Etenkin jatkosodan hyökkäysvaiheen ajalta voidaan asiakirjoin todistaa, että Suomi osallistui Saksan sodanjohdon alaisuudessa hyökkäys- ja tuhoamissotaan Neuvostoliittoon. Eli Suomen armeija oli elimellinen osa Operaatio Barbarossaa. Vaikka todisteita on lukuisia, esitän vain viisi melko hyvin tunnettua esimerkkiä asiakirjoista, joissa saksalainen sodanjohto käskytti/ohjeisti Suomen armeijan johtoa sekä lyhyesti miten Suomen armeijan johto toimi kyseisen käskyn/ohjeen mukaan.
Tässä yhteydessä kannattaa myös muistaa, että Saksa lähti 18.12.1940 Hitlerin allekirjoittaman määräyksen n:o 21:n, eli Barbarossa suunnitelman, toteuttamisessa siitä, että natsiliittolaisten Romanian ja Suomen armeijat alistetaan Saksan käskyvallan alle. Ja kuten mainitsemistani esimerkeistä käy alempaa ilmi, Suomi toteuttamalla mukisematta Saksan sodanjohdon käskyjä ja ohjeistuksia, hyväksyi roolinsa Saksan apunatsina. Ja näin em. ohjeistuksesta todetaan kyseisessä Hitlerin määräyksessä:
"Asevoimien ylijohto sopii ja määrittelee, missä muodossa kummankin maan sotavoimat asetetaan mukaan tullessaan Saksan käskyvallan alle. "
Ensimmäinen esimerkki asiakirjasta, jossa Saksa käskyttää suomalaisia on myös Hitlerin antama Barbarossa suunitelma, jossa vaikkakin lyhyesti, mutta melko konkreettisesti määriteltiin Suomen tehtävät tulevassa hyökkäyssodassa Neuvostoliittoon. Määräys löytyy mm. täältä: http://www.histdoc.net/historia/NaSo1940-12-18.html . Määräyksessä todetaan mm. näin:
"S u o m i tulee suojaamaan Norjasta tulevan uudelleen järjestettävän Saksan N o r d g r u p p e n (osa ryhmä XXI:tä) joukkojen keskitystä ja tulee operoimaan yhdessä sen kanssa. "
Tätä käskyä suomalaiset noudattivat käytännössä siten, että Mannerheim 15.6.1941 alisti käskyllään III armeijakunnan ja vahvennetun pataljoonan eli yhteensä noin 30 000 suomalaista sotilasta Saksan Norjan armeijalle.
Ja tähän liittyen toinen esimerkki saksalaisen sodanjohdon asiakirjasta, jossa se käskyttää suomalaisia on se, kun Norjan armeijan komentaja, kenraalieversti Falkenhorst antoi 22.6.1941 käskyn, jonka mukaan suomalaisen III armeijakunnan hyökkäys kohti Muurmannin rataa alkoi 1.7.1941. Ja III Armeijakunta toteutti käskyn hyökkäämällä kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuon johdolla kahteen suuntaan, Kiestingin kautta Louheen ja Uhtuan kautta Vienan Kemiin.
Kolmas esimerkki saksalaisen sodanjohdon asiakirjasta, jossa välillä ohjeistetaan suomalaisia on se, kun kenraali Erfurth luovutti Mannerheimille Hitlerin kirjeen, jossa ilmoitettiin sodan alkamisesta Neuvostoliittoon. Tätä ilmoitusta suomalaiset noudattivat kuitenkin käskyn lailla siten, että Mannerheim määräsi välittömästi yleisen liikekannallepanon alkavaksi 18.6.1941 ja Suomen hyökkäysarmeijan pääosan siirtämisestä välittömästi NL:n vastaiselle rajalle.
Neljännen esimerkin lainaan sotahistorioitsija Helge Seppälältä, joka kirjoittaa näin: "...16.6.1941 kenraali Erfurth lähetti salaisen sähkeen A 46173 Saksan maavoimien attaseaosastolle: "Heinrichs pyytää Mannerheimin toimeksiannosta, että suomalaisten pääoperaatio alkaisi, mikäli mahdollista, sisäpoliittisista syistä vasta 2-3 päivää Polarfucshin jälkeen. Suomalaiset haluavat antaa näin kansalle ja kansanedustajille vaikutelman, että tapahtumien kulku on vienyt heidät mukanaan." Ja Seppälä jatkaa: "...vastaus saatiin 19.6.1941. Se oli lyhyt ja selkeä: Suomen pääoperaation alkamisajankohta riippuu Saksan rintaman kehittymisestä".
Neljäs esimerkki saksalaisen sodanjohdon asiakirjasta, jossa käskytetään suomalaisia on siis tuo Saksan maavoimien attaseaosaston vastaussähke, jota suomalaiset noudattivat mukisematta siten, että Karjalan armeija aloitti hyökkäyksen Laatokan Karjalaan 10. heinäkuuta 1941, kun Saksan sodanjohdon suunnitelmien mukaan Saksan Pohjoinen armeijaryhmä oli ehtinyt Pihkovan tasalle.
