Apua lapsuuden ruokailutraumaan?

Oletko varma ettei sinulla ole jo lapsena ollut aistihäiriöitä jotka ovat vaikuttaneet ruokien vastenmielisyyteen? Niihin liittyy usein muitakin aistiongelmia kuten yliherkkä tai aliherkkä haju-, maku-, kuulo-, tuntoaisti jne. N. joka kymmenennellä lapsella on ja alkavat yleensä samassa iässä kuin ensimmäiset ongelmat ruokailuissa pari vuotiaana.

Minulla on auttanut se,että luovutin elämäni Jumalan käsiin,hän on minua parantanut monista erilaisista rikkinäisyyksistä mm.tunne-elämässä joita eläämääni oli tullut matkan varrella eri syistä,lapsuudesta alkaen myöhäisempiin omiin vääriin elämänvalintoihin.Syömispakkomielteissä myös olen saanut apua Eräässä vaiheessa uskoontuloni alussa kävin myös muutaman kerran terapiassa ammattiauttajan kanssa puhumassa,mutta todellisen avun koin vasta kun sain rauhan Jeesuksen kanssa, en kuitenkaan väheksy apua joka tulee keskustelusta psykologin kanssa,tärkeää on se,että alat tunnistaa asioita ja terapiat tai muut keskustelut ovat useimmiten hyödyllisiä.. Mutta rukousyhteys elämän antajaan on sinulle avain jota suosittelen käyttämään. Hänellä on valta todelliseen vapautumiseen ja parantumiseen. Hypnoosia en suosittele.

Lapsuuden traumat voivat todellakin aiheuttaa kaikenlaista. Suosittelen traumaterapeutin puoleen kääntymistä.

mulla on hieman samanlainen tilanne. jokseenkin erilainen kuitenkin. meille ei aina ollut ruokaa kotona. äitini oli yksinhuoltaja ja raha oli aina tiukassa. hyvin useasti päivän ainut ruoka oli kouluruoka. opin "panttaamaan" nälkää niin monta vuotta, että kadotin oikeastaan ruokahalun kokonaan. pystyn olemaan useamman päivän syömättä ilman minkäänlaisia vaikeuksia. kahvia kylläkin juon, mutta nälkä, silloin kun minulla on nälkä, ei vaivaa minua millään tavoin. pystyn "siirtämään" sitä. en koskaan myöskään ole pystynyt vain syömään jotain jos on nälkä. sen täytyy olla sellaista mitä tekee mieli. muuten en saa sitä alas, rupean kakomaan ja yökkimään. jos sellaista ruokaa ei ole saatavilla, siirrän taas syömistä. olenkin saanut tämän takia elimistöni aineenvaihdunnan ihan sekaisin. siinä onkin sitten mietittävää, saako aineenvaihduntaa kiihdytettyä/palautettua normaalille tasolle enää millään lailla?!
Ymmärrän hyvin kuinka raskasta sinulla täytyy olla! en osaa sen kummemmin sanoa, mistä kannattaisi hakea apua mutta varmastikkin jo keskustelu psykologin tms. kanssa auttaisi?! harkitsen sitä myös itse.

En asiasta sillä tavalla tarkemmin tiedä mutta esimerkiksi TV-sarjassa "Syöpöt" on potilaita, joilla on todella suuria vaikeuksia syömisen kanssa johtuen mitä erilaisimmista syistä. Jotkut heistä eivät voi syödä esimerkiksi mitään muuta kuin leipää yökkäämättä, jotkut pystyvät laittamaan suuhunsa vain suklaata. Ohjelmassa he ovat saaneet hyvin suuren avun ravitsemusterapeutin ja psykiatrin yhteistyöstä. Menetelminä on käytetty terapian tyyppistä, altistuksia, syömistilanteiden analysointia ja käytännön harjoituksia liittyen ylipäätään ruokaan.

Tokihan ohjelma on romantisoitu kuva todellisuudesta, sillä en tiedä, onko Suomessa mahdollisuutta saada tällaista saumatonta ja hyvin tiivistä yhteistyötä ammattiauttajilta, ellei ole valmis siitä itse maksamaan. Mitään et kuitenkaan menetä, jos kokeilet :)

Luulisin, että kuten minkä tahansa trauman käsittely yleensä, myös tämän, auttaisi sinua eteenpäin.

Ps. Jos tuo lääke, mistä puhuit, on Primperan, jota käytetään monesti esimerkiksi syöpähoitojen jälkeen oksentamisen estämiseen, voin kyllä sanoa ettei se minullakaan toiminut. Ilmeisesti lääkkeen tarkoitus on "jäykistää" kurkunkansi niin, ettei mahalaukun sisältö pääse tulemaan ulos. Itse pahoinvointiin lääke ei tepsinyt vaikka sitä pahoinvointilääkkeeksi kutsutaankin.

Rutosti tsemppiä, toivottavasti saat parannusta asiaan!!

