Kevät tulla jyrskyttää voimalla.
Ei enää lumimyrskyjen odottelua.
Ei lämpöpatterien räpläämistä.
Eikä varsinkaan pelkoa mistään rasittavista lumitöistä.
Jee!
Nyt nauttimaan alkavasta suvesta ja pois murheet rinnasta.
Ulos vehreälle niitylle kirmailemaan toisten hullaantuneiden kanssa.
Elämä odotta heti ulko-oven takana.
Ei enää lumimyrskyjen odottelua.
Ei lämpöpatterien räpläämistä.
Eikä varsinkaan pelkoa mistään rasittavista lumitöistä.
Jee!
Nyt nauttimaan alkavasta suvesta ja pois murheet rinnasta.
Ulos vehreälle niitylle kirmailemaan toisten hullaantuneiden kanssa.
Elämä odotta heti ulko-oven takana.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Käännäpäs nyt oikea sivu esiin kalenteristasi.
Varmasti on elämää ulko-oven ulkopuolella, mutta onneksi sitä on myös sisäoven sisäpuolella. Onni on sekin, ettei ulko-oven sisäpuolella ja sisäoven ulkopuolella juurikaan ole elämää.
Mutta kun pitäs vielä kirjoitella kökköjä vitsejä?
H.
Hyviäkin vitsejä voi kirjoittaa, Hunkzs.
Ota tästä mallia; hyvä ja aloituksen aiheeseen sopiva vitsi:
Intiaanit kysyivät uudelta päälliköltä, tuleeko talvesta kylmä vai lauha. Koska nuori päällikkö ei ole oppinut esi-isiensä tapoja, hän kehottaa keräämään polttopuita ja soittaa sitten ilmatieteen laitokselle.
"Tuleeko talvesta ankara?" hän kysyy.
"Siltä näyttää." hänelle vastataan.
Päällikkö kehottaan kansaansa keräämään lisää polttopuita. Viikon kuluttua hän soittaa taas säätieteilijöille:
"Oletteko varmoja, että talvesta tulee hyvin kylmä?"
"Ehdottoman varma."
Päällikkö käskee kansaansa keräämään vielä lisää polttopuita ja soittaa taas säätiedotukseen:
"Oletteko ihan varma?"
"Uskokaa nyt, talvesta tulee kaikkien aikojen kylmin."
"Mistä te sen tiedätte?"
"Siitä että intiaanit keräävät hullun lailla polttopuita."
Vitsi on kopsattu netistä.
Jos tuo oli ns. hyvä vitsi, niin miten huono on huono.
Turistiseurue vaelsi Lännessä pitkin ja poikin maisemia.
Eräällä autiolla tieosuudella he huomasivat vanhan intiaanipäällikön lojumassa maassa.
Päällikkö makasi mahallaan ja vasen korva oli painettuna tiessä olevaan kärrynpyörän jättämään uraan.
Turistit pysähtyivät uteliaina.
Intiaani aukaisi silmänsä ja urahti:
UGH! Isot nelipyöräiset ja raskaat vankkurit.
Kuskipukilla kaksi valkoista miestä ja yksi nainen.
Nyt ryhtyivät turistit kehumaan vanhan intiaanin kykyä lukea maastosta merkkejä.
Oppaan kysyessä päälliköltä, että pystyikö tämä päättelemään tapahtuman pelkästään pyörän jäljestä, sanoi intiaani voipuneella äänellä:
UGH! He aja minun yli kaksi tuntia takaperin!
On tuttuja Ilmantieteen laitoksella töissä :))
Etsi netistä. Tuon meksikolaisen vitsin saatat löytää samalla haulla, se tosin oli yksi yhdeksästä maailman parhaasta vitsistä tai jotain sellaista. Hyviä ne muutkin olivat. Maailman huonoimpia en katsonut tarpeelliseksi hakemalla hakea...
Ketä mikäkin naurattaa.
Älähän intoile :) Sanonko mikä siellä ulko-oven takana odottaa, no jäinen piha ja vielä jäisempi kylätie heti siinä vieressä.