Viidennen esimerkin laitan, koska on vähemmän tunnettu. Se liittyy myös Hitlerin allekirjoittamaan määräykseen n:o 21:n, eli Barbarossa suunnitelmaan, siten, että määräyksessä määritellään natsiliiton yhdeksi tavoitteeksi Leningradin miehittämisen ja tuhoamisen. Tätä tavoitetta suomalaiset välttivät kirjaamasta asiakirjoihinsa, koska pyrkivät pitämään yllä valheellista ja petollista käsitystä, että kävivät Saksan myötäkulkijana omaa erillissotaansa NL:oa vastaan.
Mutta toki löytyy suomalaisten asiakirjoja, joissa Hitlerin tavoite, Leningradin tuhoaminen, on myös suomalaistavoitteeksi kirjattu. Esimerkiksi Karjalan kannaksen armeijaryhmän komentajan kenraali Öhqvistin 24. toukokuuta 1942 antama määräys, jossa todetaan mm. että suomalaisten joukkojen etenemisen pysähtyminen kannaksella syksyllä 1941 ei suinkaan merkinyt hyökkäystavoitteen hylkäämistä, jonka päämääränä oli Leningradin "eliminointi".
Tässä yhteydessä kannattaa myös muistaa, että Saksa lähti 18.12.1940 Hitlerin allekirjoittaman määräyksen n:o 21:n, eli Barbarossa suunnitelman, toteuttamisessa siitä, että natsiliittolaisten Romanian ja Suomen armeijat alistetaan Saksan käskyvallan alle. Ja kuten mainitsemistani esimerkeistä käy alempaa ilmi, Suomi toteuttamalla mukisematta Saksan sodanjohdon käskyjä ja ohjeistuksia, hyväksyi roolinsa Saksan apunatsina. Ja näin em. ohjeistuksesta todetaan kyseisessä Hitlerin määräyksessä:
"Asevoimien ylijohto sopii ja määrittelee, missä muodossa kummankin maan sotavoimat asetetaan mukaan tullessaan Saksan käskyvallan alle. "
Ensimmäinen esimerkki asiakirjasta, jossa Saksa käskyttää suomalaisia on myös Hitlerin antama Barbarossa suunitelma, jossa vaikkakin lyhyesti, mutta melko konkreettisesti määriteltiin Suomen tehtävät tulevassa hyökkäyssodassa Neuvostoliittoon. Määräys löytyy mm. täältä: http://www.histdoc.net/historia/NaSo1940-12-18.html . Määräyksessä todetaan mm. näin:
"S u o m i tulee suojaamaan Norjasta tulevan uudelleen järjestettävän Saksan N o r d g r u p p e n (osa ryhmä XXI:tä) joukkojen keskitystä ja tulee operoimaan yhdessä sen kanssa. "
Tätä käskyä suomalaiset noudattivat käytännössä siten, että Mannerheim 15.6.1941 alisti käskyllään III armeijakunnan ja vahvennetun pataljoonan eli yhteensä noin 30 000 suomalaista sotilasta Saksan Norjan armeijalle.
Ja tähän liittyen toinen esimerkki saksalaisen sodanjohdon asiakirjasta, jossa se käskyttää suomalaisia on se, kun Norjan armeijan komentaja, kenraalieversti Falkenhorst antoi 22.6.1941 käskyn, jonka mukaan suomalaisen III armeijakunnan hyökkäys kohti Muurmannin rataa alkoi 1.7.1941. Ja III Armeijakunta toteutti käskyn hyökkäämällä kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuon johdolla kahteen suuntaan, Kiestingin kautta Louheen ja Uhtuan kautta Vienan Kemiin.
Kolmas esimerkki saksalaisen sodanjohdon asiakirjasta, jossa välillä ohjeistetaan suomalaisia on se, kun kenraali Erfurth luovutti Mannerheimille Hitlerin kirjeen, jossa ilmoitettiin sodan alkamisesta Neuvostoliittoon. Tätä ilmoitusta suomalaiset noudattivat kuitenkin käskyn lailla siten, että Mannerheim määräsi välittömästi yleisen liikekannallepanon alkavaksi 18.6.1941 ja Suomen hyökkäysarmeijan pääosan siirtämisestä välittömästi NL:n vastaiselle rajalle.
Neljännen esimerkin lainaan sotahistorioitsija Helge Seppälältä, joka kirjoittaa näin: "...16.6.1941 kenraali Erfurth lähetti salaisen sähkeen A 46173 Saksan maavoimien attaseaosastolle: "Heinrichs pyytää Mannerheimin toimeksiannosta, että suomalaisten pääoperaatio alkaisi, mikäli mahdollista, sisäpoliittisista syistä vasta 2-3 päivää Polarfucshin jälkeen. Suomalaiset haluavat antaa näin kansalle ja kansanedustajille vaikutelman, että tapahtumien kulku on vienyt heidät mukanaan." Ja Seppälä jatkaa: "...vastaus saatiin 19.6.1941. Se oli lyhyt ja selkeä: Suomen pääoperaation alkamisajankohta riippuu Saksan rintaman kehittymisestä".
