Vertaatko menestystäsi muihin?

Yleisesti menee niin, että he jotka ovat sosiaalisimpia opiskeluaikoina (ryyppää, bilettää yms) menenstyvät aina paremmin kuin he jotka panostavat enemmän opiskeluunsa. Itsekin olin opiskeluaikoina tällainen hiljainen hissukka joka keräsi pelkkiä vitosia ja nelosia (arvoasteikolla 1-5), mutta työura on käytännössä ollut pelkkä alipalkattua pätkää pätkän perään, kun merkittäviä suhteita ei ole.

Hauskinta on se, että koulussa on aina kauhea kilpailu päällä, mutta työelämässä koulun priimus ei suinkaan saa parhaiten palkkaa vaan se, jonka naama miellyttää eniten!

tai toisinpäin....olin se ujo ja hiljainen jota vähän kiusattiinkin, ei tosin niin niinkuin tänäpäivänä koulukiusaamista, mutta pientä tönimistä kuitenkin ja haukkumista....sentakia olin myös 'heikompi oppilas' kun en kehdannut näyttää osaamistani.Mutta kaikki voi muuttua, niistä kiusaajista on osa kuollut jo pian koulun jälkeen, osa muuten 'huonompia' henkisesti, vaikka olivat niitä 'parempia' oppilaita.... kävivät enemmän koulujakin, että parempaa palkkaa ja helpomman eläm,än saisivat.... mutta, mutta, niin se vain menee että paistaa se päivä risukasaankin joskus. Minulla on ollut töitä koko aikuisiän ja aika hyvä työpaikkakin, rehellisesti jos sanotaan niin unelmieni paikka, sattumalta sen sain ja tykästyin, sinne jäin ja hyvää... tai no hyvää ja hyvää... palkkaakin nautin. Palkkani oli v.2004 vähän vaille 14e/t kun työni loppui omistajien ikääntymisen takia lopetettua firman. Sieltä sitten toiseen heti kk. kuluttua ja nyt olen onnellisesti putkessa, täysin tyytyväisenä. Näillä muilla ei niin hyvin ole mennyt, on työttömyyttä ja pitkiä aikoja ilman mitään tulevaisuuden suunitelmia, jotenkin tylsistyneitä on osa, tietysti on ihan tavallisia peruspuurtajia, kanssani samanlaisia, mutta ihme ja kumma kun me kuitenkin on parhaiten onnistuneita, meilä on velattomat talot autot mökit ja asiat kunnossa, nämä toiset on eläneet osan elämästään vähän 'rikkaammin' kuin olisi pitänyt ja on sitten sitä velkaakin kertynyt vaikkei töistä tietoakaan... ja luottokortilla eletty elämä kyllä jälkensä jättää.Kultakortti on mullakin muttenpä ole luottopuolta kertaakaan käyttänyt ja tuskin tulen käyttämäänkään.Vielä mainitsen jotta työni on ollut ihan tavis teollisuus hommaa.

Kuulostaa tutulta....itse olen niitä "ryyppääviä suupaltteja" jonka arvosanat eivät päätä huimanneet.
En kyllä ole mikään 200 000e vuodessa tienaava saatika miljonääri, mutta opiskelutovereihin nähden yksi niistä parhaiten työelämässä menestyvistä.
Opiskeluista toki aikaa vasta se 7 vuotta, mutta nyt olen ison yrityksen keskijohdossa 75 000e vuosipalkalla ja oletettavasti jokusen vuoden päästä seuraavaan portaaseen ja 100k€ vuosipalkassa rikki.

Korkea virkamies, joka vetää kovaa palkkaa... päätti työsuhteeni laittomuuteen ja vein tapaukseni oikeuteen voittaen sen. Mies kehuskelee palkallaan... nyt olen itsekin tippumassa peruspäivärahalle, mutta onneksi on korvaukset ja ennen kaikkea usko.

Minä uskon, että Jumala laittaa ihmisiä eri tehtäviin. Kannattaa tutkia asiaa!

aloitus. Niitä yli satadonaakaan tienaavia ei ole määräänsä enempää valtakunnassa.

Enemmän kuin outoa jos niistä useampi kuin yksi sattuisi samaan koululuokkaan aloituksen provoilleen kanssa.

Historiaa ei saa pyyhittyä pois, mutta eipä se ole edes puupennin arvoinen... Mitä helkkarin väliä sillä on, miten olet menestynyt 100v sitten koulussa, jos et ole 15v aikana onnistunut luomaan minkäänlaista uraa itsellesi.


Toi on just sitä säälittävää vinkumista, mitä ravintolat on pullollaan tänäänkin... Joka ei johda yhtään mihinkään, juuri se käyttäytymismalli jolla ei niitä töitä tule milloinkaan löytymäänkään.

Sosiaalistapääomaa ei opita koulun penkillä ja työelämässä se merkitsee lähes yhtä paljon kuin paperitkin.

Töitä on: ehkä sinunkin olisi syytä aloittaa jostakin... Jotta kerkeet tonne toimarin paikalle vielä urallasi etenemään.....

Ne bilettäjät luovat suhteita jo opiskeluaikana, joista on hyötyä. Monet heistä uskaltavat ottaa haasteita vastaan, päinavastoin kuin varovaisemmat, jotka pelaavat varman päälle. Silloin saattaa mennä syteen tai saveen.

Itse olen pelannut varman päälle ja olen tyytyväinen, vaikka tienaan kolmasosan siitä kuin parhaiten menestyneet opiskelukaverit.

Voi hyvät hyssyrät ei elämän onnea mitata euroissa,,kuule eikö kummallista sulla voi olla jotakin mitä ne iso tuloiset ei vaan saavuta ja kadehtivat sinua kuule ei täällä tarvita noin isoja rahoja voit olla oman onnesi seppä,tietenkin toivon sinulle töitä,ole nöyrä,sinulle on viell kaikki ovet avoinna,kertoo kokemuksesta yksi ihminen ennen oli lapsena niin köyhä ja kattelin koulukaverien isoja koteja ja prameutta mitä mulla ei lapsena ollut,mut kuinkas kävikään nyt mulla on kaikkea mitä vain voi olla,mutta yhtä asiaa en ole unohtanut olen aina antanut jonka olen köyhyydessä tiennyt olevan ja todella saanut moninkertaisena takasin,nosta pääsi ei sun tarvi tienata 200000e ei onni oo siinä!Elämän onni on kaikessa muussa kun rahassa!"

Se on se hyvä veli verkosto mikä ratkaisee. Jos et siihen kuulu, niin forgot about whole thing.

Puhut kuin tuo olisi huono asia. Onko se?

Haluaisitko olla jonkun firman johtaja isolla palkalla tai miljonääri Dubaissa?

Jos vertaan omaan luokkaani vaikka ala-asteelta, niin olen itse varmaan jossain keskitasolla tulojen tai menestyksen asteikolla. Samoin jos vertaan yläasteen luokkaan, lukion tuttuihin tai koulutovereihini sieltä jossa opiskelin ammattiini. Merkittävä ero lienee kuitenkin siinä, että en vertaa elämääni muiden elämiin.

Miksi vertaisin? Minulla on oma elämäni, omat haasteeni ja asiani joita minun pitää ja joita haluan tehdä. Muilla on omansa. Ovathan he eri ihmisiäkin.

