yhdessä elämistä ilman rakkautta

Sivullisen on tuohon täysin mahdotonta antaa käypäsiä neuvoja.

Eikä yhdessä eläminen ilman yhteistä seksiä suinkaan tarkoita, että eletään yhdessä ilman rakkautta.

Hohhoijaa taas.

Ei tarvinnut minun googlettaa...
Vain lainata ansiokasta.

"Hohhoijaa taas."
H.

Tässä laulussa on sanottu kaikki mikä on tarpeen.

http://www.youtube.com/watch?v=zjPg37Lxs9g

Taitaapi olla aikasen tavallinen tarina.
Mitäpä muilla siihen on lusikkaansa paneminen.
Halvemmalla kaiken saatte kaksin, puoleen hintaan.
Jatkakaa matkaa, tai erotkaa, tepä sen teette, emme me täällä, pimeä sakki, pysty tienne suuntaa määrittämään.

Pyöriä saa helposti, voi jopa joutua pyörälle päästään.
Kannattaako vai ei, sen näkee, jos uskaltaa.
Tuttu on turvallista.
Elon illassa on parasta, jos viihtyy, jos on hyvä olla. Arjessa.
Jos sen vaihtaa, voipi tulla suru puseroon ja paha mieli, ja kaipaus entiseen hyvään, kun oli lähellä vanha tuttu.

Samanlaista meillä on ollut niin kauan että en enää edes ajattele asiaa. Arki sujuu jotenkuten. Talous on kunnossa. Minulla on omat harrastukseni ja saatanpa välillä katsella muitakin miehiä.
Ei tämä provo ole, ihan tavallinen tarina.
Neuvoa en osaa, jokainen tapaus on omanlaisensa. Kyllä minä tuosta ukosta välitän, kaikesta huolimatta.

Aivan. Miksi h-ssä avioliitto on niin pyhä juttu, että kaikki muut vaihtoehdot ihmisen elämän ja sen laadun parantamiseksi ovat pannaan julistettuja.

Otat avioeron tai järjestät sivusuhteen, niin aina ja iankaikkisesti, vielä vuonna 2013, ahdasmieliset, karsinoituneet ja kaavoihinsa kangistuneet kanssaihmiset saavat paheksua muiden, tuntemattomienkin, valintoja.

Mitä se kuuluu kenellekään, edes aviopuolisolle, joka ei halua aviollisia velvollisuuksiaan täyttää. Tällaisissa tapauksissa ihmisellä pitää olla oma tieto, tahto ja käsitys siitä, että toimii ja tekee juuri niin kuin itsestä hyvältä ja oikealta tuntuu. Aikuinen ei tarvitse siihen kenenkään lupaa. Ei kenenkään!

Yrittäessäni kuvitella tuon tilanteen kohdalleni niin äkkiä tulisi mieleeni pikainen ero.

Elämä lyhenee päivä päivältä ja kyllä niistä loppupäivistä pitäisi pystyä tekemään mahdollisimman tyydyttävät.
Intiimi suhde on osa sitä.

Paineet saa puretuksi muutenkin. Luulisin yhdistelmän "ammattilaiset nyrkkikyllikki" hoitavan sen puolen.
Ihmissuhdetta ne eivät korvaa.

Kaksi viimeistä puheenvuoroa. justiinapuupåään ja Kalterotangon, vaikka ovatkin erilaisia sisällöltään, ovat varsin varteenotettavia.

Muiden kirjoitusten arvo on suurin piirtein yhtä tyhjän kanssa.

Siitä puhumisesta ja asioiden selvittämisestä suhteessa kun on taas paljon puhuttu..tulee mieleen oletteko keskustelleet rehellisesti... miksi toinen ei halua kosketusta..läheisyyttä...mikä siihen on johtanut. Tiedän ette ole harvinaisuuksia siinä asiassa... onkohan meidän ikäisillä paljonkaan ns. ihanne liittoja...kulisseja ja teennäisesti hyvinvoivia on...mutta kun avautuu jostain syystä niin paljastuu totuus.
Olen optimisti.. haluan uskoa että onnellisiakin on.

Olipa maa, uskonto, aikakausi tai asianomaisen ikä mikä tahansa, kahden eri sukupuolen väliseen avioliittoon kuuluu myös intiimi puoli, ts. seksi, elleivät' sitä estä terveydelliset syyt, lääketieteelliset toimenpiteet.tai pysyvä vamma. Siihen on muutoin kummallakin osapuolella oikeus. Ongelmia syntyy silloin, kun toinen sitä ahluaa ja toinen ei.

Jos esteinä ei ole edellä mainittuja (terveys jne.) niin kieltätymisen syynä on kielteinen suhtautuminen toiseen, viha , inho, kosto, tai ainakin välinpitämättömyys, voisi sanoa, rakkauden puute.

Kun aloituksessa mainitussa tilanteedssa on ilmeisesti tehty jo paljon asian hyväksi eikä tilanne ole selvinnyt, ja varsinkin kun ei asiaa tunne tarkemmin, on turhaa ruveta antamaan yksityiskohtaisia neuvoja. Ei viitsisi käyttää kulunutta sanonta "jos kuitenkin vielä yrittäisitte". Ilmeisesti on yritetty ja ollaan umpikujassa, josta pääsy näyttää toivottomalta.

Ei mielellään suosittelisi yhteiselämän lopettamista, kun se on kuitenkin elänyt noin heiveröisenä kauankin aikaa. Tilanne voi jatkua tuollaisenakin, joskin sen uhri voi joutua vähitellen mielenterveyden ongelmiin.

Niin väärin kuin ehdotus periaatteessa onkin, tässä kyllä näkee syitä hankkia ns.kolmas pyörä omasta ikäluokasta, oli toinen osapuoli asiasta mitä mieltä tahansa. Itsepähän on tilanteen aiheuttanut.

Jos joku keksii jotakin viisaampaa, mainitkoon sen täällä.

En voi muuta suositella kuin vaikka sitä, että olisitte vähän aikaa erossa, vaikka toinen Epjansassa kolme kuukautta yhteisestä sopimuksesta. Kävisi ainakin selville syntyykö minkäänlaista kaipuuta. Kumpikin voisi samalla luoda vähän omaa elämää. Sitäkin tarvitaan, kun yleensä toinen poistuu kokonaan ja peruuttamattomasti kuvioista aikaisemmin.

Jesse kertoi että äitinsä varoitti häntä Maria Magdaleenasta, mutta minkäs mies voi, kun on lihaksi muuttunut on heikko, totesi Jesse.
Vaikka äiti olikin sanonut: Tänne et sit sitä tuo...niin heltyi kuiteski ja nyt ne ovat hyviä tyttiksiä keskenään. :)

H.

Seksi ei kuulu normaaliin avioliittoon.
Miksi pitäisi jatkuvasti kihnata toisen ihmisen niskassa, kun olisi hyvää aikaa vaikka kaivaa pellolle salaojaa?
Kaikki johtuu auringonpilkuista!

Kahden kauppa on kahden kauppa - aina ja myös ikävissä tilanteissa. Asia on lyhykäisesti niin,että pariskunta löytää ennenpitkää itse ratkaisun - oli se mikä tahansa. Kolmannen ei pidä mennä mestaroimaan väliin. Joko ovat yhdessä kivikasvoina edelleen tai sitten jompikumpi lähtee. Mikä ulospäin parisuhteista näkyy, ei ole koko totuus - kun on ne tunteet jopa kivikasvoillakin.

Kolmanneksi pyöräksi ryhtyisin vain siinä tapauksesa, että toinen pahoinpitelee henkisesti tai fyysisesti tai kummallakin tavalla tai että asiaan liittyy rikollisuutta tai vakavaa sairautta (hyväksikäyttöä, varastamista sairauden varjolla, heitteille jättöä tms.).

