Jos et ole, niin mikset ole?
Olen hyvin valikoiva ystävieni suhteen ja siksi heitä on jonkun toisen mielestä vähän. Olen itse tyytyväinen ystäviini sekä määrän että laadun suhteen mutta suurella ilolla otan vastaan aina uuden ystävän. Heitä silloin tällöin ilmaantuu.
Mies kuoli kaksi vuotta sitten enkä ole toista etsinytkään eikä ole vastaan kävellyt sopivaa. Meidän ikäluokassa jakaannuttiin kahtia koulutuksen suhteen 11-13-vuotiaana. Osa jäi kansakouluun ja varakkaammat oppikouluun. Olen oppikoulun käynyt, ylioppilaaksi päässyt ja sitten yliopisto-opnnot vielä. Kovin on vähän valinnanvaraa uudeksi elämäntoveriksi, koska akateeminen koulutus sillä miehelkä pitää olla. Osa ikäisistämme miehistä on jo tuonpuoleisessa mutta me naiset sinnittelemme elossa. Kirkossa käydessä sen huomaa, kun on vanhoja miehiä harvassa kuin honkia havupuuvyöhykkeen rajalla, mutta naisia runsaasti kuin sitkeitä vaivaiskoivuja.
Olen hyvin valikoiva ystävieni suhteen ja siksi heitä on jonkun toisen mielestä vähän. Olen itse tyytyväinen ystäviini sekä määrän että laadun suhteen mutta suurella ilolla otan vastaan aina uuden ystävän. Heitä silloin tällöin ilmaantuu.
Mies kuoli kaksi vuotta sitten enkä ole toista etsinytkään eikä ole vastaan kävellyt sopivaa. Meidän ikäluokassa jakaannuttiin kahtia koulutuksen suhteen 11-13-vuotiaana. Osa jäi kansakouluun ja varakkaammat oppikouluun. Olen oppikoulun käynyt, ylioppilaaksi päässyt ja sitten yliopisto-opnnot vielä. Kovin on vähän valinnanvaraa uudeksi elämäntoveriksi, koska akateeminen koulutus sillä miehelkä pitää olla. Osa ikäisistämme miehistä on jo tuonpuoleisessa mutta me naiset sinnittelemme elossa. Kirkossa käydessä sen huomaa, kun on vanhoja miehiä harvassa kuin honkia havupuuvyöhykkeen rajalla, mutta naisia runsaasti kuin sitkeitä vaivaiskoivuja.
Vastaukset 65
Vanhimmat
Varakkaan kodin kasvattina tuskin ymmärrät minun kaltaiseni köyhän työläiskodin pojan ratkaisuja.
Vastoin käsitystäsi kävin, köyhästä kodistani huolimatta, oppikoulun.
Tehokkainta valmennusta olivat sen jälkeiset poikamiesakatemian vuodet jotka jäsensivät arvomaailmaani.
Johtaen mm. koulutuksen kautta, siihen aikaan arvostetun ammatin hankintaan.
Kaikesta "jalostumisestani" huolimatta viihdyin pelkän kansakoulun käyneen liikeapulaisen kanssa niin hyvin, että perustimme perheen.
Niin itserakas olen etten vieläkään, 42:n vuoden jälkeen, löydä syytä silloisen ratkaisun katumiseen.
Ystävikseni voin luokitella kaksi henkilöä, kavereita on enemmän ja tuttavia runsaasti.
Pahoittelen vilpittömösti kohtaloasi miehille asettamasi korkean kynnyksen johdosta.
Luulisi sinun koulutus- ja varallisuustaustallasi löytyvän vaatimuksesi täyttävä kumppani lopuille, äveriäille elinvuosillesi!
täällä on yks varakkaan kodin kasvatti joka on aloittanu työn teon seitsemäntoistavuotiaana jotenkin tuntuu pahalta kun ihmisen pitää olla loppu elämänsä yksin kun ei löydy akateemisesti koulutettua kumppania mitäs tosta rakkaudesta kunhan vaan löytyy maisterin paperit aika jännä että tänkin ikäiset ihmiset vielä ajattelee noin tuntus että sitä elämänkokemusta on senkin verran että tietää jo mikä tässä elämässä on tärkeetä ja mikä ei ja tuntus että se on ihan sama jos on eläkkeellä ja tulee toimeen itsensä kanssa mitkä paperit sieltä takataskusta löytyy.
Kyllä tii-na puhut niin asiaa et komps. Hävettää tuollaiset luokittelijat.
Olen tyytyväinen elämääni, pakkohan se on :) ......
Erittäin valikoiva olen minäkin. Akateemisesti koulutettuna, aviomiehenäni pelkkä peruskoululainen, olen erittäin onnekas. Puolisoni on aivan kuin minä, innovaatinen, älykäs ja myötäelävä. Parempaa puolisoa en osaisi edes kuvitella.
Täysin naurettavaa, että keskinäisen elämäntyydytyksen soisi jokin kouluarvosana, elämä, itsessään, sen sisimmäinen kamppailu, kokemus ja mystisyys sen tuo, ihmisyyden.
