Nämä asiat kirkossa muutettava - heti ja välittömästi!

Jos joku väittää, että tämä Marja-Sisko Aalto toimii "hengellisissä tehtävissä", hän valehtelee. Mitään protestanttisia "pappeja" ei ole olemassakaan, joten hänenkin hengellinen arvovaltansa on näin ollen nollaluokkaa. Ekumeniaa protestanttisten liikkeiden kanssa tulee välttää kuin ruttoa, sillä ne ovat kaikki pelkkää harhaoppia ja vaarallista eksytystä, joka on yksiselitteisesti vastuussa koko nykymaailman syvästä rappiotilasta. Katolilaiset ovat protestantteja jäljessä vain siinä, että protestantit ovat lähempänä kadotuksen ikuista liekkiä. Katolilaisten ei tule ottaa mitään esimerkkiä protestanteista. Heidän mädäntynyt lihansa tulee leikata pois kaikista yhteyksistä!

Rukoileva ortodoksi kirjoitti:

Jos joku väittää, että tämä Marja-Sisko Aalto toimii "hengellisissä tehtävissä", hän valehtelee. Mitään protestanttisia "pappeja" ei ole olemassakaan, joten hänenkin hengellinen arvovaltansa on näin ollen nollaluokkaa. Ekumeniaa protestanttisten liikkeiden kanssa tulee välttää kuin ruttoa, sillä ne ovat kaikki pelkkää harhaoppia ja vaarallista eksytystä, joka on yksiselitteisesti vastuussa koko nykymaailman syvästä rappiotilasta. Katolilaiset ovat protestantteja jäljessä vain siinä, että protestantit ovat lähempänä kadotuksen ikuista liekkiä. Katolilaisten ei tule ottaa mitään esimerkkiä protestanteista. Heidän mädäntynyt lihansa tulee leikata pois kaikista yhteyksistä!

Lue lisää

Ja haluan vielä lisätä, että paavin seksuaalisuuden analysointi on todella mautonta. Olen täysin samaa mieltä nimimerkin "Hölmöilyä" kanssa, että aloituksesi on lapsellinen ja tyhjänpäiväinen. Tämän ymmärtää jokainen täysijärkinen ihminen ilman sen kummempia perusteluita.

Jos itse lopettaisit muiden hutsuttelun ja näyttäisit esimerkkiä.

Voisitko vähitellen jo rauhoittua?

"Tätä keskustelua kun seuraa, niin tulee lähinnä mieleen, että tämä nimim. "kirkkoa uudistettava" ei ole room. kat. - -"

Niinpä. Nimimerkki "KirkkoaUudistettava" ei näköjään esimerkiksi tiedä katolisen pappeuden sakramentaalisuutta. Katolinen (ja ortodoksinen) pappeus on aivan eri asia kuin protestanttinen, eikä siinä ole mitään merkitystä, kuka saa minkäkinlaista palkkaa tai saako ollenkaan. Kyse on virkakäsityksen erilaisuudesta. Katolinen pappi on sakramentaalisesti vihitty, protestanttinen ei. Protestanttipappi on virkamies.
Englannissa nimityksetkin ovat erilaiset: protestanttinen "pappi" on minister, katolinen pappi on priest.

Samoin nimimerkillä "KirkkoaUudistettava" on väärä käsitys katolisesta avioliitosta. Ei sitä voi mitätöidä puolison uskottomuuden perusteella. Avioliitto voidaan julistaa mitättömäksi hakemuksesta hyvin tiukoin kriteerein, ja silloin on kyse siitä, että avioliitto ei alun alkaenkaan ole ollut pätevä. Kriteerit tarkoittavat, että jo avioliittoa solmittaessa jotakin oleellista on ollut (todistettavasti) vialla avioesteiden tai liiton vapaaehtoisuuden tai vihkimisseremonian tai vihittävien intentioiden suhteen. Pätevää avioliittoa ei voi mitätöidä.

"KirkkoaUudistettava" -nimimerkillä on muitakin omituisia käsityksiä katolisesta kirkosta ja ymmärryksen puutetta sen luonteesta Kristuksen Ruumiina. Kristuksen Ruumis ei voi olla demokratia vaan siinä Pää, itse Kristus, hallitsee perustamansa apostolisen viran kautta.

Jonkin Vatikaanin putiikin osto-oikeus tuntuu olevan nimimerkille tärkeämpää kuin kuuliaisuus kirkolle. Voi pyhä Sylvi!