Neljäs esimerkki saksalaisen sodanjohdon asiakirjasta, jossa käskytetään suomalaisia on siis tuo Saksan maavoimien attaseaosaston vastaussähke, jota suomalaiset noudattivat mukisematta siten, että Karjalan armeija aloitti hyökkäyksen Laatokan Karjalaan 10. heinäkuuta 1941, kun Saksan sodanjohdon suunnitelmien mukaan Saksan Pohjoinen armeijaryhmä oli ehtinyt Pihkovan tasalle.
Viidennen esimerkin laitan, koska on vähemmän tunnettu. Se liittyy myös Hitlerin allekirjoittamaan määräykseen n:o 21:n, eli Barbarossa suunnitelmaan, siten, että määräyksessä määritellään natsiliiton yhdeksi tavoitteeksi Leningradin miehittämisen ja tuhoamisen. Tätä tavoitetta suomalaiset välttivät kirjaamasta asiakirjoihinsa, koska pyrkivät pitämään yllä valheellista ja petollista käsitystä, että kävivät Saksan myötäkulkijana omaa erillissotaansa NL:oa vastaan.
Mutta toki löytyy suomalaisten asiakirjoja, joissa Hitlerin tavoite, Leningradin tuhoaminen, on myös suomalaistavoitteeksi kirjattu. Esimerkiksi Karjalan kannaksen armeijaryhmän komentajan kenraali Öhqvistin 24. toukokuuta 1942 antama määräys, jossa todetaan mm. että suomalaisten joukkojen etenemisen pysähtyminen kannaksella syksyllä 1941 ei suinkaan merkinyt hyökkäystavoitteen hylkäämistä, jonka päämääränä oli Leningradin "eliminointi".
Vastaukset 37
Vanhimmat
toimintansa aluksi Saksan suunnitelmiin, mikä oli aivan luonnollista, koska oltiin aseveljiä. Suomi voisi voittaa vain, jos Saksa voittaisi.
Suomen armeijan pääosa oli koko ajan Mannerheimin johdossa, eikä M. ottanut saksalaisilta käskyjä, vaan nämä esittivät toivomuksia.Sodan edetessä Mannerheim alkoi suhtautua aina kielteisemmin Saksan näkemyksiin.
Hän mm. ei hyökännyt Leningradiin, eikä ryhtynyt kädenlyöntiin Syvärillä. Suomi ei myöskään hyökännyt pohjoisessa Muurmannin radalle, eikä lähtenty mukaan Sorokka-hankkeeseen.
Suomalaiset joukot otettiin pois saksalaisten johdosta.
Suomen sodanjohto kävi yhä selvemmin erillissotaa, mitä pidemmälle aika kului.
#suomalaisten joukkojen etenemisen pysähtyminen kannaksella syksyllä 1941 ei suinkaan merkinyt hyökkäystavoitteen hylkäämistä, jonka päämääränä oli Leningradin "eliminointi".#
Tällaista tavoitetta ei Suomen armeijalle koskaan asetettu. Ö:llä ei ollut siihen edes valtuuksia.
Joku voisi vaihtaa nimimerkkinsä muotoon "tätikertoojaselostaakuva"
hyvä vastapaino tuolle satusedälle.
Mikset kertonut syitä, miksi seuraavat jäi tekemättä:
"ei hyökännyt Leningradiin"
Ei tietenkään hyökännyt. Eihän Saksakaan tehnyt niin. Oli nimittäin sovittu, että kaupunki saarretaan ja tuhotaan sillä tavoin. Tässähän me olimmekin mukana sopimuksen mukaan.
"ikä ryhtynyt kädenlyöntiin Syvärillä"
Vaikea ryhtyä, kun kättelytoveri puuttuu. Sakut kun eivät sinne päässeet, joten meidänkin piti jättää leikki kesken.
"Suomi ei myöskään hyökännyt pohjoisessa Muurmannin radalle, eikä lähtenty mukaan Sorokka-hankkeeseen."
Kovaa vauhtia oltiin sinne suuntaan menossa, mutta Kiestingin motin tapahtumien jälkeen huomattiin ettei homma tule onnistumaan.
Kuinka yllättävää, ettet noita huomannut sanoa ; )
Suomi kieltäytyi kirjallisesti hyökkäyksestä.
" Kovaa vauhtia oltiin sinne suuntaan menossa, mutta Kiestingin motin tapahtumien jälkeen huomattiin ettei homma tule onnistumaan. "
Fyhrerin yleisohjeessa 21.7.1942 hyökkäys oli ylittänyt voimallaan kaikki odotukset. Tämä antoi aihetta uskoa että Stalinin yhteydet Kaukasian öljylähteille ja Persiaan lännen materiaali varastoille oli saatu tukituiksi. Nyt oli otettava seuraavaksi suunnaksi pohjoinen, mikä tapahtuisi parhaiten Lapin Vuoristoarmeijan hyökkäyksellä oman ehdotuksensa mukaan vielä kuluvana syksynä Kantalahteen. Laskelmissa oli otettava huomioon Leningradin viimeistään syyskuussa tapahtuva valtaaminen, mikä vapauttaisi huomattavan määrän suomalaisjoukkoja uusiin tehtäviin.
