RaSkaUs

Oot hullu, kun ton ikäisenä olet raskaana

mee lekuriin

Jos kerran uskot olevasi raskaana, käytitkö yhdynnässä ehkäisyä?

En haluaisi dissata, mutta oletko kuullut sanaa jälkiehkäisy?

Ja suosittelen et kerrot äidilles. Se voi auttaa sua paremmin. Jos olisin sä, nii tekisin abortin.

^^^

Ette käyttäny ees ehkäsyy... Nykynuoret... huoh..

Jälkiehkäsy on nyt jo myöhästy (jee) ni suosittelen et puhut sille äidilles ja teet abortin josset ole halukas häntä pitämään.

Kyllä mä tiedän mikä jälkiehkäisy on, mutta ei mulla silloin tullut mieleen, että voisin tulla raskaaksi. Ja sehän pitää ottaa 72 tunnin päästä yhdynnästä. Joten se on tosiaankin ihan myöhäistä....
Kai mun täytyy kertoa äidille, ei oo varmaan muuta vaihtoehtoa. Hävettää ihan helvetin paljon jo valmiiksi. Ei se varmaan suhtaudu kovinkaan iloisesti mun uutisiin.
Varmaan pitäis kertoo myös sille pojalle, jonka kanssa olin. Ei me ees olla yhdessä, ei koskaan olla oltu. Mut ollaan me kyllä keskenään hyviä ystäviä, mut ei toki välttämättä enää tän jälkeen. Pitää valmistautua siihen, että ystävyys suhde hajoo.
Mä oon ollu koko eilisen ja tän päivän ihan sekasin. En kykene ajattelemaan viisaasti ja mun on vaikee keskittyy mihinkään. Oon kauheen surullinen ja mua itkettää se, kuinka tyhmä olin kun en käyttäny ehkäisyä. Mun oli ihan pakko lähtee koulusta heti ensimmäisen oppitunnin jälkeen.
Koko ajan mietin myös mitä teen sille vauvalle....

Nykylapset

Kannattais varmaan tehdä toinen testi? En oo asiantuntija, mutta luin kerran joltain foorumilta, että joku oli tehny toisen testin niin se oli näyttäny sitten negaa.

Voimia.

Kannattaa marssia aamulla kauppaan, ostaa köyttä ja vetäistä itsesi kaulakiikkuun!

Puhu terkkarille

Jos et ensinmäisenä kehtaa kertoa äidillesi, suosittelen sinua juttelemaan siitä ensinjonkun muun läheisen aikuisen kanssa

Mun serkku kerto että yks sen kaveri ja joku poika oli vähän juonut ja paneskellu sitten ilman ehkäisyä ja tää tyttö sitte jälkikäteen tajus että saattaa olla raskaana (oireet). Nolotti tietysti, mutta meni kuitenkin rohkeasti pian terveydenhoitajalle selittämään tilanteen ja sai tältä jälkiehkäisypillerin :) Ja se tyttö oli sillon 14v. Puhu terkalle!

Hei taas!!
Mä kerroin tänään mun epäillystä raskaudesta sille mun ystävälle, jonka kanssa olin sillai. Kertominen oli tosi vaikeeta, mutta kyllä mä asiani sain lopulta kerrottua. Tietty se oli hieman järkyttynyt, mutta otti asian ihan okei. Luulin , että reagtio ois paljon pahempi. Kävin sen kaa apteekissa ostamassa varuilta viel sen testin, mutta ikävä kyllä se näytti edelleen positiivista. Mulla vaan valu kyyneleet silmissä, mutta oma on häpeäni, kun ei kerta huolehdittu ehkäisystä...
Poika lupasi hoitaa vastuunsa, päätän mä mitä tahansa, tuon mahassa kasvavan asukin suhteen. En oo kerenny keksimään vastausta vielä.
Mun suurin urakka on vielä kuitenkin edessä päin. En oo vielä kertonu mun äidille tästä raskaudesta. Tarkoituksena olisi kertoa huomenna, ja se mun ystävä, joka saattoi, mut raskaaksi lupasi tulla mukaan.
Kavereille en oo ees sanonu mitään ja täl viikolla on tullut lintsattuu melkein kaikki tunnit, sen jälkeen kun olin tehnyt ekan testin. Mun elämä on nyt ihan sekasin..

Ensi kerralla muistat varmaan sitten ehkäisyn

No itsepähän olet tuohon jamaan joutunut, ihan oikein sulle!

