mummon kuolema ja loputon suru

surun turmelema

Mummoni kuoli 5viikkoa sitten. Hän kerkes täyttää huikeat 91 vuotta. Viimeiseen asti asui kotona mutta joutui kylläkin loppu vuosina melko usein sairaalaan useaksikin viikoksi kerrallaan astman ja sydämen vajaatoiminnan ja sen tuoman nesteen kerääntymisen vuoksi. Hän kerkes elämänsä aikana voittamaan syövän ja eli viimeiset vuodet erittäin pahan sydämen vajaatoiminnan kanssa (lääkärin mukaan oli ylipäätään ihme että sellaisen sydänvian kanssa kukaan pystyy olemaan hengissa). Eli kuolema ei ollut mikään "salama kirkkaalta taivaalta". Silti se tuntuu enemmän kuin pahalta sillä mummo oli maailman hyväsydämmisin ja positiivisin ihminen ja minulle erittäin tärkeä. Olen tämän viiden viikon ajan itkenyt lähes päivittäin ja tuntuu ettei surulle tule loppua.Onneksi minulla on roppakaupalla hyviä muistoja mummosta ja meidän yhteisistä hetkistä lapsuudesta lähtien
(Toinen mummoni on kuollut kuutisen vuotta sitten, mutten ollut hänen kanssaan kovin läheinen,joten se ei aiheuttanut tämmöistä tunteiden myllerrystä)
Haluaisin kuulla teidän kokemuksia ja tuntemuksia läheisen menettämisestä ja siitä miten olette ylittäneet surun.

14

5227

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kuolemaa ei ole

      Suru pitää surra, joten Itke niin kauan kuin itkettää. Mutta mieti samalla, mitä sinä oikeasti itket. Sitäkö, että mummolla on nyt hyvä olla ilman yhtäkään vaivaa, vikaa ja sairautta vaiko sitä, että sinä jäit ilman ...

      Et kerro ikääsi, mutta ilmeisesti oletat, että hyväsydämiset ja positiiviset eivät kuole koskaan. Vai mitä ihmettä oletat, jos liki satavuotiaan kuolema on jotenkin ylitsepääsemätöntä.

      • enemmänempatiaa

        Kun tykkää jostakin ihmisestä, ei ikä ja kuolema korreloi millään tavalla. Surra voi vaikka kuinka vanhaa, kun hän kuolee.

        Jotkut ihmiset ovat vielä toisia kovempia suremaan, ja minkäs he sille voivat.

        Heitä pitää tukea ja lohduttaa surussaan. Niin he pääsevät siitä paremmin yli.

        Kuolema on lopullisin asia elämässä, joten onko se nyt ihmekään, että se saa ihmisen sekaisin? Ei minusta.

        Itse olen menettänyt isän, kaksi setää, yhden enon ja monta tätiä, mutta isän kuolema sai minut erityisen surulliseksi. En kuitenkaan mennyt mitenkään sekaisin, koska kuolema ei tullut yllättäen ja oli vain vapautus isäni ollessa jo erittäin heikko ja monien sairauksien runtelema.

        On aika kylmä asenne alkaa tivata rakkaan ihmisen juuri menettäneeltä ja häntä kovasti surevalta, miksi ihmeessä hän pitää "lähes satavuotiaan kuolemaa ylitsepääsemättömänä".


      • Ihan täyttä sitä
        enemmänempatiaa kirjoitti:

        Kun tykkää jostakin ihmisestä, ei ikä ja kuolema korreloi millään tavalla. Surra voi vaikka kuinka vanhaa, kun hän kuolee.

        Jotkut ihmiset ovat vielä toisia kovempia suremaan, ja minkäs he sille voivat.

        Heitä pitää tukea ja lohduttaa surussaan. Niin he pääsevät siitä paremmin yli.

        Kuolema on lopullisin asia elämässä, joten onko se nyt ihmekään, että se saa ihmisen sekaisin? Ei minusta.