Joku ehkä tienaa enemmän, mutta minä nautin työstäni. Joku ehkä matkustaa enemmän, mutta minä tykkään elää näin. Olen terve, minulla on kavereita ja ystäviä, harrastukset ja asiat jotka tekevät elämästäni hyvän. En tiedä mitä tekisin jos saisin vaikka sen 400 000 e/vuosi.

Vaikea tätä oikeastaan on selittää, koska se liittyy jokaisen omaan näkemykseen asioista ja maailmasta. Uskon kuitenkin, että jokaisella on ne omat asiansa ja oma ohjelmansa, josta sitten suoriutuu parhaan kykynsä mukaan. Et sinä tiedä mitä tutuillesi kuuluu vaikka 5 vuoden päästä.

Sen kuitenkin olen huomannut, että koulumenestys ei juurikaan tarkoita että elämässä "menestyisi" myös muuten. Näinhän tässä jo joku taisikin todeta.

Onko menestys siis jonkun mielestä muka sitä, että saa korkean aseman ja paljon rahaa? Tällä tavallako menestys muka määritellään?

Tärkeintä on puhua saavutuksistaan liioitellen ja luoda sosiaalisia suhteita. Nöyrät ja rehelliset puurtajat eivät menesty. Kukas se koiran hännän nostaa, jos ei koira itse.

Niin se menee, ruskea kieli pätee armeijassakin... Taistelutaidoilla ei ole mitään väliä kunhan sulla on tarpeeksi röyhkeyttä, suhteita ja jaksat nuolla kapiaisten/työnantajan persettä.

Kaikki on suhteellista!
Minulla on ylempi korkeakoulututkinto, olin aloittamassa tohtoriopinnot. Sain "päteä" töissäni ja palkkani oli korkea. Matkustin töitten puolesta, rinnakkaissuhteita, huoria, juhlia, kotona kulissit kunnossa... Vauhtihuumassa ei nähnyt rajojaan ja luulin voivani tehdä mitä vain. tuli äkkipysähdys ja korttitalo kaatui...
Tipuin ihan pohjalle ja siellä pohjalla löysin Jumalan ja maailmani muuttui.

Nyt puitteet ei ole "loisteliaat", enkä aina tiedä miten saan rahat riittämään ja velat hoidettua, mutta en ole koskaan ollut näin rauhallinen ja onnellinen kuin nykyään.

Todellinen onni ei ole maallisesta menestyksestä riippuvainen!

Tästä jotenkin kummasti tulee mieleen pippeleitään uimahallin pukukopissa vertailevat pikkupojat.

Kyllä ne perseet taivaassa tervataan....

Huonossa sosiaalisessa olevat voivat huonosti. Hyvä työ, arvostettu koulutus ja raha tuovat arvostusta ja sitä kautta hyvinvointia. Sama se on apinoillakin, jossa yhteisön roskasakki voi huonosti ja on streessaantunutta. Onneksi olen elämässäni luovinut itseäni ns. "eliittiin". :)

Minun koulusta tuntuu, että kaikki ne on menestynyt jotka hankki ne paperit, jotta pääsi sitten sinne sukulaisten firmaan töihin...

Minullakin peruskoulusta lähes kaikki aineet 10 ja yo-todistuksesta laudatureja ja yliopistossa menestyin hyvin. Mutta työelämässä en uskalla ottaa "riskejä" ja sen takia olen tyytynyt olemaan ihan rivityöntekijä, vaikka voisin helposti tienata kaksi kertaa nykyiset tuloni, jos olisin rohkeampi. Enkä ole ollut myöskään noiden kovia rahoja tienaavien miesten suosiossa vaan olen nyt sitten naimisissa työttömän miehen kanssa. Mutta en minä häntä vaihtaisi yhteenkään noista business-miehistä...en osaisi olla sellaisen kanssa, kun aina pitäisi olla tip top ja edustuskunnossa. Minä olen tällainen kotihiiri, eikä minun tarvitse käydä missään edustustilaisuuksissa eikä kissanristiäisissä onneksi. Minä olen ihan onnellinen mieheni kanssa, vaikka joskus kyllä olisi kiva, kun ei koko ajan tarvitsisi laskea rahoja. Ei se elämä lopulta niin huikean pitkä ole...ja sitten kaikki ovat samalla viivalla taas Jumalan edessä, aivan kuten maailmaan tullessaankin...ilman omaisuutta, ilman mitään muuta kuin oman sielun tila...

Nyt tuli kerrankin asiaa!

Ihan samaa olen huomanut ja joutunut myös toteamaan, että se miten hyyvin teet työt tai suoritat opiskelut, ei takaa vielä menestystä.

Olen itse ollut aina suorittaja, pinko! Todella puurtaja töissä. Olen kyllä myös sosiaalinen, mutta jo kasvatuksesta nielty asenne työt ensin, löpinät sitten
- ei ilmeisemmin toimi enää tämän päivän työyhteisössä.

On ollut kova koulu oppia, että paskanjauhannalla ja oikeilla sosiaalisilla taidoilla on suurempi merkitys kuin koulutuksella tai työmotivaatiolla. Toki tämäkin on alasta kiinni.

Nyt jälkikasvulle luukutan sitä, että kaikkein tärkeintä on verkostua ja hankkia mahdollisimman laaja tuttavapiiri -sillä saadaan tänä päivänä töitä. Ennemmin näyttöä töistä ja vahva oma profiili kuin pitkä koulutusputki.

Ei kaikilla hyvin ansioita tienaavilla ole taloudellista älykkyyttä, miten sijoittamalla tehdään fyrkkaa.

Tiedän monta kovatuloista jotka paskoo rahat heti ja monta pienempi tuloista jotka sijoittamisen takia ovat rikkaita kroisoksia. Korkoa korolle ilmiö ja sijoitusälykkyys.

Elämä menee jo siinä vaiheessa pieleen kun hakee kauppakorkeaan ja alkaa palvomaan rahaa. Siksikö sinulla on paha olla kun et ole vieläkään osannut päästää irti rahanpalvonnasta. Minä olen onnellinen puolestasi, että et ole yksi noista mainituista. Sinulla on vapaa-aikaa, ei suurta firmaa taakkana. Nuo kuvailemasi ihmiset luultavasti kuolevat nuorena sydäntauteihin, ikävä kyllä. Ota rennosti ja tee välillä hommia, jotta on varaa ottaa jälleen rennosti, elämä on liian yhyt pelkille töille. Itsellä on 2 maisterintutkintoa, koska haluan oppia ja ottaa rennosti, tieto ja äly ovat elämässä paljon arvokkaampia pääomia kuin raha.

kaunis vaimo, 2 lasta jne. Mitä sitten? Suuntaan tämän aloittajalle ja muille jotka kadehtii aineellisesti rikkaita, ei kannata. Voin kertoa, että he ovat henkisesti usein hyvin köyhiä. Ura, ura, ura ja raha, raha, raha on heidän elämänsä sisältö. Minä puolestani köyhä nuormies teen kaikkea mukavaa, elän toki askeettisesti mutta ei se minun elämäni siitä silti sen paremmaksi tulisi jos olisi mersu ja päivälliseksi sisäfilettä, nyt ajan 80 luvun Ladalla ja syön itse kasvattamiani ruokia lähinnä, so what. olen tyytyväinen silti, kumma juttu, eiks vaan? Eli vanha sananlasku "raha ei tuo onnea" pitää harvinainen hyvin paikkansa. Sitäpaitsi nämä nykyrikkaat ovat usein köyhistä oloista joille on noussut nyt raha päähän kun kerrankin sitä vähän on, kiree pipo ja vähän leluja tai jotain...

