Höykytykset kirjaan - kiinnostaako?

työtön kynäri

Muutin takaisin Suomeen hiljattain ja käyn läpi neljän kuukauden karenssia (koska olen mukamas yrittäjä, koska en halua poistaa entistä yritysnimeä rekisteristä toisten vohkittavaksi, sitä kauan mainostettuani ja saatuani sille hyvän maineen kyseisessä maassa, toisella puolen maapalloa). Myt kolmen viikon päästä saan hakea työttömyysavustusta takautuvasti niiltä ko kolmelta viikolta, mutta sitä päätöstä KELA voi kuulemma kelata viisi viikkoa ja tietysti niin tekee, eli saan mahdollisesti kielteisen päätöksen kahden kuukauden päästä. Olen silloin ollut ilman tuloja kuusi kuukautta. Asun eläkkeellä olevan ystäväni luona. Hän maksaa ruokani ja on tavattoman vieraanvarainen, mutta ei se ole reilua! Työtä en ole löytänyt, ikäni takia (olen viisikymppinen). Yrittäjäksi ei tässä maassa uskalla ryhtyä, ei puhettakaan.

Haluaisin kirjoittaa kirjan omista kokemuksistani sossun, työkkärin ja kelan kynsissä. Haluaisin kirjoittaa myös muiden kokemuksista, koska itsellä kuitenkin on katto pään päällä ja ruokaa, vaikka se onkin eläkeläisen kuppaamista. Haluaisin kirjoittaa niin yksinkertaisesti ja yksiselitteisesti (heh, mitenhän sekin onnistuisi), että kaikki ymmärtäisivät, jopa ne, joilla on työtä ja varallisuutta, miten osaa kansalaisista kohdellaan tässä maassa, joka oli ennen hyvinvointivaltio.

Voisiko tällainen projekti onnistua? Joko joku kirjoittaa sellaista? Voisin tarjota kokemuksiani jonkin toisenkin kirjoittajan käyttöön. En tietysti mihinkään hotmail-osoitteeseen. Miten tämän voisi järjestää? Olisiko siitä hyötyä?

20

185

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 8)

      Minulla on luukku. >8)

      Kyllä kiinnostaa. Veri mats tänk juu. Huomaa, että olet (ollut) yrittäjä, kun noin pistät heti töpinäksi. Mutta kauanko tässä saa odotella kirjan ilmestymistä? Blogi?

    • semppiä

      Oletko mies vai nainen? Epäilen mieheksi, mutta voit olla miesmäinen nainenkin. Tuolla yritteliäisyydellä pääset äkkiä suhteeseen jonkun työllisen kanssa, jolloin voit vapauttaa eläkeläisystäväsi muihin puuhiin. :)
      Onko asunto jo hakusessa?

      • työtön kynäri

        Jänniä kommentteja. Niin, olen tosiaan maannut pyrstölläni monta kuukautta; ei osoita kovin suurta yritteliäisyyttä. Tämä vaan oli niin suuri muutto tapoihinsa tottuneelle. Yritteliäisyyttäni aion vähitellen suunnata kirjoittamiseen. Asunto on jo hankittu, enkä etsi suhdetta asumismielessä, kiva vinkki kuitenkin, kiitos vain.

        Kyllä se tästä. Itse se pitää se tulevaisuus värkätä uuteen uskoon. Ei minulla ole tarkoitus työttömyysavustusten turvin elämää rakentaa, vaikka siltä taisi aloitukseni kuulostaa. Odotin jonkinlaista helppoa laskua uuteen työsuhteeseen, työttömyysavustuksen avulla. Näin ei kuitenkaan näy käyvän. Minua kohdellaan kuin rikollista. En tiedä... Suomesta on tullut jotenkin kylmä. On paljon hyvin köyhiä ihmisiä ja paljon aivan tarpeettoman varakkaita. Jos pääsisi tavallisen suomalaiselämän oravanpyörään, voisi olla ihan mukavaa elää täällä. Tai siitä oravanpyörästähän halutaan pois, eli kun saisi luotua itselleen jonkinlaisen tulonlähteen. Ensimmäinen ajatus oli: pure kättä, joka ei sinua suostu ruokkimaan. Rumaa? Ahnetta ja laiskaa? Ehkä sitäkin.


      • ed.
        työtön kynäri kirjoitti:

        Jänniä kommentteja. Niin, olen tosiaan maannut pyrstölläni monta kuukautta; ei osoita kovin suurta yritteliäisyyttä. Tämä vaan oli niin suuri muutto tapoihinsa tottuneelle. Yritteliäisyyttäni aion vähitellen suunnata kirjoittamiseen. Asunto on jo hankittu, enkä etsi suhdetta asumismielessä, kiva vinkki kuitenkin, kiitos vain.

