Miksi ei voida pysyä naimisissa sen kanssa, kenet on valittu?

Tuohan on tietenkin fiktiota, englantilaista draamaa,
johon olen hiukan heikkona, mutta on kai sitä elävässä elämässäkin tuota hylkäämistä ja uuden ikuisen onnen tavoittelua?

Sallya taitaa vanha suola janottaa.

Minä taas uskon, ettei ketään voi mihinkään viedä, jos ei ole vietävissä.

Sairashan se Sally on, tuota ei enää voi yleistää, yrittää nyt murhata *kilpailija* ja miten kohtelee omaa aviopuolisoaan!
Avioeroja taas on niin monenlaisia, ettei niitä voi tietää ulkopuolinen, mutta paljon oikeutettujakin eroja on!

...ja se Ashley on tyhmä. Valitettavasti.

http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=201203140731&ext=rss

Brittisarjoissa näyttelijöiden valinnat ovat kohdillaan useimmiten.
Tosin tietenkin tuollaisessa fiktiossa on niin uskomattomia tarinoita,, kuten tuo Daniel-Mark, kaksinnaija,
se tuntuu menevän yli uskottavuuden,
vaikka muuten nää englantilaiset hömpät ovatkin lähempänä todellisuutta kuin amerikkalaiset, joita en oikein pysty katsomaan.

Niin, kun se toinen on parempi kaikissa asioissa ainakin alussa, tämähän se on pahinta pään sekottajaa,
mutta filmithän ovat filmejä, todellisuus voi olla vieläkin raadollisempaa

joku täällä on kertonut että aviomies sekaantui eläimiin ja piti sen takia erota.
Onhan se nyt kamalaa vaimolle kun lammaskin kelpaa paremmin !!!

Vaikka Sallya ei haluaisi edes katsoa, pakko sanoa, että näyttelijä on vallan mainio roolissaan.
Pitäisiköhän pitää välillä telkkari toisella kanavalla?

Tuolla nuorempien ja yleisten kirjoitusten alueella tullainen sekoilu siihen ja tähän on tosi paskamaista kirjoittelua

Kun nykyään katsoo melkein mitä tahansa sarjaa tai elokuvaa, niin tuollaista sekoilua sängystä sänkyyn on aivan yleinen tapa. Ei siinä avioliitto tai yleensä parisuhde tunnu merkitsevän mitään.

Ei juuri tarvitse ihmetellä nykyaikana avioerojen määrää. Mallit saa nuoret tv:sta. Varmaan on tapana mennäkin naimisiin ajatuksena, että pääseehän tuosta pois, jos ei onnistu. Sitten tulee noita yksinhuoltajia ja huonosti toimeentulevia lapsiperheitä. Sääliksi käy lapsia, joitten on juostava kahden kodin väliä. Sääliksi käy sellaisiakin perheitä, joilta isä häipyy kokonaan.
Johtuukohan siitä, että sinkut ovat lisääntyneet huimasti. Ehkä eivät uskalla solmia parisuhdetta, kun ympärillä on niin paljon epäonnistuneita avioliittoja tai avoliittoja.

En ole katsonut säännöllisesti Emmerdalea, mutta yhtenä aamupäivänä taas pysähdyin TV:n ääreen ohimennessäni. Tuo pappisperheen uusi asukas, Sally, vaikuttaa todella henkisesti häiriintyneeltä. Ihme, jos Ashley häneen lankesi, niin näkyvää näytti tuo vikittely olevan.

i sellasta on nykyisin meno Emmertaalissa. Kyllähän nämä amerikkalaiset ja englantilaiset sarjat niin toisiaan toistaa, etten ole enää vuosiin niitä seurannut. Seurasin minäkin tiiviisti Emmerdalen elämää vuosikaudet. Samaa linjaahan matkii Salatut elämät, en ole koskaan ymmärtänyt sen suosiota. Pakolla pysyin "ajan tasalla", kun kyläili tässä henkilö, joka välttämättä sitä halusi seurata.

Satupa kysyi vaikeaa...miksi ei voida pysyä naimisissa....jne. Jos näitä sarjoja seuraamalla vastausta hakee, eihän liene todenmukaista tällainen meno, vai liekö muualla maailmassa, suhteesta toiseen...ja aina puhutaan, että "rakkaudesta." Aika seksikumppanin vaihtamiseltahan sellainen vain vaikuttaa.