Valikoida voi, kunhan ei itse joudu valikoimisen ulkopuolelle.
Koulu, koulunkäymätön voi olla urhea, upea, uljas ja uskomaton.
Ymmärrän aloittajan mielipiteen enemmänkin niin, että hänellä ei oikein synkkaa kouluttamattominen kanssa. En usko että hän ensimmäiseksi haluaa tsekata päästötodistukset kun tapaa uuden miehen.
Minulla nimittäin on ihan sama fiilis. Ei minulla ole ennakkoluuloja kouluttamattomia kohtaan, mutta kokemus vaan on osoittanut että en viihdy näiden kanssa yhtä hyvin kuin korkeasti koulutettujen kanssa.
Ehkä se samantapainen tapakulttuuri ja ajatusmaailma yhdistää.
Laiska-Lasselle sanoisin että noinpäin se kyllä toimii, varsinkin kun olette nuorena tavanneet. Onhan vaimo ollut "koulutuksessa" koko pitkän avioliiton ja oppinut tavoillesi.
mää tunnen paljon korkeestikoulutettuja joilla on samanlainen tapakulttuuri ja ajatusmaailma kun mulla tunnen pari dee iitä joilla on skitsofrenia hyvin hoidettuna ei edes huomaa muutama englanninkielen maisteri kuuluu lähipiiriini hyvin tullaan toimeen ja viihdytään jos jonkin sortin vähemmän koulutetettuja johtajia olen tuntenut liekkö sit se kouluttamattomuus syynä että ovat kuolleet nuorena metsurit on mukavaa ja leppoisaa porukkaa tunnen monta tosi symppistä joilla olis varmaan ottajia jos olisivat vapaita yhden saksassa opiskelleen lääkärin olen kerran tavannu ja täytyy sanoo että oli kaikin puolin vähän liian raju mulle mutta on siinäkin vakka saanu kantensa valittua mää vihdyn ihmisen kanssa kumminkin enemmän kun koulutuksen.
Kaikkein kahjoin ihminen jonka kanssa olen viettänyt aikaa oli eräs psykiatri.
Myös melko korkea poliisiviranomainen oli erikoinen.
Itse olen ihan tavallinen työtätekevä, ei akateminen.
ai niin mää unohdin nää alkoholisti poliisit kokonaan mutta ne ei ookkaan enää virassa ja yhden älyttömän mustasukkaisen nais psykologin tunnen.
Onnistut antamaan hieman ikävän sävyn sopuisuutemme perusteisiin.
"Koulutuksessa" ja "oppinut tavoilleni"!
Eiköhän kyse ole molemmin puolisesta mukautumisesta.
Onnemme lienee, että mukautumista on ollut hyvin vähän.
Hyvin paljon yhteistä jo alun perin.
Vaimoni on peruspositiivinen ja hyväntuulinen mutta samalla temperamenttinen ja särmikäs.
Onneksi särmämme ovat sattuneet eri kohtiin.
Toiselle tärkeä asia ei sitä toiselle ole.
Lentävien tekstiilien väistelykin jäi ensimmäiseen avioliittovuoteen.
Vaimoni ei ole koskaan nalkuttanut ja asiansakin on ilmaissut ilman tulkintavaikeuksia.
Tuntuu etten viihtyisi "koulutetun" vaimon kanssa.
Aivan liittomme alkuvaiheessa oli muutama, työhöni liittyvä tilanne, jonka joku toinen kansakoulupohjainen olisi saattanut kokea kiusallisena, mutta vaimolleni ne eivät olleet ainakaan näkyvästi ongelmia.
Tietysti,yhtenä esimerkkinä, jos laittaa brasilialaiset puhumaan espanjaa, niin kyllähän se jonkun katseen saa osakseen mutta aikaa myöten älykäs ihminen omaksuu ympäristöstään asioita.
Liikkuessamme lomillamme saksan kielisillä alueilla alkoi vaimoni opiskelemaan sitä.
Hankittuamme Espanjan asuntomme sovimme että hän hankkii kyseisen kielen käyttövalmiuden.
Kyllä hän sitä osaa minua paremmin mutta tavallisen käytön kynnys on hänellä korkeampi.
Ilmeiseti kielten yhteinen latinalainen pohja on auttanut minua englannin kautta.
Joten katin kontit viimeiselle lauseellesi!
Ps. Nyt lauantaina vaimo lähtee viikoksi tyttöjen matkalle Dresdenin joulumarkkinoille mutta saattaa mennä osittain kielen puolesta hukkaan koska hänen kaverinsa osaa saksaa eirittäin paljon paremmin ja on vielä suulaskin.
Upeeta että tunnet niin paljon erinlaista väkeä.
Missä tapaat kaikki nämä ihmiset ja tunnet heidän elämänsä?