        Kyllä se tästä. Itse se pitää se tulevaisuus värkätä uuteen uskoon. Ei minulla ole tarkoitus työttömyysavustusten turvin elämää rakentaa, vaikka siltä taisi aloitukseni kuulostaa. Odotin jonkinlaista helppoa laskua uuteen työsuhteeseen, työttömyysavustuksen avulla. Näin ei kuitenkaan näy käyvän. Minua kohdellaan kuin rikollista. En tiedä... Suomesta on tullut jotenkin kylmä. On paljon hyvin köyhiä ihmisiä ja paljon aivan tarpeettoman varakkaita. Jos pääsisi tavallisen suomalaiselämän oravanpyörään, voisi olla ihan mukavaa elää täällä. Tai siitä oravanpyörästähän halutaan pois, eli kun saisi luotua itselleen jonkinlaisen tulonlähteen. Ensimmäinen ajatus oli: pure kättä, joka ei sinua suostu ruokkimaan. Rumaa? Ahnetta ja laiskaa? Ehkä sitäkin.

        Minä olen jo pitkään odottanut jotain mielenkiintoista luettavaa ja nyt tuntuu kiinnostavalta. Tässä on aihe, jonka työsarka on loputon.

        Kenellä kuitenkaan on niin hyvä muisti, että jaksaa muistella kaikkia yksityiskohtia em. instansseihin liittyen? Ne täytyisi heti kirjoittaa ulos, kun on vielä erilaisten tunnekuohujen vallassa, jolloin kirjoituksesta tulee elävä.

        Kun noin hyvin ilmaiset itseäsi, niin etkö voisi kirjoittaa omaelämäkertaasi blogiin? Aloita vaikka loppupäästä (siitä, kun palasit Suomeen).


      • ed.
        työtön kynäri kirjoitti:

        Jänniä kommentteja. Niin, olen tosiaan maannut pyrstölläni monta kuukautta; ei osoita kovin suurta yritteliäisyyttä. Tämä vaan oli niin suuri muutto tapoihinsa tottuneelle. Yritteliäisyyttäni aion vähitellen suunnata kirjoittamiseen. Asunto on jo hankittu, enkä etsi suhdetta asumismielessä, kiva vinkki kuitenkin, kiitos vain.

        Kyllä se tästä. Itse se pitää se tulevaisuus värkätä uuteen uskoon. Ei minulla ole tarkoitus työttömyysavustusten turvin elämää rakentaa, vaikka siltä taisi aloitukseni kuulostaa. Odotin jonkinlaista helppoa laskua uuteen työsuhteeseen, työttömyysavustuksen avulla. Näin ei kuitenkaan näy käyvän. Minua kohdellaan kuin rikollista. En tiedä... Suomesta on tullut jotenkin kylmä. On paljon hyvin köyhiä ihmisiä ja paljon aivan tarpeettoman varakkaita. Jos pääsisi tavallisen suomalaiselämän oravanpyörään, voisi olla ihan mukavaa elää täällä. Tai siitä oravanpyörästähän halutaan pois, eli kun saisi luotua itselleen jonkinlaisen tulonlähteen. Ensimmäinen ajatus oli: pure kättä, joka ei sinua suostu ruokkimaan. Rumaa? Ahnetta ja laiskaa? Ehkä sitäkin.

        Epäilen, että olet akateeminen. Lisäksi sinulla on hyvä itsehillintä. Pystyt toimimaan esimiestehtävissä ja saat ihmiset suostuteltua palvelemaan sinua. Hallitset kokonaisuuksia.
        Ainakin pystyt luomaan itsestäsi tuollaisen kuvan...


      • työtön kynäri
        ed. kirjoitti:

        Epäilen, että olet akateeminen. Lisäksi sinulla on hyvä itsehillintä. Pystyt toimimaan esimiestehtävissä ja saat ihmiset suostuteltua palvelemaan sinua. Hallitset kokonaisuuksia.
        Ainakin pystyt luomaan itsestäsi tuollaisen kuvan...

        Ai jai, imartele nyt oikein. Rahaa ei Suomi minulle maksele, mutta jokainen ystävällinen sanakin tuntuu hyvältä.

        Itsehillintä tosiaankin, heh heh. Joku voisi olla eri mieltä. Muistini on aika hyvä näissä asioissa, ja pieni nauhuri auttaa asiaa osaltaan. En tiedä, onko tunnekuohun vallassa kirjoittaminen hyvä idea. Tulos saattaa olla liian täynnä itsesääliä. Pieni perspektiivinotto ei liene haitaksi. Suomen suhteen olen sitä tehnyt viime vuosina, ottanut välimatkaa. Olenko vieraantunut liikaa kirjoittaakseni Suomesta vielä, en osaa sanoa tässä vaiheessa. Ensin olin kotiin paluun hurmaannuttama, sitten sossu-työkkäri-kelan masentama. Nyt olen... En tiedä, kuka olen. Outo hyypiö, jolle ei ehkä täällä 'kotonakaan' paikkaa löydy. Toisaalta omituisuus saattaa olla yleisempää kuin luulenkaan, missä tapauksessa olen hyvin tavallinen keskivertopulliainen.

