Joka ilta sanon vaimolle, että rakastan häntä.
Hellyyden osoittaminen on tärkeää kun on 60 .
Hellyyden osoittaminen on tärkeää kun on 60 .
Meillä sujuu hyvin ja suksi luistaa
Mikko...
127296
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 127
Vanhimmat
Entä suoraveloitus?
Onko vaimosi lähimuisti heikentynyt, vai miksi hänelle täytyy sanoa se joka ilta? Pitäisi se riittää, että on kerran sanonut rakastavansa ja ilmoittaa sitten jos asiaan tulee muutoksia.
Mikko, olet hieno mies.
Miten vaimosi vastaa? Sanoin, teoin vai sekä, että?
Luultavasti vaimo vastaa: sanoit jo eilen, etkö muista, ukonhöppänä.
Kauniisti ilmaistu! Jättää itse kullekin sopivasti tulkinnan varaa.
perinyt paljonkin, kun tuollaista teatteria esität ?
Mikko on fiksu mies,keneltä se on pois jos vaimolleen sanoo tykkäävänsä.
Siin ku ehtoolla menee maate ja kattelee sitä viereisellä tyynyllä olevaa karvapäätä, sitä samaa päätä joka on vuorest toiseen jaksanu sun vierelläs taivaltaa.
Jos sitä kätensä ojentaa ja pöyhäsee hiuksia ja sanoo ,mä tykkään susta, ei pitäs olla näilt ivallisilta kirjottajilta pois.
Juhlapäivinä voi tarkentaa sanomaansa,mä tykkään susta vaik et olis sitä aina ansainnutkaan,sillon vast vaimo tajuu miten paljon sitä oikein tykätäänkään.
Semmottis meilpäin.
Aivan kuten meillä, eikä sanominen kauaa aikaa vie. Nämä ilkeät keljuilijat ovat jääneet paljosta vaille.
Tuskin nämä "ilkeät keljuilijat" ilkeilevät, keljuilusta puhumattakaan!
Taitavat vain hymyillä aloituksen lapsellisuudelle ja teennäisyydelle.
Jaksanu vierellä taivaltaa?
Jos omatunto soimaa noin pahasti menneistä niin on toki ymmärrettävää, että itsetutkiskelu saa aikaan mainitunlaisia muotoja.
Verbaalinen ilmaisu on helpoin tapa kuitata asia.
Sehän täällä on yleinen tapa, hieman ilkeästi hymyillen antaa vastine.
Taas yksi selvänäkijä paikalla, tekemässä omia päätelmiään?
Olet palstan epämiellyttävin kirjoittaja, omahyväinen ja ilkeä.
k/k
Kauniisti ja arvostavasti kirjoitettu! Mukavaa nähdä tällaisiakin kannanottoja aivan liian monien puolihumalaisten horinoiden joukossa.
Jos ei ole mitään sanottavaa, miksi sanoa jotain ikävää, halventavaa. Jotkut jokapaikan kestovastaajat todella ihmetyttävät.
Ollos huoleton rautas tallel on,ei soimaa ,ei kolkuta katos kun oon viimeistä piirtoa myöten tehnyt taksvärkkini.
Näin yksinkertasen duunarin sielu on äkkiä koluttu ja peränurkatkin putsattu ja kun niit luurankoja kolusin niin siel oli sellanen keltanen muistilappu jos luki, kyl mä jaksan ,pirä huoli ittestäs.
Itte luotan käsinkosketeltavaan apuun ,sanoissa menee sekasin helposti,tulee sammakoita .
Minulle tuo ilmaisu "vierellä taivaltamisen jaksamisesta" kielii jonkin sortin uhrautumisesta!
Helppohan on loppuvuosina leperrellä rakkaudesta omaatuntoaan rauhoittaakseen.
Kiitoksia selkeästä, rehellisestä palautteesta!
Jos tyytyväisyys omaan elämään ja olemiseen on omahyväisyttä niin tunnustaudun sellaiseksi ja onnittelen sinua tarkasta havainnoinnista!
Ilkeäksi en tunnustaudu. Joku sanomiseni saattaa lukijan korvien välissä muuttua sellaiseksi mutta ilkeyttäni en ota siitä migreeniä!
Ole hyvä, kukaan ei kehu itseään ja tekemisiään niin paljon kuin sinä ja hengenheimolaisesi on toka.
Mikko ei ole edes mies ----
montako aistia ihmisellä on ? Miulla on 7,vähintään.
Niin, parisuhde on taito- ja tahtolaji :)
Minusta on luonnotonta jos parisuhteen laadun vuoksi täytyy ponnistella!
Tahtoa taitavasti miellyttää toista?
Eiköhän sude toimi parhaiten silloin kun molemmat osapuolet ovat aidosti omina persooninaan pahemmin ponnistelematta?
Joko aidosti haluaa toimia kumppanin hyvin voinnin eteen, tai sitten pinnistelemällä.
Niin, parhaimmillaanhan on jos yhteiselo on sellainen voimaannuttava aidosti ja itsekseen. Sillain se yhdeolo ois helppoa. Kyll' ponnisteluja vaatii sitten kaikki muu elämä.
