Missä on omatuntonne ?
Oleteko ajatellu, vanhempanne katkeroituu, jättävät teidät perinnöttömiksi, perinnön saa joku yhteisö tai läheinen ystävä joka on pitäny heitä huolta ja välittäny !
Oletteko tullu ajateleeksi vanhempanne voi tehdä mijoonan velan ennen kuolemaansa, TE pereitte sen ja joudutte maksamaan, tämä on katkera malja teidän unohduksesta että oli teikkä kerran vanhemmatki !
Kannatasi muistaa, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, saattaa tulla teille kalliiksi vanhempien unohtaminen !
Oleteko ajatellu, vanhempanne katkeroituu, jättävät teidät perinnöttömiksi, perinnön saa joku yhteisö tai läheinen ystävä joka on pitäny heitä huolta ja välittäny !
Oletteko tullu ajateleeksi vanhempanne voi tehdä mijoonan velan ennen kuolemaansa, TE pereitte sen ja joudutte maksamaan, tämä on katkera malja teidän unohduksesta että oli teikkä kerran vanhemmatki !
Kannatasi muistaa, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, saattaa tulla teille kalliiksi vanhempien unohtaminen !
Vastaukset 63
Vanhimmat
Hyvää Joulua myös sinne!
On se mukavaa lukea heti joulupäivän aamusta kiristystä omaisuudella, kun muut taidot eivät ole riittäneet.
Muuten muistaakseni kuolipesän voi laittaa konkurssitilaan tai mikä on oikea termi eli velvoitteet eivät siirry seuraaville polville.
Olen huomannut, että oma käytös vaikuttaa siihen jääkö yksin. Omalta kohdalta en odota sukulaisia käyvän tapaamassa vanhuudenpäivinä. Se tuntuisi kiusalliselta.
Niin ja sukulaiseni eivät tule perimään minua. Omaisuus menee sopiviksi katsotuille järjestöille. Tuskin paljoa on jakaa, mutta kyllä sillä muutaman kissan tai koiran ruokkii..
Rintaperillisesi saavat lakiosan kumminkin ellet siirrä omaisuuttasi pois
elinaikanasi.
Kun ei ole lapsia, niin ei ole tätä ongelmaa. Jos kokisin esim. siskontytön olevan minulle tärkeä, niin hän perisi. Meillä ei ole kuitenkaan mitään yhteistä, joten mieluummin lahjoitan sellaiseen asiaan, jota arvostan.
Vielä sen verran, että kyllä aikuinen on sitä, miksi lapsena muokkautuu. Eli jos vanhemmilla ja lapsilla on huonot välit, niin ei ne ole muodostuneet sellaisiksi tyhjästä.
Siskontytön kohdalla ongelmana on lähinnä se, että hän on ainoa vanhempien lapsenlapsi. Myönnetään, että häntä on hemmoteltu sen tähden. Eli tietyt piirteet ovat alkaneet ärsyttämään.
Omatunto on puhdas.
Vanhemmat on olleet haudassa jo vuosia.
Eivätkä jättäneet yhtään velkaa.
Loppuun asti hoidettiin. ihan itse.
Harmi kyllä, täysin ei pysty marttyyriäitiä unohtamaan, eikä kaikkea pahaa minkä hän on itseäni ja sisaruksiani vastaan tehnyt.
Perintöjä en kaipaa, tuskin pahemmin mitään perittävää olisikaan. Jokainen voi kieltäytyä myös lakiosastaan, jos ei kajoa pesään, niin ei peri myöskään velkoja.
Mitä pahaa olette tehneet kun ette uskalla tavata vanhempianne, onko teillä huono omatunto, vai oletteko vain itsekkäitä, omahyväisiä paskiaisia, kaiken on vanhempanne antanu kuin kultalusikalla, sitten teillä on otsaa unohtaa heidät, pahimmassa tapauksessa panetella perättömyyksillä, kuinka kehtaatte käytäytyä noin huonosti, sivistyneet ihmiset , vai oletteko sivityneitä edes, taidatte olla tosi surkeita jälkeläisiä,
Me puolisoni kanssa huolehdimme hyvin ihanista vanhemmistani, ilman heitä en olis saanu hyvää koulutusta hyvää elämää, kiitän kaikesta ihanaa äitiäni joka on jaksanu aina pitää yhteyttä, vaikka itse olen josku ollu äksy, samoin isäni maailman komein ja hurmaavin mies, hänen vertaistaan en koskaan ole kohdannu, paitsi oman rakkaan mieheni, hän on yhtä hyvä, pidämme yhdessä molempien vanhemmista nyt hyvää holta, käymme viikottain joskus useamminki heitä katsomassa, viemme lääkäriin tarvittaessa, kutsumme siivousapua jos näyttää tarpeelliselta, on suuri onni omistaa ihanat vanhemmat, nyt he ovat lähempänä seittemääkymmentä, mutta maailman ihanimmat isovanhemmat, kutsuimme heidät aattona joulu juhlaamme lahjat ei ole tarkeitä, tärkeintä oli kahvi hetki perheen ja lapsenlasten kanssa, kiitos heille kaikesta huolenpidosta silloin kun lapseni oli pieniä apu oli tarpeen.
