Eikö muka koskaan kaduta ystävällisyys?

Kiittämättömyys on maailman palkka. Ystävällisyyttäsi ojennat auttavan käden ja sitten käy noin kuin kerroit. Kyllä ketuttaisi minuakin. Itse en ole joutunut kokemaan vastaavaa.

Sen sijaan olen muutaman kerran ollut tilanteessa, jossa vastakkainen sukupuoli on tulkinnut ystävällisyyteni väärin ja siitä on seurannut "hieman" hämillisiä tilanteita. Ystävällisyys ja hymyily on tulkittu flirtiksi, vaikka itselleni se on ollut vain ja ainoastaan normaalia kanssakäymistä.

Aina niitä väärinarviointeja tulee, ja väärinkäsityksiä.
Mutta kai se on kehityksen merkki, tuo ystävällisyys.
Se on kivikaustista perintöä, että ollaan nuija kädessä kohtaamassa toisia ihmisiä..

Onhan tuo mietelause yliampuva, ei sitä ystävällisyyttä kannata joka paikkaan tuhlata.
Tarpeeksi saa turpaansa, niin kyyniseksi sitä tulee.

Hyväksikäyttäjiä on.

Lankkoni on henkilö jolle uppoaa mitä tahansa eikä pinta värähdä.
Vei aikansa ja yhden järjestelmäkameran, Strömmin taulukkokirjan, Fn7,65:n pistoolin, epämäärisen joukon käsityökaluja ja jotain muuta ennen havahtumistani karuun totuuteen.
Ikävintä asiassa onse, että ko. herra kadottaa itsekin kamat.
Luultavasti jakaa edelleen.

Hyvä tuttavaperhe pitkältä ajalta pitää myös itsestään selvyytenä saajan rooliaa ilmaisematta millään tapaa kiitollisuuttaan tai edes sitä, ettei hyötyminen ole itsestään selvyys.
Viimeeksi olimme yhdessä loma-asunnollamme kaksi viikkoa.

Yleensä kanssamatkustajamme osallistuvat jollakin tapaa jääkaapin täyttämiseen tai ainakin kustannusten jakoon.
Mutta nämä eivät.
Yleensä kumppanimme osallistuvat jossakin määrin taloustöihin tai ainakin tarjoutuvat.
Nämä eivät.
Loppusiivoukseen ja sunnon jättökuntoon laittamiseen osallistuminen on ollut muille selviö.
Näille ei.

Sitten, kaiken huipennukseksi olimme vähällä myöhästyä lentsikasta heidän viimehetken kaljoittelunsa vuoksi.
Mennessämme kentälle he ilmoittivat, että sitten kun he menevät sinne, meidän asuntoomme, kahdestaan niin kyllä he jotain tekevätkin!?

Eivät muuten ole menneet eivätkä mene.

Nämä nyt tulivat ensimmäiseksi mieleeni.

Monestikin olen katunut ystävällisyyttä, mutta onneksi se on vähitellen karsiutumassa. Kai siihen menee aikansa, että huomaa olevan sellaisiakin ihmisiä, jotka käyttävät toisia hyväkseen.

Toinen, johon en enää usko, että ystävyydessä ei olisi merkitystä samankaltaisuudella tai samankaltaisella taustalla. Ehkä eniten olen lyönyt päätäni seinään vähemmän älykkäiden ihmisten seurassa. Sellaisten, joilta puuttuu tietynkaltainen pyrkiminen omassa elämässä eteenpäin tai jotka eivät hoida asioitaan.

Kai sitä on oppinut vain huolehtimaan paremmin itsestään ja olematta heittämättä helmiä sioille. Kärjistetysti sanoen.. Joku saattaa kerran käyttää hyväkseen, mutta ei toista kertaa. Samankaltainen asenne kuin äidilläni :)..

Jep joo, muistellaampas vain miten monta on sitä vesilasia ystävällisesti oven
takana olevalle kaupustelijalle hakenut ja sitten huomannut menettäneensä omaisuutta.
Tai ystävällisesti kuunnellut puhelinmyyjää hennomatta sulkea puhelinta ja pian todennut tilanneensa kun ei mitenkään kehdannut kieltäytyä.
Malleja piisaisi vaikka kuinka , valitettavasti.
Jotenkin siinäkin tulisi klaarata se raja milloin on kyse jo muusta kuin ystävällisyydestä.