        Itsestään tietysti voi kirjoittaa. Ja jos on ollut tarpeeksi hölmö ja munannut monipuolisesti ympäri maailmaa, jonkinlaista jutunjuurta siitä ehkä saisi. Varsinkin, jos on taipuvainen ekshibitionismiin, sanoilla siis. Niin, siinä on ajatusta. Voihan sitä kirjoittaa. Julkaiseeko sitä kukaan, tai ostaisiko omakustannetta kukaan, mistä sen tietää. Kirjoittaminen on ainakin terapiaa, jos ei muuta.


      • ed.
        työtön kynäri kirjoitti:

        Ai jai, imartele nyt oikein. Rahaa ei Suomi minulle maksele, mutta jokainen ystävällinen sanakin tuntuu hyvältä.

        Itsehillintä tosiaankin, heh heh. Joku voisi olla eri mieltä. Muistini on aika hyvä näissä asioissa, ja pieni nauhuri auttaa asiaa osaltaan. En tiedä, onko tunnekuohun vallassa kirjoittaminen hyvä idea. Tulos saattaa olla liian täynnä itsesääliä. Pieni perspektiivinotto ei liene haitaksi. Suomen suhteen olen sitä tehnyt viime vuosina, ottanut välimatkaa. Olenko vieraantunut liikaa kirjoittaakseni Suomesta vielä, en osaa sanoa tässä vaiheessa. Ensin olin kotiin paluun hurmaannuttama, sitten sossu-työkkäri-kelan masentama. Nyt olen... En tiedä, kuka olen. Outo hyypiö, jolle ei ehkä täällä 'kotonakaan' paikkaa löydy. Toisaalta omituisuus saattaa olla yleisempää kuin luulenkaan, missä tapauksessa olen hyvin tavallinen keskivertopulliainen.

        Itsestään tietysti voi kirjoittaa. Ja jos on ollut tarpeeksi hölmö ja munannut monipuolisesti ympäri maailmaa, jonkinlaista jutunjuurta siitä ehkä saisi. Varsinkin, jos on taipuvainen ekshibitionismiin, sanoilla siis. Niin, siinä on ajatusta. Voihan sitä kirjoittaa. Julkaiseeko sitä kukaan, tai ostaisiko omakustannetta kukaan, mistä sen tietää. Kirjoittaminen on ainakin terapiaa, jos ei muuta.

        Missä olet oppinut kirjoittamaan? Tuntuu, kuin olisit valmis kirjailija. Sinuun on helppo samaistua. Olet globaali sosiaalisstatuksellisesti, yhteiskunnallisasemallisesti sekä kulttuuripääomallisesti.

        Veikkaan äo:ksesi 135-140.


      • työtön kynäri
        ed. kirjoitti:

        Missä olet oppinut kirjoittamaan? Tuntuu, kuin olisit valmis kirjailija. Sinuun on helppo samaistua. Olet globaali sosiaalisstatuksellisesti, yhteiskunnallisasemallisesti sekä kulttuuripääomallisesti.

        Veikkaan äo:ksesi 135-140.

        Alakerran naapurin tumma kurttunaamainen nainen valmistautui kapakkailtaan kuuntelemalla Celine Dionia, ilmeisesti aivan ilmanvaihtoventtiilin vieressä, koska musiikki ei kuulunut käytävään asti (kävin kuuntelemassa alemmassa kerroksessa), vain asuntooni. Ajattelin käyttää rääkymisen myönteisesti ja menin nukkumaan puoli kuudelta, korvatulppien kanssa tietysti. Heräsin hiukan ennen puoltayötä, kun naapuri saapui tämäniltaisen saaliinsa kanssa ja alkoi rynkyttää paikkoja. Nyt on taas rauha maassa ja minulla kirjoitusvire. Tällaista tunnetta olen odotellut kaikki nämä viikot. Kiitos Celine Dionin, kurttunaaman ja nukkumisen, ja tietysti sinun, 'ed.', ja muiden tämän ketjun kirjoittajien, taidan lopultakin saada sanasuoneni avautumaan taas. Pitkään tätä kuivaa kautta on kestänytkin.

        Jaa, äo:ni testautin nuorempana, kun se oli terävimmillään, eikä se mahdu antamiisi rajoihin. Akateeminen? Tuskin. Lopetin sairaalahoidon taannoin, lääkärin mukaan 'for psycho-social reasons', enkä vieläkään tiedä, mitä se tarkoittaa. Olen hänen kanssaan eri mieltä kuitenkin, varmuuden vuoksi. En ymmärrä virkettäsi globaaliudestani, mutta pidän siitä. Haluaisin olla jotain, mitä voi kuvailla noin hienoilla, pitkillä sanoilla. Sen sijaan aivan rakastan tätä: 'Sinuun on helppo samaistua.' Olisiko noin? Tuntuu mahtavalta ajatella, että joku haluaisi samaistua minuun.

