milloin saa luovuttaa? itsemurha?

Asiat ovat kohdallasi hyvin. Rukoilen puolestasi. Kyllä asiat siitä selviävät;=))

Hmm oisko toi mielenterveyspalsta parempi tälle avaukselle? :P

No ei vaa, mitä tohon kumppanin hankintaan tulee niin baarit on oikeastaan melko huono paikka tavata ihmisiä ja eivät nyt oikein sovi monelle muullekkaan, esim minulle. Voi tosin olla, että siksi myös minä olen yksin...

Olin itse melkolailla vastaavanlaisessa tilassa psyykkisesti noin 4kk sitten kun olin armeijassa, enkä tullut toimeen kenenkään kanssa ja kaikki enemmän tai vähemmän vihasivat, välttelivät ja/tai vähättälivät minua ja kaikkea mitä tein enkä päässyt pois tilanteesta mitenkään kasarmilla. Olin ihan lamaantunut ja halusin vain pois kokoajan. Jotenkin kuitenkin selvisin kokonaisen vuoden sitä roskaa.

Ja noi ryhmätyöt kuulostaa aika tutulta, samaa minä jouduin kestämään lukiossa joitain vuosia sitten. Nyt olen kuitenkin aloittamassa tammikuussa AMK:ssa pk-seudulla ja yritän ottaa positiivisen asenteen mukaan ja kokeilla tutustua ainakin yhteen toiseen "yksin" eli ei kavereiden kanssa opiskelemaan tulleeseen tyyppiin niin ettei lukio/armeija 2.0 alkaisi heti uudestaan!

There's still hope! Eriävä tai poikkeava ulkonäkö ei merkitse oikeasti niin paljoa kuin kuvittelet, ja monen mielestä se voi olla hyväkin asia! Ei kannata luovuttaa, muista, että yleensä negatiiviset asiat kasaantuvat yhteen ajanjaksoon, mutta samaten tekevät myös positiiviset asiat :)

Ja heitä ne unilääkkeet pois...
Vaikka et halunnut kuulla tätä niin olet tosiaan vasta 24v ja sulla on periaatteessa kuitenkin pullat uunissa huomattavasti paremmin kuin vaikkapa minulla. Lyön nimittäin aika tehokkaasti huteja tolla sun "syrjäytymisskaalalla" (työ asuntu opiskelupaikka yms). Olen tosin vasta 21.

milloinkaan ei saa luovuttaa sillä sinulla on vielä voimia olla tekemättä itsemurhaa

oletko harkinnut lemmikkieläimen ottamista? itse olen saanut ystäviä tästä harrastuksesta.

Käy lähiseurakunnassa. Kokeile, menet istumaan kirkon penkkiin vaikka jumikseen sunnuntaina. Voimia. Periksi ei kannata antaa. Olet vielä nuori ja paljon kaikkea edessä. Valitettavasti kukaan ei tule sua kotoa hakemaan (no paitsi ehkä jehovat, mutta niiden matkaan ei kannata lähteä). Eli aktivoi itsesi: uusi harrastus jossa voi tavata ihmisiä. Vapaaehtoistyö jne. Rohkeutta!

Ei mikä tahansa ole parempi kuin itsemurha. Ei niin. Mutta hyvin monet päätyvät itsemurhaan tavallaan turhaan: ei jakseta katsoa ja odottaa seuraavan päivän mahdollisuuksia.
Pienemmistäkin syistä on itsemurhia tehty kuin mitä keskustelun aloittajalla on. Mutta melko vähäisiltä nuo syyt kuulostavat tällaisesta elämän kolhimasta. Ja minulla on ikääkin yli kaksi kertaa enemmän kuin tällä keskustelun avaajalla.

Jos kirjoittaisin tähän elämäntilanteeni, ei kukaan teistä edes uskoisi selllaista voivan kenelläkään olla. Siiispä en kerro. Mutta en myöskään tee itsemurhaa,
ei se onnistuisi kuitenkaan.

Vaikka tähän keskusteluketjuun ei sovikaan, niin minuakin kiinnostaisi, miten heliumilla voi tehdä itsemurhan?

Jatketaan elämää, hitaasti taivaltaen.

heitä toiveetbpois

Heikot kuolevat ja vahvat elävät, se on luonnon laki.

Itsemurhaajat tekevät palveluksen maailmalle, täysin turhaa sakkia joka joutaakin mennä.

teeitsemurha

näistä höyrypäistä ei kannata välittää, jotka ei osaa edes sanojen välille väliä laittaa

Ota meihin yhteyttä niin autamme sinua ja läheisiäsi. [email protected]
Meihin voi ottaa anonyymisti yhteyttä kaikki jotka painivat samankaltaisten ongelmien kanssa. Kerromme mistä voit hakea apua.