        Itse olen menettänyt isän, kaksi setää, yhden enon ja monta tätiä, mutta isän kuolema sai minut erityisen surulliseksi. En kuitenkaan mennyt mitenkään sekaisin, koska kuolema ei tullut yllättäen ja oli vain vapautus isäni ollessa jo erittäin heikko ja monien sairauksien runtelema.

        On aika kylmä asenne alkaa tivata rakkaan ihmisen juuri menettäneeltä ja häntä kovasti surevalta, miksi ihmeessä hän pitää "lähes satavuotiaan kuolemaa ylitsepääsemättömänä".

        Toota, aloittaja ei tainnut kertoa ikäänsä, joka olisi tässä kysymyksessä aika relevantti juttu. Lapsi ja nuori ei vielä ole ehtinyt ajatella kuolemisjuttuja tarpeeksi, elämää on liian vähän takana ja kuolema on asia, joka tarvitsee ainakin jonkin verran elettyä elämää ja kokemusta taakseen.

        Mutta jos kyseessä on jo aikuisikäinen omainen, mummon ikä huomioiden, niin se sama ikä huomioiden on pitänyt jo aika monta kertaa juolahtaa mieleen, että lopullinen lähtö ei ole enää kaukana. Tähän asiaan ikään kuin valmistaudutaan jos kuvitelma ei ole se, että täällä ollaan iankaikkisesti.

        Ja vaikka valmistautuminen ei tapahdukaan millään lailla konkreettisesti, niin se tapahtuu pitkäikäisen, sairaan, vaivaisen ... kyseessä ollen kuitenkin jossain omassa sisikunnassa. Tai siis pitäisi tapahtua, koska tämän yli elämässä on hypättävä.


    • Valoa kohti

      Ristiriitaista ja melko tylyä tekstiä tuo edellinen. Alkulause oli ihan hyvä, mutta siitä eteenpäin jokseenkin tylyä tekstiä.

      Sure vaan ihan rauhassa, Surun turmelema. Sinulla oli ihana mummo, sinulle todella tärkeä ja teillä oli harvinaisen läheinen ja lämmin suhde. Rakkaan ja läheisen, turvallisen ja viisaan mummon menetys on kova isku, josta toipuminen ottaa aikansa.

      Kuolema on niin lopullinen. Kyyneleesi kertovat kaipauksesta ja ikävästä - viisi viikkoa on sittenkin kovin lyhyt aika. Toivottavasti sinulla on ystäviä, joitten kanssa voit puhua mummostasi, muistella häntä ja kertoa ikävästäsi.

      Kuulostaa kliseeltä, mutta aikaa myöten suru helpottaa ja ihanat, valoisat muistot muuttuvat kantavaksi voimaksi. Tämän tiedän omasta kokemuksesta. Olen menettänyt monta läheistäni - viimeisimmäksi mieheni - mutta aikanaan menetyksen kipeys siirtyy taka-alalle ja muistot alkavat kantaa. Niitä ei sinulta kukaan voi ottaa pois. Rakas mummosi kulkee mukana muistoissasi ja sydämessäsi aina.

      Voimia sinulle.

      • Valoisempaa

        "Tylyä"? Pitäisikö sun miettiä, missä kohdassa realistinen, oikea elämä tylyttää eläjäänsä. Siinäkö, mitä ei ole tullut ajatelleeksi. Jos totuus on tylyä, niin aikuiselta ihmiseltä on jäänyt jotain elämän aikana väliin.


    • Keissa

      Uskon että ajallinen kuolema ei ole päätepiste. Itseäni lohduttaa, että näen rakkaitani kerran, kun itse astun rajan yli.
      Paras tapa on käsitellä eroa juuri noin kuin teetkin: kaipaat , itket, muistelet yhteistä aikaa ja elettyä elämää.
      Yskikään isovanhemmistani ei ole elänyt noin pitkään, isänisä ehti täyttää 72 vuotta.
      Voimia päiviisi ilman mummoa!

