Millä Suomen kestävyysjuoksu taas nousuun?

No en kyllä allekirjoita oikein tätä...
Se vain on niin että liian vähän suomessa juoksevat kilpaa. Ja harjoittelevat riittävästi. Kyllä sitä suomessakin harjoittelemalla voi tulla hyväksi tästä on todiste Janne Holmen joka sijoittui top 10 mm-kisoissa ja Europan mestari. Ei suomalaiset juoksijat ole liian lihavia, eivät vain harjoitelle riittävän kovaa oikein.

Mutta totta on että viime vuosina on todella harva suomalainen ollut lähellä kansanvälistä huippua, lähinä Holmén ja Keskisalo.

Ja ylivoimaisesti paras nainen maaratonilla oli Paula Radcliffe Englannista.

Suomessa 70-luvulla juoksi toistakymmentä miestä kympin alle 28minuutin. Joten kyllä täällä valmennustietoa ainakin pitäisi olla riittävästi.
Samoin hiihtäjät kahmi mitallia vaikka millä mitalla. Miksi ei enää,sitä voi jokainen miettiä.

Ennen satsattiin juoksuun eikä kaikki menny jalkapalloon tai jääkiekkoon... monta lahjakasta urheilijaa mene hukkaan.

Tilanne on nyt aika vaikea.

Jos ei menesty, haukutaan ja neuvotaan, miten pitäisi tehdä.

Jos edes vähäsen menestyy kestävyyslajissa, epäillään dopingista.

Jos muistellaan 70-luvun menestystä, joku aina vetää doping-asiat esille.

Ja kyllä useimmat nuoret liikkuvat, jos niille heittää pallon tai vie pelaamaan jääkiekkoa. Niitä nyt vain ei kiinnosta tippaakaan juosta (muuten kuin pallon perässä) tai hiihtää.

Kestävyysjuoksu on liian rankka laji suomalaiselle nuorelle. Samoin kuin nyrkkeily tai painonnosto.
Kaikkinainen vetelyys valtaa alaa. Siitä kertoo Pisa-tutkimustuloskin.

Harvassa lajissa oikeasti enää treenataan. Valmentajatkin alkavat olla pleikkasukupolvea. Eteenpäin on menty vain palautusjuomien kittaamisessa ja proteiinipatukkojen mutustelussa.

No kyllä. Tuolla hiihtoladullakin näkee, kun juniorit käyttävät enimmän aikansa rupatteluun kavereiden tai "valmentajan" kanssa.

Muistan kun itse aloittelin kestävyysurheilua vuosituhannen vaihteessa, niin silloin oli vielä mukana heitä jotka muistelivat omaa nuoruuttaan metsätöissä ja muissa vastaavissa hommissa. Nykyään juuri kukaan ei enää ota asiaa esille, kun tämä uusi valmentajasukupolvikin on jo sitä ikäluokkaa, jossa vartuttiin kaupunkiympäristössä ilman suurempaa fyysistä rasitusta urheilemisen lisäksi.

Liikuntakulttuuri on kokenut valtavan muutoksen sitten 70-luvun päivien, puhumattakaan sitä aiemmista vuosikymmenistä. En yhtään ihmettele esimerkiksi Juha Miedon kommentteja Rukan maailmancupin jälkeen, kun hän yhä kummastelee sitä mikseivät nykyiset edustushiihtäjät enää kysy valmennusapua vanhoilta konkareilta. Vaikka harjoittelu onkin nykyaikana tarkoin seurattua ja kaikki analysoidaan viimeisen päälle, niin silti yksi asia on ja pysyy, eli peruskuntoharjoittelu. Se ei koskaan muutu miksikään, ja sille kaikki rakennetaan. Siinä olisi Miedolla ja monilla muilla sanansa sanottavana yhä edelleen Suomen urheilun saralla. Samoin juoksun puolella herroilla Väätäinen, Viren, Vainio ja kumppanit. Nippelitiedoilla ei loppujen lopuksi tee paljon mitään, vaan äärimmäisen kova perustyö ratkaisee 90% urheilumenestyksestä.

En tosin usko että yksikään nykyurheilija tulisi kestämään samanlaista harjoittelua kuin Vainio tai Väätäinen, koska ei yksinkertaisesti ole lähellekään riittävää pohjaa nuoruusajalta. Edes Keskisalo ei kestä sellaista rääkkiä, vaan paikat ovat hajalla tuon tuosta. Toivottavasti mestari nyt kestää ja saa EM-mitalin, jonka hän todella ansaitsisi olympiapettymysten jälkeen.

