Kypsät ja sielukkaat 60:set?

Enpä ole enää kypsynyt, olan alkanut jo mädäntyä.
Kaikella on ikänsä ja kaikella aikansa.
Sitäpaitsi olen oppinut itseni jo niin kauan sitten.
Nyt on vain ykshailee enää jäljellä.
H.

Voin sanoa, että kohdat: b, c ja e... Niissä olen kypsymistä havainnut...
a ja d kohdat ovat vielä hakusessa...

Tietämykseni on laajentunut, myös omasta rajallisuudestani.
Nuoruuden kuvitelmani kaikkivoupuudestani on lähes lopahtanut.

Muusta en tiedä, kun en ole kelvollinen itseäni ja laatutasoani mittaamaan.
Joillakin kun on liikaa itsekriittisyyttä, joiltakin se puuttuuu täysin.

Moneen asiaan olen kyllä "kypsynyt, vaikkaja joululauluihin jo lokakuun TV:ssä. ;))
Pikku asia, mutta kyrsii kyllä.

Pastat, ihan syntisiä kuolevaisia ollaan vieläkin..puhun vain omasta puolestani..

KYLLÄ !

Kun ihminen vanhenee hän pehmenee kaikella tavalla. Hmm-m tietty ympärysmitta pehmenee.

Olen kypsynyt jos vertaan itseäni nuorempana, kaikilla mainituilla alueilla.
Mutta täydellistä en ehdi tavoittaa lähellekään tämän lyhyen elämäni aikana missään noista aloittajan mainitsemissa asioissa.

Riittäkö se, että tunnen itseni jo ylikypsäksi?

Nojoo, miten arvioidaan "merkittävästi kypsyminen"? Ja "myöhemmällä iällä", sekin on kuin veteen piirretty viiva. Kypsästä ja sielukkaasta en mene takuuseen, mutta yritän olla rehellinen:

a) suvaitsevaisuus ja ennakkoluulottomuus - luulen petranneeni

b) aitous ja rehellisyys - olen varmaan samanlainen "kirkasotsa" kuin nuorenakin, valitettavasti. Pitäisi osata vähän enemmän näytellä... en taida ikuna oppia

c) henkinen itsenäisyys ja arvot - ajattelen edelleen omilla aivoillani, perusteena opiskelu, omat elämänkokemukset ja tietenkin kasvuympäristön arvot, joita olen kuitenkin melko rajusti muokannut elämänkokemukseeni luottaen

d) intuitioon ja sydämen ääneen luottaminen - en hötkyile, mutta nautin elämästä. Luotan intuitioon varsinkin silloin kun uusia, tuntemattomia ihmisiä tulee vastaan, ja sanoisin että on pelittänyt aika hyvin

e) rohkeus ja heittäytyminen - tässä olen edistynyt iän myötä huomattavasti, mutta vielä on parantamisen varaa

Minulla on ollut nuo kaikki ominaisuudet jo syntymälahjoina.

Minullakin. Vaanpa vika on minun, koska olen arvostanut elämääni yksineläjänä.

Häh ? Kypsät ja sielukkaat ? Anna mun kaikki kestää..))

Mutta aina pitää vastata kun kysytään.

a) ennakkoluulottomuus kasvanut, suvaitsevaisuus vähentynyt. Miksi muuten suvaitsevaisuus katsotaan hyveeksi? Pitääkö vääryyttä suvaita, tai epätasa-arvoa ?
b) laiskuuttani olen "aito", ilkeyttäni rehellinen. Onko tää kypsyyttä ?
c) henkinen itsenäisyys on aina tuottanut minulle pelkkää vaikeutta - kunpa pääsisin siitä tai oppisin sen kätkemään. Arvoihin pätee sama, ne herättävät yleensä närää, ne halutaan osoittaa vääriksi.
d) intuitio ja sydämen ääni ? Niitäkin olen oppinut epäilemään. Itsehän niistäkin päättää, että ne niitä ovat.
e) rohkeus ja heittäytyminen ? Vähän olen opetellut varomaan vanhemmiten. On hyvä tietää omat rajansa ja muidenkin rajat. En enää näe rajanylityksissä ja/tai rajaloukkauksissa mitään sankarillista - vai sanonko näin vain siksi, etten viitsi vaivautua ?

Eli mätänemään päin ollaan täälläkin..))

a) suvaitsevaisuus ja ennakkoluulottomuus
Nuorena ennakkoluulottomana nain liikaa alkoholia käyttävän miehen, jonka juomista suvaitsin parisenkymmentä vuotta. Seuraavaksi kuvittelin että voin luottaa ihmiseen jonka kanssa suhde alkoi valheista, petyin. Olen parantunut tästä vaivasta enkä suvaitse enää mitä tahansa itseeni kohdistuvaa sortoa, enkä lähde ennakkoluulottomasti yhteenkään suhteeseen, vaan selvitän ensin henkilön taustat

b) aitous ja rehellisyys
Jos aitous ja rehellisyys on samaa kuin suorapuheisuus ja toisten loukkaaminen, niin en ole kumpaakaan, mielestäni aito ja rehellinen ai tahallisesti loukkaa ketään vaan osaa pitää suunsa kiinni oikeissa paikoissa. Olen erittäin aito ja rehellinen luonnon ja itseni suhteen.

c) henkinen itsenäisyys ja arvot
Itsenäisenä elävänä on itsenäisyys ja itsekkyys kasvanut oman henkisen ja fyysisen elintilan suhteen niin, etten todennäköisesti enää sitä tule toisen kanssa kovin läheisesti jakamaan. Arvot ovat tulleet äidinmaidossa, välillä olivat hieman hukassa mutta ovat löytyneet takaisin.

d) intuitioon ja sydämen ääneen luottaminen
olen kypsynyt, en luota enää

e) rohkeus ja heittäytyminen
Olen oppinut että rohkeus ei ole sama kuin tyhmyys ja heittäytyä ei kannata muiden kuin itsensä varaan.