Älkää ikinä tehkö itsemurhaa, aina on jokin muu ratkaisu!

Eilen se tapahtui, läheinen kuoli, hän teki itsemurhan. Kamalimpia asioita mitä ihminen voi kokea ja mitä läheiset joutuvat kokemaan. Kotoa hän löytyi sängystä makaamasta, ambulanssi kävi mutta ei hän enää palannut takaisin. Sitä kuvaa ei ikinä saa pois mielestä, lattialla makaava ihminen, silmät ja suu auki. Musta auto vei hänet sitten pois. Nyt vuode on tyhjä ja tuttuja ääniä ei kuulu, hän ei enää ikinä kävele ovesta sisään. Ei tätä asiaa voi tajuta, kaikki on sekaisin!

Toivon, ettei kukaan joudu kokemaan samaa. Aina on ratkaisu vaikka olisi kuinka vaikeaa.

Miten hän oikein teki itsemurhan, jos saan kysyä?

Hei Kaisa...mulla on vähän kaltaisesi poika. aivan ihana ja kiltti luonteeltaan. Hän on eronnut ja hänellä on jo kolmelastakin, mutta tuntuu välillä ettei lapsetkaan voi antaa hänelle iloa ja elämisen riemua. Hän ei pyöri kapakoissa joten hänenkin on todella vaikea löytää ketään. Hän on ja yksinäinen vailla kavereita. 1,5 vuotta sitten hän menetti veljensä ja parhaan ystävänsä samassa paketissa. Minäkin äitinä ain joka päivä toivon ja rukoilen että hän öytäisi elmäänsä sisältöä, ja toisaalla pelkään koska tulee vastaan se päivä kun hän ei enään jaksa taistella vaan päättää luovuttaa :(

Uskon kuitenkin että niin sinulla kuin pojallanikin on vielä toivoa paremmasta huomisesta. Sinulla on sentään oma asunto ja työpaikka ja jopa vielä opsikelupaikkakin...pojallani ei ole niitäkään. Hänellä on kuitenkin äiti joka rakastaa häntä ja lapset jotka rakastaa ja tarvii häntä vielä monta vuotta

onhan sulla musiikki ja elokuvat joten ei kannata hankita itsemurhaa.
pyöräilyä voisit harrastaa tai kävelyö juoksua.

sulla on paha pä'ivä ei sen vuoksi kannata itsemurhaa tehdä urheilisit mieluummin.

Mul ei oo duunia, työtä eikö opiskelupaikkaa, mulla on velkoja kelalle jota en pysty maksamaan. Oon 20v ja armeijassa tällä hetkellä. Tyttöystävä löytyy ja se on ainoa asia mistä välitän tällä hetkellä. Jos sen menettäisin mul ei olis mitään menetettävää ja luultavasti olisin haudassa tai vankilassa.

no huhhuh! jokaisella on huonojakin aikoja joskus! ei niitä heikoille anneta! mitä sitten vaikka ei ole poikaystävää? on paljon ihmisiä jotka eivät edes halua puolisoa ikinä! ei se elämää pelasta,että saa poikaystävän! hanki ennemmin vaikka harrastus ja tutustu ihmisiin sitä kautta. ystäviä sä ennemmin tarvitset,kun vielä jotain sydänsuruja! ja jos todella harkitsee itsemurhaa,sitä ei todella poraa missään keskustelupalstoilla! olen itse sen kokenut,ja pelastunut. suosittelisin sinulle lääkärillä käyntiä ja masennus/mielialalääkkeitä.

Moi
Pyörin täällä vähän siinä samassa mielentilassa kuin mitä sinulla on mietteissä. En itse ole kovin yksinäinen, seurustelenkin, asun yksiössä, mutta on sitten tusina jos toinenkin muita ongelmia. Kyllähän tota itsemurhaa päätyy väkisinkin miettimään ja kokeilemaankin. Olenhan minä sinua reilusti nuorempi henkilö, kun oon ysinelonen lukiolainen, mutta älä silti katso tätä oudosti.

Omasta mielestä tuntuu etten ole kenellekkään tarpeeksi hyvä juuri missään. En tee mitään oikein, tarpeeksi riittävästi. Vaikka panostaa kaikkensa, niin silti, silti tulee haukut, vittuilut ja lopuksi vielä vihat niskaan. Kuitenkin nämä ihmiset ovat semmoisia joiden puolesta voisin jopa heittää henkeni. Mutta tuntuu että olen enemmän vain taakkana täällä.. (tässä yksi lukuisistan angsteistani/ongelmistani).

