Lahtarien toiminnassa oli kaksi nimenomaista piirrettä, joita ei tunneta historiassa aiemmin juurikaan tapahtuneen.
Yksityisten murhatehtaitten salliminen on täysin ennenkuulumatonta. Jopa Saksassa oli omaehtoinen juutalaisten rankaiseminen jyrkästi kiellettyä. Mutta meillä joku Saaren Jallu sai tappaa kyläläisiä ja pitäjän väkeä 2 kk ajan esivallan mitenkään puuttumatta asiaan. Kuten tunnettujen henkilöitten murhapartiot saivat toimia ympäri maan. Näin ei tee järjestäytynyt tai yleensäkin täysijärkinen esivalta. Yksi esivallan tunnuksia jo roomalaisajoista on ollut se, että se itse pitää tiukasti käsissään vallan päättää suvereenisti kuolemanrangaistuksista ja jopa vangitsemisesti. Yksityisille ei sellaista päätösvaltaa ole annettu missään. Kuten juutalaiset joutuivat toteamaan Jeesusta kuulustellessaan "meillä ei ole lupaa tuomita ketään kuolemaan".
Toinen on teloitusten julkisuus ja täydellinen häpeilemättömyys, niin ja tietysti ilman oikeudenkäyntiä. Kuolemanrangaistukset on perinteisesti pantu täytäntöön "saunan takana" eli piilossa katseilta, olipa kyseessä millainen petohallinto tahansa, natsi tai bolsu. Keskitysleireissä, vankiloissa yms.
Mutta mitä tekikään Suomen valkolahtari. Kuten kirjassa Verinen Siuro on kerrottu niin kylän keskellä, mäellä, ammuttiin punaisia ja ruumiit vedettiin reessä läpi kylän niin, että kylän raittikin oli punaisena ihmisen verestä. Ilmankos "tunnettu stallari" kartanonherra Rosenlew sai moisesta menettelystä hepulin ja kävi haukkumassa valkoisen esikunnan "ettehän te enää ole ihmisiäkään". Niinkun eivät olleetkaan.
Nämä kaksi seikkaa erottavat Suomen valkoiset petomaisuudessaan jopa natseista ja bolsuista aivan omaa n kategoriaansa. Ei historia tunne vastaavaa tapausta ihmiskunnan historiasta.
Yksityisten murhatehtaitten salliminen on täysin ennenkuulumatonta. Jopa Saksassa oli omaehtoinen juutalaisten rankaiseminen jyrkästi kiellettyä. Mutta meillä joku Saaren Jallu sai tappaa kyläläisiä ja pitäjän väkeä 2 kk ajan esivallan mitenkään puuttumatta asiaan. Kuten tunnettujen henkilöitten murhapartiot saivat toimia ympäri maan. Näin ei tee järjestäytynyt tai yleensäkin täysijärkinen esivalta. Yksi esivallan tunnuksia jo roomalaisajoista on ollut se, että se itse pitää tiukasti käsissään vallan päättää suvereenisti kuolemanrangaistuksista ja jopa vangitsemisesti. Yksityisille ei sellaista päätösvaltaa ole annettu missään. Kuten juutalaiset joutuivat toteamaan Jeesusta kuulustellessaan "meillä ei ole lupaa tuomita ketään kuolemaan".
Toinen on teloitusten julkisuus ja täydellinen häpeilemättömyys, niin ja tietysti ilman oikeudenkäyntiä. Kuolemanrangaistukset on perinteisesti pantu täytäntöön "saunan takana" eli piilossa katseilta, olipa kyseessä millainen petohallinto tahansa, natsi tai bolsu. Keskitysleireissä, vankiloissa yms.
Mutta mitä tekikään Suomen valkolahtari. Kuten kirjassa Verinen Siuro on kerrottu niin kylän keskellä, mäellä, ammuttiin punaisia ja ruumiit vedettiin reessä läpi kylän niin, että kylän raittikin oli punaisena ihmisen verestä. Ilmankos "tunnettu stallari" kartanonherra Rosenlew sai moisesta menettelystä hepulin ja kävi haukkumassa valkoisen esikunnan "ettehän te enää ole ihmisiäkään". Niinkun eivät olleetkaan.
Nämä kaksi seikkaa erottavat Suomen valkoiset petomaisuudessaan jopa natseista ja bolsuista aivan omaa n kategoriaansa. Ei historia tunne vastaavaa tapausta ihmiskunnan historiasta.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Kuulostaapa hyvältä tuo verinen raitti , että oikein saivat kaipaamaansa lääkettä . Noh , panehan lähde ja sen tekijä näkyville . Sekä kirjoittajan poliittinen suuntaus , näin ensi alkuun .
----Noh , panehan lähde ja sen tekijä näkyville .----
Vai ei pikkulahtari osaa vielä lukea. No, en ihmettele lahtarien sivistys- ja siveystason huomioiden. Pyydäs nyt iskää tai äiskää tai isoveljeä lukasemaan avaus ja kertomaan sieltä sinulle se kaipaamasi lähde.
Voipihan se olla niinkin, että lahtarien perinnemaisemassa Pohjanmaalla tuota kirjaa ei ole kovin helppoa saada käsiinsä. Pitänee tulla tänne lahtarien surmamaisemiin, täältä se löytyy, kirjastoistakin.
http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=bsj3eeUxIzI#t=51s
Vieno Huttula unohtaa taas verikiihkossaan, että aseelliseen kapinaan. murhiin ja terroriin syyllistyneistä punaista pääosa eli 62 500 armahdettiin.