Toivottavaa oli että suomalaiset liittyisivät hyökkäykseen Sorokkaan josta syystä Erfuth laitettiin tiedustelemaan asiaa Mannerheimiltä, kuitenkin Hitler korosti että operaatio Lachsfang, Muurmannin radan katkaisu saanut vaarantaa KAIKKEI TÄRKEINTÄ TEHTÄVÄÄ, jona edelleenkin tulisi säilymään Petsamon nikkelikaivosten EHDOTON turvaaminen. Tällä kysymyksellä nimittäin saattoi olla koko sodan ratkaiseva merkitys. Erfuthin esittäessä asian Heinrichsille, kävi pian selville suomalaisten nuiva suhtautuminen hankkeeseen. Heinrich esitti Erfuthille että saksalaiset saapuisivat radalle ensimmäiseksi, koska oli vaara että USA julistaa sodan Suomelle. Mannerheim epäili koko operaatiota koska vuodenaika ei ollut otollinen. Kaikki jäi nyt riippumaan miten Leningradin kohtalo tulee muodostumaan.
Nyt alkoi Mannerheimin vedättämisen aika. Elokuun toinen päivä valmistuneessa kirjallisessa vastauksessaan Marsalkka edellytti Muurmannin radalle menoa ensiksi Leningradin valtaamista saksalaisten voimin, jolloin suomalaisten voimia voitaisiin suunnata Sorokkaan suunnattavaan hyökkäykseen. Lisäksi hän vaati voimakkaita saksalaisia ilmavoimia tukemaan tuota hyökkäystä sekä tuntuvaa polttoaine täydennystä Saksasta. Mannerheimin taktiikka oli suostua näennäisesti ja samalla esittää mahdottomia vaatimuksia saksalaisille. Lisäksi Mannerheim vaati Heeresgruppe Nordin etenevän Äänisjärven eteläpuolelle jolloin suomalaisia joukkoja voitaisiin ottaa sieltäkin suunnalta ” lohenpyyntiin ”.
OKW yritti parhaansa, Jodl tiedotti yhteysupseerille kenraali Talvelalle 15.8.1942 Mannerheimin kaikkiin ehtoihin suostuttavan, mutta Ääniselle etenemiseen oli mahdoton suostua. Saksalaiset eivät pystyneet ylittämään edes Olhavaa, puhumattakaan tunkeutumisestaan Ääniselle. Mikäli Mannerheim pitää ehdottomasti kiinni vaatimuksistaan, oli koko
Lachsfang – operaatiosta luovuttava.
Hitlerin suunnitelma oli tuhota Leningrad. Mitään sopimusta ei ollut siitä, että kaupuki saarretaan ja tuhotaan "sillä tavoin". Suomi kieltäytyi kirjallisin vastauksin hyökäämään kaupunkiin.
" Ei tietenkään hyökännyt. Eihän Saksakaan tehnyt niin. Oli nimittäin sovittu, että kaupunki saarretaan ja tuhotaan sillä tavoin. Tässähän me olimmekin mukana sopimuksen mukaan. ""
ELOKUUN 20.1941 Hitler määräsi Erfuthin Mikkelissä ottamaan esille suomalaisten mukaan saamiseksi Leningradin offensiiviin. Mannerheimille tähdennettiin ettei kaupunkia ollut suoralta kädellä valloittaa vaan saarrettava ja tuhota tykistöllä. Saksa toivoi mahdollisimman vahvojen suomalaisvoimien osallistuvan pohjoisesta käsin Leningradin saartamiseen, minkä lisäksi suomalaisten ja saksalaisten iskujoukkojen oli pyrittävä saamaan yhteys toisiinsa Itä-Kannaksella Leningradin ja Laatokan välisellä Alueella.
Aunuksessa taas suomalaisten oli Syvärin saavuttamisen jälkeen muodostettava sillanpää virran etelärannalle voimalaitoksen ja Lotinanpellon luo sekä sieltä jatkaa hyökkäystään etelään yhtyäkseen saksalaisiin joukkoihin.
Tämän viestin vaikutuksen Mannerheimiin Erfurth havaitsi ”ilmeisen epäsuotuisaksi”. Töin tuskin hilliten suuttumustaan Suomen ylipäälikkö ei voinut olla puuskahtamatta: ” Miten minun on se tehtävä? Mitä OKH luulee? Minulla ei ole uudenaikaisia aseita, ei lentäjiä ja tappiot ovat suuret. ” ( Kiihdyksissään marsalkka tuli sekoittaneeksi Saksan sotilaallisen hierarkian puhumalla OKH:stä. Kysymys oli OKW:stä ) Tyynnyttyään marsalkka totesi saksalaisten ehdotuksellaan aiheuttaneen kokonaan uuden tilanteen, josta oli neuvoteltava presidentin ja hallituksen kanssa. Suomalaiset eivät halunneet olla missään tekemisissä Leningradin kanssa. Heille oli mieluisinta että saksalaiset valtaisivat sen ja pysyisivät siellä. Keskustelu päättyi Mannerheimin lupaukseen harkita asiaa. Erfurthin poistuessa huoneesta vt. yleisesikunnan päälikkö , kenraali Hanell tuli eteishuoneessa onnittelemaan siitä että ” kaikki oli sujunut onnellisesti ”. Hän (Hanell) oli pelännyt ylipäällikkönsä räjähtävän. (viite – Erfurthin muistiinpanot)
23.8.1941 Mikkeliin saapui sotamarsalkka Keitelin virallinen kirje joka ei sisältänyt enää mitään uutta. Mannerheimin vastaus jätetiin Erfuthille 27.8.1941 jossa Mannerheim perusteli operaation olevan edullisempaa suorittaa etelästä käsin. Myös hallitus oli vastahakoinen ylittämään rajaa.