Otsikossa kirjoitusvirhe sanassa kaduta, sen kuuluu olla katua. Voiko ystävällisyyttä katua? Kyllähän sitä voi katua, mutta eikai siitä mitään hyötyä ole kenellekään. Eikö ole kuitenkin itselläsi hyvä mieli, ettet ole vastannut pahasti jos toinen kuitenkin aiheutti jotain typerää sen ystävällisyyden tehtyäsi tai sanottuasi.

Turhaan sitä kadut. Itsestään hän on tehnyt idiootin panettelemalla ilmaiseksi saadun avun takia. Olisithan tietenkin voinut laittaa tekstarin, että vuokrat ja ruoat olisi voinut maksaakin, niin olisi ollut ehkä varaa valittaa. Useimmat todennäköisesti ajattelivat, että otithan hänet nurkkiisi pyörimään ja syötit. Mitä muuta hän olisi tarvinnut? Että sinä nukut eteisessä ja hän makkarissa? Katkeruus ja vihanpito rasittaa vain sinua itseäsi ja myrkyttää läheisiäsi.

Posetiivari on sen mekaanisen soittopelin käyttäjä

Tuolla otsikossa ylärivillä aika järkyttävä kielioppivirhe, "Voiko ystävällisyyttä kaduta?" Mitä ihmeen "kaduta"? Mitä kieltä tuo on? Suomeksi tuo kuuluu, että "katua".

Olen katunut. Olen katunut viimeksi sitä, että olin ystävällinen ulkomaalaistaustaiselle henkilölle.

Niin että ihan turha ihmetellä kun täst edespäin vain murisen ja vilautan kulmahampaita

Kiittämätön tuttavasi tulee oppimaan kovimman kautta. Karma is a bitch, as they say. Hienoa että olit ystävällinen, toivon että olet sitä jatkossakin. Ystävällisyys on aina hyvästä.

Kaikki tulevat saamaan ansionsa mukaan, ennemmin tai myöhemmin. Fyysisen kehon kuolema ei päästä ketään pälkähästä.

VALITETTAVAN TOTTA! Tällaiset ihmiset ovat tyypillisesti narsisteja. Itse toivun parhallaan "kaverini" synttäreistä!
Nakitti kaikkea jo valmisteluissa mulle, herjasikin kun valmistelut eivät menneet niin kuin hän halusi.
Sitten itse synttäreillä hän oli jättänyt hoitamatta just minun osaamiseni kokoisen duunin ja sain tehdä sellaisen määrän hommia, että siitä olisi saanut maksaa ulkopuoliselle aikalailla.
Hoidin nuo hommat hyvin ja olin täysin poikki, aivan loppu.
Sain yöllä tekstarin jossa hän halusi vetää turpaan, kun en näyttänyt iloiselle hänen juhlissaan.
VITTU ETTÄ ON TOSI JUTTU! Ja ystävyys mennyttä.....

Ei kannata katua jos on ollut ystävällinen jollekin. Olet osoittanut vain olevasi hieno ihminen, ikävä että jotkut eivät vain osaa arvostaa sitä eivätkä itse ole sallaisia. mutta Kannattaa vain unohtaa tällaiset tyypit ja olla edelleen ystävällinen oma itsensä kaikille. Ei pidä muuttua tunteettomaksi ja välinpitämättömäksi sentakia että pettyy ihmisiin, mutta tietenkin kannattaa ottaa opiksi ettei anna kenenkään moukan hyväksi käyttää itseään. Jos ihminen kohtelee sinua huonosti, varsinkin kun olet vielä auttanut häntä, se johtuu vain siitä että hänellä itsellään on vakavia ongelmia tunne-elämässään. Hyvällä itsetunnolla varustettu ja tervehenkinen ihminen osaa arvostaa toisen ystävällisyyttä. Kun ymmärrät tämän toisen käytöksen johtuneen hänen omista ongelmistaan, ei sínusta, sinun on helppo antaa anteeksi ja jatkaa eteenpäin.