"Tentin jälkeen katsoit ilmoitustaululta kuka on paras. Kuka on lyömätön. Kuka onnistui aivan käsittämättömällä tavalla. Kuka on parhaista paras. Kuka on tähti. Ei selittelyjä, ei jälkipelejä. Pisteet kertoivat totuuden."

Kuka vittu ajattelee näin?

1. Kaikki korkeasti koulutetut eivät todellakaan ole mitään superhyvin palkattuja johtajia.
2. Suurin osa korkeasti koulutetuista on aivan tavallisissa koulutustaan vastaavissa rivihommissa, eikä suurin osa heistä yllä vuositasolla lähellekkään 200 000 ansioita, suurin osa ei edes puoleen tuosta.
3. On myös paljon korkeasti koulutettuja, jotka eivät ole koulutustaan vastaavassa työssä.
4. On myös paljon korkeasti koulutettuja, jotka ovat työttömänä.

Minusta tuo vaikuttaa pikemminkin hyvin poikkeukselliselta ryhmältä, että tuttavaryhmästä on noin moni noin kovissa hommissa. Eivätköhän hekin ole enemmän tai vähemmän suhteilla päässeet noihin hommiin ja aikoinaan jo syntyneet perheisiin, joissa äiti ja isä ovat olleet vaikutusvaltaisissa ja korkeapalkkaisissa töissä, vanhemmilla myös olleet verkostot vaikutusvaltaisiin henkilöihin. Lähes poikkeuksetta nuo kaikkein korkeimmat ja kovapalkkaisimmat asemat pysyvät sukupolvesta toiseen suvussa ja perhepiirissä.

Koulumaailmassa pärjäämiseen ei paljoa tarvita, ehkä olisit parhaimmillasi opetus puolella. Koulussa on tietyt säännöt, jossa hikipingot pärjäävät ja luovat ihmiset tuskastuvat, mutta selviytyvät koulusta voittajina työelämään, joissa ne koulumaailman tarkat ja yksinkertaiset asiat eivät enää pädekään. Työelämässä ei enää jaeta pisteitä jokaisesta tärpistä, asiat pitää vaan hoitaa. Te hikipingot ette osaa työelämän sääntöjä ja lakeja, koska siellä ei olekaan niitä mittareita seinällä, kuinka olen pärjännyt, vaan nää luovemmat ihmiset ovatkin heti alusta alkaen työelämän tähtiä. Hikarit ootte hukassa, kun ne opiskelumaailman pelisäännöt ei enää pädekään työelämässä, ette saa mistään nurkasta kiinni, kun ne voitto säännöt puuttuu ja tylsiinnytte ja ootte niitä samoja ressukoita mitä ajattelit noista opiskelu tovereistanne, jotka ovatkin niitä työelämän staroja ja pärjääjiä. Sinusta on tullut luuseri.

Joskus olen tuota miettinyt, koska itse olin opiskeluaikana melko ahkera ja tunnollinen, sain hyvät arvosanat. Olen toki menestynyt elämässäni, mutta en juuri tuolla alalla, johon kouluttauduin. Koomisinta on, että tosiaan he, jotka bilettivät ja vetivät tentit rimaa hipoen läpi, osin jopa avustuksellani, ovat pärjänneet todella hyvin tuolla alalla.
Ehkä se on tämä rento ote elämään, että pärjää, vaikka todistus ei olisikaan kummoinen. Tosiasia loppupelissä on, että on aivan sama minkä oppiarvon unohtaaa... eli kun pääsee työpaikan laitaan kiinni, ei juuri todistuksia kysellä. Henkilö itse ratkaisee.
Itse olen hilloni tehnyt ja nyt vaan nautin elämästä

Rahalla voit ostaa hintatasoa. Monacossa asunto maksaa miljoona euroa ja Virossa samanlainen asunto 120 000 euroa. Minun elintaso on niin korkea, että en pese vaatteita vaan osta aina uuden likaisen tilalle esim. t-paitoja kuukaudessa noin 10 kpl 20 eurolla, housuja 5 kpl 60 euroa, sukkia 15 kpl 15 euroa. Kerran kuukaudessa matkustan Euroopassa halpalentoyhtiöllä 70 euroa meno-paluu ja nukun 20 euroa yöltä yhteishintaan hintaan 150 euroa. Joka päivä syön 5 000 kilokaloria 5 eurolla (ylipaino). Minulla on kodinkoneita ja elektroniikkaa osamaksulla 150 euroa kuukaudessa yhteensä 2 500 euron arvosta. Kaiken tämä saan 680 euron työttömyyskorvauksella.

Mielestäni palkollisena oleminen on kuitenkin vain palkollisena olemista ja toisen renkinä olemista, ylhäältä annettujen käskyjen noudattamista ja oman itsensä ja perheensä sivuun jättämistä.

Mitä kovemmin kultaista tinakattilaa (palkka, Mercedes, ym) rämistellään sen enempi kerääntyy ihmismehiläiset ympärille kullan kiilto silmissään.

Taakse jää perhe, lapset, ELÄMÄ.

Aina on suurta palkkaa maksavan työnantaja omistajan toiveet priorisoitava.

Nokian suuruuden aikana oli milloin mitäkin kiirettä, ja moni johtaja kutsuttiin viime hetkillä töihin.

Lomahotellit oli varattu ja äiti lapsineen meni sinne, kun isän piti "parin päivän kuluttua seurata perässä.

Monesti vain äiti ja lapset olivat loppujen lopuksi lomalla keskenään.

En arvosta yleensäkään asennetta jossa "ollaan saamassa" palkkaa.

Ikäänkuin joku muu ulkopuolinen määrittelee mitä sinulle maksetaan.

Olemalla itsenäinen, oman onnensa seppä, eikä kenenkään hallitusten tai omistajien sätkynykke saa oman arvostukseni.

Voihan elämänsä vaihtaa rahaan jos kokee että se on niin hieno juttu.

Rahaa voi tosin itsekin ansaita ihan omilla saavutuksilla ilman, että tarvitsee alistua.

Työn tekeminen vie suurimman osan tuloista ja keiken lisäksi monet tekevät työtä vapaa-ajan takia esim. vapaa-ajan harrastuksia. Suomessa vaatteiden, tekstiilien ja kenkien myynti on 13 mrd euroa, josta vain 1,3 mrd euroa on muotia, muotia mitä sinä ostat ulkonäkösi takia.

Joko suhteet tai onnekas ihminen.
Veljelläni meni mahtavasti 10 vuotta, sitten epäonni iski. Vastatuuli koettelee kaikessa.

Kuka katselee todistuksen arvosanoja, ei kukaan. Oleellista on että on valmistunut ja mitä työkokemusta omaa. Millaisia suhteita on?

Seppo S - Miten sijoitan pörssiosakkeisiin
Kim. L - Vaurastu arvo-osakkeilla.

Säästäminen kannattaa aloittaa jo 20-vuotiaana niin korkoa korolle efekti pääsee tuottamaan.