        Nyt poistun tästä keskustelusta. Olette oikeassa. Tarinani ei ole suomalaisen yhteiskunnan kritiikki dokumentaarisesti, siihen en kykene vielä. Se on vain yhden kansalaisen tarinan osia. Sellaisena osannen sen kirjoittaa ilman, että se hajoaa käsiin. En poistu siksi, etten todella välittäisi teistä, vaan päinvastoin siksi, että arvostan teitä. Haluan kertoa teille tarinani, vaikka sitten varoitukseksi, miten voi elää, jos ei paremmin osaa. Kirjoittaminen tapahtuu yksin. Tavataan sitten kirjan sivuilla, toivon.

        Poistuu takavasemmalle, kiitoksin.


      • ed.
        työtön kynäri kirjoitti:

        Alakerran naapurin tumma kurttunaamainen nainen valmistautui kapakkailtaan kuuntelemalla Celine Dionia, ilmeisesti aivan ilmanvaihtoventtiilin vieressä, koska musiikki ei kuulunut käytävään asti (kävin kuuntelemassa alemmassa kerroksessa), vain asuntooni. Ajattelin käyttää rääkymisen myönteisesti ja menin nukkumaan puoli kuudelta, korvatulppien kanssa tietysti. Heräsin hiukan ennen puoltayötä, kun naapuri saapui tämäniltaisen saaliinsa kanssa ja alkoi rynkyttää paikkoja. Nyt on taas rauha maassa ja minulla kirjoitusvire. Tällaista tunnetta olen odotellut kaikki nämä viikot. Kiitos Celine Dionin, kurttunaaman ja nukkumisen, ja tietysti sinun, 'ed.', ja muiden tämän ketjun kirjoittajien, taidan lopultakin saada sanasuoneni avautumaan taas. Pitkään tätä kuivaa kautta on kestänytkin.

        Jaa, äo:ni testautin nuorempana, kun se oli terävimmillään, eikä se mahdu antamiisi rajoihin. Akateeminen? Tuskin. Lopetin sairaalahoidon taannoin, lääkärin mukaan 'for psycho-social reasons', enkä vieläkään tiedä, mitä se tarkoittaa. Olen hänen kanssaan eri mieltä kuitenkin, varmuuden vuoksi. En ymmärrä virkettäsi globaaliudestani, mutta pidän siitä. Haluaisin olla jotain, mitä voi kuvailla noin hienoilla, pitkillä sanoilla. Sen sijaan aivan rakastan tätä: 'Sinuun on helppo samaistua.' Olisiko noin? Tuntuu mahtavalta ajatella, että joku haluaisi samaistua minuun.

        Nyt poistun tästä keskustelusta. Olette oikeassa. Tarinani ei ole suomalaisen yhteiskunnan kritiikki dokumentaarisesti, siihen en kykene vielä. Se on vain yhden kansalaisen tarinan osia. Sellaisena osannen sen kirjoittaa ilman, että se hajoaa käsiin. En poistu siksi, etten todella välittäisi teistä, vaan päinvastoin siksi, että arvostan teitä. Haluan kertoa teille tarinani, vaikka sitten varoitukseksi, miten voi elää, jos ei paremmin osaa. Kirjoittaminen tapahtuu yksin. Tavataan sitten kirjan sivuilla, toivon.

        Poistuu takavasemmalle, kiitoksin.

        Nyt hän muuttui etäiseksi. Haihtui kuin savuna ilmaan. Saaden lukijat ensin kiinnostumaan itsestään...


        *nuolee näppejään*


      • ed.
        työtön kynäri kirjoitti:

        Alakerran naapurin tumma kurttunaamainen nainen valmistautui kapakkailtaan kuuntelemalla Celine Dionia, ilmeisesti aivan ilmanvaihtoventtiilin vieressä, koska musiikki ei kuulunut käytävään asti (kävin kuuntelemassa alemmassa kerroksessa), vain asuntooni. Ajattelin käyttää rääkymisen myönteisesti ja menin nukkumaan puoli kuudelta, korvatulppien kanssa tietysti. Heräsin hiukan ennen puoltayötä, kun naapuri saapui tämäniltaisen saaliinsa kanssa ja alkoi rynkyttää paikkoja. Nyt on taas rauha maassa ja minulla kirjoitusvire. Tällaista tunnetta olen odotellut kaikki nämä viikot. Kiitos Celine Dionin, kurttunaaman ja nukkumisen, ja tietysti sinun, 'ed.', ja muiden tämän ketjun kirjoittajien, taidan lopultakin saada sanasuoneni avautumaan taas. Pitkään tätä kuivaa kautta on kestänytkin.

        Jaa, äo:ni testautin nuorempana, kun se oli terävimmillään, eikä se mahdu antamiisi rajoihin. Akateeminen? Tuskin. Lopetin sairaalahoidon taannoin, lääkärin mukaan 'for psycho-social reasons', enkä vieläkään tiedä, mitä se tarkoittaa. Olen hänen kanssaan eri mieltä kuitenkin, varmuuden vuoksi. En ymmärrä virkettäsi globaaliudestani, mutta pidän siitä. Haluaisin olla jotain, mitä voi kuvailla noin hienoilla, pitkillä sanoilla. Sen sijaan aivan rakastan tätä: 'Sinuun on helppo samaistua.' Olisiko noin? Tuntuu mahtavalta ajatella, että joku haluaisi samaistua minuun.