Nais psykogolista on helppo uskoa että se on vähän hei hei.
työssäni olen tutustunut paljon ihmisiin kuullut kymmeniä jos en satoja elämäntarinoita ja onhan kaikilla sukulaisia puolisolla on sukulaisia ystävät tuo uusia tuttavia yleensä jos liikkuu silmät ja korvat auki ja on kiinnostunut toisista ihmisistä.
Se oli varmaan valelääkäri
saatto muuten ollakkin jos se kävikin siellä saksassa vaan ostoksilla...
Miksi se oli niin raju ?
Saksalaisilla on outo huumorintaju.Sellainen ronski.
Oliko muutenkin raju ?
nimenomaan raju liian kovakourainen...
Taidatte kerätä kavereiksenne kummaa porukkaa.
Oletteko koskaan tavanneet kivoja fiksuja ihmisiä?
paljon olen tavannu ainakin mää justhan kehuin metsureita.
Kun elää tähän ikään, on tullut nähtyä monenlaisia ihmisiä.
Fiksuja on enemmistö, mitähän minusta ajattelevat??
Hieno on tämä provo.
Minulla on Sinipiika, ystäväni varmaan haluaisivat sitä käyttää, mutta yritän aina sivuuttaa, jos siihen liittyvä aihe nousee keskustelupiiriin.
Piika on kohta 8v. ja vähän nuutunut, Niklatut osat ovat siitä hilseilleet pois.
Mutta ryhdikkäästi seisoo hän vielä ämpärissään.
Varakkaan miehen, aikanaan kallis tavara.
H.
Niin ovat! Molemmat.
Minusta näiden tyylikkyys on niiden sisällön soveltuvuudessa hyvinkin monen ihmisen elämään.
Ilman tuota koulutusosuutta nämä aloitukset olisi saattanut ottaa todestakin.
Joka tapauksessa, minusta hyvä aloitus!
Mikset sinä osta uutta Sinipiikaa.
Onhan sinulla varaa, ainahan miehillä on.
Etkö pidä siivouksesta ?
Mjaa. Parisuhde loppui jo vuosia sitten, joten siihen en ollut tyytyväinen. Yksinelossa ei nyt kuitenkaan ole mitään valittamista.
Hyviä ystäviä nuoruusvuosilta on puoli tusinaa. Samat harrastukset ja henkilökemia pitävät yhdessä.
Rutiköyhänä tein rinnan työtä ja kouluja ja yliopistoa. Sen jälkeen sitten työtä, mistä nyt ei ole suurempaa varallisuutta tai asemaa kasvanut. Kirkossa en juuri käy koska en edes sellaiseen kuulu.
En kaipaa ystäviksi tai elämänkumppaniksi pyrkiviä, ainakaan jos kuvittelevat tittelien, tutkintojen, rahan tai aseman korvaavan sen mitä pidän elämänmyönteisyytenä, iloisuutena ja viisautena.
Nimimerkki yohuuhkaja, oletko käynyt Grönlannissa tai pohjoisnavalla? Todella erikoinen profiilikuva sinulla on.
Lintukirjallisuus kertoo että huuhkaja on paikkalintu eikä sitä ole tavattu harhailevana sen paremmin Grönlannissa kuin pohjoisnavallakaan.
Nimimerkki yohuuhkaja, niin tai näin, joka tapauksessa hyvän näköinen pikkukuvana tuossa yllä, mutta vielä parempi koko kuvana profiilissasi. Missä ko. valokuva on otettu?
Varoitustaulun teksti: Warning
Dangerous marine life has been spotted in this area
Meren rannallahan tuo, laiturilla missä kaikesta päätellen on vaarallista merielämää...
Paljonpa olette kertoneet mielipiteitänne. Kiitos! Lisää mahtuu. 500 on maksimimäärä kommenteissa, joten vielä 483 uupuu.
Mistä provoista kirjoitatte?
Nimim. katin kontit osui oikeaan. Ei minulle ole ongelma miehen koulujen käymättömyys mutta miehelle se on ja tämän kirjoitan nimimerkillä kokemusta on. Vaikka minä arvostaisin kuinka miestä ja sitä osaamista ja lahjakkuutta, jota hänellä on, niin ongelmia voi itsetuntonsa kanssa olla juuri miehellä.
Never say never. Voi olla, että vastaan tulee sellainen mies, jonka kanssa onnistuu.
Juurikin noin, kuten nimim. katin kontit sanoi laiska-lasselle, että paremmin onnistuu, kun nainen on se kouluttamattomampi ja pienempituloinen. Naisen itsetunto sen kestää, mutta miehelle ottaa lujille. Nainen myös mielellään katsoo miestä ylöspäin ja se on miehelle mieluisaa myös.
Kivaa että olen ymmärtänyt sinut oikein. En minäkään mitään tohtoreita etsi, ei ne todistukset tärkeitä ole. Monet vastaajat ovat närkästyneitä kuinka nainen voi arvostaa miehessä oppineisuutta.
Tottakai kaikissa ammateissa on kivoja ja vähemmän kivoja ihmisiä.
