Oho, onko otsikko turhan kova... provosoiva?
No, jos ajatellaan perinteistä kristinuskoa... jonka keskuksena on Jeesuksen sovitustyö, usko häneen Herrana ja Vapahtajana, jonka tunnustamisesta ja tuntemisesta kaikki kumpuaa... niin kyllä tämän mukaisesti täytyy olla näkyvissä sellaista hedelmää, jota voidaan pitää kriteerinä omaa ja toisen kristillisyyttä arvioitaessa. Vaikka kuinka vedottaisiin Raamatun ja kristillisten käsitysten tulkinnallisuuteen... perusasiat ainakin ovat kyllin selkeitä, että niiden perusteella voidaan sanoa kuka ylipäätään on kristitty, ja kuinka hänen tulisi suhtautua esim. toisiin kristittyihin, maailmaan, syntiin jne.
Uusi testamentti, jonka jokainen kristitty tunnustaa Jumalan keskeiseksi ilmoitukseksi pelastukseen ja sen todeksi elämiseen, esittää näistä asioista kyllin selvät linjat. Ei voi olla kristitty jos ei ensinkään tunnusta Jumalan ilmoitusta todeksi. Silloin ihmisellä on kristillisyydestä aivan oma versio, jonka mukaan sanat "kristitty" ja "kristillisyys" saavat subjektiivisen, olennaisesti Raamatun totuudesta poikkeavan sisällön.
Änkyräkristityllä tarkoitan tässä henkilöä joka joitain itselle tärkeitä raamatuntulkintoja ja/tai kristillisyyteen liittyviä näkemyksiä korostaen ei kykene tai tahdo harjoittaa yhteyttä muiden, niissä asioissa eri tavalla ajattelevien kristittyjen kanssa, ja joka näistä erimielisyyksistä johtuen jo periaatteessa on toisia vastaan, suhtautuu heihin kohtuuttoman epäluuloisesti, ja tarkoitushakuisesti vikoja etsien. Tällöin ihmisen näkemys jostakin raamatullisesta seikasta - esim. kastekysymys - saattaa olla sinällään oikea, mutta sitä esittäessään hän ei pysy keskuksessa, Kristuksessa ja Hänen valkeudessaan, eikä ilmennä UT:n henkeä eli Hengen hedelmää. Änkyräkristityn vaellus ei tuo esiin Kristusta, vaan oppinäkemyksiä ja tulkintoja, joihin hänen uskonelämänsä keskittyy.
Rukouselämässäkin hän keskittyy omaksumiinsa käsityksiin pyytäen Jumalalta niiden mukaisia asioita sen sijaan että kokisi tarpeelliseksi hiljentyä Herran edessä, nöyrtyä ja murtua Hänen rakkaudessaan ja äänensä kuulemisessa.
Tätä määritelmää vasten jos peilaamme itseämme joudumme varmasti myöntämään, omalla kohdalla, että juuri minä olen sortunut änkyräkristilliseen käytökseen? Totta varmasti onkin, että jokaisesta kristitystä löytyy änkyräkristillisyyden piirteitä, ainakin ajoittain. Kyse on lihallisuudesta, oman minän hallintavallasta, itsekeskeisyydestä. Ainoastaan Kristus voi murtaa egoismin hallinnan sydämessämme. Siksi on tärkeää viettää aikaa Hänen tuntemistaan etsien, ja muistaa UT:n opetus rististä, jonka kautta kuolemme pois vanhan minän eli lihallisuuden hallinnasta. Vasta silloin sisimpämme avartuu raamatullisten tosiasioiden käsittämiseen - ilman että oma mielipide alituiseen värittää ja vääntää ne inhimillisen halumme ja käsityskykymme mukaiseksi.
On siis hyvin tärkeää muistaa ja pitäytyä lähtökohdassa eli Kristuksessa tarjolla olevassa armossa. Eri tavalla ajattelevina kristittyinä voimme harrastaa keskinäistä yhteyttä ja olla eri mieltä rakentavassa hengessä. Jokin perusta yhteydelle pitää kuitenkin olla. Tuo perusta on Kristus ja Hänen sovintotyönsä henkilökohtainen vastaanottaminen. Silloin voimme yhdessä viedä erimielisyytemme Herralle, ja rukoilla itsellemme valoa ja ymmärrystä sekä pitkämielisyyttä niitä kohtaan jotka ymmärtävät toisin.
En tiedä onko esim. KTS kokenut uskoontulon eli vastaanottanut Jeesuksessa olevan armon, ainakin hän sanoo niin tapahtuneen, koska sanoo olevansa kristitty. Ei voi olla kristitty ilman uskoontuloa.
Kuten kyseiselle henkilölle toisessa ketjussa viestitin.
Kristitty on henkilö joka uskoo Jeesukseen, ei ainoastaan historiallisena henkilönä ja hyvänä opettajana, vaan Herrana, vapahtajana jonka sovintoveressä on anteeksiantamus ja puhdistus synnistä. Kuten Jeesus itse sanoi, ainoastaan Hänen kauttaan tullaan Jumalan yhteyteen. Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu, mutta joka ei usko Jeesukseen, tuomitaan kadotukseen.
Monesta asiasta voin olla kanssasi eri mieltä, mutta hyvä että olemme samaa mieltä ainakin tässä, keskeisimmässä...
Kristittyinä voimme sitten rukoilla sekä omalle kohdalle että toistemme puolesta, aivan vilpittömästi ja rehellisesti, avoimena Pyhän Hengen tutkivalle ja eheyttävälle työlle:
Herra Jeesus, johda meitä kaikessa oikeaan, siihen, minkä Sinä totuudeksi näet, auta minua luovuttamaan käsitykseni Sinulle ja vapautumaan Sinun totuuteesi.
Se on hyvä lähtökohta, eikö vain?
