Hyvä kasvain olikin paha? Kokemuksia, tietoa, keskustelua..

Tuttavalleni kävi niin, että ultra, mammografia ja neulanäyte otettiin Sanottiin, ettei syöpä.

Tuttuni hermostui muutaman kuukauden kuluttua ja vaati leikkausta. Syöpä hänellä oli ja ajoissa leikattiin

jppp kirjoitti:

Tuttavalleni kävi niin, että ultra, mammografia ja neulanäyte otettiin Sanottiin, ettei syöpä.

Tuttuni hermostui muutaman kuukauden kuluttua ja vaati leikkausta. Syöpä hänellä oli ja ajoissa leikattiin

Lue lisää

Tiedätkö muuten, otettiinko tuttavaltasi paksuneulanäyte myös?

Emppuliini10 kirjoitti:

Tiedätkö muuten, otettiinko tuttavaltasi paksuneulanäyte myös?

Hämärästi muistelen, että olisi tuttavaltani juuri otettu se paksuneulanäyte, mutta en uskalla varmasti sanoa. Siksi en tähänkään sitä laittanut.

Kysyin röntgenlääkäriltä kerran tuosta tapauksesta. (Nehän ottaa näytteitä ultran avustaessa) Hän sanoi, että rintasyövät ovat mustekalamaisia ja saattaa olla, että neulaan tuleekin siitä lonkeroiden välistä, ja sitten näyttääkin väärin. Sanoi, että se on tyypillistä juuri rintasyövässä. (Sain sen käsityksen, että joidenkin muiden paikkojen syövistä nuo neulanäytteet ovat uskottavampia, mutta esim rintasyövässä ei.)

Kokemuksia hyvästä ja pahasta on. Kysta vain kaulalla, tutkittiin, paksuneulanäytteet otettiin, todettiin vaarattomaksi. Lääkärin kysymys haluanko leikkaukseen ja nainenko olen niin turhamaisuus voitti kuka sitä nyt kananmunankokoisen patin kanssa haluaa elää.

Leikkaus sujui hienosti ja arvesta jäi vain pieni viilto iholle mutta jälkitarkastuksessa, en tiedä kumpi yllättyi enemmän minä vai lääkari, patalogin tuomio SYÖPÄ.

Siitä alkoi 4kk syövän metsästys, kokeita ja kokeita, lopuksi päätettiin leikata nielurisat ja löytyihän se syöpäpesäke. Samanlaista matokuuria en kyllä toivo kenellekään, 7 viikon sädehoidot (kaulalle) ja sytostaatit, kiitos mahaletkun en kuollut nälkään.

Tästä alkaa olla kohta kolme vuotta aikaa. edelleen olen seurannassa ja toivon joka kuvauksen jälkeen kaikki sormet ja varpaatkin ristissä ettei tarvitsisi käydä niitä uudelleen läpi.

Positiivista minusta on tullut mummi ja en ehkä olisi ensimmäistä lapsenlastani nähnyt jos patologi ei olisi antanut sitä huonoa tuomiota ja hoidot aloitettu ajoissa.

Niin onko olemassa sitä hyvää vai huonoa uutista?

Elämä jatkuu myötä ja vastoinkäymisissä, hitsi kun itsekin jaksais nauttia tosissaan noista myötäkäymisista :)

Tsemppiä kaikille kanssa kulkijoille.