Osaiskohan kukaan antaa neuvoja??
Isäni kuoli pari vuotta sitten, ja meitä on kolme lasta ja leski eli äitini on elossa. Kaksi veljeäni luopuivat perinnöstä. Perintönä on omakotitalo (lähinnä tontti, talo asumiskelvoton), josta äidilläni on avio-oikeuden nojalla 50% (lainhuuto molempien nimissä) ja isäni 50% kai jakaantuu niin että minä saan n.33% ja äitini n.16%, kun siis kahden luopuvan veljen osuudet jaetaan minun ja äitini kesken. Jos nyt olen ymmärtänyt oikein. Murtoluvut olisivat selkeämpiä, mutta en nyt saa muodostettua noista mitään järkeviä lukuja.
Miten myyntivoiton verot lasketaan, kun haluaisimme myydän talon? Ositusta ei ole tehty. Ja kannattaisiko ositus tehdä ennen myyntiä? Talon arvo on n.100 000e, ja perukirjaan laitoimme myös tuon arvon. Vanhempani ovat ostaneet talon 80-luvulla n.250 000markalla. Talossa ei ole koskaan asunut kukaan meidän perheestämme, eli sitä kahden vuoden asumissääntöä ei voi käyttää.
Mitä kannattaisi tehdä, että myyntivoiton verot olisivat mahdollisimman alhaiset? Kauhealta tuntuu, että verottaja veisi melkein kolmanneksen tuon talon arvosta.
Isäni kuoli pari vuotta sitten, ja meitä on kolme lasta ja leski eli äitini on elossa. Kaksi veljeäni luopuivat perinnöstä. Perintönä on omakotitalo (lähinnä tontti, talo asumiskelvoton), josta äidilläni on avio-oikeuden nojalla 50% (lainhuuto molempien nimissä) ja isäni 50% kai jakaantuu niin että minä saan n.33% ja äitini n.16%, kun siis kahden luopuvan veljen osuudet jaetaan minun ja äitini kesken. Jos nyt olen ymmärtänyt oikein. Murtoluvut olisivat selkeämpiä, mutta en nyt saa muodostettua noista mitään järkeviä lukuja.
Miten myyntivoiton verot lasketaan, kun haluaisimme myydän talon? Ositusta ei ole tehty. Ja kannattaisiko ositus tehdä ennen myyntiä? Talon arvo on n.100 000e, ja perukirjaan laitoimme myös tuon arvon. Vanhempani ovat ostaneet talon 80-luvulla n.250 000markalla. Talossa ei ole koskaan asunut kukaan meidän perheestämme, eli sitä kahden vuoden asumissääntöä ei voi käyttää.
Mitä kannattaisi tehdä, että myyntivoiton verot olisivat mahdollisimman alhaiset? Kauhealta tuntuu, että verottaja veisi melkein kolmanneksen tuon talon arvosta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ystäväni kuului veljensä kanssa perikuntaan, jonka ainut omaisuus oli huonokuntoinen talo ja tontti. Veli asui vanhempien kuoleman jälkeen talossa 20 vuotta, ystäväni ei koskaan. Talo myytiin vuosi sitten. Ystäväni joutui maksamaan myyntivoitosta veroa, koska hän oli ollut perikunnan osakas 20 vuotta. Veli oli asunut talossa ja vastaavaa veroa ei hänelle siitä syystä tullut.
Tämän perusteella, sinulle ei voi tulla myyntivoitosta kovinkaan isoa veroa, koska olet omistanut taloa ja tonttia vasta 2 vuotta. Äitisi on omistanut puolet talosta 80-luvulta lähtien. Siitä osuudesta varmaankin määräytyy isompi myyntivoittovero.
Tämä päättely on tehty puhtaasti ystäväni kokemuksen perusteella. Jos pähkäilin väärin, viisaammat korjatkaa.
>>Kaksi veljeäni luopuivat perinnöstä // isäni 50% kai jakaantuu niin että minä saan n.33% ja äitini n.16%, kun siis kahden luopuvan veljen osuudet jaetaan minun ja äitini kesken.>Ositusta ei ole tehty. Ja kannattaisiko ositus tehdä ennen myyntiä? // Mitä kannattaisi tehdä, että myyntivoiton verot olisivat mahdollisimman alhaiset?>Talon arvo on n.100 000e, ja perukirjaan laitoimme myös tuon arvon.