En ole tuota niin pohtinut, mutta sitä olen, kun vanhat, vanhemmat parit, aika monestikin luulisin, vain tottumuksesta, sovinnaisuudesta, jatkavat yhteiseloa hamaan kuolemaan. Silloin voi kysyä, miksi? Vaikka piinaa on jo toisen läsnäolo, jatketaan vaan, kun ei ole rohkeutta (mitä ihmisetkin sanovat-ajatuksella) muuttaa asumaan erilleen, vaikkei nyt ihan avioeroa tekisikään. Vaimo voi pelätä, että kuinkas hän nyt taloidellisesti tulee toimeen jne.

Taas voi kysyä, mitäs se sellainen elämä on, ei juuri puhua pukahdeta toiselle, asutaan vaan yhdessä kuin toisilleen vieraat ihmiset. Vuosikausien "mykkyys" avioparin kesken vaikuttaa toki koko perheen elämään.

Minä tein ratkaisuni ahdistavassa liitossa, muutin asumaan yksikseni viimeisenkin lapsen lähdettyä kotoa, tein oman kotini ottamalla mukaani vain omat vaatteeni. Kyllähän se vaatii rohkeutta, mutta parempi elämä yksin kuin mitään antamattomassa liitossa. Se olikin ihan oikein, sain kursia itseni kokoon ja antaa miehelleni vapauden kokeilla, josko hän löytäisi sopivan kumppanin.

Tällainen tekisi varmasti hyvää monessakin vanhemmassa liitossa. Minä eheydyin, sain tehdä kaikenlaista, mihin minulla ei aikaisemmin ollut ollut koskaan aikaa. Aloittaa sen uniterapiani, kerätä kukkia ja kiviä, tehdä niistä tauluja....kaikenlaista. Ja mieheni sai huomata, ettei ruoho ollut vihreämpää aidan toisella puolella.
Molemminpuolista kasvamista ja antaa tilaa toiselle. Niinpä sitten vajaan vuoden erillään asumisen jälkeen palasimme yhteen ja pari viimeistä vuotta ennätimme vielä elää yhdessäkin.
Näin lyhykäisyydessään tiivistettynä tällainen ero-episodi. Monille pareille tekisi varmasti hyvää tällainen kokeilu-ero. Mutta sinnitellään vaan yhdessä kuin vieraat ihmiset. No rohkeuttahan siihen kyllä vaaditaankin.

Klukaa ei voi vertailla toista, Jokaisella omat ongelmanssa ,kateeksi käy ,kun 70-80
käsiokädessä yhdessä kulkevat vielä onnellisena.Ehkä vielä ensimäisensä kanssa,kaikilla ei ole niin onnellista.Elämä on lyhyt nauti siitä minkä parhaimmaksi tunnet. Monien kivikoden yli hyppinyt ,mutta silti onnellinen ,tällä-
hetkellä.

Meillä on vain yksi elämä, ja jo nuoruudessa solmitaan liitto, joko se pysyy tai se on hajotettava, kumpikin mielestäni sopii en ala tuomitsemaan.
Jompi kumpi voi muuttua radikaalisti, miksi pitäisi nyrkkiä puristellen rakastaa jos parisuhde ei kertakaikkiaan toimi, tiedän liittoja joissa eletään saman katon alla puhumatta mitään, on eri huoneet ja omat ruuat.
Näissäkin tapauksissa lapset jo maailmalla, onko mitään muuta kuin vahtia toista minne menee ja koska palaa, ehkä siinä on oma viehätyksensä.
Mikään uskonto tai elämäntapa ei pakota ihmistä toistensa vangiksi, tai alistajaksi.
Jos joku aviossa olija tykkää että ruoho on aidan/aisan takan vihreämpää ei sillekään monissa tapauksissa löydy helppoa ratkaisua.
Omasta halusta se on kiinni lähteekö kotoa vai osaako ratkaista molempien hyväksi ristiriidan.
Niin kuin miehissä myös naisissa löytyy seikkailujen etsijää.
Tiedän tapauksen jossa kaksi avioparia vaihtoivat puolisoa, ja elävät nyt sitten jo yli 20v onnellisina, mitäs siihenkään sivullisilla sanomista.