    • JKOPPPPPP

      NIINKKÖ

    • henrik ijlös72

      aattelin elää mailman vanhimmaksi ihmiseksi

      • henrik ijlös72

        sotharjoitus oulussa venäjälle päin


      • hrik ijlös72
        henrik ijlös72 kirjoitti:

        sotharjoitus oulussa venäjälle päin

        hävittäjä valoilla meni cool


      • henrik ijls2
        hrik ijlös72 kirjoitti:

        hävittäjä valoilla meni cool

        sotiminen vitumaista dreden jam uut kuolleet.


      • henrik ijls72
        henrik ijls2 kirjoitti:

        sotiminen vitumaista dreden jam uut kuolleet.

        boeing 767 parempi kuin koneetmmat vanhe
        747


    • Ystäväätarvitaan

      Kaikki aikansa ja aikansa kaikkea. Mummon aika vaan oli lähteä ja oli varmasti elänyt hyvän elämän. Toivottovasti olit käynyt hänen luonaan ja pitänyt yhteyttä hänen elinaikanaan.

      Jos minä elän kunnioitettavat 90 vuotta, niin, minä ainakin halua ja toivon, että lapset ja lapsenlapset muistavat minua elinaikanani ja joku vaikka piipahtaa käymässä. Turha sitä kuoleman jälkeen sitten on ravata haudalla muistelemassa ja suremassa tekemättömiä asioita ja omaa kiirettään, ettei toisen elinaikana ehtinyt pitää yhteyttä.

    • Anonyymi

      Moni aina sanoo että kuoleman jälkeen ei ole enää surua, murhetta, sairauksia, vammoja jne. Mutta ei myöskään ole mitään hyvää mitä elämä tarjoaa, rahaa, valtaa, seurustelusuhteita, ruokaa, juomaa jne. Lisäksi kaikki elämän mahdollisuudet on lopullisesti silloin menetetty. Myös se, että joku jonain päivänä keksii jotain millä kuolema poistetaan kokonaan. Minusta kuolema menee tämän kaiken jälkeen kyllä miinusmerkkiseksi henkilön itsensä kohdalta.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä

      ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi
      Maailman menoa
      76
      2539
    2. On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää

      jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole
      Maailman menoa
      49
      2536
    3. Belfastissa käynnissä kunnon persuilu

      Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä
      Maailman menoa
      73
      2402
    4. Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus

      jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.
      Maailman menoa
      67
      2200
    5. Islamovasemmistolaisuus - tälläista termiä käytetään

      Termi tarkoittaa alunperin äärivasemmiston ja muslimifundamentalistien liittoa, jonka ytimessä oli antisemitismi. Isl
      Maailman menoa
      32
      1897
    6. Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen

      Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma
      Maailman menoa
      105
      1749
    7. Martina Aitolehti läpäisi Erikoisjoukot - Tilittää umpirehellisenä kuvauksista

      Martina Aitolehti selvisi Erikoisjoukot koulutuksesta. Hän myös malttoi pääosin pitää mölyt mahassaan, vaikka saikin ko
      Kotimaiset julkkisjuorut
      24
      1221
    8. Riikka runnoo! sähkön hinta +25 %, bensan hina +16 %

      Euron bensa! Tuo legendaarinen persujen vaalilupaus. Sannan hallitus pudotti sähköenergan alv:n 10 prosenttiin, Riikka r
      Maailman menoa
      7
      1054
    9. Rakastan sinua hiljaisuudessa

      Rakastan sinua hiljaisuudessa. Olisit minun tai et, olen odottanut sinua vuosisatojen ajan. Ilman sinua sydämeni on yksi
      Rakkaus ja rakastaminen
      41
      1045
    10. Eläköön kuningas, kuningas on kuollut

      Heikki Nivala kaatui kuin mies. Kavaltaja käveli juuri edelliseen toukokuun kokoukseen hankkimansa puku päällä. Eläköön
      Kemijärvi
      59
      965
    Aihe