Nimimerkki "Rukoileva ortodoksi"sen sijaan on monin tavoin oikeassa (joskin kirjoittaa mielestäni välillä melkein sopimattoman jyrkästi). Hän sopii oikein hyvin keskustelemaan tällekin palstalle.

hippulat vinkuu kirjoitti:

"Tätä keskustelua kun seuraa, niin tulee lähinnä mieleen, että tämä nimim. "kirkkoa uudistettava" ei ole room. kat. - -"

Niinpä. Nimimerkki "KirkkoaUudistettava" ei näköjään esimerkiksi tiedä katolisen pappeuden sakramentaalisuutta. Katolinen (ja ortodoksinen) pappeus on aivan eri asia kuin protestanttinen, eikä siinä ole mitään merkitystä, kuka saa minkäkinlaista palkkaa tai saako ollenkaan. Kyse on virkakäsityksen erilaisuudesta. Katolinen pappi on sakramentaalisesti vihitty, protestanttinen ei. Protestanttipappi on virkamies.
Englannissa nimityksetkin ovat erilaiset: protestanttinen "pappi" on minister, katolinen pappi on priest.

Samoin nimimerkillä "KirkkoaUudistettava" on väärä käsitys katolisesta avioliitosta. Ei sitä voi mitätöidä puolison uskottomuuden perusteella. Avioliitto voidaan julistaa mitättömäksi hakemuksesta hyvin tiukoin kriteerein, ja silloin on kyse siitä, että avioliitto ei alun alkaenkaan ole ollut pätevä. Kriteerit tarkoittavat, että jo avioliittoa solmittaessa jotakin oleellista on ollut (todistettavasti) vialla avioesteiden tai liiton vapaaehtoisuuden tai vihkimisseremonian tai vihittävien intentioiden suhteen. Pätevää avioliittoa ei voi mitätöidä.

"KirkkoaUudistettava" -nimimerkillä on muitakin omituisia käsityksiä katolisesta kirkosta ja ymmärryksen puutetta sen luonteesta Kristuksen Ruumiina. Kristuksen Ruumis ei voi olla demokratia vaan siinä Pää, itse Kristus, hallitsee perustamansa apostolisen viran kautta.

Jonkin Vatikaanin putiikin osto-oikeus tuntuu olevan nimimerkille tärkeämpää kuin kuuliaisuus kirkolle. Voi pyhä Sylvi!

Nimimerkki "Rukoileva ortodoksi"sen sijaan on monin tavoin oikeassa (joskin kirjoittaa mielestäni välillä melkein sopimattoman jyrkästi). Hän sopii oikein hyvin keskustelemaan tällekin palstalle.

Lue lisää

1. Kristus asetti sakramenteiksi kasteen, ehtoollisen ja ripin.Kreikkkalais- ja roomalaiskatolisten muut sakramentit eivät löydy suoraan Raamatusta, vaan myöhemmin otettu mukaan oppiin. Siksi pappisvihkimys ei voi olla sakramentti raamatullisessa mielessä.

2. "Eikä siinä ole mitään merkitystä, kuka saa minkäkinlaista palkkaa tai saako ollenkaan."

Eräs helluntalainen "Enska" joka oli perusteellisesti tutkinut Raamattua ymmärsi papin vakaumuksen lujuuden sillä miten pienipalkkainen hän hän on eli "Enskan" sanoin: "leipäpappeja ovat". "Enskan" kannallehan löytyy tukijoita myös katolisen kirkon sääntökunnista.

3. "Protestanttipappi on virkamies."

Ei tänä päivänä ole suurta eroa sillä onko virkamies vai työsopimussuhteinen toimihenkilö muutoin kuin statusimplikaatioiden suhteen ja syyllisyydentuntojen suhteen. Yksityisellä asenne on: "vain yksityinen on itsenäinen" ja että kaikki virkamiehet ovat "virkaloisia". Virkamiehesten enemmistö myöntää tämän ja he ovat vahvasti syyllisyydentuntoisia. On toki pieni määrä virkamiehiä, jotka eivät näin tunne ja ovat siten paaduttaneet sydämensä, mistä Raamattu erityisesti varoittaa!

4. Pätevää avioliittoa ei voi mitätöidä.

Tällaisen määrittely on hyvin subjektiivista ja tulkinnanvaraista. Vielä 60 -luvulla Suomessa sai luterilainenkin eron jos puoliso oli todistettavasti tehnyt huorin.

5. Jonkin Vatikaanin putiikin osto-oikeus tuntuu olevan nimimerkille tärkeämpää kuin kuuliaisuus kirkolle. Voi pyhä Sylvi!