Usein parisuhdeasioista kysytään mielipiteitä ikäänkuin kysymys olisi ulkopuolisen asioista, vaikka juttu on henkilökohtainen. Jos siis sinusta siltä tuntuu - eroa tai jää, itsepä asian parhaiten tiedät. Oma mielipiteeni on,että parisuhteseen kuuluu myös ruumiillinen kanssakäyminen eli seksi, yhdyntä jne. En itse ymmärrä veljen ja siskon tapaisia avioliittoja tai parisuhteita, mutta meitä on moneksi. En myöskään haluaisi elää sellaista yhteiseloa, jossa asioista ei pystytä edes keskustelemaan, koska elonaika on rajattu ja hautaan on myöhäistä huutaa.

Aloituksessa jopa korjataan 60 muotoon 60 .

Vain toisella osapuolella on ongelma, se ettei toinen osapuoli halua seksiä, eikä halua juuri siitä asiasta keskustella. Muuten kaikki suhteessa vaikuttaisi olevan hyvin.
Suorittavan seksin väheneminen ja kokonaan loppuminenkin on luonnollisempaa kuin se, että sitä olisi elämän loppuun asti säännöllisen tiheästi.

Eroaminen 60 iässä vain ja ainoastaan toisen osapuolen haluamattomuuden takia olisi aika erikoista toimintaa aika tavanomaisessa tilanteessa, ei todellakaan realistin valinta. Ero yksinään ei edes takaisi mitään, esim. halukkaita partnereita.
Yksinäisyys sen sijaan voi astua elämään.

Jos kerran ajattelee erohalunsa ja kaikki muutkin eroon liittyvät keskustelut pystyvänsä käymään, niin onpa kumma ellei osaa ja pysty selvittämään asiaansa ja tunteitansa toiselle niin, että tämäkin lopulta haluaa kuunnella ja keskustella.

Olen elänyt tuon kaltaisen kamalan 6:n viikon jakson ja se saattoi ajattelemaan, että entä jos minä jään sellaiseksi!
Tuohon jaksoon oli sentään olemassa selkeä syy.
Myös elinkumppanini osoitti täydellistä ymmärrystä.

Nyt, kun minulla on epäily loppusuoran lähestymisestä elämän ratakierroksella niin otsikko saattoi miettimään aloittajan kuvaamaa tilannetta.

Kiintymys, hellyys ja yhteen kuuluvuuden tunne eivät katoa mihinkään vaikka aktiivitoiminnan fyysisimmät ilmiöt hiipuisivatkin.
Ainakin nyt ajatellen ja muistissa vielä tuo 6-viikkoinen, niin koettelemushan se hiipuminen olisi mutta ehkä siihen sitten, kun se on kohdalla, suhtautuu toisin.

Koska käsitykseni on, että vaimoni mielenliikkeet eivät ole yhtä jyrkät kuin omani, niin olen tarkastellut asiaa vain omalta kannaltani.
Vaimon taholta tapahtuva intiimin läheisyyden kieltäminen olisi kyllä melkoinen järkytys.
Vaikka "loppusilaus" jäisikin pois niin kaikki muu jäisi.
Missään tapauksessa en edes harkitsisi eroa!
Nyt ajatellen, jotkut korvaavat toimenpiteet saattaisivat tilaisuuden tullen olla mahdollisia.
En kyllä rahvastelisi niillä, edes kavereilleni.

Yletön naimis-halu lähentelee Kleptomaniaa, aikasti lähellä yhtä toista aloitusta palstalla.
Saattaa koskea myös Paavillisuutta.
Tiedä vaikka vessa-paperia, liekö kurkkua miten sitten kuristaa, tai avartaa.
Läheinen kokemukseni omasta elämän-tyylistäni on kuitenkin antanut minulle elämääni vapauden moisista hapatuksista.
Elelen tyytyväisenä eläkkeelläni :)
Yksin, viisaana.
H.

Ensinnäkin aloittajan ikämäärittelyistä: kirjoittaja on ilmeisesti tarkoittanut 60 - tai 60 -ikää eli lähes 70 vuotta.

Kun on tuollainen tilanne ja elinvuosia voi - jos keski-ikää ajatellaan - pian laskea sormin, on aika tehdä jokin ratkaisu, sillä tuollainen tilanne ei voi eikä saa jatkua lopun ikää. Pitää tietysti ajatella lähisukua, mutta pitää ajatella myös itseään.

Kun yhteiselämän perusrakenteissa on jo tuollainen ongelma, vaikuttaa siltä, että varmin ratkaisu on panna kattilat jakoon ja todeta sitten, mitä - ja nimenomaan parempaa - elämä voi tarjota.

Voi että.Tämä aihe saa karvani nousemaan pystyyn,niin tuttua se on.Voisin aivan hyvin asua ihmisen kanssa ilman seksiäkin,ystävänä,tuttuna,kaverina jne.

Jos on vuosia oltu yhdessä,kai siitä toisesta silti voi tykätä ilman seksiäkin,on paljon yhteisiä asioita joita on koettu yhdessä,mutta mutta...siinäpä se jus onkin että millä saadaan molemmat samalle viivalle että asiat on mennyt siihen malliin.
Siihen on aina joku syy,ei voida syyttää halutonta,hän ei voi sille mitään,olipa se sitten kumpi tahansa,yleensä se haluaja on kyllä mies.
Eihän ketään voi väkisin pakottaa syömäänkään,eikä pakottaa ja vaatia yleensäkkään mihinkään.
Se on kyllä vapaaehtoista,kuten moni muukin asia.olen aina sanonut et toisen saa kyllä haluamaan,jos osaa asiansa,osaa käsitellä ihmistä ihmisenä.
Mutta jos ajetaan nurkkaan vaatimalla,katoaa se viimeinenkin kiinnostus.
Ja puhun kokemuksesta.
En ikinä jättäisi toista jota olen rakastanut vain sen takia että en saa seksiä.
Ja en suosittele eroamista sen takia ja kaiken romuttamista,näillä vuosikymmenillä ei enää jaossa ole helmiä,ei edes sioille.

Kaikkea sitä vielä tässäkin iässä kuvittelee ja haaveilee.
Muka eroakin. Kattia kanssa. Vuosikymmeniä yhdessä olleet ovat niin hitsautuneita toisiinsa henkisesti, että kumpikaan ei uskalla tehdä sitä riuhtaisua tuntemattomaan haavemaailmaan. Eikä ole tarviskaan. On vain hyväksyttävä tosiasiat omalla kohdallaan.

Uskonpa, ettei teillä ole sen kummempaa kun meillä ja monella muulla ikäisellämme parilla. Toinen ei saa seksistä enää mitään ja toinen ei todellisuudessa jaksa enää. Usein oma epävarmuus omista voimistaan saa aikaaan syyttelyn toisen kylmyydestä. Ei löydy enää sanoja. Kun sanat puuttuvat, ei uskalleta enää koskeakaan toista.
Kumpikin väistelee asiaa. Fyysiset tekijät, kummallakin, ovat rajoitteena, siihen haavemaailmaan, toiveiden täyttymiseen.
Siinä ei auta mitkään pariterapeutit. Vasta Hautaustoimiston auton vierailu erottaa.

Yhdessä vanhat avioparit pitää kuitenkin yhteinen menneisyys, lapset, lastenlapset, yhteiset muistot, hyvistä hetkistä. Usein myöskin on varteenotettva tekijä se yhteinen turvattu taloustilanne, joka erossa romahtaa. Ne huonot hetketkin on yhdessä klaarattu ja kestetty. Juuri niistä se yhteen hitsaantuminen on vahvistunut.

Vaikka sen eron tekisikin todeksi, ei kuitenkaan koskaan pääse irti toisesta, eikä niitä seksikumppaneita enää kuljekaan saranoita kuluttamassa, vaikka niin uskoisikin.
Jos et usko, niin kokeile. Minä kokeilin ja petyin.

Juuri näin se on kuin Tase-pappa sanoo,siihen ei ole mitään lisäämistä.Tätä yritin minäkin esille tuoda viestissäni,sama ajatus ja tunne.

Reilua puhetta,isot plussat!