Halusin vain sanoa että ihminen viihtyy parhaiten kaltaistensa kanssa.
Tämän olen todennut empiirisen kokeilun kautta.
Sanoisinko, no, sanonpa. Meidän ikäisten, vaikkapa minun, on täysin turha ylpeillä yliopisto-opinnoistamme. Ihan yhtä fiksuja, viisaita, enemmänkin on niitä ilman olevilla.
Itselläni on akateeminen tutkinto, puolisollani ei. En ole koskaan tuntenut itseäni ylivoimaisemmaksi hänen kanssaan älyltäni, viisaudeltani, saati sen puutteelta.
Meidän aikaiseen nuoruuteen oli hyvin kaksijakoista koulutus. Ei siihen, tai sen jatkamiseen niinkään älyn määrä vaikuttanut, kuin vanhempien tavat ja tottumukset, ynnä omat opinnot.
Sanoisinko vielä uudestaan, jos tuijottaa pienestä rei'ästä, vähän saa, pieni on valinnanvara.
Kannattaisi ehkä tutustua eri"arvoisiin" ihmisiin, tai sitten laskea jo rimaa, ellei sitten haluakin olla yksin, ja eikä se pelkkä koulutus takaa ihmisen fiksuutta..molemmissa löytyy
Mikäs kyselykausi Sinulla on menossa?
Jotenkin alan ounastelemaan, että meidän palstamme on hiipunut ja mainostajat ottavat ohjat käsiinsä, kuten Lääkefirmat kuluttajansa ja Tupakkateollisuus käyttäjänsä.
Ainoa pelastus tälle olettamukselleni on, että ko. merkki todistaa, että on t o d e l l a k i n, se himoittu varakas leski, jota ehkä kuvittelee löytävänsä täältä iki-ihanan puolison!!!
Tsoukki, mikä tsoukki. Mainokset tuottavat hyvin.
Nojaa, parisuhteesta ei sen enempää, sitä kesti jotain 34 vuotta, sen jälkeen onkin ollut hiljaisempaa.
Ei täs yksinolos ole mitään vikaa. Työ vie aikansa ja jälkikasvu sen lopun.
Jahka täs pääsee eläkkeelle ajattelin viedä joitakin opintoja loppuun asti, kun nyt ei ehi. Mut ei sillä mitään merkitystä parisuhtees ole onko herra vai narri. Herroja löytyy niistä vähemmän opiskelleista kuten narrejakin korkeasti koulutetuista. Parempi köyhä herra kuin rikas narri.
Miksi ihmeessä vielä tällä iällä varallisuus on tärkeä kriteeri parin valinnassa. Tietysti lapseton rikas leski....
Eivät kaikki ole rahattomia onnenonkijoita.
Olen oikea ihminen, enkä mainostaja. Kaikkea te keksittekin.
En kuvittele löytäväni miestä täältä, kun en edes miestä ole etsimässä täällä enkä muuallakaan. Elämäni on hyvää näinkin. Jos parisuhde vielä löytyy, niin en sitäkän vastaan laita.
Rikas ja rikas. Millaisella varakkuudella kukakin luokittelee jonkun rikkaaksi, sekin vaihtelee. Voisi joku minut rahan takia ottaa, mutta en ole niin narrattava että onnistuisi. Tasa-arvoista kumppanuutta arvostan. Sitä, että minuakin mies kunnioittaa kuten minä häntä ja meillä on mukavaa yhdessä ja paljon yhteistä puhuttavaa ja toimintaa. Kuten kirjoitin tänne kirjoitin keskustellakseni ja kuullakseni mielipiteitänne ja ajatuksianne.
Tuollaiset epäilyt motiiveistani, että kuvittelen löytäväni täältä iki-ihanan puolison (nimim. jotain älyä..) huvittavat. Samoin hassua on, että olisin mainos.
Onko todellakin kunnioituksesi kouluopinnoista kiinni?
Ihmettelen suuresti.
No jaa - siivoojallakin on oikeus omaan mielikuvitusmaailmaansa - niinhän se on, että elämässä saa sen minkä ansaitsee olemalla oma itsensä ja arvostamalla kaltaisiaan. Parempaan ja realistisempaan mielikuvamaailmaan kannustan, olemaan oma itsesi :D
Mitähän vikaa siivoojassa on?
Jonkun on nekin hommat tehtävä. Arvostus nousee kun heti kukaan ei enää siivoa, juuri siksi että tyhmä ja siivooja on eräiden mielestä sama asia.
Eräs koulutettu ihminen perusti siivousfirman, ei jaksanut enää työskennellä koulutustaan vastaavassa, jounittelijoiden ja selkään puukottajien kansoittamassa työpaikassaan.
Nyt siivoilee, saa tehdä työnsä rauhassa, kertoi elävänsä elämänsä parasta aikaa.
Johtaja saa olla vaikka viikon poissa, kukaan tuskin huomaa. Mutta annapa olla siivoojan siivoamatta päivä, kyllä huomataan.
