Keskusta, media ja kurasanko

"Kansanedustaja kärähti Wikipedia-kopiosta". Otsikko on Uuden Suomen
verkkolehdestä, mutta itse aihetta on vatvottu niin sanotuissa tiedotusvälineissä jo muutaman päivän ajan. Kysymys on kansanedustaja Kimmo Kivelän Wikipedia -tekstin sanatarkasta käytöstä eduskuntalaisessa keskustelussa. Eduskunta käsitteli tuolloin jälkaväkimiinoja kieltävää Ottawa -sopimusta, missä yhteydessä Kivelä käytti sitten Wikipediasta suoraan lainattuja perusteluja. Ja miksi ei sitten käyttäisi, jos nämä perustelut ovat samat kuin mitkä Kivelä oikeaksi katsoo? Mikä helövettti kieltää käyttämästä yleisesti tunnettuja mielipiteitä? Sitä paitsi yleisesti tunnettua tietoa, kuten sanakirjat yms, ei ole tarpeen erikseen lähdeviitata. Näin ainakin opettavat opinnäytetöitä tekevät ohjeet ja lehtorit korkeakouluissa aivan pöntöstä pitäen. Lieneekö sitten
valtakuntaan tullut jokin uusi käytöntö, joka vaatii lähteen ilmoittamisen jopa siinäkin tapauksessa, että mielipide tai tieto on peräisin Pihtiputaan mummolta tai vastaavalta.

Nähdäkseni kysymys tässä Kivelän tapauksessa on siitä kuuluisasta mediapelistä, jolla yritetään saada ihminen huonoon valoon keinolla millä
hyvänsä. Ja nyt keinoksi on joku approbatur -tasoinen toimittaja sitten keksinyt suoran siteerauksen. Kysymyksessä oleva toimittaja on ilmeisesti oikein googlen kanssa tutkinut päivätöinään ihmisten tekstejä löytääkseen jotakin tekstistä yhtäläisyyttä jonkun toisen tekstin kanssa, jotta pääsisisi sitten oikein näpäyttämään kykyään ja oveluuttaan ja saamaan siten nimensä kenties suurten toimittajien kuolemattomaan kirjaan ja kenties jopa jonkin journalistisen pokaalin ja kunniakirjan jossakin toimittajien keskuudessa järjestettävässä "sisäsiittoisessa" gaalassa.

Samaa kummallista, suorastaan kieroutunutta mediapeliä käydään myös
presidenttikisassa, jossa viimepäivinä on kunnostauduttu äänestyttämällä
mediamölöä kansaa kysymyksellä, ketä ette missään tapauksessa halua
presidentiksi. Kysymyksellä on ilmeinen tarkoitus taas vahingoittaa nopeasti kannatustaan kasvattanutta Paavo Väyrystä sekä Timo Soinia, jotka helpostikin ilman median kuranheittoa voisivat hyvinkin kaataa gallup -kuninkaana keikkuvan Niinistön. Ilman suurella rahalla mässäilevää etelän mediaa, olisikin vain ajan kysymys, koska Niinistön gallup -kupla poksahtaa.