Porttiteorian mainitsit ''ain.minä''-nimimerkki, ja siitähän puhutaan varsinkin huumeiden kohdalla. Kun aloitetaan jollain vaarattomalla, niin se sitten johtaakin vaaralliseen.

Viinin (terveyden kannalta suositellun) päiväannoksen sanotaan olevan noin 1 dl eli 12 cl ruuan kanssa nautittuna. Tai on sanottu, mutta nythän onkin uusi tutkimus todennut, että vain tuon määrän punaviiniä ruuan kanssa juovat ovat jo alkujaan terveempiä.

vaikeata ymmärtää, että elämäntoveri ja lasten isä voisi olla niin sietämätön, että erota pitää. Meitä on moneksi.

koko ajan.



Martta Tikkasenki avioelämä oli aikooinaan h e l v e t t i ä ainaki kirjoista päätellen, nehän erosivat aikoinaan muistaakseni, nyt vanhana ku kuolema lähestyy on alkanu muistella avioliiton hyviä puolia, niin ne ihmiset muuttuu, huonoki mies alkaa näyttäytyä hyvältä ku on kuollut ja kuopattu kauan sitten.
elämä on koko aikaista muutosta.

elämä on nykyisin avioliitoissa mennyt niin vapaamuotoiseksi ja helpoksikin vaihtaa paria, kun vain jokin pienikin vaikeus tulee ja toinenpuolisko ei ole juuri niin kuin minä haluan.
Silloin on helppo lyödä kantapäät yhteen ja mennä uuden kaverin, -joka minua paremmin ymmärtää ja rakastaakin- kanssa.
Ei siinä silloin ajatella perhettä eikä toisten tunteita kuin vain minä itse olen kyllästynyt ja pitää minulla olla oikeus uuteen onneen.

Tähän tyyliin toimiitaan nyky yhteiskunnassa ja itsekkäässä sellaisessa.
Enää ei ajtella jaksaa edes siihen asti sovussa, kun lapset ovat niin isoja, että ymmärtävät.
Joskus lapset eivät ymmärrä koskaan vanhempiensa eroa.
Myöskään sitä ei ajatella, että jätetään toinen.

On sanottava, että on paljon avioliittoja, joissa kaikilla on ikävää olla.
En oikein jaksa uskoa, että uskottomuus kestäisi avioliitossa.
Sekin on niin helppo tapahtuma, kun ollaan vähän otettu ja aina on halukkaita.
Juominen tuo todellisia vaikeuksia, ja sehän on niin jokapäiväistä.

Nuorena solmittu avioliittokaan ei ole enää pitävä.
Itse en silloin tajunnutkaan rakkaudesta vaan vain toisesta pitämisestä.
Avioliitto ei vahvistunut rakkaudeksi, kuten toisilla pitkään yhdessä olleilla.

Mitä on rakkaus ??? taitaa olla suurempi kysymys kuin oikeesti osaa vastata,
pitkässä avioliitossa puoliso alkaa tuntua sukulaiselta, siis se muodostuu sukulais rakkaudeksi, näin olen kokenu oamssa liitossani,
sitä ei voi verrata kiihkeään nuruuden rakkauteen,
lähinnä kiinytmykseen ja puolisoa kunnioittaa lasten isänä,
vaikka ei täydellisiä vanhempa edes oltu.

"Mulle kaikki ja heti"-sukupolvi kuvittelee että "...ja sitten he elivät (löhösivät) onnellisina elämänsä loppuun asti. Sen pituinen se!"

He eivät tajua, että avioliitto on tehtävä, lasten elättäminen ja kasvattaminen lähes aikuisuuteen.

Sitten lapset saavat tehdäkseen oman urakkansa.

Useimmiten syy on se, ettei olemassaoleva suhde toimi ainakaan toisen osapuolen mielestä riittävän hyvin, usein myös se seikka, että sille näyttää olevan tarjolla parempi vaihtoehto, parhaassa tapauksessa toinen ihminen.

))))))))))))))))))))))))))))))))

Ja sitten kolmas, neljäs...kun suhde ei toimi ja viinaa virtaa...

http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=201203140731&ext=rss

Yksi juoma liikaa ja alkoholin lamaannuttavat vaikutukset alkavat näkyä.
Runsas alkoholin käyttö vähentää seksuaalisia haluja, laskee mielialaa ja vähentää erektion ja orgasmin saantia.

