Mistä apua aviokriisiin? Kokemuksia pari-/perheterapiasta?

Ehdottomasti menette terapiaan.
Ajattele nyt herranen aika, miltä vaimostasi tuntuu. Hän on aivan hukassa. Sinä olet se ihminen, johon hänen pitäisi voida luottaa eniten maailmassa, ja sinä oletkin pettänyt häntä vuosia.
En ymmärrä tuollaisia ihmisiä. Mutta tehty mikä tehty. Ottaa päähän, että ajattelet tehneesi uhrauksen. Pitäisikö vaimosi olla mielestäsi kiitollisuudenvelassa sinulle?
Hänen pitäisi tehdä sama asia, niin tiedät miltä tuollainen tuntuu.
Mikset jättänyt vaimoasi, jos kerta löysit uuden naisen? Se olisi ollut reilua vaimoasi kohtaan. Hänkin olisi voinut pitää hauskaa kunnon miehen kanssa, mutta sen sijaan hän olikin uskollinen sinulle, jota rakastaa, ja luuli sinun tekevän samoin. Mikä pettymys!
Nyt nopeasti sinne terapiaan, ennen kun kaikki on lopullisesti pilalla. Siellä voi käsitellä sekavia tunteitaan, ilman että siitä tulee pelkkää riitelyä.
Ja lopuksi, toivon todella, että osaat edes hävetä. Etkä tee tuollaista enää koskaan elämäsi aikana. Jos kuitenkin hairahdat, kerro heti vaimollesi. Sitten teidän on paras erota, koska vaimosi ei ansaitse tuollaista kohtelua. Kukaan ei ansaitse.

Olet ihan selkeästi kusipää ja naikkosesi myös, jos kerran on tiennyt että olet naimisissa ja valehtelet vaimollesi. Miten vaimosi muka sinusta enää huolisi ja miksi ihmeessä.

Olet tehnyt suuren uhrauksen jäämällä avioliittoosi ja ihmettelet vaimosi katkeruutta? Uhraus my arse. Niin kauan kuin ajattelet noin, sulla tuskin on ihan täyttä käsitystä siitä mitä olet tehnyt vaimollesi. Luulen ettet koskaan tule ymmärtämään aiheuttamasi tuhon ja kivun laajuutta, et ainakaan tuolla asenteella. Asenteesi taitaa tulla valitettavasti myös teidän mahdollisen jatkonne esteeksi.

Veikkaanpa ettette te tuosta enää yhdessä nouse, vaikka missä pariterapiassa kävisitte. Terapia on silti siitä hyvä asia että siellä asiat tulee puitua, ja selventää teidän kahden välejä jolloin ehkä se lopullinen ero on viimein asiallinen ja inhimillinen molemmin puolin. Suosittelen lämpimästi, eiköhän se auta teitä molempia.

Oliko "suuri"uhrauksesi jättää tämä toinen nainen.Ei olisi mennyt montaakaan vuotta kun sexi olisi ollut taas arkista niinkun vaimosikin kanssa alussa.Vaimollasi on todella oikeus olla vihainen! se varmaan ymmärrät.. jos vaimosi olisi tehnyt sinulle saman niin olisit varmasti revennyt liitoksistasi.Vaimosi teki kuitenkin jotain mitä eivät kaikki vaimot pysty,yrittämään vielä kerran.Vaimosi on vahva nainen mutta hän on luokkaantunut,sen olet sinä saanut aikaan.
Joten sinun on syytä antaa hänelle aikaa toipua.
Äläkä oikeesti sano että teit suuren uhrauksen jättäessäsi tämä toinen nainen, hän on se miksi vaimosi on katkera ja loukkaantunut.Sinä toit surun vaimosi elämään joten älä tule tänne sanelemaan uhrauksistasi.
Pariterapia voi olla hyvä..Viettäkää aikaa yhdessä ihan vaikka kaksin välillä.Anteeksiantaminen vie aikaa unohtaminen ei välttämättä koskaan.Huomaan että rakastat vielä vaimoasi.Jos rakkaus kestää niin kyllä te varmasti selviätte.Aikaa se tulee viemään mutta onnea teille.
Ps.olit vähällä uhrata perheesi tämän naisen takia jonka kanssa häsläsit.Anna nyt perheellesi aikaa ja huomiota.

vaimollesikin lupa kokeilla sivusuhdetta. Sen jälkeen hän ei ole enää niin katkera.

Sinulla on todella ollut ihana seikkailu tämän toisen naisen kanssa, mutta vasta nyt olet havahtunut siihen, että tälle seikkailullesi tulee lopulta erittäin suuri hinta. Alat nyt vähittäismaksulla maksella näitä aiempia riemujasi ja tulet huomaamaan sen, että näitä maksueriä kyllä tulee olemaan aivan riittävästi. Vaikutat kuitenkin olevan hyvin vastuuntuntoinen mies, joten uskalsit ottaa tämän vaikean tehtävän vastaan.