No, jos ajatellaan perinteistä kristinuskoa... jonka keskuksena on Jeesuksen sovitustyö, usko häneen Herrana ja Vapahtajana, jonka tunnustamisesta ja tuntemisesta kaikki kumpuaa... niin kyllä tämän mukaisesti täytyy olla näkyvissä sellaista hedelmää, jota voidaan pitää kriteerinä omaa ja toisen kristillisyyttä arvioitaessa. Vaikka kuinka vedottaisiin Raamatun ja kristillisten käsitysten tulkinnallisuuteen... perusasiat ainakin ovat kyllin selkeitä, että niiden perusteella voidaan sanoa kuka ylipäätään on kristitty, ja kuinka hänen tulisi suhtautua esim. toisiin kristittyihin, maailmaan, syntiin jne.
Uusi testamentti, jonka jokainen kristitty tunnustaa Jumalan keskeiseksi ilmoitukseksi pelastukseen ja sen todeksi elämiseen, esittää näistä asioista kyllin selvät linjat. Ei voi olla kristitty jos ei ensinkään tunnusta Jumalan ilmoitusta todeksi. Silloin ihmisellä on kristillisyydestä aivan oma versio, jonka mukaan sanat "kristitty" ja "kristillisyys" saavat subjektiivisen, olennaisesti Raamatun totuudesta poikkeavan sisällön.
Änkyräkristityllä tarkoitan tässä henkilöä joka joitain itselle tärkeitä raamatuntulkintoja ja/tai kristillisyyteen liittyviä näkemyksiä korostaen ei kykene tai tahdo harjoittaa yhteyttä muiden, niissä asioissa eri tavalla ajattelevien kristittyjen kanssa, ja joka näistä erimielisyyksistä johtuen jo periaatteessa on toisia vastaan, suhtautuu heihin kohtuuttoman epäluuloisesti, ja tarkoitushakuisesti vikoja etsien. Tällöin ihmisen näkemys jostakin raamatullisesta seikasta - esim. kastekysymys - saattaa olla sinällään oikea, mutta sitä esittäessään hän ei pysy keskuksessa, Kristuksessa ja Hänen valkeudessaan, eikä ilmennä UT:n henkeä eli Hengen hedelmää. Änkyräkristityn vaellus ei tuo esiin Kristusta, vaan oppinäkemyksiä ja tulkintoja, joihin hänen uskonelämänsä keskittyy.
Rukouselämässäkin hän keskittyy omaksumiinsa käsityksiin pyytäen Jumalalta niiden mukaisia asioita sen sijaan että kokisi tarpeelliseksi hiljentyä Herran edessä, nöyrtyä ja murtua Hänen rakkaudessaan ja äänensä kuulemisessa.
Tätä määritelmää vasten jos peilaamme itseämme joudumme varmasti myöntämään, omalla kohdalla, että juuri minä olen sortunut änkyräkristilliseen käytökseen? Totta varmasti onkin, että jokaisesta kristitystä löytyy änkyräkristillisyyden piirteitä, ainakin ajoittain. Kyse on lihallisuudesta, oman minän hallintavallasta, itsekeskeisyydestä. Ainoastaan Kristus voi murtaa egoismin hallinnan sydämessämme. Siksi on tärkeää viettää aikaa Hänen tuntemistaan etsien, ja muistaa UT:n opetus rististä, jonka kautta kuolemme pois vanhan minän eli lihallisuuden hallinnasta. Vasta silloin sisimpämme avartuu raamatullisten tosiasioiden käsittämiseen - ilman että oma mielipide alituiseen värittää ja vääntää ne inhimillisen halumme ja käsityskykymme mukaiseksi.
On siis hyvin tärkeää muistaa ja pitäytyä lähtökohdassa eli Kristuksessa tarjolla olevassa armossa. Eri tavalla ajattelevina kristittyinä voimme harrastaa keskinäistä yhteyttä ja olla eri mieltä rakentavassa hengessä. Jokin perusta yhteydelle pitää kuitenkin olla. Tuo perusta on Kristus ja Hänen sovintotyönsä henkilökohtainen vastaanottaminen. Silloin voimme yhdessä viedä erimielisyytemme Herralle, ja rukoilla itsellemme valoa ja ymmärrystä sekä pitkämielisyyttä niitä kohtaan jotka ymmärtävät toisin.
En tiedä onko esim. KTS kokenut uskoontulon eli vastaanottanut Jeesuksessa olevan armon, ainakin hän sanoo niin tapahtuneen, koska sanoo olevansa kristitty. Ei voi olla kristitty ilman uskoontuloa.
Kuten kyseiselle henkilölle toisessa ketjussa viestitin.
Kristitty on henkilö joka uskoo Jeesukseen, ei ainoastaan historiallisena henkilönä ja hyvänä opettajana, vaan Herrana, vapahtajana jonka sovintoveressä on anteeksiantamus ja puhdistus synnistä. Kuten Jeesus itse sanoi, ainoastaan Hänen kauttaan tullaan Jumalan yhteyteen. Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu, mutta joka ei usko Jeesukseen, tuomitaan kadotukseen.
Monesta asiasta voin olla kanssasi eri mieltä, mutta hyvä että olemme samaa mieltä ainakin tässä, keskeisimmässä...
Kristittyinä voimme sitten rukoilla sekä omalle kohdalle että toistemme puolesta, aivan vilpittömästi ja rehellisesti, avoimena Pyhän Hengen tutkivalle ja eheyttävälle työlle:
Herra Jeesus, johda meitä kaikessa oikeaan, siihen, minkä Sinä totuudeksi näet, auta minua luovuttamaan käsitykseni Sinulle ja vapautumaan Sinun totuuteesi.
Se on hyvä lähtökohta, eikö vain?
Vastaukset 11
Vanhimmat
" Oho, onko otsikko turhan kova... provosoiva? "
Ei lainkaan, täällä on todellakin itseään "kristityiksi" kutsuvia änkyröitä, eri uskonnollisista puolueista.
oletkohan sinä teepotta sellainen hempeä hempukka tai hempeäkielinen hemmo?
Näetkö näkyjä ja ilmestyykö "huuko" sinulle kertomaan tämän palstan ihmisistä?
Jos sanon lyhyesti olleeni kaikkien vainottavana ja ristin raskaudesta voisin todistaa jokaiselle.Mitähän sinä teepotta oikein koetat eheyttää?