Opettele käyttäytymään vastuullisemmin

Sinun ei tarvitse tehdä aborttia ellet itse niin tahdo

Hei, kerrottiin sen mun ystävän kanssa tänään aamupäivällä raskaudestani äidille...
Se oli ihan helvetin vihainen ja lupas, että mä en enää pääse pitkään aikaan viikonlopuks kellekkään yöks. Joo, tiiän oma on vika. Ainut oikea vaihtoehto on äidin mielestä abortti, mutta se ei päätä sitä, mitä mä teen. En siis oo edelleenkään varma, mutta yritän ens viikon aikana miettii. Mun täytyy käydä myös kertomassa tästä mun faijalle, se on eronnu mutsista, mut asuu samalla paikkakunnalla. Tiedän senkin suuttuvan, mut kyl se ottaa tän asian paljon kepeemmin kuin äiti.
Se poika kertoo itse sen omille vanhemmille tänään päivällä, en kyl tiiä miten ne suhtautuu tähän asiaan.
Jotenkin hirveän vaikeeta kertoo tällaisesta ja varsinkin myöntää, että on tän ikäisenä harrastanut seksiä omalla äidille. Ei se varmaan osannut kuvitella, vaikka en olekaan ihan pikku tyttö enää.
Mä en tiiä mitä ajatella. Tää tilanne on niin epätodellinen...
Sitten en tiedä miten selviin koulusta, kun on näitä pahoinvointeja. En halua, että ihmiset rupee epäilemään mitään, mutta enköhän mä selvii paremmin sitten kun oon päättänyt mitä teen.
Ja me riideltiin aika pahasti mun äidin kanssa, mutta mä otin hatkat ja lähin mummolle. Pelottaa mennä kotiin ja mun äiti viel sano, että mul ei oo mitään asiaa enää kotiin jos päätän pitää lapsen.

" Pelottaa mennä kotiin ja mun äiti viel sano, että mul ei oo mitään asiaa enää kotiin jos päätän pitää lapsen. "

No onpas sulla vammanen äiti ;O. Ei normaali äiti sanos tollasta omalle lapselleen. Äitin pitäisi kannustaa sinua joko tehdä Abortin tai pitää lapsen eikä vaan silleen että "joo, häivy täältä kodista. sä oot niin pas*a lapsi joten sulla ei oo mitään asiaa enää tänne".

Mutta kummiskin tiedän samankaltaisen oppilaan ku sä. seki oli 9 luokalla ja raskaana, ja se päätti pitää lapsen ja sitten 9 luokan loputtua hän synnytti lapsen kesällä, ja jäi äiteys lomalle vuodeksi. Sitten hän kävi amiksen vasta 2 vuoden päästä sen lapsen synnyttyä, ja sillä välin ku hän oli amiksessa opiskelemassa niin hänen poikaystävänsä piti huolta siitä lapsesta ja sitten kun hänkin oli opiskelemassa niin se nainen puolestaan huolehti siitä lapsesta. ja se 9 luokkalainen oli samalla luokalla ku mä.


Joten jos et haluu lasta vielä niin tee abortti ja jos haluut pitää lapsen niin siinä on sellanen ongelma että sulla ei olis kotia pitää lasta koska sun vammanen äitis ei haluis sua sinne lapsen synnyttyä O_o. Mutta voisit mennä isäs luo asumaan siks aikaa ku hoidat lasta.(jos isäsi ei ole yhtä vihainen sinulle kuin äitisi).

Erikoinen äiti sulla, jos se toivoo sun häipyvän sitten jos aiot pitää lapsen. Saatat saada sit jos pidät sen lapsen paljon kateutta, koska ton ikäisillä on usein iso vauva kuume.

Ton ikäsestä tytöstä ei ole äidiksi.

Ikä ei katso sitä onko hyvä äiti, mutta elämänkokemus voisi auttaa lapsen kanssa.