Salkun omatoimisella hoidolla pääsee helposti 10% tuottoon vuodessa verojen jälkeen.

Pitää elää syklien mukana ja ostaa myyntioptioita kun markkinat alkavat rommaamaan.

Tai jos olet vain tyhmä.

Olin pasca koulussa. Tienaan paremmin nyt omalla firmalla kun opiskelukaverit. Tienaan 5-8 tonnia käteen kuussa. Ajan 60 tonnin uudella autolla. Vaimolla on silikoonit ja meillä on hieno asunto. Olen onnellinen. Minulla on myös 20v rakastaja naapurikaupungissa jonka kanssa minulla on lapsi.

Mulla on Virossa 450 neliönen talo, kodinhoitaja ja puutarhuri. Palkkaa maksan yhteensä 400 euroa kuukaudessa. Valitettavasti ei ole varaa asua Virossa, koska olen työtön ja Virossa ei makseta työttömyyskorvausta

Eihän tämä sinällään mikään uutinen kenellekään ole. Jotainhan sekin kertoo, että suomalaisilla pörssiyhtiöillä menee pääsääntöisesti vieläkin kehnosti, vaikka muu Eurooppa nousee taantumasta ja talous kasvaa yhtiöiden tulosten vanavedessä. Suomessa ei taida muita todellisia menestyjiä tällä hetkellä olla kuin Kone.

Finnairilla ynnä muilla kyllä maksetaan huikeita palkkoja periaatteella sulle-mulle, sulle-mulle, sulle-mulle, sitten ehkä vähän muille, siis niille jotka saavat työnsä pitää. Sama pätee muissakin, kenkää jaetaan ja johtajat senkuin rikastuu.
Näihin lienee johto valittu nimenomaan kaveriporukasta pätevyydet romukoppaan nakaten.

Muutenkin elämässä menestyy sosiaalisuudella ja ulkonäöllä eikä älykkyydellä. Parhaana esimerkkinä tästä lienee kauniit naiset, jotka naivat rikkaan menestyjän.
Siinä ei omilla saavutuksilla tai arvosanoilla ole mitään merkitystä.

Suomalaisten yritysten heikkoon menestyksen on varmasti yhtenä syynä epäonnistuneet johtaja valinnat. Johtajiksi on valittun näitä ns. hyviä tyyppejä vaikka osaaminen ei yllä samalle tasolle puheiden kanssa. Vai mikä on syynä että nämä "hyvät tyypit2 eivät kykene luomaan ja myymään menestys tuotteita. Taloushallinon puolella jossa pitää taas jotain todella tietääkin noita ns. hyviä tyyppejä ei näy.

Mitä kauppakorkeaan ylipäätään tulee niin kyseessä ei todellakaan ole mikään eksaktia tiedettä harjoittava korkeakoulu. Kauppakoulun teoriat ovat usein enemmänkin politiikkaa kuin tiedettä. Yritysjohtajana voi menestyä mainiosti ilman kauppakorkeakouluakin sillä liiketalous ei todellakaan ole mitään rakettitiedettä. Menestyvän tuotteen luomiseen tarvitaan kykyä haistaa nousevat trendit ja ei haittaa jos olisi vähän taiteellista lahjakkuuttakin.

Kuka arvostaa mitäkin. Ehkä parhaiten menestyy perusjamppa, mutta jolla on hyvät sosiaaliset taidot ja ehkä vähäsen ilkeämielisyyttä. Luulen että kilpailumaailmassa pitää olla kuitenkin kyllin yksinkertainen. Mitään ei saa mukana hautaan, tai saa mutta se ja sama.

Lapsien ja lapsenlapsien tulevaisuus ei ole kuitenkaan turvattu kuin lyhyellä tähtäimellä. Ajat muuttuu ja on olemassa muita kriisejä. Rakkautta ei voi ostaa, vaikka seksiä rahalla vielä pystyy ostamaan ja kavereita. Valtaakin voi ehkä ostaa, mutta ei se ole oikeudenmukaista valtaa ja sen huomaa tuloksen huonoutena.

Olen aikoinaan miettinyt pärjäämisen elementtejä. Pohtinut millainen ihmisen tulisi olla, jotta hän olisi oikein menestynyt (mitä ei itsekään ole). Tulin seuraavaan tulokseen:

1. Geenit (geenit pitäisi olla kunnossa.Ei pään ongelmia eikä neurooseja)
2. Koulutus pitäisi olla hyvä (kauppakorkea tai oikeustieteellinen)
3. Pitäisi olla kunnianhimoinen
4. Pitäisi olla ulospäinsuuntautunut ja hyvä esiintymään
5. Ei saisi jännittää sosiaalisia tilanteita
6. Pitäisi nauttia vallasta ja sen käytöstä
7. Pitäisi rakastaa rahaa ja sillä saatavia mahdollisuuksia
8. Pitäisi olla verkostoitunut ja haistella mahdollisuuksia
9, Elämä ja työ pitäisi ottaa haasteena
10. Oma lapsuus olisi pitänyt olla turvallinen

Tunnustan, että joskus vertailin enemmänkin luokkakavereiden hyvää menestystä ja olin välillä katkera ja kateellinen. Itselläni jäi koulut lukematta ja muutenkin kituuttelin pitkään huonolla palkalla. Elämä voi kuitenkin muuttua hyvinkin äkkiä. Löysin ihanan puolison, hyvän asuinseudun, minulla on harrastuksia, hyvät välit vanheempiin ja olen onnellinen perheeni kanssa. Enää en arvota elämistä rahan kautta - onnellisuus elämään voi tulla jostain ihan muusta. Toki rahakin kelpaisi, eikä minusta koskaan ole liian myöhäistä ryhtyä rahantekoon, vaikka yrittäjänä. Pitää vain uskaltaa. Nykyisin pystyn myös olemaan onnellinen niiden hyvin pärjänneiden kavereidenkin puolesta. Kuka tietää, mikä tuo kellekkin onnea. Jokaisella on omat tragediansa ja elämän huippuhetkensä. Kateudella ei voita mitään.

olen tässä huomannut että menestys on varmaa kunhan nuolee ylenpiä ja alistaa sekä vähättelee alenpia tai saman arvosiakin ihmisiä lisäksi tietty moraaliton käytös ja kaikki mahdollinen kusetus huijaaminen ja valehtelu niin johan alkaa menestyä.
näin ainakin omassa tuttavapiirissä itse olen koittanu kaikki tehdä niin kun pitääkin maksanu verot ja vakuutukset ja työmiesten palkat ja eikös turpaan tule valtion puolesta aina vaan enenpi ja homma kusee.

Lääkärillä on huono hyötysuhde. Esimerkiksi lääkäri klomailee harvoin ulkomailla harvoi, kääkäri viettää aikaa mökillä vähän, lääkäri käyttää tavaroita vähän. Todella on hyötysuhde vaikka omistaisi pilvenpiirtäjän..

Vertaat miten vain,niin sikoja ihaillaan joka asiassa.Lieneekö nuolijoilla kovin köyhä elämä ja köyhä pää?

Töitä löytyy kyllä jos alalla on työvoimapula. Paskapuhetta muu puhe. Joko puhe johtuu siitä ettet tiedä opiskelutovereistasi etkä työmarkkinoista tai sitten siitä että vastavalmistuneena olet epäonneksesi ollut vähän myöhässä työnhaussa.