Punavangit tutkittiin ja rangaistiin valtionrikosoikeuksissa.
Maa siirtyi Mannerheimin johdolla länsimaiseen demokratiaan 1919. Vapaissa vaaleissa sdp oli suurin puolue.
Sinänsä näistä saarenjalluista näkyy tulleen innostavia sankarei vain vienohuttuloille. Ihanteensahan hänkin tarvitsee, kun ei vaatimattomana ihmisenä kehtaa kehua punaisia joukkomurhaajia. Niitä oli kuitenkin toistakymmentä.
---62 500 armahdettiin---
Ihan kuin pikkunasulahtari kiihkossaan taas puhuisi asian vierestä eli aivan eri asiaa kuin mitä on avauksessa. Ei teidänlaisianne lahtareita ole yhtään tarvis kiitellä siitä, että kaikkia työläisiä ette ehtineet tappaa ennenkuin täysijärkisemmät porvarit saivat teiltä vallan ja lopettivat lahtaamisen kesken. Mikä aivan selvästi teikäläisiä vieläkin katkeroittaa aivan mahdottomasti.
Sinä siis näköjään hyväksyt täysin lahtarien julmat veriteot 1918.Ja pidät sitä täysin oikeana tekona että suomalaiset teloittivat melkein 8000 suomalaista julmasti keväällä 1918.
Tuossa luvussa melkein 8000 on muuten tosi paljon täysin ssyyttömiä naisia ja lapsia.Jotka eivät olleet koskaan sekaantuneet yhtään mitenkään mihinkään rikolliseen toimintaan.
Oli ne syyllistyneet rikokseen. Rikos oli se kun oli työläinen tai muuten vain köyhä. Se riitti joutumiseen kollektiivisen koston ja puhdistuksen kohteeksi.
Miksi kiihkoilet verihurmassasi vain valkolahtarien perään? Eikö punikit kiihoita lainkaan? Onhan siellä joukkomurhaajia valittavaksi asti. On mm. komea Heikki Kaljunen.
Kyllä se muuten oli aivan sama laillinen hallitus ja eduskunta, joka hoiti asioita Svinhufvudin johdolla joulukuuhun asti. Valehtelet siinäkin.
Punikeille sateli armahduksia yli 55 000. Sitten tulikin valtaan Mannerheim.
Vienoa ottaa aina yhtä kipeästi tuo valeesta kiinni jääminen, vaikka luulisi satojen kertojen jo siihenkin totuttavan.
Ei tainnut vienon avaus oikein purra, kun ketaleet ja korpit puuttuvat puoltajista. Toisaalta sama vale oli ainakin 10. kerran. Mistäpä niitä uusia kehittelemään. Eihän Annilla sentään sellaista taitoa ole, kun historian tiedot edelleen puuttuvat.
ole kukaan hyväksynyt. Valkoinen väestö katsoi ne oikeiksi kärsittyään kuukausia punaista sortovaltaa. Laskut pantiin sitten maksuun.
Ne lahtarit ovat aikoja sitten kuolleet. Heidän jäkeläiset taitavat olla jo kolmatta sukupolvea.
Sinun kiihkosi on käsittämätöntä. Minun suvustani löytyy molemmilla puolilla taistelleita, he ovat kaikki jo kuolleet aikaa sitten, heiltä ei voi enään kysellä miten se menikään
Miksi kiihkoilet verihurmassasi vain punikkien perään? Eikö valkolahtarit kiihoita lainkaan? Onhan siellä joukkomurhaajia valittavaksi asti.
Ei se Valkoinen Valta mikään esivalta ollutkaan, pelkkä psykopaattien johtama murhajoukkio joka myönsi kaikille kannattajilleen tappoluvan kuin James Bondille. Kysellä ei tarvinnut, senkun vain tappoi. Totta on, että edes Hitlerin Saksassa tai Stalinin N-liitossa ei tuollainen menettely tullut kyseeseen mitä Valkoinen Valta noudatti, niilläkin oli tappamisessa jokin raja. Meillä ei, hyi olkoon.
Ja kaiken lisäksi vielä joulukuun alussa 1918 svinhuvud myönsi täyden syytesuojan näille valkolahtarimurhaajille.
oli kesäkuusta -18 lähtien myönnetty punikeille armahduksia ja ehdonalaisia. Vuoden lopussa oli leireillä enää vajaa 7 000.
Tappamisenhan aloittivat punikit jo marraskuussa -17. Ja jatkoivat sitä 20 päivävauhdilla loppuun asti. Mitä nyt välillä tuli tuotantopiikki.
Valkoisethan kohdistivat sisällissodassa taistelujen ulkopuolella punaisiin käsittämättömän ja mielipuolisen raakaa väkivaltaa sekä rankaisu- ja kostotoimenpiteitä. Esim. välittömästi taisteluiden päätyttyä toimeenpannut teloitukset ja valkoisten paikallisten 'kenttäoikeuksien' langettamat kuolemantuomiot. Lisäksi valkoinen terrori toteutti massateloituksia ilman oikeudenkäyntiä sekä sodan aikana että sen päätyttyä vankileireillä; samoin leireillä toimineiden laittomien kenttäoikeuksien päätöksillä.