Pitäkää hyvät viisikympiset omista vanhemmistanne huolta, kun ja jos he vielä ovat elossa he rakastavat teitä, vihanne vanhempanne kohtaan on täysin perusteetonta, vai oletteko itseenne pettyneitä, ettekö voi myöntää vanhemmillenne epäonnistuneenne esm. ihmissuhteessaane omaan puolisoon vai mistä on kysymys.
Itse saan ja voin kerto pahan mieleni aina omille vanhemmille he on maailman viisaimpi osaavat lohduttaa ja kannustaa kun on vastoin käymisiä, taloudellista apuaki voivat antaa tarvittaessa.
voi ei mikä kirjoitus, siis perintöasioita tuot esille ja sitä miten löyhät on siteet vanhemmilla lapsiinsa kaikkien yhteisten vuosien jälkeen. Miksi?
Voi voi, taas tämäkin provo...
Omatunto on haudattu vanhempien kanssa jo yli kaksi vuosikymmentä sitten, perintöjen kyttääjät seuraavat nyt ihan jotakin muuta.
Tekopyhää joulua vain sulle.
Asiat ei aina le niin kuin se näyttää, ihmissude asiat vanhempien ja jälkeläisten välillä on monitahoinen, on kaksi sukua vaikuttamassa, jos on sukujen kesken pahoja ristiriitoja jälkeläisten elämä suuresti vaikeutuu aikuisuuteen kasvamisprosessissa.
Terapiasta olisi kaikille hyötyä.
teen.
Juu, oikea havainto, omat jälkeläiset on juuri aikustumis ijässä valtataistelu on kovaa sanasotaa, aivan liian kovaa, on tuskallista kasvaa aikuiseksi, huomata omassa itsessä vikaa, se on vaikeinta ihmeleel myöntää oma vajavaisuutensa.
Pahkaa puhut niin, että raikaa ja taas sama juttu kuin viime jouluna! Ensinnäkään kukaan peri kenenklään velkoja, jos on sen verran älliä, että hakee kuolinpesän konkurssiin. Ota stana asioista selvää, ennen kuin tule tänne herättelemään ihmisten omaa tuntoa. Ja veettuako sinä mesoat, mistä sä tiedät kuka on ketäkin muistanut!
Sama tunne tuli. Vaikka vietinkin suvun kesken joulua, niin aloittajalle se ei kuulu. Ei etenkään henkilölle, joka kirjoittaa tuollaisella tyylillä.
Olen perheestä, jossa vanhemmat ovat olleet normaaleja. Se on syy, miksi tulemme toimeen. En usko, että esim. alkoholistin lapsella on syytä palata pilaamaan myöhempiä joulujaan ihmisen luokse, joka on pilannut hänen lapsuutensa.
En tiedä, mistä johtuu, että tämä tyyppi tulee tälle palstalle syyllistämään ihmisiä joka perhanan joulu.
Kaikesta kuultaa, että aloittaja on jotenkin sadistinen ihminen, joka elää ristiriitojensa keskellä kykenemättä ratkaisemaan ongelmiaan muutoin, kuin projisoimalla ne muihin ihmisiin.
Jatkan ketjua. Aloituksen olisi voinut tehdä toisinkin. Sellaisen, joka henkii lämpöä ja kehoittaa ihmisiä huolehtimaan myös yksinolevista sukulaisistaan ja ystävistään. Siinä olisi voitu puhua myös vapaaehtoistyöstä. Kaikki kuitenkin niin, ettei olisi syyllistetty ja kiristetty tapaamisia omaisuuksien perimisillä.
Oma kantani noihin perintöihin on muutenkin se, että toivottavasti vanhempani nauttivat elämästään ja käyttävät mahdollisimman paljon helpottaakseen omaa elämäänsä.
Vielä kun ulkona on tuollainen keli, niin toivon, ettei kukaan lähde ajamaan pitkiä matkoja pelkästään velvollisuudentunnosta.
älä höpötä!
Tottakai kaikki, joilla on vanhemmat elossa, käy heitä katsomassa tasaisin väliajoin ja aivan muista syistä, kuin perinnön vuoksi...