Aloita se itsestäsi äläkä vastusta heitä jotka ovat sinua vastaan vai koetatko kirjoituksen viekkaudella voittaa takaisin lihallisuuteen ne valitut jotka ovat kovaa koulua käyneet ja sinä et siitä koulusta taida tietää mitään?
Olihan avauksesi kannanottosi muista" heikompiosaisista" mutta ilman nimiä paitsi KTS.
Ota ristisi ja seuraa Jeesusta joka päivä.
Hei Eenokki. "Hempeäkielinen" voi olla pilkkaava leimasana, aivan samoin kuin aloituksessa käyttämäni "änkyrä".
Hempeäkieliseksi leimaamalla yritetään sanoa että henkilöllä ei ole selkärankaa seisoa totuuden takana, että hän luovii sinne tänne sanomatta mitään selkeää, koska haluaa kelvata kaikille ja pelkää loukkaavansa ihmisiä eli on ihmispelkoinen mielistelijä?
Änkyräksi leimaamalla taas yritetään sanoa että henkilö on mustavalkoinen, häneltä puuttuu suhteellisuudentaju, hän on yhteistyökyvytön, itsekritiikkiin kykenemätön vänkääjä?
Ihminen voi joutua toisten hampaisiin sen tähden on hempeäkielinen tai sen tähden että on änkyrä. Kummassakin tapauksessa kyse voi olla toisten antamasta perusteettomasta leimasta, jolla henkilö ilman syytä yritetään saada epäilyttävään valoon, jopa naurunalaiseksi, koska hänen esittämänsä asiat tai edustamansa oppi ei miellytä, ja siksi hänet yritetään vaientaa.
Mutta yhtä hyvin kummassakin tapauksessa VOI OIKEASTI OLLA KYSE siitä, että henkilö on
1. SELKÄRANGATON, IHMISPELKOINEN HYSSYTTELIJÄ
2. ITSEKRITIIKITÖN, YHTEISTYÖKYVYTÖN SOOLOILIJA JA TÖLVIJÄ
Ihmispelkoinen hempeilijä voi kätkeä motiivinsa rakkaudellisuuden taakse, hän kieltäytyy näkemästä selkärangattomuuttaan ja luulee sielullisuuttaan oikeaksi hengellisyydeksi, jota sitten perustelee tietyin raamatunjakein.
Itsekritiikitön mellastaja, lähimmäisiään tölvivä kasvamaton rääväsuu kätkee motiivinsa kuvittelemansa suoraselkäisyyden taakse, kieltäytyy näkemästä kasvamattomuuttaan, luulee olevansa oikea totuuden ääni ja samoin perustelee toimintaansa yksittäisin raamatunjakein.
Lopultakaan ei ole mitään eroa näiden välillä.
Henkilö voi olla oikeasti rakkaudellinen, maltillinen, tasapainoinen kristitty ja siitä syystä - VÄÄRIN PERUSTEIN! - hempeämieliseksi leimattu. Mutta yhtä totta on, että hän VOI OLLA ihmispelkoinen luovija. Siinä tapauksessa hänen käyttäytymisensä ei edusta hengellistä kasvaneisuutta, vaan sielullista hempeilyä.
Henkilö voi olla oikeasti selkärankainen, totuutta rakastava kristitty, ja siitä syystä - VÄÄRIN PERUSTEIN! - änkyräksi leimattu. Mutta yhtä totta on, että hän voi olla yhteistyöhön kykenemätön, luulotteleva ja kasvamaton töykeilijä. Siinä tapauksessa hänenkään käyttäytymisensä ei edusta hengellisyyttä, vaan lihallista kiivailua.
Aloituksessa toin kyllä esille että tietyissä tilanteissa kaikista meistä löytyy lihallista änkyrämieltä, josta tulisi tehdä parannus, ja samoin on varmasti tuon hempeämielisyyden eli ihmispelkoisuuden kanssa, kyllä siitäkin tulee tehdä parannus. Tien kummallakin puolella on oja. Yhdellä on taipumusta yhdenlaiseen vinoutumaan ja toisella toisenlaiseen, oman luonteensa ja heikkouksiensa mukaisesti, mutta tärkeintä on viipyä Jumalan sanan peilin edessä ja siinä itseään toisiin vertaamatta murtua Jumalan rakkaudessa, tehdä omalla kohdalla parannusta omista vinoutumista. Näin minä ajattelen. Enkä suinkaan koe olevani täydellinen ja parannusta tarvitsematon.
Pyhää Henkeä tarvitaan joka päivä. Mutta sitä ei saada ilman ristiä. Ainoastaan ristin tiellä koetaan Hänen ylösnousemusvoimaansa. Silloin voimme terveellä tavalla kasvaa yhtä hyvin toiset huomioivaan rakkaudellisuuteen ja tasapainoisuuteen kuin totuudesta kiinnipitävään selkärankaisuuteen, eivätkä nämä ole ristiriidassa. Jeesus ilmensi kumpaakin.
>Jos sanon lyhyesti olleeni kaikkien vainottavana ja ristin raskaudesta voisin todistaa jokaiselle.<
Niin kuin sanoin, kristitty voi joutua vainottavaksi sen tähden että vaeltaa oikein - on rakkaudellinen ja suoraselkäinen - mutta hän voi joutua vainottavaksi myös oman taitamattomuuden tähden. Silloin pitäisi rehellisesti mennä itseensä ja tehdä parannusta eikä aiheettomasti vetää ylle marttyyrin viittaa. Risti on ihana työväline Jumalan kädessä, koska sen kautta Hän vapauttaa meitä lihallisuudestamme, elääksemme yltäkylläistä elämää Hänessä.
Mieti nyt itse kumpaa kielenkäyttösi ilmentää, suoraselkäistä totuudenrakkautta vai omalle toiminnalleen sokeata, kasvamatonta ja luulottelevaa töykeilyä? Viittaan mm. Pe.kulle osoittamiisi kommenteihin, Mohikaanin nimittelyyn ym. törkeilyyn...
Otetaan siis ristimme ja annetaan sen kuolettaa itseämme niin turhanpäiväisestä hempeilystä kuin kasvamattomasta vikoilusta ja tölvimisestä. Mahtaisiko tässä olla parannuksen aihetta jokaiselle uskovalle, mitä luulet?