Toisaalta kyllä yhteiselokin vaatii sen tahtotilan.Ja vaatii joskus niitä kompromisseja.Niitä yhteiselon ylä- ja alamäkiä tulee jokaisessa suhteessa ja silloin kysytään sitä tahtotilaa .
Sanon minäkin muorille lähes joka päivä.....on hienoa olla naimisissa kauniin naisen kanssa...tai...on upeeta olla ihanan naisen kanssa metsässä...ja muori sanoo...älävittuile...lyö leikillisesti ämpärillä...ihan ystävyydellä, keventävä vaikutus sanoilla kyllä on.
Eipä ole vaimoa tai ketään muutakaan käsillä jolle tässä iltaisin rakkauttaan vakuuttelisi. Tuo peilissä ei usko kuitenkaan...
Äläs sano.. muistan erään kurssin jossa sanottiin että .. muista sanoa usein peilille Minä rakastan sinua....ja katso suoran silmiin.
Halinallelle voi puhua mitä vain iltaisinkin....sillä on aina niin ihana katse...
No, peiliä en vieläkään kokeillut enkä halinalleakaan (ei ole sellaista eikä ole suunnitelmissa hankkiakaan), mutta testasin muuten tuota ajatusta. Saa nähdä onko sillä mitään, saati positiivisia, vaikutuksia...
Meillä sanotaan iltaisin myös hyvät yöt ja rakkaudet, molemmin puolin ja aamulla mies herättää suukolla ja hyvän huomenen toivotuksella. Päivällä ei niin paljon puhuta rakkaudesta vaan enemmänkin tehdään niitä rakkauden tekoja toisillemme.
Ja te molemmat olette tuossa näytelmässä pääosassa. Eikö se käy ajanmittaan raskaaksi?
Miksi se juuri 60 iässä on tärkeää, Mikko?
Onko tuo iltarutiinisi jollain mitattavissa olevalla tavalla parantanut molempien elämää, kun sitä tunnut niin tärkeänä pitävän?
No mä en ole Mikko mut vastaan silti:
No oiskos näin että kun sitä ikää tulee, huomaa kaiken arvokkaan ja säilyttämisen arvoisen paremmin ympärillään. Huomaa et siitä pitää pitää huolta.
No juuu...
Kysyinkin Mikolta, että onko juuri tuo iltarutiini osoittautunut erityisen 'toimivaksi', ja jos niin kuinka se näkyy käytännössä.
Se nyt on varmaa, ettei tuo läheskään kaikille sovi. Ei sopisi minullekaan.
Sen verran kyllä 'vaadin', ettei ihan noin vain, mitään sanomatta tai tekemättä häivytä nukkumaan (tai mihinkään), mutta ei siitä numeroakaan saa tai tarvitse tehdä.
En pidä rutiinina sitä, että sanoo toiselle rakastavansa tätä, sanoi sen sitten mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.
Tietenkin ellei tarkoita sitä mitä sanoo, se voi muuttua rutiininomaiseksi tavaksi.
Kun ikä lisääntyy, tietää että yhteisten vuosien ja päivien määrä vähenee ja voi loppua milloin tahansa. On suurenmoista näyttää ja kertoa rakkaalle ihmiselle tunteistaan, silloin kun niitä on. Ilman minkään numeron tekemistä, se nyt olisi naurettavaa, kun mahdollisesti on oltu yhdessä kymmeniä vuosia.
Meillä on tapana olla iltaisin vieri vieressä, halataan ja pidetään toisiamme kädestä, toinen saattaa vielä lähteä hetkeksi lukemaan tai teeveetä katsomaan. Kumpikaan ei pidä tätä iltahetkeä rutiinina tai pakollisena kuviona.
Ja sen voi jättää myös väliin, jos
Sanoisin kyllä rutiiniksi, jos aina määrätyssä tilanteessa käyttäytyy aina samalla tavalla.
Hyvän yön ja huomenen toivomukset tullevat minulta ihan luonnostaan ja itsestään, mutta eivät aina samalla tavalla.
Päivittäiset sanalliset rakkauden vakuuttelut eivät tulisi minulta luontevasti, vastaan ottaminenkin voisi tuntua joskus jopa epämukavalta.
Nuo teidän joka ilta toistuvat iltahetkenne rituaaleineen eivät minun kohdallani tulisi kysymykseenkään. En suostuisi itse 'sitoutumaan' tuollaiseen, ja ehdottomasti en halua toisen saavan tunnetta että hänen pitäisi minun mielikseni käyttäytyä määrätyllä tavalla.
Hengenheimolaisia?
Iltaunisena menee vaimoni nukkumaan minua ennen. Meillä ei ole mitään vakiofraasia vaan vaihdamme muutaman, siihen tilanteeseen sattuvan sanan.
Aamuisin moikataan ja taas jokunen tilanteeseen, vaikkapa aamu-uutisiin liittyvä maininta.
Emme ole koskaan todistelleet rakkauttamme rakkautta höpöttämällä.
Ei sovi meidän kummankaan luonteeseen.
Ilmeet, eleet, äänensävyt, toimet, yms. osoittavat puolestaan kiintymyksen.