Edellä esitetyissä puheenvuoroissa tuli esiin se väheksyvä näkemys, joka on valitettavan yleinen nimenomaan nuorempien sukupolvien edustajilla: seksi ei kuulu vanhusikäiselle.
Harvapa gerontologikaan (vanhuuden tutkija) lähtisi ylistämään tuollaista veli-sisar-tyyppistä "avioliittoa", josta puuttuu varsinainen parisuhde. Kyllähän se dementoitumista edistää tai muuten joutumista höppänän kirjoihin.

Ei se aina ole sitä miltä näyttää, vanhana voi olla tosi ilkeä omalle puolisolle.

Eiköhän se loppujenlopuksi ole näin että kun on vuosikymmeniä yhdessä,kaikki mielenkiinto laantuu ajan myötä.Onko se niin paha,ollaan yhdessä ja loppujen lopuksi kaikki tapahtuu itsestään,olipa se sitten syöminen tai naiminen.

Voi sitä olla pariskuntien välillä läheisyyttä ja hyvää lämmintä yhdessäoloa ilman aktiakin,läheisyys ja lämpö toiseen ihmiseen voi sytyttää arjen tuoksinassa lähempäänkin kanssakäymiseen kun ei ole vaatimassa toiselta liikaa.Ja tee siitä numeroa.
Ei ole sääntöä ilman poikkeusta.Kyllä se kaikki kuuluu kaikenikäisille,on vaan erilaisia tarpeita ja haluja.Ei niitä tarvitse ihmetellä,se on vain niin.Joillakin se hiipuu syystä tai toisesta,kannattaako sen takia pistää koko elämää uusiksi,ei se liha siitä kummemmaksi muutu ja jos ei mikään kelpaa,kierto ja etsiminen jonkun "hyvän" ja ainutlaatuisen perään jatkuu hautaan saakka.

Milloin ihminen on loppujenlopuksi tyytyväinen?

Minusta on todella masentavaa luettavaa, että pitää sen ja sen ikäisenä ei saa mitään vaatia elämältään. Pitäisi olla vaan tyytyväinen, kun yleensä annetaan hengissä olla eikä tarpeettomana eutanasioida.
Seksi on ihanaa. Se voi jatkua ihanana vielä seuraavassakin suomi24 ikäryhmän huoneessa ja sitä seuraavassakin.
Marmati, marmati.

Olen sinkku ja minulta puuttuu se arjenjakajakin. Minusta tällä parilla on paljon enemmän kuin monella yksineläjällä: yhteistä elämää ja kokemusta 40 vuotta, lapset ja lastenlapset. Jos sitä intiiimiyttä ja seksiä ei se vielä haluava osapuoli enää saakkaan niin on hänellä ainakin lähellä ihminen jonka kanssa elää, jakaa arki, syödä yhdessä a hoitaa kotia, ym.

Miksi nykyään ihmisen pitää vaatia elämältä täydellisyyttä. Aina tulee eteen tilanteita että jokin juttu ontuu. Eikö ole hyvä jos arki pelaa ja ollaan terveitä. Eihän kaikki nuoretkaan saa sitä seksiä ja joutuvat elämään ilman puolisoa, eivät saa lapsia, ei ole töitä, on sairautta, on taloudellista vaikeutta.
Ihan suorastaan pidän hulluna ajatuksena jos nyt tuo toinen osapuoli alkaisi romuttamaan vuosikymmeniä kestänyt suhde ja yhteinen elämä vaikka että saa seksiä ja läheisyyttä. Nuo tarpeet voisivat tyydyttyä mutta mitä kaikkea arvokasta hän niiden myötä menttäiskään ja mikä mentys kaikesta koituisi lapsille ja laspenlapsille. Kyllä yhteinen mummola on hieno juttu!

On se vaan mahtava olo, kun on seksuaalisesti tyydyttynyt.

Edellä on useampaan otteeseen pidetty lapsenlasten kannalta pahana sitä mahdollisuutta, että isovanhempien yhteinen mummola heidän eronsa vuoksi katoaa. Totta on.

Siitä voi syyttää sitä isovanhempaa, joka ei ole halunnut täyttää keskeistä avioliittoon kuuluvaa velvollisuuttaan ja on siten ratkaisevalla tavalla heikentänyt yhteisen elämän pohjaa. Ei mikään avio- tai avoliitto kovin kauan tyhjän päällä pysy.

Tuollaisessa tilanteessa olisi hyvä tietää myös sen kieltäytyvän osapuolen näkemys.

Onko kyseessä inho,yleinen vastenmielisyys, kosto, tai jokin muu kielteinen tunne toista puolisoa kohtaan ja miksi vai kenties muun suhteen olemassaolo?

Noinkin epä'luonnollinen tilanne ei aivan tyhjästä synny.

Ei tulisi mitään. En voinut asua saman katon alla miehen kanssa jota halusin ja joka ei minua enää halunnut.

Intohimoisesti elämään suhtautuva ihminen tekee näin: vaikka tietäisin huomenna kuolevani, tekisin muutoksen. Jokainen onnellinen hetki on arvokkaampi kuin tuhat kiloa turvallisuutta tylsyydestä puhumattakaan.

Asiantuntijakuulustelut ovat johtamassa teitä harhaan. Varsinkin jos kyseessä on Suomen valtioon liittyvä toiminta, niin taustalla on aina pyrkimys suositella avioeroa eli perheen sisäisiä riitoja. Ja syynä on se, että perintö päätyisi sitten suoraan valtiolle ja, että välit sukulaisiin olisivat sitten poikki eli kokonaan katki. Tämä perustuu siihen, että sosiologisten tutkimusten lapset aina katkaisevat välit vanhempiinsa eron tullessa ja perinnötkin jäävät sitten perimättä.

Eli yhteiseloa täytyy jatkaa ja syy on se, ettei vaan mene perintö suoraan valtiolle, niille roistoille ei penniäkään. Siispä yhteiselon aakkosia pitää opetella uudestaan.

Eli aloitetaanpa A:sta. Alkoholin käyttöä täytyy opetella, että saisi elämään edes vähän lisää iloa vanhuuden päiviin. Kaikkein pitkäikäisimmiksi elävät naiset ennenkaikkea ovat niitä iloisia kaappijuoppoja.

B. B-vitamiini korjaa ihon kuntoa ja poistaa pahimmat rypyt, joten nuorempaan vaihto käy täysin turhaksi.

C. C-vitamiini parantaa yleiskuntoa, niin ei tule mitään pikkuflunssia aiheuttamaan kinaa ja kiistelyä kuumeisena hourailua.

D. Yhteinen tanssiharrastus lisää eläkeläismielipiteen mukaan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Tämän päivän tanssi 60-kymppisille on disko suoraan 70-luvulta.

E. Elixian kuntoklubi vastaanottaa myös vanhempia asiakkaita mukaan toimintaan ja ennenkaikkea imagollisista syistä haluaa korostaa olevansa terveyttä vetreyttävää toimintaa, joten mitä vanhempi asiakas on elixialaisia, niin sitä lähempänä Elixia on kohti omia tavoitteitaan eli hyvän liikuntakyvyn kannattajana myös vanhuutta lähestyessä.

F. Se on Fazerin suklaa, sillä siinä on serotoniinia, joka tekee onnelliseksi. Ja kohtaan F sitten nämä eropuheet jo lakkaavat.

Jos ei yläpäässä ole järkeä, on yksi ja sama ryhtyykö suunnittelemaan elämäänsä alapäänsä ehdotusten mukaan.

Omituisia sanavalintoja. Keksitty juttu.

Voit keskustella asiasta muiden kanssa, mutta vain sinä voit tietää ja päättää onko puute niin vakava, että se johtaa eroon!?

Voi olla tekemällä tehty avaus mutta ongelma on olemassa myös käytännössä. Tuollaisessa tilanteessa puolisoiden kannattaisi yhdessä keskustella siitä, miten paljon elämässä on ollut yhteistä hyvää. Ehkä siitä syntyisi lämpöä. Kun tekstin tekijä ei pitänyt tarpeellisena mainita, onko puutetta kokeva mies vai nainen, ei muutakaan voi sanoa.

