Hyvä omatunto.

Hyvä omatunto Jumalan ja ihmisten edessä
Paavalin mukaan hyvä omatunto kuuluu kristillisen uskomme keskeisimpiin hengellisiin käsitteisiin: ”Kehotuksemme päämääränä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta. – – Niitä muistaen taistele jalo taistelu ja säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan” (1. Tim. 1:5,18,19). Apostolit kehottivat säilyttämään sydämen ja omantunnon puhtauden sekä vilpittömän uskon. Vanhan liiton aikana omatunto-käsitettä vastasivat useimmiten sanat tunto, sisin tai sydän. Kun niistä pidettiin hyvää huolta, ihmisen koko elämä oli hyvässä kunnossa. ”Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi – siellä on koko elämäsi lähde” (Sananl. 4:23).

Omatunto – kyky tunnistaa hyvä ja paha

”Omassatunnossamme puhuu Jumalan ääni. Omatunto valvoo mielialaamme ja vaatii meitä tekemään, minkä tiedämme oikeaksi, mutta kieltää meitä tekemästä, minkä tiedämme vääräksi” (KO 16). Suomen kielen ilmaus omatunto ei ole hyvä käännösvastine Uuden testamentin syneidesis sanalle. Oikea käännös olisi yhteinen tieto tai yhteinen tunto, kuten latinan (conscientia), englannin (conscience) ja ruotsin (samvete) kielissä se sanatarkasti käännetään. Alkutekstin mukaan omatunto merkitsee Jumalan ihmiselle antamaa, ”yhteiseen tietoon” perustuvaa kykyä tunnistaa, mikä on oikein tai väärin. Mistä sitten luotettava yhteinen tieto saadaan? Se saadaan Jumalan sanasta: ”Kristitylle Jumala on sanassaan ilmoittanut, mikä on oikeaa ja mikä väärää” (KO 16).

Omantunnon perustana Jumalan sana

Kristillinen omantunnon käsite ei siis merkitse kontrollitoimintoa, joka valvoo, mitä on hyvä tehdä ja mitä ei. Synnin turmelema ihminenhän ei itse omin avuin edes ymmärrä, mitä Jumalan vanhurskaus ja sen mukainen elämä on (Room. 7:15–20, 10:2–3). Omatunto nojaa parempaan auktoriteettiin kuin kunkin ihmisen omaan ”minusta tuntuu” -ajatteluun. Jumalan sanasta saamme luotettavan tiedon siitä, millaista elämää Jumala meiltä odottaa.

Jumala uskoi tämän tiedon ja sen tulkintaperiaatteet ensin apostoleille, jotka sitten välittivät ne Pyhän Hengen neuvoina ja ohjeina kristillisille seurakunnille. Näillä seurakuntien yhteisillä, Raamattuun perustuvilla ohjeilla ymmärrettiin olevan niiden jäsenten omiatuntoja sitova jumalallinen arvovalta. Paavali sanoi ohjeista näin: ”Tiedättehän, mitä käskyjä me Herran Jeesuksen puolesta olemme teille antaneet. -- Sen tähden se, joka kääntää selkänsä näille ohjeille, ei käännä selkäänsä ihmiselle vaan Jumalalle, joka antaa teihin Pyhän Henkensä” (1. Tess. 4:2,8). Paavali opastikin Filippin uskovaisia jättämään mielestään entiset inhimilliset ajattelutottumukset ja kurottautumaan Pyhän Hengen ohjauksessa kohti taivaallista päämäärää: ”Näin meidän on siis ajateltava, jos kerran olemme täydellisiä. Jos jossakin kohden ehkä ajattelette toisin, Jumala on ilmoittava teille, kuinka asia on” (Fil. 3:15).

Kuuliaisena Pyhän Hengen neuvoille

Omantuntomme tulisi olla herkkä kuuntelemaan Pyhän Hengen ääntä sisimmäs-sämme. Aina se ei ole helppoa, koska usein tunnistamme siellä myös toisenlaisia ääniä, jotka kyseenalaistavat Jumalan selkeän sanan. Näissä tilanteissa tulisi kuunnella Pyhän Hengen neuvoja eikä oman inhimillisyyden pyyteitä. Joskus myös yleinen mielipide vetoaa varsinkin monimutkaisissa eettisissä kysymyksissä hyvin voimakkaasti inhimillisiin järjen päätelmiin. Herkkä ja raitis omatunto kyllä tajuaa, mikä on Jumalan edessä oikea ratkaisu. Näissä tilanteissa on hyvä muistaa Raamatun rohkaiseva sana: ”Joka tällä tavoin palvelee Kristusta, on Jumalalle mieleen ja saa ihmistenkin arvonannon” (Room. 14:18).

Jumalan sana kehottaa meitä huolehtimaan omantuntomme puhtaudesta: ”Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä” (Hepr. 10:22). Vilpitön usko, joka tarttuu vahvalla luottamuksella Jumalan lupauksiin, ja Jeesuksen sovintoveren evankeliumilla puhdistettu omatunto ovat kristitylle Jumalan suuria lahjoja. On tärkeää kuulla ja tutkia Jumalan sanaa, sillä siitä me saamme uutta uskon voimaa ja oikeita neuvoja kysymyksiimme.