Eikä kysymys ole pelkästään kestävyyslajeista. Pikajuoksu 100-400metriin on laskenut melkoisesti. Samoin esim.kuula,kiekko. Naisissa taso on laskenut vieläkin enemmän.
Tuntuukin ihmeelliseltä että monessa lajissa kehitystä ei ole tullut vuosikymmeniin.

Maahanmuuttajien lapsia pitäisi entistä enemmän rekrytoida seuroihin. Isoissa kaupungeissa on potentiaalia. Etelä-Suomen kaupungeissa Turussa ja Helsingissä on tälläkin hetkellä potentiaalisia Olympia-mitalisteja.
Urheilussa on yksi väylä saavuttaa sosiaalista statusta.

Jos katsoon valopilkkuja täältä vuodelta niin ne ovat:
Sandra Ericsson: paransi suomen enätystä
Oona Kettunen: Em kultaa
Åstrand: pikajuoksija lähimpänä kansanvällistä kärkeä
Latvala:100m hyvä, 200m välieriin mm- kisoissa.

Eipä sitten oikein muita... Todella huolestuttava on tilanne 10000m: ei juuri ketään alle 30min
100m: ei juuri ketään alle 10,60. Miehissä.

Liian paljon kuunnellaan "valmentajia" jotka ovat käyneet jonkun kurssin, ilman mitään kokemusta omalta uralta. He leikkivät asiantuntijaa ja jakavat liian varhaisessa vaiheessa lapset ja nuoret oman näkemyksensä mukaisiin "ryhmiin", eli kenestä tulee jotain heidän mielestään, ja kenestä taas ei. Herkässä iässä liian moni uskoo näitä "kaikkitietäjiä", ja siksi siitä on omiaan kehittymään myöhemmin negatiivinen asennoituminen kilpaurheilua kohtaan.

Näin meillä asiat.

Oma urheilukokemus on riittävä analysoimaan sitä miten nämä asiat oikeasti ovat Suomessa. Ne ovat juurikin noin kuten kerroin.

käyttää samoja doppinaineita mitä muutkin käyttää,sillä se lähtee nouseen,ja osata lopettaa ja pakoilla ettei joudu testeihin

sisua suuhun ja suolle rämpimään

sitähän se teki myllyläki,mitensitten kävikään,surullisenkuuluisat lahenkisat,kukaan eikäyttänyt,en ainnakaan minä

Kysytään urheilusta vaikka mitä esim ja niin edelleeen.Sellainen sanonta on olemassa että urheilija ei koskaan tervettä päivää näe:

Eihän kukaan halua olla tallainen kuin paitsi edellä mainitut.

Tarjoudun ottamaan valmennukseeni tulevan kympin olympiavoittajan!

Konsepti on yksinkertainen: aloitetaan tänään 26minuutin vauhdilla harjoittelemaan. Tänään jaksetaan tuota vauhtia x metriä, huomenna ehkä x 1 metriä, seuraavana päivänä x 2 metriä ja niin edelleen, kunnes jonain tulevaisuuden päivänä mennään täydet 10 000 metriä. Ja sitten kisoihin!

Se nyt ei ainakaan ole mitään Suomen kestävyysjuoksun nousua, jos ostetaan Afriikasta näitä mustia juoksijoita.Ruotsi on niin tehnyt,mutta jätetään se ruotsalaisten keinoksi nostaa urheiluaan.

Urheillaan vain omillamme,pärjätään tai ei.

Olen alkanut olla sitä mieltä, että Suomen kaltaisen maan kannattaa keskittyä lätkän lätkimiseen. Se on sopiva laji nykyiseen yhteiskuntaan, joka koostuu vätyksistä, kriminaaleista, juopoista ja selkäänpuukottajista.

Suami on kuulemma henkisessä murroksessa, sanoo Jyräys Katavainen (kok). Enemmän yksilölliseen suuntan. Joukkueurheilu on out.
Nyt on hiihtäjien ja muiden hölkkääjien momenttum tullut.

Historiallista aikaa eletään. Kestävyysurheilu on kuolemassa.

