Minua kiusattiin neljä vuotta, ala-asteella siis. Opettajat puutuivat asiaan tyylillä; "se on vaan leikkiä". Kiusaajani pahoinpiteli viikottain minua lyömällä, potkimalla (itse olin pienikokoinen tyttö, hän minua isompi poika) ja henkisestikin haukkumalla ym.
Äitini tiesi asiasta ja pyysi kerran minua itse menemään kiusaajan ovelle ja kertoa heidän vanhemmilleen asiasta. Vastaushan oli selvä; "siis eihän meidän poika sellaista tekisi!..." Noh, näytin mustelmia ja haavoja jotka kiusaamisen seurauksena oli tullut, eikä auttanut silti. Pojan äiti sanoi että minä olen nyt ihan väärää puuta haukkumassa. Olin tietysti surullinen. Ovelta lähtiessäni sanoin arasti pojan äidille itku kurkussa että "usko tai älä, se saa luvan loppua. Minuun sattuu." Seuraavalla viikolla välkkärillä samainen poika taas haukkui minua, ja kun sanoin hälle että nyt alkaa riittää, niin siitähän vasta innostui. Vauhdikas tönäisy ja olin taas asfaltilla. Poika kääntyi ja lähti kävelemään, mutta minulle OIKEASTI riitti. Kaivoin taskustani linkkuveitsen, juoksin pojan selän taakse - riips - ja kurkku melkein auki. Poika kaatui maahan ja menetti tajuntansa, verta oli joka puolella ja minä tietysti pelästyin ja. Poika joutui sairaalaan mutta ei kuollut, lähellä kuitenkin. Meidäthän pojan vanhemmat nostivat syytteeseen, heidän poikahan oli viaton. Toisin kävi, me voitimme. Tänä päivänä jätkä on 30 eikä ole yhdessäkään työpaikassa ollut. Olen kuullut että jokaisessa työhaastattelussa on kysytty "mistä tuo iso arpi kaulassasi on?" Vastaus on hyvinkin nöyrä "olin kiusaaja ja otin samalla mitalla takaisin". Ei kukaan halua sellaista säälittävää pojankloppia töihin, joka on satuttanut ihmistä niin pahasti että olen joutunut siitä asti käymään psykiatrilla. Nyt on olo helpottanut, tai helpotti se jo silloin kun tapahtu, mutta jotenkin päässyt irtautumaan siitä. En ole pahoillani enkä ikinä pyydä anteeksi pojalta.
Äitini tiesi asiasta ja pyysi kerran minua itse menemään kiusaajan ovelle ja kertoa heidän vanhemmilleen asiasta. Vastaushan oli selvä; "siis eihän meidän poika sellaista tekisi!..." Noh, näytin mustelmia ja haavoja jotka kiusaamisen seurauksena oli tullut, eikä auttanut silti. Pojan äiti sanoi että minä olen nyt ihan väärää puuta haukkumassa. Olin tietysti surullinen. Ovelta lähtiessäni sanoin arasti pojan äidille itku kurkussa että "usko tai älä, se saa luvan loppua. Minuun sattuu." Seuraavalla viikolla välkkärillä samainen poika taas haukkui minua, ja kun sanoin hälle että nyt alkaa riittää, niin siitähän vasta innostui. Vauhdikas tönäisy ja olin taas asfaltilla. Poika kääntyi ja lähti kävelemään, mutta minulle OIKEASTI riitti. Kaivoin taskustani linkkuveitsen, juoksin pojan selän taakse - riips - ja kurkku melkein auki. Poika kaatui maahan ja menetti tajuntansa, verta oli joka puolella ja minä tietysti pelästyin ja. Poika joutui sairaalaan mutta ei kuollut, lähellä kuitenkin. Meidäthän pojan vanhemmat nostivat syytteeseen, heidän poikahan oli viaton. Toisin kävi, me voitimme. Tänä päivänä jätkä on 30 eikä ole yhdessäkään työpaikassa ollut. Olen kuullut että jokaisessa työhaastattelussa on kysytty "mistä tuo iso arpi kaulassasi on?" Vastaus on hyvinkin nöyrä "olin kiusaaja ja otin samalla mitalla takaisin". Ei kukaan halua sellaista säälittävää pojankloppia töihin, joka on satuttanut ihmistä niin pahasti että olen joutunut siitä asti käymään psykiatrilla. Nyt on olo helpottanut, tai helpotti se jo silloin kun tapahtu, mutta jotenkin päässyt irtautumaan siitä. En ole pahoillani enkä ikinä pyydä anteeksi pojalta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Näin juuri käy, jos leikkii toisten tunteilla! Ja kyllä se on niin, että jos satuttaa toista ihmistä, niin sillä jota satutettiin on oikeus satuttaa takaisin. Muutenhan häntä sattuu ensin ja sitten vielä toisen kerran, kun hän yrittää olla "hyvä" ihminen sekä "kärsivällinen" ja olla antamatta takaisin; pahimmassa tapauksessa kiusattua vaan sattuu koko ajan lisää, kun kiusaaja pääsee kuin koira veräjästä!