Eikä todellakaan jokaisesta ole siivoojaksi, ja koulutus ammattitaitoisilla on heilläkin.
Jokaisessa ammatissa on idioottinsa, niin johtajissakin.
No jaa - siivoojan kokemus puhuu (kopio jostain palstalta):
"olen mm. asunut ja tehnyt työtä joissakin seuraavista maista ; )
Ruotsi, Norja, Tanska, Englanti, (Skotlanti), Saksa, Hollanti, Belgia, Ranska, Shekki, Unkari. Häämatkallani kiertelin entisen Jugoslavia eri alueita jotka nyt ovat itsenäisiä maita. Kreikassa olen lomaillut kolmella eri saarella, Tunisia, Bortugali, Espanja ja Kanarian kaikki turismin pilaamat saaret, Viro, Latvia, Liettua ja Venäjän(Moskova) ja tietenkin koto Suomen kolkat on koluttu ; ) Iso omena on tähtäimessä, ehkä ensi vuoden syksyllä."
Edellisen kertomuksen perusteella tulot ovat ainakin aika isot ja vapaa-aikaa on paljon.
Olen kuvitellut markettien ja mäkkäreiden osa-aikaista henkilöstöä pidettävän työtä tekevänä paarialuokkana mutta tässähän pistetään siivoojia matalaksi.
Tuota maaluetteloa silmäillessa en voi olla ajattelematta omaa kokemusmaailmaani.
Suomen ulkopuolella en ole ollut töissä ja olen asunut lyhyin jaksoin vain Espanjassa.
Lomailua ajatellen Euroopan maista on kokematta Ukraina, Valkovenäjä, Moldova, Makedonia, Kosovo, Montenegro ja Islanti.
Lomailumaiden luetteloon pitäisi lisätä kolmesta muusta maanosasta kymmenisen maata.
Pienet tulot eivät välttämättä ole rajoittava tekijä eikä varsinkaan vapaa-aika.
Osa-aikaisen työkaverit ovat vain kiitollisia kun yksi poistuu kolmeksi kuukaudeksi syömästä rajallisia tunteja.
Lomani järjestyivät myös kivuttomasti syys- lokakuulle sekä varhaiskevääseen.
Olen pitänyt siivousta vaativana ja raskaana ammattityönä jossa alueiden mitoitus lienee vedetty enimmilleen.
Viivakoodi kassalla istuja tarvitsee sosiaalisen luonteenlaadun, hieman ihmistuntemusta ja parkkiintuneet pakarat.
On mullakin korkeakoulututkinto, mutta koskaan en ole ajatellut, että miehelläni pitää olla. Meidän ikäluokassamme monella tosi fiksulla tyypillä opinnot jäivät usein kansakouluun, niin aviomiehelläni ja nykyisellä miesystävälläkin. Olen tosi kranttu miesten suhteen ja tyhmien kanssa en viihdy. Ystäviä on monenlaisia, suurin osa kyllä opiskeluajoilta, mutta muitakin on. Tyytyväinen olen.
Aloin tossa miettimään josko olisin leskimiehiä ja seuraa hakisin.
Ottaisinko aketeemisen tunteitteni kohteeksi? istuisinko iltakauret jalkojensa juuressa ja sivistäisin ittiäni.
Mä voisinkin olla hieno kohre jollekkin sivistyneelle ihmiselle,se vois muokata musta semmosen näyttely kappaleen,kiusattu heiluttais käskystä kauniisti häntäänsä.
Kylläkai työmiskin oppis haarukalla ja veittellä syömään ja lautasliinan laittamaan polvilleen,ooppera vois olla tiukka paikka.
Sit pitäs ehtosin oppii kyyhöttämään yönseutu palttoossa nojatuolis ja olla syvällisen näkönen ehtosin,kamala hiki tulis semmosis tamineis.
Jos kouluttaja olis lempeen päättäväinen niin musta vois tulla oikein kelpo nousukas.
Kyllä akateemisen koulutuksen saanut on ihan elävä ihminen. Turha meitä on pelätä. Mieheni ei ensin uskonut minuun tutustuttuani, että olisin hänestä oikeasti kiinnostunut. Ja tuolloin alkuaikoina saatoimme vietää kokonaisia viikonloppuja yöasuissa tai vaikka ihan ilman. Nykyisen miesystäväni kanssa suuria nautintoja on lepäileminen pitkälle iltapäivään ellei mihinkään ole kiirettä. Eikä se sivistys ole kiinni koulutustasosta. Sivistynyt ihminen kunnioittaa toisia eikä tuo itseään liikaa esille. Suosittelen lähempää tutustumista meihin akateemisiin.
Tunnenhan minä,useampiakin, jotkut pitää kaverinakin.
Ketunhäntä kainalos kirjottelen.
Kiitos nauroin vedet silmissä. Näin sieluni silmillä pinnistelysi, ollaksesi päättäväisen akateemisen arvoinen.
Emme ole akateemisia joskus vapaapäivinä ollaan miehen kans koko päivä niin että hänellä on pelkät kalsarit ja minulla yöpaita.
