Kyllä oli hyvä kirjoitus jälleen Ilta-sanomien päätoimittajalta..Appelsinilta.
Voin täysin kuitata hänen sanomansa jälleen.. Laitan linkin..
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288535305560.html
Voin täysin kuitata hänen sanomansa jälleen.. Laitan linkin..
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288535305560.html
Vastaukset 41
Vanhimmat
Olipa hyvä juttu. Se on tosi, emme osaa olla kiitollisia mistään. Aina enempi ollaan vaatimassa.
Paljon on tullut muutoksia minunkin syntymäni jälkeen.
Ei silloin ollut lapsilisää, eikä äitiyslomia. Eikä muitakaan avustuksia.
Koulutus avustuksista puhumattakaan.
Tietysti on hyvä, että tuetaan vähävaraisia oppilaita, joilla ei ole varaa opiskella.
Kiitollisuus on katoava "luonnonvara", tilalle on tullut ahneus...
Ei arvosteta ahkeruutta. Ennen oltiin työtä pelkäämättömiä.
Nyt koneet hoitaa kaiken, jokaiseen työhön on kone keksitty.
Työn teosta on tullut pakkopullaa, se ei ole enää mielekästä.
Siitä ei nautita kuin entisaikaan.
"Mutta onko kiitollisuus tosiaan niin kehno hyve, että se joutaa kokonaan romukoppaan?"
Vastaan hänen kysymykseensä. Kiitollisuus ei jouda romukoppaan.
Appelsin on yksi monista ihailemistani suomalaisista naisista.
Hyvä kirjoitus.
Meidän ikäluokka kyllä vielä osaa olla kiitollinen monista asioista,
ainakin minä olen.
Mutta nuoremmista en menisi takuuseen.
Ovat saaneet kaiken "valmiina".
Samoin ..tässä jokinaika sitten keskustelin nuoren kanssa joka oli tosi tyytymätön kaikkeen...työhönsäkin joka ei vastannut hänen odotuksiaan.. sanoin että ole kiitollinen että on työtä...kuinka moni korkeakoulutettukin on työtön..Nyt tapasin hänet ja muisti kuinka sanoin..hän oli päässyt etenemään työhön josa oli haasteita ja pitää siitä..
Vanhemmat ikäluokat opettavat arvonsa tai arvottomuutensa jälkipolville.
Jos on kiittämättömyyttä, ovat lapset saaneet kaiken kiittämättä ja liian helposti.
Mutta senhän saa, kun lapset ovat vanhempiensa kavereita.
Auktoriteettia ei ole nimeksikään.
Silloinhan sama asenne kasvaa yhteiskuntaa kohtaan.
Aina on ollut ahneutta, mutta sen toteuttaminen on nyt helppoa, jos kehtaa, ja kehtaajia tuntuu riittävän.
Muttei ainakaan minulle siitä tarvi ihan lehteen kirjoittaa, minulla on silmät ja korvat omassa päässäni.
Ihmettelin, että onko toimittaja.
Jotenkin sanaköyhä kirjoitus.
Minäkin ihmettelen itsestäänselvyyden ihannointia ja äimistelemistä.
Kiitollisuus on yksi tunteistamme.
Tunneköyhä ei tunne sitäkään, tai muu maailman passaama, joka on saanut aina kaiken.
Vai onko kaikki painettu vielä joillekin ihme ja kumma?
Tuolta kiitollisen ja nöyrän asenteen tuputtamiselta ja sen markkinoimiselta yhtenä merkittävimmästä onnellisuutta lisäävänä tekijänä ei ole voinut muutamaan vuoteen välttyä kukaan.
Itseäni se suorastaan ärsyttää, vaikka valuukin kuin vesi hanhen selästä. En ole tippaakaan kiitollinen tai nöyrä mitään määrittelemätöntä ja epämääräistä tahoa kohtaan. Jatkuvaa itsensä opiskelemista ja oman onnellisuutensa mittailua en ymmärrä lainkaan.
Vähän on niitä ihmisiä, joilla on "varaa" tulla minulle sanomaan, että olepa kiitollinen. Ja ennen kaikkea, heidän ei tarvitse sitä sanoa.
En itse ole huomannut tuputtamista näissä mainitsemissasi asioissa..päinvastoin..minä..minä..kaikkiminulleheti..ja kovaa kyynärpää taktiikkaa..
Kiitollisuuttakin on varmaan erilaista...eri elämän tilanteissa.