-teepotta
Hempeäkielinen ei ole mikään pilkkaava sana, mutta hempeäkielinen hempukka voi sitä olla, mielestäsi?
Hempeäkieliseksi leimaamalla yritetään sanoa että henkilöllä ei ole selkärankaa seisoa totuuden takana, että hän luovii sinne tänne sanomatta mitään selkeää, koska haluaa kelvata kaikille ja pelkää loukkaavansa ihmisiä eli on ihmispelkoinen mielistelijä?
Kommenttini: Juuri noin ja sellaisia on riittänyt ja kyllä ne hempukat ja hempeät hemmot osaavat loukata ja siksi julistan pasuunan äänellä heitä vastaan.
Eo ole aikaa pitempään selitykseen, miksi näin teen?
Lyhyesti voin sanoa että nämä hempukat ja hempeäkieliset hemmot ovat näytetty tai osoitettu rukousvastauksena minulle, joten tiedän kyllä mitä puhun ja keitä vastaan.
Luulen tietäväni rististäni ja oppineeni sen kautta jotakin?
Kyllä se on raskasta kantaa ja sen suhteen myönnän olevani kakkos tai kolmos luokassa en siis sellainen jota Jumala haluaa.
Menehän siitä viittailemaan Lutherille, Jeesukselle ja Paavalille niin tiedät mitä tuleman pitää saaman.
Kasva ja tule muutaman vuoden päästä uudestaan tosi miesten seuraan,
Älä käytä kasvuhormooneita siinä saattaa sukupuoli vaihtua, teepotta.
ps. en ole suuttunut muistan niitä h-h en tarkoita huoria enkä homoja vaan väärät kristityt ovat silmieni edessä ja syy on haettavissa, sieltä jostain.
Joka päivä tulee tarkistaa sanomiset se on kyllä totta.
Hempeäkielinen tai -mielinen ei ole välttämättä pilkkasana mutta voi sitä olla, varsinkin jos tarkoituksena on perusteettomasti leimata toinen, niin kuin änkyräkristityksi nimitteleminenkin voi olla perusteetonta leimaamista, ja sellaisen leimaamisen kohteeksi ehkä koet joutuneesi niiden hempukoiden taholta?
Sinua tuntematta en voi tietää onko ollut aiheellista vai ei jos olet saanut lunta tupaan esittämiesi näkökohtien tai tyylin vuoksi kuinka olet asiasi esittänyt. Ajattelen että ehkä siinä on ollut kumpaakin. Niin kuin usein on. Tänä päivänä on varsinkin luterilaisessa kirkossa vallalla trendi että tietyt liberaalit hempukat lähimmäisenrakkauteen vedoten hyväksyvät syntiä ja johtavat seurakuntalaisiaan harhaan - jos joku sitten nousee sanomaan kuinka asiat on, äkkiä tulee Raamatusta päähän: sinä et ole rakkaudellinen, olet tuomitseva, olet änkyrä jne.
Tämä on se toinen puoli asiasta!
Mutta toinen puoli on, että kristitty voi joutua syrjityksi oman taitamattomuutensa ja lihallisuutensa vuoksi.
Ehkä sinun kohdalla on kyse kummastakin asiasta? Ainakin kirjoituksistasi päätellen, joissa hyvin paljon on taitamatonta kiivailua... Asia ei siitä muutu miksikään että vetoat Lutheriin tai Paavaliin, jopa Jeesukseenkin... Ainahan sitä voi mennä piiloon vaikka minkä itsestä hurskaalta tuntuvan puolustelun taakse ja sillä pönkittää lihallista itsevarmuutta. Sellaisen psyykkisen puolustuslinjan eli defenssirakennelman läpi ei mene mikään järjen ääni eikä hengellinenkään puhe, kun ihminen katsoo olevansa oikeutettu minkälaiseen törkeilyyn tahansa muka totuuden varjolla, aina voi sanoa joutuneensa syyttä vainotuksi jne.
Ei ole ihan asiallista sekään että minua tuntematta ryhdyt toivottelemaan kasvamista - ja vaikka myönnät kuuluvasi kakkos tai kolmosluokkaan, kuitenkin pidät itseäsi miehekkäänä miehenä, jonka seuraan esim. minulla vielä on matkaa? Kuitenkaan et tiedä minun kilvoituksestani, elämänkokemuksistani jne. yhtään mitään...
Muista eenokki että selkärankaisuus ilman nöyryyttä ei ole selkärankaisuutta, se on vain taipumattomuutta, jopa taipumattomuutta totuuden edessä. Asia voi olla niin että jossain asiassa on totuudessa mutta toisessa ei, ja vaikka asiassa sinänsä olisi totuudessa niin asian esitystapa voi olla kaukana Kristuksen totuudesta.
Olen nähnyt sellaisenkin tilanteen kun yhtä höyrypäätä estettiin menemästä alttaripalvelusta toimittamaan ja tämä nosti mekkalan että estämme Pyhän Hengen työtä! Kiroili karkeasti ja hakkasi jalkaa lattiaan. Kun sitten yritin sanoa hänelle että hei, mietipä vähän, onko tuo nyt sitä Pyhän Hengen vaikutusta, hän vastasi raivosta täristen että:
- Sinä et tiedä Pyhän Hengen työstä etkä pyhästä vihasta mitään, minä olen täynnä pyhää vihaa teidän vääryytenne vuoksi!
Että semmoista.
Kuitenkin toivon sinulle sydämestäni että kaikki se mitä elämässäsi oikeasti on Herran antamaa ja totuudellista, voisi pysyä voimassa ja edelleenkin vahvistua, mutta myöskin puhdistua lihallisuuden vaikutuksesta, ja että Herran Jeesuksen rakkaus ja armollisuus - huomaa: Jumalan rakkaus ja armollisuus, ei inhimillinen hempeämielisyys! - saisi tuoda elämääsi yhä enemmän Kristuksen yltäkylläistä rikkautta, joka on ristin tien kulkijoille tarkoitettu, myöskin sisäisesti parantaen ja vapauttaen katkeruudesta jos ehkä sellaista on kokemustesi tähden jäänyt.
En nykyään liiku hempukoiden enkä h.hemmojen parissa.
