Mitä sanoisitte, jos vanhenevilla 8esimerkiksi alkaen siitä kun jää vanhuuseläkkeellä) olisi sellaisia auttamisrinkejä, että auettaan toista tarvittaessa, käydään kaupassa sairaan puolesta tai kuskataan lääkäriin tai mitä toinen tarvitseekaan. Mutta ihan tietoisen järjestetysti ja ilman että täytyy sitten kahvitella ja olla jatkuvasti tekemisissä muutoin.
Mielestäni me vanhenevat pystyismme tekemään paljon oman ja toistemme hyvinvoinnin eteen ilman viranomaisia, mutta minä en ainakaan tykkää toisten seurasta jatkuvasti, viihdyn yksin enkä jaksiaisi sitä jatkuvaa perhe- ja suku- ja sairausjuttelua ja sitä että joku roikkuu lahkeessa eikä pääse yksin minnekään.
Sen sijaan tuollaiseen välineelliseen rinkiin liittyisin mielelläni. Sillä koskaan ei tiedä, milloin itse tarvitsee apua - miksei sitä soisi myös toisille.
Mielestäni me vanhenevat pystyismme tekemään paljon oman ja toistemme hyvinvoinnin eteen ilman viranomaisia, mutta minä en ainakaan tykkää toisten seurasta jatkuvasti, viihdyn yksin enkä jaksiaisi sitä jatkuvaa perhe- ja suku- ja sairausjuttelua ja sitä että joku roikkuu lahkeessa eikä pääse yksin minnekään.
Sen sijaan tuollaiseen välineelliseen rinkiin liittyisin mielelläni. Sillä koskaan ei tiedä, milloin itse tarvitsee apua - miksei sitä soisi myös toisille.
Vastaukset 70
Vanhimmat
Ketään ei kiinnosta ideana tämmöinen, tulkitsinko oikein?
Onhan virallista Punaisen Ristin ystävätoimintaa, varmaan muitakin?
Toisaalta, tuskinpa muuten uppo-oudot uskaltaa pyytää tai tarjota apuaan.
Taitaa hiljaisuudessa toimia monta piiriä, joissa autetaan läheisiä, tuttuja ja sukulaisia.
Yhä vähemmän pyyteetöntä apua on, kun ainakin kaupungeissa seinänaapuritkaan eivät tunne toisiaan.
Itselleni ainakin olisi mahdoton olla toisen avun varassa, muun kuin perheenjäsenen, jos en vastapalveluna pystyisi sitä hänelle tarjoamaan. Eikä taitaisi auttajiakaan riittää.
Ennen oli yhteisöllisyyttä, tunnettiin vastuuta hyvällä muistakin kuin vain omista.
Haaskalinnut saalistaa.
Punainenristi nimellisesti puolueeton, historia kertoo muuta. Taustalla politiikka, akselivallat jne. Firman logo perua Sveitsin lipusta, joka puolestaan perua Sveitsin sisällissodasta. Rirman suomen hallituksen puheenjohtaja muuten on Suomen pankin pääjohtaja Liikanen. Uskonnollisesti sitoutumaton se kuitenkin on siis nimellisesti. Toimii Islamilaisissa maissa Punaisen Puolikuun nimellä......
Kaheleita poninkävelyttäjiä kiertelee ties mistä syistä suomessa vanhainkoteja, onhan sitä kaikenlaista pientä.
Vaan kun ihmiset vanhenee ja etenkin jää yksikseen, kimppuun iskee uskikset. Kaikki mahdolliset lahkot on "tarjoamassa" seuraa, apua, kaikenlaista. Ideana myydä taivasosuus perintöjä vastaan. Nähnyt aivan liian monta tapausta.
Hitto. Olen itsekin jouutnut niitten kohteeksi, vaikka olen vielä nuori. Hokaavat, kundi erakkoluonne, sen täytyy olla yksinäinen. Melko monet lahkot saanut kimppuuni. jehovat, scientologit, hellarit, jopa mormoonitkin. Ja ällistyttävintä oli että lestaatitkin.
Aina ei mene lujaa kenelläkään, ei mullakaan. Vietän paljon aikaa yksikseni mökillä, jostain syystä uskikset sai siitä päähänsä, että se on työtön, tuloton, avioerokin sillä on ollut, voi voi reppanaa- Mutta sillä on omaisuutta, jeejee.
Alkoi ramppaan uskiksia, siis suunnilleen kaikista mahdollisista uskisjengeistä plimputtamass ovikelloa, sekä pöndellä, että tsadissa. Tätä kesti monta vuotta ja hermot oli mennä ja menikin monta kertaa. Ite kun satun olemaan vakaumuksellinen uskonnoton. Olen freelancer, olen onnellisesti naimisissa, en käys soskussa ja on mulla ällistyttävä määrä tuttuja ja kavereita ympäri maata ja maapalloa. Mä vaan mieluusti oleskelen hissukseen, omissa oloissani.
Vaan, kimppuun vaan, kun potentiaalinen käännytettävä tiedustelun tuloksena muka löydetty. Sama ongelma oli äitivainajalla, kaikki uskikset oli sen kimpussa. Huvittavin esimerkki on vuosikymmenien vanha. Asuin vielä kotona, kuljin muualla töissä, oli riijuuhommaia, kavereita, en ollut paljoakaan enää kotosalla.
Niinno. Jouluaatto, olin lapiomass lunta pihalla, että päästään äiteen kanss siskon aattopukkia katteleen autolla. Ja kujan päähän ilmaantuuauto ja kaksi tuntematonta, siististi pukeutunutta kundia lömpsii umpihankea kartanolle. Jehovia. Ei ollut vielä joulurauha-aika. Jututin niitä pitkään siinä pihalla, viimein häipyivät. Toivottelin "Hyvät joulut" >://
Siis, kyllä "auttajia" löytyy, pyyteetttömyys täysin eri asia.
=DW=
Kaikessa löytyy, eikä kaikilla ole lypsäminen takana. Oma kaukainen sukulainen oli muinoin oikea sairaalakyntäjä, oli itse syystä tai toisesta eläkkeellä, nuorehko ihminen. Kulutti lähes kaiken aikansa sairaaloissa, kulkemassa sanaako vaiko sanattomuutta jakamassa sairaiden kroonikoiden vierellä. Ihmisten luona, joilla ei ollut ketään muuta vierailijaa. Ei pakolla.
Oli rikkaan talon ainoa lapsi, ei ollut puupenniä ajastaan vailla, jota hänellä oli muillekin jakaa. Nuorena kuoli itsekin, tiedä sitten, kuinkakin yksin, oliko hänen vierellään ketään kanssakulkijaa.
