Näin toimi hyväveli ja hyväsisko verkosto 70- ja 80-luvuilla.

jatkoa

Olen sitä mieltä, että verkosto pyrki olemaan kertomatta toinen toisilleen mikä on totuus suojeltavissa vääryyksissä. Asioita taitavasti valehdeltiin. Esimerkiksi, on mahdollista, etteivät seuraajatkaan ainakaan kaikki tienneet totuutta siitä miksi he seurasivat jotakin henkilöä. Kun verkostossakaan ei kaikki tiennyt totuutta, niin nämä tietämättömät luulivat Suomen oikeusturvan paremmaksi kuin se todellisuudessa oli.
Olen päässyt siihen käsitykseen, että lähes aina niitä jotka ovat joutuneet verkoston uhriksi, on kotiseudullaan pidetty hulluina, ainakin äänekkäämpi väestö. Verkostolla oli väestön keskuudessa kätyreitä, jotka pääasiassa valheilla pyrkivät luomaan sellaista kuvaa, että vääryyksien kohteeksi joutunut ei ole täysijärkinen, ja näin ollen hänen puheensa ovat perättömiä. Ajan kuluessa tällainen käsitys levisi laajalti väestön keskuuteen. Tämäkin osaltaan vaikutti siihen, ettei rikoksien uhri saanut mistään apua.
Edellä olevaan läheisesti liittyy myös se seikka, että verkosto pyrki saamaan väestön rikoksen uhrin kimppuun. Yksi tehokkaimmista keinoista tähän oli saada rikoksien uhri sosiaalihuollon asiakkaaksi.
Verkostolla oli käytössään runsaasti keinoja joita tarvittaessa ottivat käyttöön rikoksien suojelemiseksi. Rikoksien uhrilla ei ollut mitään mahdollisuuksia saada asioilleen korjausta. Verkoston toimintaa on vaikea näyttää toteen. Mahtoivatko seuraamista kirjata mihinkään ylös?
Olen tässä vähän ottanut hyväveli ja hyväsisko verkoston toiminnasta esille sellaisia asioita joista ei yleensä mainita missään. Jokainen voi mielessään soveltaa asioita nykyaikaan. Verkoston toiminta on varmaan vuosien kuluessa kehittynyt paljon. Saavutetuista eduista verkosto ei luovu.

Netissä näkyy joskus sellaisia kirjoituksia joiden voi epäillä olevan perättömiä tai vähintään liioiteltuja. Tunnen sen verran verkoston toimintatapoja, etten ihmettelisi vaikka kirjoituksista osa olisi kirjoitettu siksi, että epäilyksen varjo jäisi totuuden mukaisiinkin kirjoituksiin.

Verkostolle oli tärkeää kansan mielipiteen muokkaus. Ihmisiä pyrittiin saamaan rikoksien uhrin kimppuun ja hänestä luotiin sellaista kuvaa, ettei ole täysijärkinen, niin kuin olen aikaisemmin kertonut. Korostan vielä, että verkoston toiminta oli pikkutarkkaa. Käsitykseni mukaan, ellei kansan mielipidettä saada muokattua, niin ajan kuluessa verkoston toiminta vaikeutuu.

Aloitukseni saattaa jonkun mielestä tuntua vaikealta uskoa todeksi. Mutta kyllä hyväveli ja hyväsisko verkoston toiminta on ollut sellaista kun olen kertonut.

Seuraamisella ja salakuuntelulla hankitun tiedon käyttömahdollisuuksia ei kaikki ajattele. Pienistä tiedon murusista on hyötyä sille jolla on valtaa ja osaamista, jos on tarvetta ja halua niiden käyttöön. Moni on sitä mieltä, ettei heillä ole mitään sellaista toimintaa tai asiaa, että sen tietämisestä olisi jollekin jotain hyötyä. Vaikka varsinainen haitta ei itseen kohdistuisi, niin mitättömiltä tuntuvista tiedoista saattaa olla suuri hyöty jonkun toisen henkilön urkinnassa.