Minkä puolen sinä käännät itsestäsi, silloin kun Jumalan nimeä pilkataan ja Kristusta julkisesti häväistään?
Säilytät ylvään ryhtisi lähdet pois ettei vain alettaisi syyttelemään.
Kyllä minä jotain näen sinusta, mutta ymmärrän kyllä Kristityn kasvua ja kuinka vaikeata se on.
Minä nyt mainitsen ihmeistä vaikka eivät ne ole minua ylistäneet vaan ovat olleet opettavia. Ne kyllä aikanaan todistavat...Herrasta joka ei unhoita pienintäkään ajatusta saati että tuskin haluaisinkaan lähteä alttarille saarnaamaan.
Kotioloa ei voita edes vaimon pahuus.
Jos vetoan asiat eivät välttämättä muutu, mutta eivät ne sitten tuomiolla syyttele.
En ole rakentanut itselleni ajateltua puolustuslinjaa vaikka monissa taisteluissa olen ollut.
Kiitos asiallisen sävyisestä viestistäsi. Sen takaa aistii elämän vastoinkäymisiä, ja kipua jota koet joutuneesi kärsimään Herran seuraamisen tähden. Ehkä olet joutunutkin. Se ei kuitenkaan oikeuta kielenkäyttöä jota olet palstalla viljellyt.
>Minkä puolen sinä käännät itsestäsi, silloin kun Jumalan nimeä pilkataan ja Kristusta julkisesti häväistään?<
Tämä onkin erittäin tärkeä kysymys, Eenokki.
Toivon etten kääntäisi esiin mitään puolta itsestäni, vaan että voisin lihani puolesta olla ristillä niin että Herra Jeesus Kristus saisi tulla näkyviin, vaikuttaen minussa oikeaa mielenlaatua.
Sellaisissa tilanteissa pyrin siis katsomaan Kristukseen ja rukoilen sydämessäni että Herra antaisi minulle ymmärrystä ja kykyä toimia oikein. Itselläni ei sitä kykyä ole ilman Hänen armoaan, mutta kiitos Jeesukselle, että Hän asuu omissaan ja Jumalan sana lupaa, että HÄNEN RAKKAUTENSA on vuodatettu meidän sydämiimme. Oma kykyni rakastaa ja antaa anteeksi on erittäin vajavainen ja kohtaa rajansa, mutta jos Hänen rakkautensa pääsee vaikuttamaan silloin minulla on Hänen mielenlaatuaan ja viisauttaan, jossa en voi kerskata itsestäni vaan Jumalasta että Hän on niin hyvä ja rakastaa jokaista, niitäkin jotka pilkkaavat.
Oletko lukenut Corrie ten Boomin kirjan Kätköpaikka? Kerron sinulle yhden tapahtuman hänen elämästään. Corrien isä kuoli natsien vankilassa ja Corrie itse joutui siskonsa Betsien kanssa keskitysleirille, missä Betsie kuoli. Sodan loputtua hengissä säilynyt Corrie koki kutsumuksekseen kiertää Eurooppaa julistaen evankeliumia Herran Jeesuksen armosta, aivan erityinen tehtävä hänellä oli julistaa Saksassa. Eräässä isossa kirkossa pitämänsä puheen jälkeen, kun hän oli julistanut Jumalan anteeksiantamusta ja sen vaikutusta ihmisessä, hänen luokseen tuli herrasmies, joka kiitti puheesta ja sanoi että tuo onkin erittäin tärkeä sanoma. Silloin Corrie tunnisti miehen, että se on yksi niistä julmimmista vartijoista, joiden käsissä hänen rakas siskonsa kuoli.
Kauhukseen hän huomasi, ettei kyennyt tervehtimään miestä eikä kokenut häntä kohtaan minkäänlaista rakkautta, vain kylmää vihaa, vaikka oli itse juuri puhunut anteeksiantamuksesta ja sen tärkeydestä. Mutta tässä hetkesä Corrie teki päätöksen, että HERRAN JEESUKSEN JA HÄNEN ANTEEKSIANTAMUKSENSA TÄHDEN minäkin TAHDON antaa anteeksi, ja ojensi kätensä tarttumaan miehen käteen.
Tämä juuri on ristin ottamista, ja niin kuin itse minullekin toteat, se on tarkoitettu otettavaksi todesta joka päivä.
Tuon ristin ottamisen seurauksena Corrien sydän vapautui rakkauteen (siihen rakkauteen, joka meissä kristityissä on Pyhän Hengen kautta, mutta joka meistä aivan liian vajavaisesti tulee esiin, koska emme läheskään aina ota ristiä todesta). Corrie sai kokea Jumalan valtakunnan ihanaa todellisuutta! Kylmyyden jäinen ote hänen sydämestä väistyi ja hän sai kokea Jumalan lahjoittamaa rakkautta tätä miestä kohtaan.
Se jos mikä on ihmeellistä. Jotain samankaltaista olen saanut itsekin kokea, antaessani anteeksi ja siunatessani niitä, jotka ovat elämääni vahingoittaneet. Vaikka näin äärimmäisiin tilanteisiin en aivan ole joutunut.
Mutta jos nyt sitten puhutaan siitä suoraselkäisyydestä eri tilanteissa, minä seison sen takana mihin uskon enkä vaihda väriä kuin kameleontti, enkä pyri mielistelemään ihmisiä. Otan esimerkiksi erään hyvän luterilaisen ystäväni, jolla on esim. kasteesta täysin erilainen näkemys kuin minulla. Hän pitää minun kastenäkemystäni uudestikastamisena. En tiedä onko hän edes uskossa, koska sanoo saaneensa uskon lapsikasteessa, jota pidän mahdottomana asiana. Hän on puhunut kovinkin jyrkkään sävyyn "ratkaisukeskeisyyttä" vastaan eikä pidä siitä, että esim. luterilaisia kehotetaan tulemaan uskoon, koska hänen mielestään usko on annettu kasteessa.
Minä otan hänen kritiikkinsä vastaan ja sanon omalta puoleltani oman kritiikkini hänen näkemyksiään vastaan. Olen lujasti sen kastenäkemyksen kannalla mihin uskon enkä peräänny tuumaakaan enkä lähde häntä hempeämielisesti mielistelemään!