Hiihtäjätkään eivät kohta enää jaksa taistella mitaleista tai sijoituksista maailmancupeissa. En ymmärrä sitä miksi esim. Suomen mieshiihtäjillä ei sprintissä ole mitään jakoa, vaikka kaverit ovat syksyllä omien sanojensa mukaan elämäsä kunnossa. Mihin se kunto katoaa juuri silloin kun sen pitäisi alkaa nousemaan lisää? Kaikki viittaa siihen että ei ole tehty tarpeeksi peruskuntoharjoittelua, eikä vauhtia ole pidetty myöskään tarpeeksi, kun taso ei syksyn hyvän alun jälkeen enää nouse mihinkään.

On myös ilmeistä, että nuorena tehty perustyö on ollut liian tehopainotteista, jolloin aikuisena ei enää voi saada millään työnteolla aikaiseksi kokonaista ehjää kilpailukautta. Ainoastaan Matti Heikkinen on onnistunut jalostamaan kovan tehoharjoittelun nuoresta asti aikuisiän huipputuloksiksi, tosin valitettavan harvakseltaan. Hän on joka tapauksessa poikkeusksellinen elimistöltään.

Juoksu on toki oma juttunsa, eikä vaadi niin paljon kilpailuja alle kuin hiihto, mutta molemmissa lajeissa ratkaisee pohjakestävyys kaiken. On ihan sama kuinka herkistelee, jos ei ole riittävää lähtötasoa mille sen herkkyyden rakentaa. Sanonpa vaan että Jauhojärvi tulee olemaan Suomen ykköshiihtäjä Sotsissa, jos vain kunnonajoitus onnistuu. Peruskunnosta se ei hänen kohdallaan ole kiinni, sillä ovathan opit suoraan Mäntyrannan valmennusfilosofiasta.

Mielestäni ainoa lääke tähän on se, että houkuttelette jälkeläisenne kestävyyslajien pariin riittävän nuorena. Älkää kuskatko autolla heitä joka paikkaan, vaan ostakaa polkupyörä, jolla menevät kouluun ja harrastuksiin. Tai sitten jalkaisin. Älkää hommatko pleikkaria. Jos sellaisen lapsi haluaa, tienatkoon siihen rahat jollakin fyysisellä työllä. Ulkoleikit kunniaan. Jne.

Tietenkin joku kukkahattutäti tekee lastensuojeluilmoituksen, kun näkee lapsenne tallustavan räntäsateessa pitkän matkan kouluun autojen vilahdellessa läheltä ohi, mutta siitä sitä pohjakuntoa tulevalle urheilijalle noin aluksi.

Täysremontti. Lapsi- ja juniorivalmennuksessa menee jo pieleen. Pohjavalmiudet jäävät puutteellisiksi, eikä niitä enää 18-22 vuotiaana rakenneta.
Ihan kuin Härmässä olisi jäänyt tekemättä lajianalyysi. Mitä kestävyysurheilu vaatii. Lihaksisto, kudoskestävyys aerobinen pohja, tekniikka, nopeus you name it. Kaikki on päin persettä.
Mutta toisaalta. Suomi-Ruotsi maaottelu voi olla urheilijan polun täyttymys!

Oliko veritankkaus siis sallittua - jopa toivottavaa?

Oli oli. Ne, jotka ei käyttäneet. Kävivät antamassa hyvää palautetta niille, jotka käyttivät.: Te pojat olette kyllä reiluja ja fiksuja kavereita.
Näin se meni. Olin itse paikalla

Pitää tutkia Norjan hiihdon valmennusmetodeja. Menestys ei voi perustua dopingiin, vaikka niin haluttaisiin uskoa.
Tour deSkin tulokset kertovat omaa kieltään.

En minäkään jaksa uskoa, että Norja olisi nykypäivän DDR.