Kynnys seuraamisen ja salakuuntelun suorittamiseen on matala. Toiminnan kalleudella ei ole merkitystä, jos verkostolle on siitä hyötyä. Toiminta on varmaan paljon kehittynyt viime vuosikymmenien aikana.

Näyttää siltä, että mitä enemmän järjestelmälle annetaan harkintavaltaa, sen helpompaa ja halvempaa on verkoston toiminta.

Sen kohtalo on kurja joka joutuu hyväveli ja hyväsisko verkoston hampaisiin, sillä verkostolle sääli on tuntematon asia. Vuosien varrella on näyttänyt siltä, että toiminnasta on oikein nautittu

Mielenkiintoista tekstiä, puhutko kokemuksella? viestistä sai sellaisen kuvan että tavallaan puhuit teoriassa noista asioista, mutta sitten taas näytit tietävän sen verran hyvin, että epäilen että asiasta on ihan henkilökohtaista kokemusta?

Tässä keskustelu jossa käsitellään samaa ilmiötä ja on suomennettu tekstejä joissa kerrotaan keitä nuo verkostot edustavat http://keskustelu.suomi24.fi/node/11628903

Rikollinen valtio Suomen valtion sisällä?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11979793

Ainakin jokin taho yrittää estää totuudenmukaista kirjoittelua tänne, mm. sabotoimalla kirjoittamista ja viestien lähetystä, näyttäen sen minulle. Tämä luultavasti siksi, että yrittävät saada itsesensuurin toimintaan. Pari vuotta sitten oli tavallista, että täällä estettiin viestien läpitulo jos aihe oli liian arka. Onneksi webproxyjen
kautta sai edes jotain läpi. (joku löi enteriä kesken kirjoittamisen eli jollakin virkaloisella on vieläkin työ sabotoida ja häiritä keskusteluja)

Minusta on kirjoitettu myös henkilökohtaisia asioita vihjaillen näillä palstoilla ja uhkailtu epäsuorasti henkeen menevillä uhkauksilla (mm. eduskuntavaalien alla). Nuo ovat toki olleet niin monitulkintaisia, että ei niistä voi mitään kenellekään sanoa, ilman hulluksi leimaantumista. Tämä taho joka tätä harrasti/harrastaa tuntui näkevän kaiken selaimessa tapahtuvan.

Moni arkaluontoisista aiheista kirjoittanut onkin täältä lähtenyt, ja uskon tämän olevan yksi syy siihen miksi niin on käynyt.