Ja usein kuulee käytettävän relatiivipronominina kuka-sanaa , vaikka se on kieliopin mukaan joka.
Myös ärsyttävää huomata, kuinka desimaalipilkun tilalla käytetään virheellisesti pistettä kuten anglosaksisissa maissa.

ite olen ennen aikaa auttanut kaveria/kavereita ilmaiseksi rakennus töissä ruokapalkalla.. js muutenkin auttanut. ja kun itse kysyin tässä jokin vuosi sitten apua ja en saanut. ja nyt olen päättänyt sen että enään en auta ja tee mitään ilmaiseksi.. eli olen katkera loppuelämäni. kun on pitänyt olla liian ystävällinen jne. ja nuo rakennus ja muut työt mitä olen auttanut. ne ei ole ollut mitään yhden tunnin tai yhdenpäivä töitä tai apuja.. ne on ollut viikkojen juttuja.. jotku voi olla tästä että onko järkeä olla enään katkera.. niin laittakaa omalle kohdalle... niin ymmärrätte sitten.. nytkin nuo kyseiset kaverit on kysellyt apuja. mutta olen laittanut tunti taksan kohdalle. niin eipä ole sitten enään kiinnostanut apuni.. ja ei kyllä yhtään ahdista.. jollain 3 euron taksalla kyllä pääsee. mutta ei kiinnosta

Harvoin olen katunut ystävällisyyttä,
useimmin asioita, jolloin olisin voinut ajoissa toimia, puuttua tapahtumien kulkuun, ennen kuin mitään ikävämpää tapahtuu.

Kadun hetkiä, jolloin olen ollut liian arka tai liian itsekäs auttaakseni itseäni heikompia (jälkiviisaus on tietysti aina helppoa, eikä auta ketään).

Nuorena olin "maailmanparantaja", uskoin ihmisyyteen. En usko enää, elämän raadollisuutta seuranneena ja erittäin ikävääkin palautetta joskus saaneena.

Mutta, silti; yritän edelleen aina auttaa konkreettisesti, kun huomaan tilanteen, mihin pitäisi puuttua. Se ei ole minulta pois, jos autan toisia. Päinvastoin, ystävällisyys ja hyvyys kertautuu, jos ei juuri nyt, ehkä myöhemmin...

Taitaa enämpi olla näitä eukkojen touhuja. Mitä olen kundikavereita majoitellut, niin kossupullo ja kiitokset on ana tullu päälle.

Jeesus sanoi jos joku lyö,niin käännä toinenkin poski,mutta sehän kyllä tapettiinki sitte,niinku muutkin kiltit maailmanparantajat kuolee ennenaikasesti.

Jos se henkilö pyytää sinulta apua vaikka käydä kaupassa niin voit kieltäytyä kiireisiin vedoten mutta jos hän on jossakin kuoleman vaarallisessa tilassa niin silloin kyllä joudut auttamaan häntä...

Hiukan monipuolisesta systeemistä on kysymys kun puhutaan ihmissuhteista.
Ne yleensä muodostuu ajanmyötä, ja kun aikaa kuluu, nekin pitää aatella hiukan sen tilanteen mukaan.

Tarkoitan lähinnä sitä että juu on se kiva stereotypistää ja käsitteistää ystävyys hyväksikäyttö suhteiksi taikka nähdä se laajemmin symbioottisena suhteena, mutta kun sun suhde esim, rahaan tai mammonaan muuttuu, välittyy se noihin suhteisiin ja taas asiat on toisin.

Koita pitää varasi. Ilmeisesti olet periksiantava ja hyväntahtoinen, joten sulta saa lainattua kaikkee helposti.

Jos tulee suuttumus ystävää kohtaan, eiköhän se ole vaan merkki siitä että sun pitää harjoittaa hiukan enemmän varovaisuutta.

Pidä varasi :)

...

Kerran autoin puolituttua naapuria pc hommissa, ja selvis jälkikäteen hauskahomma... kaiken avun sijasta sain haukut päälle.

Seuraavalla kerralla kun tuli avun tarve taas ajankohtaiseksi, ilmoitin vaan että multa ei enää apua noihin juttuihin irtoa... että opin kerrasta.

--> pidä varasi

Hyvän pitää saada kiertää. Tehään hyvää odottamatta kiitosta! A tekee hyvää B:lle. Sit B tekee hyvää C:lle kun sille on tullut hyvä mieli A:n tekemästä hyvästä! Näin homman pitäis toimia. Saa tietty B olla kiva myös A:lle! Älkää kätkekö onneenne siis :)

Kuka helvetin kielipuoli tuon etusivulla olevan aloituksen on vääntänyt????