Noin pitkä avioliitto ei ole vain kahden kauppa. Siinä on otettava huomioon myös lasten ja lastenlasten tarpeet, vaikka he eivät niistä ilmoittaisikaan.

Ei kannata edes ajatella eroa. Ero ei tuo tuossa iässä mitään mullistavaa enää. Jos elämällä on ollut muuta siunausta ja menestystä niin miksi sitä rikkomaan. Ei se rakkaus aina välttämättä seksinä ilmene - suhteeseen kuuluu niin paljon muutakin. Minä erosin olin hullu enkä saanut enää koskaan mitään tilalle. Älä eroa. Näe hyvät puolet suhteessasi mieheesi äläkä usko satuja ikuisesta romantiikasta ja rakkaudesta. Arki tulee joka suhteeseen ennemmin tai myöhemmin ja kunnollisia miehiä saa etsiä luupin kanssa tänä aikana. Ole iloinen, että hän on siinä ja turvanasi. Näe hyvät puolet vihdoinkin.

Erota ei kannata mutta voi etsiä toisenlaista seuraa jossa hellyys olisi mukana.

Voihan olla että halut on kadonneet jostain syystä. Voi selvittää mistä syystä, hyväksyä sen asian - tai korjata. Jos ei kyse ole rakkaudettomuudesta, suhteessa voi jatkaa... mutta toinen joutuisi etsimään seksiä muualta (ei huijaamalla) tai hankkimaan leluja. Ällöttääkö jokin kosketuksessa?

Jos taas olisi rakkaudettomuutta seksipidättyjällä, ettei intressejä ole toiseen ihmiseen yhtään, sitten voisi erota. Mutta toisaalta ei kukaan muu voi tehdä päätöksiä, kuin pari/osapuolet itse tietää parhaiten mitä haluaa.

Varmaan ihmisistä kiinni mitä tekee. Joskus voi olla ymmärrettävää että haluja ei ole, tai ne eivät kohtaa. Varsinkin kun vanhenee. Jos miehellä ei keppi toimi, urologi saattaa voida auttaa kun ajoissa menee. Ja tämä vastaus on aloittajan kysymykseen, nuoremmille vastaisin ehkä jotain muuta. -Jos kyse on samantyyppisistä ongelmista kuin muilla, mies ei osaa > sählää sängyssä tai naista sattuu, niihin osaa seksuaalineuvoja vastata. Tai onko henkinen puoli suhteessa kunnossa, entä onko nainen tullut arvostetuksi muuten vai kokenut että aina vaan on seksi miehellä mielessä. Rakkautta kaivannut. Vai voiko kyllästyä vuosikymmenissä samaan suoritukseen? Kysymyksiä olisi monta.

”Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.” - Noin alkaa Leo Tosltoin kirjoittama romaani Anna Karenina.

Perhe tarkoittaa tuossa yhteydessä lähinnä aviopuolisointa. Kirjassahan kerrotaan erään avioliiton kriisistä, joka päättyi kohtalokkaasti.

Niinpä onnetonta javaillinaista yhteiselämää elävät parit ovat erilaisia keskenään ja heidän onvgelmiinsa on vaikeaa antaa muuta kuin vain varsin yleispäteviä neuvoja,jos niitäkään,

Intiimin puutetta löytyy jo muutamanvuoden jälestä,ei se liene syy erota.Jos on tuttu ja turvallinen kaveri jonka kera voisi ajatella loppuelonkin olla niin voihan tuota tumputtaa tai käyttää maksullista.No tietysti olisi kiva että kiima kantaisi loppuun asti mutta kun tuo luonto tekee tehtävänsä.Lisääntyminen suoritettu ja se siitä,ihmiselukalla on valitettavasti näitä tunteita ym. juttuja joita esim. perhosella ei liiemmin kait ole.Mutta periaate sama,pariudu,lisää sukuasi,kuole.

En tiennytkään, että on olemassa myös seitsemänkympin villitys???:D

Mummot on nymfoja ja puumia, no huhhuh....

Liikaa teeveetä ja romanttista hömppää. Voi aikoja, voi tapoja!

Itsellänikin tuli ero kymmenen vuotta vanhemmasta muijastani. Se haluskin muita, vaikka luulin aina itse olleeni se osapuoli, joka joutui tyytymään tylsään seksiin. Heh, maailma on ihmeellinen paikka nykyisin! Onnea vaan sen kliimaksin etsintään! Hah! =)

Keskustella pitää. Toista ei voi pakottaa seksiin. Voiko toista pakottaa elämään seksittömästi? Voisiko asiallisesti ehdottaa, että hakee seksiä jostakin muualta, jos seksi itselle on tärkeää...onko puoliso sitä mieltä, että toisen on oltava seksittä, kun itseäkään ei haluta? Miten puoliso perustelee tämän näkökohdan? Voisiko puoliso hyväksyä esim. rakastajan? Löytyisikö tälläista rakastajaa/rakastajatarta 60 ikäluokasta helposti. On monia kysymyksiä. Avoin keskustelu auttaa. Molempien on hyvä ajatella puolisonsa tunteita.

Ymmärrän kaikki muut asiat: hyvän suhteen, lapsenlapset jne. Ne ovat arvokkaita asioita, varsinkin lapsenlapset...Seksiä haluava osapuoli laittakoon vaikka asiantuntijan avustuksella kaikki punnuksen vaakoihin ja katsokoon, mitä vaihtoehtoja jää. Kannattaa pohtia. Me verkkokeskustelijat emme voi asiaa ratkaista. Onnea ja viisaita valintoja!

pitkän elämän yhdessä..onnea kaikista ei ole siihen! onko yhteisiä harrastuksia ja omia myös. mieti mitä yhteistä joka tuo iloa vaikka tanssi..voi oppia..vaikka cha cha.. illalliset.. yhteiset matkat..pukeutuminen toiselle niihin kahden kesken...unelmoi ..lapsen lapset on ilo mutta tärkeintä olet sinä puolisollesi.41 yhdessä ja en vaitais sillä ei ole parempaa miestä.

Maalaispöljä, jos olet rikas kanattaa, ehkä erota, että pääsee muutkin nauttimaan rikkauksistasi, mutta jos olet köyhä ei sua enää jaksa kukaan katella ja kustantaa sairaspäiviäsi.

Mitä ihmettä tuota nyt enään 70v lähestyvän ihmisen kannattaa miettiä?
Jos arki sujuu niin kaikki on kunnossa, johan sitä on kiehnätty ihan tarpeeksi toisen kyljessä jos 40vuotta on mennyt yhdessä.

Meilläkin on vaimokkeen kanssa tuo hellyys ja huolenpito toisiamme kohtaan loppunut jo pari vuotta sitten ja minullakin vanhempana osapuolena tässä suhteessa on vielä 2 vuotta matkaa ennen kuin täytän edes 30.
Seksissäkin oli täysin kuiva vuosi 2011 ja tänävuonna yksi pakonomainen kerta suoritettu sängyssä.

Unohda koko sana intiimi ja keskity kutomaan sukkia televisiota samalla katsellen.

Olen n 60 v mies ja puoliso on jo kauan hokenut ettei enää tällä iällä tarvi rakastella , eli hän on kauan omasta mielestään ollut jo vanha siihen puuhaan..ja moittiikin minua innokkuudestani jatkuvasti , ja sehän mua kalvaa kun siitäkin tulee riitaa . Olenkin muuttanut toiseen huoneeseen nukkumaan , ja nyt etsinkiin omanlaistani naista ?

Luonnotonta on seksi ilman lisääntymistarkoitusta. Ken moisesta pidättyy, elää pitkän ja antoisan elämän!

