" Rakkauden kerjäläinen " !

Seitenkymppiset ei enään muista mitä rakkaus on, turha täältä on tulla kyseleen,
käsittävät vielä väärin koko rakkauden,

Vaikea on vastata, vaikea kysymys. Puolestani olen odottanut moitteita enemmänkin, mutta vain joitain välähdyksiä olen joissakin sanoissa huomannut virheistä. Oikeastaan toivon moitteita, sitä, että puhdistuisi jotenkin. Ei kehuminen ole hyväksi. Eihän kukaan virheetön ole.

En ole yrittänyt olla joku hyvä isä ja isoisä, vaan olen ollut kiitollinen niistä yhteydenotoista mitä he ovat halunneet. Vapaus pitää lapsille antaa, jos tulevat niin tulevat katsomaan, hätyytellä niitä ei kannata.

Juise Leskinen lauloi " rakkauden kerjäläinen " piisin,

mutta tämä alotus tarkottaa varmaan aivan muuta rakkauden kerjäämistä,

rakkautta on monelaista,

niistä tulis piiiiiitkä lista jos kaikkia alkais luetteloimaan,

oletan, tässä etsitään ihmisyyttä,

ihminen ihmiselle tyyliin,,

se voiki olla vaikeampi laji näinä aikoina,,,

Minustakin joskus tuntuu että lapseni haluaisivat minut jo pois elämästään, mutta sitten heitän ajatukset noista kuvitelmista huut'hiiteen.

Kuitenkin, vaikka he harvoin minun mielestäni käyvät luonani,ovat he samanlaisia sitten tullessaan kuin pieninä leikkiessään ovat olleet ja minkälaisina heidät lapsuudestaan muistan.
Ajattelen silloin kuinka onnellinen olenkaan heidän kanssaan ollut, ja kaikki yksinäisyydessäni ajatellut tummat ajatukset kaikkoavat taivaan tuuliin.

Heillähän on omakin elämä, työ ja kaikki muu niinkuin meillä itsellämmekin on aikoinaan ollut , muistimmeko vanhempiamme paremmin kuin mitä meitä muistetaan.
Itse joskus ajattelen sitäkin etten ollut vanhemmilleni tarpeeksi avulias ja rakastava.
Silloin tajuan ettei lapsenikaan saa jaettua sitä kanssakäymis rakkauttaan moneen kohteeseen

Lastenlapseni eivät oikeastaan enää minua tunnekkaan, he ovat juuri siinä iässä kun omat menot vievät kaikki ajat.
Rakkaus, se on ihmeellinen tunne ja jos toinen ei voi sitä antaa, emme kerjäämällään sitä voi saavuttaa.

kumma kyllä, vaikka kymmeniin vuosiin ei jälkeläistään nää, aina hänet muistaa kuin eilisen päivän,
toisaaltaan koen kadonnet jälkeläiset tuntemattomiksi,
oikeestaan en tunne heitä, minkälaisia ovat ihmisenä, kun yhteyden pito on ollu heikkoa preäti joittenki kohdalla olematonta,
olen ollu aktiivinen suhteessa heihin, mutta " kuvaannollisesti " aina on lyöty ovi nokanedessä kiinni
joten elän omaa elämääni, kun ei mahdu heidän elämään niin ei mahdu.
vaikeaa on itselleen myöntää ettei todellakaan kelpaa omille lapsilleen edes ystävänä,
se on omallatavallaan järkytys ja suuri suru,
ei auta kuin mennä peilin eteen ja ihmetellä mikä minussa on vikana , jotain täytyy olla pahasti vialla, kun en osaa luoda omiin lapsiini luottamuksellista ihmis-suhdetta,
sillä rakkkaushan on luottamusta ja lämpöä, näin itse olen aikoinaan kokenu oman elämäni omiin vanhempiini,
mutta mikä meni pielee omien lasten kanssa,
menikö siinä vikaan että olin töissä kymmeniä vuosia,
lapset sai käydä koulunsa ja päivisin olivat mummin tai vuorotyössä olevan puolison seurassa,
nyt ihmettelen kuka " varasti " lasteni rakkauden minulta,
vaikka heitä en näe, minun rakkautta lapsiini ei kukaan voi varastaa,
jos he joskus palaavat, tunne saman rakkauden kuin silloin kun he olivat lapsia.
tunnen heidät omikseni.