Suomi24:n toimituksellinen taso ei ennenkään ole päätä huimannut, mutta nyt teille näköjään pääsee töihin vaikka alkeellisinkin suomen kielen kielioppi olisi täysin hakusessa. Aivan käsittämätön määrä virheitä!

"Voiko ystävällisyyttä kaduta"
p.o. "Voiko ystävällisyyttä katua"

"et voi ikinä kaduta"
p.o. "et voi ikinä katua"

"Oletko sinä kadunnut"
p.o. "oletko sinä katunut"

Miten joku yleensä voi taivuttaa noinkin yleisen sanan täysin metsään????

Jos tuolle vähälahjaiselle jotain palkkaakin vielä maksatte, niin lopettakaa ja välittömästi. Ala-asteen kolmasluokkalainenkin osaisi teille tuon tekstin oikein laatia ja tyytyisi tikkaripalkkaan.

Ironisinta on tietysti että nuo virheet ovat ainoastaan Suomi24:n tekstissä; itse ketjun aloittaja on osannut sanan täysin oikein!

Mieheni lainasi autoaan aina kaverilleen, jopa keskellä yötä saattoi tulla puhelinsoitto ja mies vei auton hänelle lainaan, kun vaimo oli synnyttämäisillään, vaan eipä sitten ollutkaan, jne. Kerran sitten mies oli töissä ja kieltäytyi antamasta enää autoaan lainaan. Kaveri suuttui eikä ole sen jälkeen enää puhunut hänelle.

Olen miettinyt parikin kertaa, että mitäköhän ihmettä mahtanut kaverin päässä liikkua. Aikamoisen palveluksen teki, keskellä yötä ei monikaan lähtisi autoaan viemään toiselle edes raskauden takia, taksitkin kun on keksitty. Eikä paljon kiitosta herunut...

älkää kuulkaa kadutko, tai joudutte kadulle!!! t: nimimerkki epätietoinen tarjoustalon orja

Autoin erästä hyypiötä kertomalla hänelle totuuden poikakaveristaan. Sain raivoisan hyökkäyksen päälleni, ei uskonut ja nytkin hän huorittelee mua ympäriinsä.
Tooosi kiva.. joillekin totuus näyttää olevan liikaa..
Kadun että avasin suuni, koska olisi ollut oikein, että se ämmä olisi jäänyt tietämättömyyteen jätkänsä touhuista. Toisaalta olen tyytyväinen, koska kävipähän ilmi kuinka pelle se muija ite on, eikä mun tartte kattella sellaisia pässejä enää kumpaakaan.

>et voi ikinä kaduta jos olet ystävällinen

Joko tuollainen ihmeellinen mongerrus on levinnyt Positiivareihinkin?

Ystävällisyyttä ei tarvitse koskaan katua, jos joku haluaa mustamaalata ystävällisyyden kokemisen jälkeen, se on hänen ongelmansa. Sinulla on kuitenkin jotakin sellaista annettavana, jota ei tuolla pahaa puhuvalla ihmisellä ole; positiivinen asenne ja ystävällisyys, jota ei tarvitse katua. Se on sinun voimavarasi, olet vain oma itsesi.

Joo, olen katunut. Joskus tilanteissa kun ajattelee että joustaa, etenkin miesten kanssa työskennellessä, he tulkitsevat sen tyhmyytenä, kyvyttömyytenä ja ovat valmiita sitten kohtelemaan sinua sen mukaisesti, vaikka olet vain antanut tilaa. Kun taas potkit heitä päähän, olet heti tosi kykenevä...
Olen huomannut että todella usein pitäisi olla todella tyly, tympeä, ja mitä paskapäisempi sen älykkäämpi. Suomessa on kyynisyys = älykkyys. Ja kun vaan olet ahne, työnnät muut pois tieltä, totinen, ehdottoman totinen, kaikki kenellä on hauskaa on lapsellisia ja tyhmiä, ja ystävällinen, on tyhmiä. Ystävällisyys ja sydämellisyys on "omaa tyhmyyttä" esimerkiksi just kun autat ja tuletkin hyväksi käytetyksi. Ei että sinua lohdutettaisiin, vaan että todetaan miten tyhmä ja sinisilmäinen olit.