kun setä laittaa taas kiistatonta juttua. Tota Öhqvistin juttua en tienny, muut asiakirjat on tuttuja. Keskustelua herättää tai näköjään tyhjää narinaa?
on tottakin, mutta tulkinnat on suoraan Kremlin propagandasta.
Suomen johto koki ainoaksi vaihtoehdoksi NL:n seuraavalta hyökkäykseltä pelastumiseksi mennä Saksan rinnalle. Se oli sillon maailman vahvin valtio ja kulkenut pari vuotta voitosta voittoon. Miksei se voittaisi nytkin? Ei sellaiseen pelkästään Suomessa uskottu.
Tämä mainitsemasi setähän kertoo pelkästään historiallista faktatietoa.
Kaikki tuo sedän kertoma historiallinen faktatieto pystytään todistamaan täysin paikkaansa pitäväksi.
Vain Venäjällä,vain Venäjällä sekä Kuusislaisten parissa..
Puhekin oli jo valmiina:
http://antifasistit.blogspot.com/2009/01/sotasyyllisyyden-asiakirjoja-paasikiven.html
Sotasyyllisyys oikeudenkäynnit olivat puhtaasti suomalaisten kotikommarien hanke.Näin he halusivat kostaa sen,että he olivat olleet turvasäiössä sotien ajan.Näitä "oikeudenkäyntejä" Neuvostoliitto ryhtyi innokkkaasti tukemaan.
Niinpä "oikeudenkäynnitkin" olivat neuvostotyylin mukaisesti lavastettuja ja syytteet tekaistuja.
Presidentti Mauno Koivisto sanoi aikoinaan ettei sotasyyllisten kunniaa tarvitse palauttaa koska he eivät kunniaansa koskaan menettäneetkään.
Keski-Euroopassa Ryti olisi hirtetty natsina sodan jälkeen. Niin pitkälle tämä oli Hitlerin myötäjuoksija rotupuhdistusaatteissa. Ja tämän mukaisesti luovutti suomalaisia juutalaisia Auswitziin.
Mannerheim päästettiin tahallaan pakoon huolimatta Itä-Karjalan tuhoamisleireistä.
"S u o m i tulee suojaamaan Norjasta tulevan uudelleen järjestettävän Saksan N o r d g r u p p e n (osa ryhmä XXI:tä) joukkojen keskitystä ja tulee operoimaan yhdessä sen kanssa. "
Teksti on otsikon " II. T o d e n n ä k ö i s e t l i i t t o l a i s e t j a h e i d ä n t e h t ä v ä n s ä: " alla - joten se siitä väitteestä ja perustelusta. Saksa ei siis tiennyt 18.12.1940, että ottaisiko Suomi osaa vai ei.
......................
Voi sinua ressukkaa kun et tunnu ymmärtävän yksinkertaisintakaan asiaa.
"Tässä yhteydessä kannattaa myös muistaa, että Saksa lähti 18.12.1940 Hitlerin allekirjoittaman määräyksen n:o 21:n, eli Barbarossa suunnitelman, toteuttamisessa siitä, että natsiliittolaisten Romanian ja Suomen armeijat alistetaan Saksan käskyvallan alle."
Koska Suomen armeija ei ollut alistettuna Saksan armeijalle, Hitlerhän antoi vasta nyt käskyn niin tehdä, niin Hitlerillä ei ollut valtuuksia antaa moista käskyä - puhuahan sai ja lähettää papereita mutta tuo teksti ei sitonut Suomea. Et sinä ressukka Suomesta saa Saksan liittolaista opiskelemalla Saksalaisten lähettämiä viestejä. Sinun pitää löytää liittolaissopimus ensin niin katsotaan sitten. Tiesitkö muuten neukkulan kommunistien ja hitlerin olleen liittolaisia ja pitänne jopa yhteisen voitonparaatin Puolan kukistumisen kunniaksi. Se on teko, josta meidän pitää kommunistit muistaa.
.....................
Et tainnut tietääkään, että Suomessa olleet saksalaisjoukot eivät hyökänneet ennenkuin Suomi antoi siihen luvan. He eivät hyökänneet Saksan armeijan hyökätessä vaan he hyökkäsivät vasta saatuaan siihen luvan Suomesta.
...................
"Kolmas esimerkki saksalaisen sodanjohdon asiakirjasta, jossa välillä ohjeistetaan suomalaisia on se, kun kenraali Erfurth luovutti Mannerheimille Hitlerin kirjeen, jossa ilmoitettiin sodan alkamisesta Neuvostoliittoon. Tätä ilmoitusta suomalaiset noudattivat kuitenkin käskyn lailla siten, että Mannerheim määräsi välittömästi yleisen liikekannallepanon alkavaksi 18.6.1941 ja Suomen hyökkäysarmeijan pääosan siirtämisestä välittömästi NL:n vastaiselle rajalle. "
Niin, eikö ollutkin viisaasti tehty Mannerheimiltä sillä venäläiset hyökkäsivät Suomen asevoimia vastaan jo aamulla 18.6.