Ei kaikkialla vallitse pahuus, eivät kaikki ihmiset ole pahoja onnenonkijoita, eivät uskovat, saati uskomattomatkaan.
Pahuus asuu ihmisessä, ei uskossa.
Monen monta kertaa olen asiasta kanssasi jutellut.
Voisin minäkin alkaa poniksi. Uutisissa näytettiin, kun poni kävi laitoksessa laulattamassa vanhaa rouvaa, joka varmaan ei sitä ollut pitkään aikaan tehnytkään.
Vastaus.
Oli itse yksinäinen, haki seuraa ja hyväksyntää, jotakuta, jolle puhua. Ei kaikki hyöty ole rahassa mitattavissa. Kuten ei kaikki, mitä saa.
Erittäin hyvä suomalainen vanha sanonta:
"Sitä saa, mitä tilaa".
Kaveri oli sairauseläkkeellä, teki itsekin hiljaista kuolemaa, toivoi, että aikanaan saa itsekin seuraa kuolinvuoteelleen. Olitko? Meinaan vain, kuollut ei nimittäin voi enää tehdä vastapalveluksia, se on kuollut.
=DW=
Kukin näkee, mitä haluaa.
Hän kyllä antoi paljon enemmän, mitä sai, eikä ollut vailla sitäkään.
Ei muuten ollut koskaan ollutkaan palkkatyössä, ei tarvinnut, enkä tiedä, olisiko kyennytkään. Tiesi aikansa pituuden.
Sepä siitä.
Nimenomaan ystävätoimintaa en tässä etsinyt, vaan ihan konkreettista apua, vastavuoroisesti. En halua sitä pakkoseurustelua, mikä ystävätoimintaan liittyy, vaan haluan olla yksinäni, paitsi jos tarvitsen sitä apua. Vastaavassa tilanteessa autan toista ihmistä.
Miksi oudot ihmiset olisivat sen vaarallisempia kuin me itsekään?
Toisin sanoen haluat ilmaisen piian tai rengin.
Et ole ainut, teitä kyllä riittää.
Olen ilmaisena renkinä ollut monellekin. Ihan tietteni, mutta kohtuudella. Ja saatan olla vastakin. Siis kohtuudella.
Eipä tässä muunlaisia ihmissuhteita lienekään?
Perustaminen kehno ajatus.
Net muodostuu, jos muodostuu. Yhteisöllisyys hakusessa, kun kukaan ei tunne toisiaan. Lapset vähät välittää loispummieläkeläisistä, yhteiskunnan verorahat ei riitä mihinkään jne.
Seuraillut, useitakin jengejä, jotka tavallaan muodostuu itsestään. Yks rollaattorijengi on hupaisa. Yks taloyhtiö pöndellä. Noin periaatteess suurin osa ois laitoskunnossa fyysisen terveyden puolesta, mutta polttimot hehkuu vielä. Asuneet hyvin pitkään naapureina, tuntevat toisensa jne.
Käyn aina joskus siellä, parikin tuttua. Hauska meininki, ikäloput kehäraakit kaatelevat kimpassa puita ja korjailevat paikkoja. Riippuu missä kunnossa kukakin on, enenpi talkoo meiningillä, eikä kaikella nyt niin kiire ole, ehtii hitaamminkin.
Net tsekkailee toistensa perään Siis, olemassa positiivistakin naapurikyttäystä. Auttelevat toisiaan, jos jotain ei vähään aikaan näy, käyvät limputtamassa ovikelloa, että kumpi tilataan ambulanssiko, vaiko ruumisauto.Kumpiakin kuulemma käy ajoittain.
Koko asia perustuu asiaan, mitä ei oikein ole nykyaikana, yhteisöllisyys ja toisista huolejhttiminen. Kyllä jokainen asiansa hoitaa, tiettyyn rajaan asti. Mutta sitten pakko siirtyä laitokseen tekemään kuolemaa, yhteiskunnan loispummina.
Nuoret sukupolvet epäilyttäviä. Ne on vauvasta hautaan asti pelkki pummeja. Yhteisöllisyys samaa luokkaa, kuinsuoli24 huuhaa-nettiportaalissa.
=DW=
Meidän rivitaloyhtiössä tämä järjestely toimii, autetaan toisiamme lumitöissä ja nurmikon leikkaamisessa, käydään yhdessä metsämarjoja poimimassa, ei me mitään rinkiä oo perustettu, lähimmäisen rakkaudesta vaan autetaan.
Minä olin viime kesänä jalattomana ja nyt talvella naapuri on ollut selättömänä, palvelu pelasi hyvin.
Kompataan.
Mun mielestä tosin kysysmys ei ole mistään lähimmäisen rakkaudesta, kyse enenpi vaihtokaupasta. Kun jeesaa tota, se sitten voi joskus vastapalvelukseksi jeesata mua.
Meillä ei ole mikään vanhusyhteisö tässä rivariyhtiössä. Ikähaitari kai 1- 80 vuotta. Mutta kyllä naapuria autellaan, jos joku avun tarpeessa. Kakroitten perään katellaan, kuolemaa tekevien sänkyjä käydään kantelemassa yläkerrasta alakertaan, katotaan, että naapurissa ei heilu murtomiehet...
Met ollaan asuttu tässä vajaa parikymmentä vuotta. Sattuuhan sitä kaikenlaista. Mä iteasiassa en edes tiedä seinänaapureitteni oikeita nimiä (jostain muistan sukunimen, joistain kutsumaninen..), tai muutakaan paljoa niista, vielä vähemmän muista.Suurimman osan tiedän ulkonäöltä, osaa en ole nähnytkään ikinä. Mutta naapuriapu on se juttu. Yhteisö ei nykyisin ole suku tms, se on ympäristö, missä asustelee. Paljon iloa jostain sukulaisesta, joka asuu toisella puolen maapalloa. Ei ole olemassa sukuyhteisöjä, ne on pikkujengejä, isommissa yhteisöissä.
Mä oikein mietin, missä asuu lähin "sukulainen". Ketä tiedän, välimatkaa yli 500 kilometriä. Varmasi on lähempänäkin, niitä en tunne. Työkaverit on vaan työkavereita, niistä en tiedä, naapureitakin ollut vaikka kuinka paljon ennenkin, niistäkään en tiedä.
Perusjuttu nykyään naapuruus, ei tunteminen, tai kaveruus, tai sukulaisuus.