Jos töitä ei alalla ole niitä ei sitä ole kenelläkään. Vastavalmistuneiden ryhmä on niin pieni ettei siitä voi lyhyellä aikavälillä sanoa muuta kuin että olet nyt juuri parhaillasi joko työmarkkinoiden tavoittamattomissa.

Anna vaan kuulua itsestäsi. Työnhakusi on ollut epäonneksesi juuri nyt hieman epämääräistä. Se ei ole välttämättä Sinun vika. Älä juutu siihen. Sellaine on typerää,

Yhtä hyvin voisit olla töissä ja ne muut ilman töitä. Näin se juurii on !!

Muutama vuos sitten tienasin 300 000 vuodessa ja nyt olen työtön. En pääse jostain syystä edes raksahommiin mutta on mulla onneks säästöjä. En leveile autoilla ja asunnoilla vaan asun vuokralla ja kulutan kuukaudessa saman verran kuin työtön vaikka minulla on miljoona tilillä. pitää kai perustaa oma firma jos haluu töitä ja työkkärissäkkin vaan haukutaan laiskaksi. Meni akka hiljaiseksi kun sanoin sille et olen rikkaampi kuin se.

monet jutut en syyt ketään työttömist!pohjal ovat monet mitkä ei ymmär'!miks nää saa kärsii koko ajan idioottien tekimist virheist!

Onneen vaikuttaa:
Ihmissuhteet (läheiset), tekeminen, asunto, auto, raha, mieli, yhteiskunta ja ammatti.
Tässä eras näkemys onnellisuuden keskeisistä osa-alueista.

Näin vanhemmalla iällä, yli kolmikymppisenä on itsestään selvään, etteivät ne paperit merkkaa työssämenetymisen kannalta kuin max. 30-40 %. Omalla persoonallisuudella ja ulkoisella habituksella on suuri merkitys ja sitähän ei voi muuttaa.. Tosin jonkun verran voi fiksata. Sosiaalisisuus, pelisilmä ja riskinottokyky on plussaa varsinkin esimiestehtävissä. Hiljainen puurtaja ei tässä pärjää -valitettavasti.

Rikastuminen on taloudellisesta älykkyydestä kiinni. Monet lääkärit ja muut hyvätuoloiset paskovat rahansa.

Bisnesvaistolla ja sijoittamalla ne rahat tehdään. Työnteko on lälläreiden yrittämisiä yrittää päteä joillain palkoilla.

Jos alalta loppuu työt niin ne loppuu. Siinä ei yksi vastavalmistuneiden määrä merkitse yhtään mitään. Vastaavasti jos töitä on niin niitä riittää kaikille.

Paskapuhetta sellainen että alan sisällä oilisi jotain sen kummempia eroja.

Jos näin on niin se riippuu siitä milloin on hakenut töitä ja mikä juuri sen hetkinen tilanne on...

Hae töitä oikeaan aikaan. Ajoitus on kaiken A ja O. Kyllä varmasti löytää töitä silloin kun markkinoilla on työvoimapula ja hakee niitäoikeaan aikaan.

Työvoimapula joko on tai ei !!! Se on se, joka määrää sinunkin mahdollisuudet työpaikkaan !!! Ei siinä muut tekijät mitään vaikuta !!!

Oli niin tai näin, tänne jäävät rahat ja tavarat... jopa velatkin ennemmin tai myöhemmin!

Todellinen menestyminen mitataan sittenkin kuoleman jälkeen!

Jeesus sanoi, että: "etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan... muista Luojaasi jo nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat..." Joka ei synny uudesti yläältä ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa" "kaikkien ihmisten kaikkialla täytyy tehdä parannus" ja "joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomiaan kadotukseen." Mark. 16:16

Huippumies pääsi käymään taivaassa:

http://www.tv7.fi/vod/player/?program=4524

Oon katellu noita hyvin menestyviä niin ihme narukäsiä ovat. Pullohartioita. Eivät ole treenanneet lihaksiaan muuten ku homoillen jossain kuntoglubeilla.

En minä välitä jos niillä rahoilla ostaa vaikka AK-47:n tai palkkaa jotain henkivartijoita, ne rikkaat kuikelot ovat silti narukäsiä joilla ei ole voimaa! Huonokuntoisia P.A.S.K.O.J.A. Helikopteri nostanut johonkin summiteille. Suu käy mutta niilä narukäden voimilla ei lunasteta shekkiä jonka lässyttävä suu on kirjoittanut!

Ei niillä voimilla ole väliä tai koolla. Jos olet nyrkkeilijä niin noi lihaskimput ei pärjää kun ei pysty nyrkkeilee:)

Yliopistoista ja korkeakouluista valmistuu vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä, mutta vain muutama prosentin kymmenys siitä joukosta yltää jonain päivänä satojen tuhansien eurojen vuosituloille. Suurella osalla meistä on edessä asuntolainan maksu vielä eläkkeestäkin ja suuret setelit ovat vain kaukainen haave.

Rikkailla ja menestyneillä on ihme tarve uskotella itselleen ja muille, että kaikki on ansaittu kovalla työllä ja omalla lahjakkuudella. Todellisuudessa kaikki on kiinni siitä, että satut olemaan oikealla hetkellä oikeassa paikassa oikeiden suhteiden kanssa.

ite olen valkoista roskaväkeä olen kouluttamaton ja työtön ja valtion rahoilla itsemurhaa suunnitellessa kuluu päivät...

no siitä vaan sitte!

Ja rahako ratkaisee kaiken. Itse en edes haaveile kauppiksen, oikiksen ts. kovien alojen koulutuksista, koska päänuppi tuskin kestäisi painetta opiskeluissa saati sitten työelämässä. Mieluummin vaikka opiskelisin ns.hömppä-aloja ja olisin onnellinen pienillä tuloilla tai sitten vaikka työttömyyskortistossa. Mielipide voi tosin muuttua myöhemmin, mutta elämässä tärkeintä on se, että on katto pään päällä ja saa syödäkseen. Rakkautta täytyy myös olla. Kaikki muu on ekstraa jos näin haluaa. Elämän arvokkuutta ei määritellä mammonalla, arvostuksella tai saavutuksilla. Ihan yhtä tyhjää se elo voi siltikin olla. Onnellisuus lähtee sisimmästä.

kyllä se näin on että nämä nykyajan rikkaat nuoret saaavat elantonsa vanhempien kukkaroista,ei ne sitä rahaa itse tee!

Elämä olisi pilalla ja murskana jos rupeaisi elämään muiden eikä oman itsen mukaan.

Jospa sinäkin löytäisit Jumalan ja käsittäisit, mitä on periä rikkaus, jota ei koi eikä ruoste syö . Nyt tavoittelet mammonaa, eikä siitä hyvää seuraa. Kateus ja pienoinen katkeruus painaa kirjoitustesi läpi. Käänny Jumalan puoleen ja anna Hänen olla sinun menetysten korvaajasi, Hän nostaa sinut vielä paikkaan, jossa muut hämmästelevät edistymistäsi. Minulle itselle kävi niin, olin työtön, asunnoton, velkaa yli 10 tonni ja nyt on asunto, velat maksettu, ja juuri valmistunut ammattiin, josta ei työt hevillä lopu.