Everyday Health -terveyssivusto listasi viisi syytä, miksi miesten kannattaa miettiä omaa alkoholinkäyttöä.

1. Tilapäinen erektiohäiriö

Tutkimusten mukaan liiallinen alkoholin läträäminen vaikuttaa sekä aivoihin että penikseen. Washingtonin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan selväpäiset miehet saavuttivat erektion humalaisia miehiä nopeammin. Lisäksi he pystyivät nauttimaan seksistä enemmän, kun taas osa juopuneista miehistä ei saanut lainkaan erektiota tai kokenut sitä läheskään yhtä nautinnolliseksi.

2. Pitkäaikainen erektiohäiriö

Riski on yhdistetty krooniseen alkoholin liikakäyttöön. Tutkimusten mukaan alkoholiriippuvaisilla miehillä on 60-70 prosenttinen riski kärsiä seksuaaliongelmista. Yleisimpiä ongelmia ovat erektiohäiriöt, ennenaikainen siemensyöksy ja seksuaalisten halujen menettäminen.

3. Pilalle menneet ihmissuhteet

Asiantuntijoiden mukaan kohtuuton alkoholinkäyttö on yhteydessä ihmissuhdeongelmiin, joille on ominaista riitely, uskottomuus, taloudellinen epävarmuus sekä avioero.

(Panen tästä poikki, vaikka jatkunuthan artikkeli olisi.)

vastuulisuutta.



Nyky ihmiset ovat henkisesti heikkorakenteisia, eivät pysty sitoutumaan pitkäkestoiseen avioliittoon kuten esm. vihkikaavassa lupaavat,
tästä johtuu ettei kaikki aviolliitot ole elin ikäisiä
he ovat tavallaan kehityskelvottomia, eivät pysty kehittymään ihmisinä ihmisyyteen, vaan ollaan himojensa vietävissä ajattelematta seurauksista.
Kukasta kukkaan loikkijat tuottaa ympäristöön paljon tuskaa ja kärsimystä täysin syyttömille ihmisille,
piittaamattomuus muista ihmisistä on pahinta mitä avioliitossa voidaan tehdä,
vastuulisten, kehityskelpoisten ihmisten avioliitot kestää elinikäisesti.

Jos joku haluaa vaihtaa kumppanin se on sallittua!

"jos joku "

joooo, ja usein suurta tyhmyyttä !

Aivan tyhjänpäiväinen väite jo otsikkona, mitä helkkaria kuuluu kenellekään tiukkapipolle eroaako joku vai ei.
On ainakin riitasat liitot todettu lasten helvetiksi, sitkö tässä nyt haetaaan,...?

mene psykiatrille, kun vastuuntunto on noin heikkoa, ja ymmärrys nolla.

normaalit tervejärkiset ei riitele, vaan osaavat neuvotella ilman lasten paikalla oloa.

Mitä ihmettä toisten avioliitot ja avioerot kenellekään kuuluvat. Avioeroihin on AINA syynsä, joita sivullisten ei kannata yrittää kaivella. Pieleen menee. Antakaa jo olla.

"Miten paljon pahuutta johtuukaan siitä, että jätetään ona puoliso ..."

Ei kai kukaan vähäkin järkevä hyvää puolisoaan jätä - jotain pitää olla jo pielessä. Ehkä jättäjällä päässään piuhat solmussa - mutta sittenhän hyvä puoliso voittaa avioerossa itselleen ilmeisesti tulevan paremman elämän.

Ei kai täälläkään ole normaale ja vielä tervejärkisiä, kun istutaan aamusta puoleen yöhön pohtimassa toisten eroja ja mitä nyt sitten naapurin seinien sisällä puuhastellaan.

Jokalähtöön täältä löytyy ja nyt on saatu eronneet hampaisiin, eikös monessa liitossa joku sairastu kun pitää aina olla toisen komennossa? täh?

Ihannehan on että kaikki menee hamaan tappiin kuten alussa luullaan, vaan ani harvoilla on alistuva kumppani, "sitähän säää kysyit".

Avioon meneminen vaikuttaa eron syntymiseen eniten, kun menin, tuli ero 5v kuluttua.
Kun en ole mennyt avioon, eipä ole eroakaan tullut.
Kuitenkin olen toisen eronneen kanssa asunut menestyksekkäästi n 25v eikä eroa ole tullut tästä avoliitosta.