Kuulin tänään ihan kasvotusten siltä pojalta, miten sen vanhemmat suhtautu mun raskauteen. Ja tää poikakin käy ysii, muuten. Sen vanhemmat ei ollut lähteny liikkeelle mitä vittua asenteella vaan ne osas keskustella jopa ihan rakentavasti. Sit se oli jutellu sen isän kaa kahdestaan vähän enemmän. Ne oli kuulemma sitä mieltä, että ompas yllätys, mutta ne lupasi auttaa päätän mä mitä tahansa. Pojan vanhemmat on oikeesti tosi mukavia, ne on rentoja, eikä suutu turhista asioista. Oon kyl jostain syystä kateellinen, sillä mun äiti on ihan toista maata.
Tänään meni muutenkin kaikki ihan putkeen. Aamulla kun olin menossa kouluun mua rupesi tietty oksettamaan. Myöhästyin ekalta tunnilta 20 minuuttia ja kun mulla o iltapäivällä valinnaisia, sama juttu. Välkällä rupes oksettamaan ja menin sitten vessaan. Ja myöhästyin taas... Jos mua rupee oikeasti oksettamaan näin helposti, ni kai tyhmempikin tajuu mun olevan raskaana.
Mietin tänään koulussa mitä voisin nyt tehdä. Mä en vastusta abortteja, on jokaisen oma asia haluaako sen tehdä. Mutta, se kuulemma, mitä netistä eilen katselin vaikuttaa siihen henkilöön aika paljon. Joten, niin tiedä olenko valmis siihen.
Toisaalta tiedän, että musta ei ole valmis äidiksi. Musta voi kertoa jo jotain se, että mun yks ystävä on katkohoidossa. Koulu menee ihan kivasti, hain viime viikolla lukioon yhteishaussa. Muuten mun elämä ei mee aina niin kivasti. Sen takia en ihmettele, että mun äiti petty muhun niin paljon, että se ei halua mun asuvan siellä, jos aijon pitää lapsen. Lisäksi mulla on psyykisiä ongelmia, oon yrittäny pari kertaa tehdä itsemurhan, mutta nykyään mun ajatukset on mennyt valoisampaan suuntaan. Mun yks ystävä kuoli myös vuos sitten...
Mä sitten mietin, että mitä jos antaisin lapsen adoptioon. Onhan sekin tosi iso päätös, mutta täällä Suomessakin on paljon pareja, joilla ei ole mahdollisuutta saada lasta. Tällöin mä tekisin samalla hyvän teon. Oon aina halunnut lapsen, mutta kyl mun täytyy myöntää tosiasiat, eli, että musta ei oo äidiksi, ainakaan vielä.
Pääsisin samalla kokemaan raskauden, josta oon haaveillu, mutta en oo sen toivonut ihan tän ikäisenä toteutuvan... Haluisin kuitenkin jutella ja tavata adobtio perheen monta kertaa ennen synnytystä. Ja, että voisin käydä joskus häntä katsomassa esim. pienempänä useemmin, jotta näkisin hänen varttuvan. Ja, kun hän olisi tarpeeksi vanha haluaisin, että perhe kertoisi avoimesti mun olevan hänen biologinen äiti. Tollon mä kuitenkin varmaan kiintyisin lapseen liikaa ja eihän ne vanhemmat haluis mua välttämättä sen lapsen elämään lainkaan.
Se poikakin oli sitä mieltä, että tää käy sille, jos se sopii mulle itelleni. Ja voisinhan mä viel raskauden aikana muuttaa mielipiteen ja pitää lapsen itselläni jos oisin kypsyny siihen mennessä. Tää on loppujenlopuksi tosi vaikea kysymys...
Yritin kertoa mun ideasta äidille, mutta se ei suodattanut edes adobtiota. Ainoastaan abortti käy, eli se heittäisi mut silti pihalle.
Tiedän kuitenkin, että jos pitäisin lapsen, mun pitäis pyytää lääkäreiltä apua päihteiden käyttöön. Ei se kuuluis mulle yhtään, mutta en tiedä selviinks ilman apua. Helpompaa asiasta tekee kuitenkin se, että mä en polta, kun vaan ihan satunnaisesti. En oo siis siihen koukussa.
Mutta jos mä päätän tehdä sen adoptio homman, ni en tiiä alotanko lukilta ollenkaan syksyllä, siit syksystä kun saattais tulla liian rankka.

Herran Jumala!!!

Mihin päihteiden käyttöön sä tarvitset apua?

Mihin päihteiden käyttöön sä tarvitset apua?

Nyt suosittelen lämpimästi, että sä mietit vähintään kymmenen kertaa mitä teet, jotta et sitten vanhempana kadu päätöstäsi
Voimia

Jos sie pidät lapsen, et ainakaan ole menossa lukioon. Adoptioperhe ei varmaan halua sinua "lapsensa" elämään. Ainakaan ite en haluaisi. Sun pitää ny miettiä, haluatko ja pystytkö lapsen pitämään vai et. Jos päädyt vaihtoehtoon "en pidä lasta" suosittelen abortiota, se on kuitenkin helpompaa kuin lapsesta luopuminen ja raskaus.

Mua vähän säälittää toi sun tilanne...

Adoptio perje ei varmaan haluaisi sua sekoittamaan niiden elämää

Jos puhuisit ennen päätöstä vaikka kuraattorin kanssa

En suosittele käymään lukiota samaan aikaan kuin odotat. Se on liian stressaavaa :(

Älä vaan tee aborttia, äläkä ainakaan näiden ihmisten takia ketkä käskee sua tekeen sen. Jos sä et oo 100 % varma siitä,et haluat tappaa oman lapsesi, älä tee sitä. Sä tuut katumaan.