Hieno provo

Se on yntymässä saatu ns, psykologinen perimämme joka määrittelee miten elämme tässä elämässämme, sillä se on tuhansien vuosien, aikana kertynyt syitten ja seurausten ketju, joka ei voi päätyä kuolemassa, vaan sen on jatkettava uudessa sytyvässä persoonassa.
Vain täällä maanpäällä ollessamme voimme vaikuttaa siihen permäämme, jonka kuolemassa siirrämme seuraavalle persoonalle.

Me voimme kuitenkin valinnoillamme vaikuttaa omiin syihin ja seurauksiin, joko, niin, että ymmärre ne syyt minkä takia se on menneisyydessä joutunut tuon lain alaiseksi, jolloin tuo lain alaisuus päättyy, tai valinnoillamme muokkaamme sitä hyvään tai huonompaan suuntaan.

Syy reagtio vastavaikutus, joka muuttuu uudeksi syyksi, ja ne.
Tämä ketju jatkkuu niin kauan kuin syyt ja sen seuraukset on loppuunkäyty

Joten ei ole syytä kadehtia ulkoisesti hyvin menestyviä, sillä he saavat maksaa menestyksestään kalliin hinnan.

Esim. taannoin oli tv ssä dokumenttiohjelma huonekalu keisari Tauno Korhosesta joka kertoi menestyksestään, että pyysin jumalalta ja minä sain, maksuna siitä että tätä saamaansa hän ei käyytänyt oikein saamaansa vaan menetti kaiken jopa terveydnsäkin

Ne korkeaan ja hyvätuloiseen virkaan päässeet näyttää olevan nyky Suomessakin johtavat puoluepolitikot. Puolueen johtaviin virkoihin, ja kansanedustajiksi pääsy, antaa (heidän itsensä mielestä) ammattitaidon kaikkiin mahdollisiin ammatteihin ja asioihin, opiskelematta jopa tekemättä päivääkään rehellistä työtä. Palkat heillä ovat korkeat, ja vastuut teoistaan täysin olemattomat, (kuten poliittinen vastuu on). Voi kuinka monet miljardit on Suomen työtätekeevä kansa maksanut herrojen mohläyksiä!!!!!!!

Ei sillä pelkällä lukemisella elämässä pärjää... siihen tarvitaan myös sitä tuuria, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, myös käytännön taitoa sekä sosiaalusta pelisilmää.


Ja kysymykseesi, ei en vertaa!! En ole kilpailuhenkinen ihminen muita kohtaan, mutta itseni pyrin haastamaan. Olen päinvastoin aina onnellinen, jos joku on saanut tai saavuttanut elämässä jotain kivaa omilla ansioillaan.
Enemmilti kierrän kaukaa kalraisesi katkerat ihmiset, jotka koittavat epätoivoisesti vakuutella olevansa parempi sieltä kotisohvalta käsin, niin katkeraa, niin katkeraa.
Se on kuule sellanen juttu, että perse ylös sieltä penkistä ja hommiin!!! Itse jokainen täällä paikkabsa ansaitsee. Toisekseen, ei kaikista tule isotuloisua yritysjohtajia, tarvitaan niitä pienempiäkin.. jokainen työ on tärkeä.

Hei. Vähän niinkuin "samma här". Yli kahdeksan vuotta olen ollut lähinnä Kelan työmarkkinatuella. Mutta olenhan nainen - ja syyllistynyt rikokseen - sain lapsia ja olin kotiäitinä ennen tätä työttömyysputkea. En kuitenkaan itse koe olevani syrjäytynyt. Vähän olen saanut nauttia työelämän vaatimuksistakin. Työssäkäyvät eivät valita turhaan. Tulosta pitäisi tehdä paljon jopa aivan naurettavilla välineillä. Olen miettinyt, että miksi minä en saa vakituista työpaikkaa. Miksi minulla on tällainen elämä? Luulen, että aika paljon selittää se, että millaisista kotioloista on maailmalle lähtenyt. En ole syntynyt kultalusikka suussa. En ole myöskään parantanut yhteiskunnallista asemaani avioliiton kautta. Nyt olen eronnut keski-ikäinen nainen. Työvoimatoimiston pohjasakkaa työmarkkinoilla. Ja taas menossa yhdelle "paskanjauhamiskurssille". Jos haluat, niin voin päivittää myöhemmin kuulumisia. Lukemattomien työnhaku- ja paskanjauhamissessioiden jälkeen hermot ovat todella kireällä.

Joo, tuossa tuli aivan mitättömään työhön pari sataa hakemusta, joista minun pitäisi työntekijä valita. Kaikilla valtava koulutus takana.

Pieni on porukka, joka menestyy. Enemmistöllä menee huonosti. Olipa sitten juristi tai kauppakorkean käynyt.

Monella myös näyttää menevän hyvin. Siis NÄYTTÄÄ. Laitapa sen menestyjän auton rekisterinumero kännykkään ja kysy tietoja nykyisestä Trafist entisestä Ajoneuvohallintokeskuksesta. Rahoitusyhtiö omistaa auton. Iso asunto on täysin velkana. Vaativa akka, kaksi lasta ja kaksi koiraa. Pikavippejä luottotiedot täynnä.
Kaikki raha kulutetaan. Eli kuvaannollisesti sanottuna tikkunekkua pitää vain syödä, vaikka ei olisi varaakaan. Siitä kun tiput niin pampulla selkään. Armoa ei pidä tuntea. Oma on ollut valinta.

Lama ja irtisanominen kolkuttelee.

On siinä onnellinen elämä.

Ei voi muuta sanoia kuin anteeksi nyt vain: HAHHAH siitäs olette saaneet.
Te mokomat luokan priimukset.

Näen teissä entisiä luokkatovereitani: Nokka pystyssä käveleviä, hyvästä perheestä tulleita huvin pukeutuvia, kokeista kiitettäviä saavia tyyppejä, jotka huutelivat kuinka heistä tulee aikuisena suurta ja mahtavaa.
Minä taas olin luokan erilainen, en ehkä suosittu, ja liikuin huonoissa vaatteissa koska olen köyhästä perheestä.

Nykyään omistan muutaman hyvin tuottavan yrityksen, ja nautin elämästäni, omistan asuntoja ja matkustelen...
Kun taas nuo ylimieliset kermaperseet ovat (mitä viimeksi kuulin) töissä kaupan kassalla, varastolla.... Jotkut opiskelevat vielä jossain korkeakouluissa ja asuvat ahtaasti. Tienaan muutamassa kuukaudessa heidän vuosipalkkansa, vaikka en ole käynyt peruskoulun jälkeen kuin ammattikoulun.
Silloinkin katsoivat pitkin nenänvarttaan "hah, amis!" mutta eivät enää.. Yrittävät jopa ottaa yhteyttä jne, mutta enhän minä heistä pidä, eivätkä he pitäneet ilmeisemmin minustakaan silloin taannoin.

Tosielämässä en tälläisiä juttuja kirjoittelisi,
mutta ehkä haaveissani näen kuinka siellä ruudun toisella puolella on se luokkani "hyvästä perheestä tullut priimus ja opettajan lellikki"....

Jos siellä taas on niitä oikeasti hissukoita priimuksia... Älkää huoliko, teistä minä pidän. Palkkaan kaltaisianne töihinkin. Mutta persoonat jotka ovat olleet ylimielisiä, muita tieltään tylysti työntäviä "olen paras ja tiedän sen" tyyppejä... Teille sanon että hah..

