuden ylläpitäjä, näkymätön, mutta nähty. Ei näillä silmillä, vaan uskon silmillä - sisäisesti. Siksi vetosin Jeesuksen Kristuksen sisäiseen tuntemiseen elämämme kalleimpana asiana.

Jos samaistamme Jumalan luotuun luontoon, Hän ei ole enää Luoja, eli todellisuuden perusprinsiippi. Jos ymmärrämme todellisuuden vain meille näkyvänä todellisuutena, olemme yhtä hakoteillä kuin väärään suuntaan lähteneet ja alistaviin uskontoihin johtaneet arviot ilmiöiden syistä.

Tämä ei tarkoita, että meidän pitäsi hylätä näkyvä todellisuus, vaan että meidän tulee ottaa huomioon myös ihmissilmille näkymätön.

Perustan käsitykseni Raamattuun eli uskon, että "näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia." (2.Kor.4:18)
Hepr. 11:3
Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.

Luonto on luotua eli näkyväistä emmekä saa palvella luotua enemmän kuin Luojaa. Tehtävämme on varjella luontoa ja koko luomakuntaa. Käytännössä se tarkoittaa juuri sitä, että aina kun haluamme ja voimme muuttaa sitä hivenenkin, on muutoksen vaikutukset huomiotava ennen tekoja. Sinäpä sen sanoit!
Eipä taida nykyinen ihmiskunta liiemmin ajatella tätä luontoa muuttaessaan.

Luonnon voi tietysti ymmärtää toisinkin eli olennon, ilmiön, asian tai minkä tahansa sisäisenä olemuksena. Olen vastauksessani konkretisoinut sanan näkyvään luontoon liittyväksi.

Lopuksi, oma ajatukseni tämäkin, koska aloin alunperin kirjoittaa tässä ketjussa nimimerkillä 'ajatuksia...' :

Ehkä mainitsemasi nuotiolla istujat katsahtivat turistessaan
myös ylöspäin ja miettivät tähtitaivasta katsellessaan, että mitähän kaikkea tuolla tähtien takana on. Tietämättään he katselivat iankaikkisuuteen.

hans lankarille

"Jumala on kaiken olevaisen perusprinsiippi."

Tähänpä takerrun, ettei menisi toistoksi. En vastakkaisuuden takia, vaan jatkaakseni Miikan kirjan jakeen pohjalta.

Kristinusko käsittää, että Jumala on läsnä kaikkialla ja kaikessa. En tähän hätään jaetta löytänyt, mutta näin se muistaakseni on.

Kaikkeus, se mitä on olemassa, ei rajoitu tuntemaamme universumiin. Se rajaton ja ajaton.
Ihminen tuntee hyvin rajallisesti olevaista. Koskaan ei tulla absoluuttista tuntemusta. Mutta se mitä on, se on kaikki itsessään ja se on tiedostuksen saavuttamattomissa.

Korvaamalla Jumalan sanalla luonto, en halunnut rajoittua materiaan. Vaikka ihminen on materiaa ja henkisen toiminnan edellytys on materiaalinen olento, niin ajatteleva olento on materian ja henkisen ykseyttä. Niitä ei voi erottaa toisistaan. Materia (kaikkialla läsnäoleva) synnyttää henkistä ja se muuttuu aineelliseksi toiminnaksi.

Jos materian muoto olisi yhdentekevä, ihminen maalaisi asuntonsa ja huonekalunsa ja kaiken yhdellä (halvimmalla) värillä. Kaikki tarvekalut olisivat mahdollisimman pelkistettyjä. Asumukset tehtäisiin kaltevalle aavikolle, josta avoviemärit veisivät jäteven pois.
Näin ei ole. Aineellisen muodot, asettelu ym. synnyttävät tunteita. Tunteet ovat materiaalisuuden henkinen ilmaus. Ostetun tai rakennetun tyhjän asunnon ihminen kalustaa ja värittää sen pohjalta, että hän viihtyisi, omaisi asuessaan hyvää mieltä.

Sekin kuuluu tunteisiin (henkisyys), että haaveillaan saavuttamattomasta. Joko tähtiin lentämisestä tai tutkimisesta, mitä niiden takana on tai mahdottomasta rakkaudesta.
Pitää olla reaaliset ihmisten väliset käyttäytymisnormit. Se on riittämätön. Haaveilu mahdollisesta ja mahdottomasta tulee olla. Toisaalta sitä kukaan ei voi toiselta riistää, olipa se sitten uskonnollista tai ei-uskonnollista henkisyyttä.

Sanoisin: Kaikkialla läsnä oleva on olevaisen perusprisiippi. Rajallinen olento on monivoipa sen suhteen ja tiedon lisääntyessä "voipaisuus" lisääntyy, mutta koskaan siitä ei ole mahdollista muodostaa täydellistä kuvaa.
Kaikkialla läsnä oleva jää tiedon suhteen aina sumuisen pilven kätköön.

Löytyy.

Sama paholainen joka Jeesusta kiusasi,
osaa parantaakin, ja saa seuraajia
sillä tavalla.

Matteus
4:8 Taas perkele otti hänet kanssansa sangen
korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman
valtakunnat ja niiden loiston

4:9 ja sanoi hänelle: "Tämän kaiken minä annan sinulle,
jos lankeat maahan ja kumarrat minua."

Joskus 80-luvulla jaettiin helluntailaisten juhlilla seinäjoella traktaatteja, eräästä amerikkalaisesta henkiparantajasta, joka oli sanonut, että ihminen parantuu sillä ehdolla, että henki pääsee asumaan hänen sisälleen. En tiedä onko tämä asia jo unohdettu niissä piireissä.