Mielestäni sitä on ollut aika tavalla. Ehkä huomaan sen, koska se ärsyttää minua?
Luen aika paljon erilaisia lehtiä, joita olen tullut tilanneeksi. Myös aika usein televisio-ohjelmissa tuota kuulee. Elämävalmentajat liki järjestään tätä tuputtavat.
Tietenkin on aika paljon kysymys myös siitä, miten sanan ymmärrämme.
Itse en koe, että minulla olisi mitään syytä tuntea jonkinlaista yleistä kiitollisuutta, puhumattakaan että kiitollisuutta ja nöyryyttä elämän? edessä. Oman elämäni!
En tarkoita, ettenkö arvostaisi monia asioita hyvinvointiyhteiskunnassamme.
Omissa arvoissani oikeudenmukaisuuden vaatimus, velvollisuus, vastuuntunto ja kunniallisuus menevät kiitollisuuden edelle. Itse asiassa kiitollisuus ei edes kuulu arvoihini, mutta epäilemättä usein kyllä sisältyy esim. noihin luettelemiini yhtenä osana. Tyypillisimmin varmaan tavallisena hyvänä käytöksenä ja/tai tunteideni ilmaisemisella.
Kiitollisuus ja nöyryys oman elämän edessä ? (bessie). Minä vain tunnen sitä, koska en voi omaa elämääni loppuun saakka hallita. Se voi päättyä yllättäen tai kivuliaasti, viimeistään sen tosiasian kohdalla on oltava nöyrä.
Mikä vika siinä nöyryydessä oikein on ?
Kuoleminen on minulle vain piste ja loppu elämälle, ei muuta. Kohtuullinen ja toivottavasti käypänen hinta elämästä. Ei mitään sellaista, että sen edessä nöyrtyisin, enkä varsinkaan silloin, jos se tuntuisikin kohtuuttomalta ja kalliilta.
Aion ehdottomasti hallita omaa elämääni loppuun asti, miksi en muka voisi?
Ei siinä varmaankaan mitään vikaa ole, se nyt vain ei sovi minulle.
Ihmettelin suunnattomasti, kun aamulla aikaisin artikkelin luin.
Milloin maailma on muuttunut kiittämättömäksi, pahaksi, jossa jokainen hakee vain omaa onneaa, kiittämättä muita kaikesta siitä hyvästä, mitä meistä jokainen päivittäin saa osakseen.
Tulipa vain mielen viereen, että kiitollisuuskin on luonteenpiirre.
Se käy käsi kädessä hyvyyden, ilon, ystävällisyyden ja elämäntyytyväisyyden kanssa.
Kun arvostaa muita, kykenee arvostamaan itseäänkin, sopivassa määrin.
Tulee toimeen muiden ja itsensä kanssa.
Itselleni on outo ajatus, ettei ihminen kykenisi kiitollisuuteen. Silloin kyllä puuttuu jokin nipukka ihmisyydestä.
Itsestäänselvyys, ymmärtää, ettei ole kaikki edes itselleen.
Minulla ainakin on usein ollut aihetta kiitollisuuteen, enkä usko olevani mikään luonnonoikku.
.
Olen tyytyväinen että olen hengissä....liikuntakykyni on ok. ja pystyn hoitamaan omat asiani......parisenkymmentä vuotta esim. en ollut tyytyväinen terveyden tilaani vakavan sairauden kohdatessa.
Iloitkaamme elämästämme.
Olipa hieno kirjoitus - olen kiitollinen siitä, mimmimummi..)) En juuri lue iltapäivälehtiä, joten juttu olisi jäänyt huomiotta, vaikka sama toimittaja taisi olla tätä Abu-Hannanin kirjoitusta kommentoimassa...
Siitä Abu-Hannahin kirjoitukseen kommentoinnista tämä juttu varmaan poikikin oman kirjoituksensa...valtavasti tuli toimittajalle palautetta..
Hyvä kannanotto oli kuitenkin ja ajatuksia herättää..
Mitenkäs 60 menisi analyyttisesti....
Kiitollisuus siitä että syntyy Suomeen
Kiitollisuus vanhemmille että syntyy
- noissa kiitollisuus on aikasti ristiriitaista.
Kiitollisuus kasvatuksesta
Kiitollisuus ruoasta
Kiitollisuus koulutuksesta
Kiitollisuus terveydenhoidosta
Kiitollisuus lastentarhoista ja pivähoidosta
Kiitollisuus eläke-järjestelmästä.