Ei käy katsomassa, viha pursuaa korvistaki ulos joissaki suvuissa, tässä tapauksesa on aikuistumis prosessi jääny kesken,
huomatkaa oma vajavaisuutenne, se korjaa kaikki ihmissuhteet, vikojen korjaus on alotettava aina itsestä, on tyhmää syyttää vanhempiaan ikuisesti kun itse ei suostu kasvamaan aikuiseksi.
Kukaan jälkeenjäävä ei ole velvollinen maksamaan vainajan velkoja.
Omat vanhempani ovat maanneet haudoissaan jo kymmeniä vuosia.
Me emme unohtaneet omia vanhempiamme, unohdimme ennemminkin oman elämämme.
Puhdas omatunto, jouluksi otimme äidin sairaalasta päivä-ajaksi kotiinsa, järjestimme hänelle sellaisen joulun, kun tiesimme hänen nauttivan. Muutenhan emme olisi tehneet jouluruokia ynnämuita ollenkaan. Paras joululahja kuitenkin oli saada olla omassa kodissaan. Loppu tunneilla mummo oli väsynyt mutta onnellinen. On hienoa nähdä hänet sellaisena ja huolehtimisen myötä hän on muuten vapautuneempi ihminen kun koskaan aiemmin. Kasvojen entiset kireydet ovat pehminneet ja hän tietää, että hänestä pidetään parasta mahdollista huolta.
Isä myöskin uskaltaa aina vain enemmän henkilökohtaisistaankin ongelmistaan puhua ensimmäisenä minulle, koska hänkin on antanut vastuun tyttärelleen pysyä asioissa mukana. Se on kunnianosoitus tai luottamuksen osoitus.
Haluaisin heidät molemmat samassa kodissa hoitaa missä asun itsekin, huolehtia terveellisestä ruuasta, enkä soisi heille saarioisten ja muiden mikroaaltoäitien huonoja energiattomia sapuskoja antamaan masennusta ja vaivoja lisää. Sillä niitä vetää moni huonokuntoinen vanhus kotosallaan nykyään.
Rakkaus on ihmeellinen asia, sen avulla tehdään pieniä tavallisia arkipäivän ihmeitä. Ei se ole ollut kun muutama kymmen vuosi kun vanhainkodit ja muut "palvelut" kehiteltiin tässä "kehittyneessä yhteiskunnassa" psykologitantat lakaisevat matonalle vanhusten yksinäisyyden pelot ynnämuut. Niille kehitellään uusia nimikkeitä niiden ollessa "uudenlaisia sairauksia"
Vanhempieni lapsuudessa vielä vanhukset hoidettiin itse ja kotona ja heidän tietotaitojaan arvostettiin. Kunnioita vanhempiasi.
Vanhukset eivät kuulu vanhainkotiin/eikä nuorukaiset sen myötä uusiin sotiin:
http://www.youtube.com/watch?v=jb9vUQWhMKY
Kuinka monella on käytännössä mahdollista hoitaa omia läheisiään kodissaan?
Omaishoidon tuki kuukaudessa on jotain yhden laitospaikan päivän suuruista.
Kuinka moni, tavallinen tallaaja, palkansaaja, on niin varakas, kyvykäs ja hyväterveyksinen, että pystyy läheistään kotonaan hoitamaan?
Kuka jaksaa, 24/7, kun yhden vapaapäivän saaminen maksaa lähes koko kuukauden omaishoidon verran.
Tuleeko hoidettava todellisuudessa hyvinhoidetuksi?
Onko vaikkapa hygieniataso kelvollista?
Minkälaista hoitoa hoidettava saa väsyneeltä omaiseltaan?
Teoria on ihan muuta, kuin kova käytäntö.
Saanen nyt aivan aluksi muistuttaa, että sinä ja minä olemme myös tulevaisuuden vanhuksia. Riippuen toki jokaisesta itsestä miten vanhuuden kokee. Suomi on täynnä yksinäisiä vanhuksia. Kiire tässä alkaa siis olemaan muuttaamaan tälläistä toimimatonta systeemiä.
Niin hygienia asioistapa hyvinkin isäni minulle jutusteli, kun ei ensimmäisenä tohtinut niistä hoitajille sanoa jotka hänen luonaan käyvät päivittäin. Tutulle on helpompi puhua kun alati vaihtuvalle kotona käyvälle mahdollisimman edulliselle nuorelle hoitohenkilökunnalle joilla on vielä ihmissuhde taidot alkeisluokkaa. Säästösyistä laatu on mitä se on nykyään. Eli ei kovin inhimillistä ja huolehtivaa. On vain urakkaa joka tänäpäivänä ei enää oikein toimi. Ja urakka on kiristetty huippuunsa.