Eli, jos haluat olla älykäs, päästä eteenpäin, ja tulla kohdelluksi kunnioituksella, muista olla ystävällinen vain niille, keneltä odotat jotain (=nuoleskelu) ja kenen kanssa aiot luoda suhteita (joku työ- tai seksi). Unoha ns. hyödyttämät ihmiset, turhaan ystävälliset (hauskat jne. ) etenkin naiset, on vaan tyhmiä.
Mielellään ole kyyninen, kylmä ja mene eteenpäin vaikka muiden kustannuksella. Muuten tulet katumaan: et koskaan saa arvostusta, et pääse eteenpäin, sinua pidetään tyhmänä, käytetään hyväksi tai ainakin yritetään... ja sitä rataa.

Positiivareilla on kiva utopia, ikävä kyllä maailma ei vaan toimi niin.

Mutta positiivarit on hieman sama kun amerikkalaisten new age "kyllä saat sen mitä ajattelet, jumala antaa kun katsot ansainneesi" jne. millä vain ja ainoastaan annetaan rikkaille suurempi oikeus olla rikkaita ja vaikka riistää (hehän ajattelevat oikein, osaavat arvostaa asioita ja ansaitsevat asemansa. He ovat sen myös ennen syntymää jo valinneet...) ja köyhyys on köyhien oma vika (juuh, se on heidän oppiläksynsä, jonka he ihan itse ovat valinneet ja kyllä he vaan eivät osaa rakastaa rahaa. Maailmassa on oikeasti tasa-arvo ja kaikille kaikkea, se on vaan se köyhien asenne mikä on väärä... Kuten kidutettujen, tapettujen, pahoinpideltyjen, sairaiden, vammaisten jne. jne. jotka ihan itse valitsevat oman kohtalonsa, eikä siihen tarvitse puuttua eikä reagoida).

Henkisyyttä etsivät sortuvat ensin kaikenmaailman selfhelp-oppaisiin, rakentavat itsestään Jumalan, joka ajatuksen voimalla maailmaa hallitsee ja tokihan he tietävät totuuden siitä, mikä on mikin. Tässä uskossa pysyy hassua kyllä vain ne hyväosaiset ja ne ketkä eivät saa turpiinsa. Muut palaavat sieltä "henkisyyden maailmasta" viimeistään 10 vuodessa takaisin, kun huomaavat ettei valaistusta saada jauhamalla pa*kaa.

Positiivisuus on hyvästä, jos on realisti.

kantapään kautta olen oppinut, ja siksi pidän reviirini, kotiini en pyydä edes omia sukulaisia, jos alkoholiongelma, he vasta osaavat manipuloida omakis edukseen ja haukkuvat jos ei heitä hyysää..sitä se viina tekee..

ettei yksikään hyvä teko jää kostamatta.

Näin se on.

Vaikka minua on yritetty käyttää tuttavien taholta joskus hyväksi ja vähän käytettykkin, niin en minä niitä kadu. Hyvä vaan kun kysesten tyyppien moraali on käynyt selväksi, niin on voinut lakata pitämästä heihin yhteyttä. Tai ainakin voi suoraan kieltäytyä jos yrittävät hyötyä jotenkin.

Kerran voin auttaa kun pyydetään, mutta jos se tuntuu hyväksikäytöltä, niin toista kertaa en auta.

Ei ystävällisyyttä ja avuliaisuutta tarvitse katua, vaikka siitä olisi
palkkiona vain kiittämättömyyttä.
Jos meillä on ystävällisyyteemme syy motiivi, niin että haluamme siitä kiitosta, niin silloin tulee katumus
Jos teemme sen ilman motiivia, niin silloin emme odota kiitosta, niin silloin olemme kiittäneet itse itseämme josta saamme energiaa elämäämme

Kulostaa tositutulle. Oon tullu siihen tulokseen, ettei kannata auttaa ketään, ellei apua pyydetä. Hyvinkin vastaavia kokemuksia, mitä sinulla.

Monesti isommankin projektin jälkeen ainoana palkkana on ollut v-tuilu. Ei ole mukavaa, kun on hyvää hyvyyttään koittanut auttaa, käyttänyt omaa aikaa yms, eikä saa edes kiitosta.

Nyt olen pikkuhiljaa oppinut pitämään pääni kiinni, enkä auta vapaaehtoisesti ketään, koska huonon mielen ja haukut siinä enintään saa palkaksi.

