"Millaista on kuulua tiukkaan uskonnolliseen yhteisöön ja miten siitä voi irrottautua? Millaisen henkisen prosessin se vaatii, että hylkää aiemmin absoluuttisena totuutena pitämänsä opin? Illan Inhimillisessä tekijässä Sari Valton vieraina ovat aiheesta keskustelemassa juontajatoimittaja Kristiina Komulainen, seurakuntapastori Katri Kuusikallio ja kirjailija Seija Vilén...
Pastori Katri Kuusikallion lapsuutta leimasi vahvasti esikoislestadiolaisuus. Telkkaria ei saanut katsella, hiukset oli oltava kiinni ja hame aina päällä, elokuvat, teatteri, musiikki, korut, huonekasvit, taulut ja meikkaaminen olivat syntiä. Seuroissa saarnattiin synnintunnosta ja käskettiin lapsiakin miettimään omia ”pikkusyntejään”. Lestadiolaisuudessa korostetaan lopun aikoja ja siksi Katrikin lapsena pelkäsi, että joutuu ”ikuiseen helvetin tuleen”, mikäli ei ehdikään ennen loppua käydä pyytämässä vanhemmiltaan syntejään anteeksi. Pelko maailmanlopusta kulki alati mielessä. Ahdistusta myös korostettiin opetuksessa, koska ilman ahdistusta ei usko ole ”elävää”.
Katrin sisäinen irtaantumisprosessi alkoi itää jo rippikouluiässä, kun Katri tapasi seurakuntanuoria, joille usko oli iloista ja vapautunutta. Hän näki, että usko voisi olla muutakin kuin totista ja ahdistunutta. Kuitenkin vasta omien lapsien saaminen sai hänet siihen johtopäätökseen, ettei hän voisi kasvattaa lapsiaan saman uskoon mihin hänet oli aikoinaan kasvatettu. Terapiassa hän käsitteli syyllisyyden tuntoaan ja alkoi muistaa varhaislapsuudestaan hyväksikäyttöä. Teologian opinnot olivat lopulta viimeinen niitti, minkä jälkeen hän ei enää voinut kuvitella palaavansa lestadiolaisten pariin...
Ohjelmaan on saatavana suomenkielinen tekstitys ja se on katsottavissa YLE Areenassa.
http://yle.fi/inhimillinentekija/
Pastori Katri Kuusikallion lapsuutta leimasi vahvasti esikoislestadiolaisuus. Telkkaria ei saanut katsella, hiukset oli oltava kiinni ja hame aina päällä, elokuvat, teatteri, musiikki, korut, huonekasvit, taulut ja meikkaaminen olivat syntiä. Seuroissa saarnattiin synnintunnosta ja käskettiin lapsiakin miettimään omia ”pikkusyntejään”. Lestadiolaisuudessa korostetaan lopun aikoja ja siksi Katrikin lapsena pelkäsi, että joutuu ”ikuiseen helvetin tuleen”, mikäli ei ehdikään ennen loppua käydä pyytämässä vanhemmiltaan syntejään anteeksi. Pelko maailmanlopusta kulki alati mielessä. Ahdistusta myös korostettiin opetuksessa, koska ilman ahdistusta ei usko ole ”elävää”.
Katrin sisäinen irtaantumisprosessi alkoi itää jo rippikouluiässä, kun Katri tapasi seurakuntanuoria, joille usko oli iloista ja vapautunutta. Hän näki, että usko voisi olla muutakin kuin totista ja ahdistunutta. Kuitenkin vasta omien lapsien saaminen sai hänet siihen johtopäätökseen, ettei hän voisi kasvattaa lapsiaan saman uskoon mihin hänet oli aikoinaan kasvatettu. Terapiassa hän käsitteli syyllisyyden tuntoaan ja alkoi muistaa varhaislapsuudestaan hyväksikäyttöä. Teologian opinnot olivat lopulta viimeinen niitti, minkä jälkeen hän ei enää voinut kuvitella palaavansa lestadiolaisten pariin...
Ohjelmaan on saatavana suomenkielinen tekstitys ja se on katsottavissa YLE Areenassa.
http://yle.fi/inhimillinentekija/
Vastaukset 5
Vanhimmat
esikoislestadiolaisilla on omakin palsta. Lestadiolaisuus täällä suomi24.
Huonekasvisynti ja taulusynti tuntuu vl:stä yhtä hullulta kuin korvakorusynti esimerkiksi tavalliselta ev.lut. seurakuntalaiselta.
Kristiinalla ja mulla on yhteistä mutta myös paljon eroavuuksia
http://www.iltalehti.fi/viihde/2011103014667930_vi.shtml
Ohjelmassa mainittiin vanhoillislestadiolaisuus ja kiitetty.. kiitetty:
http://areena.yle.fi/video/1320006246086
Ei kait siinä mainittu vanhoillislestadiolaisuutta vaan kiitetty, kiitetty oli es.lestadiolaisten omista seuroista.