Siinä kyllä olet oikeassa, että se omaishoidonjuttu ei siis ole toimiva tälläisenään. Joku maksaa palkkaa siitä, että teet sellaista mikä oikeastikin kuuluisi sinulle. Ei vanhemmatkaan lapsiaan hoitaessaan katso kelloa ja saako siitä hommasta lomaa. Silloinkin usein oli ne vanhemmat jeesaamassa, että lapsiperheen vanhemmat saivat omaa aikaa ja ihan pyyteettömästi ilman palkkaa.
Isoisäni aikoinaan sairastuessa häntä oltiin lähettämässä sairaalaan kuolemaan ja hän ilmoitti: osaan minä kotonanikin kuolla. Ja niin siis tehtiin, eikä kukaan pyytänyt omaishoidon tukea. Vähän ennen lähtöään koira alkoi huutamaan suruaan ja isä sanoi tyttärelleen, että se aavistaa hänen lähtönsä.
Sairaalassa möykkäsi vanha mies suureen ääneen hänkin potilaana oikeudestaan tavata vaimoaan, sekö sitä inhimillisyyttä olisi. No tässä tapauksessa sentään olivat samassa sairaalassa. Mikä alkaa jo sinällään olla pieni ihme tässä kehittyneessä yhteiskunnassa jossa avioparikaan ei välttämättä pääse samaan paikkaan hoidettavaksi.
On varmaan aika yleistä että varsinkin äidit sotkevat välinsä lapsiinsa siten ettei heistä osa tai kukaan viitsi olla enää heidän kanssaan tekemisissä. Siellä sitten vinkuvat yksinäisyyttään ja hylätyksi joutumistaan marttyyrin kruunu päässään kuolemaa odottaen. Kaunista, kukapa ei toivoisi itselleen tuollaista vanhuutta
Kuinka on oma laitasi; unohtuiko vanhemmat ja/tai unohtivatko lapsesi?
Osa unohti, osa muisti kiitos kaikille .
Äidin osa usein on kärsimystä, huolta, epätoivoa, lopulta vihaa, joskus onnen pipanoita, elämä on kaikkea muuta kuin helppoa.
Suomi on maailman sairain maa ihmissuhde sekoiluissaan, täällä on eniten perhedradekioita, viimmeksi tällä viikolla, ----- kakuhistus -----
miksi suomi on psyykkisesti maailman sairain maa,
onko suomalaisten geenit syynä hekiseen pahoin vointiin, vai onko suomi liian pieni maa, jossa sisäsiitoisuuden seurauksena on psyykkistä sairautta eniten maailmassa, siksi onkin hyvä kun nykyään suomeen muuttaa paljon ulkolaisia, suomen sisäsiitoisuus vähenee kansa toivonmukaan tervehtyy.
Ja mistähän tilastosta tämä todennetaan?
Luullaan ja luullaan.
Ei taida olla omaatuntoa jos perinnön toivossa vanhempiaan tapaa.
Itsestään selvyys vanhempien tapaaminen, jos sellaiset sattuu olemaan.
Itsellä kyllä välimatkaa äitiä tapaamaan useita satoja kilometrejä, joten ei kovin usein tule äitiä nähtyä. Isä on nukkunut pois jokin aika sitten.
Tiedän perheen jossa aikuiset lapset tapelevat omaisuudesta keskenään vaikka molemmat vanhemmat elää vielä täysillä, kymmeniin vuosiin eivät eses käy vanhempiaan kattomassa vaikka olisi ollu tarve keskustella omaisuuden siirrosta ennakkon, vihanpito on käsittämätöntä, mikään asia ei selviä jos niistä ei keskustella, tässä näkyy sukujen ristiriidasta, mitä se on aiheuttanu jälkikasvulle, sisarkateus on huikeaa, vanhempien vihaaminen käsittämätöntä.
Tee ne perinöttömiksi, nuolkoon näppejään jos eivät välitä muusta kuin omaisuudesta, te olette tehneet jo oman osuutenne elämässä, tehkää rahoilla mitä teistä itsestä on mukavaa, nautikaa nyt itse.
ESM. myykää asunto, menkää vuokralle, kulutatte itse omat rahanne, siinäpä näkevät tuliko tehtyä jokin virhe, oliko hyötyä pahuudesta.
JOS kymmeniin vuosiin ei pidä yhteyttä USEISTA pyynnoöistä huolimatta, esm 20 - 30 vuotta on varmasti vanhemmilla oikeuta tehdä jälkeläiset perinnöttömäksi, perintö oikuden saa ihminen tai ihmiset jotka on pitäny vanhuksista huolta, tämä tuntuu oikealta toiminnnalta,
Mikä oikeus on rintaperillisillä jos on osottanu vihaavansa vanhempiaan 20-30 vuotta, ei mitään oikeutta,
Vanhemmat on kunnon kansalaisia, suhteellisen varakkaita, jos jälkikasvu 20-30 vuodessakaan ei kasva aikuiseksi, ( 50vuotiaita ) he on täysin vieraita jo omille vanhemmilleen heitä ei voi enään tunnistaa omakseen, eihän tiedä heidän elämästään yhtään mitään.