Syytäkin eroon kyllä olisi, mutta kumpaistakin laiskottaa se häslääminen asuntojen ja ja tämän suuren sukulaismääränkin takia voi tulla hankausta. ei uskalla edes kuvitella, mitä.?

Sama on asuntojen kanssa ja sama asia on työpaikan kanssa, jos kerran tällainen rumbä yksityisyydestä syntyy, niin alkakaa ruotimaan noita edellä mainittuja,
Ei vaadi sivystystä ei vastuuntuntoa raiskata lisää toisten yksityisyyttä.

Jos on hyvä liitto eihän nyt siitä kukaan eroa, seuratkaa ympärillenne ja lukekaa juolrupalstoja, kyllä ihmiset eroaa ja avioituvat uudelleen.

Erilaisuus on rikkaus ja naapurit ja lestadiolaiset saavat puheenaihetta. Lestadiolaisilla on oma perhe jota raiskataan, sekö on oikein?

pakolla kristinusko alkaen sodalla v. 1155, kansaa murhattiin ja pakotettiin "uskomaan".

Sitä on jääty toistamaan kirkkoihimme.

Sillä ei ole mitään tekemistä terveen ihmisen oikean elämisen kanssa.

Ihmisen avioliitto on elämänikäinen parisuhde, ja se on minun mielestäni ja omiin kokemuksiini perustuen myös onnellisin mahdollinen olotila.

Tiedän, että meitä on moneksi. Muille voi jokin muu olla parempi. Minä en ainakaan ole tuomitsemassa ketään.

Neula neula

en näköjään ymmärrä mitä vaaditaan ihmisiltä jos ja kun aikoo mennä avioliittoon .
lue tuolla aikasemmin kerrottua asiaa avioliitto koulusta.
tyhmät, ymmärtämättömät älköön menkö koskaan naimisiin.

Jo aloite on tuomitseva ikävänmakuinen, aloittajahan onkinuseasti hehkuttanut oman avioliitonsa onistumisesta.

Vain putkiaivo ajattelijat yrittävät olla aina ja kaikessa oikeassa, kun se vaan ei ole aina kaikille oikea, jollakin on kuitenkin paremmin asiat.

Tuossa jollekin ehdotetaan avioliittokoulua, voi poloa!

Haqjun sana putkiaivo.

Elinikäisiä kumppanuuksia, parisuhteita, joissa puolisot "vain kuolema erottaa", on paljon aivan luonnostaan eläinmaailmassakin.
Valitsen vain yhden esimerkin:

http://www.uudenkaupunginsanomat.fi/luonto/209696.html

Yhtä monta esimerkkiä eläinmaailmasta on sellaisia missä naaraat käyttävät valittuja uroksia, voi syntyä kplmekin jälkeläistä ja kaikkien isät ovat eri yksilöitä

Kaunis symboli se onkin. Upeaa on nähdä joutsenten kuin tanssivan ja hellästi *kaulailevan* soidinmenijen aikana.
Kaunis on myös vanhojen aviopuolisojen pienet hellyyden osoitukset toisilleen, jota joskus näkee liikkuessaan.
Kaikille ei sitäkään onnea suoda, saada vanhentua yhdessä, milloin tuoni korjaa toisen ennen aikojaan, tai sitten eron myötä jää toinen yksin.

Mutta se ei liity avauksen aiheeseen, jossa on meitä katsojia on pöyristyttänyt pappilaan soluttautunut *entinen heila* pyrkimyksenään rikkoa hyvä avioliitto!
Huomenna saamme taas jännittää miten Laurell' parka selviää!

Hyvää illanjatkoa palstalle:)

Ai, sinä siis myöskin katsoit tuon jakson.

Minä ihmettelin jälkeen päin omia tunteitani, jotka olivat aivan aitoa pelkoa ja kauhua Laurellin puolesta, vaikka hyvin tiesin kyseessä olevan fiktion, imaginäärisen, kuvitteellisen tarinan. Sitä yritin sanoa itselleni, muttei se auttanut.

Savu ehti vahingoilttaa keuhkoja Laurellilla, ja veren häkäpitoisuus oli hälyyttävän korkea.
Ja tuo oman miehensä jättänyt ex-heila Sally odotteli avaimen kanssa ulkona kylmän rauhallisesti lukittuaan Laurellin sinne ja sytytettyään tulipalon.