Toimihenkilötasolla ja päällikköportaassa juuri snobbailu tällaisilla pikku eduilla kuuluu kuvioihin. Kuittailun aihe voi olla esim. liikuntasetelit tai viikoksi käyttöön saatu Audi TT. Annona on Vatikaanille erittäin tärkeä vetonaula saada maallisia toimihenkilöitä sekä homopappeja (homoilla snobbailu on heteroita yleisempää) Kuurian käytäville.Jokin kriisi kuten alkoholismi saa sitten ihmisen lopulta luopumaan tällaisista lapsellisista ajatuksista. Omalta kohdalta: AA:ssa suorittamani itsetutkiskelun jälkeen tulot ja status ovat minulle menettäneet täydellisesti merkityksensä.

Jos tarkasti luet vaadin uudistusta enemmänkin maallisista lähtökohdista (kuten tosiasiassa myös Luther) - en vain osaa muotoilla sitä teologiselle kapulakielelle - mutta myös suuria teologisia muutoksia joista keskeisiä erehtymättömyys- ja pyhimysopin kumoaminen ja perustelujen hakeminen Raamatusta. Teemu Sippo on muuten myöntänyt, että Lutherin kritiikki siltä osin kuin se kohdistui anekauppaan oli oikeaa.

Anglikaanisen kirkon eron syy Roomalaiskatolisesta kirkosta - totta kai perustui kuningas Henrikin aviorikoksiin oli pakko perustaa oma kirkko kun paavi ei mitätöinyt avioliittoa. Sittemmin opillinen perusta ankkuroitiin suhteessa katolisuuteen ja protestanttisiin suuntauksiin 39:n (alunperin 42:n) artiklan avulla koska komiteoissa ei oltu yksimielisiä siitä miksi Roomalaiskatolisesta oikeastaan kirkosta erottiin. (Tämä on ryhmäpäätöksenteon ongelma: päätös painottuu kohti keskiarvoa ja päätökset ovat oikeita vain sattumalta).

Artikloiden laatimiselle oli muitakin syitä. Ei haluttu poiketa katolisen kirkon näkemyksestä piispanviran merkityksestä, haluttiin pitää kiinni apostolisesta uskontunnustuksesta sekä sisällyttää artikloihin myös protestanttisten kirkkojen opillisia oivalluksia. Tällä tähdättiin laajempaan suosioon suuren yleisön keskuudessa. Artikloiden henki on reformoitu katolisuus eli katolisuus yhdistyneenä Ulrich Zwinglin ajatteluun. Zwinglin ajattelu = Raamattu on auktoriteetti perinteitä vastaan. Ajattelu on rehellinen. Omiin perinteisiin ei haluttu viitata koska niitä oli erittäin minimaalisesti eivätkä mitenkään kunniallisia. Anglikaanisen kirkon pelastusoppi = Raamattu rukoilu kahden uskontunnustuksen mukaan aktiivinen osanotto ehtoollisiin. Raamatun tulkinta (esim. armolahjoista, sapatista, tappamisesta ... lukuisista asioista) vaatii piispan virka-aseman koska muilla ei ole riittävästi käytännön työkokemusta. Onko piispalla sitten selittelyyn aikaa riippuu mm. piispan motivaatiosta. Tämä vastaa Raamatun vaatimusta, jonka mukaan esivalta on aina oikeassa - sanoipa se mitä tahansa tai jätti sanomatta.

Anglikaanien omaa ajattelua edustaa seuraavaa lause - joka on perusteellisesti mietitty koska miettiminen kesti 27 vuotta = hyvät työt ovat seurausta uskosta = SEKÄ USKOLLA ETTÄ HYVILLÄ TÖILLÄ ON VÄLIÄ!

Tämä on tärkeä ero luterilaisiin = ihminen pelastuu yksin uskosta ja armosta eli hyvillä teoilla ei ole merkitystä tai kalvinistien ennaltamääräytymisoppiin - kadotus/pelastus on ennalta määrätty, mikä tekee myös uskon tarpeettomaksi.

Oppi on rehellinen. Oppia on lause "hyvät työt ovat seurausta uskosta" ja muun opin puute on löydettävissä tarkalla lukemisella.

Luterilaisuus perustuu yksityisajatteluun ja riitelyyn muiden kanssa - eikä korkeimpien kirkko-oppineiden 27 vuoden pohdintaan ja vuoropuheluun eri uskontokuntien kuten ortodoksien kanssa. Tämä ei ole löydettävissä lukemalla vaan oivaltamalla. Anglikaaninen oppi on rehellisin ja raamatullisin.

