kuinka voittaa viha itseäni kohtaan.

nyt sen tajusin

siinä se otsikossa. kuinka pystyy oppimaan pois itsensä vihaamisesta??? onko joku onnistunut? (kiitos ei niitä jeesus juttuja) kun on oppinut syyttämään itseään kaikista virheistä ja elämän vastoinkäymisistä.kerään kuin mangneetti itseeni syyllisyyttä ja vihaa itseäni kohtaan. miten tästä pääsee eroon...

13

515

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Paha huono anteeksi

      Eipä ole helppoa. Mä syytin itseäni 30 vuotta siitä, että menin ja masennuin. Ei päähän mahtunut, etten mä sitä sairautta hankkinut enkä halunnut. En ole vieläkään päässyt sinuiksi asian kanssa, vieläkin tuskastuttaa kun tiedän aiheuttaneeni ja edelleen aiheutan harmia ja huolta läheisille.

      Mulla oli kausia, kun koin itseni niin epäonnistuneeksi hylkiöksi, lähes ihmisjätteeksi, ettei mulla ole oikeutta elää. Tulee niitä välillä vieläkin, mut yritän nujertaa nuo ajatukset heti alkuunsa. Jotenkin rupesin armahtamaan itteäni. (Tää ei ole uskontohorinaa.) Et näin vaan kävi.

      Olen myös uskaltanut kertoa muille, et en vaan jaksa. Piste. Hämmästys on ollut suuri, kun porukat ei ole juosseet kiljuen pakoon ja hyljänneet mua. Olen siis sisäistänyt, et mun ei tarvitse koko ajan olla elävä anteeksipyyntö, vaan et mulla on väliä. No, mä joudun taistelemaan tän huonommuudentunteeni ja itseni väheksynnän kanssa joka päivä, mut joskus tää helpottaa. Toivon.

    • no-self

      Eikö olekin hullu ajatus? "Minä vihaan itseäni"? Kuka on se "minä", joka vihaa "itseä"? Jotta tuo ajatus olisi jollakin tavalla looginen, sinua pitäisi olla kaksi, eli se "minä", joka vihaa "itseä". Mindfuck?

      Ensinnäkin sinun pitää tiedostaa se, että se "itse", jota "vihaat", et ole sinä, vaan se on ainoastaan ajatus ja illuusio ja kuvitelma siitä, mitä olet. Kyseessä on ego, jonka olet pienestä vauvasta lähtien rakentanut omaksi kuvaksesi kaiken eletyn, koetun ja opitun myötä. Se on kuitenkin valheellinen minä, jota ei ole olemassa minään muuna kuin ajatuksena. Se on illuusio.

      Se itse, joka vihaa itseään on se yksi ja sama itse, johon sinä identifioidut ja joka luulet olevasi,. Sinun oikea minäsi on oikeasti vain se tietoisuus, johon tämä valhellinen minä on rakentunut ja sinun pitää pystyä erottamaan nämä kaksi toisistaan.

      Voit ehkä ymmärtää asian käymällä läpi seuraavan sivun:

      http://www.no-self.com/

      Pääset eroon tästä ajatuksesta ensinnäkin sisäistämällä tämän asian. Ei siis pinnallisesti ymmärtämällä, vaan todella näkemällä ja kokemalla. Meditaatiolla (mielen hiljentämisellä kaikista ajatuksista) pääsee käsiksi siihen todelliseen minään, joka ei suinkaan vihaa ketään; ei itseä, eikä ketään muutakaan. Se vain rakastaa.

      Tässä on aika hyvä kuvaus siitä, miten tästä "negatiivisesta itsestä" pääsee eroon:

      http://www.calmdownmind.com/dissolving-the-negative-ego/

      Minulla on tuo prosessi meneillään ja alkaa tuntumaan siltä, että voiton puolella ollaan. Prosessi on rankka, mutta kannattava.

    • no-self
    • Paha huono anteeksi

      Jos ois suomeksi, jaksais ehkä kahlata läpi. Ja kyllä on mahdollista minun vihata itseäni, oli se sitten illuusiota tai todellisuutta. Siis jopa mun ruumis vihaa mua. Mun keho taistelee jotain itse kehittämäänsä mielikuvitustaudinaiheuttajaa vastaan jo monettakohan vuotta..Lienet kuullut autoimmuunisairauksista? Äläkä nyt vaan sano että ne paranee mietiskelemällä. Ois jo vähän paksua.