Huhhuh...näin hassua tämä on. :) Onneksi minut on pienten lastenlasten voimin virvottu ja varvottu tänään niin maan perusteellisesti, että eiköpähän tästä terveenä jatketa eteenkin päin.
Iloista illan jatkoa!

Yh-äideillä on nyt veronmaksajien ylläpitämä turvaverkko. Jos äijän olemassaolo alkaa vittuttaa, niin ei kun eropaperit liikenteeseen. Ei turvaverkossa mitään vikaa ole, mutta kyllä se vain niin on, että joka toinen avioliitto päättyy avioeroon.

Muistan laulun "Kell onni on, se onnen peittäköön . Kell aarre on, se aarteen kätkeköön. Ei onni kärsi katseit ihmisten, kell onni on se menköön korpehen ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan, ja yksin iloitkohon onnestaan".

Näin varmaan onkin todellisuudessa, ei kukaan pidä toisen onnesta, vaan mielellään jopa rikkoo sen.
Ja myöskin, naapurin ruoho näyttää aina vihreämmältä, kun sitä ei lähemmin tarkastele ja tunne.

Koskaan avioero ei koske vain minua itseäni ja ole vain minun oikeutukseni siihen. Avioerossa on myös toinen osapuoli ja vielä lisäksi omat lapset tai toisen lapset, yhteiset lapset ja suuri määrä sukulaisia.

Kaikein suurin ruljanssi tulee vielä kaiken lisäksi omaisuuden jaossa riitoineen ja oikeuskuluineen.
Tästä ei tunnu monikaan tietävän tai tajuavan näissäkään kirjoituksissa, vaan tuntuu, ettei ole kokemusta kuin omasta ajattelusta ja luulosta sen helppouteen.

Hoitopaikoissamme lojuu tuhansia sairastuneita ja hylättyjä naisia, osa heistä entisiä aviovaimoja.
Kun terveys petti, heidät jätetetään nuoremman ja terveen naisen takia.

kuollu siihen paikkaan,
nyt yksin koitan selviytyä tympääntyneenä elämään ilman puolisoa,
toivoen että luoja korjaisi meidät pois, olemmehan jo tehneet työn elämälle täysimääräisenä.



Olin omais hoitajan alzhaimeria sairastavalle, kuinkas kävikään sain vakavan sydän kohtauksen meinasin kuolla siihen paikkaan, pikainen sydämnen ohitus leikkaus pelasti henkeni,
onkin tutkittu että yleensä omaishoitajat kuolee ennemmin kuin nämä dementtia potilaat, se on tutikkua faktaa.,
mun omaishoitajan ura loppui siinen puolisoni pääsi laitos hoitoon.

Erotaan kun toinen ei pysty enää täyttämään toisen yhteiseloon panemia toiveita.

"panemiset" tiedetään. Hän luulee sen merkitsevän naisellekin jotain, mutta kaikki muu on tärkeätä siihen verrattuna.

Yhteistä tietä kulkeminen voi helposti loppua, kun toinen käy sietämättömäksi. Ei siihen välttämättä kolmatta osapuolta tarvita, joskin tämä voi huomattavasti edistää tapahtumain kulkua.

Kun puoliso osoittaa usein ärtymystä tai parisuhteen sisin osa on sammumassa, on jo varsin vahvat edellytykset sille, että toinen eroaa yhteiseltä tieltä. Tällaistahan voi muuten sattua nuoremmillekin.

No, jos vielä tästä aiheesta jotain, en Emmerdalesta kirjoitakaan, kun en sitä edes katso. Nämä ovat minun ajatuksiani, en hyökkää ketään vastaan mitätöimällä toisen ajatukset. Esitän vain , että näinkin voi olla, pysyäkö vain mitäänsanomattomassa avioliitossa kiinni "kynsin hampain" vaiko tehdä ratkaisunsa omantuntonsa mukaan. Enkä nyt meidän ikäisiämme ajatellen, tilanne voi olla ihan toinen, vaan sanotaan nyt vaikka parikymmentä vuotta nuorempina.