Vaasan senaatti (joka edusti vain vain valkoisia, mutta ei Suomea) antoi valkoiselle armeijalle hyvin laajat valtuudet toimia sodan toista osapuolta, punaisia, vastaan. Senaatti ei kuitenkaan julistanut maahan sotatilaa, koska ainoa asiaa koskeva asetus oli Venäjän keisarin antama sotatila-asetus, jota senaatti ei ollut hyväksynyt lainsäädäntöönsä. Sotatila-asetus oli säädettu Venäjää varten eikä sitä voitu käyttää missään nimessä itsenäisessä Suomessa. Tätakin taustaa vasten kenttäoikeudet olivat laittomia, joten niiden antamat teloitustuomiot olivat selkeitä murhia. Tämäkin oli yksi syy, miksi valkoisille murhaajille säädettiin myöhemmin armahduslaki.
Helmikuun 1918 lopulla Mannerheim antoi ohjeet sota-ajan oikeudenkäytöstä, mikä oli yksiselitteisesti "ammutaan paikalla = kill them all". Ohjeistus koski myös taistelussa antautuneita aseettomia taistelijoita. Mannerheimin antama käsky oli siis rikollinen eikä se perustunut mihinkään lakiin. Tästäkin syystä valkoisille säädettiin armahduslaki, joka tässä yhteydessä kohdistettiin erityisesti Mannerheimin antamaan rikolliseen käskyyn, joka oli vastoin sekä silloisia kansallisia lakeja että kv-lakeja. Pelättiin, että ulkovallat vaativat Mannerheimiä ja valkoisten johtoa tuomiolle kansainväliseen tuomioistumeen.
Sillä seikalla, tulkittiinko punaiset aseistautuneiksi siviileiksi vai taistelijoiksi, ei ollut merkitystä. Brysselin ja Haagin sopimukset 1874 ja 1907 kattoivat molemmat tapaukset sekä sotatilassa että rauhantilassa. Molemmissa tapauksissa otettuja vankeja suojelivat samat kv-lait ja samalla tavalla. Todellisuudessa teloitukset olivat laittomia ja ne täyttivät yksiselitteisesti murhan kriteerit; olivat ne sitten tehtyjä ilman oikeudenpäätöstä, kenttäoikeuden tai vro:n päätöksiin perustuen. Sama koskee ihmisten pitämistä keskitysleireillä nälässä ja sairaudenhoidotta, joita hyväksi käyttäen myös murhattiin kymmeniä tuhansia ihmisiä - niitäkin, joilla ei ollut ollut taisteluiden kanssa mitään tekemistä.
perinpohjainen vääristely ja tavnomainen valehtelu.
Punikit aloittivat murhat ja terrorin jo marraskuussa -17.
Tammikuussa -18 alkoi aseellinen kapina ja siihen liittyen laajamittainen terrori murhineen Etelä-Suomessa. Se kesti kuukausikaupalla.
Kapina ja terrori kukistettiin kovin ottein. Joskus lainkäytöstä tingittiin, mutta eivät niitä noudattaneet punikitkaan.
Vankien laajamittaisen tappamisen aloittivat punikit. Valkoiset kostivat.
Mitä itkemistä siinä on?
Valkolahtarin mielestä se oli jo rikos kun oli työläinen tai muuten vain köyhä tai vähäosainen. Se riitti joutumiseen valkolahtareiden kollektiivisen koston ja puhdistuksen kohteeksi.
Ei tuon saman höpinän toistaminen todista mistään mitään.
Kumoa sitten se pelkästään historiallisin faktoin jos vain siihen jotenkin pystyt.
== se oli jo rikos kun oli työläinen
Tuskinpa tuolla perusteella tuomittiin ainakaan niitä tuhansia työläisiä, jotka toimivat sotilaina valkoisessa armeijassa. Heitä kun oli armeijasta noin kuudesosa.
"Valkoisethan kohdistivat sisällissodassa taistelujen ulkopuolella punaisiin käsittämättömän ja mielipuolisen raakaa väkivaltaa sekä rankaisu- ja kostotoimenpiteitä."
Kyllä sitä esiintyi kummallakin osapuolella. Punaisten puolella yksi tunnetuimpia tapauksia oli seuraava:
"Viipurin lääninvankilan joukkomurha tapahtui Viipurissa 27.-28. huhtikuuta välisenä yönä 1918, juuri ennen Suomen sisällissodan loppua. Vankilaan tunkeutui joukko punakaartilaisia, jotka surmasivat yli 30 henkeä. Viipurin lääninvankilan surmia pidetään suurimpana punaisten joukkojen suorittamana yksittäisenä joukkomurhana."
Teon takana ei varmasti ollut mitään oikeuden päätöstä vaan pelkkä kosto.
Laitan tämän maininnan siksi, että jotkut ketjussa antavat ymmärtää, että tällaista harrastivat VAIN 'lahtarit'. Tämä väittämä ei pidä paikkaansa! Kyllä murhia tehtiin kummallakin puolella. Tosin valkoisilla oli sodan voittajina suuremmat mahdollisuudet murhiin, mutta on turha väittää, etteikö sitä esiintynyt vuonna 1918 ympäri Suomea ja molempien osapuolten toimesta!.
----"Viipurin lääninvankilan joukkomurha tapahtui Viipurissa 27.-28. huhtikuuta välisenä yönä 1918, juuri ennen Suomen sisällissodan loppua. Vankilaan tunkeutui joukko punakaartilaisia, jotka surmasivat yli 30 henkeä. Viipurin lääninvankilan surmia pidetään suurimpana punaisten joukkojen suorittamana yksittäisenä joukkomurhana."---
Unohtuiko jotain. Valkoisten teesihän on koston oikeutus ja jopa ilman mitään rajoituksia kostajan toimintaan. Saa kostaa kuinka tahtoo ja kuinka paljon tahtoo. Siispä, nuo Viipurin murhat olivat valkoisenkin logiikan mukaan oikeutettu kosto valkoisten itsensä siihen mennessä tekemistä joukkomurhista.