    • Paha huono anteeksi

      Joo ei pysty. Ehkä mä jatkan tällä vihalinjalla, oli niin karseeta luettavaa tuo käännös.

      • no-self

        Älä jatka vihalinjalla, koska sinussa ei ole mitään vihattavaa. Kyse on vain ajatuksistasi.

        Tässä on tosielämän fakta: me kaikki olemme täydellisiä juuri sellaisena kuin olemme. Ainoastaan meidän ajatukset saavat meidät luulemaan, että meissä on jotain vikaa. Me olemme elämämme myötä luoneet itsestämme kuvan, jonka kautta me koetaan, että ollaan tällaisia, koska olemme oppineet tai kokeneet sitä tai tätä tai muut ovat sanoneet sitä tai tätä ja tämän minäkuvan olemme muodostaneet vertaamalla itseämme muihin, jotka ovat tehneet saman.

        Kun meillä kaikilla on nämä omat uskomukset itsetämme, jotka ovat vain ajatuksia itsestämme, mitä vihattavaa sinussa oikeasti on? Tunnetko sinä olevasi huonompi kuin muut? Puuttuuko sinulta jotain, jonka takia vihaat itseäsi? Koetko, että et ole minkään arvoinen? Joku muu syy? Jos et vertaa itseäsi keneenkään muuhun, onko sinussa jotain vihattavaa? Ei. Ongelma on se, että vertaat omaa valheellista minäkuvaasi muiden valheelliseen minäkuvaan tai oma valheellinen minäsi vaatii sinulta jotain sellaista, jolla ei objektiivisesti tarkasteltuna ole mitään merkitystä juuri siksi, koska olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet.

        Sinun negatiiviset ajatuksesi ovat siis negatiivisen egon vääristämiä ajatuksia ja itseviha on negatiivisen egon ilmentymä. Yleensä sen negatiivisen egon voimavara on puute jostakin (määrittele itse, mitä sinulta puuttuu ja mikä saa sinut vihaamaan itseäsi) tai joku kuviteltu vika.

        Koska näitä itseviha- ja muita negatiivisia ajatuksia kuitenkin tahtomattakin tulee, tiedän kokemuksesta, ensimmäinen asia, mitä sinun pitää tiedostaa on se, että ne eivät ole totta, eivätkä ne ole sinä, vaan se negatiivinen ego ja ego on pelkkä ajatuskonstruktio omassa persoonan rakenteessasi. Älä siis identifioidu niihin ajatuksiin millään tavalla. Se on ensimmäinen tärkeä askel ja ensimmäinen isku, kohti negatiivisen egon kuolemaa. Niin kauan kuin identifioidut niihin ajatuksiin, niin kauan negatiivinen ego pysyy hengissä ja ajatukset tulevat mieleesi.

        Näe nämä negatiiviset ajatukset ikään kuin persoonasi rakenteessa olevana koulukiusaajana, joka saa voimansa siitä, että sinä uskot niihin ajatuksiin ja se saa voimansa sinun reaktiostasi. Ja kun se saa reaktion, se saa siitä tyydytystä ja jatkaa kiusaamista, koska tietää, että saa tyydytystä.
        Koulukiusaajathan yleensä kiusaavat siksi, koska hakevat reaktiota ja huomiota. Kun koulukiusaaja ei saa reaktiota, se häntä kovasti harmittaa ja turhauttaa. Se kyllä saattaa yrittää kiusata eri tavoilla tai ehkä vähän rankemmin ja mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla, mutta kun ei saa reaktiota, jossakin vaiheessa sen on todettava tappionsa ja luovuttaa. Homman juju on siis se, että jos sinulla tulee itseviha-ajatuksia, anna niiden tulla, mutta älä identifioidu niihin millään tavalla vaan näe ne juuri sellaisina kuin ne ovat, negatiivisen egon vääristäminä ajatuksina.

        Yksi mielen paradokseista on juuri se, että se mitä vastustat, pysyy ja vahvistuu ja se, minkä annat olla, kuolee pois. Tämä pätee todella moneen asiaan.

