Tarina ex-anopista

VAI IIN

Toiset anopit eivät älyä pysyä poissa nuorten elämästä, ja ne jotka yrittävät olla häiritsemättä saavat kuulla ettei välitä pojan perheestään eikä lapsista, jotaen mikä olisi paras muoto tässä asiassa, kun harvoin käy kylässä niin totta kai on valinnut väärän päivän, ja samoin jos käy usein. Mutta kun menee nuorten perheiden luokse jtka eivät ole edes sukua niin hauskaa on ja kutsutaan että tule taas pian, ja jos ei oikein pian ehdi seuraavalle vierailulle niin jo soitetaan että mikä on kun ei tulla kylään.
Ja nämä ihmiset ovat saman ikäisiä kun omat lapset. Ja jos heille sanoo mielipiteensä vaikka verhoista niin he nauravat vaan ja sanovat että hyi, ei me sellaisia verhoja haluta mistä sinä tykkäät, me halutaan ihan tälläiset kun ollaan ostettu. Siis kukaan ei loukkaannu ja naurua piisaa. Miksi asiat sitten menevät päin peetä kun miniän kanssa pitäisi osata taklata ja lopettaa olemasta oma itsensä, kun kerran muut nuoret eivät loukkaannu.
Hyvin kompliseerattu asia tämä miniä/anoppi suhde. Joten mistä sitä tietää koska tekee ja sanoo oikein kun kukaan ei ole aikaisemmin ottanut nokkiinsa sanomisista, minä en ainakaan tiedä onko siinä mitään järkeä että laitetaan taas ekaluokalle siksi ettei miniälle sovi että anoppi on sellainen kun on ja miniä myös, vai onko todella tarkoitus saada äiti ja poika eroamaan lopullisesti, kun äidin läsnäolo on niin kovin vaikeaa miniälle. Kyllä ne omat lapset ovat rakkaita vaikka ovat aikuisiakin, sen tulee miniäkin aikanansa huomaamaan.
Ja olisi ehkä parempi että miniä ottaisi asian puheeksi anoppinsa kanssa ihan kaksistaan silloin kun syypää (poika/mies) ei ole kotona ja puhuisi selvästi hänelle itselleen ajatuksensa sillä asia ei tule autettua kun kirjoittelee nettiin ja haukkuu anoppiaan salaisena, silloin on jo kysymys jostain muusta ongelmasta mielestäni. Asiat pitäisi hoitaa siellä missä ongelmat ovat eikä netissä .
Muuten katsoin näitä sivuja, ei ollut monta vastausta heillä jotka pitivät anopistaan, mikä osoittaa sitä että nämä valittajat vaan ovat täällä hillumassa. Ja niinhän se on että kun asiat ovat hyvin näissä suhteissa niin se on niin luonnollinen asia ettei siitä pahemmasti tarvitse puhua edes.
Joten sanokaa nyt hyvät miniät onko se niin että anopin pitäisi katkaista välinsä poikaansa että te olisitte onnellisia, kun mikään ei ole hyvä koskaan.
jos käy kylässä ei hyvä/ jos ei käy niin sama asia. Eläkää ja antakaa toistenkin elää.Olkaa ihmisiä toisianne kohtaan, ja unohtakaa kummallinen kilpailu. Suoraan puhuminen on paras keino saada asiat järjestykseen

Ja kerro myös miten keskustelua jatketaan, kun anoppi sanoo, ettei ymmärrä, mistä on kysymys. Arvostelua pukkaa aina kun tavataan, tosin sellaisina pieninä piikkeinä. Suoraan kysyttäessä kieltää ikinä pahaa tarkoittaneensa.
Poikakin sanoo, että nyt alkaa tulla mitta täyteen, eikä itsekään mielellään tapaa äitiään. Ei se äidin läsnäolo haittaa, mutta se tapa sitäkin enemmän.

On tuo varmaan ollut sinulle ahdistavaa. Tuli mieleen, että oliskohan tuossa kihlautelussa ollut takana jotain sellaista, että anoppi aavisteli, että pojan suhteessa ei ole kaikki kunnossa. Sitten halusi auttaa poikaansa hädässä, jos noin oli, niin anopin käytös kuulostaa ymmärrettävältä. Toisaaltaan ymmärrän, että eihän se sinusta mukavalta tunnu.

Itse en kyllä olisi mitään kihlajaisia esittänyt jos sellaisia ei olisi ollutkaan..Sanonut vaan reilusti kaikille että nyt joku väärinkäsitys tms. Enkä ymmärrä ihmisiä jotka tulevat toisen kotia haukkumaan, tai rupeavat heti siivomaan tai vaihtelemaan tavaroiden paikkoja, oli sitten kyseessä anoppi, oma äiti tai muu.

Käytä aina anoppia hvväksi ,jos suhteesi rakoilee valitsemasi
miehen kanssa.

Muista aina sopivan tilaisuuden tullen kiskaista ex-anoppi
tapetille, jos et ole löytänyt uutta anoppia ruodittavaksi.


Kannattaa silti kerrata menneitä ikäviä asioita ,etteivät pääse unohtumaan .