Asia ei itseä muuten koske, ihan hyvin menee vielä. Mutta on tässä kaikenlaista aidan leikkaamista ja loispummieläkeläisten auttelemista vähän tehnyt, koska pitäähän sitä naapuria jeesata, jos se ite ei pysty. Ja on saatu kaikenlaista apua mekin tarvittaessa.
Edelleen. Pyyteetöntä apua ei ole olemassakaan.
=DW=
Unohtui.
En muista tarkkaa sanamuotoa. Presidentti Niinistö on antanut hyvän lausunnon asiasta. Idea kuitenkin oli se, ei yhteiskunta kaikkia loispummeja voi elättää, ihmisten pitäis pittää huolta itsestaan, ja toisistaankin. Ei yhteiskunnan. Huvittava piirrehän asiassa on, että yhteiskunta koostuu ihmisistä. Jos ihmiset ei pidä huolta toisistaan, ei yhteiskuntakaan pidä huolta kenestäkään.
=DW=
Tampereella on vuosia toiminut vapaaehtoinen Mummon kammari jossa on vapaaehtoisia henkilöitä saatavilla pieniin tarpeisiin kuten kauppareissuille, pankkiasioille ja ulkoiluun muun muassa.
Aiemmin oli vuorokauden varauksella , nyt en tiedä käytännöstään.
Muistan et jotain mussutusta oli apuun tulevien iästä, olivat melkein samanikäisiä kun apua tarvitsevatkin ja jotkut kokivat turvattomuutta.
Suuri apu on kuitenkin monelle yksinäiselle eikä ole maksullista palvelua, bussikyydit kai veloitetaan.
Vastaavia ”kammareita” löytyy myös muista kaupungeista, seurakunnan pyörittämiähän ne ovat.
Niin ja ovathan ne auttajatkin ikäihmisiä, hyväkuntoisia eläkeläisiä. Todella antoisa tapa viettää vapa-aikaa jos sitä on liikaa.
Nuoret eivät nykyään haluaa sitoutua mihinkään ja ovathan työikäiset todennäköisesti töissä, ja työttömät saattavat menettää päivärahansa vapaaehtoistyössä. Nuoremmista ikäpolvista jäljelle jää sairaseläkkeellä olevat, jotka ovat fyysisesti huonokuntoisia tai kärsivät mielenterveys ongelmista.
En lähe 100% väittämään mut tuo kammari ei oo sidoksissa kirkkoon, vaan en nyt ole viimeisiin vuosiin niin tarkoin seurannut...olisiko yhteyttäneet apunsa? ( päivittämätöntä mun tietoni :))) )
Sinällään niin tai näin, apua tarvitsevat monet ja hyvä kun on antajia.
Tsekkasin.
Mummon kammari on ev.lut kirkon pisnes. Elikkäs dielunkalastusta, naamioituna hyväntekeväisyydeksi. Tekevät rahaa myymällä rihkamaa ja kerjäämällä avustuksia. Eripuolilla maailmaa toimiva kirkon organisoima rahanteko kone uskiksille.
Vanhuksilla helppo tehdä rahaa, toinen hyvä kohderyhmä on lapset. Hikiälle ilmaantu ijust kaks "nuoriso-ohjaajaa", koska seurakunta rahapulassa, lapset mainitsemalla saa saahaa keneltä tahansa, melkein.
http://www.mummonkammari.fi/8
Uskokaa jo, ei ole olemassa pyyteetöntä työtä.
=DW=
Kiitos, onhan se uskottava mitä linkissä kerrotaan. Pidimme sitä ei mihinkään uskonsuuntauksiin liittyvänä kun suosittelimme hektistäkin apua.
Tuskin suurta vahinkoa on tullut , näin annettiin kuitenkin ymmärtää aikanaan.
meille, lähdetään vaikka autolla kauppakierrokselle,
jotain kivaa on meidän keksittävä
hyvä ajatus,
mutta tuo kahvin ikuinen tarjoilu ei kiinosta,
mä mielelläni käyn kaverita kattomassa
mutta en kaipaa kahvia jokakerta,
jos pakko on jotain ottaa niin eikö voisi tarjota vesilasillisen vettä,
se riittäisi,
olisi mukava tavata ja hiukan rupatella niitä näitä ja psaata kavereitaan ,
mutta ne tarjoilu velvoitteet pitää unohtaa,
muuten ei tuu mistöään mitään,
Tässä esittämässäni ideassa oli nimenomaisesti kyse vaihtokaupasta, ihan tietoisesta sellaisesta. Ihan niin kuin muutoinkin vaihdetaan tavaraa tavaraan, vaihdettaisiin apua apuun. Missä määrin sitä saa tehdä vetottomasti, on tietysti tulkinnanvaraista. Mutta en ajatellut varsinaisia työsuorituksia, niitä varten on ihan eri tekijät. Vaan jos vaikka on tilapäisesti sairaana, niin toinen hyväkuntoisempi suunnilleen samanikäinen (ja käytännön syistä samalla paikkakunnalla asuva) kävisi puolestani kaupassa. Tai jos tarvitsisi mennä lääkäriin enkä jaksa itse ajaa autoa, toinen kuskaisi minua.
Itse toimisin vastaavasti niiden muiden suhteen.
Joissain viesteissä oli tieto, että tällaista jo tapahtuukin joillain paikkakunnilla organioidusti, mukava kuulla. Ehkäpä toiminta yleistyy, kun me kaikki vanhenemme.
On varmasti spontaanisti syntyneitä verkostoja, mutta tarkoitinkin sitä, että tämä olisi niille, jotka tietoisesti haluavat pysyä kaikenmaailman kuppikuntien ulkopuolella. Minä en viihdy kahvikekkereissä enkä kuuntelemassa mummojen muistoja tai kaikenmaailman yhteistekemisissä. Ei pidä automaattisesti ajatella, että kaikki viihtyvät yhdessä toisten kanssa. Minulle yksin olo on luksusta (toistaiseksi olen vielä työelämässä, jossa tietenkin teen töitä muiden kanssa). Mutta kun jään aikanaan vanhuuseläkkeelle, siinä tulee olemaan parasta se, että saan olla yksin eikä tarvitse puhua joka päivä kenenkään kanssa.
Mutta aina on tilanteita, jolloin me tarvitsemme toistemme apua. Eikä kaikkeen voi huutaa yhteiskuntaa. Oma apu paras apu, niinhän se on monissa muissakin asioissa, omatoimisuus on paikallaan.
Heti voisin liittyä rinkiin, tai ei sen edes tarvitsisi olla rinki, riitäisi muutama joutilas henkilö, jotka mielellään tekisivät pikkupuuhia toisilleen.
