Evankeliumi
Sanoiko Jumala todella niin?
Mark. 9: 38–41
Johannes sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, me näimme erään miehen ajavan pahoja henkiä ulos sinun nimessäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei kuulu meihin.”
Mutta Jeesus vastasi:
”Älkää estäkö häntä. Eihän yksikään, joka tekee voimateon minun nimessäni, voi heti perään puhua minusta pahaa. Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme. Totisesti: joka antaa teille maljallisen vettä sen tähden, että te olette Kristuksen omia, ei jää palkkaansa vaille.”
Kirkkovuoden teksti tälle päivälle ja Suomen kirkoissa lutettu.
Olisin melkeinpä satavarma, että lestadiolaisseuroissa jokainen puhuja valitsee kahden muun vuosikerran tekstit, mieluimmin Mark. 4: 26–29.
Silloin kun Raamattua karsii, ei tarvitse kohdata kristinuskoa kokonaisena julistuksena. Tässä kohden minä itse olen monesti miettinyt ja mietin taas aamulla messussa istuessani, en saarnaa vaan sitä sanaa itsessään. Mitä Kristus sanoin.
Mattaeus käsittelee maljallista vettä:
Matteus 10
41 Joka ottaa profeetan vastaan siksi, että tämä on profeetta, saa profeetan palkan, ja joka ottaa vanhurskaan vastaan siksi, että tämä on vanhurskas, saa vanhurskaalle kuuluvan palkan. [1. Kun. 17:15; 2. Kun. 4:13; Matt. 18:5]
42 Ja joka antaa yhdellekin näistä vähäisistä maljallisen raikasta vettä vain siksi, että tämä on opetuslapsi -- totisesti: hän ei jää palkkaansa vaille." [Matt. 25:40; Mark. 9:41; Hepr. 6:10
Sanoiko Jumala todella niin?
Mark. 9: 38–41
Johannes sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, me näimme erään miehen ajavan pahoja henkiä ulos sinun nimessäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei kuulu meihin.”
Mutta Jeesus vastasi:
”Älkää estäkö häntä. Eihän yksikään, joka tekee voimateon minun nimessäni, voi heti perään puhua minusta pahaa. Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme. Totisesti: joka antaa teille maljallisen vettä sen tähden, että te olette Kristuksen omia, ei jää palkkaansa vaille.”
Kirkkovuoden teksti tälle päivälle ja Suomen kirkoissa lutettu.
Olisin melkeinpä satavarma, että lestadiolaisseuroissa jokainen puhuja valitsee kahden muun vuosikerran tekstit, mieluimmin Mark. 4: 26–29.
Silloin kun Raamattua karsii, ei tarvitse kohdata kristinuskoa kokonaisena julistuksena. Tässä kohden minä itse olen monesti miettinyt ja mietin taas aamulla messussa istuessani, en saarnaa vaan sitä sanaa itsessään. Mitä Kristus sanoin.
Mattaeus käsittelee maljallista vettä:
Matteus 10
41 Joka ottaa profeetan vastaan siksi, että tämä on profeetta, saa profeetan palkan, ja joka ottaa vanhurskaan vastaan siksi, että tämä on vanhurskas, saa vanhurskaalle kuuluvan palkan. [1. Kun. 17:15; 2. Kun. 4:13; Matt. 18:5]
42 Ja joka antaa yhdellekin näistä vähäisistä maljallisen raikasta vettä vain siksi, että tämä on opetuslapsi -- totisesti: hän ei jää palkkaansa vaille." [Matt. 25:40; Mark. 9:41; Hepr. 6:10
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hyvä aloitus !
Otammeko Raamatun kokonaisena vai poimimmeko omaan syyhyyn sieltä sopivat kohdat.
Olemmeko siis Sanan alla vain seurakunnan alla. Mikä on meidän Jumalamme - on iankaikkisuuskysymys.
Vastikään oli Päivämiehessä kirjoitus juuri tuosta mainitsemastasi Raamatunkohdasta, joten vikaan meni veikkauksesi.
Etsin sen tekstin nyt sitten vinkkisi perusteella netistä. Hyvä että en ollut lukenut sitä ennen tämän päivän seurapuhetta.
Tämän päivän puheeseen verrattuna päivämiehen kirjoitus ei minulle anna samaa. Varsinkin lopussa on suuri ero. Päivämies latistaa sen jotenkin toivottamasti taas toiseen muotoon kuin mitä se on. Torjuu veden tarjoamisen ja sitähän Jeesus ei tee omassa puheessaan. Missä TH tuntee Jumalan kutsun, todellisen Jumalan hyväksymisen ja Jumalan lasten tunnistamisen kohdassa Matt. 10 (ennalta käyvä armo), Lähi-idässä veden tarjoaminen on hänestä kuin tilanne Sykaren kaivolla.