Minut pakotettiin joskus 50-luvun lopulla syömään epämääräistä läskistä hernekeittoa ja oksensin. Opettaja pakotti syömään tuota keittoa vaikka olin siihen jo oksentanut...lopulta muut oppilaat voivat jo pahoin katsellessaan epätoivoista yritystäni latkia tuota ja opettaja haki lautasen pois.
En ole koskaan voinut enää syödä hernekeittoa sen jälkeen!

Näin sitä on vastakohtia..

Olen 63v. ja meillä vanhemmat rankaisi ja palkitsi ruualla. Lisäksi samassa ruokapöydässä syötiin eri ruokia ihan arjessa. Miehet saivat lihaa tytöt saivat vain perunoita leipää ja lasillisen maitoa.

Vaikka ei ollut nälkä kun silloin kun jätettiin kokonaan ruuatta, oli todella ikävää katsella veljien ja isän syöntiä.

En tiedä siitä hypnoosista, mutta kuulostaa siltä, että ongelmasi ovat sen verran pitkäaikaiset ja syvällä, että tarvitsisit pitkäaikaista työskentelyä terapeutin kanssa. Sinuna pyytäisin lääkäriltä lähetteen psykiatrille, joka arvioi psykologin testien perusteella hoitotarpeesi. Kerro hoitotoiveistasi hänelle.

Omat ongelmani, joita olen käynyt samankaltaista reittiä hoidattamassa ovat olleet tyystin erilaiset, mutta olen saanut tarvitsemani avun.

Minulla on taas toisin päin. Äitini ei laittanut juuri koskaan ruokaa, saimme etsiä heti kun kynnelle kykenimme ruisleipää ja margariinia kaapista jos sattui olemaan, Muistan lapsuudestani ainaisen nälän, ruuan haju naapurista sai kyyneleet silmiin.
Nyt pitää olla kaapit pullollaan ruokaa koko ajan, pelkään että loppuu.
Palkitsen itseäni ruualla, syön monesti vaikka eilisi nälkä. En silti ole kuin normaalipainon ylärajoilla.

onko se niin yksinkertaista. "Oen antanut elämäni Herralle" Mitä enemmän minä yritän saada Jumala elämään sitä pahempi helvete on sisässä.Miten minä saan Jumalan elämään ennenkuin lopetan sen?

http://en.wikipedia.org/wiki/Therapy

http://en.wikipedia.org/wiki/Yoga_as_exercise_or_alternative_medicine

http://en.wikipedia.org/wiki/Psychedelic_therapy

Hyvä hypnoterapeutti ja hypnoosi auttaa varmasti. Psykiatria lähinnä tuntuu keskittymään siihen että diagnosoidaan mitä on pielessä ja mahdollisesti määrätään joku suosittu psyykelääke.

Muakin pakotettiin koulussa syömään, opettaja työnsi väkisin lusikkaa suuhun - ja kouluruokailu on oikea painajainen. Otin lusikallisen ja menin yökkäämään ruoan ulos, oli niin kamalaa. Kotona ei ollut pakko syödä.

Kirjoita siitä sun ongelma niin paljon ja niin pitkään et alat saada näkökulmaa ja selvyyttä asiaan. Pohdi sitä syömistäsi joka kulmasta ja kirjoita niistä tuntemuksista mitä ruokailu herättää. Itsellä oli 18v jonkinlainen bulimia - kirjoitin ongelmaa ulos niin kauan ja niin pitkään et se näköjään tepsi mulla, välttämättä ei tarvii mennä kalliisiin terapioihin.

Älä syö muuta kuin sellaista mistä pidät, ei ole aikuisen pakko syödä sellaista, mikä yököttää.

Ainoa oire on ,että "Pissilihakseni" on älyttömän kirvelevä - eli kiepeä!

Kohdistuuko yökkiminen kaikkeen ruokaan? Vai siihen mitä on pakotettu syömään?

Ruokahaluttomuus

kokeile muovisia aterimia.

Jos sulle on sullottu pilttinä metallilla pilli tukkoon, niin kielesi tunnistaa materiaalin.

Luo itsellesi uusia ruokamuistoja esim. maistele uusia makuja hyvien ystävien seurassa tai talvisen kävelylenkin jälkeen vaikka kuumaa mehukeittoa. Oliko lapsuudessa mitään hyvää makumuistoa, tarjosiko joku salmiakkia ;D tai muuta es. mummon lihapullat. Näitä sitten pikku hiljaa laajennat ja opettele laittamaan vaikka itse ruokaa. Tähän mitään sykiatria tarvita ettei tehä kärpäsestä härkästä.

Tuo vaikuttaa olevan juuri pään sisällä tuo vika. Yritä matkustaa mielikuvissasi esimerkiksi johonkin lämpimään tropiikkiin, jossa syöt esimerkiksi jotain tropiikin hedelmiä ja juot jääkylmää hedelmämehua. Eräs ystäväni pääsi näin takaisin kiinni normaaliruokaan - hän aloitti syömällä herkkuja mielikuvitusmaailmoissa.

Jaksamisia! Loppujen lopuksi se on vain omista aivoista kiinni.