Me emme ole mikään pahantekijöitten edeltäjien korvikkeet! Jos pahantekijät olisivat halunneet purkaa vihansa, miksei sitten he olisivat menneet vahingoittamaan niitä ihmisiä, joka on ollut heidän kanssaan jotain tekemisissä? Eihän uhrit ole tunteneet pahantekijöitä entuudestaan ollenkaan! Siksi tapaus on tasapainoton ja melkein maailmanlopun kaltainen, kirjaimellisesti! Sanotaan että tasapaino "tasaantuu", jos ihmiset ovat kostajia ilman että he hyökkäisivät viattomien kimppuun vaan niille jotka ovat vahingoittaneet toisiaan. Se on vähän monimutkaista selittää.
Jos emme saa kostaa, minkä takia meille on sitten opeteltu "Miltä itsestäsi tuntuu"-lauseella? Älä välitä, ei sille voi mitään, yms. Ja silti kertojat tekevät itsekin väärin! Kohtalon ivaa, eikö?
Pahantekijät voisi todellakin miettiä mitä siitä voi seurata, joku voi olla hankalassa elämäntilanteessa muutenkin ja alentajat voivat ajaa herkän ihmisen todellakin alas ja seuraukset voivat olla kammottavat. Kuka ilkeilijöistä ja kiusaajista haluaisi taakakseen kantaa loppuelämän ajan esim sen että on ajanut toisen hulluksi hoito-osastoon tai kuolemaan? Onko kiusaus ollut silloin sen arvoista, että joutuu elämään sellaisen asian kanssa loppu elämän? Merkitseekö ihmisille mitään, jos me kärsimme tai jonakin aikana kuolemme?
Tämä koskee teitäkin, aikuiset! Joku voi myös hyökätä teidän kimppuunne lasten ja nuorten tavoin! Älkää kuvitelko elävänne sellaista elämää, mitä lystäätte! Ja tämä on tosiasia!
Olen pahoillani tästä sekavasta viestistä. Aloittajan viesti sai minut hämilleen.
Eihän tietenkään saa inhottavaakaan ihmistä fyysisesti vahingoittaa. Aikuiset olivat roistoja, kun eivät hoitaneet hommaansa. Siihen suuntaan pitää painetta saada runsaasti lisää.
Kirjoitin tän jo toiseenki viestiin, mut pistänpä tännekin :3
Pahaa ei koskaan pidä maksaa takaisin pahalla, vaan hyvällä. Jos sortuu tekemään vääryyttä, ei ole sen parempi mitä se kiusaajakaan. Ihmisiä ne kiusaajatkin ovat, ei ongelma poistu vihan eikä katkeruuden välineillä.
Haluaisikohan aloitusviestin kirjoittaja itse arven kaulaansa. :s Miltähän tästä kiusaajasta nykyään tuntuu? Miten sen elämä on mennyt. Olisit saattanut vaikka tappaa toisen ihmisen, mutta eihän sitä siinä tilassa varmasti ajatellut, kun toinen oli kiusannut niin kauan ja tuntunut varmasti pahalta. En halua syyllistää enkä tuomita. :3 Mut et miten voi olla noin anteeksiantamaton, ihminen se kiusaajakin on. Mutta en puolustele sen kiusaamista, tottakai se on väärin ja aivan kamalaa mitä kirjoittajallekin tehtiin. Mutta sen lopettamiselle on varmasti olemassa parempikin keino, kuin tehdä toiselle pahaa.