Voi aikoja voi tapoja

Olen ollut liian ystävällinen.
Sukulaiset ja tuttavat miltei valloittavat asuntoni ja mökkini. Saan olla kuitenkin vielä kodissani kunhan palvelen heitä hyvin.
Ylläoleva on aika kyynistä, tuollaiselta alkaa tuntumaan.
Olen joskus miettinyt, ostaisikohan jostain korvesta mökin, kieltäisi antamasta osoitetitojaan, vaihtaisi puhelinumeron salaiseksi.
Toinen vaihtoehto olisi muuttaa ulkomaille eikä kertoa kenellekään mihin on mennyt.
En ole nynnerö, osaan jopa sanoa ei, mutta kohdalleni on osunut sellaisia ihmisiä joilla on erittäin itsekäs luonne ja paksu nahka. Olen rauhaa rakastava. Viihtyisin omissa oloissani touhuten omien asioideni parissa.

Kaikki sujui tuttujen ja kavereidenkin kanssa siihen saakka hyvin kunnes ne saivat pikkuhiljaa selville että minusta oli tullut pidemmän ajan kuluessa monimiljonääri. Pahimmat haukkuivat minut pystyyn siltä seisomalta ja helpommat tapaukset juoruavat selän takana asioita joista he eivät tiedä mitään. Olen viimeisten parin vuosikymmenen aikana tehnyt em. ryhmälle paljon hyviä asioita hankkimalla heille autoja ym. tavaraa omakustannushintaan Euroopasta, siellä usein käydessäni. Enää en viitsi sillä tyhjän saa pyytämättäkin ja mukavampaa on käydä maailmalla ilman stressiä siitä että löytää juuri sellaista tilattua tavaraa (= Saksan halvinta mutta hyvää) jota "ystävät" haluaisivat. Onneksi ostettiin talo sellaiselta alueelta johon ei entisillä tutuilla ole enää asiaa ja portilla kameravalvonta. On selvästi parempi juttu että uudet ystävät kuuluvat samaan taloudelliseen viiteryhmään kuin itsekin on. Kateuden määrä tuntuu olevan kasvussa koko ajan joten on viisasta pitää vähän etäisyyttä muutenkin.

kyllä kadun. Ystävällisesti annoin erään ihmisen hoitaa kallista hevostani. Hän halusi sen ostaa, mutta vanhemmiltani sen juoni pilkkahinnalla, ja haukkui minut pystyyn. Sopimukseen piti kuulua ns. hevosen tapaamisoikeus. Eipä tainnutkaan kuulua

Jotkut ihmiset löytävät aina sen polun selänpuukotukseen eikä silloin ole kyse sinusta itsestäsi. Se on sellainen piirre jota ei välttämättä huomaa ajoissa.

Olen monta ystävää menettänyt mutta sen takia ettei heitä ole enää kiinnostanut kertoa miksi eivät halunneet olla tekemisissä kanssani. Sille ei voi mitään eikä se itsestä ole kiinni vaan niiden henkilöiden persoonista jotka eivät täsmää omaasi.

On jatkettava eteenpäin ja löydettävä juuri niitä sopivia ihmisiä itsellesi jättäen menneet opituksi ja omaan arvoonsa.

olen ollut liian hyväsydäminen ystävä eräälle, joka ei ansainnut. Annoin ulkomailta ostamani villatakin hänelle jostain ihmeen syystä, jälkeenpäin puukotti selkääni, ja ystävyytemme loppui, muttei tää koskaan tajunnut antaa takaisin villatakkiani.Kaduin todella.
Toinen sukulaiseni ei vieläkään ymmärrä olla kiitollinen avusta jota sai usean vuoden ajan sukulaisiltaan jotka auttoi häntä lähes kaikessa, antoivat vaatteitaan, tavaroitaan jotka hän hajotti, sitten piilotti ne jne. härskisti puukotaa selkään mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla, miten vaan ikinä pystyy. Kateutta kai...

kadutin mieleni kun näitä Pölhö-Petterien tekstejä luin. Puistattaa vieläkin niin, että menen kadun taa. Oikokaa näitä pilikullilleen niin saatte tekin aikanne kulumaan ..

minä oli ystävällinen entiselle puolisolle vielä eron jälkeen ja remontoimme hänen kotiinsa makuuhuoneen, maksoin parketit ym ja tein mukana remontin, kunnes paljastu, että hän toi sinne uuden puolison, eikä enää pyytänyt kylään..