Pisimmälle meneviä sanallisia tunnustuksia on vaikkapa vaimon lausuma, että minä olen paras mahdollinen mies hänelle.
Jos tuota alkaisi kuulumaan useammin niin kyllä se tökkäisi ja menettäisi merkityksensä.
Olen itse sanonut mm. että minun on mahdotonta kuvitella elämää kenekään muun kanssa.
Tuon tyyliset lausumat ovat meidän tapamme ilmaista kiintymystä spontaanisti eikä noitakaan niin usein, että uskottavuus olisi koetuksella.
Lähestyminen, "iholle tulemisen" muodot ja niihin tilanteisiin liittyvä sanailu ovat enemmänkin arkipäivää olematta arkisia.
Ei rutiinia vaan vapaasta tahdosta ja halusta olla toisen lähellä.Aamuisin morjestetaan huomenella tai nyökkäämällä. Jäi tuosta edellisestä loppu pois, ei mikään pakollinen iltahali jos on jotain muuta puuhaa tai tärkeää.
Vapaaehtoisuuteen tämä perustuu koko avioliitto.
Usein täällä tyrmätään toisten elämä vertaamalla sitä omaan, jokainen elää tavallaan olematta huonompi muita
Siltä on usein tuntunut.
Eihän tuo rakastan-sinua tyyppinen "hellyys"? edes anna mitään tärkeää tietoa, etenkään toistuvasti sanottuna ja kun ollaan 60 .
Vastarakastuneena asia erikseen, minäkin varmasti olen höpöttänyt aina kun siltä tuntuu ja siltähän se silloin tuntuu koko ajan.
Mutta jos sanot että "minun on mahdotonta kuvitella elämää kenenkään muun kanssa" niin siinä on kyllä aika vahva viesti.
Hyvään ja rakastavaan yhteiseloon kuuluu mielestäni aina kohteliaisuus ja toisen huomioiminen itsestäänselvyytenä.
Ellei toinen pysty haukottelultaan hyviä öitä toivottelemaan, niin minulle riittävän kohteliasta käytöstä on pieni ele, oli se nyt vaikka taputus tai käden heilautus kun katson makuuhuoneeseen loittonevaa selkäänsä.
Epäkohteliaana pitäisin huomaamattomasti poistumista tai sitä että minun edellytettäisiin keskeyttävän oma olemiseni ja tekemiseni ja aloittavan jotkut rakkauden vakuuttelu seremoniat.
Samaa mieltä, spontaanisti tai vastauksena, eikä noita luulisi olevan tarvis alvariinsa käsitellä jos kerran kaikki tuntuu olevan kunnossa.
Sanoja ja rakkautensa tunnustamisiahan voi käyttää myös kahlitsemiseen ja painostamiseen, joko harkiten tai tyhmyyttään .
????????????????????????
Hienoa Mikko DDD
Vaimo velvollisuudentunnosta sanoo et niin minäkin sinua :).Ja miettii seuraavan päivän ostoslistaa.
Arkirakkaus on parasta.
Kaikkien suuhun ei lepertelyt istu eikä se tee rakkaudesta yhtään vähäisempää.
Joku sanoo rakstavansa vain sen vuoksi että tarkoittaa kysymykseksi et rakastatko. Kuinka moni sanoo rakastavansa vaikkei ehkä niin rakastaisikaan. Sanoo sen vuoksi koska tietää toisen haluavan sen kuulla?
Kysynpä nyt vielä, että mitä hyötyä tuollaisesta on parisuhteelle tai edes toiselle osapuolelle?
Jos jommasta kummasta tuntuu, että suhteen tilasta pitää keskustella, niin eihän tuollaisesta ole mitään apua, päinvastoin.
Haluaisitko sinä kuunnella valheita, ja sitten mahdollisesti pudota korkeammalta.
Entä miltä sinusta tuntuisi itsestäsi kun tietäisit valehtelevasi ja mahdollisesti siten joutuvasi henkiseen satimeen.
Eikä kysymys useinkaan edes ole siitä, rakastaako vai ei. Kysymys voi olla siitäkin, että rakastaako tarpeeksi ja siinäkin tunteet vaihtelevat, tänään voi tuntua siltä ja huomenna tältä.
Ja varmuuden vuoksi, ei minua häiritse tai liikuta ollenkaan se, miten täysin minulle tuntemattomat (mahdollisesti olemattomat) parit keskenään vahvistavat suhdettaan. Vain yksi puheenaihe, aihe josta minäkin olen jotain mieltä.
"Mitä hyötyä tuollaisesta on parisuhteelle tai edes toiselle osapuolelle?"
Joku sanoo et hyötyy silleen et ei pahoita toisen mieltä sillä et sanoo et ei rakasta. Tunnetila on hiipunut välittämiseksi tai kiintymykseksi. Haalstunut ja arkipäiväistynyt. Eikös silloin sallita "valkoinen valhe"?Ja joissain suihteissa voit välttyä jopa riidalta sen johdosta kun sanot et rakastat vaikket niin juuri tunitisikaan. Oisko näin jotta tarkoitus säilyttää rauha siinä parisuhteessa, sellaistakin olen kuullut.
vähän vaikuttaa siltä kuin olisi muilta pois jos kaksi toistaan rakastavat ja sen ääneen sanovat
olisipa minullakin joku joka kertoisi rakkaudestaan
Kateutta kun itse ollaan vailla jota en monen kohdalls ihmettelekään.