Noin minäkin olin kuvitellut, siis että isäni perintö tulee veljieni luopuessa vain minulle(lapsia ei veljilläni ole), mutta perunkirjoituksen hoitaneen lakimiehen mukaan; kun veljeni luopuivat, eli "kuolivat" ketjusta pois...heidän osuutensa jaetaan puoliksi minulle ja äidilleni. Lakimies sanoi, että yhtälailla äiti on lapselleen rintaperillinen. Mitenköhän asia oikeasti on??
Tuon lakimiehen kannattaisi mennä takaisin koulunpenkille.
Tuskinpa tuo perunkirjoituksen toimittaja on ollut lakimies. Noin pahasti ei kukaan oikea lakimies töppää.
Luopuneiden veljien nimittäin katsotaan kuolleen ENNEN perittävää, joten heille ei mitään osuuksia ole perittävältä langennut. Kun perittävällä täten katsotaan kuollessaan olleen vain yksi lapsi, tämä saa koko perinnön.
Jos sen sijaan olisi käynyt niin, että nuo veljet olisivatkin (perinnöstä luopumisen asemesta) ihan oikeasti kuolleet isänsä jälkeen, perinnön suhteen kävisi siten kuin "lakimies" - väärin - kertoi.
Kiitos paljon vastauksista Nasse!!!
Meidän "lakimies" oli koulutukseltaan varatuomari, en kyllä tiedä onko varatuomari lakimies vai ei. Mutta siis ihan väärinhän hän on meitä neuvonut. Ennen perunkirjoitusta ja "lakimiehen" etsimistä meille, siis äidilleni ja minulle, oli itsestään selvää, että veljieni luopuessa, minä olen jäljelle jäävänä rintaperillisenä isäni ainoa perijä. Mutta lakimies sanoi joka tapaamisella, että veljieni osuudet menevät meille äidin kanssa puoliksi...joten en enää loppupeleissä edes kyseenalaistanut koko asiaa (tosin perunkirjoitustilanteessa kyllä varmistin, että onhan asia varmasti niin kuin hän oli sanonut...ja hän vannotti, että kyllä oli). Lakimies sanoi että perintöverot tulevat tällaisessa tilanteessa, kun veljeni luopuivat, meille molemmille, äidilleni ja minulle. Ja lakimiehen kanssa tietysti kävimme läpi erilaisia vaihtoehtoja, jolla perintöveron määrää saisi alennettua. Mutta siis kaikki tuohan on ollut ihan puppua!!!!!!!!! Perintöverohan tulee siis vain minulle, jos kerran äitini ei peri mitään, kun eihän hänen omasta omaisuudestaan tarvitse maksaa perintöveroa. Eli kaikki pienikin verokikkailu on mennyt ihan harakoille, koska jo perusasiat ovat olleet ihan väärin. Voi että, nyt ottaa aivoon...ja pahasti. Perintöveropäätöstä en ole vielä saanut, vaikka kuolemasta on jo puolitoista vuotta, tosin perunkirjoitukselle haettiin jatkoaikaa. Tämä lakimiehemme ei ollut edes mistään ihan halvimmasta päästä, ja me siis maksoimme ihan vääristä tiedoista. Voikohan tuosta valittaa johonkin?
Kertomasi jälleen kerran osoittaa, että varatuomarin titteli (varatuomari toki on lakimies) ei ole mikään tae siitä, että henkilö osaa sen, mitä hänen kuuluisi osata. Näitä varatuomarin arvovallalla ratsastavia diletantteja olen (eri nimimerkeilläni) täällä muutaman vuoden aikana silloin tällöin joutunut oikomaan. Sinun varatuomarisi ei hallitse edes perintökaaren perusasioita - mitenhän sitten vähän hankalampia! Kohtuullista olisi, että hän palauttaisi osan "asiantuntijana" perimästään palkkiosta takaisin.