....................
"Neljännen esimerkin lainaan sotahistorioitsija Helge Seppälältä, joka kirjoittaa näin: "...16.6.1941 kenraali Erfurth lähetti salaisen sähkeen A 46173 Saksan maavoimien attaseaosastolle: "Heinrichs pyytää Mannerheimin toimeksiannosta, että suomalaisten pääoperaatio alkaisi, mikäli mahdollista, sisäpoliittisista syistä vasta 2-3 päivää Polarfucshin jälkeen. Suomalaiset haluavat antaa näin kansalle ja kansanedustajille vaikutelman, että tapahtumien kulku on vienyt heidät mukanaan." Ja Seppälä jatkaa: "...vastaus saatiin 19.6.1941. Se oli lyhyt ja selkeä: Suomen pääoperaation alkamisajankohta riippuu Saksan rintaman kehittymisestä".
Neljäs esimerkki saksalaisen sodanjohdon asiakirjasta, jossa käskytetään suomalaisia on siis tuo Saksan maavoimien attaseaosaston vastaussähke, jota suomalaiset noudattivat mukisematta siten, että Karjalan armeija aloitti hyökkäyksen Laatokan Karjalaan 10. heinäkuuta 1941, kun Saksan sodanjohdon suunnitelmien mukaan Saksan Pohjoinen armeijaryhmä oli ehtinyt Pihkovan tasalle. "
Jos käydään sotaa yhteistä vihollista vastaan niin ei silloin ole väärin suunnitella yhdessä operaatioitakaan. Mutta Suomen armeija ei ottanut yhtäkään käskyä hitleriltä ja sitä et ole vielä pystynyt osoittamaan.
Tottakai Suomen tarkoituksena oli hyökätä neukkulaan mutta Suomella oli malttia antaa neukkulan aloittaa sotatoimet - taas kerran.
...................
>
USA:n kenraali MacArthur halusi käyttää atomipommia Koreassa.
Se ei kuitenkaan ollut maan virallisen politiikan mukaista joten pommia ei käytetty. Joten emme voi tuomita USA:n asevoimia ja poliittista johtoa yhden johtavassa asemassa olevan kenraalin lausuntojen perusteella.
Aivan samoin emme voi tuomita Suomen poliittista johtoa ja asevoimia sen mukaan, mitä yksittäinen kenraali sanoo - kenraalin lausunto ei välttämättä ole yhtenevä maan virallisen politiikan kanssa.
....................
Näistä viesteistäsi ei käynyt selville, että yritikö kumota avausviestin tai esittää siitä vain mielipiteesi. Jotain tartti kumminkin sanoa vai?
Niin.
Änkyrästä poiketen Kalle sentään pystyi perustelemaan mielipiteensä. Änkyrä pystyi vain esittämään mielipiteitään eikä pystynýt muuhun.
Esim:
Änkyrä OmaanPesäänPaskoja sanoi näin:
>
Ja Kalle katsoi Änkyrän olevan väärässä ja perusteli asian näin:
"USA:n kenraali MacArthur halusi käyttää atomipommia Koreassa.
Se ei kuitenkaan ollut maan virallisen politiikan mukaista joten pommia ei käytetty. Joten emme voi tuomita USA:n asevoimia ja poliittista johtoa yhden johtavassa asemassa olevan kenraalin lausuntojen perusteella.
Aivan samoin emme voi tuomita Suomen poliittista johtoa ja asevoimia sen mukaan, mitä yksittäinen kenraali sanoo - kenraalin lausunto ei välttämättä ole yhtenevä maan virallisen politiikan kanssa."
Odotellaan nyt, että onko Änkyrällä mitään sanottavaa mielipiteensä puolustamiseksi vai piiloutuuko Änkyrä taas koloonsa.
....................
sen kuvan, että annat periksi? Onko paukut jo loppu?
Odotellaan nyt, että onko Änkyrällä mitään sanottavaa mielipiteensä puolustamiseksi vai piiloutuuko Änkyrä taas koloonsa.
....................
Suomalaisia voi syyttää VAIN tekemättömään hyökkäykseen Leningradiin. Yhtään kranaattia eivät suomalaiset ampuneet Leningradiin. Yhtään pommia eivät ilmavoimamme pudottaneet kaupinkiin. Toisin teki NL joka pommitti suomalaisia siviilikohteita ympäri Suomea, joissa pommituksissa kuoli tuhansia siviilejä.
Saksa alisti valtansa isompiakin kansoja kuin suomalaiset, mutta suomalaisia ja sodan johtoamme eivät saksalaiset saaneet alistettua Hitlerin käskyvallan alle missään vaiheessa. Hyökkäykset Sorokkaan ja Leningradiin estettiin Rytin ja Mannerheimin vastalausein, kirjallisin kieltäytymisin.