Mun mielestä sun tilanteessa paras vaihtoehto ois adoptio. Noi on isoja päätöksiä ton ikäselle, joten mieti oikeesti ennen ku teet mitään.

Jos sä päätät pitää lapsen sun elämästä tulee raskaampaa ja sulle ei jää niin paljon omaa aikaa tai mahdollisuuksia esim opiskella, mutta jos olet valmis oikeesti taistelemaan ja luopumaan omista menoistasi, ei lapsen pitäminenkään ole mielestäni huono vaihtoehto.

Itse ainakin katuisin eniten, jos tekisin abortin. Se on vaihtoehdoista lopullisin ja peruuttamattomin. Voimia sulle :)

Vittu sä ihmien oot sekaisin

voimia aloittaja. mun mielestä sun äitis on julma, mutta voi johtua järkytyksestä,
mutta ite miettisin jo muuttoa muualle, kuten isälles-miten se muuten suhtautu asiaan, oletko kertonut? ja onhan sulla tukena se poika ja sen vanhemmat,
et ole ainakaan yksin...

mun mielestä sun ei pitäis tehä aborttia, vaan pitää lapsi, tai sitten antaa se adoptoitavaksi. suomessa on monia, jotka haluavat lapsia, mutta eivät saa niitä.
toisaalta hyväksyn myös abortin. mieti tarkkaan mitä teet, mikä on sulle parasta. tässäkin asiassa on vaihtoehtoja, mistä valita...

On ihan sun oma asia mitä päätät vauvan suhteen tehä, mut muista ettei vauvan pitäminen ja abortti oo ainoot vaihtoehdot. Vois myös antaa lapsen sijaiskotiin/adoptioon. Mun täti adoptoitiin syntymän jälkeen ja ihan hyvin se on koko elämänsä voinu.

Oon muittenkaa samoilla linjoilla. Puhu sellaiselle henkilölle, joka ei heti tyrmää sinun ajatustasi. Ja lääkärissä käydessä kannattaa pyytää apua tohon alkoholin käyttöön. Yrotä ennen sitä olla juomatta ja sinä kerroit ettei sinulla ole ongelmia tupakan kanssa. Tulet kyllä selviämään, usko pois :)

Kerroin isälle tänään. Se yllättyi melkoisesti, pysy pitkään hiljaa ja totesi sit okei. Juteltiin me vähän, mutta tämmöisen kertominen isälle on hieman kiusallista ja oon päättymässä adoptioon. Siel se lapsi sais paremman elämän kuin mun kanssa.

Mä en ainakaan elä elämääni sen mukaan mitä muut musta ajattelee. Siin vaan ei oo mitään järkeä. Oon oma itseni, jos joku ei tykkää ei voi mitään. Se on sen oma ongelma...
Mut, kyl mua hiukan hirvittää minkälaista kommenttia mä saan jos kerta aion päätyy 100% adobtioon. Kun, eihän ne ulkopuoliset sitä tiedä, että aikoisin luopua siitä.
Jakei sen lapsen tarvitse tietää, että se on vahinko, jos annan sen adoptoitavaks. Kyllä se adoptio perhe tulee rakastamaan toosi paljon...

Kannattaa miettiä päätöstä ammattiauttajan kanssa

:(

Se ois fifty fitfty päästös :/ no Mut mitäs sit raiskasit poikaystäväs!

Tässä ei ole kukaan raiskannut ketään ja kannattaa lukee tarkemmin. Tytöllä ei ole poikaystävää vaan hän on raskaana ystävälleen.

Aika harmillinen juttu

Kuka menee kaverin kanssa sänkyyn??

Kannattaa pitää se lapsi

Adoptio

pidä lapsi aikuistut kyllä yleisin ku aikoo adoptoida käyki sillein että ku vauva on syntynyt et haluakkaan luopua lapsesta muista harkita vielä

Mut adoptio voi olla parempi vaihtoehto, jos on jo valmiiksi ongelmia

Hakeudu hoitoon

Ei sun ton ikäisenä kannata äidiksi ryhtyä

Adoptio kuulostaa hyvältä lapsen kannalta, kun et ole edes yhdessä isän kanssa. Onhan sulla kuitenkin vielä aikaa muuttaa mieltäsi. Lapsen isän käytös kuulostaa tosi vastuulliselta! Oon kuullut niin monesta tapauksesta jossa isä on lähtenyt lätkimään raskaudesta kuultuaan... Voimia!