Olen ketjun aloittaja ja kerron vähän siitä kuinka meille tehdyt vääryydet saivat alkunsa.
Isäni ollessa todistamassa Ulvilan kihlakunnanoikeudessa (14.1.1955), oli hänen varsinainen todistuslausuntonsa jätetty merkitsemättä oikeuden pöytäkirjaan. Se mitä sinne oli isäni lausumaksi merkitty, oli pääosin jonkun keksimää. Asianajajaa asialle ei saanut ja isäni oli siinä käsityksessä, että asianosaiset ovat sopineet asian keskenään, niin isäni jätti silloin asian silleen. Nyt kun paremmin tiedän verkoston toimintamenetelmiä, niin epäilen, että vahinkoa kärsinyt osapuoli, jonka nimeämänä isäni oli ollut todistamassa, oli jollain muulla keinolla saatu hiljaiseksi. Esimerkiksi syyllistämällä tai kiristämällä. Voidaan sanoa, että hänen vastapuolenaan oli erään kunnan johtohenkilöitä. Lisäksi hänen asianajajanaan toiminut henkilö, joka ei ollut varsinainen asianajaja, oli ymmärtääkseni pikemminkin ajanut vastapuolen etua.
Varsinaisesti meidän asiat saivat alkunsa siitä kun meille johtavan tien varteen aivan tiehen kiinni oli rakennettu saharakennus, joka vaikeutti tiellä kulkua. Sahan toiminta puolestaan esti tiellä kulkemisen ajoittain täysin. Kunnan tielautakunnan kokouksen (13.10.1956) pöytäkirjaan edellä oleva kulun estymisestä johtunut tienhaku oli kirjoitettu niin, että isäni oli hakenut tietä siksi kun sahan toimitusjohtaja oli kieltänyt tiellä kulun. Eikä tämä ollut ainoa asia joka pöytäkirjaan oli virheellisesti kirjoitettu. Ei tarvitse varmaan mainita kuka asiassa vahingon kärsi. Asianajajaa ei tällekään jutulle saatu. Kyllä sen jokainen asianajaja tajusi kuinka hänen olisi käynyt jos olisi lähtenyt asianajajaksi hyviä veljiä/siskoja vastaan.
Tiekokouksen jälkeen alkoi sitten työnsaannin säännöstely ja kaikenlainen painostus sekä kiusanteko meidän saamiseksi ja pitämiseksi siinä kunnossa ettei kyettäisi mm. tekemään asiallisia valituksia ja kanteluita, eikä kyettäisi uskottavasti selostamaan asioita kenellekään. Lopullisena tarkoituksena oli täysin tuhota meidät ja niin ettei kukaan huomaa. Yritimme asuinpaikkakuntaakin vaihtamalla päästä eroon verkostosta, mutta ei ollut siitäkään hyötyä. Meillä ei ollut ulospääsyä tilanteesta, joten oli pakko yrittää saada meille tehdyt vääryydet selvityksenalaiseksi.
Toiminnassaan meitä kohtaan verkosto ajatteli tilanteen olevan sellainen, että mitä törkeämpää toiminta on, sen vähemmän siihen uskotaan kun siitä kerrotaan.
Kerrotun tiekokouksen jälkeen myös alkoi muiden vääryyksien teko meitä kohtaan. Niillä pääasiassa pyrittiin suojelemaan aiemmin tehtyjä vääryyksiä. Myös oli tarkoitus luoda kansalle sellainen kuva, että olemme sellaista porukkaa että riitelemme joka asiasta. Verkoston toiminta on pitkälle ajateltua. Heillä on näissä asioissa vuosikymmenien kokemus ja olettaisin olevan ammattilaisia apunaan ihmisten mielipiteen muokkaamiseen.
On tainnut olla melko yleinen tapa Suomessa, että asiat on kirjoitettu niin kuin verkosto haluaa. Vielä nykyään on ainakin nettikirjoituksissa esiintynyt tyytymättömyyttä siitä miten asiat on kirjoitettu. Kun asiat kirjoitetaan niin kuin verkosto haluaa ja jos lukee pelkästään kirjoitukset, niin asiat näyttävät menneen oikeudenmukaisesti.
Olen kertonut näistä meidän asioista erittäin lyhyesti, sillä tarkempi selostus venyttäisi kertomuksen niin pitkäksi että mm. harva jaksaisi sen lukea. Kerrottavaa kyllä olisi paljon niistä vuosikymmenistä kun olimme verkoston uhrina.
Vuonna 1990 vaihdoin asuinpaikkakuntaa. Kun muutto oli yleisesti tiedossa, minulle suoritettiin vielä syyllistäminen. Tämän muuton jälkeen ei ole havaintoja että minua olisi seurattu. Toistaiseksi on kaikki muukin näyttänyt menevän normaaliin tapaan.