Eihän täällä kannata kertoa onnestaan.
Väitetään joko valehtelijaksi tai vähä-älyiseksi.
Kell' onni on jne. pitää täällä paikkansa.
Hohhoijaa taas...
Minähän perustan lausuntoni saamaani palautteeseen, mihin muuhun?
Sinä kai omaasi?
Mitä hohhoijailemista sinä siinä näet?
Olen luullut, että edes iltaisin säästyy ivailuilta.
Millaista palautetta olet tässä ketjussa saanut, paitsi tämä minun hohhoijaani?
Ymmärsin sinun komppaavan edellistä, kuten hänkin sitä edellistä.
Muiden kateelliseksi arveleminen ja tuo sinun oma kommenttisi kokonaisuudessaan sai minut sanomaan hohhoijaa. Ivaa siinä ei ollut, eikä muiden arvioimista ikävällä tavalla, kuten sinun viestissäsi.
Hohhoijailemiseni oli harkittua tietynlaisen kyllästymisen osoittamista. Koko ketjustahan ei löydy yhtään viestiä jonka voisi ajatella antavan aihetta noihin iänikuisiin kateudesta syyttelemisiin.
No niin, nyt kun minä kerroin syyn sinulle osoittamaani viestiin, niin olisitko sinä vuorostasi ystävällinen ja kertoisit mihin "saamaasi palautteeseen perustat lausuntosi"?
Voi beessi hoijottelijaa :|
etkö ole hokannut miten vuorot vaihtuu, tai nikit ;)))
Saamaani palautteeseen näiltä ehkä 6 vuodelta, joilla edellistä ja tätä ikäpalstaa olen kuluttanut.
Alkutyhmänä tuli joskus kerrottua kokemastaan onnesta. Silloin sai kuulla olevansa joko jymäytettävä tollo tai muuten latvalaho.
Joten Leinon viisauden allekirjoitan.
Suruunsa saa lohduttajaa, iloonsa saa kateutta. Tälläkin rintamalla.
Tosin, miehelle suodaan täälläkin aito onnen tunne. Ihan jopa uskotaan.
oletko kirjoittanut aiemmin mm nimimerkillä ihmettelix?
Minä plussaan sinua,uhallakin.
Mulla meni jo etumerkit sikin sokin, kun sulle yritin tyyrätä.
Pitää minun vaieta, ettei poistuteta vasemmalle.
Ollaan mekin kerrankin uhkapelureita.
Mä olen hänen jankuttamistaan seurannut jo kuutisen vuotta, eikö lie jo liki seitenkymppinen muori.
Jaa... vai niin...
No anteeksi nyt sitten sitten kun en osannut mistään lukea, että sinun kommenttisi takana on kuuden vuoden aikana kerätyt katkerat tunteet.
Satun olemaan niin täysin kateudesta vapaa ihminen, että minua ärsyttää tuo kanssakirjoittajien leimaaminen kateellisiksi, sekä muiden että itseni.
Ja nyt tietysti ärsytti vielä vähän lisää, kun luulin että syytetään kateudesta Mikon hyvin luistavia suksia ja vaimolleen osoittamaa hellyyttä kohtaan.
Suodaan ja suodaan. Eikö se nyt riitä, että suodaan jokaiselle oikeus olla omaa mieltään ja annetaan palaute SUORAAN jos ärsyttää. Ei sillä että lupia kyselisin edelleenkään, tai sinun tai muiden mahdollisia katkeria tunnekuormituksia rupeaisin huomioimaan kirjoitellessani.
Omat tunteeni tunnistan, tulipa todella voimakas rakkauden ja kaipauksen sekainen tunne, kun nuori Danny tuossa lauloi "vähän ennen kyyneleitä" ja nuori Kansa täysin ilman säestystä niin kauniisti ja herkästi jotain tunteisiin vetoavaa myös.
Mä olen huomannut, nämä samat päivystävät palstalla nikkiä vaihdellen.
;))) taisin osua oikeaan, niin nopeesti viestini poistettiin, ylläpitokin pelästyi ;)))
Älä viitsi, raukkis
Olisin oikein tyytyväinen, jos vastineeni halpamaisille ja luettavissa olevaa totuutta vääristeleville kirjoituksillesi olisivat vielä tässä näkyvissä.
Oliko hätä pyytää poistettavaksi, miksi?
Ei niin, että omien kirjoitusteni perään itkisin, mutta nyt kun sinä taas tuota vihjailuasi jatkat niin saisivathan nekin olla näkyvissä, tuntuisi vähän reilummalta, tasapuolisemmalta.
Mitään poistamisen väärtiä ei kirjoituksissa tainnut olla?