Nytkin olisi mukava jos lähistöllä olisi joku, jonka voisin pyytää kanssani leikkaamaan omenapuita, itse voisin vastapalvelukseksi mennä tekemään muita kevättöitä tai kaveriksi ikkunanpesuun jne
Moniin pieniin hommiin ei heti viitsi jotain yrittäjää pyytää, kyllä niitä löytyy. mutta niiden taksoihin on Urpilainen heittänyt semmoiset alvit päälle, ettei kiinnosta.
Mutta ehdottomasti haluaisin kahvit tai teet keittää ja rupatella, ei kahvittelussa mitään seitsemiä sortteja tarvitse järjestää, toisaalta minut voisi kyllä ihan hyvin kutsua ilman kahveja ja rupatuksiakin jos niin halutaan.
Naapuriapu vastavuoroisuudella on hieno ajatus. Maaseudulla se ajatus toimi hienosti mutta ehkä täällä taajamassakin vielä löydän sellaiseen rinkiin...
Mutta nyt vain itse itekseen noita omenapuita leikkaamaann, kunhan ensin löytyisi jostain saha ja tikkaat.
Olemassa kotitalkkareita joissain Kunnissa.
Se on työkkärin pisneksiä, joku otetaan orjapalkalla jonkin laiseen työharjoittelun nimellä kulkevaan duuniin ja sitten voi soittaa ja tilata kotitalkkarin tekemään pikkuhommia pientä maksua vastaan. Työtön orjatyöläinen ei kylläkään itse saa juuri mitään, mutta sen takia työllistyy iso joukko byrograatteja. Ja mun käsityksen mukaan orjatyöläisen tekemien työitten rahat menee työkkärille, jotta saavat maksettu omat palkkansa.
Nyt oli iso meteli Hautalan pimeen työn teettämisestä. Niinpä, pian on niin, että naappuri käväisee vaikkapa ajamassa nurmikon ja tarjoat kahvit, olet sitten syyllinen johonkin verorikokseen. Sen takia kaikki puetaan näennäisesti "hyväntekeväisyystyöksi".
=DW=
Kotitalkkarit tai millä nimellä ne nyt esiintyykää, ovat yrittäjiä, taksat 2-3-4 kymmentä euroa tunti plus alvi.
Todennäköisesti viimeisessä hädässä käyttäisin heitä. Mutta monelle varmasti tosi tarpeellisia auttajia.
Mökkitalkkarit ovat käteviä, mutta ilmeisesti automaatio on heitäkin korvannut, voit kännykällä hoidella mökkisi asioita, ei tosin puun hakkuuta tai lehtien haravointia.
En tiedä onko ystäväpalvelussa mitään pahaa, no tietysti verottajan mielestä, mutta menköön ensin sinne veroparatiiseihin ja sitten ystäväpalveluihin. Eihän sitä tarvitse kuin Hautalan kuviota noudattaen sanoa vain Anteeksi ja sillä selvä.
Olen nauttinut jopa ystävän ystävän palvelustakin : koska ystäväni oli tehnyt yhdelle ammattilaiselle pienen ja vähän isommankin homman niin hän auttoi minua, se on sitä venäläistä systeemiä, niin siinä Hautalankin hommassa oli kyse.
Eri asia.
Tää on työkkärin pisnes. Yrittäjät joutuu ottamaan reaalihinan. Työkkärinkautta tulevat talkkarit maksa juuri mitään, ne on työllisyystöissä, jotain puolen vuoden pätkällä orjapalkalla. Eivät siis saa mitään palkkaa, polkevat hintoja.Työkkäri pitää taas kerran huolta, että yrittäjän asema huononee entisestään. Näin työkkäri varmistaa, että työkkäriläisille riittää töitä, aina kun yrittäjänä konkurssin tehnyt tyyppi kävelee työkkäriin, se saa uuden "asiakkaan".
=DW=
Onpahan tullut oltua ilmainen tietokone-tukihenkilö jo 30 vuotta.
Oikein tässä odottelen että tulisin niin raihnaaksi jotta alkaisivat maksaa kunnia-velkaansa :)
Luulenpa että auttamis-rinki synnyttää väkisin uuden ammatti-liiton, joka sit riitelee siitä kenen työpanos on ollut arvokkaanpi kun toisen.
Moni aate päältä kaunis, takapihallaan kasa silkkoa.
H.
Kun jään vanhuuseläkkeelle, perustan ringin nimellä Erakot Eläkeläisauttajat.
Pääsyvaateina rehellisyys ja koeteltu kansalaiskunto, harvapuheisuus ja auttavat kädentaidot.
Omassa kotikunnassani seurakunta ylläpitää keikkapankkia, josta tarvitseva saa apua kauppa- ja lääkärikäynteihin. Seurusteluvelvoitetta ei ole, vastavuoroisuutta ei odoteta. Pyyteetöntä vai ei, lienee tapauskohtaista.
Vierastin itsekin pitkään organisoitua vapaaehtoistyötä ja ajattelin, että lähimmäisyyden tulisi olla spontaania ja luontevaa, ei minkään organisaation hallinnoimaa. Vaikeus on vain siinä, että kun ihmiset asuvat kaukana juuristaan, vailla yhteistä historiaa "luontevan" kanssakäymisen luomiseen menee aikaa - jos se onnistuu ollenkaan ja silloin eri organisaatiot voivat tulla avuksi luomalla tilaisuuksia ihmisten tavata toisiaan, mahdollistaa edes sen
naapuruuden ja kaveruuden syntymisen.
Omassa tuttavapiirissäni asiat näyttävät hoituneen niin, että on löytynyt joku naapuri tai ystävä, jonka kanssa sovitaan kevyestä "perään katsomisesta", vastavuoroisista palveluista.
Tuohon DW:n kuvaukseen "uskisten" auttamistyöstä: voi se olla toisinkin päin niin että seurakuntaa "riistetään". Turvaudutaan sen ilmaispalveluihin, vaikka olisi varaa muuhunkin. Ja seurakunnalla taas ei ole varaa kieltäytyä jäsenkadon pelossa...
Monin tavoin, näkyvin ja näkymättömin sitein, ihmiset ovat sidoksissa toisiinsa, mutta eivät minustakaan aina hyötymismielessä.
Mitä pahaa on hyötymisessä ja hyötymismielessä?