        Tämä prosessi voi olla todella raskas, mutta loppujen lopuksi se voi olla paras prosessi, jota olet koskaan käynyt. Kuten tuossa artikkelissa sanotaan, mielesi voi olla välillä kuin sotatanner, ja silloin toivot, että et kävisi sitä läpi, mutta kun negatiivinen ego lopulta kuolee pois, se todellakin kuolee pois. Se voi kyllä piiloutua ja nousta takaisin mieleen, mutta silloinkin se täytyy vain tunnistaa, eikä siihen saa identifioitua.

        Tässä tämä siis kaikessa lyhykäisyydessään.


      • nyt sen tajusin
        no-self kirjoitti:

        Älä jatka vihalinjalla, koska sinussa ei ole mitään vihattavaa. Kyse on vain ajatuksistasi.

        Tässä on tosielämän fakta: me kaikki olemme täydellisiä juuri sellaisena kuin olemme. Ainoastaan meidän ajatukset saavat meidät luulemaan, että meissä on jotain vikaa. Me olemme elämämme myötä luoneet itsestämme kuvan, jonka kautta me koetaan, että ollaan tällaisia, koska olemme oppineet tai kokeneet sitä tai tätä tai muut ovat sanoneet sitä tai tätä ja tämän minäkuvan olemme muodostaneet vertaamalla itseämme muihin, jotka ovat tehneet saman.

        Kun meillä kaikilla on nämä omat uskomukset itsetämme, jotka ovat vain ajatuksia itsestämme, mitä vihattavaa sinussa oikeasti on? Tunnetko sinä olevasi huonompi kuin muut? Puuttuuko sinulta jotain, jonka takia vihaat itseäsi? Koetko, että et ole minkään arvoinen? Joku muu syy? Jos et vertaa itseäsi keneenkään muuhun, onko sinussa jotain vihattavaa? Ei. Ongelma on se, että vertaat omaa valheellista minäkuvaasi muiden valheelliseen minäkuvaan tai oma valheellinen minäsi vaatii sinulta jotain sellaista, jolla ei objektiivisesti tarkasteltuna ole mitään merkitystä juuri siksi, koska olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet.

        Sinun negatiiviset ajatuksesi ovat siis negatiivisen egon vääristämiä ajatuksia ja itseviha on negatiivisen egon ilmentymä. Yleensä sen negatiivisen egon voimavara on puute jostakin (määrittele itse, mitä sinulta puuttuu ja mikä saa sinut vihaamaan itseäsi) tai joku kuviteltu vika.

        Koska näitä itseviha- ja muita negatiivisia ajatuksia kuitenkin tahtomattakin tulee, tiedän kokemuksesta, ensimmäinen asia, mitä sinun pitää tiedostaa on se, että ne eivät ole totta, eivätkä ne ole sinä, vaan se negatiivinen ego ja ego on pelkkä ajatuskonstruktio omassa persoonan rakenteessasi. Älä siis identifioidu niihin ajatuksiin millään tavalla. Se on ensimmäinen tärkeä askel ja ensimmäinen isku, kohti negatiivisen egon kuolemaa. Niin kauan kuin identifioidut niihin ajatuksiin, niin kauan negatiivinen ego pysyy hengissä ja ajatukset tulevat mieleesi.

        Näe nämä negatiiviset ajatukset ikään kuin persoonasi rakenteessa olevana koulukiusaajana, joka saa voimansa siitä, että sinä uskot niihin ajatuksiin ja se saa voimansa sinun reaktiostasi. Ja kun se saa reaktion, se saa siitä tyydytystä ja jatkaa kiusaamista, koska tietää, että saa tyydytystä.
        Koulukiusaajathan yleensä kiusaavat siksi, koska hakevat reaktiota ja huomiota. Kun koulukiusaaja ei saa reaktiota, se häntä kovasti harmittaa ja turhauttaa. Se kyllä saattaa yrittää kiusata eri tavoilla tai ehkä vähän rankemmin ja mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla, mutta kun ei saa reaktiota, jossakin vaiheessa sen on todettava tappionsa ja luovuttaa. Homman juju on siis se, että jos sinulla tulee itseviha-ajatuksia, anna niiden tulla, mutta älä identifioidu niihin millään tavalla vaan näe ne juuri sellaisina kuin ne ovat, negatiivisen egon vääristäminä ajatuksina.

        Yksi mielen paradokseista on juuri se, että se mitä vastustat, pysyy ja vahvistuu ja se, minkä annat olla, kuolee pois. Tämä pätee todella moneen asiaan.