        Nyt poistun tästä keskustelusta. Olette oikeassa. Tarinani ei ole suomalaisen yhteiskunnan kritiikki dokumentaarisesti, siihen en kykene vielä. Se on vain yhden kansalaisen tarinan osia. Sellaisena osannen sen kirjoittaa ilman, että se hajoaa käsiin. En poistu siksi, etten todella välittäisi teistä, vaan päinvastoin siksi, että arvostan teitä. Haluan kertoa teille tarinani, vaikka sitten varoitukseksi, miten voi elää, jos ei paremmin osaa. Kirjoittaminen tapahtuu yksin. Tavataan sitten kirjan sivuilla, toivon.

        Poistuu takavasemmalle, kiitoksin.

        Aistin, että nyt ollaan hulluuden rajamailla. Siellä sitä ollaan sielu avoimena ja vedetään puoleensa viattomia ohikulkijoita.

        Goethe sinut vieköön.



        Kuka ratsain ulkona yössä lie?
        Läpi viiman ja yön isä lastaan vie;
        isä, piltin on kietonut kainalohon,
        syli suojan suo, syli lämmin on.

        -”Pääs peität - mi, laps, sua peljättää?”
        -”Isä keijujen kuningas - etkö nää? sä kruunun ja laahuksen nääthän tuon?”
        -”Se on lapsi kulta, vain sumua suon.”

        -”Tule, armas laps, sinut kanssani vien!
        me leikimme kauniisti kaiken tien;
        kukat kirjavat viittovat virran luo,
        puvut kultaiset äitini sulle tuo.”


        -”Isä, kuule, etkö sä kuule, kuin
        mua kutsuu se kuiskivin houkutteluin?
        -”Laps, etkö jo tyynny, jo viihtyä voi?
        vain kuivissa lehvissä tuuli soi.”

        -”Tule pois soma poikanen! Tuttuaan
        tytärparveni valmis on vaalimaan;
        kisat yölliset kiitää ja keinuttaa,
        unin tanssi ja laulu sun uinuttaa.”

        -”Isä, katso, tuolla sen tyttäret nään!
        Mua viitaan viittovat synkeään.”
        -”Sen, poikani, tarkoin mä nähdä voin;
        pajut harmaat,vanhat, ne huojuu noin.”

        -”Mua, laps, sulo muotosi houkuttaa;
        sinut ryöstän, jos suosioll` en sua saa.”
        -”Isä, auta, jo keijujen kuningas vie!
        isä, voi, mitä mulle hän tehnyt lie?”


        Isä kauhuin kannusti ratsuaan,
        laps voihkiva, houriva rinnoillaan,
        hädin tuskin saavutti kartanon,
        käsivarrella lapsi jo vainaa on.


      • sinäkö se oot
        työtön kynäri kirjoitti:

        Ai jai, imartele nyt oikein. Rahaa ei Suomi minulle maksele, mutta jokainen ystävällinen sanakin tuntuu hyvältä.

        Itsehillintä tosiaankin, heh heh. Joku voisi olla eri mieltä. Muistini on aika hyvä näissä asioissa, ja pieni nauhuri auttaa asiaa osaltaan. En tiedä, onko tunnekuohun vallassa kirjoittaminen hyvä idea. Tulos saattaa olla liian täynnä itsesääliä. Pieni perspektiivinotto ei liene haitaksi. Suomen suhteen olen sitä tehnyt viime vuosina, ottanut välimatkaa. Olenko vieraantunut liikaa kirjoittaakseni Suomesta vielä, en osaa sanoa tässä vaiheessa. Ensin olin kotiin paluun hurmaannuttama, sitten sossu-työkkäri-kelan masentama. Nyt olen... En tiedä, kuka olen. Outo hyypiö, jolle ei ehkä täällä 'kotonakaan' paikkaa löydy. Toisaalta omituisuus saattaa olla yleisempää kuin luulenkaan, missä tapauksessa olen hyvin tavallinen keskivertopulliainen.

        Itsestään tietysti voi kirjoittaa. Ja jos on ollut tarpeeksi hölmö ja munannut monipuolisesti ympäri maailmaa, jonkinlaista jutunjuurta siitä ehkä saisi. Varsinkin, jos on taipuvainen ekshibitionismiin, sanoilla siis. Niin, siinä on ajatusta. Voihan sitä kirjoittaa. Julkaiseeko sitä kukaan, tai ostaisiko omakustannetta kukaan, mistä sen tietää. Kirjoittaminen on ainakin terapiaa, jos ei muuta.

        http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2010072112071542_ul.shtml


      • ed.

      • työtön kynäilijä
        ed. kirjoitti:

        Aistin, että nyt ollaan hulluuden rajamailla. Siellä sitä ollaan sielu avoimena ja vedetään puoleensa viattomia ohikulkijoita.