Onhan se sivitymätöntä, mutta rentouttavaa.
Nyt minulle valkeni!
Kaupan kassalta eläköitynyt, kansakoulupohjainen vaimoni ilmeisesti yrittää kompensoida koulutustasoeroamme moitiskellen joskus minua tavastani kotioloissa kalsarit jalassa järjestellä kiveksiäni?
Hän on itse päivisin pukeissa mutta moitiskelu onnistuu myös pitkinä aamupäivän ja illan tunteina yöpaidassaan.
Kun luin kommenttejanne, kiitos niistä, niin olin ymmälläni.
Kyllä minä olen olemassa tuollaisena ja noin ajattelevana.
Hämmästyttää, miten juuri tuo akateeminen Z ei-akateeminen nousi keskustelussa keskiöön. Ei se sinänsä ole minulle tärkeää, että kumppani on akateeminen, mutta kun olen huomannut, että heidän kanssaan synkkaa paremmin.
Itsehän nostit aloituksessasi tuon akateemisuuden arvoon aivan arvaamattomaan. Mitä sinä nyt näitä vastauksia tässä äimistelet?! Sen saa, mitä tilaa.
Oma ajatusmaailmasi ja sen ohuus paistaa hyvin julki näistä sinun kirjoituksistasi, oletpa olevinasi kuinka sivistynyt tahansa.
"akustinen"
Luulen osittain ymmärtäväni seuran valintaasi.
Minuakin tökkäsi tuo, mielestäni yksinkertaistettu luokkajako "akateemiset >< törpöt".
Mielestäni pitäisi määrittää viihtyvyytensä yksilön mukaan.
Koulutus- ja kokemustausta ovat toki suuntaa antavia mutta hajonta on hurja!
Kun vaimoni pari kertaa vuodessa häipyy omille matkoilleen panen minä elämän risaiseksi.
Tallon alkuillasta lähipubiin, juon yhden oluen viskin ja seurustelen "henkevästi".
1,5 tuntia riittää ko. pubin kulttuurin päivitykseen.
Sulaudun kyllä joukkoon mutta en viitsi olla pitempään.
17-vuotta asuimme kahden romaniperheen paritalon naapurustossa.
Kävimme samaa kansakoulua. Tosin naapuripenskat poistuivat aina ruokailun jälkeen.
Olen elänyt parakkielämää ja nuoruuteni parhaat kaverit kaverit ovat kuolleet alkoholiavusteisesti.
Ilmeisesti koulutus ja vuosikymmenten työympäristö on osittain pilannut aidon ihmisen.
Mutta, muodollinen koulutus ei ole mikään peruste mutta on sillä oma vaikutuksensa.
Akateemisissa on täysiä törppöjä mutta silti en leimaa koko sakkia.
Akateemnen loppututkinto ja varsinkin sen puute nostaa tunteet esille aivan hämmästyttävällä tavalla.
Taitaa meidän ikäluokalla olla syvällä kompleksit tästä, että koulunkäynti jäänyt kesken syystä tai toisesta.
Jos on ammattikoulun käynyt tai ihan kouluttamattomana elänyt niin ei se ihmisen arvoa alenna! Nykypäivänä tarvitaan kädentaitoja hallitsevia ihmisiä sekä palvelualoille mitä moninaisimpiin tehtäviin. Pääasia että tekee sitä mikä itselle sopii ja missä viihtyy.
Ne joidenlähipiirissä on esim rakennusalan ammattilaisia voivat saada rahallisesti mitattuna suurta hyötyä talkoovoimin tehdyistä töistä vaikkapa ok-talossa tai mökillä. Kun taas akateemiset saa kaikesta pulittaa alvilliset palkkiiot.
Tjaaha... mies on kohta 62v. ja voisi lähennellä Emeritustakin.
Vaan tulipa miehestä tavallinen Tiitus.
Sukuni on vähän kaksisuuntainenmielialahäiriö, eli samanlainen päästäkeksitty, sekalainen seurakunta kuten tuo "lääketieteellinen" termikin.
Vaan enpä kerrokaan mistä esi-isästä se jakautuminen alkoi. :)
Toisen sukuhaaran kakarat ihmettelivät mikä on tuo esine jota pappa sormeilee?
Heille kerrottiin että se on kirja.
Toisen sukuhaaran kakarat ihmettelivät myös.
Heille kerrottiin että se on puukko ja sillä voi vuolla Pajupillin.
Ja niin lähtivät toiset soitellen sotaan ja toiset harmaina haamuina kirjaston käytäville.
Minä osaan tehdä vieläkin Pajupillin ja serkkuni laittaa kirjat aakkosellisesti oikeaan rakoon.
Osa serkuistani on rakentanut jo kaksikin taloa itselleen omin käsin.
Se toinen puoli on sitten johtanut kaikenlaista, kaikenlaisilla aloilla.
Ja niinpä: Olemme mahtavat Hunkserssonit, osalla myös Amberssonit! :)
H.