Tässä on hyvä esimerkki perheestä jossa sukujen ristiriita on vaikuttanu jälikasvun yllättävään käyttäytymiseen omaksi vahingokseen, nyt he menettää omaisuutensa vieraisiin käsiin, pelkästään kieroon kasvaneen luonteensa seurauksena,
tässä näkyy ettei lapsia saa antaa molempien sukujen vaikutusvaltaan, lapset kasvaan kieroon tulee luonne häiriöitä, lapsen vahingosksi,
Moni nuori äiti harvoin osaa varoa anoppilan pahaa kieroa
kasvatusmedoteja, lapset joutuu aivan liian suuren ristiriitaisen kasvatusksen piirii, seuraukset on tuhoisia jälkikasvun kannalta..
Sama anoppi joka anoppipalstalla itkee miniöiden huonoutta ja vaatii osaa kaikkien elämään.
En yhtään ihmettele että ihmiset potkaisee sut ulos elämästään.
Saavat olla rauhassa.
YX- hirviö, meidät hirviöt kannaataa potkia elämästä kauas ettei tauti tartu jälkikasvuun. olishan se kauheeta jos jälkikasvustakin tulee hirviöitä.
30 vuoteen ei ole nähny, ( lahj. velattomat asunnot aikoinaan ) omat jälkeläiset täysin tuntemattomia. kolmessakymmenessä vuodessa vieraantuu kummasti.
niin tai miniään tarttuis hirviön ominaisuudet, se vasta kamalaa olisi, hirviöltä otetaan rahat pois ja potkut pe se e seen,
tai vävypoika kigollon osassaan voisi joutua luopumaan narsisti luonteestaan,,, olishan se kamalaa. parasta on panetella anoppia siinä on pelastus monelle narsistille.
Suuttukaa joskus kunnolla se helpottaa kummasti, kieroutuneella narsistilla suu loksahtaa auki ku kuulee suorat sanat kerranki päin naamaa.
"kieroutuneella narsistilla suu loksahtaa auki ku kuulee suorat sanat kerranki päin naamaa. "
Voi kuule, aito narsisti selviää tilanteesta kuin tilanteesta. Jos sanot hänelle jotain suoraan niin hän vain kääntää selkänsä ja etsii uusia kiusattavia, samalla haukkuen ja mustamaalaten sinua kaikille jotka viitsivät kuunnella.
Jos huomaa läheisyydessään narsistin, paras tapa on kerta kaikkiaan katkaista välit yrittämättäkään selittää mitään.
Surullista mutta totta, joitenki mielestä vanhuksilla ei ole oikeutta edes katkeroitua, vaikka ovat kymmeniä vuosia odottanu yhteyden ottoa, vanhukset ovat itse tehneet kaikkensa jotta yhteys säilyisi mutta ei auta, jostain syystä jotkut jälkeläiset unohtaa vanhukset oman onnensa nojaan, vaikka ovat saanet ennakkoon omaisuutta jota harva pystyy jälkeläisilleen antaa,
Perättömiä syytöksiä satelee, ei huomata itsessä mitään vikaa, vaikka koulutus on ollu huippuluokkaa, menestys maailmalla samoin, jossaki on menny pahasti vikaan.
Vanhukset itkua vääntää sydäntä kouristaa kylmyys, vääryys, panettelu, tietenki vaikuittaa myös puoliso vaikeaan tilanteeseen, heillä voi olla huonouden tunne ku joutuvat johtoasemissa olevan puolison elätiksi, siinä varsinki miespuolisolla on miehuus lujilla. gigollon asema suomalaisessa yhteikunnassa elämä voi olla tosi raadollista.
Siinä menestyy vain narsistti luonteela varustettu ihminen.
-no, joo? Isäni ei pyytänyt käymään 20 vuoden aikana kertaakaan, eikä pyydä vieläkään, vaikka ikää on kasikympin verran?
-Väkisin en kylään mene, vaikka tilanne hieman masentaakin! Hän tilaa ja minä toimitan tuotteen.... Perintöä en kaipaa, koska tulen omilla toimeen...
"exnikki" mene ihmeessä isääsi katsomaan, katso sitten kuinka hän reakoi, voi olla ikionnellinen, tai ensimmäinen reaktio voi laa pettymyksen purkausta, ja raioa, jos ei ole vaarallinen jää kuuntelemaan jos vaikka leppyy ja puhuu oikeista tunteistaan.
Ihmetellä pitää, kuinka vanhoja vanhempia teillä on.
