Liian mukava auto

Minä en saa autolla ajamisesta kertakaikkiaan yhtään mitään nautintoa.

Vaimon uudehkolla autolla käyn asioita toimittelemassa noin 2 000 km vuodessa. Velimies osti uuden Audin justiinsa. Kävin velvollisuudentunteesta kokeilemassa. Olihan siinä tikkuvaihteita, älyavaimia sun muita hilavitkuttimia vaikka huru mykke, mutta parhaan vaikutuksen tekivät stereot. Muuten kiinnosti peli yhtä paljon kuin Lampisen puusukset -- kummallakaan ei meno ns. maita.

Moottoripyörällä saan yhteyden ympärilläni olevaan maailmaan. Autossa elämä kulkee kuin filmi tuulilasin takana. Mitä tuhlausta!

Mulla on vanhassa (-08)premium autossa sport-alusta, tämä on pakkasilla kuin kivireki.

Lämmin toki tuo, tallista lähden ja työpaikalla johtoon . Mutta moottoripyöräilyssä en mukavuuksia kaipaa, mitä vaikeempaa on meno sen enempi nautin..märkä, kylmä ja vilu..aaah..mutta lämmin kuppi höyryävää iltanuotiolla..aaah sitä kaipaan !

Minulla on ollut iso moottoripyörä vasta vuodesta 1991 mutta koko sen ajan olen miettinyt sitä miten mukavalta pyörillä ajaminen on. Pitkille reissuille on päästävä kun se on niin pirun mukavaa. Minulle pyörällä ajaminen tuottaa seuraavia "mukavuuksia":
- Kädet,jalat ja niska väsyy viimeistään 50 km:n ajon jälkeen.
- Meteli on sitä luokkaa että vartin ajon jälkeen kun kypärän ottaa pois päästä niin kuulo palautuu vasta sen toisen vartin jälkeen normaaliksi.
- Aina pitää ottaa huomioon sateen mahdollisuus.
- Mitään tavaraa et juurikaan pysty kuljettamaan mukana ilman hirveänkokoisia ja näköisiä laukkuja.
-Jne...

Jos ottaa ne fanaattiset moottoripyöräfanin-lasit päästä niin voi huomata että kyllä se matkanteko autolla on paljon MUKAVAMPAA ja VAIVATOMPAA. On hiljaista,lämmintä,kuivaa,asento ei puuduta kroppaa ja tavaraakin saa mukaan tarvittaessa. Nämä argumentit useimmat motoristit unohtavat tai eivät halua huomioida kun sitä vaan pitää ajaa pyörällä kun se on niin pirun mukavaa ja samalla sitä saa todisteltua itselleen sen pyörän hankkimista. Pakkohan siihen mukavuuteen on yhtyän kun AINA kaikki muutkin on sitä mukavuutta kehunut.

Näistäkin asioista huolimatta tulen itse ensikikesänäkin ajamaan omilla pyörilläni. Mukavaahan se on kotinurkilla kierrellä mutta millekään pidemmälle matkalle en aio lähteä ja vaikka lähtisinkin niin en väittäisi sitä ajotapahtumana minään järin mukavana. Eteenkään toisella turbo-fighterillä.

Kyllä se niin on , hyviähän nuo nyky autot on , mutta
ajaminen on tylsää. Cruise päälle ja se on sitten siinä,
minkä vähän ratista tiellä pitelee.
Toista se oli LADAlla talvi kelissä ennen muinoin,
kädet vispas kun tuulimyllyn siivet.
Motukalla on kaikki aivan toisin,fiilistä tulee
monista asioista.

En ole omistanut arki autoa lähes tulkoon viiteen vuoteen kun en saa niistä mitään fiiliksiä. Talvisin palvelee paikallisliikenne ja kesät fiilistellään motskarilla.

Ei autossa olekkaan fiiliksistä kysymys, se vaan on lähes pakollinen lisävaruste joillekkin.

Aloittaja varmaan tarkoitti sitä että onko porukka kyllästynyt mukavuuksiin niin että haluavat välillä tätä körmymeininkia. Miksi muuten 100000euron vuosituloilla oleva työnjohtaja viettää kesälomaansa harrikan sarvissa ja yöt jossain kälysessä lautamökissä yöpyen.
Mulla 94vuoden eskorrtti siinä riittää jännitystä näillä keleillä ja pyöränä ehkä jotenkin mukava 900hornet. Tulot alle keskitasoo.


Pari sataa kilsaa ajelin audin a6 autolla ja olihan se mukava kaikin puolin. Tylsä mutta melko ripeä.Testosteronitaso laskisi varmasti jos tuolla ajelis vuoden pari....

Itellä mukava amerikkalinen auto. Kohtuu hiljainen ja automaatti/iso kone hieno yhdistelmä.
Motskareissa se fiiliksen tuoja on se vääntö ja sopivan matala pakoääni.
Nyt luulette et joku juppeilee mutta ei ,autona neljän tonnin vanha jenkki ja 1100yamaha.