Kerron aiemmin mainitsemastani syyllistämisestä. En tiedä onko se menetelmän virallinen nimi.
En oikein tiedä mikä toimenpide syyllistäminen on. Oletan sen ainakin olevan kehittyneempi versio kiristämisestä. Ehkä psykolokit voisivat asiaa valaista. Mutta olen sitä mieltä, että henkilöllä, joka on joutunut perusteellisesti suoritetun syyllistämisen kohteeksi, on melkoinen riski tehdä itsemurha.
Sen sijaan, koska minulle on suoritettu syyllistäminen, niin tiedän jotain siitä miten se suoritetaan. Tapauksessani oli syyllistämismateriaaliksi kerätty tarkkaan tekemiseni, mieluiten valmiiksi negatiivinen, aina lapsuuden housujen kakkimisesta lähtien siihen hetkeen kun syyllistäminen suoritettiin. Materiaaliksi oli kelvannut lähes mikä vaan aina hiusten harvenemista ja iholla olevia isompia luomia myöten. Kurjasta tilanteestamme johtuneet itkemisetkin syyllistäjä otti esille. Joista muuten kenenkään ei pitänyt tietää. Lähes jokaisesta asiasta voidaan syyllistää, varsinkin jos sitä hieman kehitellään. Jos olin auttanut jotakin henkilöä, niin autettavalta oli mennyt jotain rikki. Tällaisesta väitteestä en tiedä oliko se tosi. Periaate oli se, että kaikki mitä olin elämäni aikana tehnyt, oli aiheuttanut vain vahinkoa toisille. Syyllistämisen väliin oli jostain syystä laitettu muutamia pieniä positiivisiakin asioita. Nämä oli lähinnä sellaisia, että joku aiempi sanomiseni oli tosi.
Syyllistämismateriaalia oli erittäin runsaasti. Olen sitä mieltä, että syyllistäjä ei voinut muistaa kaikkea ulkoa, vaan hänen täytyi esim. korva kuulokkeella saada ohjeita jostain. Oletan, että syyllistämismateriaalille oli suunniteltu esittämisjärjestyskin. Syyllistäjä syyllistäessään muutti vielä ääntään sopivissa kohdissa. Tällä käsittääkseni tehostettiin syyllistämisen vaikutusta.
Vuosien 2009 - 2010 aikoihin alkoi tapaus palata mieleeni. En tiennyt syyllistämisestä mitään ja meni aikansa ennen kuin tajusin mistä oli kysymys. Sitten aloin miettimään, että mistä syyllistämisessä käytetty materiaali oli tullut tietoon. Syyllistämisen suorittaja oli kuulunut parhaimpiin kavereihini. Tajusin, että syyllistäjä oli ollut verkoston kätyri. Oli ollut koko n. 20 vuoden ajan kun olimme tavanneet lähes joka päivä. Olin itse kertonut syyllistäjälle ja hän oli kysellyt monesta asiasta mistä syyllistämistä oli keksitty.
Olin asunut useammalla paikkakunnalla. Syyllistäjän kanssa käymistäni keskusteluista verkosto sai selville niiden nimiä keiden kanssa olin ollut tekemisissä lapsuuteni aikana. Niinpä sitten syyllistämismateriaalissa oli sellaisia asioita, että verkoston oli täytynyt käydä niitä jotenkin ottamassa selville esim. lapsuuteni aikaisilta kavereiltani. Tietenkin sellaisin menetelmin ettei kukaan huomaa asiassa olevan mitään normaalista poikkeavaa.
Sitten syyllistämismateriaalissa oli sellaisia asioita ja pieniä yksityiskohtia joista kukaan ei voinut tietää. Esim. mielestäni asioiden merkityksettömyydestä johtuen en ollut puhunut niistä kenellekään. Näitä miettiessäni tajusin, ettei asialle ole muuta selitystä kuin että meitä on salakuunneltu ja seurattu.
Seuraamista ja salakuuntelua miettiessäni tajusin ne asiat mitä olen aloituksessa kertonut. Jos minun syyllistämistä ei olisi suoritettu, olisi mahdollista, etten olisi koskaan tajunnut, että meitä oli seurattu ja salakuunneltu. Jo silloin kun minua seurattiin, seuraajien toimet saivat minut joskus pitämään tilannetta jotenkin normaalista poikkeavana. Muutaman kerran aloin itse tarkkailla seuraajaa. Minua syyllistettiinkin yhdestä tällaisesta tapauksesta. Olin kuulemma katsonut pitkään. Vaikka huomasin näitä epänormaaleja tapauksia, en silloin kuitenkaan osannut niitä yhdistää seuraamiseen.
Syyllistämisessä oli sellaisia asioita, että niiden tietoon saamiseen satelliitti sopi erittäin hyvin. Tiedän, että Suomessa on satelliittia käytetty seuraamiseen. Ensimmäinen satelliitti on jo vuosia sitten poistunut käytöstä. En tiedä onko uusia hankittu käyttöön, mutta Suomessa on edelleen tehty laitteita satelliitteihin, joten yhteydet niihin piireihin on olemassa. Kai laitteiden teosta korvauksena kävisi satelliitin käyttöoikeuskin.
Syyllistämistä miettiessäni tulin myös siihen tulokseen, että verkosto oli monessa asiassa syyllistämismateriaalia hankkiessaan tehnyt moninkertaisen työn. Salakuuntelun ja seuraamisen lisäksi oli hankittu samasta asiasta käsitys henkilöiltä joiden kanssa olin ollut tekemisissä sekä minun kertomukseni asiasta. Täytyy sanoa, että oli verkosto tehnyt perusteellisen työn. Oli siihen uhrattu paljon työtunteja. Olisiko toiminnassa hyödynnetty väestön keskuudessa olleita kätyreitä? Olen sitä mieltä, että veronmaksajat toiminnan loppujen lopuksi kustansi.