Omani kuolivat, kun olin 30 ja 40 vuotias.
Käyttäkää siis vuotenne viisaasti, niitä ette koskaan takaisin saa.
Jaa missä omatunto on? Kuolla se on ja kyllä siihen kädellä ylettyy. Ja kyllä sen tunteekin jos ei laita paperia kovin moninkerroin.
tai sitten ei pärjää, tekismieli käydä kattomassa ku............
Jos ne onki avun tarpeessa, mitä mun pitäisi tehdä, olen itse työelämässä kovassa kiireessä ja paineissa.
On huono omatunto, mutta ku puoliso vihaa vanhempiani ,,,,,
Ja sinä sitten teet kuten puoliso haluaa!!!!! Kasva nyt aikuiseksi.
"On huono omatunto, mutta ku puoliso vihaa vanhempiani ,,,,, "
Pyh, läpinäkyvä tekosyy. Aika inhottavaa syyttää puolisoa semmoisesta mitä itse olet päättänyt tehdä tai jättää tekemättä.
Kyllä on nahty harvainvaltaa 24/7.
Monen, varsinkin naisen, on tyydyttävä noudattamaan hirmuvaltiaan sanaa.
Teoria on ihan muuta kuin kuvitelma.
Olisko elämän laki, lapset hylkää vanhukset,,
järki kyllä pitäis säilyttää aina , itsekki vanhenee, kuinkas sitten ku jää yksin.
Harmi vaan, vanhukset aina kuitenki kaipaa jälkeläisiään vaikka ei koskaan näkisikään.
Vanhempi / lapsi suhde on aina kimurantti, lopulta lapset lentää omaan elämäänsä, se on luonnon tarkotuski,
Ihminen on kuitenki henkinen älykäs ihminen voisi aikuistuessaan järjellä ajatella suhdetta vanhempiinsa, toisin sanoen suostua aikuistumaan, suhtautua vanhempiinsa tasavertaisena, vaikka yleensä nuori onkin hiem heh
" vertaisempi "
elämä olisi rikkaampi molemmille, eikä vaivais huono omatunto omasta huonosta käytöksestä vanhempia kohtaan, eihän tarvisi kuintenkaan ripustautua kuitenkaan toisiinsa, vaan normaalia yhteydenpitoa hyvina ja pahoina päivinä.
Jos välit on kokonaan poikki, on varmasti aina paha mieli, ja vuosien varrella paljon asioitakin joita olisi pitäny toimittaa, jos jää jostaki paitsi voi vain itseään syyttää ettei pitäny yhteyttä silloin kun se olisi ollu tarpeen.
Menetykset voi olla hyvinki suuria, kuten moni varmasti tietää, syylistä on turha hakea muualta kuin itsestään.
Tää nyt kun vaan aina nousee ylös.
Niin voishan ne vanhemmatkin joskus ajatella niitä lapsiaan ja pitää heihin yhteyttä.
Ei nää jutut ole aina niin yksoikosia.
Jotkut vanhemmat ei välitä lapsistaan tuon taivaallista ovat vaan tiellä.
Ja sellaiset vanhemmat joutavatkin olemaan yksin.
Jos ei välitä lapsistaan aikanaan niin ihan turha tulla valittamaan jos vanhuuden joutuvat yksin viettämään.
Eli kannattais aikanaa miettiä miten jälkikasvuaan kohtelee.
Lapsihan ei voi valita vanhempiaan.
Tuskin niilläkään jotka huostaan on vanhemmistaan johtuen joutuneet on hyvä olla.
Eli aina kun lapsia tehdään niin niistä pitäisi huolehtia eikä jättää heitteille.
Ja kuten yllä kirjoitin mun ja vanhempien välit oli hyvät kun heidät hautaan saatoin.
jos muutaman kerran vuodessa edes saisi yhteyden omaisiin, tai tervittaessa jos on asiaa ja avun tarpeessa, miksi on niin vaikeaa olla vanhukselle apuna kaiken huolenpidon jälkeen, jos joku teistä on niin viisas kertokoon sen !!
kymeniin vuosiin ei ole saanu pyynöistä huolimatta yhteyttä sekin on liikaa, sitten on otsaa valittaa että vanhemmat on hylänny.
On tyhmää vanhempia syyttää, kyllä täysijärkisen pitäisi huomata omatki vikansa, vanhemmat taatusti on tehneet kaikkensa kouluttaessaan jälkeläiset hyviin ammatteihin, hoitaisaan lapselapsia viikonloppuisin, miksi vanhus pitää unohtaa täydelliseen yksinäisyyteen sitten kun on tullu vanhaksi eikä enään osaa eikä jaksa etsiä harrastuksia, eikä uutta parisuhdetta, miikä vääryys on jos vanhus kaipaa omia läheisiään, sen haluaisin tietää.