Totta, lapsen isä on todella mukava ja vastuunsa hoitava. Kai ne on syitä miks se on just mun mielestä niin hyvä ystävä.Upeetaon myöskin se, että me ollaan edelleenkin ystäviä. Mähän pelkäisin, että se meidän ystäsyys suhde hajoaisi, mutta onneksi niin ei käynnyt...
Oon suunnitellu kertovani raskaudesta parhaalle ystävälleni ihan tässä lähiaikoina. Kauhistuttaa vaan se, että miten ihmiset reagoi siihen, että olen raskaana ja aion antaa lapsen adoptioon. Toisaalta ne asiat ei kuulu ulkopuolisille ja enhän mä tätä elämää niille elä.
Mulla on tullu myöskin mieleen,et miten asiasta kerron omillle isovanhemmillenii ja kavereille. Oonks silleen, et en kerro ja annan niitten vaan itte huomata... Vaikeita päätöksii...
Äidin kaa meijän tilanne ei oo hirveemmin parantunut. Se vaan yrittää painostaa mua abortiin, mut kaipa mun on vaan kestettävä. Isän kanssa me taas ollaan juteltu lisää facebookissa, mut silleen varovasti eikä hirveen paljoo.
Mua vaan pelottaa se, jos kiinnyn siihen lapseen liikaa. Haluaisin periaatteessa äidiksi, mutta musta ei ole siihen ellei se poika haluaisi ryhtyä sille lapselle huoltajaksi ja mä kävisin kattomassa sitä silloin tällöin säännöllisesti...
Mun töytyy muuten miettii tota juttuu ja kysellä siltä mitä mieltä se itse on. Vasta nyt tuli tämmöinen mieleen. Kun en mä oo jutellu tästä hirveemmin. Äiti ei halua, isä taas ei hirveemin osaa ja sen pojan äidin kanssa en kehtaa mennä juttelemaan.

Ois kyllä aika epäreilua sitä lasta kohtaan jos teet abortin koska sit se ei pääse koskaan kokemaan oikeeta elämää..Se sai jumalalta mahdollisuuden elää,mut sit sen äiti haluis tappaa sen..:((( sinuna tekisin adopyion tai pitäisin itelläni!

Ei abortti ole murha

Toivottavasti keksit vastauksen, jonka kanssa voit elää tuskailematta

Apua!

Mun mielestä on ihan okei olla 15-16 vuotiaana raskaana

Kai olet muistanut pyytää apua alkoholiongelmaasi?

Ton ikäsellä tyypillä ei kuuluis olla alkoholiongelmaa... Toki onhan muitakin sinun ikäsiä samassa tilanteessa, mutta on se kyllä järkyttävää. Odotat lastakin vielä!! Varmasti olit kännissäkin silloin, kun lapsi sai alkunsa...

Eli siis nyt mun paras kaveri tietää raskaudestani. Olin kertomassa hänelle siitä viime viikolla, mutta hän oli arvannut asian.. Sit varmaan jotkut ulkopuolisetkin on jo arvannut asian. Onhan mun vatsa jo vähän kasvanu ja oltiin viime viikolla koulu-uinnissakin..
Ja joo, ei mun ikäsellä kuuluisi olla päihdeongelmaa, mutta on vaan. Ja jos totta pihun, en oo ollu päihteetön kokonaan tän raskauden tietoon tulon jälkeen. Se on hemmetin vaikeeta...
Ja nyt mä oon sitä mieltä, että haluaisin pitää lapsen. Oon kuitenkin päättänyt, että en tee aborttia.

Hei, haloo!! Mieti nyt vähän. Et sä voi ruveta äidiksi lapselle jos, sulla on ongelmia päihteiden käytön kanssa. Hieno juttu sentään on se, että sä pärjäät koulussa. Nyt sulla ei tuskin oo aikaa hirveesti viikolla vetää viinaa, mutta sitten kun saat lapsen sul on viikotkin vapaita. Siten sun alkoholinkäyttö voi lisääntyä ja sun ongelmat päihteiden kanssa lisääntyä... Jos aiot pitää lapsen hän tarvitsee sinua 24/7 ja et voi jäädä lomalle lapsestasi. Lisäksi pienet lapset itkevät paljon ja vaativat hermoja. Tuskin saat poikaystävääkään, kuka haluaisi seurustella teinitytön kanssa, jonka elämä on jo valmiiksi sidottu pieneen ihmiseen! Käytä järkeä...

Sitten kun itte oon aikuinen en ainakaan hyväksyisi lapsellani päihde ongelmaa... Sun oma äitis tuntuu melko välinpitämättömältä...

Mä en ymmärrä sua aloittaja

Miten tuon ikäinen tyttö voi olla noin huonossa jamassa??
Sun kannattaisi nyt vaan miettiä haluatko oikeasti pitää lapsen itselläsi vai antaa hänet adoptoitavaksi perheelle, joka pitää lapsesta hyvää huolta suurella rakkaudella!