Ei kannata jättää toista moisen asian vuoksi, vai onko uusi jo tiedossa? Kun lähtee tuon ikäisenä "toiselle kierrokselle" se usein pettymys. Vaihtoehtoja on todella vähän partneriehdokkaissa. Tilanne on aivan eri kuin nuoruusvuosina, jolloin tarjontaa todella oli paljon. Menkää mieluummin parisuhdeleirille, voitte rakastua uudelleen, saada läheisyyttä ja opitte ymmärtämään toisianne paremmin. Tämä on yli kuusikymppisen eronneen ihmisen mielipide.

Olisi ehkä mietittävä aluksi miksi toinen osapuoli ei halua. Kiintymystä on mutta rakkaus puuttuu. Tavan vuoksikin voi olla yhdessä. Elämään voi hakea muutakin tekemistä kuin sen ainaisen haikailemisen seksin perään. Ihmetyttää nuo asiantuntijan neuvot että on syytä harkita eroamista. Ei ole oikean asiantuntijan neuvo, tai neuvoja elää itse sitä elämänsä seksuaalisinta aikaa eikä käsitä että on muutakin elämää kuin se seksi.

Jos seksin puute alkaa päätä pyörittää kaiken aikaa, eihän se kiva ole, mutta kannattaisi miettiä mitä eroaminen seksin vuoksi tarkoittaa. Se on yhteiselämän loppu, tulee uudet puolisot joihin lastenlasten on totuttava. Se on risaista elämää ja vaatii paljon työtä että kaiki sopeutuu. Eroaminen ei ole vain sen eroa haluavan asia, vaan siihen liittyy kaikki läheiset.

Ei se elämä monellakaan aina ole sitä suurta hehkutusta ja aloittaja on ilmeisesti mies, joka hakee täältä lupaa eroamiseen. Todennäköinen haluamattomuus johtuu kuitenkin miehestä. Kun hän sitten eroaa ja löytää kumppanin, on edessä jonkin ajan kuluttua uusi haluton nainen. Naisethan myös haluaa rakastella, sehän on elämän suola, mutta ei kumppanin kanssa johon on ehkä lopen kyllästynyt.14

ALOITTAJA ON SAANUT NEUVOJA ASIANTUNTIJALTA YLITSE MUIDEN, MUTA NEUVOT EIVÄT OLE USKOTTAVIA.

Hei vaan!

Joo, miettikää tarkkaan. Sellainenkin pointti vielä: jos seksin kaipaaja on lähes 70-vuotias, voi häntäkin sairaus kohdata jossain vaiheessa...ja seksihalut voivat lopahtaa ykskaks. Tuleeko silloin ikävä vanhaa, tuttua ja turvallista puolisoa? Mistä löytyisi apu pattitilanteeseen? Voisiko olla edes hellyyttä lisää...Jos eroa miettii, niin löytyisikö uutta hyvää puolisoa ja miltä se tuntuisi lapsista, lastenlapsista, itsestä lopulta...?

Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, ja tuossa iässä punnittavana on monta asiaa. Kissa on joka tapauksessa hyvä nostaa pöydän päälle, ei alle maukumaan ja raapimaan yhteistä pöytää.

Minulla, iäkkäämmällä, on mies, joka ei enää halua sänkyjuttuja. Olen miettinyt, mitähän ukkokulta tykkäisi, jos vanhemman herrasmiehen kohtaisin ja häntä kokeilisin. Vai pitäisikö ensin erota? Mitä te miehet sanotte? Saano mummu mennä vieraisiin

Yhdessä ilman rakkautta, monen moni elää ilman seksiä.
Kenelle on seksi tärkeämpää, kenelle rakkaus?
Seksiä on ilman rakkautta, niin rakkauttakin ilman seksiä.

Kumpi kestää, seksi vai rakkaus? Kun vetää housut ylös, on pelkkä seksi takana päin, kun voi vaikka sormensa päillä koskettaa rakastaan, on rakkaus varmassa tallessa.

Jospa osa ihmisistä on kaneja, joille ei ole suotu rakkautta, vain voimistelua.
Osalle kumpikin hyvässä suhteessa on suhteen kruunu, jälkeen päin jää
rakkaus, seksistä ei jää mitään.

Siinä on jokaisella syynsä jos on jonkinlainen läheisyysfobia vanhemmiten. Väsymys, lääkitys, huolet, surut, pelot jne. Kyllä toinen silti välittää ja tarvitsee vanhenevaa puolisoa. Vastuu kuuluu hyvinvoinnista molemmille.

Käsittääkseni surullisen tavallinen tilanne jonka suurin osa vain tyytyy hiljaa sietämään ja kärsimään. Se joka aikoo suuren muutoksen tehdä, voi ajatella että asiat parantuisi siten, mutta unohtaa että oman osansa nykytilanteesta on myös hän itse jotenkin aikaansaanut tai vastentahtoisesti hyväksynyt. Myös kysymys siitä, miten todennäköistä on että uusi suhde ja intiimimpi harmoninen kanssakäyminen löytyy kuin apteekin hyllyltä, voisi ansaita realistisempaa tarkkailua. Kovin kiihkeää kanssakäymistä enää harvempi jaksaa kun ikää on tullut tarpeeksi, vaikka alku olisi jopa melko hekumallinen. Kannattaako riskeerata vaihdossa kenties huonompaan?

Niinpä!
Meillä lienee samanlaista, toinen jo yli 6 ja toinen vähän vaille. Arkiset rutiinit menevät vallan hyvin. Niin ja jopa silloin tällöin kevyt suukkokin annetaan. Siinä se intiimiys. Toinen tykkäisi vaikka tanssia, toinen ei. tosin toinen saa tanssimaan lähteä, mutta yksinään lähtemisessä ei ole hohtoa. Ja se läheisyys mitä t-lattialla kokee - on niin pientä. Kaipa siellä toinen saisi iskeäkin jonkun - se ei mitään kaataisi tai muuttaisi, mutta ei sekään oikein huvita. mennäkkö jonnekin 3. pyöräksi. helppo sanoa, mutta, mistäs sen paripyörän ottaa - jonne mennä?

nämä vanhat miehet yleensä ovat niitä jotka haluavat seksiä vaikka todellisuudessa EI siihen itse kykene,,
nimittäin miehillä loppuu seksuaalinen suoritus kyky aikasemmin kuin naisilla,
miehillä EI SEISO vaikka tikun työntäis pitämään sitä pystyssä,
joten seksinhalulla kiusaaminen on aivan turhaa,
on turhaa esittää halukasta sonnia,
totuus on, haluja on mutta kyky puuttuu täysin,
naisilla on päinvastoin, nainen todellisuudessa voisi olla seksuaalinen olento melkein sata vuotiaaksi, seksi aina onnistuu, mutta halut loppuu, harvempi vanha nainen enään halua sänkyhommia, se on luonnon rakentama totuus,
vanhana on vain hyvä jos on oma vanha puoliso,
on ihanaa pitää toisiaan kädestä kiinni, on oma kaveri jonkakanssa viettää aikaa ja saa osottaa helliä tunteita, olla yhdessä,
meillä esm. puoliso silitteli jalkoja kun katseltiin TV:ä ja olimme muuten vain lähellä toisiamme, EI vanhana seksi ole enään se tärkein asia, rakas vanha kumppani on maailman ihanin asia ,
harmi vaan kun kuolema erottaa lopulta,
toinen jää yksin tänne vaeltamaan ja kaipaamaan,

Jos ei ole enää mitään yhteistä ja seksikin pelkkää kopelointia, niin miksi
pitää vain tavanvuoksi kitkutella yhdessä.

Kuitenkin toinen saattaa olla hiivatin omistushaluinen ja määräilevä tyranni.
Noita äkäpussi kulissiliittoja näkee, joissa ei ole minkäänlaista lämpöä.
Parit repivät henkisesti toisensa hajalle..

Kiireinen ja tressaava elämänmeno aiheuttaa noita impotenttiongelmia,
jo alle viisikymppisille.

Ikään ja syihin katsomatta kannattaa jokaisen miettiä tuhlaako aikaansa siihen missä ei ole hyvä olla, siitä kärsii kaikki.