Kuinka monen, meidän 50 ikäpolven, vanhemmista pystyivät kouluttamaan jälkeläisensä hyviin ammatteihin? Ainakaan kotonani ei kukaan meistä sisaruksista saanut penniäkään mihinkään koulutukseen. Ei vanhemmillani yksinkertaisesti ollut rahaa. Vanhemmat sisarukseni olivat aina apuna iltaisin, viikonloppuisin, kesäisin ja talvisin vanhemmilleni.
Lapsenlapsiaan he eivät koskaan viikonloppuisin hoitaneet,
Itse muutin niin kauas etteivät he edes koskaan käyneet elossa olo aikanaan perheeni luona edes tunnin vertaa kylässä.
Ei minullakaan ole ollut varaa kouluttaa omia lapsiani. Kyllä he ovat saaneet ottaa opintolainaa ammatteihinsa koulutukseen aika lailla. Mutta lapsenlapsiani mene aina hoitamaan kun he pyytävät.
"tulisilla"
jokainen vanhempi taatusti on huolissaan lapsistaan, ottaa yhteyttä MUTTA ovi napautetaan nokaedessä kiinni, puhelimeen vastaaan onko asiaa, ei käydä vuosiin vanhempien luona vaikka vanhemmat on rahottanu asunot ja opinnot, ei tarkota että kiitollinen pitäisi olla, vaan jokin kohtuus käytöksessä pitäisi olla jo aikuisilla jälkeläisillä,
vanhemmat yksinäisyydessään kaipaa jälkelisiään toivoo edes pientä viesiä, vaikka kolmeenkymeneen vuoteen ei ole saanu yhteyttä,
tässä on hyvä esimerkki mihin johtaa sukujen ristiriidat, manipuloidaan lapset vanhempiaan vastaan, ei voi ymmärtää kuinka ihmisistä kasvaa nykyään niin itsekkäitä, onko vanhemmat antaneet kaiken valmiiksi liian paljon,
vanhempia on turha syyllistää, on katsottava omaa henkistä kehitystä, on aikustuttava, vaika se tekis kuinka kipeetä, ei ihminen ikuisesti voi olla murrosijässä.
Lopulta käy niin, ettei vanhempi enään tahdokkaan nähdä tei tekee jälkeläiset prinnöttömäksi, vanhemmat ei yksinkertasesti tunne enään jälkeläisiään, onko tämä kenekään kannalta oikea kehitys suunta.
Nyky yhteiskunassa on valtavasti unohdettuja vanhuksia yksinäisyyteen, yheyden pito olisi henkinen rikkaus kaikille, en usko että aikuiset jälkeläisetkään on onnellisia eristäytyessään omaisistaan
Älähän nyt kuitenkaan yleistä.
Vanhemmatkin on VAIN ihmisiä ei yhtään muuta.
Kaikki vanhemmat ei rakasta lapsiaan.
Kaikki vanhemmat ei ole edes halunneet lapsiaan.
Ja hyvin monien vanhempien pitäisi aikuistua jo huomattavan paljon ennen kun joutuvat tilanteeseen että ovat yksin.
Lapsien syytteleminen täällä ei mitenkään ole oikein.
Jos itellä on mennyt elämä huonosti se ei tarkoita että kaikilla olisi niin.
Monet lapset elää kurjuudessa, vanhempiensa takia. vielä jopa tässäkin iässä.
Jospa sinä lakkaisit sen lasten syyllistämisen.
Ja jos sulla on pelkkä perintöhuoli niin onko niin ettet ole itse pitänyt vanhemmistasi huolta joten jäit ilman perintöä?
Siltä tää nyt vaikuttaa.
Mun vanhemmat maksoi itse hautansa, eli perintöä ei juurikaan jäänyt.
He elivät ja olivat pienillä eläkkeillään
Kaikki lapset meillä elättää ihan itse itsensä, niinkun kuuluukin.
Eikä edelleenkään ole mitään ongelmia.
Se juuri ihmetytääkin, kun itse päivittäin, kuolemaan asti kävin omia vanhempiani kattomassa hankin niille kotiapua, sairaanhoitaja kävi kerran viikossa, lääkäriin kuskasin, jopa sairaalassa öitä valvoin odottessa kuinka on käyny, itse olin työelämässä, omaprehe huolehdittavana, se että päivitäin piiahdin heitä katsomassa ei ollu suuri vaiva, mutta vanhemmilleni oli suuri ilo.
Siksi ihmettelen missä meni oma kasvatus pieleen kun omat on täysin unohtaneet että heillä on vanhematkin elossa.