- Edelleen henkilökohtaista ja koskee vanhempia ja esi-vanhempia, mutta vähemmän ristiriitaisesti.
Ruoka syötiin, mutta kasvatuksesta ja koulutuksesta kiukuteltiin.
Päivähoidossa kiukuteltiin.
Eläkkeistä ja elämästä kiukutellaan vieläkin, vaikka niiden olemassa-olo ja taso on ollut itsestä kiinni, heti koulutuksen jälkeen.
Joten näyttää siltä että 60 on kiitollinen, ainakin ylivoimainen enemmistö.
Loput ovat sitten kiittämättömiä, kun eivät ole osaneet elää oikein.
Jätin sairaat ja vammautuneet tästä pois.
Kuuluiskohan aloitus nuoremmille?
H.
Ja niinkuin Oscarin voittajat..kiitos äidille ..kiitos isälle ..kiitos kaikille jne...
Ei niin analyyttisesti tarvi ottaa tätä kirjoitusta...vähän myös intuitiivisesti...
Saako olla kiitollinen? Olikin otsikkona.
Emme me nyt sentään vanhoja olla.
"mimmi"
Osaammeko olla.. :).
H.
Ja "emme me nyt sentään vanhoja ole"
Appelsiinin otsikko oli ..Saako olla.
"mimmi"
Vaan minä se vastasin aloitukseen... :)
H.
Etkö osaa käyttää välimerkkejä, kun laitat noita pisteitä joka väliin useita peräkkäin?
Minusta se oli erittäin outo otsikko?
Ensinnäkin, itse koen kiitollisuuden positiivisena olotilana.
Toisaalta, miksi meidän pitäisi muilta kysellä oikeutusta tunteisiimme ja niiden näyttämiseen.
Onko joillain taivaan valtakunnan avaimet säädellä kenenkään tunteita tai tuntemattomuuksia?
- Antaa tai ottaa lupa?
appelsiini :DDDD
Minulla on kyllä ärsyttävä tapa kirjoittaa. En välitä oikeinkirjoitus jutuista pätkääkään;))) enkä myöskään toisille niin tärkeistä kielioppisäännöistä. Saatan myös poiketa tyylistäni;))) riippuen kenen kanssa keskustelen kesken ketjun saatan myös skrivaa vaikka slangiksi jos vastapuoli sen hallitsee;)) en myöskää tekstini lopullisesta ulkoasusta pätkääkään. Syystäkin huomautat;))) Minä VAINkeskustelen. Keskityn siihen.. Enemmänkin kuin kirjoitan. Johtunee lopputulos pelkästään tästä...Osaan kyllä;))) käyttää pisteitä ja pilkkuja ihan oikeesti jos, haluaisin;))) Anteeksi nyt tämä persoonallinen ja sinulle ehkä kiusallinenkin tapani täällä keskustella. Mutta, en usko;))) että, muutan käytäntöä koska, silloin muuttuisin itse persoona ja keskustelijana. En ole mimmimummo. Minusta tämä on ensisijaisesti ja puhtaasti keskustelupalsta. Ja pääpaino taas minusta pitäisi taas olla itse aiheen sisällössä ei ulkonäössä niinkään...Minua taas persoonana häiritsee tällainen että, sillä ei ole mitään merkitystä joillekin??. Keskitytään mielummin kirjoittajiin? ja nimimerkkeihin kuin itse aloittajan tekemään aiheeseen? Oikaisen nyt tässä ketjussa viimeisen kerran koska, monet eivät vaivaudu lukemaan koskaan alusta saakka keskusteluketjuja. Vaan hyppäävät pelkästään tiettyjen tuttuihin nimimerkkeihin;))) ja haluavat tehdä siitä ikäänkuin uuden keskustelun?))) Joka kyllä itseäni jaksaa taas hämmästyttää..mutta, joka ei täällä mikään uusi ilmiö suinkaan minunkaan kohdallla;)))
Tsau:Friidu
Tiedoksi vielä Korpikirjailijalle ihan erikseen yksistään hänelle ettei hän taas aloita turhaan tätä jahtaamistani eikä vainoamistani täällä. En ole myöskään HUNKZ;))) Tulipan nyt tämäkin tässä jälleen todistettua ties monenko tuhannen kerran;))) Vain siksi että, käytän pisteitä;))) kuten hänkin tai skrivaan slangilla tosin viimeaikoina vähemmän;))) Puuttuu vastapuoli eli se toinen skrivaaja en viitsi yksin;)))
Tsau:Friidu
Minä lisään vielä kiitollisuuden Jumalalle, jolta kaikki edellä mainittu on lahjana saatu. Meille on annettu tietyt kyvyt, tämä maa ja ne vanhemmat.