Ajan pohjoismaisella diesel-sedanilla ja japanilaisella isokuutioisella äijäpyörällä...on italiaano pyöräkin tallissa, ei ole oikein ajossa se..liian kyykky.

Asiaan ei liity mitään erityisiä arvoja, tarkoitus on viihdyttää vain itseään, kun ei näin ikämiehenä enää kehtaa pullistella naisillekkaan, on tullut viimeinkin järki päähän..eikä käteen, kuten nuoremmilla.

Min näen aika suurenkin yhteyden mukavan elämän ja moottoripyöräilyn välillä.
Nyt mennään mönkimään mönkijöillä ehdoin tahdoin kuraavelliin tai sitten ostetaan vanha epämukava museoauto ja ajetaan sillä kesäisin.
Jotkut ostavat sitten sen motskarin, rajoja kokeillaan esim rautaperse ajossa.
50vuotta sitten oltais menty vaan puumetsään ja motskarilla olisi hoidettu arkiajot ei huviajoa.

Sanonpa teille pullamössö moottoripyöräilijöille sellasen jutun, että se tuolla maanteillä ajelunne on aivan yhtä tylsää kuin autolla ajelu. "pörinä, tuuli ja tuiverrus tuntuu kivalta" Tosimiehet ajaa enduroa tai motocrossia, mutta siihenhän teistä ei ole koska teillä pitää aina olla kivaa kun ajetaan motskarilla moottoritietä 200kmh.

Te ette edes uskalla kokeilla mitä on ajaa offroadia, kun siinä väsyy kädet.
Jääkää kotiin itkemään ja menkää viltin alle piiloon.

Näinhän se elämässä on laajemminkin, se kaikkein mukavin vaihtoehto ei ole useinkaan se, jossa on parhaat fiilikset.

Eihän moottoripyörä mukavimmillaankaan vastaa lähellekään mukavuudeltaan autoa, jossa on parempi äänieristys, ollaan sateelta suojassa ja istutaan pehmeällä penkillä.

Moni haluaa kiivetä vuoren huipulle, vaivalloisesti, fyysisesti haasteellisella tavalla, vaikka olisi paljon mukavampaa mennä sinne helikopterilla.

Seksiäkin harrastetaan monesti tavalla, joka ei ole se kaikkein "mukavin", mutta fiilikset on toisella tavalla paljon paremmat.

Monissa vanhoissa autoissa on myös fiilis omaa luokkaansa, esim. vanhat jenkit tai joku rättisitikka on fiilikseltään harrasteajossa aivan eri luokkaa kuin uusi perheauto, mikä on varmasti kovastikin mukava.

Fiilisasiat ovat sellaisia, joita ei ehkä edes kannattaisi ruveta analysoimaan. Mikä tuntuu hyvältä, tuntuu hyvältä. Kaikki ei saa mitään fiiliksiä prätkällä ajosta, ei kaikki saa hevosella ratsastamisestakaan. Etkö itse saa mistään "epärationaalisesta" fiiliksiä? Sääli.

Niin..joskus on mukavaa tehdäkkin jotain , vaikka se olisi epämukavaa.

Minä laitan auton kesäksi aina seisontaan. Tulee ajettua pärrällä näin enemmän. Liki 10tkm monena vuotena.Toki meillä on toinenkin auto mutta emännän käytössä. Muksut saa siirrettyä sillä.
On tullut tehtyä monet kauppareissut ja mummola reiisut motskarilla. välillä kyrpii pirusti. Menet kauppaan repun kanssa,pistät kypärän lukolla kiinni. raotat takkia ja siltikin hikoilet kaupassa. Tunget maitopurkkia,makkaraa ,leipää reppuun. Reppu painaa selkää koko kotimatkan ja onhan se jotenkin huteraakin ajaa painavan repun kanssa. Kyrpii kyrpii mutta pakko vaan ajaa....
Toinen ääripää on se kun meet sateessa aamulla töihin ja iltapäivällä 28 aurinko paistaa täysiä. Silloin on huippua lähteä töistä pärrällä!

Liian mukava elämä on tylsä.

Liian mukava, liian hyvä ajettava pyörä voi olla tylsä, paitsi ehkä jossain radalla äärirajoilla.

Mukavampi mennä vaikka sitten vanhalla tuutin hondalla tai harrikalla, joita sentään saa ja pitää ajaa, eikä nukahtaa tankoon.

Toki pitkänmatkan-ajossa vanhemmiten alkaa arvostaa luotettavuutta ja mukavuutta sopivasti. Tosiasiassa ei niin mukavaa moottoripyörää olekkaan, että ajoa voisi pitemmän päälle mukavaksi sanoa, semmosta se on se reissumiehen elämä..ainoa mukava paikka on lämmin kylki ja sänky.