Äläkä yllytä kirmailemaan, yhesti jo meinasin tänään kaatua, kun raitista ilmaa haukkasin.
Hiljalleen alkaa minuakin kyllästyttämään tämä "talvi", tuossa ikkunan takana on paljas kallio ja rumanvärinen ruohopläntti sen alapuolella.
Pitää keksiä jotain kivaa räpläämistä, sisätiloissa suoritettavaa.. :)
Oikeassa olet! Lumikellojen lisäksi talventähdet kukkivat seinustalla. Talitintit konsertoivat.
(Ilonpilaus: älköön tulko tänä keväänä joka tuutista "Näin pääsetbikinikuntoon", "Raksun vinkit", "Supermarjo vie allisi "! )
Ei ole kunnon talvea ollutkaan,hiihtämään ei ole päässyt kuin muutaman kerran ja nyt menee viimeisetkin lumet.
Joo. Se on hyvä. Pääsee mummot ulos ilman, että rollaattori juuttuu kinokseen.
Mitä väliä, jos kulkee vaikka rattipulkalla?
Nautin juuri elämästäni sisällä keittiön pöydän ääressä. Söimme kuopuksen kanssa porsaanulkofileelehtipihvit, sienimuhennoksella, lohkopotuilla ja salaatilla.
Eilen ulkoilin, kävelin kotiin Petzen luota oli satanut uutta lunta noin 10 cm, joten kävelin varovasti kotiin, en kirmaillut oli pöpperöinen keli. En halunnut riskeerata, en vahingoittaa luitani. Apuna minulla oli kävelysauvat.
Pitäisi kai nytkin jahka ruoka sulaa kirmata ulos varovasti.
Söin voileivän ja lähden makoilemaan
Mie paistan juuri lättyjä ja vaniljajäätelö on sulamassa lättyjen seuraksi.
Paha keli eilen kainuussa
http://www.kainuunsanomat.fi/Kainuu/1194878072323/artikkeli/kymmenien matka tyssasi ketjukolareihin suomussalmella.html
Pyryttänyt ja auraamattomat tiet.
Lunta olisi varmaan eteläänkin asti. Hiihtäminenkin sujuisi.
Mä pihtaan lettuhimoani perjantaihin, silloin saan pikkumiehen lettukestiseurakseni! Sain kyllä muistijäljestäni tuoksun :)
Olikohan ihan kolmen auton ketjukolari?
Nii oli. Pyrytti sakeanaan ja auraamattomat tiet. Ja sit ko oli aurattu ni niin urilla ett sai tomerasti pitää autonratista kii et auto pysyi tiellä.
Meidän pienimmäinen mies oli meillä kylässä ja sen vuoksi juuri lättykestit. Tai noh, sai siinä vähän isompiki mies ja mie itte tietty.
Me juokaistiin juuri kahvit, kera kaupan sokeroitujen pinaattilättyjen.
Taisi ekassa olla kolme autoa keskenään kolarissa ja kolme autoa väisti penkkaan. Toisessa kolarissa kaksi autoa ja kaksi väisti penkalle.
Luulisi korvessa olevan sen varran tilaa ettei tarvitse nokka perässä ajaa.
Viitostiellä oli vilkkaampaa hiihtolomien takia.
Mä tykkään pinaattilätyistä puolukkahillon kaa. Että nyt sitten oikein saatte mun hekumoimaan lettusistalättysistä.
Tiet ovat toisinaan niin huonosti aurattuja että tekarit ei meinaa suussa pysyä.
Oikiastaan meil paistettiin räiskäleitä.
Ota pois suusta ajon ajaksi :)
Nyt hän oikein kääntää veistä räiskäleessä! Tietysti pitsireunaisia, rapea pitsireuna, veikkaan.
Olioli ja lisäksi vielä mantsikkahilloa.
Entä kuin oli kermavaahdon laita, vai oliko lainkaan?
Ei ollu nyt kermavaahtoa kun oli vaniljajäätelöä.
Ei satu olemaan tekareita. Huono ottaa omia ehjiä hampaita.
