Armeijan helppus/turhuus

Täällä palstalla näkyy olevan vallitsevana käsityksenä ainakin aliasteuvohakkaraisten keskuudessa, että armeijasta sivariin lähtevät jättävät paikan sen ylivoimaisuuden tähden. Haluaisin nyt avartaa hiukan näiden mieltä, jotka eivät ymmärrä miksi joku suorittaisi siviilipalveluksen armeijan sijaan. Palstalla oli joku threadi asiaa koskien, mutta pistetään uudempaa kehiin.

Itse päätin lähteä siviilipalvelukseen kun turhauduin armeijan tehottomuuteen, helppouteen ja kaikkeen ylimääräiseen turhaan pelleilyyn jolla ei ollut mitään tekemistä varsinaisesti armeijan idean kanssa. Tämä oli tietyssä mielessä protesti järjestelmän jälkeenjääneisyyttä kohtaan. Olin kiinnostunut myös AUKista ja RUKista, mutta itselleni kävi jo alusta asti melko selväksi, että ei siellä mitään johtajaa siviilielämään tule ellei persoona ole oikeanlainen ja itsensäkehittämiseen suuntautunut. Lisäksi nämä samat asiat voi paljon tehokkaamminkin oppia yleisen aktiivisuuden ja järjestötoiminnan kautta. Johtaminen (huutaminen) on helppoa kun kaikkien täytyy totella tai tulee piiskaa.

Sain itselleni loistavan siviilipalveluspaikan, josta tulee olemaan huomattavasti enemmän hyötyä kuin armeijasta tulevaisuudessa etenkin sen johdosta, että pyrin suuntautumaan vahvasti kansainvälisiin hommiin joissa armeijan käymisestä on uralle jopa haittaa mikäli sen mainitsee. Syyn varmaan voi tyhmempikin käsittää että miksi. Maailma kansainvälistyy kuten Suomikin ja me ollaan nyt murroksessa siirtymässä mitä todennäköisemmin palkka-armeijaan kuten muukin länsi.

Armeija nykymuodossaan ei todellakaan enää vastaa nykyajan uhkakuviin sillä miehitystä tuskin on tiedossa lähivuosikymmeninä, jonka tekee vielä epätodennäköisemmäksi Venäjällä vallitsevat demokratiapaineet, joiden tiellä on enää lähinnä yksi ex-sotilas.

Ymmärrän täysin armeijan käymisen jos asia kiinnostaa tai siitä näkee itselleen olevan hyötyä ja onhan se selvää että tällä hetkellä vielä tarvitaan suhteellisen paljon reserviä. Itseäni lähinnä häiritsee ihmisten ajattelun mustavalkuus varsinkin vanhoillisissa ihmisissä, että koska ihmisiä tarvitaan rautaa kantamaan tuonne rajalle niin se tarkoittaa että kaikkien tulisi tehdä niin tai mikään muu toimintamalli ei kelpaa. Tällä logiikalla meillä tulisi myös olla 5,5 miljoonaa poliisia, lääkäriä ja juristia. Vielä mainitakseni olin yksiköstä se varmin rukkiin meniä, p-kauden pisteet oli yksikön korkeimpia ja pällikokeista täydet pisteet. Kaikki sivariin menneet jotka tunnen ovat olleet hyvin vahvoja persoonia, jotka ovat uskaltaneet kyseenalaistaa ja mennä valtavirrasta välittämättä enkä todellakaan voisi kutsua heitä "liian heikoiksi" armeijaan, päinvastoin.

Vielä lisäksi sen verran, että valtio on kuitenkin loppuunsa vain yhteisö joka pyrkii takaamaan mahdollisimman suuren vapauden sen jäsenille ja se on olemassa sen jäseniä varten. Armeijan suurimmissa faneissa paistaa vielä aika voimakkaasti kansallisvaltio-ajattelu joka kuuluu edellisille vuosisadoille, ei toiselle vuosituhannelle. Toivottavasti tämä vähän valottaa sivareiden motiiveista vaikkakin kaikillahan ne vaihtelee. Pointtini on pitkälti se, että armeijan liiasta vaikeudesta puhuminen on täyttä pelleilyä.