Tuo kertomasi seurakunnan ylläpitämä keikkapankki kuulostaa hyvältä. Sitä hieman ihmettelen, miksi näissä aina on mukana seurakunta elikkä jokin ideologinen yhteisö. Toki tai luultavasti tätä voidaan hoitaa ilman minkäänlaista uskollollista sisältöä.
Selittelin asiaa lisää tuolla ylempänä, ei viitsi toistaa kovin paljoa itseään.
Mikään ei ole pyyteetöntä etenkään uskiksilla, usko pois. Yksittäisenä pisneksenä suomessa kaksi suurinta on urheilu ja uskonto. Koska kaikki pirstaloitu älyttömän pieniin palasiin, harva tajuaa noitten rahantekokoneiden kokoinsliikevaihtoa. Eihän se, jos joku kakara käy pelailemassa palloa kentällä, voi olla pisnestä...
=DW=
Tarkemmin ajatellen, hyötymisessä ei ole mitään pahaa, jos siitä ollaan tietoisia ja se hyväksytään molemmin puolin.
Heh, taidanpa minäkin esittää vastakysymyksen: miksi mukana ei saisi olla seurakunta tai ideologinen yhsitys ? Mukana olijat päättävät, mitä ottavat ja mitä jättävät...
Sivusta.
Suurin osa "vapaaehtoistyöläisistä" tekee vaihtokauppaa uskisten tai muitten kanssa, mutta eivät itse huomaa sitä. Kivahan se on pappi porisee mukavia ja on kiva fiilis itellä.
Pitäis koittaa selvittää, minkä firman lähetyssaarnaaja se oli, joka joku päivä telkkarissa itserakkaan näköisenä esitteli sitä, kun kiersi vanhustentaloja poninsa kanssa. Varmaankin joku antoi palveluksista hyvää hyvyyttään kopallisen kauroja. Menkihän kaikki kirjanpidon kautta, kaurat aivan varmasti.
Harmaa talous pyörii kyllä muuallakin, mutta hyväntekeväisyyden pimenooss sitä tehdään aivan älyttömästi. Ei ne siitä käryä, uskikset on umpikieroja ja vuosisatainen kokemus ihmisten pökkäyttelemisestä.
=DW=
Siitä syystä, että seitä ideologiaa tuputetaan siinä mukana, ehkä ihan tahtomattaankin. Toki "saa" olla ideologinen tausta, eihän tässä siitä ollut kyse, vaan siitä, että esimerkiksi minunkaltaiseni, joka ei kuulu kirkkoon tai poliittisiin puolueisiin tai muuhun vastaavaan, haluaisi vaihtoehdon.
Mitä hyötymiseen tulee, niin siihenhän meillä perustuu koko markkinatalous ja siinäkin voidaan sanoa, että mukanaolijat päättävät, missä ovat mukana. Takavuosina muutamat loikkivat rajan yli tai palvoivat ihan muutoin vain NL-vainajaa. Ja mehän nähtiin, miten siinä kävi.
Elämäsäs on kaikki vaihtoa enkä näe siinä mitään pahaa. Realiteetti se on.
Heh, käynköhän minäkin vaihtokauppaa kun teen vapaaehtoistyötä , en vain itse huomaa..))
Ei papeilla ja seurakunnan työntekijöillä ainakaan minun silmissäni niin suurta auktoriteettia ole, että sen vuoksi tekisin sitä, mitä teen. Omalla kohdallani on kai kyse siitä perinteestä, joka on seurannut mukana lapsuudesta saakka. Seurakunta on minulle lähin paikka, missä vapaaehtoistyötä on tarjolla, eikä siellä näy olevan haittaa siitäkään, etten kuulu kirkkoon... Onhan siellä tietyt rituaalit, virret ja rukous, mutta ne eivät minua haittaa. Kun on aikanaan "väkisin kastettu" ja sen jälkeen "aivopesty" kouluopetuksella niin tässä sitä ollaan..))
"demeter1"
Tuolla alimpana on kommenttini moraalista.
Se moraali on juttu joka saa ihmiset käymään kauppaa myös hengellään.
Koulut, virret Hoosiannat sikseen, ei niillä minullekaan mitään merkitystä ole.
Merkitystä on vain sillä, mikä saa ihmisen kulkemaan oikein.
Jonkinlaiset liikenne-valot.
Moraalisesti oikein toimiminen on, kuin saisi itselleen palkkion.
Se ei ole reilua kauppaa Kahvilla koskaan.
H.
Ajattelusi on minulle tuttua tuolta osin (hunksi). Oletkohan kopioinut minua ? ..))
Isolla kirjassa todetaan - muistaakseni Paavalia - : "Ne, joita henki kuljettaa eivät ole lain alla". Pätee tietysti vain silloin kun "osaa erotella henget" (Paavalia taas).
Vähän pitäisi tarkentaa tuota: "Merkitystä on vain sillä, mikä saa ihmisen kulkemaan oikein". Oikein kenen kannalta ? Itsensä vai ? Jos yhteisen hyvän, mistä tietää, mikä on yhteistä hyvää ? Jos toisen ihmisen, mistä tietää mikä on hyväksi juuri hänelle ?
"demeter1"
Kopio, Pah, minä olin viisaanpi jo sinua nuorenpana. :)
Noh, kauniille naiselle pitää aina antaa anteeksi.
Minulla on tunne, että kaikki Liikenne-valot ovat jostain kauempaa kuin koti-pihalta.
Ja siksi uskonkin että useimmat lait ovat hengen ohjaamia, koska kaikissa ei tunnut järkeä olevan. Kansoista riippumatta.
Ei moraalikaan ole erehtymätön, osa siitä on kotoisin "muilta mailta", kuten ihmisen halvauttaminen hänen omasta syystään.
Tavallaan se on oikein, vaan tavallaan ei.
Alas nyt selittämään mitä tarkoitin aaveella? :)
H.
En tiedä oliko vastaus minulle (yksinolo parasta), mutta tuosta ideologian tupattamisesta sanoisin, että jos ihmisellä on kriittinen mieli - minkä nyt uskon meidän ikäisillä olevan - tuputtaminen ei ole vaarallista, ärsyttävää ehkä...
Useimmissa seurakunnan piireissä ideologia voi olla esillä, mutta tutut, jotka käyvät vaikka eläkeläiskerhoissa, eivät edes tiedä, että jokin poliittinen puolue on niiden takana. Eli mielestäni ainakin niihin "uskaltaa" mennä ja niiden piiristä voi löytää samanhenkistä porukkaa - siis sellaisia, jotka eivät välitä isommin sitoutua kehenkään/mihinkään.. Melkein sanoisin, ettei sitoutuminen ole oikein muotia missään...