Sun kyllä kannattaisi pyytää apua alkoholin käyttöön. Ongelmasi voivat paisua helposti ja ei ole kauhean kiva jos sun elänäs menee ihan metsään teini-iässä alkaneen riippuvuuden takia.

Kohta varmaan 13-vuotiaat sairastuu alkoholismiin...
Tajuutsä aloittaja, että alkoholismi on sairaus! Sä tartteet siihen hoitoa ja tukea,että voit parantua!!

^^

Jos aijot tehä adoption nii sekää ei pakosti oo hyvä vaihtoehto, koska kun lapsi syntyy niin kiinnyt siihen niin paljon että et halua luopua siitä, mutta kuitenki päätät adoptoida sen ja parin vuoden päästä alat katumaan sitä päätöstä ja haluat lapsesi takaisin :/ Nii mitäs sitten teet ?? :/

Tällä palstalla on ihan LIIKAA juttuja siitä että tämä tyyppi on kauhea iminen, jonka elämä pyörii päihteiden ja lapsen pitämisen ympärillä: meidän pitäisi tukea sitä!! Siis oikeesti, jos se itse sanoi tuossa aiemmin ettei se oo riippuvainen päihteistä, se on siis kai totta, sillä eihän me tiedetä yhtään paremmin!! Eikä siinäkään oo mun mielstä mitään kovinkaan ihmeellistä vaikka oliskin raskaana: ihmiset on saanut lapseja jo paljon nuorempina!!

Ja neuvoina sulle:
1. Hae apua päihteisiin
2. Suunnittele raskaus asia tarkkaan: se on sun päätös!!

VOIMIA!!

No kannattaa kertoa minä kertoisin, äiti ei ssuuttuis :|

Kannattaa hei oikeasti pyytää apua päihteiden käyttöön. Tuut kiittämään vielä itseesijoku ppäivä ;)

Ole ystävällinen itsellesi ja pyydä apua ongelmiisi

Mä oon nyt ihan vankkumaton päätöksessäni. Mä oon tuuminu mun päätöksiä ja saannut niihin vastauksen. Mä aijon pitää lapsen ja hoitaa sitäyhdessä mun ystävän kanssa. Kerroin molemminlle vanhemmilleni myös päätöksestäni. Äiti ei todellakaan innostunut asiasta, mutta tuntui jo hieman rauhouttuneen omista kannoistaan huolimatta. Isä taas oli sitä mieltä, että tää on mun oma päätös, joten se sanoi olevansa onnellinen mun puolesta. Mä en kuitenkaan rohjennut kysyä siltä saisinko muuttaa sen luokse, sillä en tiedä tykkäisikö se naisystävä lainkaan siitä, että muuttaisin sinne. Toisaalta se nainen ei voi saada omia lapsia, niin se saattais haluta auttaa mua sen lapsen kanssa hiukan.
Se miks mä päädyin ratkaisuuni on hieman epäselvää jopa itselleni. Kyseinen poika jonka lapsen tulen saamaan on jokseenkin innoissaan, mutta toisaalta hiukan huolissaan siitä kuinka hän tulee pärjäämään isänä yms. Muita mietintöjä on se kuinka isä tulee olemaan lapsensa eläämässä ja miten jaamme vastuun ja lapsen kulut. Onneksi niitä kerkiää miettimään vielä.
Kuiteskin mä ajattelin toki sitäkin, että en välttämättä halua lapsia pitkään aikaan. Ehkä vasta sitten n. 35-vuotiaana, jos silloinkaa.
Mua huolettaa myös mun kroppa, miten se muuttuu raskauden aikana, mutta loppujen lopuksi se on aika pieni asia oman lapsen rinnalla. Oon jo nyt miettiny et hakisin vasta vuonna 2016 syksyksi lukioon ja sen jälkeen jatkaisin kouluttautumistani. Voisinhan mä toki myös lukionkin jälkeen pitää vielä yhden välivuoden ja vasta sit hakee korkeampi asteiseen koulutukseen.
Tää raskaus tuli melko huonoon aikaan, mutta ei se mitään. Oon tällä hetkellä paremmassa kunnossa, kun koskaan aikaisemmin. Juoksu on kehittynyt kivasti ja lihastakin talven treenailujen seurauksena on tullut lisää.
Mä aloitin nelosluokalla suunnistuksen ja se on mulle tosi tärkeä harrastus. Mä koko talven treenasin kuntooni yms. tätä tulevaa kilpailu kautta varten ja nyt en oikein voi mennä niihin tän kauden kisoihin. Ois aika riskaapeliamennä jo tässä alku keväästä kisoihin, sillä helpostihan sinne metsään voi kaatu. Ja mä en kyllä hallua keskenmenoa, vaikkakin pelkään sitä aika paljon.Mutta kyllä mä aijon mennä seuraaamaan oman jengini kisasuorituksia. Voin myös yrittää päästä kilpailemaan taas vuoden 2015 syksyn kilpailuihin, jos oon päässyt tarpeeks hyvään kuntoon, jotta voisin pärjätä edes jotenkin.
Ja voinhan mä mennä salille ja pyytää tekemään mulle sopivan kunto-ohjelman, vaikka olisinkin raskaana. Juoksua en hirveemmin aijo treenata...
Pyysin tänään myös isää auttamaan mua alkoholin käyttöön. Se lupas auttaa mua ja etsii jostain jonkun, joka vois auttaa mua vielä enemmän.
Eihän se tee ees kovin hyvää mun harrastukselle toi juominen. Voinhan mä yrittää treenata itteni entistä parempaan kuntoon raskauden jälkeen. Kuitenkin aijon laittaa lapsen etusijalle ennen harrastustani.