Olen sitä mieltä,että siankorvista ei tule silkkikukkaroita iänkään myötä eli jollei omaa kykyjä ja halua muuttua, ei tule valmistakaan. Kun tätä palstaa lukee ja varsinkin vielä vanhempien aatoksia itsestään ja muista, päätyy väkisinkin lopputulokseen,että suurin osa porukasta voi huoletta vastata kaikkiin kohtiin ei. Ne, jotka vastaavat niihin itse kyllä, halkeavat varmasti itsekehuun piakkoin, sillä he ovat täydellisiä vaarallisessa määrin.

On aika turhaa kysyä tällaisia asioita henkilöltä itseltään, koska aniharvoin itse huomaamme muuttuneemme tai yliarvioimme/aliarvioimme varsinkin, kun aloituksessa mainitaan adjektiivi merkittävästi. Verrattuna siis mihin? Mikä on merkittävää kenenkin mielestä ? Käsitteitä, jotka ovat yhtä hämäriä kuin twilight zone. No, saahan sitä kysyä. Palstalaiset voinevatkin kysellä lähimmiltään näitä asioita. Heillä on varmasti asiasta mielipide/mielipiteitä, jos kehtaavat ne sanoa ja jos kehtaatte kuunnella.

Aivan rehellisesti sanottuna, mistä aloittaja ei varmasti pidä yhtään sen enempää kuin tämän vastauksen lukeneet (koska en silitä): aitous ja rehellisyys esimerkiksi. Voiko joku vakavasti väittää,että me aina aikuisina muka olemme rehellisiä ja aitoja? Ei kai sentään. Ja jos joku muka on aito ja rehellinen, hän siis olisi kehittynyt vielä aidommaksi ja vielä rehellisemmäksi. Siinä tulee jo mieleen, että olisiko kysyinen yksilö ollut pitkään hoidettavana harhakuvitelmien vuoksi. Tai että vaihtoehtoisesti joku olisi kehittynyt vähemmän aidoksi ja rehelliseksi eli epähelliseksi, mikä pitäisi sisällään jo rikollisuudenkin. Siitä vaan rehellisesti ja aidosti tunnustamaan!

Joskus ärsyttää tuo sektorin viljeleminen yleiskielessä ja paikoissa, johon se ei istu. Yhtä kamalia ovat projekti, visio, rationaalinen, image jne. Kaikille näille sanoille löytyy hyvä suomenkielinen ilmaisu. Niin myös sektorille, kunhan aloittaja vaivautuu penkomaan eri sektoreitaan. Eikä siihen tarvita edes intuitiota, heittäytymistä sitäkin enemmän.

En ole hyvä small talkissa (jatketaan nyt sitten sektori-linjalla). Aloittaja varmasti on, sillä tämä aihe on juuri sitä kevyttä hölynpölyä, jota enimmäkseen naiset harrastavat, kun haluavat vaikuttaa älykkäiltä. Onhan sekin kehitystä, ehkä merkittävääkin.

Viisastunut olen - eikö se sisällä nuo kaikki. Muut voivat analysoida miten käytännössä toimii.

Härregyy, että onkin sitten sielukas nainen tuo Katri Helena! Mun käy kateeksi hänen kalakaveriaan ;) Siinä on esimerkillinen, elämässään rohkea ja avoimen utelias nainen.

Sanotaan näin....ISMO !

johdossa suomen politiikassa, ja seuraukset ovat ja tulevat olemaan
k a r m e i t a !!!




jooo, kyllä voi sanoa,,,, ollaan jo ylikypsiä, jostaki päästä jopa homeessa,
olemme tarpeetton home kasa yhteiskunnassamme, vain kokoomuksen kataisella on työtä, ja jutta riepu vie viimesetki velkarahamme etelän hunsvotti valtioille,
vaikka oman maan kansalaiset tarvitsisivat joka euron omaan maan isvestointeihin,,, i d i o o t i m a i s t a politiikkaa nykyään,,,
suurin osa kansatamme on pantu nurkaan työttömänä homehtumaan

, jopa lapsiperheen korkeasti koulutetut vanhemmat on röyhkeästi
s y r j ä y t e t t y kokoomuksen ja hallituksen toimesta homehtumaan lopullisesti elämästä pois,,

miten kokoomus ja katainen k e h t a a katsoa politiikkansa seurauksia häpeämättä itse ????

kehtaa tietenki katsoa ku on niin h e l v e t i n tyhmä ettei edes käsitä mitä on tullu tehtyä !