Aiheeton poisto antaa vaikutelman kiusaajan tukemisesta myös kiusaajalle itselleen mikä nyt on selvästi nähtävissä. Reilua olisi poistaa koko ketju eikä vetää mattoa yhden kirjoittajan alta niinkuin nyt tapahtui Bessielle!!!
Pitäisi sefun ja ylläpidon miettiä kahdesti kannattaako sorsia asiallisesti värikkäitä kirjoittajia tukemalla sairaita kiusaajia.
Tällä menolla palsta taatusti kuihtuu.
Sinulle olen plussia laittanut ja joku niitä alta aikayksikön raksii pois, ei jaksa enää näitä sääliä niin luotaantyöntäviä ovat.
Bessille tsemppiä!
Varmasti ei ikinä ole sanottu puolin eikä toisin 'minä rakastan sinua', ei murteella eikä kirjakielellä. Ihan hirveetä on ollut nää 42 vuotta ja risat?
TIEDÄN että rakastaahan se. Ja osoittaa sen, ja varmaan hän myös tietää että minä. Amerikkalaistyylinen hölötys esim. puhelimessa ja lopuksi aina tuo pliisu rakastamisfraasi perään; ei herranjestas sentään - usein pelkkää teatteria!
Näin siis meillä, eipä turhia plätistä. Teot puhuu enemmän kuin sanat - kosketus, hymy, posken hipaisu, tukan pörrötys, pehmeä läppäys persuuksille, joskus jopa suusanallisesti 'kehutaan', mutta ei tuolla minärakastansinua-fraasilla.
Turha arvostella sen paremmin kuin kopioidakaan, sillä jokainen taaplaa justiinsa niinkuin itsestä hyvälle ja oikealle tuntuu.
meillä sujuu hyvin, mutta vähän suksi ottaa hietaan, täytyy varmaan laittaa kesäkelin voiteet.
ja kovetteela saa tuon sujumisenkin vähenemään.
Ylpeilyn aihe: En koskaan kerro rakastetulleni rakastavani häntä, se on amerikkalaista hölötystä rakastaa muka. Olen kova, karski suomipoika ja kova, karski suomityttö pitää minusta. Lapseni eivät ole koskaan kuulleet tai nähneet vanhempiensa hellyyttä ja rakkautta, siksi hekin ovat kovia ja karskeja suomipoikia ja -tyttöjä ja olen ylpeä heistä.
On helpompi kirota ku pyytää anteeks ja lyönti lähtee nopeampaan ku silitys ja kumminkin toivotaan et rakkaus tulis käden ulottuville ei se pääse tulemaan ku käsi on nyrkissä.
Ollaan me kovia ja hyviä.
Ei tuossa ole mitään ylpeilemistä. Keskitietä ei suotta sanota kultaiseksi.
kova ja karski
Jos tuossa "ylpeyden aihe" -alkuisessa tekstissäsi oli edes hiukankaan palautetta minulle niin luepa uudestaan.
@ kova ja karski
Onneksi et ole mieheni, enkä minä ole vaimosi. Onneksi lapseni eivät ole lapsiasi.
Miten sinä osaatkin aina löytää asian ytimen.
Palstalaisia kuvailen kovana ja karskina, ettehän te koskaan kerro rakkaudesta, se näyttää olevan joidenkin ylpeyden aihe.
Meillä kerrotaan rakkaudesta, suukotellaan halataan ja rakastellaan.
Emme häpeä rakkauttamme, vaan ylpeinä kerromme ja näytämme sen koko maailmalle.
Osaan lukea, kirjoittaakin.
Ahaa. Unoha koko juttu.
Täällä olen anonyymi ja jätän yksityisistä yksityisimmät asiat tarkemmin selvittämättä. Teksteissänikin jätän aina vastuun kuulijalle = lukijalle. Soromnoo.
Joku tarkkasilmäinen taisi kirjoittaa tässä taannoin että joku/jotkut täällä vastailee itselleen, nikkiä vaihdellen tietysti. Olen huomannut saman... ei olla huomaavinaan ;-/
Tuota kuvitelmaa ainakin minä ihmettelen palstaamiseni loppuun asti.
Mistä ihmeestä tiedät, luulla voit, vain.
Mitä ihmeen kuvitelmaa?
Jokunenhan on aivan rehellisesti kertonutkin, että käyttää useampaa nikkiä.
Joskus se taas on melko näkyvää ja ilman epäluuloista luonnettakin ihan maalais- tai kaupunkijärjellä pääteltävissä, esim. tietyssä kaavamaisuudessa ja toistuvuudessa vaikka todennäköisyys toistuvuuteen on kenen tahansa mielestä häviävän pieni.
Ei useamman nikin käyttäminen välttämättä ole arveluttavaa tai epärehellistä. Sehän voi olla yritystä saada keskustelu käynnistymään tai jonkun liikuttavaa huomatkaa-minut pyyntöä tai ihan yleistä ja normaalin käytöksen sisään mahtuvaa 'kilpailua', aika liikuttavaa tietysti sekin.
Kiusaamiseen ja vääristyneen 'vuorovaikutuksen harjoittamiseen useamman nikin käyttäminen antaa melko järeät aseet ja kyllähän sitäkin täällä tehdään, turha muuta teeskennellä.