KirkkoaUudistettava kirjoitti:

1. Kristus asetti sakramenteiksi kasteen, ehtoollisen ja ripin.Kreikkkalais- ja roomalaiskatolisten muut sakramentit eivät löydy suoraan Raamatusta, vaan myöhemmin otettu mukaan oppiin. Siksi pappisvihkimys ei voi olla sakramentti raamatullisessa mielessä.

2. "Eikä siinä ole mitään merkitystä, kuka saa minkäkinlaista palkkaa tai saako ollenkaan."

Eräs helluntalainen "Enska" joka oli perusteellisesti tutkinut Raamattua ymmärsi papin vakaumuksen lujuuden sillä miten pienipalkkainen hän hän on eli "Enskan" sanoin: "leipäpappeja ovat". "Enskan" kannallehan löytyy tukijoita myös katolisen kirkon sääntökunnista.

3. "Protestanttipappi on virkamies."

Ei tänä päivänä ole suurta eroa sillä onko virkamies vai työsopimussuhteinen toimihenkilö muutoin kuin statusimplikaatioiden suhteen ja syyllisyydentuntojen suhteen. Yksityisellä asenne on: "vain yksityinen on itsenäinen" ja että kaikki virkamiehet ovat "virkaloisia". Virkamiehesten enemmistö myöntää tämän ja he ovat vahvasti syyllisyydentuntoisia. On toki pieni määrä virkamiehiä, jotka eivät näin tunne ja ovat siten paaduttaneet sydämensä, mistä Raamattu erityisesti varoittaa!

4. Pätevää avioliittoa ei voi mitätöidä.

Tällaisen määrittely on hyvin subjektiivista ja tulkinnanvaraista. Vielä 60 -luvulla Suomessa sai luterilainenkin eron jos puoliso oli todistettavasti tehnyt huorin.

5. Jonkin Vatikaanin putiikin osto-oikeus tuntuu olevan nimimerkille tärkeämpää kuin kuuliaisuus kirkolle. Voi pyhä Sylvi!

Toimihenkilötasolla ja päällikköportaassa juuri snobbailu tällaisilla pikku eduilla kuuluu kuvioihin. Kuittailun aihe voi olla esim. liikuntasetelit tai viikoksi käyttöön saatu Audi TT. Annona on Vatikaanille erittäin tärkeä vetonaula saada maallisia toimihenkilöitä sekä homopappeja (homoilla snobbailu on heteroita yleisempää) Kuurian käytäville.Jokin kriisi kuten alkoholismi saa sitten ihmisen lopulta luopumaan tällaisista lapsellisista ajatuksista. Omalta kohdalta: AA:ssa suorittamani itsetutkiskelun jälkeen tulot ja status ovat minulle menettäneet täydellisesti merkityksensä.

Jos tarkasti luet vaadin uudistusta enemmänkin maallisista lähtökohdista (kuten tosiasiassa myös Luther) - en vain osaa muotoilla sitä teologiselle kapulakielelle - mutta myös suuria teologisia muutoksia joista keskeisiä erehtymättömyys- ja pyhimysopin kumoaminen ja perustelujen hakeminen Raamatusta. Teemu Sippo on muuten myöntänyt, että Lutherin kritiikki siltä osin kuin se kohdistui anekauppaan oli oikeaa.

Anglikaanisen kirkon eron syy Roomalaiskatolisesta kirkosta - totta kai perustui kuningas Henrikin aviorikoksiin oli pakko perustaa oma kirkko kun paavi ei mitätöinyt avioliittoa. Sittemmin opillinen perusta ankkuroitiin suhteessa katolisuuteen ja protestanttisiin suuntauksiin 39:n (alunperin 42:n) artiklan avulla koska komiteoissa ei oltu yksimielisiä siitä miksi Roomalaiskatolisesta oikeastaan kirkosta erottiin. (Tämä on ryhmäpäätöksenteon ongelma: päätös painottuu kohti keskiarvoa ja päätökset ovat oikeita vain sattumalta).

Artikloiden laatimiselle oli muitakin syitä. Ei haluttu poiketa katolisen kirkon näkemyksestä piispanviran merkityksestä, haluttiin pitää kiinni apostolisesta uskontunnustuksesta sekä sisällyttää artikloihin myös protestanttisten kirkkojen opillisia oivalluksia. Tällä tähdättiin laajempaan suosioon suuren yleisön keskuudessa. Artikloiden henki on reformoitu katolisuus eli katolisuus yhdistyneenä Ulrich Zwinglin ajatteluun. Zwinglin ajattelu = Raamattu on auktoriteetti perinteitä vastaan. Ajattelu on rehellinen. Omiin perinteisiin ei haluttu viitata koska niitä oli erittäin minimaalisesti eivätkä mitenkään kunniallisia. Anglikaanisen kirkon pelastusoppi = Raamattu rukoilu kahden uskontunnustuksen mukaan aktiivinen osanotto ehtoollisiin. Raamatun tulkinta (esim. armolahjoista, sapatista, tappamisesta ... lukuisista asioista) vaatii piispan virka-aseman koska muilla ei ole riittävästi käytännön työkokemusta. Onko piispalla sitten selittelyyn aikaa riippuu mm. piispan motivaatiosta. Tämä vastaa Raamatun vaatimusta, jonka mukaan esivalta on aina oikeassa - sanoipa se mitä tahansa tai jätti sanomatta.

