Oli aika, jolloin Suomi oli olympialaisten mitalisaaliissa aina neljän parhaan joukossa, ja väkilukuunsa suhteutettuna ehdoton ykkönen. Vielä Sidneyn olympialaisten edellä v. 2000 Suomi oli koko olympiahistorian tilastossa kymmenennellä sijalla, katsoin äsken silloin talteen ottamastani Hesarin urheilusivun taulukosta. Kun sen jälkeen Suomi ei ole tainnut kertaakaan päästä edes 30 parhaan joukkoon, ja nyt tuli ilmeisesti kaikkien aikojen pohjanoteeraus, 62.sija, niin miten alas lieneekään nyt Suomi pudonnut. Hieman murheellinen nyt on vanhan miehen, urheilun suuren ystävän mieli.
Näissä kisoissa kaikki pohjoismaat ja kaksi Suomea paljon pienempää Baltian maatakin menivät Suomen edelle, ollen sijaluvuilla: Tanska 29. (9 mitalia, joista 2 kultaa), Liettua 34. (5 mitalia, joista 2 kultaa, Norja 35. (4 mitalia, joista 2 kultaa), Ruotsi 37. (8 mitalia, joista 1 kulta), Latvia 44. (2 mitali, joista 1 kulta). Suhdelukumme saamiemme mitalien määrässä asukaslukuamme kohden oli noista maista heikoin, 0,56 mitalia miljoonaa asukasta kohden.
Väkilukuunsa suhteutettuna Grenada (n. 100 000 asukasta) oli ehdoton ykkönen yhdellä kultamitalillaan, suhde miljoonaa asukasta kohden n. 10, kakkonen lienee ollut 2,7 miljoonan asukkaan Jamaika 12 mitalillaan, joista 4 kultaa, suhdeluvun ollessa lähes 4,5, ja hyvin pärjäsi myös 1,3 miljoonan asukkaan Trinidad neljällä mitalillaan, joista yksi kulta (keihäänheitossa!), suhde miljoonaa asukasta kohden 3,1. Karibian maihinko nyt on siirtynyt varsinainen urheiluhegemonia? Siltä näyttää, sillä tilaston kärkipäässä keikkuu myös Kuuba 15.sijallaan ja 14 mitalillaan, joista viisi kultaa. Kuubassa on kuitenkin väkeä n. 11 miljoonaa, eli tuplasti se, mikä Suomessa, mutta maan mitalisaalis omaan saaliiseemme verrattuna oli lähes viisinkertainen.
Kyllähän varsin hyvin pärjäsivät myös monet Suomea pienemmät Euroopan maat, noiden mainittujen Baltian maiden lisäksi mm. Kroatia 26.sijallaan (6 mitalia, joista 3 kultaa), Slovenia 43.sijallaan (4 mitalia, joista 1 kulta), eikä meistä kauas jäänyt 1,5 miljoonan pieni veljeskansamme Virokaan 64.sijallaan (2 mitalia, hopea ja pronssi).
Eihän huippuyksilöiden esille tulo ole riippuva maan suuruudesta, ei urheilussa enempää kuun muussakaan, vaikkapa tieteissä ja taiteissa. Sen on osoittanut mm. pieni Israel. Mutta suurella maalla tietysti ovat suuremmat resurssit nostaa niitä huippuja enemmän esille. Sen jälleen osoitti kisojen suurin ”mitalirohmu” Yhdysvallat 104 mitalillaan, joista 46 kultaa. Mutta suurista maista ehdoton ykkönen väkiluunsa nähden oli mitalitilastossa kolmanneksi sijoittunut (Yhdysvaltojen ja Kiinan jälkeen) Iso-Britannia 65 mitalillaan, joista 29 kultaa. Suhdeluku väkilukuun ( n. 60 miljoonaa) nähden on n. 1,1, eli lähes tuplaten parempi kuin Suomella.
Kuten jo alussa totesin, hieman murheelliseksi vie tuo nyt saavuttamamme tulos mielen vanhalta mieheltä, joka on saanut nähdä ja kokea elämässään iloisempiakin hetkiä olympialaisten tiimoilta. Mutta täytyy koettaa nauttia siitä vähästäkin, minkä nyt saimme. Näin stadilaisena mieltäni lämmittää, kun suurimman osan mitaleistamme toivat Stadin upeat friidut hienoissa lajeissa vetten päällä! Ja täytyy uskoa, että kyllä me vielä tästä nousemme. Jos olen vielä elossa ja voimissani seuraavien kesäolympialaisten aikana, niin varmaankin matkustan Rioon, joka on ehdottomasti upeimpia käymistäni kaupungeista, sen hienommassa maisemassa ainakaan mikään muu kaupunki ei ole!
Näissä kisoissa kaikki pohjoismaat ja kaksi Suomea paljon pienempää Baltian maatakin menivät Suomen edelle, ollen sijaluvuilla: Tanska 29. (9 mitalia, joista 2 kultaa), Liettua 34. (5 mitalia, joista 2 kultaa, Norja 35. (4 mitalia, joista 2 kultaa), Ruotsi 37. (8 mitalia, joista 1 kulta), Latvia 44. (2 mitali, joista 1 kulta). Suhdelukumme saamiemme mitalien määrässä asukaslukuamme kohden oli noista maista heikoin, 0,56 mitalia miljoonaa asukasta kohden.