Taidat sekoittaa viisauden ja viisastelun, hunksi..)) Viisastelussa - mikä voi tietysti olla myös salaviisautta - olet mestari, myönnetään...
Pakko taas lainata toista Mestaria:
"On monta uskoa päällä maan
ja toinen toista kiittää,
mut laulajalla yks usko on vaan
se hälle saapi riittää:
Min verran teissä on lempeä,
sen verran teissä on ijäistä
ja sen verran teistä myös jäljelle jää,
kun päättyvi päivä tää"
(Eino Leino)
Tulihan tähänkin ketjuun uskonto mukaan (jotkut viestit ovat käsittämättömiä, mutta voi johtua myös suoraviivaisesta ajattelutavastani, en tajua esimerkksi tuon Hunksin viesteistä mitään, saisi olla rautalangasta vääntämässä, mitä hän milloinkin tarkoittaa).
Eli jos ihminen on jonkun aatteen edustaja, esimerkiksi kirkko on olennainen osa ihmisen elämää, se aate tulee sieltä esiin toistuvasti. Esimerkiksi niin, että ihminen keskustelee toistuvasti kirkollisista juhlapyhistä ja kirkollisista perhetoimituksista. Ja kun useammalla on violetti vaate yllä, hän toteaa: se johtuu lähestyvistä kirkollisista juhlapyhistä (mitenkähän, en kysynyt).
Toki ihan maallinenkin aihe voi olla toistuvasti riesana. Jotkut jauhavat sairauksista, omista tai toisten, oikeista tai kuvitelluista.
Minä en tosin yritä löytää mistään ns. samanhenkisltä porukkaa, en ylipäätään välitä mistään porukoista, vana olen yksinkulkija. Ihmisten seuraan voi liittyä hetkeksi, mutta jatkaa sitten matkaa ilman että joku jää lahkeeseen roikkumaan.
"demeter1"
"Minä katson täältä peltojen päältä, niillä paljon taas heilimöi,
moni tähkäpää kasvaa taas elämän teitä, laulan laulujain niille hiljaa.
Saapuu talvi taas, kiiltää sänkien päällä, tähkäpellot kaukana siintää,
Myös kaukana lentävät Joutsenten siivet, mutta keväällä meillä taas kiitää.
Joskus tunttuu et' kuolevat kaikki meillä, jo kuolossa syntyvät kaikki,
mikä kiire on maassamme ihmisten, jättää rakkaus taakseen heti."
(HUNKSZ)
Siinä sulle kopiota ja viisastelua, armaani.
Panehan...paremmaksikin.
H.
Sorry vaan, aloittaja ! Tällainen aivopesty suoltaa välillä tuota vanhaa dataa..))
Kun se itselle on sellaista ikiaikaista viisautta, ei aina huomaa/välitä sitä välttää, vaikka hyvin tietää, että tämä aika ei sitä siedä eikä "tarvitse"...
Mutta ihan palautteena sinulle aloittaja. Hyvän aiheen toit esille ja ajankohtaisen. Ainakin oma kotikuntani pähkäilee tälläkin hetkellä, miten hoitaa velvoitteensa vanhuspalveluiden osalta - vähin kustannuksin. Kunnissa tiedetään tuo, mitä DW on täällä terottanut: loispummit tulevat kalliiksi..))
"Demi2" :)
Vinkki: Ghost
Ja "yksiolo parasta"
Ei vinkkiä
Kuten Jesse aikanaan lauloi: Sitä saa mitä tilaa, laulusta on uudempiakin versioita saatavilla.
Ja Jessehän jos kuka, oli opettaja aikoinaan ja vieläpä senlainen jonka opit ovat levittäytyneet tavattoman laajalle.
Harmi vaan, että kaikki eivät ole ottaneet hänestä opiksensa, vaan elävät kuin pellossa, ajaen puimurilla heikompiensa jalat ja kaulat halki, poikki ja pinoon.
Ja niin voimme me, herkät ja romanttiset runosielut enää vain väistellä ja tehdä mitä voimme, vaikkapa nyt tulisia kanan-siipiä.
H.
Sanoisin, että kuolleena syntynyt ajatus.
Ikinä en pyytäisi apua ihmiseltä josta tiedän, että hän hädintuskin kestää seuraani sen ajan mikä avun antaminen vaatii.
Ikinä en lähtisi auttamaan ihmistä, joka ei ole ollenkaan kiinnostunut minusta ihmisenä, tai jolle ihan tavallisten hyvien tapojen noudattaminenkin on liikaa. Sanoisin aivan suoraan, että kyselehän muualta. (Tämä noin pääsääntöisesti, joidenkin kohdalla voin tehdä poikkeuksen.)
Vaikka olisin jostain käsittämättömästä syystä tullut tuollaiseen "tietoisen järjestetysti" perustettuun "välineelliseen" piika/renki rinkiin joskus lupautuneeksi, niin edelleen valitsisin keiden kanssa haluan olla tekemisissä.
Rahalla saa pieniäkin palveluita.
Ei työpaikoillakaan valita, kenen kanssa olet tekemisissä. Kun on yhteisiä hankkeita, niitä tehdään kaikkien kanssa. Ja jos harrastat joiati asiaa, vaikkapa valokuvausta tai mitä tahansa, menet harrastuspiiriin jossa on saman alan harrastajia, et sinä heitäkään valitse.
Tuollainen valikointi kuulostaa minusta päiväkotilaisten hommilta: leikin sinun kanssasi ja sinun kanssasi en.
Ihmettelen, miksei vastaava tilanne, mikä toimii työpaikoilla, harrastuspiireissä tms. voisi toimia myös avustusrenkaana. Eli asiat hoidetaan, mutta itse voi sitten valita, onko muutoin henkilöiden kanssa tekemisissä vai ei. Ei ole velvoitetta kuunnella toisen arkiraportointia, sukuselvitystä tai muutoin toimia terapeuttina. Ystäväpalvelut ja terapiat ovat erikseen.
Tietääkseni en missään viestissäni ole kehottanut olemaan noudattamatta hyviä tapoja. Aika ihmeellistä se olisikin, koska olen noudattanut niitä nyt jo yli 60 vuotta missä sitten olen ollutkin ja kenen kanssa olen ollut tekemisissä. Samaa ei valitettavasti voi sanoa ihan kaikista muista. Esimerkiksi hienovaraisia sanattomia viestejä siitä, että tunnin kestävä jorina naapurin tädin koiravainaan kaiman sappikivistä ei ihan kauheasti kiinnosta, kieltäydytään ottamasta huomioon.