Voin olla ihan eri mieltä kuin suurin osa tänne kirjoittaneista, ehkä on, että avioliitto olisi jokin pyhä sakramentti, josta ei voi lähteä, jos tunteet toista kohtaan ovat kuolleet, ehkä alunperin ollutkin väärä tunne "rakkaudesta", jota ei ole ollutkaan. Voi olla myös kyse jommankumman läheisriippuvuudesta, jota voi kuvitella rakkaudeksi, alusta alkaen roikutaan tällaisen varassa.
Ei säälistä voi rakastaa, uhrautuako jättämällä oma elämä elämättä....vähitellen tulla katkeraksi marttyyriksi.

Niinsanotut täysin onnistuneet avioliitot ovatkin asia erikseen, on hyvä elää yhdessä, vaikeudet voitetaan yhdessä, lapset kasvatetaan yhdessä. Läheisriippuvainen on myös kuin lapsi, toinen saa hoitaa kaikki yhteisiksi tarkoitetut asiat. Avioliitto voi myös olla enää vain jokin kulissi, mitä yhdessäelämisellä on merkitystä silloin.

Jos yhteistaloudesta aviopuolisoiden kesken ei lähde pois löytämänsä "uuden rakkauden" takia, vaan edellämaitsemistani sopeutumattomuuksista, miksi jatkaa ns. uhrautumista.
Jos pelkää, ettei tule toimeen omillaan taloudellisesti, jää liittoon pettämään aviopuolisoaan, on henkisesti prostituoitu, jää ahneudesta, kun ei ole rohkeutta tehdä kunniallisia päätöksiä.
Hoitaa vielä aviolliset "velvollisuutensakin" ilman omaa haluaan, on siis prostituoitu, avioliitossa maallisen mammonan takia.
Tällaista voi olla paljonkin, ei vain ymmärretä, tahdota myöntää sitä.

Mutta vielä kerran....aina rehellisyys itselleen voittaa, saa mielenrauhan ja voi kunnioittaa itseään.

Kun on rakastunut uuteen ihmiseen ja on varma tunteistaan, niin lähtee ja jättää taakseen entisen elämänsä, lapset ja lastenlapset, ja alkaa elää unelmainsa elämää,
niin jokapäiväisyys tulee vastaan, työt, siivoukset ja pyykinpesu, eikä toinen tee tarpeeksi, eikä se edes enää katso niin kuin aluksi. Sänkyhommat eivät enää ole se juttu. Sietämätöntä.
Mutta onneksi löytyi uusi ihminen, hän katselee minua niin pitkään ja kauniisti. Hän varmaan tekee minut onnelliseksi!

lapsena onnellisen lopun satuja, ensin löydetään prinsessa ja saadaan puoli valtakuntaa ja "sitten he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti"!

(Onko susmorsiollekin ovat jääneet päälle nuo asenteet?)

Itse ei tarvi tehdä mittää, senkun pitää ja päästää!

Joku väittää, ettei se vaihtamalla parane.
Harvemmin se ainakaan huononee ja harvassa on niitä, jotka tällaista vaihtoa myöhemmin harmittelevat

Monenlaista ja monelta kantilta aihetta on lähestytty. Niin on monta mieltä kuin miestä ja naista. Yksi tärkeä lisäke aiheeseen tulee, kun otettaisi lapset mukaan ja pohtia heidän kannaltaan.
Muuten tuli mieleen, että liekö kirjoittajat kirjoittaneet omista kokemuksistaan vai kanssaihmisten. oma kokemus kaiketi vaikuttaa eniten mielipiteeseen. Totuus on kai vaihtelevainen tässä asiassa.

Avaajalle..!

?? ?? ??

Emmerdalessa on menossa isoa draamaa, jota seuraa todella koukkuuntuneena ja koko ajan odottaa, että paha saisi palkkansa. Eli menossa on tosi koukuttava juonenkäänne. Tekisi mieli mennä vähän "neuvomaan" hyväntahtoisen hölmöä pastoria. :) Siis hyvin kehiteltyä draamaa, kun koskettaa katsojaa näin tehokkaasti ...:)

http://keskustelu.suomi24.fi/debate/3431

Kun tuota keskustelua seuraa, niin voi todeta, kuinka virtuaalitodellisuus aletaan kokea todelliseksi.

vits, suhtaudutaan ''patronising'' eli alentuvasti Suomen lisäksi Virossakin. Itse kerroit.