Itsemurha

huoh miten tyhmältä toi kuulosti.. Olisikin vain ohimenevää, mutta monta vuotta kestänyt sama fiilis. välillä helpottanut mutta tänä keväänä laukes taas masennus oikein kunnolla..

Ongelmiisi ei ole mitään yksinkertaista vastausta. Ei kenenkään meistä.


Suosittelen silti, että rukoilet Jumalalta apua. Periaatteessa voisit myös tehdä itsemurhan...jos tietäisit miten, ja JOS sinulla olisi siihen kaikki tarvittavat välineet sekä paikka. Raha-asiat voidaan kuitenkin vielä noin NUORELLA järjestää!


Olet NUORI ja tämä on avainsana. Ei sinun noin vain anneta syrjäytyä. Suomella ei suoraan sanoen ole siihen varaa.

http://yle.fi/uutiset/yha_useampi_nuori_syrjaytyy_kotiin/2764234



Ja mitä tulee taas näihin mamuihin...no, Suomeen ollaan todella tuomassa ns "pakon sanelemana" mamuja tekemään hommia joita Suomalaiset eivät halua tehdä.

http://www.hs.fi/kotimaa/Ministeriö Suomi tarvitsee 150000 uutta työntekijää/a1305554676142


Kultaseni, sanon tämän sinulle suoraan;siitä ei seuraa mitään hyvää, ja kaikki täällä myös tietävät sen. Se on jonkinlainen epätoivon projekti. Pääosin suurten ikäluokkien aivopieru. Tiedän aiheesta jonkinverran. Minulla ns henkilökohtaista kokemusta;

http://yle.fi/uutiset/suomeen_sopeutuminen_on_adoptoiduille_tyolasta/2031684

http://yle.fi/uutiset/adoptiolapselle_oma_kulttuuri_on_tarkea/2738314


Se johtaa viimekädessä syrjäytymiseen, laitostumiseen, etnisiin konflikteihin, sotiin jne jne...


Suuret ikäluokat tässä maassa vain toivoivat että joku pyyhkisi heidän perseensä koska he tietävät että heidän lapsensa ja lapsen lapsensa eivät sitä kumminkaan tule tekemään.


Sinua ei ole varaa syrjäyttää kultaseni. Olet siihen aivan liian arvokas. Rukoile kuitenkin näin aluksi Jumalalta apua. Mene sossulle puhumaan ongelmistasi. Toistan vielä, ettei sinun syrjäyttämiseen ole Suomella varaa. Suomi on syrjäyttänyt(ja on SYRJÄYTTÄMÄSSÄ)ihan kylliksi ihmisiä. Enempään töppäyksiin ei suoraan sanoen ole varaa riippumatta siitä kuinka paljon sinulla on opintovelkaa!

Moi, täältä tulee sulle sympatiaa ja lämpöä vähän vanhemmalta ihmiseltä, ei paljoa neuvoa eikä tuomiota tipan tippaa. Oma nuoruuteni oli lähes samanlainen: yksinäistä nyhjäämistä, kunnes muutin kotoa toiselle paikkakunnalle ja sain kavereita ... loppujen lopuksi sitten huonoa seuraa. Joten en kyllä käy esimerkiksi sori, mutta pikku hiljaa se elämä siitä jollain lailla muuttui. Yksinäisyys ja mitättömyyden tunne eivät toki kadonneet, mutta välillä vetäytyivät taka-alalle.

Sori, en viitsi pidempää omaa tarinaani kertoa, mutta yhden neuvon haluana antaa: etsi ihminen, jolle puhua asioista, mieluiten jokin ammattilainen: kuraattori, sosiaalityöntekijä tms. Nuo rahahuolet ja muut huolet kun tuntuvat meidän omassa päässämme paljon isommilta kuin mitä ne oikeasti ovat. Se johtuu siitä, että olemme hautoneet niitä liian pitkään. Sun ongelmasi kuulostavat hyvin paljon nuoren ihmisen "normaaleilta" kasvukivuilta, eivät ne sitä kokonaan ole, mutta minusta nuo eivät ihan riitä perusteeksi itsemurhaan. Valinta on tietysti viime kädessä sun, mutta vähän sen kuvan saan, että sä oikeasti haluat elää, mutta olet vain nyt hukassa. Ehkä sun on tosiaankin nyt aika lentää vanhempien pesästä, mikä on luonnollinen askel viimeistään tuossa iässä. Siihen askeleeseen sä tarvitset nyt apua. Keskitä nyt kaikkit tarmo sen avun hakemiseen: käy läpi kaikki: terveyskeskus, mielenterveystoimisto, sosiaalitoimisto, ja jos sulla on sukulaisia kuten kummitäti tai -setä tai muuten vain luottoaikuisia: puhu niille, ja vaikka itke.

Ensinnäkin sinulla on oma elämä. Ei sunun tarvitse palkita olemassaoloa pärjäämielläsi. Ja vanhemmat ovat vastuussa jälkikasvunsa hyvinvoinnista vielä tuossa iässä. Jospa voisit pyyttää vanhemmlta apua tai lainaa, että pääsisit veloistsi. Ei kai ole mikään menetys jos ei noissa bilettämisissä jaksa rampata, mutta ystävyyssuhteet ovat tietenkin tärkeitä.
Jospa alat kertoilemaan vanhemille murheista ja huolistasi. He eivät vältämmättä ole selvänäkijöitä: eivät osaa ymmärtää ja ottaa osaa ongelmiisi jos et sitä heille kerro.
Ihan tyypillisiä nuoren ihmisen ongelmia. Et ole sillai poikkeus. Älä ainkaan kuolemaan vakavasti harkitse.

VAI IIN