Ei sen ystävällisyyden nyt mitään vaihtokauppaa tarvitse olla, mutta rajansa kaikella. Jos vielä täyden kiittämättömyyden lisäksi saa ansaitsematonta lokaa niskaansa, kai se nyt hieman rajoittaa höveliyttä jatkossa.

tse otin aikoinaan siskon pojan (vaikea tapaus, narsistinen, lapsellinen ikäisekseen ja mikään mitä hän tekee ei olen väärin tai tuomittavaa tyyppi) asumaan luokseni, koska kukaan muu suvussa ei halunnut auttaa ja hän itse pyysi päästä luokseni, oli sössinyt asiansa pahasti, koulut jättäny kesken, sanonu ittensä irti vakipaikasta, hurahtanu pikavippeihin ja osamaksuihin ja oli nyt ulosotossa ja kusessa kaikinpuolin.

Aluksi se sujui ihan kohtalaisesti, mutta sitten havaitsin että yksityiselämäni oli täysin mennyttä, en voinut kutsua ketään kylään, hän änki aina mukaan tai sitten salakuunteli, kyttäs ja kuunteli myös puheluitani jne eli ei hääviä, sitte hän häipyi kesän tullen takasin etelään joka oli sovittu yhdessä, hän halusi sinne, aikoi palata syksyllä takaisin, aioittiin hankkia molemmat pienemmät asunnot ja asua erillään, mutta että auttaisin häntä mikäli hätä ja tiukka paikka tulisi. No hän ilmoitti ettei palaisikaan. Jouduin muuttamaan pienempään asuntoon koska ei ollut varaa pitää niin suurta asuntoa yksin, hän jätti kamansa, tosin pakattuna, ne vietiin kotitaloni navettaan odottaan että hän ne hakisi. Meni hetki ja asia olikin kääntynyt niin että minä olin potkinut hänet kuulemma pihalle, hankkinut pienemmän asunnon jottei hän mahtuisi enää sinne, miten helv*tissä se nulikka kuvitteli minun kaiken yksin maksavan.. (ääliö) itsekkin olin opiskelia silloin, siskoni on minua 17vuotta vanhempi joten laskekaa siitä. Eihän mua omalta osaltani haittaa, mutta siinä meni sitten välit myös siskoon, siskon ja äidin välit menivät pilalle ja he eivät ole sen jälkeen edes tavanneet. Sitten paljastui ihan muita reittejä pitkin että tämä ihastuttava siskonpoika, haukkui minua netissä varas, huora, sukurutsaaja jne.. jolloin nostin maitoni, ilmoitin että mikäli hän ei heti poista kyseisä tekstejään niin nostan kunnianloukkauksesta syytteen. No se tepsi, mutta varmaa tietysti on että paskaa sieltä tulee niskaan loppuelämän ajan.

Eli nykyään katson, ketä autan ja millä tavalla jos autan.

Se joka väittää ettei ystävällisyys muka ei maksa mitään, laskekaa siitä.

Kyllähän ystävällisyys harmittaa juuri silloin kun siitä saa itse haukut. Työkaveri töissä pyysi apuani. Hänen pyynnöstään arvioin tilanteen oman kokemukseni perusteella ja annoin hänelle sopvat välineet tilanteen varmistamiseksi. Seuraavaksi sain haukut, kun en ollut tehnyt tätä arviota hänen puolestaan, vaan olettanut, että hän itse tekisi sen. Kyllä tuli sellainen olo, että ei olisi kannattanut yrittää auttaa.

Kyllä on joissakin tapauksissa kaduttanut oma ystävällisyyteni jälkeenpäin joissakin ihmissuhteissani, vaikkakin myönnän kyllä itsekin olleeni joillekin ihmisille ensin ystävällinen, ja sitten jostain syystä joutunut lopettamaan ihmissuhteen ylläpidon.

Kokemusta minullakin...

Lopputuloksena oli se, että latelin suorat sanat ja tiesin sillä katkaisevani loputtoman ikävän ihmissuhteen.

Halusin henkilön tietävän ajatukseni ja annoin tavallaan hänelle vallan häipyä elämästäni.

Vanhaa sketsiä siteeratakseni - tuollaiset ihmiset eivät mitään niin pelkää kuin totuutta ja vastoinkäymisiä!