Koulutus ikäluokassamme. Etu vai rasite parisuhteessa?
Suppean otantani perusteella vaikuttaisi rasitteelta tai sitten mahdollisuudelta.
Viimeisessä "katselmuksessa", kuten muussa yhteydessä totesin, olivat useimmat opiskelukaverini sitoutunee uusiin elämänsulostuttajiinsa.
Johtuikohan aikanaan sääty-yhteiskunnan jäänteistä kun kaverini etsivät elinkumppaninsa korkeakouluissa tai ainakin keskiasteen oppilaitoksissa opiskelevien joukosta.
Joko liittojen solmimisperusteista, vaimojen omista ammateista tai molemmista johtuen liitot hajosivat.
Minun vahempani eivät koskaan hyväksyneet "epäsäätyistä" liittoani ja jokunen tuttavammekin sitä hämmästeli.
En vaan ole älynnyt vaihtaa tuota, nyt 63-vuotista iltaruskoni lämpöä nuorempaan ja vetreämpään.
Jos olisin alun perin noudattanut valtavirtaa ja nainut vähintäänkin tippaiitan niin saattaisin nykyisin nautiskella elämästäni parikymmentä vuotta nuoremman kanssa.
Johtopäätös: Epätasapaino puolisoiden koulutuksessa on turmiollista.
Pienempi tasoero > virikkäämmät ikääntymisvuodet miehille.
"laiska-lasse"
Taas kerran tarttui minuun kommentistasi pari ripettä.
Sasuksen tyyppinen tippaiita olisi saattanut sopia minulle hyvin.
Ikinä ei yhtään tipatonta kuuta.
Johtuneeko hänestä että pysyttelen poikamiehenä...
Minun suvussani on naitu, hyvä luoja että onkin!
Yleensä ei ole morsianta eikä sulhasta huomattu ollenkaan, mutta boolimaljoja on aina ollut useita.
Minäkään, vaimojeni kanssa, emme vaivautuneet lähettämään virallisia hääpotretteja. Olisimme ne kuitenkin saaneet takaisin jonkin Joulun alla, iloisin Jouluntoivotuksin.
Ja viikseni olisi niissä tushilla tummennetut.
Akateemikkoja kuolee, valtiollisesti haudataankin,
kirjalliset piirit kiukuttelevat väärinkirjoitetuista muistelmistaan.
Portsareita tapetaan oville, obduktiossa akateemiset avaavat heitä.
Lääketieteen oppilaitokset jäävät kaipaamaan, kiukuttelevat siitä että
todella tärkeä oppimateriaali jää sukulaisten vastuulle.
H.
Kommenteista kiitos. Olivat mielestäni harkittuja ja viisaita.
Voisiko olla asia siihen suuntaan, että ei-akateemiset kostavat akateemisille sen, että heidän koulunkäyntinsä jäi vähiin syystä tai toisesta. Oma äitini teki niin. Minä sain siivota ja hoitaa pienempiä sisaruksia, kun SAIN käydä koulua. Äitini oli varma, että koulunkäynti takaa minulle hyvät tulot ja hyvän aseman. Hänen nuoruudessaan keskikoulun käymällä jo pääsi siisteihin sisätöihin toimistoon, pankkiin tai postiin ainakin. Siksipä sain maksaa etukäteen hyvän elämäni palvelemalla ja "nauttimalla" äitini kiukuttelusta. Meidän ikäluokastamme kuitenkin paljon enemmän lähti opintielle eikä hyvät tulot hyvä asema ollut enää selviö. Ajat muuttuvat. Sain myös kuulla, miten hänellä kaikki olisi onnistunut, JOS OLISI SAANUT KÄYDÄ KOULUA. En voinut koskaan saada tukea enkä empatiaa, jos oli ongelmia. En sitten edes puhut ongelmistani kotona, vaikka niitä minulla oli paljonkin. Menestyksen punaisia omenia kotiin vain sain tuoda tuliaisina opintieltäni.