Minulla oli lapsena ensin trauma kalaruoista, koska useamman kerran sain niistä ruodon kurkkuun, sitten kerran sain ruokamyrkytyksen kalapullista. Lopetin siis vuosiksi kalansyönnin. Alakoulussa sitten näin, kun kaveri oksensi syliinsä kesken tunnin - sen jälkeen en uskaltanut moneen vuoteen syödä koulussa enkä paljon aamuisinkaan, että en oksentaisi. Voi sanoa, että nälän tunne tuli tutuksi. Yläasteelle mennessäni päätin sitten päästä noista traumoista eroon, ja aloin järjen kanssa vaan mennä ja syödä joka päivä, joka ruokaa, ja kyllä se sujui. Viimeisen kerran syömishäiriö yritti ottaa vallan kun olin huonossa seurustelusuhteessa, ja joka kerta sen perheen seurassa sain jonkin "lukon" kurkkuuni, ja en pystynyt nielemään ennenkuin röyhtäisin äänekkäästi. Sen jälkeen ruoka meni alas, mutta olemattomia annoksia siinäkin talossa tuli syötyä. Puhtaasti päättämällä olla oireilematta olen nyt viimeiset 20 vuotta selvinnyt, mutta varmasti muilla voi olla toisenlaisia tarpeita selvitäkseen.

Ongelma on suuresti psyykkinen,mutta fyysiset oireet voivat olla tosi rajuja.Kannattaisi ensi hätään pyytää lääkäriltä lähete ravitsemusterapeutille (löytyy keskussairaaloista).He ovat ammattilaisia ja osaavat kartoittaa tilanteen.Tarvitaanko esim. tukihoitona psykiatrin apua.NLP terapia voisi olla vaihtoehto.Siinä opetellaan ja opitaan ns. pois vanhoista ajatusmalleista ja itselleni se on aikoinaan sopinut.Tosin itselläni on ravitsemusalan koulutus,joka antaa jotain työkaluja näiden ongelmien hoidossa.

PSYKIATRI J AHYPNOOSI

Suositan myös hypnoterapeutin/traumaterapeutin puoleen kääntymistä. Käy ensin psykiatrilla hakemassa diagnoosi ja lähete, niin voit selvittää siellä myös mahdollisuutta saada tukea kuluihin. Myös NLP-terapia, kuten jo yllä kerrottiin, voi auttaa.
Olet muuten ottanut jo ensimmäisen askeleen parantumisen tiellä, kun olet tunnistanut ongelman ja etenkin sen lähteen. Siitä on hyvä jatkaa!

Kuulostaa tutulta.

Kirjoitit että sinulla ei ole mitään yleissairautta ja ilmeisesti verikokeet ovat olleet normaaleja kun mainitsit tuosta elimistön toiminnasta.

Valitettavasti varsinkin kouluissa 'aikaa sitten' oli ehtona että lautanen tyhjäksi tai et poistu ruokapöydästä oli se ruoka mitä hyvänsä.
Muistan eräänkin tapauksen kohdallani kun kaksi opettajaa valvoi vieressä että syön kaiken ja, no sitten oksensin.
Mittahan se lapsellakin tuli täyteen ja ruokailun aikana lautanen kaatui "vahingossa" lattialle vaikka tuli jälki-istuntoa.
Tuloksena tuosta pakkosyötöstä ruokavalioni on tarkkaan rajattu enkä yleensä syö outoja ruokia ollenkaan mikä tavallaan on sääli koska joskus haluaisi kokeilla jotain uutta.
Kasvikset/hedelmät toimii minulla erittäin hyvin.

Hyvä puoli tässä on se että olen aina pysynyt hoikkana noiden lapsuuden pakkosyöttöjen vuoksi koska olen ehdottoman varma että syy oli juuri noissa sadistisissa opettajissa.

Koska asia selvästi vaivaa sinua kehoittaisin etsimään erikoislääkärin ja eikä se psykologikaan pahaksi olisi ja ravintoterapeutti.
Suosittelen myös akupunktiota jota saa myös terveyskeskuksissa saatat yllättyä sen vaikutuksista.
Ehkä sinulle on tehty jo tähystys mutta jos ei, niin suosittelen vaikka se onkin vähän epämiellyttävää niellä letkua mutta esilääkitys auttaa.

Ongelmasi on yleisempi kuin luuletkaan oli fyysinen tai psyykkinen.

ps. Jos lääkärisi määrää sinulle malvitoona nimistä "lääkettä" revi respa.

Olispa itelläkin tuollainen 'ongelma'. Tuossahan vois laihtua mukavasti.

aloittajalle:

Tosi ikävää kuulla, että sinulla on tuollainen ongelma. Toivon todella, että pääset tasapainoon syomisesi kanssa.

Lapsuuden traumat ja monenlaiset kokemukset aiheuttavat kaikki aikuisuuden psyykkiset ongelmat. Sinunkin ongelmasi liittyy ilmeisen varmasti lapsuutesi kokemuksiin.

Psykoterapia voi auttaa sinuakin. Suosittelen itse kognitiivista psykoterapiaa, joka on tieteellisesti tutkituin terapiamuoto ja josta monet ovat saaneet apua omiin ongelmiinsa.

Toivottavasti asia järjestyy ja voit alkaa syödä terveellisesti ilman ongelmia.