Ajan myötä maailmakin muuttuu miksi ei mekin.
Nuorilla on omat paineensa työn ja teinien kanssa, johonkin sinne minäkin joskus mahdun ;-), on perinteisiä tapahtumia ja syntymäpäiviä joita jotakuinkin vietetään edelleen.
En kovin halukas ole menemään enää kuin jouluna yhteisiin juhliin.

Isommin en odota enempää yhteyden ottoja, niistä olen minä pitänyt tähänkin asti huolen, yleensä menen piipahtamaan iltapäivällä kun koululaiset ovat kotona.
Onni että molemmat lapseni asuvat tässä lähellä, jos joudun luopumaan autosta, bussilla pääsee.

Eihän sitä koskaan tiedä miten aika meitä vielä kohtelee, ja millainen on se viimeinen paikka jossa voi kovastikin kaipailla vierailuja.

kyllä se olin minä joka niitä kiikutti lääkäriin, kävin koulun vanhempain illoissa aina,
lapset menstyiki koulisaan olivat loistavia oppilaita,
laiton ruuat, ompelin vaatteet, olin viikonloput ja illat aina kotona,
luulin olevani maailman paras vanhempi,
osasinki kasvattaa lapset väärin,
ilmeiseti tein niistä itsekkäitä, kun itsekki olen itsekäs tai olenko,
sitä syyttää itseään kaikesta kun ei ole osannu vaikka on luullu niin,
yritin kai liikaa
toisaaltaan kun nyky yhteiskuntaa seuraa, en ole ainoa jolle on näin käyny, ihmisillä on paljon vaikeuksia ihmissuhteisaan,
vanhukset unohdetaan laumoittain yksinäisyyteen,
olenki alkanu miettimään että onkin harvinaista jos ihmissuhteet perheessä toimii,
enemmänki näyttä ihmistsitä tulevan entistäenemmän syrjäytyneitä ja yksinäisiä,
oliko lopulta virhe että molempien puolisoitten oli oltava tiiviisti työelämässä koska muuten ei olisi tultu toimeen,
molempien ansiot tarvittiin perheen kulutukseen, asunnot ja autot oli velaksi ostettu ulkomaan matkat sentään ei velaksi matkusteltu,

nykyään laitokset täynnä pullistelee unohdettuja vanhuksia, jokin on menny yhteiskunassamme pieleen, sen korjaamisessa onkin suuri työ, vaikeudet näyttää vaan entisetäänkin lisääntyvän,
joskus syttää politiikkaakin ihmisten vaikeuksista,
empä tiedä löytyykö viisautta meidän elinaikana, ei varmaankaan,
koko maailma näyttää sekavalta jokapuolella taistellaan,

rakkauden kerjääminen ei enään ole seksin kerjäämistä, vaan läheisyyden kaipuuta,
on vaikea tunnustaa menttäneensä lapsensa maailmaan
ei aina voi syyttää vanhempiaan elämän vaikeuksista,
kyllä ymparistöt ystävineen ja puolison sukulaisineen myös vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen,
näitä ei aina tule ajateltuakaan kuinka toisen puolison suku voi vaikuttaa lasten käyttäytymiseen vanhempiaan kohtaan,
asiat ei koskaan ole yksisilmäisiä, vaan ihminen kehittyy kouluissa, ystävien seurassa, ympäristön vaikutuksesta, tietenkin myös vanhemmat vaikuttaa,

Aamulla oli Ojjelma Tv.ssä viinankäytöstä työelämässä ja muutenkin ,on tullut iso ongelma

Niin onhan näilläihmisilläkin jotka työssä nyt ovat omat vanhemmat -- . Juuri nämä ,ikävä sanoa ovat heitä jotka ovat unohtaneet lähisukulaisensa jopa omat lapsensa .
Onko tarvittu alistua siihen elämänrytmiin ,että ei ole tarpeeksi vapaaaikaa ja näin mennään ylikierroksilla . ei jakseta , ja on otettu viina laukaisemaan Stressin .
Näitä kurjia jotka menettävät työpaikkannsa ,perheensä ja itsekunnioituksensa -
Ei siinä tule äiti ja isä ensimmäisenä mieleen ,