        Goethe sinut vieköön.



        Kuka ratsain ulkona yössä lie?
        Läpi viiman ja yön isä lastaan vie;
        isä, piltin on kietonut kainalohon,
        syli suojan suo, syli lämmin on.

        -”Pääs peität - mi, laps, sua peljättää?”
        -”Isä keijujen kuningas - etkö nää? sä kruunun ja laahuksen nääthän tuon?”
        -”Se on lapsi kulta, vain sumua suon.”

        -”Tule, armas laps, sinut kanssani vien!
        me leikimme kauniisti kaiken tien;
        kukat kirjavat viittovat virran luo,
        puvut kultaiset äitini sulle tuo.”


        -”Isä, kuule, etkö sä kuule, kuin
        mua kutsuu se kuiskivin houkutteluin?
        -”Laps, etkö jo tyynny, jo viihtyä voi?
        vain kuivissa lehvissä tuuli soi.”

        -”Tule pois soma poikanen! Tuttuaan
        tytärparveni valmis on vaalimaan;
        kisat yölliset kiitää ja keinuttaa,
        unin tanssi ja laulu sun uinuttaa.”

        -”Isä, katso, tuolla sen tyttäret nään!
        Mua viitaan viittovat synkeään.”
        -”Sen, poikani, tarkoin mä nähdä voin;
        pajut harmaat,vanhat, ne huojuu noin.”

        -”Mua, laps, sulo muotosi houkuttaa;
        sinut ryöstän, jos suosioll` en sua saa.”
        -”Isä, auta, jo keijujen kuningas vie!
        isä, voi, mitä mulle hän tehnyt lie?”


        Isä kauhuin kannusti ratsuaan,
        laps voihkiva, houriva rinnoillaan,
        hädin tuskin saavutti kartanon,
        käsivarrella lapsi jo vainaa on.

        Voi sinua, ed. Voi tätä nettiä, kun se on sellainen houkutus, että viaton kynäilijä retkahtaa aina tökkäämään nettitikun koneeseen sen sijaan, että napsauttaisi ensin WordPadiä ja suoltaisi aamuisen alitajuntansa tuotteet talteen.

        En uskalla blogata. Edes facebook-sivua en pidä. Arvostan yksityisyyttäni toisaalta, haluan paljastaa kokemuksiani toisaalta. Jos kirjoittaisin päivittäin ja antaisin ihmisten lukea heti tuoreeltaan tekstiäni, voisi tulla sanottua asioita, joita harkinnan jälkeen ei sanoisi. Ihanaa, että tämä pikku valitusvirteni jo herätti hiukan vastakaikua. Ajattelepa, miten mukavaa olisi ostaa pikku kirja, josta voi lukea koko tarinan kerralla. Pitää vain ensin kirjoittaa se. Tämä netti vain on liian houkutteleva. Yritän kehitellä terveemmän rutiinin. Nettiä vain sen jälkeen, kun on kirjoittanut elämäkertaa.

        Kyllä minä nyt taidan taas häipyä. Odotan innolla 'tapaamistamme' valmistuneen kirjani lukemisen merkeissä. Siihen menee ainakin kaksi viikkoa, jos kirjoitan koko ajan ja jos kauraryynit ja potut riittävät sinne asti. Vuosia, ellen lakkaa roikkumassa Suomi24:ssa.

        Jonkun toisen, osaavamman, pitäisi kirjoittaa suomalaisen työkkäri-sossu-kelan kyykytyksistä napakka kirja. Miten voimme kutsua hyvinvointivaltioksi maata, jossa niin monet saavat älyttömän suurta palkkaa ja jossa tuhansilla ei ole oikeutta saada mitään, tai ainakaan ei riittävästi elämiseen. Mitä Suomelle on tapahtunut? Oliko täällä aina tällaista?


      • ed.
        työtön kynäilijä kirjoitti:

        Voi sinua, ed. Voi tätä nettiä, kun se on sellainen houkutus, että viaton kynäilijä retkahtaa aina tökkäämään nettitikun koneeseen sen sijaan, että napsauttaisi ensin WordPadiä ja suoltaisi aamuisen alitajuntansa tuotteet talteen.

        En uskalla blogata. Edes facebook-sivua en pidä. Arvostan yksityisyyttäni toisaalta, haluan paljastaa kokemuksiani toisaalta. Jos kirjoittaisin päivittäin ja antaisin ihmisten lukea heti tuoreeltaan tekstiäni, voisi tulla sanottua asioita, joita harkinnan jälkeen ei sanoisi. Ihanaa, että tämä pikku valitusvirteni jo herätti hiukan vastakaikua. Ajattelepa, miten mukavaa olisi ostaa pikku kirja, josta voi lukea koko tarinan kerralla. Pitää vain ensin kirjoittaa se. Tämä netti vain on liian houkutteleva. Yritän kehitellä terveemmän rutiinin. Nettiä vain sen jälkeen, kun on kirjoittanut elämäkertaa.