Olen aiemmin maininnut siitä, että asiat kirjoitetaan paperille virheellisesti, eli niin kuin verkosto halusi. Meidän asioissa erityisen aktiivisia tässä toiminnassa oli poliisit. Näytti kuitenkin siltä, että se oli vähemmistö poliiseista jotka näin toimi. Se oli myös pitkälti paikkakunta kohtaista. Näyttää olevan niin, että nykyään nettikirjoitukset, joissa ollaan tyytymättömiä poliisin ja/tai muun oikeusjärjestelmän toimintaan on pääosin tapahtuneet näillä samoilla alueilla. Se oli kuitenkin varmaa, etteivät poliisit verkostoa vastaan toimineet, varsinkaan kun oli selvää että poliisejakin olisi joutunut syytteeseen. Pääsin siihen käsitykseen, että osa poliiseista soitti puhelimella vääryyksiin syyllistyneille poliiseille ja toimivat sieltä saatujen ohjeiden mukaan. Kun ei allekirjoita virheellisesti kirjoitettuja papereita, niin toinen poliisi allekirjoittaa. Olen sitä mieltä, että papereita ei kirjoiteta virheellisesti ilman verkoston takuuta siitä, ettei siitä joudu vastuuseen. Poliisit saattoi kyllä kirjoittaa paperiin, että ei suostu allekirjoittamaan. Syytä siihen, että miksi ei suostu allekirjoittamaan ei pyynnöstäkään kirjoitettu.
Varoituksen sana siitä, että kirjoitti poliisi minkä paperin vaan, niin lue mitä siihen on kirjoitettu ja harkitse tarkkaan ennen kuin allekirjoitat sen.
Samoin jos poliisi lukee kirjoittamansa paperin sinulle ja tarjoaa sitä allekirjoitettavaksi, lue siitä huolimatta se ja harkitse ennen kuin kirjoitat nimesi, sillä paperi saatetaan lukea erilailla kuin siinä todellisuudessa lukee. Huomioi myös, että maailmassa on olemassa monia muitakin keinoja siihen millä pyritään houkuttelemaan allekirjoittamaan virheellisesti kirjoitetut paperit.