Juu ja montako nikkiä käyttää sellainen joka kirjoittaa aina eri nikillä?
Kuka tietää kuinka monella nikillä beessiki kirjottaa.
?
Mitä väliä silläkään on?
Epäluuloista porukkaa tuntuu täällä olevan... miksi epäillä aina kaikkea ja kaikkia..
Kummallista..
Olen vaan itse alkanut kirjoittamaan tällä... että minut voi tunnistaa ja haukkua..hau hau..
Mitä väliä, ja mihin tuolla pyritään?
Ihan kuin joillakin olisi ainoa virren aihe kuka kirjoittaa, ja kuinka monella.
Kunhan kirjoittaa, viis siitä muille, on minun mielipiteeni.
Antaa hevosten huolehtia, niillon isompi pää.
Ylläpito määrää, me hääräämme, minkä osaamme.
Tuo oli siis Lusiinanalle.
Sinulle, "beessit sloggit". Voit vaikkapa rekata tuon vuosia sitten hylkäämäni nikin.
Minulle riittää mainiosti tämä yksi nikki, joka mielestäni sopiikin minulle hyvin.
En millään pysty keksimään yhtäkään syytä miksi kirjoittaisin muilla nikeillä, keksitkö sinä?
Tai no, joskus on pyydetty kirjoittamaan ketjuun vain yhdellä ja samalla kirjaimella alkavia viestejä, silloin olen lipsunut linjastani. Ja joskus olen yrittänyt olla nikkiä myöten vitsikäs. Näistäkin on aikaa varmaan yli kolme vuotta.
Mutta, reippaasti nyt vain, kerropa mitä syytä (juuri) minulla olisi käyttää muita nikkejä? Oikein järjellä kun ajattelet? Terveellä järjellä.
No minä tarkoitin sitä että kun nämä jotka itse kirjoittavat aina eri nikillä haukkuvat muita multinikeiksi. En näe siinä mitään järkeä. Minulle on ihan sama kuka milläkin nikillä kirjoittaa kunhan kirjoitetaan asiasta eikä toisista kirjoittajista.
Sitäpä juuri, kun ei muista tiedetä voit sinä ja kuka tahansa kirjoittaa vaikka kymmenellä nikillä ja mitä väliä, asia ratkaisee.
En epäile mutta kaikki on mahdollista, turha vakuutella.
Netin maailma on ihmeellinen. Jos nyt ei kaannata ihan epäluuloiseksikaan ryhtyä niin ei ehkä kannata olla ihan naivin luottavainenkaan.
Mitä pahaa voi seurata tällaisella hupapalstalla, jos uskoo, kun joku kertoo puhuvansa vain yhdellä nikillä?
Mitä täällä pitää pelätä, ei ymmärrä.
Ei mitään pahaa mutta kuten kirjoitin, ei kannata ihan naivisti luottaakkaan. Mutta tietenkin jokaisen oma valinta.Ei pelon aihetta muttei kannata olla liian yksinkertaisesti jymäytettävissäkään.
Ensinnäkin, tänne voi jokainen halutessaan satuilla, mitä haluaa.
Toisaalta, varmasti moni kirjoittaa ihan kuin on ja tuntee.
Emme taida olla samalla aaltopituudella tässä asiassa.
Minulta lapsenusko jäi lapsuuteen, mutten pelkääkään tarpeettomasti.
Minulla lapsenuskoa on vielä paljon jäljellä mutta se ei sulje pois nettimaailman realiteettejä eikä kyse ole pelosta vaan maalaisjärjestä. Minä ainakin luotan omaan intuitiooni.
Eihän sillä mitään väliä olekaan, sitähän minäkin olen yrittänyt tolkuttaa.
Sillä on vähän väliä, jos joku käyttää montaa nikkiä vastaillen itselleen tarkoituksenaan jollain tavalla nitistää joku 'joukkovoimalla' tai tukinikin avulla vahvistaa toisesta kirjoittajasta kirjoittamiaan epärehellisiä, leimaavia, pilkkaavia, vihjailevia yms. viestejään. Tätä tarkoitin tuossa 18.13 kirjoittamani viestin viimeisessä kappaleessa.
Sillä tosiaan on mielestäni väliä, koska kyllähän se varmasti hätistelee ihmisiä täältä pois, eikä liioin houkuttele uusia.
Vähän huolimattomasti kun taas kerran kirjoitin niin lähti tavallaan sivuraiteelle. Ei sillä, montaako nikkiä käyttää paljoakaan väliä ole. Eikä itselleen vastailemisellakaan, kuten jo aiemmin myös totesin.
Tuota kiusaamistakaan ei estämään pysty, mutta siinä asiassa en halua teeskennellä että en ole huomaavinani tai että ei sellaista täällä tehdä. Ihan itseäni arempien ja/tai fiksumpien :) takia puutun, en itseni.
Laitoit kysymysmerkin nikkisi perään? Käytä ihmeessä, taattua laatua!
Olen senverran tyhmä, etten ymmärrä mitä tarkoitat koko jymäyttämisellä?