Mutta en myöskään lähde nimittelemään, pilkkaamaan enkä kiroilemaan hänelle. Katsos, asioiden takana voi seisoa suoraselkäisesti ilman että osoittaa lihallista kiivailua ja toisten yläpuolelle asettumista, ja siksi olemme edelleenkin ystäviä ja voimme keskustella asioista, vaikka meillä onkin täysin vastakkainen kanta.
PIeni huomio näihin defensseihin vielä...
Defenssit eli minän suojamekanismit ovat psykologinen ilmiö, jonka tarkoitus on suojella ihmistä kohtaamasta asioita jotka voisivat olla hänelle, hänen vakaumukselleen, minäkuvalleen ja itsetunnolleen kohtalokkaita, vaikeita kestää. Nämä suojamekanismit estävät ihmistä kohtaamasta ja tarkastelemasta avoimesti esim. muunlaisen vakaumuksen omaavia, koska vaarana on, että joutuisi suhtautumaan heihinkin ihmisinä ja ymmärtämään jotain sellaista, mikä asettaa oman käyttäytymisen ja asenteellisuuden kyseenalaiseksi.
Defenssiivinen käyttäytyminen harvoin on tietoista, tarkoituksella rakennettua puolustuslinjaa. Asian luonteeseen kuuluu että se on tiedostamatonta. Näin ihminen kieltäytyy näkemästä itsessään asioita joiden näkeminen johtaisi radikaaliin asenteen muutokseen itseä, omaa minäkuvaa ja todellisuuskäsitystä kohtaan.
Ainoastaan Herra Jeesus voi kristityn vapauttaa kaikista hänen defensseistään, tarpeen tullen Hän voi ne murtaa tai ainakin vaikuttaa niistä huolimatta, niiden läpi, niin että ihminen näkee itsensä realistisesti, uudessa valossa. Jumalan kämmenellä ei tarvitse pelätä kohdata itseään, myöskin muutostarvettaan.
Siksi voin olla aivan rehellisenä ja avoimena Hänen edessään rukoillen että saisin nähdä itsestäni nekin piirteet ja muutostarpeet jotka inhimillinen minäni luontaisesti torjuisi ja selittäisi tyhjiin. Ainoastaan tämänkaltainen uskallus vapauttaa meidät kristittyinä vääränlaisesta änkyräkristillisyydestä terveeseen suoralinjaisuuteen, jossa voimme vajavaisina kohdata toisia vajavaisia Herran Jeesuksen armossa, ja voimme Jeesuksen sovitustyön perusteella hyväksyä veljiksemme ja siskoiksemme nekin uskovat, joilla on joistain (meille tärkeistä) asioista sietämättömän erilainen, omasta mielestämme jopa pöyristyttävän väärä käsitys.
Inhimilliset defenssit ja lahkohenkisyys liittyvät ilmeisesti yhteen.
Sielunvihollinen käyttää inhimillisiä defenssejä saadakseen ne kristityt, jotka eivät syystä tai toisesta uskalla kohdata itseään ja ottaa ristiään niin kuin kristityn tulisi, änkyräkristillisyyteen ja lahkohenkeen, pitämään vain omaa porukkaansa oikeina ja taivaskelpoisina uskovina. Näin saadaan syntymään monenlaista kiihkoa ja solvaamista kristikunnan keskelle, kun eri katsantokantojen defenssiivisesti käyttäytyvät, ylireagoivat edustajat ovat toistensa kurkussa.
Omalle käyttäytymiselleen sokea kiihkoilija voi oikeuttaa väkivaltaisen ja manipuloivan käytöksensä milloin minkäkin tekosyyn (esim. Lutherin "oikeamielinen ja hurskas" kielenkäyttö juutalaisia ja anababtisteja kohtaan!) varjolla.
KTS:n kristillisyydestä en tiedä. Minulla on se käsitys että hän ei olisi kristitty, mutta koska on palstalla tunnustautunut kristityksi halusin aloituksessa suhtautua häneen sen mukaisesti, ja vaikka en mielelläni nosta ihmisiä esiin yksilöidysti vaan puhun mieluummin asioista, hänen viestinsä edustavat kyllä melkoista änkyräkristillisyyttä, jos siis kristillisyyttä ollenkaan. Toivon että KTS itse ottaisi kantaa täsmentäen suhdettaan Jeesuksen evankeliumiin.
Toin kyllä esiin senkin puolen että kaikista meistä löytyy änkyräkristillisiä piirteitä, se on ihmisen lihassa, ja että monesti kyse on myös tulkinnallisuudesta, se mikä yhden mielestä on änkyrää on toisen mielestä selkärankaisuutta, ja toisin päin.
Minä Lutherin kanssa ja hänen opettamana kyllä osaan puhua koirille, susille, sioille ja lampaille juuri kuin Raamatusta sen olemme oppineet.
Sen mielenlaadun ja opin sekä uskoni on Herra kyllä näyttänyt sentähden minä puhun rohkeasti lahkolaisuutta ja sika-kristillisyyttä vastaan(amerikkalaista suomeen rantautunutta huom)
Enhän minä kerskaa itsestäni vaan Herrasta ja niistä todisteista eli rukousvastauksista koskien Jumalan tahtoa näinkin sanoakseni.
Olen kyllä alusta asti tiennyt mitä oikea kristillisyys on ja menehän teepotta nyt Jeesusta "komentelemaan" kun Hän tuomitsi fariseukset kovin sanoin helvettiin.
Samalla voit uskosi ja tietämyksesi mukaan nuhdella Paavaliakin.
Olen joskus lukenut Corrien kirjoja. enkä väitä etteikö Corrieta olisi lähetetty evankeliumia julistamaan vaikka nainen alttarilla on kuin...sika Raamatun mukaan.
Ääritilanteita saattaa tulla ja jos on tullakseen ota nekin vastaan ilolla ja sitä ennen voit rukoilla voimaa, ristiltä että jaksaisit oman ristisi kantaa.