" Tässä yhteydessä kannattaa myös muistaa, että Saksa lähti 18.12.1940 Hitlerin allekirjoittaman määräyksen n:o 21:n, eli Barbarossa suunnitelman, toteuttamisessa siitä, että natsiliittolaisten Romanian ja Suomen armeijat alistetaan Saksan käskyvallan alle. Ja kuten mainitsemistani esimerkeistä käy alempaa ilmi, Suomi toteuttamalla mukisematta Saksan sodanjohdon käskyjä ja ohjeistuksia, hyväksyi roolinsa Saksan apunatsina. Ja näin em. ohjeistuksesta todetaan kyseisessä Hitlerin määräyksessä:
"Asevoimien ylijohto sopii ja määrittelee, missä muodossa kummankin maan sotavoimat asetetaan mukaan tullessaan Saksan käskyvallan alle. "
Oli johtajamme. Sovitaan niin.
Suomen liittolaisuudesta Saksan kanssa. Käytän viestisi tietoja koulussa, historian alustuksessani.
Suomen poliittinen tai sotilasjohto ei ottanut käskyjä Saksalta, eikä Saksa niitä antanut. Saksa esitti pyyntöjä. Asialla oli yleensä Erfurth tai OKW:n edustaja kuten Jodl.
Suomi sopeutti alkuvaiheessa tietysti toimintansa Saksan tekemisiin, koska siitä oli hyötynsä.
Myöhemmin Mannerheim yhä useammin asetteli ehtoja tai yksinkertaisesti kieltäytyi Saksan toivomuksista, kuten hyökkäyksestä Leningradiin, Syvärin ylityksestä tai Sorokan retkestä. Suomi ei myöskään antanut lisävoimia pohjoiseen pyynnöistä huolimatta, vaan vaati sieltä joukkonsa pois. Samoin saksalainen 163, D lähetettiin KarA:n alueelta pohjoiseen.
Todettakoon vielä, että hyökkäys Itä-Karjalaan oli täysin Suomen oma ratkaisu. Saksa ei esittänyt sitä missään vaiheessa.
Asemasota on myös osoitus Suomen omista ratkaisuista.
Suomi ryhtyi myös jo -43 keväästä alkaen selvittämään mahdollisuuksia irtautua sodasta.
Avaus on stallarien tavanomaisat valetta ja vääristelyä.
että Mannerheimille esitettiin myös Suomessa olevien saksalaisten joukkojen ylipäällikkyyttä.
Mannerheim kieltäytyi nimenomaan siksi, että silloin hänet olisi voitu katsoa Saksan sodanjohdon alaiseksi ainakin näiden saksalaisten joukkojen käytön osalta.
Mannerheim korosti aina riippumattomuttaan Saksan sodanjohdosta. Siellä kiristeltiin hampaita, mutta enempään ei ryhdytty.
Muista sitten mainita, että yhdestäkään ei löydy suomalaista puumerkkiä eikä edes mielipiteiltään vastaa tuon aikaista ajatteluamme. Ainoastaan tässä mainitsematta jätetty Hangon tyhjentäminen oli tuolloin meille tärkeä.
http://www.histdoc.net/historia/hanko.html
kertoo faktoja. Koittakaa palstan valkolaht... kumota.
kuin aina ennenkin.
Väitteet on edellä kaikki kumottu totuuden vastaisina,
Suomen poliittinen tai sotilasjohto ei ottanut käskyjä Saksalta, eikä Saksa niitä antanut. Saksa esitti pyyntöjä. Asialla oli yleensä Erfurth tai OKW:n edustaja kuten Jodl.
"Suomen poliittinen tai sotilasjohto ei ottanut käskyjä Saksalta, eikä Saksa niitä antanut."
koita sitte kumota avaajan perustellut väitteet? esim. tämä:
"S u o m i tulee suojaamaan Norjasta tulevan uudelleen järjestettävän Saksan N o r d g r u p p e n (osa ryhmä XXI:tä) joukkojen keskitystä ja tulee operoimaan yhdessä sen kanssa. "
Tätä käskyä suomalaiset noudattivat käytännössä siten, että Mannerheim 15.6.1941 alisti käskyllään III armeijakunnan ja vahvennetun pataljoonan eli yhteensä noin 30 000 suomalaista sotilasta Saksan Norjan armeijalle. "
on tämä historiallinen fakta sun mielestä valhetta?
AINA Suomen ylipäällikkö, sikäli kuin ne koskivat Suomen asevoimia.
Pohjois-Suomessa oli SOVITTU suojattavan saksalaisten ryhmittymistä yhdellä divisioonalla Saksan esittämällä tavalla.
#"S u o m i tulee suojaamaan Norjasta tulevan uudelleen järjestettävän Saksan N o r d g r u p p e n (osa ryhmä XXI:tä) joukkojen keskitystä ja tulee operoimaan yhdessä sen kanssa. "#
Kyse oli suunnitelmasta, ei käskystä. Vaikka tuskinpa ymmärrät eroa.
Mannerheim hoiti asian alistamalla koko III Armeijakunnan saksalaiselle ylipäällikölle.
Hän halusi tällä päästä keskittymään omiin suunnitelmiinsa.