Itket sitä kun Viipurissa kuoli 30 mutta et itke sitä kun Tampereellakin valkoiset tappoivat satoja. Asenteesi on selvä, se on äärimmäisen puolueellinen.
"Itket sitä kun Viipurissa kuoli 30 mutta et itke sitä kun Tampereellakin valkoiset tappoivat satoja. Asenteesi on selvä, se on äärimmäisen puolueellinen."
Älähän nyt innostu! Ensiksikään minä en 'itke' liki sadan vuoden takaisia asioita. Joku (tai jotkut) antoivat ymmärtää, että vain valkoiset tekivät murhia. Mielestäni tämä on väärä väittämä ja mielestäni on varsin yksinkertaista osoittaa tällainen väittämä virheelliseksi.
Murha on aina murha riippumatta tekijästä. Toki valkoisten kontolle niitä tapahtui enemmän. Sinä syytät minua termillä 'äärimmäisen puolueellinen'? Miten määrittelisit tässä asiassa itsesi?
----Joku (tai jotkut) antoivat ymmärtää, että vain valkoiset tekivät murhia.---
Ei kukaan ole sellaista vättänyt mitä sinä väität väitetyn. Mutta murhien lukumäärällä sekä sillä keihin ja millä perustein ne kohdistetaan on suuri merkitys. Jos osapuoli A murhaa yhden ja siihen on olemassa tietyt perusteet ja sen kostona osapuoli B surmaa sitten summamutikassa 50 vain kostaakseen A:n edustamalle yhteiskuntaluokalle niin silloin on kyse aivan eri kertaluokan rikoksista. Tämäkin puoli asiassa kannattaa huomioida.
Kukaan ei ole vastustanut sitä jos todellisiiin murhiin syylliset olisi haettu esiin ja heidät eliminoitu mutta 27 000 ihmisen tappaminen muka oikeutettuna kostona on petomaisuutta eikä sitä voi millään perustella. Niin moni punainen ei voinut olla syyllistynyt murhiin.
-----Tammikuussa -18 alkoi aseellinen kapina ja siihen liittyen laajamittainen terrori murhineen Etelä-Suomessa.-----
Vertaapas lukumääriä montako punaiset murhasivat edetessään pohjoiseen ja montako sitten valkoiset tappoivat samoissa pitäjissä edetessään etelään. Valkoisten reitti pitäjästä toiseen oli merkitty joukkohaudoilla, punaisten tekemiä murhia sen sijaan saa hakemalla hakea.
"----Joku (tai jotkut) antoivat ymmärtää, että vain valkoiset tekivät murhia.---
Ei kukaan ole sellaista vättänyt mitä sinä väität väitety"
Tuolla alussa on tällainen maininta:
"Nämä kaksi seikkaa erottavat Suomen valkoiset petomaisuudessaan jopa natseista ja bolsuista aivan omaa n kategoriaansa. Ei historia tunne vastaavaa tapausta ihmiskunnan historiasta."
Ehkä ymmärrämme sen sisällön eritavalla?
Mutta muista nyt kumminkin sinäkin aina se historiallinen fakta että valkoiset aikoinaan teloittivat noin viisi kertaa enemmän suomalaisia ihmisiä kuin punaiset.
----valkoiset aikoinaan teloittivat noin viisi kertaa enemmän suomalaisia ihmisiä kuin punaiset----
Laskelmasi kaipaa hieman korjausta. Jos punaiset tappoivat 1700 ja valkoiset 27000 niin se ei ole viisi kertaa vaan n. 16 kertaa enemmän.
----Tuskinpa tuolla perusteella tuomittiin ainakaan niitä tuhansia työläisiä, jotka toimivat sotilaina valkoisessa armeijassa-----
Kukas nyt hyödyllisiä hölmöjä tappaisi? Osa tietenkään ei ollut hölmöjä vaan pakotettuja. Kuten Puna-armeijassakin, Volgan saksalaiset pakotettiin sotimaan Saksaa vastaan vaikka tuskin haluja olisi ollut.
Eli ei ollut rikos olla työläinen.
== Volgan saksalaiset pakotettiin sotimaan Saksaa vastaan
Vai on sinulla tästäkin vain mututieto. Etnisiä saksalaisia ei otettu puna-armeijaan. Sen sijaan he joutuivat palvelemaan ns. työarmeijassa, jossa noin joka kolmas kuoli työleireillä kurjiin olosuhteisiin.
Punaisia kuoli 27 000, mutta se ei tarkoita, että jokainen heistä olisi jonkun valkoisen surmaama. Viittauksessi mainitaan vain teloitukset.
Valkoiset teloittivat noin 8000 punaista.
Kun punaiset teloittivat vain noin 1400 valkoista.
Eli suurinpiirtein noin viisi kertaa enemmän teloittivat valkoiset punaisia kuin punaiset valkoisia.
Meinaatko, että leireillä kuolleisiin n. 14 500 henkilöön ei valkoisilla ollut mitään osuutta eikä syyllisyyttä. Kuolivat muuten vain kun se oli kivempaa mitä hengissä pysyminen, niinkö?
Ne olivat yhtä oikeutettuja kuin Kronstadt.
Vai ei historiasta tunnettu?