Jos joku kehuu täällä omistavansa Lamborghinin, ja autotallissa on vain potkulauta, mitä vahinkoa siitä minulle on?
Vais mitä tarkoittanet??
Eri asia on, kai, jos jossain treffipalstoilla lasketellaan luikuria.
Sepä siitä.
Jymäyttämisell' tarkoitan tässä yhteydessä sitä mitä kirjoitin jo aiemmin että kannattaa luottaa omaan intuitioonsa.Siis lukiessa täällä näitä viestejä, muutsahan tässä ja täällä ei ainakaan minulla ole kyse. En sitä että minulle tietentahtoisesti mitään esim valehtelisi koska mitä väliä sillä olisi koska ei olla tekemisissä anonyymin netin ulkopuolella. En voi mitään sille jos se ei sinulle avaudu.
Anonyymi keskustelupalsta on ihmeellinen. Sepä siitä :).
Beessit sloggit? viittaa vanhaan nikkiisi, siihen jota vuosia sitten käytit.
Ihan pimeäkö olet? Totta kai minä oman vanhan nikkini muistan, vaikka en sitä koskaan rekannut, enkä kovin pitkään käyttänyt. Juurihan tuossa vähän aikaisemmin sinulle jo kirjoitin, että "voit vaikka rekata tuon vuosia sitten hylkäämääni nikin".
Vaikutat hyvin oudolta, kun toisen kirjoittajan vanhasta nikistä tuntuu tulleen sinulle sairas päähänpinttymä?
Koskaan en ole sitä nikkiä (enkä beessejä pikkareitanikaan) hävennyt, tai yrittänyt salata että olen niitä käyttänyt. Muistaakseni olen kertonut joskus sen nikin alkuperänkin ja myöhemmin myöskin sen, miksi sen hylkäsin ja rupesin käyttämään 'beessiä'.
Sinä nyt sitten tätä vanhaa nikkiäni jankkaat ja toistat kuin suurtakin löytöä (jättäen edellisen ja pitempään käyttämäni nikin välistä pois!). Tajuatko itsekään miten tyhmältä raukalta vaikutat?
Kun noin ihastunut olet beessisloggiin, niin mene ihmeessä tonkimaan hänen kirjoituksiaan, niitäkään en häpeä. Parhaat, valitut palat taidettiin poistaa, sama peli kuin tässäkin ketjussa oli jo silloin. Ja beessiä käyttäessäni.
Oho, onkos sinun aiempi nikkisi ollut beessisloggi? En tiennyt kun niistä kirjoitin....
Oho, oletko sinä beessin värisistä sloggi housuista kirjoittanut? No jo on sinullakin aiheet, eihän ne nyt niin erikoisia ole... Vai mainostamis mielessäkö kirjoitit, zot zot. Vaan ovathan ne toki hyvälaatuisia, muotonsa säilyttäviä ja istuvia, ohuita ja päällä mukavia housuja, ja mikä parasta, voi pestä pyyhkeiden ja vuodevaatteiden kanssa, kuudessakympissä, ei keräänny pyykkiä. Eikä näy valkoisen työtakin tai kesäisen pellavamekon läpi, säilyy tip top tyyli. Että sikäli.
Sloggit kuluvat nopeasti huonoiksi ja sit ne voi repiä kevyesti halki. Olisit mukavampi ellet kiukuttelisi noin häijysti.
Juu riettassa pukeutumisketjussa taisin mainita. Kauniista alusvaateista oli puhe je ne ei taida olla viehkeimmästä päästä.
Juu, käytännölliset on :)
Miksi ihmeessä sinä haluat "repiä kevyesti halki" vanhoja pikkareitasi, Pelkkä beessi?
Sinulla taitaa ihan oikeasti olla jotenkin outo suhde naisten alushousuihin?
Vaatteita ne vaan on. Ei muuta kuin valitset tilanteen mukaan mitä käytät, omasta mukavuudesta liikaa tinkimättä. Jos olet halkiohousujen tarpeeseesi jo jotkut vanhat pikkarisi repinyt kevyesti halki, niin neuvon: Älä missään nimessä käytä mitään halvan näköistä kotikutoista viritelmää!
Minä sain juuri äsken sylillisen lempeä, kun huusin isännälle talon toiseen päähän, että juotaiskos iltakohveet.
Hän kajautti ilahtuneena ajatelleensa ihan samaa.
Meillä pelittää.
Hauska ja totuudenmukainen oli rakkaudenvalasi. Uskon, että teillä tosiaan pelittää.
Tuosta aloituksesta tuli mieleen, kun eräs vaimo kulki vanhainkodilla miehensä luona. Silmät säteillen hän kertoi, miten he ovat rakastuneet uudestaan miehensä kanssa. Mies flirttaili hänelle aivan kuin silloin ennen naimisiin menoa. Siinä annettiin rakkaudentunnustuksia, kunnes mies sitten kerran kysyi varovasti, että ethän sinä vain sattumoisin ole naimisissa, kun näkyy olevan tuo sormus sormessa.
Sehän sitten aitoa rakkautta olikin aina ja aina.
Hymy syttyi silmiini. Elämä on.