Ja me ikäihmiset saadaan sitten olla ulkopuolisia . Se nyt vaan on niin karu yhteiskunta tämä Suomi --Ja ruotsissa on samat ongelmat --täälä menee elämä samaarataa . Siinä on vaan ero että leipäjonoja ei vielä ole täälä näkynyt . Ei niisstä ainakaan lehdissä kirjoitella . Mutta missä on vika että täälä pohjolassa ihmiset ovat yhtä kylmiä kun on ilmastokin .

Etelässä voi vanhus mennä ulos ,ei ole pelkoa että liukastuu ja tuupertuu hankeen .
Voi meitä jotka ollaan näin Hyvässä maassa --ei oo ihme että tänne tulee muualta työläisiä ja maahanmuuttajia kun ollaan vaan itsekeskeisiä mitä me muista -- ajatusmaailma on nyt sellainen.
Lapset olis opetettava kunnioittamaan isää ja äitiä. Ja ne käytöstavatkin on unotuneet , ei kiitetä edes ruuasta,.
Täälä olen huomannut että lasta ei saa mummu opastaa. .

vai oppiiko ?






Ullamijamin viimeisestä lauseesta tuliki mieleen aika jolloin omat lapset oli pieniä,
eräskin sukulainen oli kyläilemässä luonamme,
mä komentelin lapsiani käyttäytymisessä, kuinkas ollakkaan, tämä sukulaisnainen,
" opettikin minua ettei saa komentaa lapsia, tule traumoja "
siihen aikaa tuli muotiin vapaakasvatus, myös kouluihin,
joten siitä todennäköisesti johtuu nyky ihmisten ongelmat kouluissa perheissä, kun ei itse ole saaneet kunnon kasvatusta, eivät osaa kasvattaa jälkipolviaan, siis vapaakasvatuksen seurauksista kärsitään vielä muutama sukupolvi,
näin yhdistän meneisyyden nyky yhteiskuntaan,
ei mummit saa ojentaa, kun omat vanhemmatkaan ei saa komennella lapsiaan,

Äh ei kai kukaan voi olla niin hölmö, ettei komenna silloin kun se on tarpeen? Fyysisestä kurituksestahan oli kysymys silloin, sillä ei voi tietää, jos joku menee yli sen normaalin, ja pahoinpitelee lastaan.
Ennen tuota säännösta annoin yhden kerran risua kintuille pojalleni, eikä hän siitä pahentunut, päinvastoin oppi jättämään naapurin emännän huomioimatta! ( siitä Ihmisestä en pitänyt kyllä minäkään)
Tervettä harkintakykyä on kasvatuksessakin noudatettava, eikä pidä pelätä mummonakaan suosion menettämistä, jos sanoo rehellisen mielipiteensä tärkeimissä asioissa lapsenlapsilleen.

Velvoitushan se on.

texanelli,,

totta puhut,
tietenki käytin tervetä järkeä, pakko oli rajoja pistää,
mutta sukulaisen mielipide kasvatuksesta hämmensi nuorta äitiä aikoinaan,
yleisellätasolla vapaakasvatuksen tuloksia yhteiskuntamme korjataan vieläki, oli se senverran suuri muutos esm kouluissa, ja kodeissa,
moni sortu kuuliaisena tottelemaan yleistä neuvoa lasten kasvatuksessa sillä vanhemmat haluaa lapsilleen aina parasta,,
siihen aikaan oli vapaa kasvatus parasta, ainaki median mukaan,
jokainen sukupolvi tekee virheensä,
jokaisen sukupolven on opittava uudelleen ja uudelleen ihmisyyttä

Tottahan tiesin minäkin vapaasta kasvatuksesta, mutta onhan oma järki se jota noudatta, sekä kodin sujuvuus tehtävienkin jaossa.
En koskaan ole nähnyt mieltä siinä, etteivät nuoret osallistuisi perheen sääntöihin, meillä seurasi "melkoinen puhuttelu" jos kodin tai yhteiskunnan sääntöjä aikoi rikkoa!