Toivottavasti sä saat asiat kuntoon ja äitisi hyväksynnän. Loppujen lopuksi sä tuut toivottavasti huomaamaan,että kaikki uhraukset jotka joudut elässäsi tekemään on vain hyväksi itsellesi ja lapselle.

tsemppiä

Vaikutat loppujen lopuksi varsin fiksulta ihmiseltä

Jeei! Oon iloinen puolestasi ja päätöksestäsi!^^ Hyvä että aiot pitää lapsen. Se todistaa sen, että olet hyväsydäminen :] Jumala antoi lapsellesi mahdollisuuden elää, ja niin annat myös sinäkin. Yritä päästä eroon alkoholismista ja voimia sinulle. Jumala tulee olemaan ylpeä sinusta :] Jumalan siunausta sinulle ja ystävällesi ja tietenkin tulevalle lapsellesi! ^^

Onnea sulle. Sulla tuntuu olevan tosi hyvä harrastus. Sääli vaan, et tän kauden kisoihin et voi osallistua.
Mutta voithan sä sit hankkii vaikka juoksurattaat lapsen synnyttyä, niin voit siin samalla tehdä juoksulenkkejä.
Toivottavasti raskaus tulee sujumaan hyvin, sekä lapsen isä pysyy päätöksessään.

Voimia

Ihankun olisin lukenut samanlaisen trollin ennenkin.. Hmm..

Miksi ihmiset tulisi tänne turhaaan valehtelemaan.
Olen varma,että tämä tyttöon oikeastikin raskaana.

Miksi kaikkialle pitää tunkea Jumala??

Sulla on kätevää. Ei oo mikään pitkä aika siihen, kun alkaa koulujen kesälomat. Saat aika pitkän äitiysloman ennen synnytystä ja varmaan voit pitää koulustakin vapaata jos oikein huono olo on. Toivottavasti raskaus aikasi menee hyvin ja ei ole turhan rankka.

Kyllä äitikin voi ihan mainiosti opiskella!!
Tämä aloittajahan on suunnitellut aloittavansa lukion vasta vuonna 2016. Silloin hän kerkeäsi olla koko vauva vaiheenkin ihan vapaalla.
Lukionkin voi suorittaa neljän vuoden ajan. Silloin on enemmän aikaa lapselle, mutta on ihan jokaisen oma asia miten aikansa haluaa kuluttaa. Toki opiskelu on rankkaa, kun taapero pyörii ympärillä, mutta aloittaja kertoi olevansa hyvä koulussa. Eiköhän siitä ole apua!!
Koeviikoilla lapsen voi antaa vaikka pojan hoiviin. Silloin on helpompi keskittyä lukemiseen ja on enemmän aikaa siihen. Toki ajatukset saattavat pyöriä tällöin vain lapsen ympärillä...
Läksyt voi hoitaa ilalla lapsen mentyä nukkumaan, nousemalla aamulla aikaisemmin niitä tekemään, päivällä (jos kehittää lapselle jotain oma toimisempaa puuhaa) tai sitten viikonloppuna. Useamman mielestä silloin on ihan kiva kuitenkin vain rentoutua.
Isäkin varmasti hoitaa lastansa mieluusti. Kannattaa luottaa lapsi välillä hänen hoiviinsa pidemmäksi aikaakin, esim. viikonlopuksi. Silloin hänkin pääsee tutustumaan lapseensa paremin kuin muutaman tunnin oleskelun ajan. Pienetkin hetket ovat nekin kuitenkin tärkeitä. Ja teidän kannattaa tehdä asioita yhdessä,niin kuin perheet tekevät, vaikkette olisikaan yhdessä.
Uskon kuitenkin, että teillä tulee menemään hienosti, sillä olette ystäviä keskenänne.
Voihan teistä tulla parikin ;)

aloittaja on ihan fiksu ja selviää varmasti, kunhan jättää alkoholin ja muut päihteet pois :)