Sama tapahtuu silmiemme edessä, ja me hurramme sille!
http://www.hurriyetdailynews.com/gunmen-kill-6-collaborators-in-gaza-witnesses.aspx?pageID=238&nID=35128&NewsCatID=352
Ei mitään uutta.
Aina kun puhutaan sisällisodista, niin tavallista on väestöön kohdistuvat terroriteot ja myös se, että syytöntä osapuolta ei olekaan.
Olisiko jo aika rauhoittua tuostakin, kun tapahtumista on kulunut kohta melkein satavuotta.
Muistan kun minulta pyydettiin joskus 90-luvun alussa avustusta Vapaussodan veteraaneille. Vähän se huvitti ja kysyinkin pyytäjltä, kumman puolen veteraaneista on kyse ? vaustaukseksi pyytäjä kertoi, veteraaneissa olevan kummaltakin puolelta.
Jos kerran itse vapaussodan veteraanitkin loppuaikinaan elivät sulassa sovussa ja yhteisymmärryksessä, niin on kummallista keuhkoamista sellasilta, jotka eivät edes olleet olemassa tapahtumien aikana.
----Ei historia tunne vastaavaa tapausta ihmiskunnan historiasta. ---
Ehkä tuollaista tapahtui, jos tapahtui, vain vihollismaassa mutta ei omassa maassa. Tulee mieleen jotkut mongolien järjestämät verilöylyt tai japsien järjestämä Nankingin verilöyly Kiinassa.
Nähtävästi etelä-Suomeen rynnineet valkoiset eivät tunteneet olevansa samassa Suomessa vaan jossain ihan oudossa vihollismaassa, jossa mikään ihmiskunnan moraalikoodi tai yleinen ihmisyys ei ole voimassa vaan kukin aseen omaava saa tehdä sillä mitä lystää koska vastustaja ei ole ihminen.
Toisaalta, kyllähän vihollismaatakin vallattaessa sotilailla on olemassa aina jonkunlaiset määräykset väestön ja vankien kohtelusta mutta valkoisilla ei ollut mitään. Kunkin oma ihmisyys oli ainoa raja ja se raja näytti puuttuneen valitettavan monilta.
aivan toivotonta edes kuvitella, että ketale hengenheimolaisineen joskus perehtyisi edes yhteen vuotta 1918 kuvaavaan asialliseen tutkimukseen.
Niin täydellistä pötyä ketale taas laskettelee. Valehtelulla ei edelleenkään ole mitään rajoja.
Todettakoon, että punaisen terrorin alla kärsinyt väestö otti valkoiset joukot vapauttajina vastaan. Poikkeuksena tietysti olivat aseelliseen kapinaan, terroriin, murhiin ja muihin rikoksiin, kuten murhapolttoihin, syyllistyneet.
----Todettakoon, että punaisen terrorin alla kärsinyt väestö otti valkoiset joukot vapauttajina vastaan----
Valetta, klenkka, valetta. Vapauttajana otti valkoiset vastaan vain sellainen jolla vanhat synnit painoi mieltä ja tunsi että hänellä oli jotain pelättävää. Sekä rikas porho, joka pelkäsi menettävänsä rikkautensa luojat ja tuottajat eli torpparit, mäkitupalaiset, rengit, piiat, loiset, maattomat, yms. sekä pelkäsi menettävänsä valtansa muutenkin ja joutuvansa tavalliseksi rivikansalaiseksi.
Köyhillä ei tasan tarkkaan ollut mitään syytä ottaa valkoisia vastaan vapauttajina, ihan suotta yrität taas valehdella. Vai onko jossain dokumentoitu köyhien hurranneen valkolahtarien marssiessa kylään. En usko siurolaistenkaan kovasti hurranneen kun ei kartanonherra Rosenlewkaan jaksanut iloita.
juhli kaikkialla vapauttajien tuloa. Punainen terrori oli herättänyt vain pelkoa ja kauhua.Nyt oli punikkien vuoro pelätä.
---Väestön enemmistö juhli kaikkialla vapauttajien tuloa.----
Ihan niinku Tallinnassakin kesällä 1940, eikös vain. Sama kaiku on askelten, tuli lahtari vapauttamaan ihmiset hengestään ja vapaudestaan. Kyllä sitä sietikin juhlia, niin juhlivat virolaisetkin Puna-armeijan kuoroa joka Kalinkaa lauleli Tallinnan torilla.
"Punainen terrori oli herättänyt vain pelkoa ja kauhua."
Köyhiä oli enemmistö eikä heillä ollut syytä mihinkään muuhun kuin iloon kun valta oli heillä itsellään. Lahtarien valtaa pelättiin kun tiedettiin, että heti alkaa veripurot virrata. Sitä inhosivat jopa porvaritkin sillä harva porvari sentään oli psykoottinen joukkomurhaaja.
Kummasti vain siirryttiin normaaliin elämään. Kunnallisvaalit toimeenpantiin jo 1918 puolella. Eduskuntavaalit järjestettiin maaliskuussa -19. Työväenpuolue oli niissä suurin, vaikka entisiä punikkeja oli ainakin 50 000 vailla kansalaisluottamusta.
Laillinen hallitus sai siis selvän kannatuksen. Myöhemmin ilmeni, että aseellisella kapinalla oli ollut alle 15 % kannatus työväestössäkin.
"Köyhiä oli enemmistö eikä heillä ollut syytä mihinkään muuhun kuin iloon kun valta oli heillä itsellään."
Ei ollut. Valtaa käytteli punakaartin johto. Sen terrori kohdistui monasti työväestöön siinä kuin hallituksen kannttajiinkin.Punakaartista kieltäytyneitä ammuttiin kymmenittäin.
