Lohturuoka, mitä se on?

Etkö koskaan ole syönyt ´mässyä´suruusi? Hyvä sinä, mut älä sulje toisenlaisia pois!
Sinä, sinä et... mut minäpä olen.

Mikä toimii sinulla ei minulla jne...

mieluummin määkin oon sellainen ihminen joka syö suruunsa toiset taas ei pysty syömään mitään jos niillä on surua tai ongelmia eiköhän sitä lohdutusta kaipaa kun on allapäin ja sillonhan sitä voi sanoo lohturuuaksi.

Silakka.
se on suutarin lohtua.

Lapsena ruokapöydässä istu 9 henkilöä, mutta osa ruuasta oli vain miespuolisille siihen ei tytöillä ollut oikeutta koskea.

Kyllä mieli teki ja joskus se keitetty peruna kastikkeen liemen kera tuntui ihan "vajalta" ruokana..

Samoin oli iltanälkä, vain isä oli oikeutettu syömään iltasella, ja söikin teki juustoleipiä ja joi maitoa tai piimää niiden kanssa..

Isä vaati nuolemaan lautaselta leivänpalalla sen kastikkeen liemen.

Kun pöytään tuotiin kana joka oli paloina kastikkeessa, isä söi siitä molemmat rintapalat ja toisen reiden, toisen sai veli. Tytöt saivat kastikkeen lientä..

Lohturuoka on juuriltaan pitkä ja syvä mutta sen syöminen on häpeää ja pakon omaista eli syön koska minulla on nyt oikeus..

Oliko se ajan henki jolloin miespuoliset olivat erikoisasemassa myös ruokapöydässä. Muistan hyvin miten mamma keitti kahvia, pappa hivuttautui keittiön pöydän ääreen tai sitten "omaan huoneeseensa", mamma kiikutti vehnäspalan yms kanssa sinne parempaa vahvaa kahvia. Sitten keitettyä vettä 2l pannu täyteen ja väki sai sitä litkua juodakseen.

Tänä päivänä ajattelen, ihan sairasta meininkiä. Opin tästä kuitenkin tasapuolisuuden lain, kohtelen kaikkia samalla tavalla, erikoiskohtelua ei perheessäni ole ollut.

Riisipuuroo ja mustikkasoppaa ;))

Jos on tarpeeksi suuri murhe, silloin en pysty syömään mitään. En ymmärrä koko lohturuoka käsitettä.

Eilen tosin paistoin silakkafileitä voissa suuren määrän ja hyvää oli ja tuli ylensyönyt olo, muttei se lohturuokaa ollut vaan senhetkisen mielihalun tyydytystä.

Lohturuokaa oli eilen minulla kosolti.
Kerronpa syyn, jos et sitä levittele.

Innokkaana kalamiehenä menin, tottakai, parhaaseen Siika-aikaan, Siika-apajalleni onkimaan vonkaleita.
7 vapaa varustettuna ostomadoilla, 7.90 / 50 matosta.

Onget veteen, vaikka olikin kunnon tuulenmyteeri.
Aurinko helotti taivaalla ja olo oli mukavaa.
Tosin silmäni ei oikein tahtonut sietää valoa, koska sain niihin pahan tulehduksen, jota nyt sairastelen.
Piruko minua voisi pitää pois Villa Kutuluodon Siika-Apajilta. Vain kuolema ja sekin saa odottaa Vapun ohi.

Vapojen kärjet vavahteli lupaavasti. Tärppejä luvassa, ja Savu-Siikaa.
Tulipa siihen naapuri pistäytymään. Juttukin luisti.

Sitten aoin nostelemaan hopeakylkiä ylös.
Mahtavia siikoja kaksittain yhdellä vedolla.
Peskuleet olivat sekoittaneet viisi siimaa solmuun keskenään, uidessaan hengenhädässä ristiin rastiin siimavallissa.
Sain ne haavilla jotenkin, sattuman kaupalla ylös. Kommeita vonkaleita olivat molemmat. Ehkäpä elämäni komeimmat Siiat.

Sitten aloin selvittämään niitä siimasotkussa olevia siimoja, jotka olivat vielä meren syleilyssä.
Ja Siikaa oli niissäkin.
Kolme pienempää kalaa potkiskeli siimasopassa.
Ylöshän nekin saatiin.

Arvatkaahan, menikö kaikkien onkien uudelleen tekemiseen parasta pyyntiaikaa - kalamiehen mielestä - liikaa.

Ja syönti loppui juuri silloin, kun naulan kantaan. Ei tärpin tärppiä.

No - Siiat suolaan ja illalla savustelin ne. Ihan sopivan ajan olivat. Kypsiä, kullankeltaisia herkkupaloja.
Ei menneet kuivaksi, vaan sopivan mehukkaita olivat.
Jäi niistä vielä tällekin päivälle syötävää, vaikka useammallekin.
tänään, sumuisena päivänä saattaa saalis jäädä ohukaiseksi.

Eikö tämä ole sitä lohturuokaa, jos ei saanut enempää, vaikka ahne mieleni olisi halunnut saadakin.

En syö lohturuokaa, jos minulla on iso ilo tai iso suru, silloin ei ruoka maistu.

No jaa, kyseessä on itse asiassa käsite, ts.lohturuoka voi olla myös juomaa. Ei varmaan tarvitse piirtää, mitkät on meitin suomalaisten lohtujuomia. Iloa elämään haetaan myös lohtujuomalla.

Eiköhän tämäkin ole ikivanha juttu itse asiassa. Nyt on vaan niin,että ihmiskunnan historian aikana meillä on enemmän ruokaa ja juomaa saatavissa kohtuuhintaan kuin koskaan. Siis ns. hyvinvointivaltioissa, muualla onkin oikia nälkä. Meillä yhdistyvät ahneus ja lohdun hakeminen - mikä kenellekin. Hyvä ruoka, parempi mieli, lihavat ovat aina iloisia - niin mistä? Niin tiukassa istuu myös lohtujuominen, että täysin alkoholista kieltäytyvää pidetään tosi outona. Suuri osa tapajuopoista eli lohtujuojien lahko on omasta mielestään kohtuukäyttäjiä.

Musta on vähän farisealaista tuo sanomasi,että syöt vain elääksesi. Tietysti voit leikkiä fakiiria, mutra vain järjellä meistä ei kukaan syö ja juo aina ja kaikissa tilanteissa.

Mikä sitten on kohtuus tänään ja tässä? Ajan levottomuudesta kertoo myös se,että ruokaohjeita tulee joka tuutista, samoin kokkikilpailuja ja ainakin naistenlehdissä jatkuva laihdutusbuumi rinnan voita ja paljon sokuria sisältävien ruokaohjeiden. Tervejärkisin on se,kenen ei tarvitse verrata itseään kehenkään vaan olla oma itsensä. Rajan vetäminen, milloin kyse on lohtusyömisestä, milloin ruuasta nauttimisesta ja milloin ahneudesta ei ole silti helppoa.