Päivämies:
"Elävää vettä
Tekstissä Jeesus lupasi palkan jokaiselle, joka tarjoaa aidosta sydämen halusta vettä uskovalle. Epäuskoisen saarnaajan tai kuulijan tulisi veden antamisen sijaan vastaanottaa itselleen vapauttava armon sana. Silloin tämä armon vesi tulisi hänessä itsessään sen veden lähteeksi, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä (Joh. 4:14)."
Kun epäuskoinen saarnaaja saa syntinsä anteeksi, hänen saarnansa vaikutus muuttuu. Heikko ihminen saa Pyhän Hengen kautta Jumalan voiman saarnaansa. Tämän jälkeen saarnamies tahtoo kilvoitella, jotta eläisi kuten opettaa."
Miten ihmeessä Päviämies löytää tavan sanoa asiansa niin vastenmielisellä ja pois työntävällä tavalla.
Päivämies lyö lokaan. Vettä ei tulisi tarjota. Ei ainakaan kaikkien muiden yläpuolelle nostetulle vanhoillislestadiolaiselle. Vaan eihän Jeesuskaan torjunut veden tarjoamista. Tätäkin TH:n puheessa sivuttiin. Eihän siitä edes ole kauan kun tämäkin kohta oli päivän evankeliumia. Missä on se nöyryys Päivämiehessä. Uhotaan kuten veljekset juuri tämän päivän evankeliumitekstissä.
Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: "Anna minun juoda astiastasi."
Jeesus:
Totisesti: joka antaa teille maljallisen vettä sen tähden, että te olette Kristuksen omia, ei jää palkkaansa vaille.”
Päivämies:
Epäuskoisen saarnaajan tai kuulijan tulisi veden antamisen sijaan vastaanottaa itselleen vapauttava armon sana.
Tietääkö vanhoillislestadiolainen asian paremmin kuin Kristus itse?
Vaikka se, joka vettä uskovaiselle tarjoaa vain sen tähden että tämä on Kristuksen oma, olisi epäuskoinen ihminen, on Raamatun mukaan saava palkan.
Tässä yhteydessä olisi turhaa kysyä sellainen perinteinen kysymys "mikä on epäuskon palkka?". Se on tietenkin kadotus.
Mutta tässä vertauksessa ei voi olla kysymys siitä, että epäuskoinen/epävarma jää epäuskon/epävarmuuden tilaan. "Hän ei jää palkkaansa vaille" täytyy tarkoittaa, että veden tarjoaja on saava HYVÄN palkan. Mikä tämä hyvä palkka on? Hyvä palkka on: hän saa uskon lahjan, hän pääsee osalliseksi pelastuksesta, hänestä tulee autuas.
Mutta millä hetkellä näin käy? Sitä meidän tuskin tarvitsee tuon raamatunkohdan perusteella tarkasti edes pyrkiä määrittelemäänkään. Kun Jeesus keskusteli Syykarin kaivolla leppeään sävyyn samarialaisen naisen kanssa, nainen avasi sydämensä sanan kuuloon, elämän Herran sanojen kuuloon. Nainen otti vastaan vanhurskaan (Herran Jeesuksen Kristuksen) ja on saava itse vanhurskaan palkan. Tämä on luvattu toisaalla Raamatussa
Ef. 6:8
Muistakaa, että jokainen, joka tekee hyvää, saa siitä palkan Herralta, olipa hän orja tai vapaa
ja
Matt. 10:41
Joka ottaa profeetan vastaan siksi, että tämä on profeetta, saa profeetan palkan, ja joka ottaa vanhurskaan vastaan siksi, että tämä on vanhurskas, saa vanhurskaalle kuuluvan palkan.
Nainen myös tunnustaa Messiaan suuruuden näillä sanoilla: "Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa." (Joh. 4:15) Ja myös näin: "Minä tiedän kyllä, että Messias tulee." -- Messias tarkoittaa Kristusta. -- "Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken." (Joh. 4:25)
Ja katsokaamme vielä näitä ihmeellisiä jakeita:
Joh. 4:
39 Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan: "Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt."
41 Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan,
42 ja he sanoivat naiselle: "Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja."
Isä kutsuu ja vetää tykönsä meistä itse kutakin hyväksi katsomallaan ajalla ja antaa valittunsa Pojalleen. Poika tuo nämä Jumalan omat kotiin.
Ymmärrän niin, että samarialainen nainen Syykarin kaivolla oli täysin heränneellä tunnolla, Jumalan kutsussa ja vedossa hän oli valmis. Se ilo ja ihmetys, jonka vallassa hän sitten juoksi tästä tapaamisesta kylään omiensa tykö kertomaan Messiaasta joka tiesi hänestä kaiken, ilmentää sitä, että nainen alkoi uskoa. Hänen oli täytynyt saada uskon lahja.
