Ihastunut mieheen

Tuntuuko kenestäkään muusta koskaan siltä, että ihastuminen on vaarallista?

Olen nyt ihastunut erääseen mieheen aika pahasti. Yritän vaan koko ajan vältellä näitä omia tunteitani, mutta ne ottavat koko ajan kiinni. Mä säikähdän, kun alan huomata, että ei paljon muuta päässä pyörikään kuin tämä mies ja sitten on pakko kompensoida sitä keskittymällä vaikka pakolla ainakin kolmeksi tunniksi lattian jynssäämiseen.
Koko viimeyön näin hänestä unta. En edes muista koska viimeksi olisin nähnyt romanttisia unia. Normaalit lentämisuneksimiset on nyt muuttunut hänen pussailukseen ja itseäni hieman hermostuttaa asia. En tunne oloani kovin kotoisaksi, jos tilanne ei ole hallinnassani. Näyttää siltä, että ihastus syvenisi helposti rakastumiseksi, jos vaan antaisin sen mennä siihen.
Aamullakin tapahtui tuskallinen herätyskellon soiminen juuri kun pääsin hänen syliinsä ja oltiin pussaamassa. Ai että se oli tuskallista enkä saanut enää millään nukahdettua samaan uneen, vaikka kokeilin kolme kertaa aikatauluista huolimatta. Ja mitä väliä, vaikka pussailimmekin unessani koko yön, olisin silti vielä halunnut vähän. Joudun tekemään rentoutusharjoituksia ja hengittämään syvään, jotta en vaan vahingossakaan ihastuisi häneen enempää. Mutta ei paljon auta. Mä olen jo lakannut kuuntelemasta muiden ihmisten puhettakin, kun vahingossa mietin häntä. Heti kun joku puhuu mulle, mun ajatukset alkavat vahingossa lipsua häneen ja olen onnistunut kuulemaan ihmisten asioista yleensä korkeintaan ensimmäisen lauseen. En ole koskaan ollut näin huono kuuntelemaan. Heti kun tajuan taas kerran ajattelevani häntä, niin palautan ajatukseni maan pinnalle. Hän on kauhean ihana mua kohtaan ja olen ihan mennyttä. Kuinkakohan kauan tässä pystyy keikkumaan ennen kuin tipahtaa täysin sinne rakastumiseen. Se mua hieman huolettaa...