;-)
Ja se vaniljajäätelö suli mukavasti siihen räiskäleen päälle.
*Oi, jospa oisin saanut olla mukana*
No kenen tekarit ne hölskyi, vänkärinkö? :)
Nii, otin paksateesta ennen kuin aloin paistaa niitä räiskäleitä. Juri sopevan pehmeetä oli sitten pöytään nostettaessa. Suli se päälle notkeaksi.
Tule sitten seuraavalla kerralla ni pistetaan vaikka muurinpohjalättyjä ukona.
Jos on linjurikuski, ja sai kuunnella tasaista asiakkaiden tekarihölskyntää?
No tuolla kelillä kyllä oliki mahdollista. Jos olivat tulossa hiihtolomilta. Aikamoiset urat.Ja rohkeasti osa ajoi ohitte ylinopeutta vaika me ajettiin alinopeutta.
Täydellistä! Varmaan siinä jätskissä näkyi ne vaniljapisteet ja maistui se vanilja.
Juu, maku oli huikeen ja miälettömän vaniljainen. En kyllä niitä vaniljapisteitä nähnyt kun maiskutin silmät kiinni.
On meillä muurikka ollut jo kauan, vaan ei ole tullut lättyjä sillä paistettua.
Kuluuko siinä paljon rasvaa, kun siltä näytästäisi?
On ne niin pieniä pisteitä ettei luomien läpi näe. Mutta mä näenkin sieluni silmin ne pisteet. Koko annoksen. Enää 5 yötä omaan:)
Wokkinako olet käyttänyt muuurikkas?
Grillinä pihveille, makkaroille, kasvispihveille?
muurikkassa ei mene sen enempi rasvaa kuin tavallisessa paistinpannussa
Mun pitää nyt pitää hieman taukoa noista herkuista, mutta nauttikaas te. Hyvää ei koskaan odota liian kauan :)
Moneskohan kerta, tämän talven aikana, vai liekö ihan katkipoikki ollut jo alkujaankin, en tykkää tämmöisestä talvesta, vaikka...eihän sitä miulta kysytä :)
Kiva ootella nyt kesää, kun pääsee omalle pihalle multaa tönkeröimään, ja kuuntelemaan mustarastaan laulua iltaisin :)
Täällä noita mustarastaita on nähty talvisinkin jo vuosien ajan, mutta tänä talvena ovat olleet harvinaisen laulavaisella tuulella jo monta viikkoa. "Hyvänen aika, onko tuo mustarastas?!" tapaisilla jutustelun avauksilla on minuakin aika moni ventovieras tuolla liikkuessani ilahduttanut, koiran ulkoiluttamisessa syntyneiden tuttavuuksien lisäksi.
Tuo pääsiäinen on minulla jonkinlainen paalu, vasta siitä rupean pikkuhiljaa menemään kesää kohti. Mullan tönkeröiminen ei kuulu suunnitelmiin, mitä nyt vähän 'ahistaa' että pitäisikö yksi retuperälle rönsyillyt mansikkamaa laittaa ojennukseen.
Näillä korkeuksilla ei vielä mustarastasta ole kuulunut, vasta tiaiset virittelevät reviiri laulujaan, nekin on kyllä liian aikaisessa, mutta kivalta kuulostivat kieltämättä.
Viime kevät ja -kesäkin meni melkein tässä kerrostalolla, ja enpä paljoa lintujen laulua havainnut, suututti koko kesä, meinasin masentua ihan tyyten mutta nyt on valoisa mieli kun tiedän pääseväni taas tosiaan omaan pihaan, vaikka vain istumaan ja kuuntelemaan kesän ääniä. Niin oikeasti, ei sitä ennen huhtikuuta passaa kesästä tyyten innostua, täälläkään :)
mä jotenkin arvasin, että kerrostaloelmä ei sovi kaikkien vartalolle.
Niin henrij, ei näköjään, oisko se vartalokysymys :) talvi täällä menettelee, jotenkin, mutta kesäksi pitää päästä "vapauteen",