Anglikaanien omaa ajattelua edustaa seuraavaa lause - joka on perusteellisesti mietitty koska miettiminen kesti 27 vuotta = hyvät työt ovat seurausta uskosta = SEKÄ USKOLLA ETTÄ HYVILLÄ TÖILLÄ ON VÄLIÄ!

Tämä on tärkeä ero luterilaisiin = ihminen pelastuu yksin uskosta ja armosta eli hyvillä teoilla ei ole merkitystä tai kalvinistien ennaltamääräytymisoppiin - kadotus/pelastus on ennalta määrätty, mikä tekee myös uskon tarpeettomaksi.

Oppi on rehellinen. Oppia on lause "hyvät työt ovat seurausta uskosta" ja muun opin puute on löydettävissä tarkalla lukemisella.

Luterilaisuus perustuu yksityisajatteluun ja riitelyyn muiden kanssa - eikä korkeimpien kirkko-oppineiden 27 vuoden pohdintaan ja vuoropuheluun eri uskontokuntien kuten ortodoksien kanssa. Tämä ei ole löydettävissä lukemalla vaan oivaltamalla. Anglikaaninen oppi on rehellisin ja raamatullisin.

Lue lisää

Sinä olet protestantti, riippumatta siitä, kuulutko muodollisesti katolisen kirkon rekisteriin.
Et näy uskovan siihen, mihin katolinen kirkko uskoo ja mitä se aarteinaan säilyttää. Onneksi ne ovat olleet Pyhän Hengen varjeluksessa jo 2000 vuotta ja saamme uskoa siihen, että ne tulevat olemaan maailman loppuun saakka turvassa sinun tavallasi ajattelevien ja kaikkien muiden protestanttien hyökkäyksiltä.

Sääli vain niitä, jotka ovat menneiden aikojen protestanttien toiminnan johdosta ilman omaa syytään katolisen kirkon ulkopuolelle. Rukoilemme heidän puolestaan.

KirkkoaUudistettava!:n elämän suuri tragedia lienee se, ettei hän ole diktaattori, joka noin vain voisi sanella muille ja jopa Kristuksen kirkolle miten "asioiden pitää olla". Siksi hän on pelkkä Euroopan laitamilla tietokonettaan nakutteleva nettihäirikkö, jonka pikku mielipiteille lähinnä nauretaan.

Kävit siis ripittäytymässä. Hienoa!

C. Arabiniere kirjoitti:

Kävit siis ripittäytymässä. Hienoa!

Käyn kyllä säännöllisesti. Miten minun ripittäytymiseni tähän keskusteluun liittyvät - sitä en kyllä ollenkaan ymmärrä. Katolilaiset käyvät ripittäytymässä.
Kaiketi, toivottavasti, käyt sinäkin?

"Lue. Katolisen kirkon katekismus on saatavilla suomeksi."

Kirjahyllyssäni on Katolisen tiedotuskeskuksen teos: "Katolisen uskon perusteet". Voin joskus lukeakin katekismuksen. Sinulle - ja kaikille muillekin - ohessa pari hyvää kirjaa (kymmenittäin kirjoittajia, joista useimmat tohtoritasoisia tutkijoita useista eri kirkkokunnista).

1. Raamatun salaisuudet avautuvat. Vaikka onkin Valittujen Palojen teos niin löytyy useista kirjastoista.[Suurelle osalle Raamatun historiallisia tapahtumia on saatu tukea].

2. Modernin teologian ensyklopedia. Yhdysvaltalaisten tiedemiesten toimittama. Parempaa yleisesitystä suomeksi ei ole. Tätä myös löytyy kirjastoista. [Kirjasta löytyy runsaasti katolista kirkkoa käsitteleviä kohtia].

Kirkkokuntien parhaudesta voidaan sanoa varmuudella se, että liittyminen oikeaan kirkkoon vaatii uskovalta tunnollista vaivannäköä (diligent efforts).