Olen seurannut perinnönjakoa, jossa mies ja vaimo olivat tehneet keskinäisen testamentin, jonka mukaan molempien kuoltua jäämistö on jaettava miehen ja vaimon perillisten kesken tasan. Tästä ovat molemmat osapuolet yksimielisiä.
Ensin kuolee mies. Puolisoiden kuolinpesän arvo olkoon hänen jälkeensä vaikka 160 €. Tästä miehen perilliset saavat lakiosana 1/4 eli 40 €. Pesään jää 120 €. Sitten kuolee vaimo ja vaikeudet alkavat. Nyt vaimon sukulainen jakaa omin päin pesän niin, että miehen perilliset saavat 1/4 tuosta 120 €:sta eli 30 € ja vaimon sukulaiset vastaavasti 3/4 eli 90 €. Tuloksena siis miehen perilliset ovat saaneet 70 € ja vaimon perilliset 90 €.
Kun olen yrittänyt vaatia, että tuo nyt jaettava 1/4 tulisi ottaa alkuperäisestä pesän arvosta, jolloin se olisi 40 € ja molemmat puolet saisivat 80 €, en ole saanut mitään vastausta - ja olen sentään yrittänyt noin vuoden. Vaimon kuoltua minusta miehen perillisten kuuluisi saada 1/3 nyt jaettavasta pesästä, mikä on se 40 €.
Pesän jakanut henkilö tukeutuu asianajajaansa, joka tukeutuu ex professoriin, joka ei suostu kertomaan, mikä vika minun laskelmassani on. Nämä yhdessä ovat kolme iloista rosvoa, jotka varmaan nauttivat saadessaan kyykyttää pientä ihmistä.
Jos minulla on kakku, josta minulle luvataan puolet siten, että saan heti 1/4 ja huomenna toiset 1/4, niin kai minä saan huomenna 1/4 siitä alkuperäisestä eikä jäljellä olevasta kakusta. Tuo osuus on samalla 1/3 jäljellä olevasta.
Paljastaisin mielelläni näiden rosvojen henkilöllisyyden, jos palstan pitäjä sen sallii ja samalla tietenkin oman nimeni. Näin heidän on ehkä pakko perustella tuo minulle täysin käsittämätön matematiikkansa.
Ensin kuolee mies. Puolisoiden kuolinpesän arvo olkoon hänen jälkeensä vaikka 160 €. Tästä miehen perilliset saavat lakiosana 1/4 eli 40 €. Pesään jää 120 €. Sitten kuolee vaimo ja vaikeudet alkavat. Nyt vaimon sukulainen jakaa omin päin pesän niin, että miehen perilliset saavat 1/4 tuosta 120 €:sta eli 30 € ja vaimon sukulaiset vastaavasti 3/4 eli 90 €. Tuloksena siis miehen perilliset ovat saaneet 70 € ja vaimon perilliset 90 €.
Kun olen yrittänyt vaatia, että tuo nyt jaettava 1/4 tulisi ottaa alkuperäisestä pesän arvosta, jolloin se olisi 40 € ja molemmat puolet saisivat 80 €, en ole saanut mitään vastausta - ja olen sentään yrittänyt noin vuoden. Vaimon kuoltua minusta miehen perillisten kuuluisi saada 1/3 nyt jaettavasta pesästä, mikä on se 40 €.
Pesän jakanut henkilö tukeutuu asianajajaansa, joka tukeutuu ex professoriin, joka ei suostu kertomaan, mikä vika minun laskelmassani on. Nämä yhdessä ovat kolme iloista rosvoa, jotka varmaan nauttivat saadessaan kyykyttää pientä ihmistä.
Jos minulla on kakku, josta minulle luvataan puolet siten, että saan heti 1/4 ja huomenna toiset 1/4, niin kai minä saan huomenna 1/4 siitä alkuperäisestä eikä jäljellä olevasta kakusta. Tuo osuus on samalla 1/3 jäljellä olevasta.