Kouluhan arvostaa ahkeria oppilaita eikä lainkaan älyä, koska opettajat eivät yleensä ole ollenkaan älykkäitä.

Erään valtionviraston työntekijät nauravat opettajille, koska heidät tunnetaan siellä erittäin epäälyllisenä joukkona.

Jokainen on oman onnensa seppä. Elämässä ei tapahdu virheitä, kaikki menee juuri niin kuin pitää. Sen sijaan että pitäisit itseäsi epäonnistuneena, mieti mitä voit oppia kaikesta siitä mitä olet käynyt läpi, mitä voit oppia itsestäsi ja elämästä.

Olemme täällä oppimassa, emme rikastumassa tai menestymässä.

Ev. Matt. mukaan 6:19 >>Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. 20 Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtausu sisään ja varasta. 21 Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi. 22 >>Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. 23 Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys! 24 >>Kukaan ei voi palvella kahta herraa: Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.

19:23 Silloin Jeesus sanoi opetuslapsilleen: >>Totisesti: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. 24 Minä sanon teille: helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.

www.divinerevelations.info

Raamattu on Luojan Sana & Totuus.

Mun mielestä pärjääminen elämässä on sitä, että on tyytyväinen itseensä alistamatta muita elämänmuotoja (ihmisiä, eläimiä, ympäristöä). Silloin on hyvä olla.

Minä kyllästyin raahaamaan verorahojani sinne taivaanpäällisen maailman mainoskonttoriin. Voipi ostaa niilläkin euroilla vaikka vaimolle hattuja. Niistäkin on enemmän hyötyä.

Samaan aikaan kummastuttaa ne entiset opiskelutoverit, jotka sai nöyryytettyä vaikkapa koko opiskeluajan pelätyimmän ja vaikeimman kurssin lopputenteissä.

Tässä on lause, joka selvittää ongelmasi ja asenteesi. Ehkä ne muut kyllästyi tuollaiseen nöyryyttäjään. Asemat hankitaan kovalla työllä.

Elämässä, tässä maailmassa, pärjäävät röyhkeät, ahneet ja itsekkäät. Lisäksi pitää olla puhelias ja juonikas.

Tästä ketjusta tuli hivenen luetumpi kuin piti. Tämän piti olla vain katkera huudahdus hämärältä kujalta. Huuto joka hukkuu tuuleen.

On hienoa, jos asia on kiinnostanut kymmeniä ihmisiä jättämään kommenttinsa ja tuhansia lukemaan ketjun. Arvostan!

Tuon avauskuvan pienikalloinen kelmusilmä tuskin on hankkinut tuota rahatuppoa, ainakaan rehellisin konstein.

http://www.suomi24.fi/sites/suomi24.fi/files/big_lifts/483_220_4015_raha.png

Oikeassa elämässä jos ne eivät poseeraa malleina tai pornoelokuvissa, ne lypsävät Kelaa ja Sossua.

Jäsenkirja, rikkaat ja vaikutusvaltaiset vanhemmat sekä röyhkeys/psykopaattipiirteet auttavat eteenpäin tyhmempiäkin.

Niin se menee.

Suhteet, suku ja vahemmat - kun nämä on kunnossa,opintomenestyksellä ei ole paljon väliä.
Tai ainakin ne, ketkä saavat sen korkeakoulututkinnon valmiiksi, ovet ovat avoinna valmiina työelämään.

Suhteilla saadaan se ensimmäinen työpaikka, jolla luodaan pohja hyvään uraan. Jos sitä ei saa, joutuu kilvoittelemaan nimettömänä ja hakemus hukkuu niiden 300 muun kanssa samaan pinoon.

lopettakaa jo se rahasta puhuminen ja nauttikaa elämästä. kokeilkaa erilaisia elämän tapoja ja missä maassa tuntuu parhaalta jääkää sinne ja perustakaa perheet sun muut jos kiinnostaa. itte en ainakaan kehtaa edes miettiä raha asioita enkä töitä koska siitä ei tienaa mitään . mehtä kaupat onki sitte asia erikseen. tulee jo vähän pätäkkääkin

http://pleieri.blogspot.com/2013/05/baari-iskeminen.html onnistuessa kaikki on ok!

Pitää olla kaksinaamainen rotta, niin menestys on taattua.

Vittu kun itsekin pääsis joksikin 500 000 euroa vuodessa tienaavaksi pomoksi. Olen vain kelan sairauspäivärahalla elävä, pääongelmista kärsivä, syrjäytnyt mies. Näin 24-vuotiaana, ilman työkokemusta on enää mahdotonta tehdä asialle mitään. Olisi minulla varmasti ollut paljon potentiaalia menestyjäksi mutta voin sanoa että ne ajat ovat minulta jo takanapäin.

Sitten kun vielä kysellään painostavaan sävyyn mitä opiskelen tai miksi en tee mitään työkseni, haukutaan kenties pummiksi niin alkaa vituttamaan vielä enemmän. Vituttaa kun ei tässä nyky-yhteiskunnassa muutenkaan arvosteta kuin rahaa ja jotain vitun statusta.

Minusta taloudellisesti lahjakkaat ovat lahjakkaita lajissaan. Ovat sitä, vaikka kuinka kävis kateeksi.

Asenne on kaikista tärkein ominaisuus tässä elämässä menestymiselle. Raju itseluottamus ja oma karisma ovat ne tekijät, jotka vievät pitkälle työelämässä. Ne opiskeluaikanaan iltaelämään orientoituneet ja sosiaalisia kontakteja naissukupuoleen solmineet hemmot, omaavat jotakin sellaista, jota ei vieläkään ole osattu painaa kasvatustieteen kirjoihin. Mielestäni se jokin on päämäärähakuisuus. He tietävät mitä he tahtovat ja mikä tärkeintä, he myös tietävät miten se haluttu päämäärä saavutetaan. Kaikki esteet päämäärän saavuttamiselle ovat vain lisähaasteita, joista mennään yli uusia keinoja keksimällä ja luovuudella. Periksi ei anneta ja menestyksen nälkä kasvaa matkan edetessä. Tälläiset hemmot ovat syntyneet johtajiksi ja niitä nykysuomi tarvitsee lisää, jotta tästä lamasta noustaan. Aloittajan kaltaiset tunnolliset ja kiltit puurtajat huippunumeroineen eivät ole kelvollisia johtamaan edes itseään, saati suurempia joukkoja yrityksistä nyt puhumattakaan.

Itselleni tarpeeksi menestystä on jos on tyytyväinen itseensä, elämäänsä ja elinkeinoonsa... Mitä niitä huippu paikkoja ja palkkoja tarvitsee jos vain välillä pääsee eroon siitä suomalaisen negaatiivisesta maailmankuvasta ja voi tuntea ylpeyttä omasta itsestään... Tosin ei raha koskaan pahitteeksi ole, eikä liian vähään kannata tyytyä,..

Menestyminen vaatii heittäytymistä, asialle omistautumista sekä uskallusta. Ei ole kovin todennäköistä, että hiljainen nörtti lähtisi heittäytymään jo kokeilemaan riskialttiita mahdollisuuksia esimerkiksi perustamalla jo nuorena oman yrityksen. Se on nimenomaan näiden sosiaalisten hurjapäiden hommaa ja he myös menestyvät.