Jep. Rakastetaan ilman asenteita, kukin tavallamme. Entäs sujuuko tanssi vaikka juuri sen rakkaan kanssa?
Löysin aika kivan pätkän. Pitää harjoitella vielä ;-)
http://www.youtube.com/watch?v=TG5F4rt2Ol4
Hyvää yötä!
Meillä tehoaa liukkari paremmin kuin sanat!
Ai vilauttelet vaimolle joka ilta liukkaria rakkauden merkiksi :), Täytyy sanoa jotta aika persoomnallien osaoittamistapa.
No nuo täällä liukkariaan mainostavat ovat kuin vanha Ford, käynnistyvät sattumalta käsin silloin tällöin ja sammuvat hetken päästä ennen aikojaan.
:)), automiehiä?
Onkohan viestini sisällön ymmärtämättömyys tahallista vai tahatonta?
Liukkarin käytössä ei liene mitään persoonallista mutta tehoaa verbaalista höpöttelyä paremmin.
Ei sentään joka ilta! Keskimäärin parit viikottaiset liukkaat tuntuvat sopivilta
No jaa. Minusta kaikkinainen rakkaudentunnustusten moninaisuus on rikkaus. Siis ei rajoja, Tyylilleen kukin uskollisena. Kommentit siis hyväntahtoisesti hymyillen. Hymy on kaikilla kielilllä sama.
Kauheeta jos mies joka ilta vannos rakkautta, tulis mieleen, onko viimeinen ilta?
Jotain epäilyttävää siinä on, että vain iltaisin niitä rakkaudentunnustuksia...
Miksi ei myös aamulla
http://www.youtube.com/watch?v=DdxMucit2iA
Onpas Mikolla pitkä ketju. En ala lukemaan, kun saisin kököttää täs vaikka kuinka kauan. Vähä kiirus.
"Hellyyden osoittaminen on tärkeää kun on 60 "
Tuo lause takertui, kuin tarra mun ottaani. Pakko kysästä, että miten se on tärkeää kun on 60 ? Eikö se ole aina tärkeää, oli ikä sitten mikä tahansa.
Monella tavalla voi osoittaa tykkäävänsä toisesta. Ei se välttämättä tarvitse olla niin, että just presiis Joka ilta täytyy pulpauttaa suustaan, että mä rakastan sua. Joskus voi olla vaan mukavaa vaikkapa siluttaa toisen selkää tai olkapäätä tai mikä siinä nyt sitten onkin lähellä:)
Semmoset pienet hellyyden osoitukset eivät maksa mitään, mutta saavat aikaan hurrrRRRRrrrjia tuntemuksia sisuksiin.
Me oltiin aviomieheni kans semmonen pari, että ei maltettu olla koukkaamatta toista räpylällä vaikkapa peppuun, kun toinen käveli ohi. Tai kun autolla ajettiin, niin jompikumpi ja kampi, saattoi yhtäkkiä pistää kätensä toisen reidelle ja puristaa hellästi. Ja se oli siinä se, hyvä mieli levittäytyi koko ihon alle.
Joskus taas mieheni saattoi keittiöön tullessaan kaapasta minut syliinsä ja sanoa, että tuuhan emäntä syliin. Siinä me istuttiin sylikkäin keittiön lavittalla hetken ja sen jälkeen lähin jatkamaan hommiani.
Ja kyllähän kaffeenkeittokin on pikkusta hemmottelua, jos sen tekee valmiiksi oottelemaan, kun mies/vaimo tulee töistä kotia.
Pienen pieniä asioita joo, mutta heeeeevetin isoja kummiskin.
Jos minun ukkelini alkaisi joka ilta kertomaan että rakastaa, alkaisin epäillä alkavaa dementiaan tai huonoa omaatuntoa.
Meillä on vankalla pohjalla oleva pitkäaikainen liitto, monet myrskyt nähty. Tiedämme toistemme tunteet sanomattakin.
Toisen arvostaminen ja huolehtiminen on isompi asia kuin puheet. Teot puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa.
Paljon vastauksia nolla aloituksella???
Ja siinä yksi kiinnostunut lisää.
Vain toteamus katsoessa lukua vastauksissa.
Tunnetko muita numeroita kuin nollan??
Kyllä numero 1, sillä tänään tarvitaan ja nolla Olin vaimoni kanssa naimisissa lähes 40 vuotta aina hänen kuolemaan asti ja hänen kuoleman muistan aina kädestä pitäen tunteja, siis kaikki kuoleman vaiheet.
Olen hyvin nöyrä kuolemalle, sillä tiedän sitä ei ole vain ehkä uusi elämä siellä "huoneessa" odottaessa.
Minä valvoin muutaman viikon vanhempani sairaalahuoneessa, loppuun asti.
Et siis naimisissa tai sillä lailla läheinen? Mihin näitä nollia riittää Suomessa???
Mitähän taas mahdat tarkoittaa.
Ei kukaan ole vanhempansa kanssa naimisissa.
Nolla ei näe asian alkua pääkirjoituksessa!
Ei turhasti hänen nimimerkkinsä ole 13-18. Sehän on -5, siis vielä vähemmän kuin nolla.