EI vanhempia voi omista toilailuistaan syyttää, kyllä jokaisen on kasvettava aikuisuuteen, turha jäädä ikuiseen murrosikä kauteen piehtaroimaan hymm ehkä se on heidän kohtalonsa.
Vanhuksenakin on vielä kehityttävä ihmisenä yksin elämiseen, hyväksyä täydellinen unohdus, mikä kyllä on vaikea käsittää.
Myöntää täytyy etten enään tunne omia jälkeläisiä ovat outoja käytökseltään.
muistitteko te sillon että teillä on lapsia kun ne tarvi äitiä ja isää annoitteko te tukee sillon kun ne olis toilailujensa jälkeen tarvinnu sitä vai sanoitteko vaan että jokaisen on itse kasvettava aikuisuuteen ja ootteko varmoja etti omalla käytöksellänne ole ollut mitään vaikutusta siihen että he ovat outoja käytökseltään teitä kohtaan mää pärjäsin aina tosi hyvin vanhempieni kanssa äiti oli hyvä ystäväkin ja tää on jatkunut oman lapseni kanssa monta mutkaa ollut matkassa mutta aina olemme olleet toistemme tukena ja ollaan edelleenkin.
Ainaki parhaamme olemme tehneet, öitä valvottu kun on odotettu heitä kotiin, myöhemmin autettu taloudellisesti ja pienten lasten hoidossa noin kymmen -kaksikymmentä vuotta jolloin lapsenlapset ovat lähteneet omaan elämääsä,
tietki virheitäkin ontehty, kaikkia toilailuja ei ole voinu hyväksyä, siltikään ei voi ymmärtää heidän käytöstään, ihmisinä menetyneitä omassa elämässän ja kunnon kansalaisia, mutta olisimme odottanu myös ymmärtämystä että vanhukset tulevat tarvitsemaan apua jossaki vaiheessa, jos kuolema ei korjata sitäennen pois, aikoinaan hankin apua omille vanhemmilleni. en ikinä jättäny omaisiani niin yksin kuin nyt omat jälkeläiset tekevät meille,
tiedän ettemme ole ainoita, suomi pullistelee yksinäisitä vanhuksista, syytän jotenki yhteikuntaa, se aikoinaan hajotti kansan pois synnyin seuduiltaan osa lähti vieraille maille suuri osa muutti paikkauntaa , perheet hajosivat ympäri suomea, tässä luultavasti on yksi syy nyky yhteikunnan vanhusten yksinäisyyteen, jotenki tämä kaikki kietoutuu nykyisyyteen.
Kaiken järjen mukaan vika tietenki on vanhuksissa !
Ei meidän vastuuta tarvi ottaa, sylisiä on sukupolvien kirous, pätrjätköön vanhukset vaan aivan itte.
" kolmanteen ja neljänteen polveen minä kiroan teidät "
Helppo elää puhtaalla omallatunnolla, tässäkin asiassa.
Omia vanhempiamme huolsimme 10 vuotta.
Ikävä on heitä, vaikka viimeisinkin jätti meidät yli 20 vuotta sitten.
Saman kokenu, ikävä on omaa äitiä ja isää, vaikka kuolemasta on jo lähes kolmekymmentä vuotta.
No en varmasti joudu vanhempieni velkoja maksamaan vaan jos kuolinpesä on varaton, se menee konkurssiin.
Isäni on kuollut aikoja sitten,jätti ison perinnön, jonka äitimme kavalsi meidän lasten tietämättä. Äitiini en ole ollut yhteydessä vuosikausiin. JOten olen voinut elää elämää, jossa minua ei jatkuvasti julkisesti nolata tai häpäistä, samoin olen voinut suojata omat lapsemme pahanilkiseltä mummulta, joka oikeasti kertoi aina, miksi hän on parempi mummu kuin puolisoni äiti.
En todellakaan käy häntä katsomassa ja kaikki rahansa hän saa viedä mullan alle mukanaan!
Ikävä juttu, olet katkera, varmasti sinulla on syysi katkeruuteen,
luulempa ettei äitisi niin paha ole kuin kuvittelet, oliskohan isän suvulla jotain tekemistä suhteessasi äitiin,
sukujen ristiriidat aiheuttaa paljon pahaa läheisilleen, oletan, äitisi varmasti kaipaa sinua ja lapsiasi, hän ilmeisesti ei edes tiedä heidän olemassa olostaan, vai tietääkö ?
Kaikkea hyvää elämääsi, rohkaise mielesi, ota yhteyttä vanhaan äitiisi, jos hän on vielä elossa.
Tette itsellen vahinkoa, unohtamalla omat vanhempanne laitoksiin, koteihin,
mistä kumpuaa ylpeytenne ???? Kerran teidä rakasti oma äiti / isä, mihin olette unohtaneet heidät,?