Toteutetiinko Jeesuksen ristiinnaulitseminen saunan takana? Mikäli ristiinaulitseminen ei ollut "teloitusten julkisuuta ja täydellistä häpeämättömyytä" niin mitä se sitten oli?
Roomalaisten antamana Jeesuksen ristiinnaulitseminen oli sen ajan käsityksen mukaan ns. laillinen. Mutta Siuron murhat kuten muutkaan valkoisten tekemät murhat eivät täyttäneet edes näennäislaillisuudenkaan vaatimuksia. Ja Jeesuksen tuomio annettiin roomalaisen valtiovallan toimesta eikä minkään yksityisen tahon kuten ylipappien toimesta. Sitä kai avauksessa painotettiin.
Yleensäkin yksittäinen kuolemanrangaistus on voitu panna toimeen julkisesti mutta ei laajoja joukkomurhia tehdä julkisesti kuin todellakin vain ns. vihollismaassa missä moraalilla tai ihmisyydellä ei katsota olevan mitään väliä. Ja ruumiita kuljetellaan pitkin teitä ja katuja vain Suomen valkoisten ja Hamasin toimesta.
Väärä vertaus, pedot tappavat vain senverran minkä tarvitsevat syödäkseen
” pedot tappavat vain sen verran minkä tarvitsevat syödäkseen”
Ja tästä syystä punaiset pedot söivät kaikki uhrinsa?
Enemmistö oli ihan kunniallisia ihmisiä toisin kuin jumaloimasi kommu idiootit, jotka olivat osallistuneet maanpetokselliseen toimintaan sekä Venäjän keisarikuntaa että Suomen suuriruhtinaskuntaa vastaan jo vuodesta 1905.
-----Ei historia tunne vastaavaa tapausta ihmiskunnan historiasta.------
Ehkä vain mongolit joskus. Tässä siis näkyi Pohjanmaan väestön Ison Vihan aikana saamien mongoligeenien vaikutus.
Viipurin lääninvankilan joukkomurha tapahtui Viipurissa 27.-28. huhtikuuta välisenä yönä 1918, juuri ennen Suomen sisällissodan loppua. Vankilaan tunkeutui joukko punakaartilaisia, jotka surmasivat yli 30 henkeä. Viipurin lääninvankilan surmia pidetään suurimpana punaisten joukkojen suorittamana yksittäisenä joukkomurhana. Punakaartilaisjoukkiota johti Taipalsaaren rintaman päällikkö Hjalmar Kaipiainen. Tunkeuduttuaan vankilaan humalainen aseistettu joukko tappoi ensin Karjalan Kansalaisliiton johtajan ja kansanedustajan Leander Ikosen, tehtailija ja kansanedustaja Matti Pietisen, ratainsinööri Tallgrenin ja vankilan entisen vahtimestarin Ahlgrenin. Sen jälkeen pidettiin istuntoa, jossa silminnäkijäkertomuksen mukaan mukana ollut nainen olisi valinnut surmattavat. Joukko murhasi vankilan johtajan Johan Stråhlmanin, Vuoksenniskan asemapäällikön Edvard Tojkanderin ja joitakin muita. Lopuksi joukko meni vankien yhteistilaan. Vangit yrittivät puolustautua asein ja rytäkässä Kaipiainen itse haavoittui. Hän luovutti johdon Albin Piskoselle. Albin Piskonen oli entinen vanki ja juuri hän ampui vankilanjohtajan. Joukko heitti vankien yhteistilaan käsikranaatin surmaten 4–5 henkilöä ja haavoittaen useita. Myöhemmin yöllä tapettiin vielä vankilan uusi vahtimestari Mannermaa.
Valkoiset jatkoivat valkoisten puolella olleiden lahtausta.
Viipurin puhdistus oli valkoisten Suomen sisällissodan loppuvaiheessa huhti-toukokuussa 1918 Viipurissa suorittama joukkoteloitus, jonka yhteydessä surmattiin vähintään 360 kaupungissa ollutta venäläistä sekä ainakin 30 muiden maiden kansalaista, joista 327:n henkilöllisyys on tiedossa. Heistä vain muutamilla oli kytköksiä punakaartiin, sen sijaan suurin osa uhreista oli avoimesti valkoisten puolella.[1] Pääosa teloituksista tehtiin heti valkoisten vallattua kaupungin 28.–29. huhtikuuta, mutta viimeinen toimeenpantiin yli kuukausi sodan päättymisen jälkeen 16. kesäkuuta 1918.[2] Pyhän Annan kruunu -linnoituksen valleilla suoritettiin suurin yksittäinen puhdistus 29. huhtikuuta, jonka muistoksi paikalle on pystytetty muistomerkki
Valkoiset pistivät kymmenen kertaa paremmaksi, ja lahtasivat yli 300 valkoisten puolella ollutta.
Kouvolan veripellot
Kouvolan ja Korian joukkomurhat tapahtuivat Suomen sisällissodan aikana keväällä 1918. Kouvolassa teloittajina olivat ensin punaiset, jotka surmasivat Kouvolan veripelloksi kutsuttuun paikkaan yli sata valkoista, joukossa kymmeniä Kymiyhtiön virkamiehiä. Korian sillalla tapahtui teloituksia huhtikuun loppupuolella 1918. Ammuttujen joukossa olivat Kymiyhtiön johtaja Gösta Björkenheim ja kirurgi Kaarlo Hjelt.