Myöhemmin M. veti nämä joukot pois saksalaisten vastalauseista huolimatta.
Samoin hän muutenkin pyrki erottelemaan suomalaiset ja sakslaiset joukot. M. kieltäytyi ottamasta yhteistä ylipäällikkyyttä, koska hän olisi silloin joutunut Saksan alaiseksi.
Faktat eivät ole valetta, niitä ovat stallarien yritykset vääristellä tosiasioita.
Stallarien asiantuntemus ei riitä sen enempää sotahistoriassa kuin sotilasasioissakaan. Vääristelyyn tosin on kova into. Avaaja ei tee poikkeusta.
"Faktat eivät ole valetta, niitä ovat stallarien yritykset vääristellä tosiasioita."
Miusta avaaja ei vääristele tosiasioita, eikä pyri vääristelemäänkään, vaan kopioi faktat, joten tämä todistaa osaltaan, että suomi toimi natsien sodanjohdon alaisudessa.
"S u o m i tulee suojaamaan Norjasta tulevan uudelleen järjestettävän Saksan N o r d g r u p p e n (osa ryhmä XXI:tä) joukkojen keskitystä ja tulee operoimaan yhdessä sen kanssa. "
Tätä käskyä suomalaiset noudattivat käytännössä siten, että Mannerheim 15.6.1941 alisti käskyllään III armeijakunnan ja vahvennetun pataljoonan eli yhteensä noin 30 000 suomalaista sotilasta Saksan Norjan armeijalle. "
Johtajan ohje 18.12. 40 oli siis yleissuunitelma, ei käsky. Siinä asetettiin velvoitteita, joita Suomen ja Romanian toivottiin täyttävän.
Suomen armeijan Saksan käskynalaisuudesta ei ole kyse yhdessäkään avaajan esimerkissä. Jos sellaista olisi tapahtunut, olisi siitä seurannut Mannerheimin ero heti kättelyssä.
Saksalaisten suunnitelmat ja kaavailut eivät ole käskyjä.
Jos sellaisia olisi ollut, niitä kyllä olisi esittää.
Käskyt III AK:lle annettiin sen jälkeen kun Mannerheim oli sen Falkenhorstille alistanut. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.
Yleensäkään Suomen yhteistyö Saksan armeijassa kanssa on aivan selvää.Oltiin aseveljiä. Ihmetellä voisi, jos yhteistyötä ei olisi ollut.
Saksa ei antanut Mannerheimille ainoatakaan käskyä. Toivomuksia ja pyyntöjä tuli. Mannerheim täytti joitakin, toisia viivytti ja toisia hylkäsi.
Jos olette eri mieltä, niin esittäkää edes yksi käsky malliksi.
"Saksa ei antanut Mannerheimille ainoatakaan käskyä. Toivomuksia ja pyyntöjä tuli. Mannerheim täytti joitakin, toisia viivytti ja toisia hylkäsi.
Jos olette eri mieltä, niin esittäkää edes yksi käsky malliksi. "
Tässäkin selvä käskys saksan puolelta suomelle:
"Neljännen esimerkin lainaan sotahistorioitsija Helge Seppälältä, joka kirjoittaa näin: "...16.6.1941 kenraali Erfurth lähetti salaisen sähkeen A 46173 Saksan maavoimien attaseaosastolle: "Heinrichs pyytää Mannerheimin toimeksiannosta, että suomalaisten pääoperaatio alkaisi, mikäli mahdollista, sisäpoliittisista syistä vasta 2-3 päivää Polarfucshin jälkeen. Suomalaiset haluavat antaa näin kansalle ja kansanedustajille vaikutelman, että tapahtumien kulku on vienyt heidät mukanaan." Ja Seppälä jatkaa: "...vastaus saatiin 19.6.1941. Se oli lyhyt ja selkeä: Suomen pääoperaation alkamisajankohta riippuu Saksan rintaman kehittymisestä"."
#"S u o m i tulee suojaamaan Norjasta tulevan uudelleen järjestettävän Saksan N o r d g r u p p e n (osa ryhmä XXI:tä) joukkojen keskitystä ja tulee operoimaan yhdessä sen kanssa. "#
Tässä on näköjään kyse 18.12. 40 allekirjoitetusta Johtajan ohjeesta. Se on puhtaasti saksalainen suunnitelma. Suomessa ei näistä asioista tiedetty mitään ennen kuin tammikuun lopussa Heinrichsin käytyä Saksassa. Silloin hän sai ylimalkaisia itetoja hyökkäyksestä tosin teoreettisena mahdollisuutena.
Asiaa selvitettiin sitten eversti Buschenhagenin käynneillä Suomessa ja Norjan Armeijan suunnitelmien valmistuttua huhtikuussa -41.
Mannerheimin päätöstä on ankarasti arvosteltu. Hän itse on perustellut sitä huoltonäkökohdilla kovin huterasti.
Luultavasti M. vain halusi koko Pohjois-Suomen pois niskoiltaan ja alisti riittävästi suomalaisia joukkoja saksalaisten onnistumisen taatakseen. Suomalaisten mielestä suurten joukkojen sotatoimet eivät P-Suomessa sujuisi. Eikä sujuneetkaan.