Kiitos Helsigin puheesta Mark. 9: 38–41 TH:lle. Kuuntelin hyvin intevsiinvisesti puheen, jollaista en ole odottanut kuulevani. Varsinkin siitä lopusta kiitos. Sitä kohtaa erityisesti moni muukin on varmasti pohtinut omassa mielessään ja kummastellut mitä se saattaisi tarkoittaa.
Oikein hyvä olla tässä kohden vekkauksessaan täysin väärässä. Kohdasta siis voi puhua ja puhua niin että monen asian taustatkin tulevat selviksi.
Taidat tarkoittaa nimikirjaimilla TH erästä pappia Helsingistä. Jumalan Pyhä Henki lepää hänen päällään. Sen olen tiennyt ja tämä sinun viestisi kertoo minulle, että yhä on näin.
Minä en kuullut tuota puhetta, joten voisitko lyhyesti referoida miten puheen selitys erosi Päivämiehen jutusta? Olen oikeastaan vähän samoilla linjoilla siinä, että Päivämiehen juttu oli ehkä liian suoraviivainen, mutta se tuli ensimmäisenä mieleen kun luin avauksesi.
TH:n puheessa oli muutakin mielenkiintoista. Hän otti esiin näkökulmaa myös toisesta kertomuksesta, jossa Jeesusta nuhdellaan siitä, kun hän tekee sapattina hyvää. Tästähän fariseukset ja kirjanopiineet Jeesusta moittivat.
TH mainitsee, että olisihan Jeesus voinut ajatella, että olkoon sitten niin ja jätetään tuo parantaminen ja muu hyväntekeminen sapattina. Siirretään se arkipäivälle. Ei viitsitä tehdä sellaista, joka voi aiheuttaa mielipahaa joissakin. Jeesus ei näin halunnut toimia.
Kuulin tässä puheessa myös näpäytyksen vl-liikkeen sisälle. Eli kun ns. yhteisen rakkauden nimissä jätetään tekemättä jotakin sellaista hyvää, joista jotkut liikkeessä pahentuvat. Jeesuksen esimerkki ei ollut tällainen. Ei puhujan mukaan myöskään Luther väistynyt käsityksissään, vaikka tiesikin aiheuttavansa mielipahaa joissakin kuulijoissa ja ajattelijoissa omilla käsityksillään.
Näpäytys on liian vahva sana. Sanoisin, että se on muistutus jokaiselle kuulevalle Raamatun sanasta.
Nimittäin, aina on syytä tehdä hyvää, vaikka emme omien tekojemme tähden pelastukaan. Ja tämän hyvän toivomisen, sanomisen, tekemisen kohteena olkoot kaikki ihmiset katsomatta henkilöön.
Room. 12:17
Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä
1. Tess. 5:15
Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille.
2. Kor. 8:21
Sillä me ahkeroitsemme sitä, mikä on hyvää ei ainoastaan Herran, vaan myös ihmisten edessä.
2. Kor. 13:7
Mutta me rukoilemme Jumalaa, ettette tekisi mitään pahaa, emme sitä varten, että näyttäisi siltä, kuin me olisimme koetuksen kestäviä, vaan että te tekisitte hyvää ja me olisimme ikäänkuin ne, jotka eivät koetusta kestä.
Gal. 6:10
Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille.
Eli tärkeästä asiasta TH muistutti meitä kaikkia, minuakin.
Tulen käyttäneeksi joskus vahvoja sanoja. Itse asiasta olen samaa mieltä, että kaikkia koskee...
Vanhoillislestadiolaisena täytyy nyt myöntyä, että etsivä-xx on oikeammassa tässä asiassa kuin Päivämies ja sen kirjoitus!
Helsingin puhuja, jonka pääkaupunkiseudun vl-mies tunnisti oikein, on selittänyt asian vanhoillislestadiolaisttainkin oikein. Minä olen sitä nöyränä ja hämmentyneenä kuunnellut.
Totisesti: joka antaa teille maljallisen vettä sen tähden, että te olette Kristuksen omia, ei jää palkkaansa vaille.
Lopun erona on, että hän päätti seurapuheensa siihen, että sellainen ihminen, joka tarjoaa vettä, on lähellä Jumalan valtakuntaa ja että hän ajattelee, että Jeesuksen sanat voivat ehkä tarkoittaa kahtakin asiaa. Viimeisellä tuomiolla vanhurskaaksi todetaan vain uskovaiset mutta Jumala on oikeudenmukainen tuomiossaa eikä kaikkien kohtalo ole ihan sama. Tai sitten Jeesuksen sanat tarkoittavat sitä että, Jumala on hänet kutsuva. Tämä lienne se todellinen palkka.