"yksinolo parasta"
"Tuolla alimpana on kommenttini moraalista.
Se moraali on juttu joka saa ihmiset käymään kauppaa myös hengellään"
Hyvä että tulit lukeneeksi.
H.
Se mikä tässä ketjussa ihmetyttää, niin joidenkuiden ihmisten luontainen epäluuloinen suhtautuminen tuntemattomiin. Nämä ovat heti jotain uskiksia oman edun tavoittelijoita tai potentiaalisia varkaita. Tuntemattomien kanssa ei lähtökohtaisesti tehdä yhtään mitään, heitä vältellään.
Ehkäpä nämä epäluuloiset itsekin varastavat vierailta tai pyrkivät käyttämään heitä hyväkseen.
Valitaan ja ei valita, "yksinolo parasta"
Valitsen ensin, mihin työpaikkaan tai harrastukseen hakeudun. Siellä toimin yhteisten sääntöjen mukaan, myös niiden kirjoittamattomien. Pääsääntöisesti en tietenkään valitse ihmisiä siihen ympärille, mutta sen tavallaan valitsen kuinka paljon ja keiden kanssa haluan olla tekemisissä yli "pakollisten" olemisten.
Ja ilman muuta sen, miten suhtaudun kaikkiin ihmisiin.
Suunnittelemaasi rinkiä ei mielestäni voi verrata työpaikkaan tai harrastuspiiriin. (Molemmissa ilmeisesti tapaat ihmisiä, joilta voisit joskus pyytää auttamaan tai joita voisit tarjoutua itse auttamaan.)
Sanoin kuolleena syntyneeksi ajatukseksi, koska ymmärsin toivomaksesi lähtökohdaksi mallin, jossa tilatun työsuorituksen ympäriltä ennalta sovitusti jätetään kaikenlainen kanssakäyminen minimiin ja tehdään tilattu työ mahdollisimman ripeästi.
Juuri nuo kirjoittamasi "tietoisen järjestetysti" ja "välineellinen" olivat ne avainsanat, joiden takia en usko tuollaisen voivan toimia, ei vaikka olisi kuinka innokas ja organiseeraaja ja muiden auttaja puuhaihmisenä organiseeraamassa.
Ketä kiinnostaa ilmoittautua olemaan käytettävissä, ellei toiminnan ideaan kuulu
muuta kuin pieniä satunnaisia työkomennuksia. Siitä puuttuu jotain aivan oleellista.
Selventäisit sanomalla, että sinun mielestäsi puuttuu. Sillä me kaikki edustamme vain omia näkemyksiämme emmekä voi niitä täällä esitellä yleisinä totuuksina.
Minua puolestaan juuri tuo tietoinen järjestely ja välinellinen toiminta miellyttävät. Ja se, että tehdään se sovittu työ, mutta ilman seurusteluvelvoitetta. Toki rahalla saa monia palveluita, jos rahaa on. Mutta lähipäivinä oli Hesarissa juttu keskituloisista ja miten vähän sitä vanhuuseläkettä karttuu. Minulla on vähän parempi palkka kuin sillä esimerkkihenkilöllä, muttei se vanhuuseläke kovin paljoa suurempi tule olemaan kuin nissä esimerkeissä. Edustan siis hyvinkin keskivertoa tapausta, joka ei ole Kroisos.
Ja mielestäni esittämääni rinkiä voi hyvin verrata työpaikkaan taikka harrastuspiiriin. Mitä siihen tulee, että näissä yhteisäissä tapaamilta ihmisiltä voisi pyytää apua, se on monesti mahdotonta. Jos työ ja harrastukset tapahtuvat sadan kilometrin päässä asuinpaikkakunnlata, niin se ei toimi. Tänä päivänä sitäpaitsi työkavereita saattaa olla vaikka Kiinassa tai Intiassa, kun yritykset ovat ulkoistanet toimintaansa.
Tuota minäkin ihmettelen. Sillä kaikkihan me olemme alunalkaen olleet toisillemme vieraita ja outoja. Ei minulla ainakaan ole sellaisia kokemuksia, että tuntemattomat ihmiset olisivat automaattisesti joitain roistoja. Tai että itse olisin automaattiseti jonkinlainen pahis kaikille, joita en tunne toistaiseksi. Jokin tuolloasessa logiikassa mättää eikä ihan vähän.
Tuon logiikan mukaan pitäisi ensin tutustua toiseen ihmiseen ennen kuin hänestä tulee luotettava. Ja kun on tutustunut, niin siitä toisesta tulee automaattisesti luotettava ihminen. Pahis muuttuu hyvikseksi.
Koko ajan kirjoitin oman mielipiteeni, se on tapani yleensäkin.
En siis esittänyt yleisiä totuuksia tälläkään kertaa, mutta kieltämättä tällä kertaa jäi tuosta viimeisestä lauseestani pois (itsestäänselvyytenä pitämäni) "minun mielestäni".
Kaipa jokaisella naapureita on. Eli se oleellinen, yhdistävä tekijä voisi olla vaikkapa naapuruus, kyläläisyys tms..
Siinä nyt ei kyllä välttämättä toteudu tuo ajatuksesi siitä, että samanikäiset auttaisivat toisiaan, muistelen sinun niin kirjoittaneen. Mikä sekään muuten ei minun mielestäni tuntunut oikein toimivalta ajatukselta, kun nyt kerran VAIN työsuorituksista on kysymys.
Kyllä toki naapurit voivat auttaa toisiaan.
Tuo ajatus, että noin suurinpiirtein samanikäiset auttaisivat toisiaan juontui yksinomaaan siitä, että sitten kun itse olen vanhuuseläkkeellä, niin on muita samassa tilanteessa olevia ja apurengas syntyisi sillä tavoin luontevasti ja siinä ihmiset olisivat suurinpiirtein samanikäisiä ja olisi motivaatiota olla renkaassa, kun siitä saisi tarvittaessa itsekin hyötyä ja lun ei ole työssä, olisi aikaa.
Naapuriapurenkaat taas syntyvät jos ovat syntyäkseen ihan luontevasti tai sitten ei. Eli niitä ei tarvitse organioiida. Itse en ole hirveän innostunut naapuriavusta. Jo ihan nyut, vaikken tarvitse mitään apua, onkokemusta siitä, että joku jää lahkeeseen roikkumaan. En ole tippaakaan kiinnostunut niistä kumminkaiman koiran sairauksista tai sukujuhlien tarjoituista tai muusta vastaavasta, mikä tulisi naapuriavusta kylkiäisenä.