Mielestäni ei kannata olla turhan kateellinen menestyjille. Menestyminen ei välttämättä vaadi kuin sopivan sauman ja uskalluksen heittäytyä. Menestyjä olisi ehkä voinut olla sinä tai sitten et olisi ollut. Aina löytyy myös lukuisia epäonnistujia yhtä menestyjää kohtaan, mutta heitä ei muisteta samalla tavoin kuin menestyjiä. Tasainen puurtaminen on tasaista puurtamista, mutta sillä yleensä tulee toimeen, vaikka ei menestystä tulisikaan. Nykyään tasainen puurtaminenkaan ei tarkoita edes kohtalaista toimeentuloa, vaan heittäytyminen esimerkiksi ulkomaille muuttamisen tai uranvaihdon muodossa tulee yhä enemmän välttämättömyydeksi.

Olen duunariperheestä eli se on jo tilastollisesti tuloja alentava tekijä. Duunareiden lapsista tulee duunareita ja yrittäjien lapsista yrittäjiä - yleistäen.

Joskus junnuna haaveet olivat köyhälle suuria; oma asunto, auto ja kiva työpaikka. Kun moni duunari ei pidä työtää kovin mukavana ,vaan taloudellisena pakkona.

Keskenjääneen opiskelun(pahin moka, mutta en kadu koska en omaa hyvän opiskelijan intensiteettiä) joka jäi keski-asteelle, ja parin uranvaihdoksen jälkeen nyt keski-iän kynnyksellä olen löytänyt "paikkani". Lapsuuden haaveet on saavutettu, on auto ja omaa asuntoa maksetaan. Unelmia taloudellisesti ei ole oikeastaan enää kuin saavuttaa enemmän taloudellista riippumattomuutta aka. tulot riittävät kaikkeen mitä tarvitsen ja mitä harrastan sekä ylikin jäisi. Olen keskiluokkainen jos tätä sanaa vielä kehtaa käyttää.

Moni lapsuuden koulukaveri tai pihatuttu on about samassa tilanteessa, perhettä ja asuntoa normituloilla. On joitain siipeensä saaneita jotka ovat menehtyneet tai vankilassa tai juoppoja - on myös muutama ns. menestyjä jotka ovat firmojen johtaja-tasolla ja tulot melkeempä kuukaudessa sitä mitä mulla vuodessa, no melkein.

Olen utelias, saatan seurata netistä entisten tuttujen menestystä, mutta en tunne kateellisuutta - vain pienen pientä katkeruutta että olisin voinut olla samassa tilanteessa jos oisin jatkanut opiskelujani. Uskon että älliä olisi ollut päästä eteenpäin.

Olen sopeutuja, tiedän myös sen. Siksi olen mukautunut nykyiseen työuraani, sen antamiin vapauksiin. Hyväpalkkainen työ isossa firmassa yleensä vaatii pitkiä päiviä, jatkuvaa stressitasoa ja työasioiden hieromista päässään. Ellet satu olemaan harvinaisen viilipytty kaveri jolle tämä on kuin vettä vain. Nyt olen omasta mielestäni hyväpalkkaisessa työssä, suhteessa mitä annan vastineeksi. Annan tietotaitoa ja aikaani mutta en stressaannu, työt ei seuraa kotiin eikä iltaisin tule työasiat mieleen ellen sitä halua jostain syystä.

En ole koskaan halunnut paljoa, tämä lapsuuden ympäristöni leimaamaa, opin että raha ei tuo kaikkea onnea, vaikka tuokin turvallisuutta ja poistaa monta riitaa ja ongelmaa ihmisten elämästä, varsinkin perheiden. Minulla ei ole taloudellisia ongelmia, en tarvitse citymaasturia enkä kesämökkiä koska en jaksaisi edes pitää sitä kunnossa tai käydä siellä jos se on kaukana, olen laiska.

Mieluummin käyn kaukomaissa lomalla kuin viettäisin vajaan kuukauden päivät kesässä mökillä saunoen ja paistaen makkaraa.

Kyllä, myönnän että vertaan tulojani joihinkin ihmisiin, mutta en tee sitä aktiivisesti. En ihmisen nähdessäni heti ensin ajattele miten rikas tuo on, vaan miten hän käyttäytyy. Olen myös huomannut että usealla menestyjällä on noussut kusi hattuun. Kun he puhuvat duunareiden kanssa, tuntuu kuin ei oltaisi ihan samalla tasolla vaikka ihmisiä tässä vain ollaan. Tätä mentaliteettia en kadu lainkaan, se lähinnä rajoittaisi elämääni suppeammaksi, viettäisin aikaani vain golf-kentillä puhuen osakkeista ja lomilla viiden tähden all exclusive-lomilla omassa rauhassa. Näin ei välttämättä käy, mutta kun köyhästä duunariperheen vesasta tulisi rikas menestyjä, on helppo kuvitella että raha nousee päähän.

Tutuista yrittäjäperheistä voin sanoa että kun raha on "vanhaa", lapset ovat hyvin usein olleet erittäin vastuuntuntoisia ja sosiaalisia ja aktiivisia. Ainoa mistä he ievät tiedä elämässä, on puute ja sen huomaa kun vähän syvällisemmin keskustelee. Heillä ei ole kokemuksen pohjaa joten heille raha on oletusarvo, ei saavutus.

Tässäpä mietteitä, ja varmasti jokainen on omaa mieltään asiasta.

Voin sanoa myös että keskiluokasta löytyvät pahimmat kateellisten joukot ja katkerat ihmiset. Köyhät eivät unelmoi rahasta paitsi lottovoitoista, elävät reaalielämää. RIkkaiden ei tarvitse unelmoida, joten heiltä saattaa puuttua tavoitteiden hankaluus mikä on osa elämän suolaa. Keskiluokka kamppailee jatkuvasti jopa naapureitaan vastaan, se on aika säälittävää.

Havainto on totta, mutta toisaalta havainnoitsijan ongelmana on muuttuva vertailukohta. Näet kaikki ne joilla menee sinua paremmin, mutta et ehkä ehkä hoksaa monellako menee yhtä huonosti tai huonommin kuin sinulla. Bongaat virrasta vain porscheja, mutta jätän huomioimatta harmaan tojotien, fordien, ladojen ja opeleiden massan. Suurimmasta osasta kauppakorkean käyneitä ei tule kuluvan hetken hinnoin yli 100.000 e/a tienaavia.

On harmillisita että eduskunta ei koskaan halua katsoa vastuunkantajien taakkaa. Suomessa on varmaan miljoona pätkätyössä, määräaikaisessa ja toispaikkakunnalla työssäkäyvää joiden palkasta ei jää käteen kuin luu. Omalla kohdalla kolmen tonnin palkasta jää käteen 1200, josta maksan omaa asuntoa lopun ikääni. Työmatkakulujen omavastuuta nostetaan, asuntovähennyksen yläraja on naurettava 250 e/kk, mistä sillä saa vuokrattua asunnon? Maahanmuuttaja-tason sosiaalituilla pärjäisi yhtä hyvin ellei paremmin. Kantasuomalaiset maksavat itse ajokorttinsa, työmatkakulunsa, koulutuksensa aikaisen elämisen, opiskelemisensa, lääkärissäkäyntinsä, hoitonsa.