Mitenkähän nykyään on nuorten ihmisten kohdalla, että onko vielä yhtä selvä kahtiajako "akateemiset >< törpöt" (kuten nimimerkki laiska-lasse asian yllä ilmaisi)? Siitä itselläni ei ole tietoa. Meidän ikäluokastamme minulla sen sijaan on tietoa sekä yksityiselämästäni että työelämästä. Minulla on ollut ilo ja onni, joka ei ole aina tuntunut ilolta ja onnelta, työskennellä määräaikaisissa projekteissa eri työpaikoissa. Kun menee uuteen työympäristöön, niin näkee sen hierarkiat selvemmin kuin vuosikymmenet siellä työskennelleet. Pätkätyöläisenä ei ole sidottu samalla lailla omaan "tasoryhmäänsä" kuin vakinaiset. Minulla oli yhdessä työpaikassa puolituttu ainoana ennestään tuntemanani kansakoulupohjalta ryhmästä. Ongelmaksi meille muodostui kahvihetki. Menimme yhdessä kahvihuoneeseen ja minä istahdin kuppini kanssa mukavaan selkänojalliseen pehmustettuun tuoliin neljän hengen pöytään. Tuttavani tuli luokseni ja sanoi, ettei hän halua tulla siihen pöytään vaan menee toiseen isompaan pöytään ja jakkaralle, joka oli ilman selkänojaa ja pehmusteita. Minä siirryin hänen perässään jakkaralle. Seurailin kahvittelutilannetta päivittäin. Kahvihuoneessa oli kolmen kastin pöytiä: akateemisen johtajatason, opistotason ja kansakoulupohjainen "jakkarajengi", jonka nimen heille annoin ja ottivat sen naureskellen vastaan. Rajoja ei sopinut ylittää. Kerran sain tuttavani juomaan kahvinsa opistotason pöydässä. Hyvin vaivautuneena ja jäykkänä hän se teki vilkuillen kaipaavasti "jakkarajengiä". Yksi työllistetty rouva joi termospullokahvinsa ja söi eväänsä varasto-sivuhuoneessa. Juttelin hänen kanssaan ja selvisi, että rouva oli ensi kerran kahvihuoneeseen mennessään tuntenut vain johtajan ja mennyt juomaan kahviaan tämän kanssa suuren jalopuisen pyöreän pöydän ääreen, jossa oli päivän lehdetkin tarjolla. Pian oli rouvalle valjennut erheensä. Enää ei toista kertaa kehdannut kasvojaan kahvihuoneessa näyttää. Maksanut oli kuukauden kahvimaksun ja sain hoidettua niin, että rouva sai kahvimaksunsa takaisin. Puolituttuni hoiti kahvikassaa.
"akustinen tuulimitta"
Eiköhän nauraminen jo riitä, molemmin puolin.
Menetät pian maineesi :)
H.
Mielestäni meidän ikäluokassa "luokkaero" akat. ja ei akateemisten. sekä "porvareiden" ja "duunareiden" välillä on merkittävä. Kuten tuo kahvihuone-esimerkki todisti.
Nuorissa it-sukupolvessa uskoisin että erot ovat tasoittuneet.
Akateemisella naisella meidän ikäluokassa on vaikea löytää akateemista vapaata miestä joka vielä muutenkin olisi mukava ja rakastettava.
hunksz
Sorry, ei jummarra sun "huumoria"
"mokoomaki"
Onhan se hyvä että minä ainakin nauran näille kahdelle itsensäselittäjälle?
Olisin saattanut koko homman ottaa vakavastikin jossain 40 .
Mutta niin se vain on että 60 on elänyt ja nähnyt niin paljon kaikenlaisia akaduunareita jotta ei enää suhtaudu asiaan vakavasti.
Ymmärtäen kyllä, mutta säälivänhuvittuneesti.
Nuorena on "tärkeitä" asioita, vanhempana kukkoilu on "vähemmäntärkeätä".
H.
"hunksz"
ai niin. Ei sais tärkeillä,
pitäiskö vaan pukeutua harmaaseen säkkiin ja sulautua taustaväriin?
Ja varsinkin intelligentit naiset kai on aika pelottavia! Huh huh
Oletko Sovinistisika?
"mokoomaki"
Minä olen pahimmanlaatuinen sovinistimies.
Ja siksi on minun vaikeaa suhtautua vakavasti tekoviisaisiin naisiin.
Minä en, kuten eivät muutkaan aidot miehet, kirjoita aina pippelistä ja sen tarkoituksesta ja siitä johtuvista ogelmista.
En myöskään kirjoita miesten maailmasta, minä kirjoitan maailmasta, senlaisena kun sen miehenä koen.
Villasukkieni lempinimi on "maarinat", mutta en minä niiden kantapäiden rakenteeseen puutu, minä puutun, jos ne eivät ole lämpimät.
Ja Maarinan kanssa me emme koko ajan jankkaa siitä sun tästä.
Jokunen mieheltä tuntuva kirjoittelee täällä, mutta hekään eivät kestä minua jaaritteluun asti, hyvä kun kestävät kaksikin kommenttiani.
H.
Hyvä että edes villasukat on kaverina ja ainoana keskustelukumppanina kun teoviisaat naiset ja epämiehekkäät miehet ei ymmärrä.
Kaikkia kiitän kommentoinnista.
Nimimerkki katin kontit. Hyvä, jos on "luokkaerot" tasoittumassa. Itse arvostan kaikenlaista osaamista. Miestä en etsi aktiivisesti enkä rimaa laske kuten nimimerkki Pirre* ehdotti.
Kommentoida voitte toki edelleen tähän ketjuun mutta minä matkustan huomenna enkä lähiaikoina kirjoita vastauksistanne heränneitä ajatuksia. Kiitos ja heippa!
Samat sanat, en minäkään rimaa laske. Se on juuri viime viikolla todettu, että ei vähänkään vastenmielisen kanssa kannata edetä suhteeseen.
Hyvää matkaa sinulle akustinen...