        Kyllä minä nyt taidan taas häipyä. Odotan innolla 'tapaamistamme' valmistuneen kirjani lukemisen merkeissä. Siihen menee ainakin kaksi viikkoa, jos kirjoitan koko ajan ja jos kauraryynit ja potut riittävät sinne asti. Vuosia, ellen lakkaa roikkumassa Suomi24:ssa.

        Jonkun toisen, osaavamman, pitäisi kirjoittaa suomalaisen työkkäri-sossu-kelan kyykytyksistä napakka kirja. Miten voimme kutsua hyvinvointivaltioksi maata, jossa niin monet saavat älyttömän suurta palkkaa ja jossa tuhansilla ei ole oikeutta saada mitään, tai ainakaan ei riittävästi elämiseen. Mitä Suomelle on tapahtunut? Oliko täällä aina tällaista?

        Kärsin... kärsin... aivan kuin olisit ollut porstuassa tulossa kylään, mutta päätätkin sitten lähteä pois...

        Ei Suomea voi parantaa.


      • ed.
        työtön kynäri kirjoitti:

        Alakerran naapurin tumma kurttunaamainen nainen valmistautui kapakkailtaan kuuntelemalla Celine Dionia, ilmeisesti aivan ilmanvaihtoventtiilin vieressä, koska musiikki ei kuulunut käytävään asti (kävin kuuntelemassa alemmassa kerroksessa), vain asuntooni. Ajattelin käyttää rääkymisen myönteisesti ja menin nukkumaan puoli kuudelta, korvatulppien kanssa tietysti. Heräsin hiukan ennen puoltayötä, kun naapuri saapui tämäniltaisen saaliinsa kanssa ja alkoi rynkyttää paikkoja. Nyt on taas rauha maassa ja minulla kirjoitusvire. Tällaista tunnetta olen odotellut kaikki nämä viikot. Kiitos Celine Dionin, kurttunaaman ja nukkumisen, ja tietysti sinun, 'ed.', ja muiden tämän ketjun kirjoittajien, taidan lopultakin saada sanasuoneni avautumaan taas. Pitkään tätä kuivaa kautta on kestänytkin.

        Jaa, äo:ni testautin nuorempana, kun se oli terävimmillään, eikä se mahdu antamiisi rajoihin. Akateeminen? Tuskin. Lopetin sairaalahoidon taannoin, lääkärin mukaan 'for psycho-social reasons', enkä vieläkään tiedä, mitä se tarkoittaa. Olen hänen kanssaan eri mieltä kuitenkin, varmuuden vuoksi. En ymmärrä virkettäsi globaaliudestani, mutta pidän siitä. Haluaisin olla jotain, mitä voi kuvailla noin hienoilla, pitkillä sanoilla. Sen sijaan aivan rakastan tätä: 'Sinuun on helppo samaistua.' Olisiko noin? Tuntuu mahtavalta ajatella, että joku haluaisi samaistua minuun.

        Nyt poistun tästä keskustelusta. Olette oikeassa. Tarinani ei ole suomalaisen yhteiskunnan kritiikki dokumentaarisesti, siihen en kykene vielä. Se on vain yhden kansalaisen tarinan osia. Sellaisena osannen sen kirjoittaa ilman, että se hajoaa käsiin. En poistu siksi, etten todella välittäisi teistä, vaan päinvastoin siksi, että arvostan teitä. Haluan kertoa teille tarinani, vaikka sitten varoitukseksi, miten voi elää, jos ei paremmin osaa. Kirjoittaminen tapahtuu yksin. Tavataan sitten kirjan sivuilla, toivon.

        Poistuu takavasemmalle, kiitoksin.

        Oli synkkä ja myrskyinen yö...

        Piristä minua ja kerro satu! Pää räjähtää... monesta eri syystä.


    • olen kiinnostunut!

      Ajattelet ilmeisesti dokumentaarista kirjaa?

      Miten yrittäjyys ja taide (kirjallisuus) sopeutuvat toisiinsa?

    • juu juu

      Minäki olin aikoinani kiinan keisari. :D

    • ggmän

      Miks ihmeessä olet tullut takaisin tänne Suomeen viranomaisten kiusattavaksi, jos sulla on hyvämaineinen yritysnimi toisella puollella maapalloa? Miksi et tao sillä rahaa ja jos se ei mitään tuota, niin miksi ihmeessä haluat sen säilyttää, kun siitä luovut saat työmarkkinatukesi.

      • työtön kynäri

        Kuka uskaltaisi aloittaa yrityksen Suomessa? Asiakaskunta jäi sinne kauas, Suomen markkinat ovat aivan erilaiset. Siellä voi aloittaa "yrityksen" ja kasvattaa sitä pikkuhiljaa muiden töiden ohella. Suomessa se olisi tukahdutettu alkuunsa verotuksella ja vakuutusmaksuilla. Tällainen on käsitykseni. Siksi en uskalla jatkaa toimintaa Suomessa.