Perimätiedon mukaan punaiset olivat kiduttaneet uhrejaan ja pian sisällissodan päätyttyä ruumiit kaivettiinkin ylös tämän todentamiseksi. Uhreissa todettiin kidutusjälkiä, mikä herätti vihaa valkoisten puolella. Seuraavaksi samoihin hautoihin teloitettiin kostoksi yli 120 punakaartilaista.Toimittaja-tutkija Mirja Turunen osoitti vuonna 2005 hyväksytyssä väitöskirjassaan, että valkoisten vammat olivat oikeasti luonnollisia mätänemismuutoksia eikä kidutusjälkiä.
Kouvolaa on pidetty yhtenä kansalaissodan ankarimpana punakaartin terrorikeskuksena. Kostoksi valkoiset teloittivat Kouvolan vallattuaan muun muassa runoilijan ja vallankumouksellisen ylioikeuden sihteerin Kasperi Tantun ja Kouvolan naiskaartin komentaja Elli Kokon.
Sisällissodan käynnistyttyä valkoiset räjäyttivät Korian rautatiesillan hidastaakseen punaisten etenemistä. Huhtikuun lopussa punaiset ampuivat sillalla 45 valkoista. Joukossa olivat muun muassa Kymiyhtiön johtaja Gösta Björkenheim ja kirurgi Kaarlo Hjelt.
Suinulan verilöyly
Tilanne Tampereella tammikuussa 1918
Syksyllä 1917 oli Tampereellekin perustettu suojeluskunta. Toiminta ja täysipainotteinen harjoittelu ei ollut mahdollista paikkakunnan punakaartin aktiivisuuden takia. Lisäksi Tampereen suojeluskunnalta puuttuivat aseet ja ohjeistus toiminnasta. Silti tutkittiin mahdollisuuksia vallata yllättämällä kaupungin herruus punaisilta ja venäläisiltä tilanteen kiristyessä tammikuussa 1918.
Suojeluskunnan johto ei kuitenkaan ryhtynyt valtausyritykseen, peläten yrityksen mahdollisesti epäonnistuessa kaupungin porvariston joutuvan kostotoimenpiteiden kohteeksi. Siksi suunniteltiin siirtyä pohjoiseen, valkoisen armeijan yhteyteen. Yhteyksien katkettua valkoisen armeijan esikuntaan ja punaisten aloitettua epäiltyjen suojeluskuntalaisten vangitsemisen, päätti suojeluskunnan päällikkö kapteeni Söderholm poistua joukkoineen kaupungista. Aamupäivällä 30.1. päällikkö ilmoitti lähdön tapahtuvan samana iltana, ja antoi samalla ohjeet kaupungista poistumisesta. Reitti kulki Aitolahden kautta Kangasalle, missä oli kätkettynä 75 kivääriä, ja sieltä pohjoiseen. Reitin valintaan vaikuttivat myös mahdollisuudet rikkoa samalla puhelin- ja rautatieyhteyksiä.
Suojeluskunta poistuu kaupungista
Iltahämärän laskeuduttua poistuivat miehet yksitellen ja pienissä ryhmissä kaupungista. Runsaiden punakaartilaisvartioiden takia poistuminen ei ollut helppoa; jotkut läpäisivät vartiot tekeytymällä humalaisiksi, toisten puskissa hiiviskelyä kirittivät punaisten perään ampumat kuulat.
Illan kuluessa joukot kokoontuivat Aitolahden Kiikkisten talolle. Matkan jatkumista odotellessa lähetettiin yksi ryhmä tekemään läheinen puhelinkeskusasema toimintakyvyttömäksi. Kello 1 yöllä olivat käsketyt joukot, 118 miestä paikalla, ja matka saattoi jatkua kohti Kangasalaa.
JATKUU….
Matka Suinulaan
Reitille osui sopivasti Aitolahden työväentalo, minkä suojeluskuntalaiset valtasivat aseiden toivossa, joukolla kun ei ollut kuin 20 pistoolia. Työväentalon saalis oli laiha: vain 2 huonoa kivääriä, pari hevosta, muutamat sukset, sekä hiukan dynamiittia. Lisäksi saatiin vangiksi 14 punakaartilaista, jotka päästettiin kuitenkin vapaaksi mukana kuljettamisen vaikeuden takia.
Matka jatkui kohti Suinulaa ja pian joukko saapui Orivesi-Tampere-radalle, jonka vierustalla kulkevat puhelinjohdot leikattiin poikki. Lisäksi yritettiin Ruutanan pysäkin kohdalla räjäyttää rautatierumpu, tarkoituksena särkeä rata ajokelvottomaksi. Panos asetettiin kuitenkin väärin ja yritys epäonnistui. Klo 8 aamulla joukko saapui Suinulaan Markkulan talolle tarkoituksena lyhyesti levätä ja ruokailla. Miesten epäonneksi pysähdys venyi liikaa.
Kaikesta pelottelusta ja uhkailusta huolimatta Aitolahdella vapaaksi päästetyt vangit olivat vieneet tiedon suojeluskuntalaisista Tampereelle. Tampereen punakaartin "lentävä osasto" hälytettiin heti suojeluskuntalaisten takaa-ajoon. 300-miehinen osasto saapui junalla Suinulaan aamukymmeneltä, ja lähti heti etenemään kohti Markkulan taloa.
Tulitaistelu
Vartiomiesten ampumien laukausten hälyttäminä suojeluskuntalaiset asettuivat puolustukseen tilan piharakennuksiin. Taistelu vain 20 pistoolilla vähin panoksin 300 kiväärimiestä vastaan oli toivotonta jo alun alkaen. Joukon johtajan, kapteeni Söderholmin haavoituttua vaikeasti suojeluskuntalaiset nostivat valkoisen lipun ja sopivat antautumisehdoista punakaartilaisten päällikön, maalari Sammaliston kanssa.