Paljastaisin mielelläni näiden rosvojen henkilöllisyyden, jos palstan pitäjä sen sallii ja samalla tietenkin oman nimeni. Näin heidän on ehkä pakko perustella tuo minulle täysin käsittämätön matematiikkansa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
>>mies ja vaimo olivat tehneet keskinäisen testamentin, jonka mukaan molempien kuoltua jäämistö on jaettava miehen ja vaimon perillisten kesken tasan.>Kun olen yrittänyt vaatia, että tuo nyt jaettava 1/4 tulisi ottaa alkuperäisestä pesän arvosta
Kiitos vastauksestanne. Se oli harvinaisen selkeä noiden esimerkkien osalta. Mikseivät asiaa nyt hoitavat lainoppineet voi vastata samalla tavoin, vaan päinvastoin vaikenevat ja kieltäytyvät kaikesta yhteydenpidosta?! Yksi tarkentava kysymys: Lesken kuoltua tiedetään jäämistön arvo eurolleen, koska perunkirjoitus on tehty. Miehen kuollessa oli markka-aika ja koska elettiin 80-lukua, on rahan arvo muutenkin muuttunut. Otetaanko rahan arvon muutos huomioon ja miten?
Rahan arvon muutosta ei lähtökohtaisesti otettane huomioon. Vrt. ennakkoperintö: "Ennakkoperintöä vähennettäessä on omaisuudelle pantava se arvo, mikä sillä vastaanotettaessa oli, jollei asianhaaroista muuta johdu." (PK 6:5) 1000 € on siis 1000 €, vaikka lahjan ja perittävän kuoleman välillä olisi 20 vuotta. - Toki ero on siinä, että ennakkoperinnön eli lahjan perittävä on eläessään antanut omalla tahdonilmaisullaan, kun taas lakiosan vaatinut on sen saanut oma-aloitteisesti, ehkä jopa perittävän (nimenomaisesti ilmaisemattoman) tahdon vastaisesti. Toisenlainenkin menettely siis saattanee tulla kysymykseen.
ruumispaidassa ei ole taskuja. on parempi kärsiä hiukan vääryyttäkin, kuin nostaa kamala sota joutavista. itse siskoni kanssa sulatin selkeän pikkuvääryyden aikoinaan ja hyvä niin. kuolinpesä jaettiin ja noista asioista tappelu ja kyräily loppui.
vuosikymmeniä jakamattomana ollut kuolinpesä olisi aiheuttanut vain turhia epäluuloja, kyräilyjä ja riitoja. tuskimpa vanhempamme sellaista olisivat tahtoneet.
Siis jos joku härskisti vetää kotiinpäin ja jakaa pesää oman mielensä mukaan, se pitäisi vaan sietää?
Ruuumispaidaassa voi hyvinkin olla taskut. Vainaja voidaan haudata vaikka ihan uudessa puvussa, virkapuvussa tai kesämekossa. Silloin siinä voi hyvinkin olla taskut.
Kun pesästä on otettu ensiksi kuolleen jälkeen lakiosa, niin voidaan perustellusti väittää, että lesken osuuden tuotto ei kuulu ensiksi kuolleen puolison perillisille.
Koska asia ei ole yksiselitteinen, niin et saa vastausta vastapuolelta. Laskelmasi ei nimittäin välttämättä ole oikein.
Tuosta saa erinomaisen riidan aikaiseksi. Sen voittajina on vain asianajajat.
Viisaus asuu vanhoissa sanonnoissa. Parempi laiha sopu, kuin lihava riita.
Entäs sen 1/4:n, joka jäi lakiosan jälkeen pesään, tuotto? Varsinkin jos se 1/4 on ollut yhteistä omaisuutta, niin kai se on tuottanut samassa suhteessa?
Noinkin sitä voi arvioida.
Lähtötiedot ovat nyt vajaat joten ei tässä maaliin pääse.
Asia ei kerro, montako perillistä on vaimolla, montako miehellä?
Tasan tarkoittaa sitä, että jos miehellä on kaksi perillistä ja vaimolla kolme, saa miehen perilliset 40% ja vaimon perilliset 60%.
Lyhyesti: jokainen saa 20%
omassa tapauksessani oli sisarpuoli ja velipuoli ja lain mukaan heille olisi kuulunut vähemmän, mutta siskoni kanssa sovimme, että olkoon. Muutama kymppitonni sinne tai tänne. Emme riitele, vaikka jokaisellahan sitä rahanreikää aina olisi. Olemme erittäin tyytyväisiä ratkaisuumme ja suvun välit säilyivät hyvinä. Ei raha ja omaisuus ole tärkeintä.