Noni saanko sanoa oman mielipiteeni asiasta. Suomalaisethan menenstyiväit aikoinaan kestävyysjuoksussa (Vainio, Kortelainen,Viren, Toivola ja harjoittelivat silloin kovaa, joktkut suomalaisista urheilijoista tosin käytti aineita, kuten Vainio, mutta eivät he ulkomailla kovinkummasesti treenanneet. Se oli se entisajan työ ja kova harjottelu. Se oli taikasana Suomalaiseen huippu-urheiluun kestävyyslajeissa. Nykyään aloitetaan harrastus aivan liian nuorena. Ja pitäähän sitä juoksu-urallla jotain oikeaakin työtä tehdä. Tämä oli oma mielipiteeni tästä asiasta. Näin se vaan vanha sananlasku menee (Miehet oli ennen rautaa)

Jotenkin tuntuu, että tänne ei kuuluisi kirjoittaa epäilyjä onko joku suomalainen entinen huippu-urheilija käyttänyt doupinkkia ja ei ole jäännyt kiinni. Kaikki suomalaiset hentiset huippujuoksia eivät varmana ole käyttäneen kiellettyjä aineita. Sen minä tiedän. Hiihossa kuitenkin tais lähestulkoon kaikki käyttää aineita?

Voisiko ratkaisu löytyä risiiniöljystä?

Ei pitäisi huutaa yhteiskuntaa apuun, eikä pyytää rahaa urheiluministeriltä. Enemmän vaan treeniä ja luottamusta itseen niin silloin syntyy tulosta. Nyt kaikki voimavarat menee siihen, että eri järjestöt ja instanssit tappelee rahasta. Sitten kaikki liittojen dirikat siirtää tämän huonon ilmapiirin kentälle ja ihan seuratasolle. Syntyy kierre, missä ilmapiiri on tosi huono.
Pitäisi ottaa esimerkkiä jääkiekosta ja muista pallopeleistä. Siellä on ryhdytty tosissaan hommiin ja rahaa kerätään itse eikä pyydetä yhteiskunnalta.

Kalervo Kummola pitäis valita yleisurheilun johtoon. Silloin alkaisi tapahtua oikeita asioita.

On sinullakin tiedot.Ihan itse keksitty.Veikkaan etten ole Afrikassa käynytkään.Itse asun Keniassa ja itse asiassa asunut 20v.Olympiavoittajia ja Maailman mestareita asustelee naapurissa.SM tasolla olen myös valmentanut ja niin edelleen.Ensinnäkin Kenialaiset treenaa pääharjoituksen aamulla,silloin täällä 2000-3000m korkeudella lämpötila 8- 15 astetta.Ruokavalio täällä on Ugalia (ei mitään kevyttä mutta paljon hiilareita),lihaa,kanaa,vihanneksia,perunaa.Vettä juodaan treeneissä ja treenin jälkeen.Tee ja maito yleisesti ruoan yhteydessä.Riisiä pidetään liian kevyenä sapuskana ja se yleensä vain lisukkeena.Ugalia syödään päivittäin.Ei se pelkk asuminen yhtään missään riitä.Pitää harjoitella useampi vuosi oikein ja riittävästi.Kovien seurassa.Yksin treenaamalla et kehity.Täällä jopa yli 100 hengen yhteistreenit taatusti kehittää.

Nimenomaan! Toi jengissä treenaaminen on kaiken A ja O. Syntyis edes jotain keskinäistä kilvoittelua. Nyt nysvätään omissa oloissa, eikä opita kilpailemaan. Jos vertaa jäkikseen, missä pikku skidistä alkaen on koko ajan kaveri vieressä kirittämässä, kaksinkamppailua ja ryminää. Se on se, mikä oikeesti kehittää.

Ja sitten kun ollaan jossain maaseudulla omissa nurkissa niin ei opita oleman ihmisten ilmoilla. Ollaan pelokkaita ja muututaan tosi pieneksi. Täytyy oppia olemaan tasavertaisena kenen kanssa tahansa.
Hyvä esimerkki on se, että kun seisoo startissa jonkun Bekelen kanssa niin katsoo tyyppiä suoraan silmiin ja sanoo: I'm gonnaa Beatch you bastard!

Ei tarvita koskaan mitään uhoa, vaan tarvitaan kovaa työtä ja esimerkillistä käytöstä, ja aikuiseksi kasvamista positiivisen tekemisen kautta. Sitä tarjoaa urheilu jo nuoresta alkaen, yksin tai ryhmässä ihan miten vaan, mutta tärkeintä on liike eikä päämäärä. Pitäkää aina mielessä se että jokainen askel on askel eteenpäin, kun vain asenne on oikea.

Kyllä täällä pitäisi ainakin valmennustietoa olla kun 70-luvulla 10 miestä alitti 28 min.kympillä. Miksi ei käytetä samoja oppeja kuin silloinkin. Mutta.....