Miksi ei riitä että viihtyy yhdessä lastenlasten kanssa, on yhteinen leppoisa arki, ja pitkä elämä jo takana? Miksi pitää kuvitella, että rakkaus puuttuu, kun ei ole seksiä? Naisilla vaihdevuosien jälkeen emätin kuivuu ja seksi sattuu, miehillä ei aina kaikki enää toimi niinkuin pitäisi, voi olla eturauhasen suurentumaa ja muuta vaivaa.
Jos haluat muutosta asiaan, tehkää vaikka joku pikkuinen romanttinen matka, vaikka nuoruuden paikoille, ja vähän silittelette toisianne muistellessanne aikaa nuoruuden.
Jos kyse on fyysisistä ongelmista, niihin osaan saa apua lääkäristä.
Ero pitkästä suhteeesta iäkkäänä on varmasti kuin pieni kuolema, kun se sitä on nuorempanakin. Ei ole järkeä erota enää siinä vaiheessa kun elinvuosiakaan ei ole riittävästi erosta toipumiseen. Kun ei se ero ole sitä että tuosta vaan tavarat kahteen kasaan, se on kaiken menettämistä, mitä oli. Ei yhteisiä hetkiä lastenlasten kanssa ei yhteistä aamupalaa, kalliimmat asumiskustannukset, kun joutuu maksamaan kaiken yksin, ja yksinäisyys, mikä iskee kun on todella yksin.
Jos on 60 ei kannata enää haikailla 30 vuoden takaisia aktiviteetteja, vaan löytää ne elämän illan aktiviteetit, jotka ovat toisenlaisia, kuin nuoruuden riennot.

Läheisyys ja intohimo ovat tärkeitä suhteen muodostamisvaiheessa ja sen alkumetreillä, mutta loppu osa mennään pykälien mukaan aina lautapalttooseen asti.

Oletan että se haluava osapuoli on MIES hänen pitäisi hillitä halunsa ja unohtaa koko intiimi asia.Jos ei riitoja ole ja tulette hyvin ystävinäkin toimeen niin jatkakaa vaan kaveri suhteena ei tuossa iässä välttämättä sexsiä tarvitse.Nyt sitten esille se virallisten portellien puute suomessa jos niitä olis niin haluava osapuoli vois suurimmassa himossaan vierailla sellaisessa.Siis suomeen Ilotaloja.Jatkakaa yhdessä jos ette tappele muuten ero.

En jatkas jos toisella olis suhde johonkin toiseen, se loukkaa vielä vanhempanakin, saati nuorena..silloin on todella yksin.

Yksinkään ei ole niin yksin kuin sellaisessa parisuhteessa, jossa petetään.

Joskus puoliso tai puolison tavat muuttuvat sellaiseksi, että se tapaa seksin kokonaan. Silloin tulee vääjäämättä tavaroiden jako, eikä mitään erityistä jää liitosta kaipaamaan.

joskus on pakko erota ellei halua kuolla , huono ihmissuhde tekee ihmisen sairaaksi,
välit voi vanhanaki korjaantua kun ottaa vaikka 1 vuoden vapaata avioliitosta ja asuu erillään, ei silti virallista eroa,
vaan terapoi itseään ja tervehdyttää itseään, saa miettimis aikaa haluaako jatkaa yhteistä elämää vai haluaako erota lopullisesti,
erillään asuminen kasvattaa kummasti vanhaaki pariskuntaa silloin kun on hankalaa yhteinen elämä.

Tässä ketjussa ei tainnut tulla esiin yksi tärkeä seikka. Nimittäin kun ikää tulee lisää, niin jo 10 vuoden päästä teillä voi olla se tilanne 70 ikäisinä, että tuleekin jotakin vanhuuden vaivaa (syöpä, dementia jne). Sellaisessa tilanteessa oma luotettava kumppani on kaikista paras. Jos nyt eroaisit pelkän seksittömyyden takia, niin onko parin vuoden viriilistä ajasta kauheasti iloa, jos lähitulevaisuudessa oman kunnon huononnuttua elämän viimeiset 10-20 vuotta onkin yksinäiset ja kurjat neljän seinän sisässä?

Omat 70 ikäiset vanhempani harkitsivat vakavasti eroa, kun isäni kärähti pettämisestä nuorempana. He kuitenkin pysyivät yhdessä omaisuuden, yhteisten ystävien, lasten ja lastenlasten takia. He puhuivat asiat halki (tosin en tiedä keskusteluiden sisällöstä tarkemmin), mutta nyt rakkaus ja hellyys ovat palanneet heidän arkeensa. Kummallakin on jo fyysisiä vaivoja, mutta heistä on tukea ja seuraa toisilleen. Kumpikin vahvistaa toinen toistaan esim. toinen osaa käyttää nettiä ja maksaa laskut, toinen taas on hyvä ruoanlaittaja yms.

Jos eroaa, niin ei ole ollenkaan varmaa, että löytää itselleen hyvän kumppanin. Minä erosin 40-vuotiaana enkä ole vieläkään löytänyt itselleni aivan tavallista rehtiä, alkoholiongelmatonta miestä, vaikka olen jo 50 . Omia vanhempiani katsoessa iloitsen heidän onnestaan ja siitä, että he päättivät ratkaista ongelmansa. Samalla kuitenkin ikävöin sitä, mikä minulta puuttuu.

Minulla sinkkuna ei ole arjen jakajaa. Kotityöt, kokkaukset, laskujen maksut, remontit jne joudun kaikki tekemään itse. Koska lapset ovat jo muuttaneet kodista pois ja ero jakoi aikoinaan ystävät kahtia (suurin osa meni mieheni puolelle, koska minä olin jättäjä ja sen vuoksi paha nainen), tunnen itseni tosi yksinäiseksi. Ei ole juttukaveria, ei seksikumppania, ei taloudellisen taakan kantajaa. Toki itse saa tehdä teoriassa mitä haluaa, mutta ikävää tämä on, kun ei ole ketään, jonka kanssa jakaa elämän ilot ja surut. Ilot tuntuvat yksin laimeammilta ja surut syvemmiltä, kun ei ole kumppania.

No ei se aina ole hyväksi jatkaa, jos on oma terveys jo vaarassa.Useinkin oma puoliso muuttuu ilkeäksi, jos toinen sairastuu ja jopa hakee uuden.

Ei kaikki ole sitä miltä näyttää ja jos on sinut itsensä kanssa, miksi pelätä yksin asumista.

Minä sain kuulla jo kolmekymppisenä, et olen vanha miehelle, ja erosin vasta viiskymppisenä, petti mennentullen.

Miksi olisin halunnut elää vanhuuden siinä parisuhteessa , parempi isovanhempi olen yksin kuin alistettuna parisuhteessa.

Vanhemmatkin osaa näytellä ja lapset luulee, et he rakastaa aidosti toisiaan. Kun aikuinen lapsi lähtee kotiinsa, voi alkaa sellainen taistelu mummolla ja papalla, et kattilat lentää.

Sinun (teidän) tulee punnita elämääsi ja miettiä mitä muutoksia ero toisi. Nykyisen tilanteen jo tiedät ja se tuskin kauheasti tulee muuttumaan.

Seksiä ja läheisyyttä saat toki niinkin, että ryhdyt sivusuhteeseen, mutta usein se jossain vaiheessa johtaa eroon kuitenkin. Intiimiyden puuttuminen kokonaan on paha puute suhteessa, mutta senkin kanssa voin elää, jos haluaa. Tosin loppuikäänsä ei ilman seksiä halua ehkä olla kuitenkaan, useimmissa tapauksissa, joten tilanne ratkeaa ajanoloon lopulta joko päätyen eroon tai sitten niihin sivusuhteisiin. Niissäkin tuppaa vain käymään niin, että jossain vaiheessa se kolmas osapuoli haluaa enemmän kuin ehkä haluat tarjota.

Kaikki eivät pysty päänsä sisällä handlaamaan syrjäsuhteita, sekin on otettava huomioon.