Tästä huolimatta en väheksy naapurisuhteita, niillä voi olla merkitystä muussa kuin henkilökohtaisessa auttamisessa, esimerkiksi jos tehdään talokoilla jotain yhdessä. Siltikin haluan säilyttää oman yksityisyyden ja ykin olon mahdollisuuden.
Kuinkahan moni on miettinyt mitä tarkoittaa "Kotimarkkina"
Se tarkoittaa rahaa, jonka ihminen on säästänyt, perinyt tai lainannut.
Eli suurinpiirtein sitä että jos kukaan ei osta Suomelta enää mitään, eli maallamme ei ole enää mitään myytävää, on elettävä parempien aikojen ansaituilla rahoilla, tai velaksi.
Silloin tarvitaan sitä "kestävänmoraalinhyväntekeväisyyttä", se tarkoittaa myös EU:ta, tai käytettyjä villa-sukkia Hurstilta, tai lähi-naapurin ruoka-jämiä.
Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, kuinka alas Suomen moraali silloin valahtaa ja kuinka korkealle ulko-kultaisuus nousee, koska silloin ei enää ole leikin aika.
H.
Mikä tää Hunz on? Miten sen viestit liittyy tähän tai muuhunkan, mitä se kirjoittaa?
Ei ne liity mihinkään, haluaa vaan päästä esille aina ja kaikkiin ketjuihin.
Köyhän miehen tai naiset tositeevee siis?
Ilmeisesti, mutta vaikka hän miten yrittää vesittää asiaa, niin ei taida siinä onnistua.
Ajatus on harkinnan arvoinen. Kaikki me vanhenemme ja toinen toistamme auttamalla selviämme paremmin. Avun kannalta lienee epärelevanttia, onko auttaja tuttu vai tuntematon.
Jos kaadut kadulla, odotatko, että joku tuttu tulee sinua auttamaan ja kieltäydyt tarjotuista muista käsipareista?
Kyllähän noita sopimusrinkejä voisi perustaa: olla vaikka joku instanssi että voi jättää puhelinnumeron ja soittaa tarvittaessa, mutta olisko sitten usein valmis esim. kuskaamaan jotain pappaa tai mummoa lääkäriin tai kampaajalle.
Minusta homma ainakin täällä maaseudulla hoituu ihan hyvin ystävä- ja tuttavapaeriaatteella. Ystävykset tekevät toisilleen palveluksia niin hyvin kuin itselle sopii ja on aikaa.
Kyllä yhteiskunnassamme pitäisi jälleen elvyttää vapaaehtoistoimintaa ja yhteisöllisyyttä. On se jotenkin "lämpimämpää' kuin aina vain kaivaa kuvetta ja ostaa palveluita.
Ajattelin, että tästä oli jo kaikki olennainen sanottu, mutta ilmeisesti ei.
Me ihmiset olemme erilaisia. Minä ainakaan en halua mitään "lämmintä" (= jäädään toiseen roikkumaan, tulee pakollinen seurusteluvelvoite puhua mukavia kerran toisensa jälkeen, ei omaa yksityisyyttä, ei mahdollista liikkua kadulla ilman että joku vetää toistuvasti hihasta). Ei siis mitään pakkoyhteisöllisyyttä, kiitos!
Juuri kuvatunlaisista syistä suuret kaupungit ovat mielestäni parhaita asumispaikkoja. Paitsi kun tulee vanhaksi ja tarvitsee apua.
Eikös tuo sinun ideasi olisi "pakkoyhteisöllisyyttä" jos mikä?
Kaupungissa vanheneminen ei ole sen kummempaa kuin maalla vanheneminenkaan.
Apu nyt ilmeisesti on lähempänä, jos palveluista puhutaan.
"bessie*"
Oikein sanoit.
Eiköhän tuo aloittaja halunut vaan kirjoittaa itsestään.
H.
Onhan se tietynlaista pakkoyhteisöllisyyttä, koska se on pakon sanelemaa siinä mielessä, ettei vanheneva ihminen joka hetki tule pelkästään omin avuin toimeen. Mutta rinkiin liitytään vapaaehtoisesti, koska tämä realitettii tajutaan.
Itse asiassa meillä on elämäsäs paljonkin pakon sanelemia asioita, mutta se ei tee niistä välttämättä huonoja tai edes epämiellyttäviä. Esimerkiksi työpaikkaa ei voi aina valita, vaan haetaan sitä sun tätä sieltä sun täältä ja otetaan, mitä saadaan. Mutta saatu työ voi olla ihan mielekästä, jopa nautittavaa.
Nyt en enää löydä päätä enkä häntää...
Vanheneva ihminen liittyy pakon sanelema, vapaaehtoisesti, johonkin rinkiin koska tajuaa sen realiteetin ettei joka hetki tule pelkästään omin avuin toimeen!?
Juu on, eikä se minulle ole koskaan ollut ongelma...
Juuri tuostahan, siis miten sen tiivistit, tässä on koko ajan ollut kysymys. Ei siinä mielestäni mitään kysymysmerkkejä ole. Tarvitaan vain, että joku aloittaa asian. Itselleni ei toistaiseksi ole ajankohtainen, olen ehkä työelämässä 68 vuoteen saakka tai ainakin melkein.
Mitä apua???
Apua huonekalujen kantamisessa saan ex naapureilta ja vanha työkaveri auttaa viinan juonnissa jos haluan.
Tosin haluan järkevää naisseuraa, hän tulee huommenna ja iltapäivällä on konsertti paikat parvekkeella.
Tosin ei mikään nuono idea, tosin täytyy olla vähän suljettu piiri, voihan sen joku aloittaa.
Ulkoilma/puistokonsertti parvekkeesi edessä?
Kyllä on melko suuri konserttitalo ravintoloineen.
Minulla ei ole parveketta, mutta 25m2 lasinen ulkotila, ei kasvia ne ovat kasvihuoneessa aina lämmin----nyt sataa lunta ensi kerta kahteen kuukauteen, kyllä kai kukat jaksavat.
Parvekkeet on myös poistettu vuokrataloistani koska hoito maksaa liian paljon.
Da,,,, Det va balkong höger rad 14 plast 451-----Lasse Berghagen, siis tavallista tanssi musiikkia.
Hyvää talven jatkoa.
Mvh.
Minulle riittää 1 kiksauttamiskerta viikossa. Sen eteen auttaisin remonttitöissä .
laitakaupunki :
no tuu meille, mullekki se riittää
Kun sais ees kerran reissullansa...