Tässä sinulle vielä vakuudeksi lainaus teoksesta Aarnio-Kangas, Suomen jäämistöoikeus I (Helsinki 1999), luvusta Perinnöstä luopuminen perittävän kuoleman jälkeen (s. 452):
"Jos luopuminen tapahtuu ehdoitta ja sijaan tuleva henkilö on PK 15:5:ssä tai PK 16:3:ssa tarkoitettu, kysymyksessä on perinnöstä luopuminen sanan varsinaisessa merkityksessä. Luopuja jättäytyy pesästä pois ja hänen tilalleen tulee laissa määrätty sijaantuloperillinen. Pesästä vetäytyvä perillinen ei ole perintöverovelvollinen."
PK 15:5
"Perinnön, jonka perillinen on 1–4 §:ssä säädetyin tavoin menettänyt, saa se, jolla olisi ollut perintöön oikeus siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää."
PK 16:3
"Milloin perillinen tämän luvun säännösten mukaan on menettänyt oikeutensa perintöön, menee perintö sille, joka olisi sen saanut siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää."
Kiitos taas tuhannesti!!!
Kysyisin vielä, että olenkohan ymmärtänyt perusasiat oikein (pitää kaivaa muistilokeroista kaikki tieto ja taito, jota oli ennen "lakimiehen" neuvoja):
-Eli kun perukirjaan tuli vainajan, eli isäni omaisuus, ja lesken omaisuus, ja näistä miinustettiin hautajais yms.kulut, jolloin saatiin kuolinpesän säästö......Niin tuosta kuolinpesän säästöstähän verottaja tekee laskennallisen osituksen (eli jakaa summan kahdella), jonka mukaan minulle määräytyy perintövero?? Sikäli mikäli verottaja hyväksyy arvot, jotka perukirjaan laitoimme....
-Kun lesken omaisuus oli yli 40 000e pienempi kuin vainajan, niin saako hän tuon tasinkona, kun ositus aikanaan tehdään?? Ja tasinkohan on verovapaata?? Olisiko tasingosta pitänyt mainita perukirjassa?? Käsittääkseni ei silloin, kun leski on köyhempi.
Taitaa olla ensi viikolla edessä soitto varatuomarinplantulle, ja pari valikoitua sanaa on todellakin kerääntynyt sanavarastoon. Eipä hoitele kyseinen tyyppi enää meidän lähipiirimme lakiasioita.
>>Niin tuosta kuolinpesän säästöstähän verottaja tekee laskennallisen osituksen (eli jakaa summan kahdella), jonka mukaan minulle määräytyy perintövero??>Kun lesken omaisuus oli yli 40 000e pienempi kuin vainajan, niin saako hän tuon tasinkona, kun ositus aikanaan tehdään??
Tipahdin jo kärryiltä tuon tasinkosumman kanssa....mutta voinko siis periaatteessa vaan ajatella, että kuolinpesän säästöstä puolet on minun ja puolet äitini?? Jos kuolinpesän säästönä on esim. 250te, niin leskelle on 125te, ja minulle 125te??
Noinhan se on.
Mutta kärryillä olisi kyllä pitänyt pysyä vähän älynnystyröitä käyttämällä.
>>Kun lesken omaisuus oli yli 40 000e pienempi kuin vainajan, niin saako hän tuon tasinkona, kun ositus aikanaan tehdään??
Juu, nyt ymmärsin...ja tosissaan kärryillä olisi pitänyt pysyä jo aiemmin...lakimiehen aiheuttama megaluokan v*tutus vaan tuppaa kutistamaan aivokapasiteettia melko runsaalla kädellä.
Veljeni luopuivat ymmärtääkseni ihan tehokkaasti, eivät kenenkään hyväksi. Perukirjaan merkittiin, että luopuvat perinnöstään isäni jälkeen. Ja kirjalliset luopumisilmoitukset olivat ainakin tuon huuhaa-lakimiehen mielestä oikein kirjoitettu.
Kiitos taas avusta!! :)
Lakimiehiä - varatuomareita ja asianajajiakin - on moneksi. "Huippujuristikin" on monesti huippu vain asiantuntemattoman iltapäivälehden lööpissä.