On ihan järkevää, että yrität vaimosi kanssa yhdessä jatkaa ja saattaa lapsenne aikuisiksi turvallisissa olosuhteissa. Useimmissa tapauksissa lapset kärsivät suuresti avioerosta, joten vaimollesi ja Sinulle myös on nostettava hattua, koska uskalsitte vielä yrittää yhdessä. Monta ongelmaa teillä on vielä selvitettävänä, mutta sitkeällä työllä voitte usean vuoden kuluttua päästä ihan kelvolliseen ratkaisuun. Täydellistä luottamusta et kuitenkaan koskaan tule saamaan.

Käryn jälkeen vaimosi on varmasti ollut aivan tolaltaan ja shokissa, joten muutamaan viikkoon ei kannata aloittaa mitään parannustoimenpiteitä. Korjaaminen kannattaa aloittaa vasta sitten, kun vaimosi selvästi tajuaa sen, mitä todella on tapahtunut. Silloin kannattaa turvautua hyvien ystävien ja ulkopuolisten ammattiauttajien apuun.

Näissä kärytapauksissa tunnetaan aina suurta myötätuntoa petettyä vaimoa kohtaan, mutta juuri koskaan ei ymmärretä pettäneen miehen vaikeuksia. On täysin mahdollista se, että miehen ystävätär on ollut hänelle erittäin rakas, joten tästä rakkaastaan luopuminen perheen ja lasten hyväksi on varmasti miehellekin erittäin kova paikka, siis se mainitsemasi suuri uhraus. Tämän vuoksi miehenkin pitäisi saada tehdä oma surutyönsä. Mies ei tässä tilanteessa voi kuitenkaan tehdä surutyötään julkisesti, van hänen on tehtävä se vaimoltaan salaa. Se prosessi on pettäneelle miehelle erittäin raskas.

Teidän parisuhdekriisinne on tuottanut suurta tuskaa sekä vaimollesi että myöskin Sinulle. Vaimollesi tuskaa on tuottanut se, että hän on sokeasti ja hyväuskoisesti luottanut sellaiseen mieheen, joka on osannut iloita myös muiden naisten kanssa. Petturimiehelle (Sinulle) suurta tuskaa tuottaa taas se, että hän on ollut perhettä kohtaan tuntemiensa velvollisuuksien vuoksi valmis luopumaan jopa elämänsä rakkaudesta ( täysin mahdollista). Tässä tilanteessa hullua on se, että ainoastaan petetyn vaimon tuska on hyväksyttyä ja ymmärrettävää, mutta rakkaasta ystävästä luopuneen miehen tuska on täysin tuomittavaa, eikä siitä saa edes ääneen puhua. Mieshän on ollut roisto! Molemmilla puolisoilla on kuitenkin tilanteessa yhtä paha olla.

Tässä tilanteessa sekä miehellä että naisella on niin vaikeaa, että eivät he pysty olemaan toisilleen suureksi avuksi eivätkä missään nimessä pysty toimimaan toisilleen terapeutteina. Ulkopuoliseen apuun on siis turvauduttava. Ulkopuolinen apu ei aina merkitse jotain virallista terapeuttia, vaan apua voi hyvin saada kokeneelta ja viisaalta ystävältäkin, joka ei ole aivan putkisilmäinen ja tuomitseva. Kaikkein tärkeintä on se, että molemmat puolisot uskaltavat ongelmistaan ulkopuolisille puhua, sillä muuten surutyö jää tekemättä.

Vaikka kovalla työskentelyllä tulettekin saamaan parisuhteenne sellaiseen kuntoon, että normaali arkielämä sujuu ihan hyvin, niin täydellistä luottamusta vaimosi ei koskaan enää tunne Sinua kohtaan. Hyvin usein kaikissa tulevissa riitatilanteissa aina tulee esiin se, että silloin ja silloin olit sen toisen naisen kanssa viettämässä ihania hetkiä. Samaten Sinun on hyväksyttävä se tosiasia, että vaimosi ei koskaan tule ymmärtämään sitä, että joku toinen nainen on ollut Sinulle niin rakas, että Sinun piti tehdä suuri surutyö tämän suhteen päättymisen jälkeen. Mikäli vaimosi pystyisi nämä tosiasiat kiihkottomasti hyväksymään, niin parisuhteenne voisi saavuttaa vielä melkoisen hyvänkin tason. Nämä ovat kuitenkin niin vaikeita asioita, että ei niitä voi edellyttää yhdenkään normaalin naisen hyväksyvän.

tottakai lasten tähden kannattaa yrittää, ja todella kannattaa mennä sinne terapiaan.

Jos lapset ovat se pääsyy miksi vaimosi ei sinua jätä, niin toivottavasti tajuat sen, että hän uhraa oman onnellisuutensa lastensa vuoksi. Ja sinä olet syy siihen miksi hän tässä tilanteessa elämässään on.