Uskon että en omalla koulumenestykselläni juuri tulevaisuutta rakenna. Loppujenlopuksi suhteeni ystäviin, perheeseen ja lopulta tyttöystävääni katkeaa - se nyt on varmaa kun on tämmöinen tyhjätasku ja riittämätön. Miksi vetää paksulla langalla isoa kiveä perässään kun sen voi pudottaa pois? kaikille helppoa.

Sinun ongelmasi on kuitenkin eri laatua. OOtahan joku kerta paperia ja kynä :) ratkot vähän pääsi sisällä pyöriviä ajatuksia, listaat ne ylös. Sitten mietit mitä voisi tehdä missäkin toisin ja/tai missä voisit parantaa jotahin juttua.

Käy vähintään kahteen kertaan läpi, ja mieti, onko itsemurha lopullinen ratkaisusi? Minä näen sinussa tulevaisuutta, enkä nyt sano vain miellyttääkseni, mutta tuon laatuisiin ongelmiin löytyy ratkaisu vain lähtemällä katsomaan tuota ulkomaailmaa ja tekemään hieman "juttuja" :) nimim. kokemusta on (olin ujo, mutta nykyään menevä ja kauniin tytön oon saanu, habahaba). Omat ongelmani vain ovat itsestäni johtuvia, enkä halua olla taakkana. Mutta kuitenkin annan ajan näyttää mihin tämä johtaa.

Päivä kerrallaan.

Piristystä, vointia ja parhainta talvea Kaisa, t. eräs Mikko!

Suomen lain mukaan itsemurha ei ole rikos. Samoin ei myöskään itsemurhassa neuvon antaminen tai avustaminen(käytännössä välineiden tarjoaminen)Myöskään esim toisen murhan suunnitteleminen tai naapurin palkkamurhan tilaaminen ei vielä nykyään Suomen lain mukaan ole rikos. Myöskään Raamattu ei erikseen mainitse itsemurhaa syntinä tai rikkomuksena!

http://www.gotquestions.org/Suomi/raamattu-kristitty-itsemurha.html

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_80_2005_p.shtml

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/110696-yle-palkkamurhan-saa-tilata-ilman-rangaistusta-suomessa

http://www.om.fi/Etusivu/Ajankohtaista/Uutiset/1302673952797


Kysyt siis;milloin saan luovuttaa, tehdä itsemurhan? Ei kukaan sinua siihen erikseen kiellä tyttö hyvä.



Puhtaasti OMA MIELIPITEENI aiheeseen on, ettei sinun tulisi tehdä itsemurhaa, koska asiasi ovat silti niin hyvin. On paljon ihmisiä jotka kuumeisesti HALUAISIVAT pois, jotka eivät useimmiten voi liikuttaa kuin yhtä kättä koko ruumiissaan. Mutta heitä ei yksinkertaisesti PÄÄSTETÄ pois! Hoitajana olet ehkä törmännytkin heihin. Sinulla sen sijaan on etuoikeutettu asema. Hoitajana tiedät lääkkeet. Tunnet niiden vaikutukset. Olet nuori ja kaunis "Kiltti tyttö" Voit valita. Kuvittele kaikkiea niitä ihmisiä jotka tässä elämässä EIVÄT VOI VALITA!

"Mulla katkesi lukion jälkeen kaikki yhteydet. Kaikilla on poikaystävä, lapsia, asunnot ja ystäviä. Eikä mulla mitään! Oon 24v."

On melko luonnollista, että lukion jälkeen katkeavat yhteydet entisiin kavereihin. En minäkään ole noita lapsuuden ystäviä juurikaan lukion jälkeen nähnyt, vaikka osan kanssa vietin koko lapsuutenikin.

Ystävien hankkiminen on aina vaikeata, vaikka tietysti jossain TV-sarjoissa toisin väitetään. Jos kerran yksin hoitelet jotain yliopiston ryhmätöitä, niin ehkä en hirveästi olisi huolissani tulevaisuudesta. Siis siitä, että miten töissä tms pärjäät.

Olet myös melko nuori. Tämä aikuisten elämä on välillä tälläistä armotonta ja tylyä, muttei tätä kannata kovin vakavasti ottaa. Mitä poikkeavaan ulkonäköön tulee, niin nykyään on niin paljon eri tavalla "poikkeavia", että sulaudut hyvin joukkoon.

Kai olet jo päästänyt itsesi päiviltäsi?

Eiköhän sitä ihminen itse saa päättää, jos haluaa päättää päivänsä.