Väkilukuunsa suhteutettuna Grenada (n. 100 000 asukasta) oli ehdoton ykkönen yhdellä kultamitalillaan, suhde miljoonaa asukasta kohden n. 10, kakkonen lienee ollut 2,7 miljoonan asukkaan Jamaika 12 mitalillaan, joista 4 kultaa, suhdeluvun ollessa lähes 4,5, ja hyvin pärjäsi myös 1,3 miljoonan asukkaan Trinidad neljällä mitalillaan, joista yksi kulta (keihäänheitossa!), suhde miljoonaa asukasta kohden 3,1. Karibian maihinko nyt on siirtynyt varsinainen urheiluhegemonia? Siltä näyttää, sillä tilaston kärkipäässä keikkuu myös Kuuba 15.sijallaan ja 14 mitalillaan, joista viisi kultaa. Kuubassa on kuitenkin väkeä n. 11 miljoonaa, eli tuplasti se, mikä Suomessa, mutta maan mitalisaalis omaan saaliiseemme verrattuna oli lähes viisinkertainen.
Kyllähän varsin hyvin pärjäsivät myös monet Suomea pienemmät Euroopan maat, noiden mainittujen Baltian maiden lisäksi mm. Kroatia 26.sijallaan (6 mitalia, joista 3 kultaa), Slovenia 43.sijallaan (4 mitalia, joista 1 kulta), eikä meistä kauas jäänyt 1,5 miljoonan pieni veljeskansamme Virokaan 64.sijallaan (2 mitalia, hopea ja pronssi).
Eihän huippuyksilöiden esille tulo ole riippuva maan suuruudesta, ei urheilussa enempää kuun muussakaan, vaikkapa tieteissä ja taiteissa. Sen on osoittanut mm. pieni Israel. Mutta suurella maalla tietysti ovat suuremmat resurssit nostaa niitä huippuja enemmän esille. Sen jälleen osoitti kisojen suurin ”mitalirohmu” Yhdysvallat 104 mitalillaan, joista 46 kultaa. Mutta suurista maista ehdoton ykkönen väkiluunsa nähden oli mitalitilastossa kolmanneksi sijoittunut (Yhdysvaltojen ja Kiinan jälkeen) Iso-Britannia 65 mitalillaan, joista 29 kultaa. Suhdeluku väkilukuun ( n. 60 miljoonaa) nähden on n. 1,1, eli lähes tuplaten parempi kuin Suomella.
Kuten jo alussa totesin, hieman murheelliseksi vie tuo nyt saavuttamamme tulos mielen vanhalta mieheltä, joka on saanut nähdä ja kokea elämässään iloisempiakin hetkiä olympialaisten tiimoilta. Mutta täytyy koettaa nauttia siitä vähästäkin, minkä nyt saimme. Näin stadilaisena mieltäni lämmittää, kun suurimman osan mitaleistamme toivat Stadin upeat friidut hienoissa lajeissa vetten päällä! Ja täytyy uskoa, että kyllä me vielä tästä nousemme. Jos olen vielä elossa ja voimissani seuraavien kesäolympialaisten aikana, niin varmaankin matkustan Rioon, joka on ehdottomasti upeimpia käymistäni kaupungeista, sen hienommassa maisemassa ainakaan mikään muu kaupunki ei ole!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kapi se vain saarnaa sillä varmuudella, jonka
täydellinen tietämättömyys yhdistettynä tyhmyyteen
antavat.
Mitähän tämän "tilastotieteilijän" kirjoitus oikein ajaa takaa. Mistä tässä pitäisi keskustella?
Olympialaiset on muuttunut paljon noista Suomen menestysvuosista, Lajeja on tullut paljon lisää, on trampoliinihyppelyä ja rantalentopalloa sekä paljon muita uusia tuttavuuksia. Olympialaisten osanottajamaita on tullut lisää, Afrikan maat ovat itsenäistyneet, Neuvostoliiton alueelta tulee nykyisin monia erillisiä maita edustajineen, pienistä saarivaltioista tulee osallistujia jne. Mitalien saalistajia on paljon enemmän.
Urheilu ei ole enää sellainen kansallinen intohimon kohde kuin aikanaan. Joukkuelajit ovat syrjäyttäneet yksilölajit, harva nuori jaksaa treenata yksinäistä pitkänmatkan juoksua kun voi harjoitella sisähallissa vaikkapa salibandya.
Suomen olympiamenestys on jatkossakin paljon pienenpää kuin vuosikymmeniä sitten. Siihen meidän on totuttautuminen
Kun puhun avauksessa olympialaisten meille kovin mukavasta historiasta, on kai paikallaan muistaa, että suuruutemme aikoina osanottajamaita oli tietysti paljon vähemmän kuin nyt. Vasta toisen maailmansodan jälkeen ovat itsenäistyneet ja tulleet mukaan mm. nuo menestyvtä Afrikan maat ja useimmat myös noista Karibian maista.
Mutta kyllä jo ihan nykyaikaisten olympilaisten alkuajoista alkaen mukana oli niin paljon maita, ja sellaiset urheilun suurmaat kuin Yhdysvallat, Iso-Britannia, Saksa, Ranska, Italia, Espanja ja monet muut, että sijoittumisemme siinä joukossa jopa neljän parhaan joukkoon ja aina kärkikymmenikköön oli kyllä upea saavutus.
Myös lajeja on tullut hyvin paljon lisää, monia sellaisiakin, joita meillä ei juurikaan harrasteta, mutta ei ole tarpeen etsiä selitystä heikonneelle menestyksellemme sieltäkään. Ihan kaikkia lajeja kun olisi mahdollista harrastaa meilläkin; se toki edellyttäisi yhä lisää taloudellisiakin resursseja ja kenties hajauttaisi liikaa rajallisia urheilullisia resursseja. Jospa saisimme pesäpallon olympialaisten ohjelmaan;)) Mutta kestäisimmeköhän sen, että saattaisimme hävitä siinäkin vaikkapa Trinidadille;))