        Miksi en ottanut nimeä pois rekisteristä? Siksi, koska se nimi on tavallaan osa identiteettiäni ja tulee olemaan vielä jonkin aikaa. Jos se vapautuisi, joku muu ottaisi sen heti käyttöön, tiedän sen. Voin kuvitella monia tapoja, millä he voisivat pilata nimeni. En vain halua antaa siihen mahdollisuutta. Miksi olisin arvokkaampi kansalainen Suomelle, jos minulla ei olisi toiminimeä? Miten hyödyttäisin Suomen yhteiskuntaa sillä, että antaisin jonkun perustaa vaikka jonkin, sanotaan nyt, seksipalvelun tuon yritysnimen alla? Siinä maassa on muutamia todella ilkeitä ihmisiä, jos enemmistö onkin aivan mahtavaa sakkia. En vain halua pilata mainettani muutaman satasen takia.

        Yritän löytää töitä. Se ratkaisisi kaiken. Se ikärasismi, ja se, etten tunne suomalaista yhteiskuntaa, ovat pieni kompastuskivi. Olen kyllä aivan työkykyinen ja -haluinen. Ei Suomessa ole olennaista kiusaavat viranomaiset. Luonto on valtavan kaunis. Suomen kielen puhuminen on jokapäiväinen ilo. Ystävät ovat rakkaita. Kyllä se tästä.


    • työtön kynäri

      Aloitin uuden keskustelun asioistani: http://keskustelu.suomi24.fi/node/10816932#comment-56446179

      Höyryä tulee korvista ja olen nyt täynnä tarmoa. Rahaa minulla ei ole, mutta halu, ja toivottavasti kyky, tehdä jotakin tälle köyhien kyykytykselle. Minun tapauksessani on nyt selvästi rikottu lakia. Jos tilanne ei korjaannu, teen rikosilmoituksen. Kyllä tässä maassa jokaisella, valkoihoisellakin, on oikeus perustoimeentuloon työtä etsiessä. Minun työni taitaa nyt olla kirjoittaa. En ole mikään ihme puhuja, mutta uskoisin osaavani kirjoittaa edes jotenkin ymmärrettävästi ja osaavani ottaa selvää asioista, niin, että voin osoittaa sormella epäkohtaa ja väärintulkintaa ja virhettä ja tahallista vääryyttä ja vaatia korjausta.

      Ymmärrän, että moni masentuu tässä kyykytyksessä. Aletaan kyykyttää takaisin, ja ihan asiallisesti. Nauhoitukset nettiin vaan ja jos on aikaa, niistä tekstiselostukset mukaan. Videoinnista en tiedä, onko se sallittua. Voisiko joku ottaa selvää?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tollokin tajuaa että Timo Vornanen

      oli joutunut äärimmäiseen tilanteeseen ampuessaa yhden laukauksen katuun. Ei poliisi tee tuollaista hetken mielijohteest
      Maailman menoa
      514
      3755
    2. Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta

      Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul
      Maailman menoa
      467
      3444
    3. Timo Vornanen kilahti

      Mikähän sille kansanedustajalle polisiisi miehelle on noin pahasti mennyt hermot , että tulevaisuudensa pilasi totaalise
      Kotka
      143
      3040
    4. Pullonpalautusjärjestelmä muuttuu - paluu menneisyyteen

      EU suuressa viisaudessaan on päättänyt, että pulloja pitää kierrättää. Jos oikein ymmärsin, nykyisen järjestelmänmme ti
      Maailman menoa
      164
      2332
    5. Sininen farmari - Ford Focus- YFB-842 on poliisilta kadoksissa Kauhajärvellä

      https://alibi.fi/uutiset/poliisilta-poikkeuksellinen-vihjepyynto-autossa-oleva-henkilo-on-avuntarpeessa/?shared=29255-2d
      Lapua
      8
      2200
    6. 223
      1638
    7. Onko oikeudenmukaista? Yhdellä taholla yllättävä valta-asema Tähdet, tähdet -voittajan valinnassa!

      Näinpä, onko sinusta tämä oikein? Viime jaksossakin voittaja selvisi vain yhden äänen erolla ja tänä sunnuntaina ensimm
      Tv-sarjat
      23
      1407
    8. No kerros nyt nainen

      Kumpi mielestäsi oli se joka väärinkäsitti kaiken? Nyt voi olla jo rehellinen kun koko tilanne on jo lähes haihtunut.
      Ikävä
      99
      1300
    9. Persukansanedustaja Timo Vornanen ammuskellut Helsingissä

      Poliisi siviiliammatiltaan, luvallinen ase mukana baarissa tällä hemmetin valopääpersulla. Meni eduskunnasta suoraan baa
      Haapavesi
      94
      1291
    10. Nainen, mietit miten minä jaksan

      En voi hyvin. Nykyään elämäni on lähinnä selviytymistä tunnista ja päivästä toiseen. Usein tulee epävarma olo, että mite
      Ikävä
      89
      1100
    Aihe