Ette ymmärrä uskon saamista kasteessa(ei kastetilaisuudessa vaan kasvua eli uutta syntymää kasteen jälkeen. Corrie puolestaan voisin sanoa että hän sisäisesti saattoi jähmettyä nähdessään kiduttajansa edessään, ainakin osa on tästä johtuvaa.Kyllä näen Corrien olleen oikea Kristuksen Evankelista ja esimerkillinen uskovainen kuten Luther.
Rakkaudestakin (oikeasta)voisin puhua mutta antaa sen odottaa on aika lirkutella ja toinen aika on joutua naimisiin vaan ei pakotettuna?
Kyllä pitää sietää kuten minä siedän jos joku kehoittaa tulemaan vaikka uudistuvaan uskoon tai tekemään parannuksen.
Sitähän ne puolueveljesi ovat aina toitottaneet.
En vain tahdo sietää "älykääpiönismiä" se on minun vioista eräs niistä.
Ei ole oikein pakottaa ketään toimimaan omaatuntoansa vastaan joten ystäväsi vaikka puhuu oikeista asioista tekee väärin.
Ei hän sitä juuri nyt ymmärrä. Peace be upon with her.
Huomautan että Lutherilainen vaikka fanaattinenkin ei ymmärrä voimakas äänistä ylistystä ja jos se tapahtuu kielillä niin eivät kestä vaikka itse Luther on opettanut että sellaista Jumala tahtoo kuulla ja sen äänen voimakkuuden saa aikaan tietysti Jumalan hyvyys, Kristus Herramme ja kaikki ne teot jotka Jumala on tehnyt minussa, varsinkin korjaillut tekosiani ne synnyttävän ylistyksen äänen hyvää taivaallista Isäämme kohtaan.
Luther tuskin ymmärsi kielillä puhumista?
Toimi kuten tähänkin asti, mutta älä astu varpailleni en sitä saata sietää
Opithan ainakin sietämään ihmisiä, kärsimään ja toimimaan ihmisten tarpeitten puolesta, mutta kun oikea rakkaus(oman ristin kautta se ei tule kirjepostin kautta) tulee sinäkin voit muuttua ja ymmärtää toisin minun kaltaisia ihmisiä, mikäli ajattelet minun ihminen olevan kerrassaan?
Moikka teepotta!
ja nähdä kiusatut ja kaikkien vainoomana olevat ja olleet
Laitoin jo lisäystä tuohon defenssiasiaan, mutta jatkan samaa aihetta.
En minäkään aina käyttäydy kasvaneen kristityn lailla, ja liian usein olen kaihtanut ristiä ja toiminut lihallisesti, se minun täytyy myöntää. Otan esimerkin muutaman päivän takaa...
Oikeastaan taidankin laittaa uuden aloituksen aiheesta. Mutta lyhyesti. Jouduin muutama päivä sitten suukopuun henkilön kanssa, joka mielestäni toimi väärin ja ajattelemattomasti. Mielestäni olin oikeassa ja hän väärässä. Tällöin sorruin kiihkoilevaan käytökseen, tavallaan jopa asetin hänet naurunalaiseksi, nolasin häntä. Tilanteen rauhoituttua ymmärsin oman lapsellisuuteni ja lihallisuuteni. Olin ehkä ollut oikeassa ASIASSA mutta hengellisesti olin kuitenkin väärässä, koska ASENTEENI oli väärä.
Kristuksen totuudessa ei ole kyse vain asioista joihin uskomme ja joita pidämme pyhinä, vaan suhteestamme Kristukseen näiden asioiden kanssa. Tosiasioiden esittäminen kiivailevaan ja loukkaavaan sävyyn saattaa olla tosiasioiden esittämistä, mutta Kristuksen totuutta se ei ole. Se ei todellakaan ilmennä Hänen valtakuntansa todellisuutta.
Normaalisti kristitty kyllä huomaa lankeemuksensa eikä ryhdy selittämään tekojaan tyhjiin oikeuttaen ja puolustellen niitä, hän tekee parannuksen ja pyytää anteeksi ihmisiltä joita on loukannut. Näin ainakin tulisi toimia. Mutta defenssiivinen, omia rakennelmiaan ja asenteellisuuttaan suojaava kristitty ei ymmärrä toimineensa väärin. Saadessaan käytöksensä johdosta kritiikkiä hän entistä lujemmin bunkkeroituu käytösmalleihinsa ja kuvittelee joutuneensa totuuden tähden vainotuksi.
Jos tuossa esimerkkitapauksessa olisin ottanut ristin todesta ja vienyt kiukkuni Herralle, sen sijaan että lähdin nolaamaan lähimmäistäni, niin ehkä olisin jonkun mielestä ollut hempeämielinen ja -kielinen. Joku varmasti olisi pitänyt käyttäytymistäni nynnyilynä ja olisi ojentanut minua, että ei kristityn kuulu olla mikään hampaaton nynny, vaan suoraselkäinen oikeuksiaan puolustava totuuden ihminen.
Mikä sitten on suoraselkäisyytä ja mikä nynnyilyä? Minun mielestäni suoraselkäisyyttä olisi ollut ristin ottaminen ja kunnioittava käytös lähimmäistä kohtaan silloinkin kun ajattelin hänen olevan väärässä. Jonkun mielestä suoraselkäisyyttä on kiukunpuuskan syytäminen toisen päälle solvauksin, ja sitten nuo solvaukset vielä puetaan hurskaaseen muotoon vetoamalla omaan totuudellisuuteen jne. Se ei todellakaan ole Kristuksen totuutta. Minä ymmärrän että juuri se on nynnyilyä... minänsä suojaamista Kristuksen ristiltä, koska risti julistaa kuolemaa kristityn kukkoilevalle egolle.
Ymmärräthän mitä yritän sanoa? Jonkun mielestä nynnyilyä on se että vie tunnereaktionsa ristille ja ottaa Herralta vastaan voimaa ja kykyä suhtautua lähimmäiseen rakastavasti ja rakentavasti. Minun mielestäni päinvastoin juuri se on nynnyilyä eli ristin ottamisesta ja kristillisestä vastuullisuudesta kieltäytymistä, että ei uskalla asettaa omaa minäänsä inhimilliseen tappiotilanteeseen vaan raukkamaisesti pyrkii niskan päälle, ja vielä hurskastelee lihallisuudellaan kuvitellen sitä hengellisyydeksi.