Sairastunut ja vammautunutkin voi olla kiitollinen elämästään. Myös Job kiitti Jumalaa kaiken menetettyään. Saatanalla oli oikeus koetella tiettyyn rajaan asti.
Job kesti ja sai kiitoksen Herralta itseltään.
En aina riemusta hypi, mutta kiitollinen vire on kaikesta huolimatta. Ei tarvi murehtia tulevasta.
Kenen kiitollisuus täydellisyyttä tarvitsee?
- Itsekkään.
Vähään voi tyytyä, paljoon voi olla kiittämätön.
Nuoret ei kai huomaa olla kiitollisia, tuskin mekään olimme silloin, - olisiko kiitollisuus varttuneempaan ikään kuuluva "hyve", olemmehan eläneet kai suurimman yhteiskunnallisen murroksen, köyhyydestä yltäkylläisyyteen, öljylampusta nettiin...jne., nuorille nämä ylellisyydet on itsestään selvyyksiä..ja toivottavasti ovat eteenkinpäin.
Eikä mitään hyvää huomaa eikä osaa arvostaa ennenkuin se katoaa...niinkuin esim. hyvä- ja lähes ilmainen terveyden huolto, ilmainen kouluruoka ja - koulutus..
Toisaalta kiitollisuus edellyttää syvällisempää ajatteluakin, pinnallisuuteen ei kiitollisuus kuulu..
p.s. henkilökohtaisesti tunnustan olevani kiitollinen ja ihan päivittäin...
En ole kovin kiitollinen, en kiittämätönkään.
Tänne on syntynyt ilman omaa lupaa, olosuhteisiin joita ei voi valita. Itselläni on kohtalaiset olosuhteet nykyisin, aikaisemmin vaikeammat.
Elän tämän elämäni loppuun, suuremmin miettimättä olenko tarpeeksi kiitollinen.
Kun saisi olla tässä kunnossa vielä kauan, moni on jo mullan alla. Sekin on edessä kaikilla.
Onneksi en ole kateellinen, se on kalvava tunne.
"Onneksi en ole kateellinen, se on kalvava tunne."
En taaskaan malta olla puuttumatta, hyi minua ; )
Mistä sinä tiedät kateuden kalvavaksi jos et sitä ole tuntenut?
Eihän kaikkea tietämäänsä ole tarpeen itse kokea, vai??
Kun on vahvasti "saanut" olla kateuden kohteena, tietää sen tilan... Eikä se nyt aivan vieras tunne itselläkään ole, kun rehellisiä ollaan. Hetkittäin.
Yritän peitellä sitä hyveen alle. Mies sitten ojentaa:)
Kyllä itseään saa tarkkailla, ettei pahasti lipsahda.
Ennen vanhaan maalasispitäjien lääkärit oppivat hyvin pian tietämään mikä potilasta vaivasi.
He tunnistivat kolotukset, vääntämiset, huikomiset, kalvamiset, juimimiset jne.
Meillä on värikäs sanasto.