Jokaisella on kuitenkin omat syynsä miksi mitenkin toimivat. Vaikka ymmärrystä ei välttämättä riittäisi kiusattuna, niin jälkeenpäin ainakin voi miettiä, voisiko sille toiselle antaa anteeksi. Ihmisiähän me kaikki kuitenkin ollaan loppuunsa. Ei se sinustakaan varmasti hyvältä tuntunut, kun toinen kiusasi, miten siis voit iloita toisen kärsimyksestä. Toivotan kuitenkin tsemppiä sullekin, että selviäisit! Traumoja voi tulla, mutta ne voivat myös kasvattaa sinua ihmisenä, että ainakaan et itse kiusaisi ketään tai muuta :3 Yritin vain saada ajatuksia heräämään :D
"Pahaa ei koskaan pidä maksaa takaisin pahalla, vaan hyvällä."
Tuskinpa olet koskaan tullut kiusatuksi, sen verran naiivi oli tuo ajatuksesi. Ja uskonnoistahan tuokin lienee peräisin.
Itse olin vakavasti koulukiusattu yläasteella ja olen tuhlannut vuosia elämästäni siihen, että olen kärsinyt hiljaa oman kiusaamiseni jäljet. Psykoterapiassa meni neljä vuotta.
Minun ohjeeni jokaiselle kiusatuksi tulevalle on, että samalla mitalla takaisin! Kiusaamista tapahtuu vain silloin, kun vastuullisia aikuisia ei ole hoitamassa lasten ja nuorten välejä. Toisin sanoen, kiusatuksi tulevat lapset ja nuoret ovat yksin. Niin minäkin olin, ja niin ovat sadat ja tuhannet lapset ja nuoret.
Jos uskaltaa vastustaa kiusaajaansa, päästää itsensä pahasta - siitä pahasta, jonka kiusaajan kuuluisi tuntea.
Itselleen saa näin rajat laittamalla myös voiman tunteen, joka kuuluu jokaiselle ihmiselle. Jos ei vastusta, menettää tärkeän osan itsestään. Sitä ei saa välttämättä koskaan takaisin.
Jaksanu edes lukea, kun näin ettei kappelejakoa ollut...
Näin sanoi 16- vuotias jonne ja joi ES :-D
Mikä oli tarinasi pointti? Viillä kurkku auki kiusaajalta? Vaikka tuskin tää tarina on yhtään todenmukanen, niin silti haluaisitko että joku ottaisi mallia tästä ''urotyöstä?''
Ja mikä vastaus tuo nyt oli?
No otetaampa mallia suuresta mittakaavasta.
USA Valloittaa Lähi-Idän maita ja tappaa satojatuhansia sotilaita ja siviileitä.
Joukko ihmisiä päättää kostaa samalla mitalla takaisin 11.9 tappamalla tuhansia siviilejä
USA hyökkää takaisin, tappaa bin Ladenin
Sitten ???
No, mitä uskotte että tulee tapahtumaan? En tosiaankaan ala puolustelemaan AL QAIDAA vaan niitä viattomia ihmisiä jotka ovat USA:n ja al Qaidan välisistä kahakoista joutuneet kärsimään. En tarkoita että koko USA olisi Lähi-Itää vastaan.
En puolustele al Qaidan tekoja, enkä myösään USA:n hyökkäyksiä Lähi-Itään.
Tunnen vain myötätuntoa ja jossain määrin häpeää näitä osapuolia vastaan.
Pointtini on, että kierre vain jatkuu ja jakuu. Toki uhatun osapuolen puolustatutuminen on oikeutettua, mutta jos olisit tappanut kiusaajasi olisivat hänen vanhempansakkin ja ystävänsäkkin joutuneet kärsimään. Jos taas sinä olisit joutuneet laitokseen hullujenhuonelle olisi ongelma sama. Tosin, jos olisit vain uhkaillut kiusaaja aiheuttamatta vakavia fyysisiä tai henkisiä vahinkoja olisi tekosi ollut MINUN MIELESTÄNI oikeutettu.
Tuntuu, että henkistä väkivaltaa pidetään niin paljon fyysistä väkivaltaa pienempänä pahana ettei uhri muka saisi puolustaa itseään...
pienestäkin fyysisestä väkivallasta, kuten nyrkinheilautuksesta saa tuomion, mutta vuosien kiusaaminen painetaan villaisella
niinhän se muutenkin näyttää olevan, ettei kiusaajat kovin korkealle elämässä pääse. omat entiset kiusaajani tuskin ovat saaneet opiskelupaikkaa mistään, huonon peruskoulun päättötodistuksen vuoksi :D ha ha.