Tilanteesi ei ole kovin harvinainen. Kulissia ylläpidetään käytännön syistä ja onhan se kätevää ja helppoakin monessa mielessä. Aina erossa jotain menettää, sekin on selvä. Jos muuten kaikki on siedettävää, etkä halua ottaa eroa, niin sitten sinun on joko unohdettava seksi (joka on vaikeata), tai harrastettava sitä jonkun toisen osapuolen kanssa. Kaikkeen tottuu.

Ei. Menkää avioliittokursseille.Ero on aina taloudellinen katastrofi.Ei eroten ongelmista pääse eroon.Eli luuletko että sinut vanhan enää kukaan huolisi muuten kun rahojesi tähsen.Erossa menetätä lapsesi ja lastenlastesi luottamuksen myös. Älä hölmöile vaan kerro esim.omalääkärille vaikeuksistasi.Hänellä voi olle teille molemmille paljon annettavaa.Eikä tämä asia ole edes ainoastaan teillä ongelma.heillä on kokemusta toisistakin saman ongelman kanssa painivista aviopareista. Ei arki ole pelkkaa lääppimistä Te olette selvinneet pahimmistakin kuten lasten kasvatuksesta sisulla säästämisestä ym.Nyt jäitä hattuun ja ukkoa kaulasta kiinni,siitä se alkaa.

Kyllä siihenkin sopeutuu ettei seksiä ole juurikaan. Halut eivät mene useimmiten yksiin. Ja onhan niitä konsteja saada tyydytys itselle jos ei puolisolla ole haluja. Enkä tarkoita vieraisiin hyppäämistä.

Olemme erilaisia haluinemme miltei läpi elämän. Kun alkaa punnitsemaan omaa parisuhdettaan neuvoisin listamaan paperille plussat ja miinukset. Mikä on lopputulos ja mitä asioita/tekijöitä voi muuttaa mitä ei. Mistä joutuisi luopumaan mitä tulisi tilalle jos päätyy eroamaan. Se ole koskaan helppo ja kun kyse pitkästä suhteesta ja yhteiselämästä , se olisi monin verroin vaikeampi ja voimia vaativa.

Mitä muuta hyvää ja uutta voisi tulla elämään, vaikka jatkaisi nykyistä liittoa? Uusia harrastuksia ja uusia ystäviä? Suomi on täynnä erilaisia yhdistyksiä ja hyväntekeväisyystahoja jotka huutavat vapaaehtoistoimijoita. Olisiko niissä vastaus? On varamummia/pappaa, erilaisia tukihenkilöitä kaivataan monilla tahoilla ( koulutuksen antavat) vireää eläkeläisjärjestöä, joissa on monia harrastuksia.

Itse näin telkussa juttua uudesta toiminnasta (en muista missä kaupungissa) jossa vanhusten tai muiden apua tarvitsevien tukihenkilöt veivät tuettavaa teatteriin, konsertteihin, taidenäyttelyihin jne...ilmaislipulla. Jos omalla paikkakunnalla olisi sellainen ilmoittautuisin heti. Kun muuten ei tule lähdettyä tai tulee harvoin... Elämässä ei pitkästy vaikka ei sitä läheisyyttä ja seksiä olekaan. Pitää etsiä muuta tilalle. Mutta jokainen punnitsee asiat ja tekijät kohdallaan.

http://www.vapaaehtoiseksiseniorina.fi/senioreille/minne menna/

http://www.vapaaehtoiseksiseniorina.fi/senioreille/minne menna/

Onko oleellinen teidän suhteessa jäänyt arkielämästä aina kokonaan pois esim. koskettelu, hellittely ,flirttailu, kiusottelu. JoS on niin nyt kun molempien seksuaalivietit ovat kehon hormoonallisten väistämättömien muutosten vuoksi madaltuneet niin on selvä ettei toinen sytytä jos hän ei ole siihen kyennyt aikaisemminkaan muutoin kuin suorituksen vuoksi.Naiselle ei todellakaan riitä se että kyrp.. on saatu viagran avulla elpymään käyttökelpoiseksi, vaikka käyttäjällä se käyttöön ole edellytyksiä.

LAITA ERO VIREILE

Vanhenpani olivat kuolemaansa saakka yhdessä (80 ja 84v,) vaikka isäni oli
erityisesti humalassa luulotautinen ja muutui ihan pi.ruksi äitiä kohtaan.

Koskaan en nähnyt heidän edes halailevan, saati yhtään kaunista sanaa
sanovan toisilleen. Johtuen varmaan isäni asenteesta, että tosimies ei
hempeile ja kammosi tuommoista, eli sitä ei muille näytetty.

Äitini tuo lämminsyminen ihana ihminen, kärsi valtavasti. En kuullut hänen
edes kiroilevan koskaan ja jaksoi ajatella aina muita ekana, vasta sitten
itseänsä.

Viimeisellä sairaalareissullaan, hän toivoi pääsevänsä jo pois, koska ei
halunnut enää kotiin kiusattavaksi, tarkoitti isäni henkista väkivaltaa.
Alkoholin oli jättänyt sydänvaivojen ja muiden remppojen tähden, mutta
luonne säilyi loppuunasti.

Viellä vuosi äidin kuoleman jälkeen, isäni saattoi haukkua "kun se oli
semmoinen ja tämmöinen".

Tälläistä ei pitäisi kestää, joten em. erilaiset seksitarpeet tuntuu hepposelta syyltä, laittaa elämä uusiksi. Kyllä se tuttu turvallinen kainalo kuitenkin, vaikkei niin puhuttais ja pussattaiskaan, on hyvä paikka.

Minun isäni alkoi seurustella 82 vuotiaana. Ja rakastui tulisesti. Voi, sitä tunteen paloa. Suotakoon kaikki elämänilo vanhoillekin !!

Minä olen keski-ikäinen, enkä aio tyytyä seksittömään suhteeseen. Onneksi sitä vielä on...olen miestäni paljon aktiivisempi.

Itse elämää sivusta seuranneena pannut merkille, että useimmat avioliitoissa elävät ovat siunatumpia, kuin eronneet ja yksin eläjät. Se, että avioliitossa seksinhalu vähenee, voipi hyvinkin johtua siunauksesta, ihminen on vapaampi haluistaan, jotka häntä ovat ohjanneet ennen avioliittoa, lupausta Jumalan edessä. Varmasti paholainen yrittää kaikin voimin hajoittaa avioiitot, ja varsinkin ne liitot, jossa ei molempien osapuolien yhteisestä päätöksestä olla selibaatissa, avioerot vaikuttaa pitkässä juoksussa koko maan hyvinvointiin ja tulevaisuuteen.


Tuli mieleen Apostoli Paavalin sanat naimattomille ja leskille:
Parempi naida, kuin palaa (himosta). 1.Kor. 7

Omat vanhempani asumuserosi joulukuussa 2012, iältään 80 ja 76 vuotiaan, eikä 40 vuoteen ole ollut mitään "läheisyyttä". Eiköhän tuon ikäiset osaa jo päättää, miten viimeiset vuotensa haluaa viettää jos on riitainen ja väkivaltainen suhde. Avioerosta ei ole ollut puhettakaan.

Jos teillä menee jokseenkin hyvin arki elämä, olisin sitä mieltä, että erota ei kannata. Ihminen on kertakaikkiaan yksin jos eroaa vanhempana varsinkin hyvästä liitosta. Mitä sen on väliä jos ei kaikki enää toimi siellä sex puolella, onhan ne ennen toimineet, nyt saa elää molemmat laadukasta rauhallista ja nautinnollista elämän ihanuutta. Lenkkeillen harrastellen kaikenlaisia muita asioita. Sexi on niin likaista tänään, sinne ei kannata mennä mukaan, meinaan tuonne maailman tuiskuihin. Kiikkustuolikin on parempi kuin joku uusi suhde.

Eikä pettämistä. Mikä trolli oikein olet?