Mehän puhumme siitä että uskovainen katsoo palkanmaksuun. Työmiehiä palkattiin pitkin päivää ja kaikille maksettiin sama palkka. Minä pitäisin tätä ennalta tietämystä oikena, onhan Jeesus tiennyt sen jo puussa istuvasta Sakkeuksesta ja samarialaisesta naisesta kaivolla. Kuten hän on tietänyt Pietarin lankeemuksenkin.
Puheessa oli paljon sellaista mikä olisi monellekin ollut hyvä kuulla.
Tiedoksesi: en kuullut puhetta. Mutta se, kuvauksesi mukaan TH ajattelee ja uskoo kanssani aivan samoin. Kiitos sinulle, kun jaksoit kirjoittaa.
Jumala on hyvä.
Joo se Holma (ei sanatarkasti läheskään näin mutta selitän sen sisällön ja tarkoituksen. Osa on kokonaan mun omaa sävellystä mutta täysin samassa linjassa Holman saarnan ja Hengen kanssa.) sano siinä puheessaan ihan oikein että USKOVAISTEN TEHTÄVÄ EI OLE KIELTÄÄ vääräuskoisia saarnaamasta syntejä anteeksi eli ajamasta ulos riivaajia, mutta JEESUS EI SANONUT siinä niin että vääräuskoisen synninpäästö vaikuttaisi jotakin.
Sitäpaitsi vieraalta paikkakunnalta voi tulla tuntematon henkilö joka on uskovainen mutta paikalliset uskovaiset eivät tunne häntä. Ja joku on voinut hiljattain saada parannuksen armonkin vaikka yleisestä saarnasta niin ettemme vielä tiedä että hän on nyt uskovainen ja jos Pyhä Henki hänet laittaa julistamaan synninpäästöä. Siksikin ei pidä lähteä kieltämään koska emme voi tuollaisissakin tapauksessa olla varmoja että onko se henkilö uskovainen vai ei.
Ja vaikka olisimmekin varmoja että hän on vääräuskoinen (eli ei kuulu meidän kanssa samaan joukkoon), niin ei meidän tehtävämme ole alkaa sättimään ja kieltämään toisuskoisia koska on uskonnonvapaus ja emme me lähde esimerkiksi helluntailaisia sättimään ja kieltämään vaikka tiedämmekin ettei heillä ole Pyhää Henkeä ja että heidän julistamansa synninpäästö ei vaikuta mitään eikä aja riivaajia ihmisistä ulos. Vääräuskoisten sättiminen ja kieltäminen ei ole meidän uskovaisten tehtävä. Meidän tehtävänä on vain saarnata lakia ja evankeliumia.
Uskovaisille saarnataan vain evankeliumia (ei lainkaan lakia) johon (evankeliumin kokonaisuuteen) kuuluu synninpäästön lisäksi myös lohdutuksen, rohkaisun, totuuden, opetuksen, kurituksen, nuhteen ja rangaistuksen, ilmestyksen, profetian, ennustuksen ja tiedon sanoja. Evankelimin ydin on syntien anteeksiantamuksen saarna Herran Jeesuksen nimen ja veren kautta, Pyhän Hengen voimalla ja valtuudella julistettuna.
Holma myös taitavasti piikitteli (ei sanatarasti näin, mutta asiasisältö ja merkitys sama, johon olen lisännyt/säveltänyt hieman omiani) eräälle Tuomolle (joka istui siellä yksin penkissä kuulemassa) että meidän uskovaisten ei tarvitse märistä itkuvirsiä (esim Pohjolan Sanomissa) median/Hurtigin lainausmerkeissä vainoamisesta. Sillä jos media arvostelee SRKn ja rauhanyhdistysten johtajia ilman syytä niin Jeesus käskee iloitsemaan siitä ja kiittämään siitä Jumalaa. Mutta jos media arvostelee SRKn ja rauhanyhdistysten johtajia aiheellisesti mm siksi että he ovat nujertaneet pedofilian uhreja, lyöneet lyötyä ja salanneet rikoksia ja käskeneet salata rikoksia, niin meidän ei pidä silloin alkaa valittamaan mediaa tai Hurtigia tai Leppäsen Maria vastaan (jotka ovat asiassa viestin tuojia, joita ei olisi pitänyt ampua niinkuin Tuomo teki), vaan meidän pitäisi laittaa nuo SRKn ja rauhanyhdistysten jehut järjestykseen ja laittaa kengän kuva heille takamukseen.
Ei asia ole evankeliumi.
Se löytyy evankeliumeista, mutta on Jeesuksen opetuksia.
Evankeliumi on se, mitä paimenet saivat tietoonsa kedolla enkeleiltä, ja se on seuraava.
Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra
Löytyy Luukas 2;11.
Kes.