Aiemmin olen maininnut myös siitä, että verkosto pyrki saamaan väestön rikoksien uhrin kimppuun. Toisin sanoen verkosto pyrki saamaan väestön kiukkuiseksi rikoksien uhrille. Tällä varmistettiin se, ettei kukaan auta millään tavalla rikoksien uhria. Hänelle voidaan tehdä mitä vaan. Esimerkkinä meidän tapauksesta mainitsen, että käytännöllisesti katsoen jouduimme eräänäkin talvena olemaan peseytymättä 2-3 kuukautta. Jos joku ajattelee, että kukaan ei voi olla peseytymättä noin pitkää aikaa, niin omasta puolestani totean, ettei se ollut edes päällimmäinen murhe. Verkosto oli järjestänyt meille pahempiakin ongelmia kuin pesemättömyys. Verkostolle sääli on tuntematon sana. Eikä tässä sitten koskaan normaalia elämää eletä. Jos meillä meni silloin huonosti, jollain toisella pyyhki hyvin. Jokainen saa itse päätellä missä suunnassa meni hyvin ja ilmeisesti menee edelleen.

Jos hyväveli ja hyväsisko verkoston toiminnalle olisi haittaa heidän toiminnastaan kirjoiteltaessa nettiin, niin jollain keinolla kirjoittelu olisi estetty ja tietenkin estäjien mielestä kansan parhaaksi. On runsaasti tarjolla kirjoituksia ja monenlaista toimintaa. Harva jaksaa syventyä epämieluisiin asioihin, vaikka ne veronmaksajille kalliiksi tulisikin. Jos verkoston toiminnasta kirjoittelu ei luonnostaan ole ollut sellaista ettei siitä ole heille haittaa, niin jollain keinolla se on tehty sellaiseksi.

Olen sitä mieltä, että lakeja tehtäessä tullaan aina turvaamaan verkoston toiminta. Uskon asian olevan niin, että jos joku laki tai pykälä haittaa verkoston toimintaa, sille täytyy olla olemassa kiertotie ennen kuin se annetaan hyväksyä. Sen verran tiedän verkoston toimintatapoja, että tuskin noista asioista lakeja tehtäessä ylimääräisille henkilöille totuutta sanotaan. Kansanedustajilla ei varmaan ole kovin hyviä mahdollisuuksia perehtyä näihin asioihin.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/852

Missä alueilla näin on toimittu ja toimitaan? Miten jotkut ihmiset ovat asemaansa päätyneet ja sitä käyttäneet? Miten tällä hetkellä päädytään toimiin? Poliittisella sitoumuksella tiettyyn puolueeseen vai kuulumalla näihin verkostoiihin? Miten voi olla vielä tätä päivää?

Jotkut ajattelevat että heillä on enemän oikeuksia kuin muilla, koska heillä on kunnassa verkostoa ja suhteita enemmän kuin toisilla.

Kirjoitat muuten mielettömän hyvin, Kaantie, johdonmukaisesti ja selvästi. Koko sydämestäni toivon sinulle kaikkea hyvää.

Tässä viestissä puhutaan nyt vähän toisenlaisesta hyväveli järjestöstä. Tässä harrastetaan Stasin käyttämää Zersetung mallia, jonka ideana on käytännössä hajoittaa ihmisen elämä ja tehdä siitä melkein mahdotonta jatkaa eteenpäin. Pakotienä "verkostoon" kuuluminen ja tällaisen toiminnan loppuminen. Melko sadistista toimintaa, niinkuin yhdessä tekstinpalasessa mainitaan. Vittu mitään järkeä.... "Hyvävelijärjestön", kromosomipotilaat ovat yleisesti ottaen vastuussa tästä. On hattua ja väriä ja kromosomia.

Huonon luonteenlaadun määrä taitaa olla vakio. Ei se laatu mihinkään katoa, vaikka laeilla alistetaan. Pitäisi valvoa näitä omatekoisia "valvojia".

On se ilme, ettei tämä kirjoitus ei ole enempää ihmisiä kiinnostanut.