Puhumallahan ne selvisi, vaikkakin joskus työpäivän päätteeksi tuntui rankalta:D Muu.. tta yleensä selvitettiin asiat ja sitten levättiin, että jaksoi taas töihin mennä:D

Muulla lailla en osaa toimia vieläkään, jos ongelmia tulee eteen! Millään muulla ei mielestäni asiat ratkea, kuin - rehellisesti puhumalla!
Pahinta on minusta lakaista ongelmat maton alle, minulle se ei ainakaan oikein sovi. Muutenhan saa jokainen vapaasti puolestani tehdä miten kykenee, ja parhaaksi näkee omien ongelmiensa kanssa.

samaa mieltä että puhumalla asiat perheessä pitää selvittää,
se vaan ei onnistu joka perheessä,
jos puoliso pitääki mykkäkoulua, eikä suostu puhumalla selvittämään yhtikäs mitään, sano että " huomenna "
näin kävi omassa elämässä,
sitä huomista päivää ei tullu koskaan,
vuodet vieri omalla tavallaan elin omaa elämääni,
annoin puolison pitää mykkäkoulunsa,
( tietenki meillä oli hyviäki aikoja, mutta salaisuuksia jäi paljon )
jos mykkäkoululaista pakotetaan selvittämään asioita se on hengenvaarallista, voi päästä hengestään,
sen opin että antaapa asioitten olla,
sairaus vei puolison,
jälkeläiset elävät omaa ristiriitaista elämäänsä ,
vapaankasvatuksen jälkiä kojataan vielä monta sukupolvea,
luulin olevani maailman paras vanhempi,
suomut on karsittu silmiltäni, eipä voi kehua,
parhaani kuitenki olen tehny,

Mykkäkoulu onkin perheitten kaikkein vaarallisin ase,
siihen moni avioliitto kaatuuki,
jotkut vaan akaa elää rinnakkais elämään, sopu säilyy ku ei kysellä toiselta liikoja,

Vaikeaa se puhuminen oli sillon kun olimme nuori aviopari ja asiat hoitui ilman puhumistakin .
Mieheni Työkin oli ! vuorolausi työssä 1 vuorolausi vapaana 1 vuorokausi työssö 2 vuorokauttavapaana ja sillain edettiin . Hän pääsi aamulla klo 8 vapaaksi , ja minä lähdin työhön . -
Hänestä tuli kyllä huippuurheilijakin siinä samassa . Ja harrastuksia riitti , mm orkesterissa Klarinetin soitto.. Ei siinä kerinnyt "kerjätä Rakkauttakaan " pahemmin
sitä onneksi on riittänyt tähänpäivään asti.

Hänen sairastuttua pääsi helpommalla työssä 5 vuotta sairasti ---mutta ei se ollut helppoa aikaa hänelle nuorelle ,ennen hyväkuntoiselle miehelle.
On niin pakko näistä kirjoittaa , En vaan voi sille mitään . Itseäni helpottaakseni kai .
Koittakaa kestää .

Katsoin ulos ja ihana hämäryys on nyt .
Kuu taivaalla ja taivaan ranta on vaaleanpunainen.

aina keväällä, ihminen herää taas eloon,,,





" rakkautta ilmassa "

onhan viikonloopu ja kevät,
mitä muuta ihminen kaipaa kuin ihania ilmoja ja rakkautta ,,,

todellista ihanuutta,,,


katteeksi käy, niin meilläki silloin ennen kun puoliso oli elossa,
usein keväällä lähdimme merelle hiitelemään tai metsään joskus matkustimme tunturiin,
"oi niitä aikoja oi niitä aikoja jos sai si elää uudelleen "

tarttis löytää aivan tavallinen köppänän kaveiksi loppuelämäksi,
ihana olisi lämminhenkinen puhekaveri,,

Haaveillaan vaan, kevätkin tulossa.. (silmää iskien)
http://www.youtube.com/watch?v=VpUoQ5fQDRE

hei ovikello soi prrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr

Kiitos Katleija --- Ihanat muistot ..tuli hyvään aikaan
***** Saavuthan mua noutamaan **** Sitten kun sen aika on