Sinun täytyy älytä hävetä noita ero-ja pettämishullutuksiasi, ennen kuin voit edes puhua puolisollesi koskettelemisen tarpeestasi. Nythän olet jo hänelle sydämessäsi uskoton petturi, ja kosketuksesi olisi hyväksikäyttöä.

Kun olet ensin saanut itsesi järjestykseen, niin sitten juttele rakkaudella puolisosi kanssa. Kaikki miehet ja naiset eivät edes fyysisistä syistä voi rakastella enää senioreina, ja jos näin on niin lääkärillä käynti voi auttaa. Tuollaisia ei kuitenkaan ehdotella ennen kuin luottamus on palautunut. Halailu ja hiusten silittely on koskettelussa hyvä alku, ja pidemmälle ei ole mikään pakko mennä.

Vanhakin ihminen kaipaa läheisyyttä ja seksuaalisuus elää ihmisen iän, näin uskon. Ikääntyneellä luonnollisesti vähenee fyysisen yhteyden tarve, mutta intiimiyttä kuitenkin kaivataan. Kaikille seksi ei ole tärkeää, mutta yhteyden kannalta siitä kieltäytyminen tekee kyllä hallaa, jos toinen sitä kaipaa.
Sanotaan, ettei seksittömyyteen kuole, mutta sairaaksi se voi tehdä ja tulla ruumiita sen seurauksena. Rakkauden kokemisen puute voi ajaa masennukseen, katkeruuteen ja mielettömiin tekoihin.
Pitkästä liitosta on vaikea irrottautua ja kun vielä lisäksi on monia yhdistäviä asioita.
Uuden elämän aloittaminen tyhjästä ikääntyneenä ei onnistu itsestäänselvyytenä.

Meillä ei ole kotona seksiä vaikka muuten menee ihan mukavasti. Tästä syystä hoidan nämä asiat kodin ulkopuolella salaa.

"Tohtiiko seniorina enää erota", voi Ristus mikä naurettava otsikko.

Tohtiiko vaiko ei tohdi.

Aina voi erota, tai muuttaa asumaan erilleen, oli ikä mikä tahansa.
Riippuu kuitenkin miten tulehtuneet välit on ja onko väkivaltaa, tai
muuta raskauttavaa em. vieraissa luntustelua.........

KYSY TÄRKEÄ KYSYMYS:

Onko sinulla muuten hyvä vai paha (vai täysin neutraali) olla puolisosi kanssa?

Tämä on tärkeä kysymys, jonka pohjalta voit lähteä vanhuutta rakentamaan. Suunnitella voi, mutta aina omat kuviot ja suunnitelmat eivät toteudu sellaisenaan. Elämä kääntyy kohti iltaa jossakin vaiheessa. Mitä nyt tässä vaiheessa kannattaa tehdä! Sen päätätte te keskenänne! Onnea ja iloa! :)

Näin naisena sanon: miksi ihmeessä te jotkut naiset sanotte miehellenne, että "mitä sitä enää tässä iässä rakastelemaan..." Kuulostaa itsekkäältä kiusanteolta.

Yrittäkää vähän ymmärtää miestänne: jos hänellä on haluja, niin niitä on - tosin nalkutus saattaa haluja vähentää. Kehottakaa ukkoa vaikka katsomaan pornoa, jos ei itse kiinnosta...

Pistä se akka vaan kiertoon. Yleensä nainen muuttuu kylmäksi riivinraudaksi vanhetessaan. Mies sensijaan vaan paranee. Otat vaan nuoremman.. ja reilusti nuoremman. Loppuu ne eturauhasvaivatkii kun saat kunnolla pari kertaa viikossa.
Monesti miehen ennenaikaiseen kuolemaan on syynä pihtaava vaimo!!!!
Nauti loppuelämästäsi, se on sinun omasi ja myös ainoasi !!!!

Aikamoisia seksi ja parisuhdeterapeutteja sitä löytyy täältä suomi24. Eipä
tartte kenenkään lähteä merta edemmäs kalaan.

TAIVAL JO PITKÄ minä en ainakaan erihajusta miestä viereeni ottaisi...
Seksi ei ole pelkkä yhteen kuuluvuus turvallisuus ja luottamus,,,75vmummo.

Nolla on nolla.

"huoralla" ei rakkautta----usko?

laita ero vireile

Raukka, parka.

hyvä, kun ei tarvii olla kenenkään eturauhasvaivojen parantaja...

Edellä on useaankin otteeseen todettu sellaista, joka osoittaa, että avioliitto voi hyvin olla jokin kahdenkeskeisen elämisen kehys, jonka sisältö voi olla mitätön.

Ei ole paljoakaan perusteita vastustaa niitä. jotka ehdottavat eroa.

Miksi erota vuosikymmenien avioliiton jälkeen.

Ei eroprosessia, tuttu ja turvallinen parisuhde kantaa ilman seksiäkin.
60 iässä ei enää saa täydellistä seksiä muuta kuin kuvitellen.

Minäki yksinäinen saan seksiä unissani.....

Gerontologit (vanhuuden ilmiöiden tutkijat) korostavat seksin merkitystä myös seeniori- ja vanhuusiässä ja kehottavat harrastamaan sitä, koska se on eräs keino myöhäistää monien vanhuuden vaivojen esiintuloa.

Tällöin ei korosteta niinkään sitä , missä puitteissa sen tulisi tapahtua.

Eihän tuo suinkaan ensimmäinen avioliitto ole, jolle on ominaista rakkaudettomuus ja välinpitämättömyys nimellisestä puolisosta. Ei ole varmasti viimeinenkään, vaikka kuinka olisi kyse seitsemääkymppiä lähestyvistä ihmisistä.
Puolusteltavissa tuollainen tilanne ei juurikaan ole, ellei sitten syynä sairaus tai onnettomuus. Sellaisestahan ei liene kyse.
Yksi neuvo tuossa menee yli kaiken muun: Haku päälle! Niin voi tarjoutua uudenlainen tilanne ongelman ratkaisemiseksi.

Vaikeahan sitä on ulkopuolisen antaa neuvoja. Minua tekstissä pisti silmään, ettei pariskunta päivisinkään koskettele toisiaan. Olisko niin, että on annettu rakkauden liekin sammua. Miksi naiselta menee halut? Oisko niin, että arjen esileikit puuttuvat; ystävälliset sanat, halailut, toisen huomioon ottaminen....yleensäkin yhteinen aika. Jokaisella on omat tapansa. Kyläilen usein erään vanhemman pariskunnan luona ja heistä näkee ettei liekki ole sammunut. Isäntä esim. nipistää emäntää takapuolesta pilke silmäkulmassa ja emäntä tokaisee naureskellen "ootkos siinä".....Ei sitä kirjoittamalla voi selittää, mutta joillakin on välillään sitä jotain vaikka on yhteistä taivalta pitkästi. Sen kuitenkin tiedän omasta kokemuksestani, ettei naiselta halut häviä jos mies vain pysyy haluttavana.

En eroa ainakaan suosittelisi. Teillä tuntuu muuten kaikki olevan kohdallaan.
Erotessa vasta yksinäisyys olisi vastassa. Onko edes taattu, saako seuraa?

Muutamat käyttävät omia käsiään vastaavassa tilanteessa, vaikka ei sellainen koskaan voi toista korvata.

Oletko kysynyt siipaltasi, missä mättää? Jokin pieni juttu siinä voi olla. Paikat voi olla kipeät tms. Tai mies voi olla raju. Oletan asian olevan näin päin.

Uskollisuus on paras asia. Jos hiukankaan uskot hengellisiin asioihin, niin lohdutan sinua, palkinto odottaa kerran taivaassa. Seksiä se ei ole, mutta kaikkea muuta ihanaa. Siellä kaikki entinen on mennyt, eikä niitä muistella.

Voimia sinulle!

Kyllä sitä vaan eroaa pitkästäkin parisuhteesta kun huomaa valheen. Toisella voi olla vuosien salainen suhde, jonka paljastuminen on usein shokki.

Siinä vasta tunteekin itsensä yksinäiseksi ja hyljätyksi.