Antautumissopimus
Antautumissopimuksessa Sammalisto takasi punakaartilaisten puolesta hengen ja omaisuuden turvan suojeluskuntalaisille. Antautuneet asettuivat tämän jälkeen pihamaalle kahteen riviin ja heittivät aseensa. Punakaartilaisia oli ympäri pihapiiriä vartiossa karkaamisyritysten varalta.
Teurastus alkaa
Heti taistelun alussa punakaartilaisten varsinainen päällikkö laitosmies Vilander oli jättänyt johdon Sammalistolle, ja palannut asemalle tilaamaan lisäjoukkoja Tampereelta. Sieltä lähtikin 200 Turun punakaartilaista ja joukko venäläisiä kauppias Hyrskymurron johdolla.
Kiihtyneessä tilassa olleet Hyrskymurron joukot saapuivat Markkulan talolle juuri kun suojeluskuntalaiset olivat antautuneet ja seisoivat jo tiiviissä paririvissä talon pihalla, tallirakennuksen edustalla. Hyrskymurto oli antanut miehilleen matkalla käskyn: kaikki oli tapettava, vankeja ei saanut ottaa. Yrityksestään huolimatta Sammalisto oli voimaton tämän joukon edessä.
Pihalle rynnänneet turkulaiset komensivat aseettomien vankien kädet ylös, minkä jälkeen yksi venäläisistä löi sapelillaan eturivissä seissyttä teknillisen opiston oppilasta, Tauno Pöllästä päähän. Heti tämän jälkeen kajahti ampukaa-käsky jolloin punakaartilaiset kiväärein ja venäläiset konekiväärein aloittivat ankaran ammunnan.
Punakaartilasten ja heidän vankiensa välinen etäisyys oli vain muutamia metrejä, lyhimmillään alle kaksi metriä. Siksi ensimmäiset laukaukset tappoivat ja haavoittivat monia suojeluskuntalaisia.
Osa vangeista juoksi peltojen yli pakoon, osa pääsi syöksymään turvaan rakennusten kivijalkoihin ja vinteille. Osa kätkeytyi halkopinojen väleihin, käymäläänkin. Toisten oli tyydyttävä vain heittäytymään maahan, jäämään paikalleen, tekeytyen kuolleeksi. Ne selvisivät, jotka jäivät päälle kaatuneiden ruumiiden alle suojaan.
Ruumiit ryöstetään
Kiivain ammunta laantui pian. Osaksi Sammaliston ansiosta, osaksi kaartilaisten ja venäläisten kiireestä ryöstämään ruumiit ja henkiinjääneet. Tilanteen rauhoituttua piiloutuneet tulivat esiin ja haavoittuneet koottiin pihapiirissä olleeseen kansakouluun.
Henkiinjääneet kuljetettiin jo samana päivänä Tampereelle. Haavoittuneet vietiin Klassillisen lyseon sidonta-asemalle, muut vangit sijoitettiin työväenyhdistyksen taloon.
Pihalle jäi 15 kuollutta, 2 kuoli vielä matkalla Tampereelle. Haavoittuneita oli 26. Ainoastaan 15 pääsi pakenemaan, ja heistäkin vain 5 selvisi valkoiseen Suomeen asti.
Suinulan verilöylyn seuraukset
Tapahtuneen johdosta Englannin, Italian ja Ruotsin konsulit esittivät 2.2.1918 Tampereen Työväenjärjestöjen johtavalle komitealle vastalauseensa: "..Tätä sekä kansainvälistä oikeutta törkeästi loukkaavaa että inhimillisiä tunteita kuohuttavaa menettelyä vastaan panemme me jyrkimmän vastalauseemme.".
Tapahtunut kiihdytti mieliä sekä valkoisella että punaisella puolella. Se katkaisi viimeisetkin siteet punaisen ja valkoisen Suomen väliltä, ja nostatti miehiä aseisiin sotimaan punakaartilaisia vastaan. Kohtalokkainta punakaartilaisten kannalta oli se, että tiedon levittyä tapahtuneesta valkoisen armeijan piiriin, sai se sodan muuttumaan kaikkine seuraamuksineen raa'aksi ja julmaksi. Suinulan verilöyly sovitettiin kovalla hinnalla.
Valkoiset tappoivat myös omiaan satamäärin Viipurissa.
Viipurin puhdistus oli valkoisten Suomen sisällissodan loppuvaiheessa huhti-toukokuussa 1918 Viipurissa suorittama joukkoteloitus, jonka yhteydessä surmattiin vähintään 360 kaupungissa ollutta venäläistä sekä ainakin 30 muiden maiden kansalaista, joista 327:n henkilöllisyys on tiedossa. Heistä vain muutamilla oli kytköksiä punakaartiin, sen sijaan suurin osa uhreista oli avoimesti valkoisten puolella.[1] Pääosa teloituksista tehtiin heti valkoisten vallattua kaupungin 28.–29. huhtikuuta, mutta viimeinen toimeenpantiin yli kuukausi sodan päättymisen jälkeen 16. kesäkuuta 1918.[2] Pyhän Annan kruunu -linnoituksen valleilla suoritettiin suurin yksittäinen puhdistus 29. huhtikuuta, jonka muistoksi paikalle on pystytetty muistomerkki.lä