        Tämä prosessi voi olla todella raskas, mutta loppujen lopuksi se voi olla paras prosessi, jota olet koskaan käynyt. Kuten tuossa artikkelissa sanotaan, mielesi voi olla välillä kuin sotatanner, ja silloin toivot, että et kävisi sitä läpi, mutta kun negatiivinen ego lopulta kuolee pois, se todellakin kuolee pois. Se voi kyllä piiloutua ja nousta takaisin mieleen, mutta silloinkin se täytyy vain tunnistaa, eikä siihen saa identifioitua.

        Tässä tämä siis kaikessa lyhykäisyydessään.

        pelkään niin paljon hyätyksi ja ulkopuolelle jätetyksi tulemista. olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi ja oudoksi, en sovi mihinkään, aina minussa on jotain vikaa.

        haluaisi olla täydellinen, etten joutuisi olemaan yksinäinen ja hylätty. pelkään päästää ketään lähelle, koska minua on satutettu liian monesti, toisaalta pelkään olla myös yksin.


      • no-self
        nyt sen tajusin kirjoitti:

        pelkään niin paljon hyätyksi ja ulkopuolelle jätetyksi tulemista. olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi ja oudoksi, en sovi mihinkään, aina minussa on jotain vikaa.

        haluaisi olla täydellinen, etten joutuisi olemaan yksinäinen ja hylätty. pelkään päästää ketään lähelle, koska minua on satutettu liian monesti, toisaalta pelkään olla myös yksin.

        Tiedän tunteen. Monta vuotta kärsin samasta, mutta kun vihdoin ja viimein ymmärsin, että nuo uskomukset ovat oman egon vääristämiä ajatuksia, eikä mikään niistä ole totta, vaan pelkästään ajatuksia, siis egon vääristämää harhaa, todella moni mentaalilukko aukesi ja tunsin suurta onnellisuutta ja vapautuneisuutta ja näin kaiken selvästi. Koin ns. ei-minää kokemuksen ja näin kaiken ilman egon vääristämää harhaa.

        Olin ollut ulkopuolinen ja outo, koska uskoin olevani ulkopuolinen ja outo. Olin itse luonut oman elämäni sellaiseksi kuin se on omalla ajattelulla.

        Olet yksin, koska pelkäät päästää ketään lähelle. Pelkäät myös olla yksin. Aikamoinen dilemma, eikö? Molemmat noista ovat pelkkiä ajatuksia. Ristiriita, joka täytyy ratkaista.

        Onko sinua satuettu fyysisesti vai henkisesti? Jos fyysiesti, onko oikeasti mitään syytä, että kukaan satuttaisi sinua fyysisesti enää? Ei.

        Jos sinua on satutettu henkisesti, miten sinua on satutettu? Onko haukuttu? Onko puhuttu selän takana ja mustamaalattu? Onko valehdeltu ja petetty? Oli miten oli, vika ei oikeasti ole sinussa.

        Tässä muutama tosielämän fakta:

        1) Ihmiset satuttavat muita ihmisiä, koska itse kärsivät. He ovat oman egonsa vankeja ja elävät oman egonsa vääristämässä harhassa. He ovat liian identifioituneita omiin harhakuvitelmiinsa tunteakseen myötätuntoa ja siksi satuttavat. Normaali myötätuntoinen ihminen ei satuta.

        Sinussa ei se vika ole ollut, vaan siinä satuttajassa.

        2) Menneisyydestä pitää päästää irti, koska menneisyyttä ei ole. Se on jo mennyt. Tulevaisuutta ei ole, koska sitä ei vielä ole edes tapahtunut. Ne ovat vain mielessäsi olevia ajatuksia. On olemassa ainoastaan nykyhetki ja se on se ainoa asia, mikä on aina ollut ja mikä tulee aina olemaan. Kaikki mitä sinulle on aina tapahtunut on tapahtunut nykyhetkessä, ei koskaan menneisyydessä tai tulevaisuudessa, vaan NYT. Nauti aina tästä hetkestä.