Vaatimustaso on niin alhaalla, että se riittää Suomi-Ruotsi maaottelun tasolle. Maaottelussa pisteet menee tasan Ruotsin kanssa. Yleensä viimeisenä löntystelee maaliin ylipainoinen suomalainen.
Eli pitäisi alkaa treenaan kunnolla ja lopettaa perseily.

Nykyään, kun puhutaan 70-luvun juoksusta, kuuluu mainita, että silloinhan laitettiin aamupuuroon muutakin kuin kaurahiutaleita. Tämän toteamuksen taakse on hyvä mennä piiloon, kun ei jakseta rakentaa pohjakuntoa tai lapsena on jäänyt luonnollinen liikunta melko vähiin.

Moro!
Mennyt on maailma, jossa valkoinen mies hallitsi EM-kisojen kymppiä. Muutaman sadan vuoden kuluttua ei maapallolla juoksentele muita kuin mokan värisiä ihmisiä.
Silloin ei muistella Vireenin ja Vasalan aikoja.

Urheilu pitää vapauttaa kaikenmaailman urheilujärjestöjen ja -johtajien holhouksesta. Yksilöjen pitää saada toteuttaa itseään vapaasti. Silloin voi odottaa, että juoksussa joku nousee huipulle. Jos esimerkiksi Bekele haluaisi muuttaa Suomeen asumaan niin kansallisuus määrittyisi asuinpaikan mukaan aivan samoin kuin jos asut Vantaalla, olet vantaalainen tai Tohmajärvellä niin olet tohmajärvinen. Bekele voisi olla esimerkiksi espoolainen, jos asuisi siellä mutta samalla myös suomalainen, jolloin hänellä olisi oikeus nostaa peruspäivärahaa tai muuta vastaavaa.

Samaa mieltä. Suomen kansa vastustaa hohoamista. Miksi urheilussa sitten holhotaan urheilijoita. En ymmärrä tätä holhoamista, jota on Suomessa joka sektorilla aivan liikaa.
Esimerkkinä nämä kisavalinnat. Urheilujohtajat luulevat olevansa jotain asiantuntijoita mutta eivät ole. Antaisivat keihäsmiesten itse päättää kuka sinne kisoihin lähtee. Muutenkin voisi porukalla päättää, kuka päästetään kisoihin. Viulut maksakoon johtajat, joille lasku lähetetään kisojen jälkeen. Ei nyt mitään turhia laskuja mutta kuitteja vastaan kunnon korvaus urheiljoille.

Kun katsoo keskisalojen juoksua, on vastaus kysymykseen: ei millään!

Jonninjoutava keskustelunaihe. Urheilu ei ole enää mikään kansallinen projekti. Ihan sama pärjäävätkö juoksijat vai eivät. Jokainen vetää omaan pussiin. Kestävyysjuoksu ei ole kovinkaan houkutteleva väylä rikkauksiin ja tähtiin.

Tärkeämpää on panostaa kansanterveysliikuntaan. Nykyinen kuntojuoksubuumi on pelkästään positiivinen asia. Terveys- ja hyvinvointi on kansantaloudellisesti tärkeä projekti. Sitä ei kuitenkaan edistä yhtään se, että täällä on 2-3 kilpajuoksijaa. Eivät ne mitään esikuvia ole kenellekään.

Yhteiskunnan pitäisi tukea tavallisten kansalaisten liikuntamahdollisuuksia. Valtion ja kuntien ei pitäisi satsata jaahallien ym. harvojen käyttöön tarkoitettujen pytinkien rakentamiseen tai rahoittamiseen. Eri asia sitten, jos yksityiset tahot näitä pystyttävät, kunhan eivät ole käsi ojossa kinuamassa veronmaksajien rahoja.

Potkupallostadioneihin? Ei taida olla potkupallostadioneita Suomessa ollenkaan.

tyypillistä yleisurheilupiireissä kadehtia muita lajeja. Lätkän menestyksen ei pitäisi haitata kestävyysjuoksua tai kepinheittoa. Talviolimpialaisissa juuri lätkäjätkät nostaa hiihtoniilojen itsetuntoa pelkällä läsnöolollaan. Onhan selvää, että Änäri-äijät osaa käyttäytyä itsevarmasti ja näyttää mallia maaseudun kasvateille.

Jodlaajan valmennuksessa savannilla asuminen easya.

Topi Raitasen talvitunnelmista tietoa?