Riippuen siitä nyt ihan missä yhteydessä tuota sanaa käytetään. Poliitisessa kielenkäytössä ja yksistään siinä mielessä jos sitä käytetään olisi hyvä tietää tarkemmin mihin sillä halutaan viitata (tässä mielessä olen aika tiukka, vain ne tausta fakta-tiedot joihin tuo sana sitten yhdistetään...kelpaa minulle;)) Ei pelkkä kiitollisuus. On pystyttävä perustelemaan myöskin...Ei riitä tällainen MUTU-tieto pelkästään. Yhteiskuntahan kehittyy ja myöskin taantuu riippuen aina siitä taloudellisesta kulloisestakin tilanteesta. Eri vuosikymmeninä ja yksittäisinäkin vuosina tilanne voi heilahdella laidasta laitaan. Kuten kaikki sen ymmärrämme historian kautta jo yksistään...katsottuna;)). Sitten tuo toinen tärkeä pointti. Kuka mittaa ja millä mittareilla näitä "kiitollisuuksia" tai niiden osoituksia tai osituksiakin ehkä paremmin;)) joita kansalle sitten jaetaan. Sehän riippuu kenen intressistä on lopulta siinäkin kyse..eli näihin tutkimuksiin jo sinänsä suhtaudun hyvin skeptisesti olkoonkin sitten mikä tahansa yliopiston historiantutkija tai dosentti sitä käppyrätaulukkoineen perustelemassa kantaansa..eli kyse on pelkästään minulle aina subjektiivisesta totuudesta harvemmin objektiivisesta.. Jollei se oikeasti koske itseäni ;)) Hyvinä taloudellisina aikoina näitä sos.polit.. uudistuksia tehdään myös halutaan lainsäädällistä tätä ikäänkuin kehittää huonoina taas..leikataan. eli säästetään..karrikoidusti ja suurilinjaisesti kun ajattelee...en mene yksityiskohtiin koska,.. niistä keskusteminen vaatisi aikaa ja tilaa....ja enemmän aina todellisia fakta-tietoja ja niitä lukuja ei käytössäni tässä ole...sitten keskusteleminen olisi toisella tasolla...
Henkilökohtaisella tasolla taas. Olen monesta asiasta kiitollinen ja monelle ihmiselle myöskin jotka ovat vaikuttaneet minuun ja jotka ovat henkilökohtaisesti myös vaikuttaneet elämääni ja joko ovat sitä tällähetkellä tai ovat olleet joskus tai tulevat olemaan jatkossakiin...sekä hyvässämielessä että, vähemmän hyvässä.
Elämälle olen aina kiitollinen. SE on itselleni aina eräänlainen elämän asennekysymys ja periaattelinen sellainen;))
Tsau:Friidu
Oletko myös mimmimummi?
en ole. Käytän näitä pisteitä itse koska kirjoitan "suoraan", mitä ns.ajattelen sillä hetkellä.... Aiheellisesti tästä minua kyllä huomauttu että, voisin tiivistää tekstini sisältöä ja myös käyttää kappalejakoa. Nim. merkki mimmimummi minullekin uusi keskustelu-tuttavuus.
Tsau:Friidu
Kiitollisuus tai ehkä pikemminkin hyvillään olo tai tyytyväisyys sellaisesta, mikä on hyvin tahtoo joskus unohtua. Silti Appelsinin kirjoitus ei tehnyt vaikutusta. Jotenkin tarkoitushakuinen ja menneen maailman tyylinen. Että älkääpäs valittako, olkaa kiitollisia (kenelle? menneille sukupolvilleko, joissa oli monenlaista sukankuluttajaa heissäkin).
Meillä on moni asia hyvin, mutta eivät ne hyvinä pysy, jos niistä ei pidetä huolta. On muuten asioita jotka on paremmin muualla. Terveydenhoito esimerkiksi on demokraattisemmin järjestetty joissakin maissa, Kanadassa tai Ranskassa vaikka. Kyllä sen pitäisi olla ilmaista tai halvempaa meilläkin. Mutta nyt mennään alaspäin kilpailutuksen nimissä. Toisen sairaus on toisen (= ylikansallisen lääkärifirman) onni!
Olen ILOINEN monesta hyvästä asiasta Suomessa.
En halua kääntää kelloa taaksepäin tai edes pysähtyä tähän tilanteeseen. En halua tuleville sukupolville huonompaa, kalliimpaa enkä epävarmempaa jokapäiväistä elämää kuin itselleni.
Osana vain olla ja elää
vielä jonkin aikaa
Pankeilla on vaikka minkalaisia stressitestejä,
harvemmin ihmisillä vaikka eloa jokaisen kohdalla
voisi pitää jatkuvana janana ja aikaa ympyränä
- jokainen kasvuvaihe pitää sisällään
psyko-fyysis-sosiaalisen stressinkin
niin ihmiselossa kuin yhteiskunnassakin
ja koko maailmassa.
Kuuntelin Ylen musiikkiohjelmaa, kuoroteoksia,
tosihienoja. Vastakohdat täydensi hienosti toisiaan,
kontrapunkti nosti vokaalisäveleet hienosti
korkeuksiin, ylimpänä soi kirkkaat sopraanot.
Vaikka elo joskus voi olla tosi raastavaa riistävyydessään,
olin ainakin tosta hetkestä kiitollinen.
Kuin puhdasta raikasta vettä janoiselle
ja reissussa rähjääntyneelle.