        Se, että ajattelet menneisyyttä ja projisoit mielessäsi tulevaa, on sinun egosi tapa pitää itsensä ja näin myös harhauskomuksesi itsestäsi hengissä. Kun keskityt juuri tähän hetkeen, etkä ollenkaan ajattele mennyttä tai tulevaa, huomaat että sinulla ei ole ongelmia. Kokeile sitä. Tyhjennä mieli kaikista ajatuksista. Kuuntele hiljaisuutta ja keskity minääsi.... Hengitä syvään.... Kuuntele hengitystäsi.... Miltä tuntuu?

        Tunnistat näin todellisen minäsi. Tunnistat todellisen minäsi myös silloin, kun olet onnellinen ja rakastat jotakin ihmistä, eläintä, asiaa, elämää tai mitä tahansa. Tunnistat todellisen minäsi silloin kun tunnet toista ihmistä kohtaan myötätuntoa ja rakkautta. Mielessäsi oleva ideaaliminäsi ON todellinen minäsi, ei se outo ja ulkopuolinen, eikä pelokas, eikä yksinäinen, satuettu, joita tunnet olevasi. Ne ovat vain uskomuksia.

        Tämä ei ehkä ihan heti avaudu, mutta vähitellen sen alkaa sisäistämään. Usko pois. Minä olen päässyt hyvään henkiseen tasapainoon. Sinäkin pääset siihen.


    • nögtopty

      aloittajalle:
      1. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet
      2. Anna itsellesi tekemäsi virheet anteeksi
      3. Anna myös anteeksi niille, jotka sulle ovat olleet kenkkuja

      • nyt sen tajusin

        1. hauan että muut hyväksyvät minut
        2. muut eivät anna minulle anteeksi
        3. vihaan itseäni koska annan muiden hyväksikäyttää minua, haluaisin joskus lyödä takaisi eikä aina antaa anteeksi.


      • no-self
        nyt sen tajusin kirjoitti:

        1. hauan että muut hyväksyvät minut
        2. muut eivät anna minulle anteeksi
        3. vihaan itseäni koska annan muiden hyväksikäyttää minua, haluaisin joskus lyödä takaisi eikä aina antaa anteeksi.

        1. Muut hyväksyvät sinut. Toki on olemassa ihmisiä, jotka eivät hyväksy muita ihmisiä, mutta se on heidän ongelmansa. Haluaisitko olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät muita hyväksy?
        2. Mitä sinulle pitäisi antaa anteeksi?
        3. Miten he hyväksikäyttävät sinua? Auttaisiko lyöminen mitään vai pahentaisiko se tilannetta? Jos löisit, antaisivatko he sinulle sitä anteeksi?


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää

      jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole
      Maailman menoa
      48
      2509
    2. Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä

      ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi
      Maailman menoa
      74
      2497
    3. Belfastissa käynnissä kunnon persuilu

      Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä
      Maailman menoa
      73
      2382
    4. Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus

      jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.
      Maailman menoa
      57
      2155
    5. Islamovasemmistolaisuus - tälläista termiä käytetään

      Termi tarkoittaa alunperin äärivasemmiston ja muslimifundamentalistien liittoa, jonka ytimessä oli antisemitismi. Isl
      Maailman menoa
      32
      1877
    6. Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen

      Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma
      Maailman menoa
      84
      1695
    7. Martina Aitolehti läpäisi Erikoisjoukot - Tilittää umpirehellisenä kuvauksista

      Martina Aitolehti selvisi Erikoisjoukot koulutuksesta. Hän myös malttoi pääosin pitää mölyt mahassaan, vaikka saikin ko
      Kotimaiset julkkisjuorut
      21
      1153
    8. Riikka runnoo! sähkön hinta +25 %, bensan hina +16 %

      Euron bensa! Tuo legendaarinen persujen vaalilupaus. Sannan hallitus pudotti sähköenergan alv:n 10 prosenttiin, Riikka r
      Maailman menoa
      7
      1034
    9. Rakastan sinua hiljaisuudessa

      Rakastan sinua hiljaisuudessa. Olisit minun tai et, olen odottanut sinua vuosisatojen ajan. Ilman sinua sydämeni on yksi
      Rakkaus ja rakastaminen
      41
      1015
    10. Eläköön kuningas, kuningas on kuollut

      Heikki Nivala kaatui kuin mies. Kavaltaja käveli juuri edelliseen toukokuun kokoukseen hankkimansa puku päällä. Eläköön
      Kemijärvi
      56
      896
    Aihe