Voi siis olla että meillä on erilainen käsitys suoraselkäisyydestä ja nynnyilystä. Mutta eikö tärkeintä olekin, että kumpikin pyrkii totuudellisuuteen, itse kokee oman käytöksensä oikeaksi Herran edessä, ja siinä on valmis avoimesti ja rehellisesti rukoilemaan:
- Herra Jeesus, opeta Sinä minua, johda Sinä näkemään käyttäytymiseni ja asenteeni Sinun valossasi, ohjaa minua kaikessa parannuksen tielle, nähdäkseni asiat niin kuin Sinä haluat minun näkevän.
Ja uskon että silloin saamme tarvittavaa ymmärrystä myös toisiamme kohtaan..
Ymmärrys toista kohtaan ei tietenkään tarkoita että hyväksymme toisen näkemykset tai myötäilemme niitä... ei tietenkään tule tehdä kompromissia vääryyden kanssa, sen kanssa minkä itse ymmärtää vääräksi, sitä tulee vastustaa... mutta toista ihmistä voi pyrkiä ymmärtämään, ja käsittää, että hänenkin puolestaan on Kristus kuollut.
Jos käyttäyisin samalla tavalla kuin sinä niitä kohtaan joiden ymmärrän olevan väärässä esim. kasteasian suhteen, nimittelisin lapsikastetta puolustavia henkilöitä sioiksi ja käärmeiksi, niin olisiko se hengellistä? Sinun mielestäsi sellainen käyttäytyminen on hengellistä ja puolusteltavaa, mutta ajattele mihin se johtaisi. Kohta kaikki olisivat toistensa niskassa kiinni ja jokainen kuvittelisi juuri omaa käytöstään oikeutetuksi pyhien asioiden puolustamiseksi. Sellainen on silkkaa itsepetosta. Jeesuksen antama käyttäytymisohje on aivan toisenlainen, samoin Paavalin. Lutherista en tiedä mutta hänellä ei olekaan raamatullista arvovaltaa. Hän ei onneksi edes väittänyt olevansa erehtymätön.
Jos Luther ja Raamatun ilmoitus ovat ristiriidassa, tai tunnustuskirjat ja Raamatun ilmoitus, kumpaa tulee seurata? Tietenkin Raamattua, koska se on Jumalan sana. Lutherin käsitykset eivät ole Jumalan sanaa vaan sen selittämistä, jossakin kohden varmasti oikeaa ja totta mutta ei erehtymätöntä.
Kirjoitat "älä astu varpailleni en sitä saata sietää" ja heti perään jatkat, että kaikenlaisia ihmisiä tulisi sietää. Kyllä sinunkin tulisi sietää sitä, että on eri tavalla ajattelevia kristittyjä ja että erimielisyyksistämme huolimatta olemme saman Isän lapsia, jos Jeesukseen uskomme, ja että sen tulisi näkyä myös käyttäytymisessä keskinäisenä rakkautena. Solvaaminen ei todellakaan edusta keskinäistä rakkautta. En minä astu kenenkään varpaille, en ainakaan tahallani, mutta pidän totuudesta kiinni sellaisena kuin sen Jumalan sanasta ja kokemukseni kautta ymmärrän ja myös tuon raamatullisen näkemykseni julki. Jos joku kokee että se on hänen varpailleen astumista, sille en voi mitään.
Ei minun tarvitse komennella Jeesusta näissä eikä muissakaan asioissa... Jos Jeesus on toista mieltä kuin minä, silloin minun tulee nöyrtyä ja muuttua, ei Hänen.
Jeesus sanoo mm. "siunatkaa, älkää kirotko". Eikä minun tarvitse komennella Pietaria, joka sanoo "älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa" tai sen paremmin Paavalia, joka sanoo mm. "tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon" ja monta muuta Raamatun kohtaa, jotka ovat Jumalan sanaa meille kristityille. Ja nämä eivät todellakaan ole yksittäisiä mielivaltaisesti kokonaisuudesta irralleen poimittuja jakeita. Sen voit itse todeta Raamatustasi.
Kyllä minä sinua pidän ihmisenä, Eenokki. Toivon että sinäkin minua. Voi olla että jossain asiassa olet jopa enemmän oikeassa kuin minä. Herra sen tietää kuinka nämä on. Mutta pelastuksen ja kasteasian suhteen uskon olevani oikeassa, kasteeni (jonka otin tultuani uskoon) ei ole minulle mikään "uudestikaste" vaan Jumalan vaikuttamaa kuuliaisuutta ja rakkautta Hänen tekoaan kohtaan, se on minulle Jumalan lahja, niin minä sen koen. Voit ajatella minun olevan väärässä, mutta uskoani Jeesukseen ja Jumalan pyhään sanaan et pysty mitätöimään. Enkä minäkään halua mitätöidä sinun uskoasi. Usko Jeesukseen on tärkein asia maan päällä ja vielä ikuisuudessakin.
>ja nähdä kiusatut ja kaikkien vainoomana olevat ja olleet<
Kiitos tästä lauseesta. Tässä kohtaa sydämeni sykähti. Olen oppinut että ihmisillä on sisimmän haavoja ja arkoja kohtia, joihin tulee suhtautua hienotunteisesti. Ei myöskään voida sanoa, yksiselitteisesti, että joku ei ole pelastettu, kristitty, jos jossakin kohtaa käyttäytyy epäkristillisesti ja esim. muita loukaten, niin kuin olet mielestäni käyttäytynyt. Jokaisella on oma taustansa ja myös luonteensa. Ja Herra meissä kaikissa työtä tekee jos Häneen uskomme. Sydämestäni toivon sinulle kaikkea hyvää ja syventymistä Kristuksen tuntemisessa, niin kuin itsellenikin, ja se lienee parasta mitä voimme toisillemme toivoa näiden erimielisyyksien keskellä, että Herra itsekutakin johtakoon sen totuuden tuntemisessa, jonka Hän totuudeksi näkee ja tietää.
Kiitos keskustelusta, Eenokki.