Hyvä vaan että mietit tollasia asioita, itse olen sun ikäinen ja mun muutama kaveri on raskaana. Shokkihan se on sulle ja sun vanhemmille, mutta ei maailman loppu. Jep sun ikäisen ei tulisi edes ajatella lapsen hankkimista, mutta vahinkoja sattuu. Suosittelen vanhemmille kertomista, ne ei varmasti aluksi ymmärrä ja kertoo tilanteen ns vakavuudesta mutta jos lapsen pidät kyllä vanhemuuteen oppii lapsen hoidon kautta! :)

HIRMUPALJON IHANIA ILONTOIVOTUKSIA SULLE!!! ONNEA!!

Kyllä sä kestät

Joku oli tuossa vähän ylempänä vinkannut, että musta ja lapsen isästä tulisi pari.
Me ollaan tosissaan vaan hyviä ystäviä, meillä ei ole toisiamme kohtaan mitään sellaisia tunteita. Hyvä niin... Tosin sen pojankin vanhemmat vihjailee tommossesta, ärsyttävää.
Mä en enään oo jaksanu huijata ketään mun raskaudesta, kyllä ne muutenkin saisi tietää. Joten ihan sama milloin. Kuitenkin kädet koko ajan hakeutuu hieman pyöristyneelle vatsalle. Ja on se ehkä pikkuisen enemmänkin kasvanut.
Nyt varmaan kaikki koulussa tietää, monet asiaa kuitenkin jo epäili, niin ei ruvettu enää kiistää. Isästä ne ei tiiä.
Ja sillä pojalla on tyttöystävä. Se tuli kuvioihin vähän meidän sekoilun jälkeen. Se on tienny asiasta jo aika kauan ja hyväksyy tilanteen...

Pojalla on näköjään pullat hyvin uunissa...

Mun mielest ei tartte olla pari sen tyypin kanssa, jonka kanssa olis saanut lapsen. Se on OK, sillä se... Onnea

Kaikkea hyvää :)

No, pojan vanhempien vihjailut voi johtua siitä, että hänen vanhempansa on melko uskonnollisia. He eivät kuitenkaan tuputu uskoaan tai tuo sitä mitenkään kamalan paljoa esille. Itse olen hämmästynyt siitä kuinka rentoja he ovat, vaikka ovatkin melko uskonnollisia. He antoivat myös poikansa erota kirkosta, kun hän täytty 15v., koska sitä hän itse halusi.
Mua on ruvennut ahdistamaan jo tässä vaiheessa vatsan kasvaminen. Tiedän sen olevan välttämätöntä, mutta jotenkin mua kalvaa se, että olenko koskaan enää kunnon kilpailukunnossa. Sit musta tuntuu, että tää vatsa on näillä mun viikoilla jo liian iso. Sitten menin netistä katsomaan ja se näytti aika yksilölliseltä miten vatsa on kasvanut tiettyyn viikkoon mennessä. Joillakin henkilöillä ei meinannut tässä vaiheessa näkyä edes vielä mitään, toisin kuin itselläni...
Kun meillä oli se koulu-uintikin, ni kyl jengi katto vähän pitkään, mutta en välittänyt, toinen asia on se, että oisin varmaan voinu jättää sen välistä.
Kyllä selän takana puhutaan nyt aika paljon ja ihan suoraakin kommenttia saan. Toiset on ikäviä, toiset ihan asiallisia. Raskauden myötä näkee myös ketkä ovat todellisia ystäviä.

Moikkelis koikkelis perselutka,
Ootko koittanu kädellä sieltä anusvaosta josko kekara jo potkii? Anna- setä antaa tässä vinkin sinulle poikarukka. Minäkin olin sinun tilanteessasi vuonna -56. Tiedätkös mitä minä ja naapurin Pekka teimme? Laitoimme kattilaan isoäidin reseptin mukaan lihapyöryköitä ja sitruunalientä. Painailmapumpulla roiskimme sitä rööriini ja johab vauveli tuli aamupaskan mukana ulos. Ota yhteyttä jos tarvitset seuraa. PS. Ota keinutuoli mukaan....

Lapsen hoito tulee yleensä luonnostaan. Sairaalassa tulee synnytyksen jälkeen suojeluvietti omaa lasta kohtaan, ja kyllä sinä saat varmasti apua tutuilta.

Onnea paljon lapsesta ja tsemiii ! :) mut haluisin kysyy et ootteks te miettiny mitenkää sitä taloudellista puolta ? Koska molemmat ootte viel nuorii eikä koulutusta. Tottakai saatte nyt kaiken maailman tukia aluksi mutta entäs sitte ku jatkatte opiskeluita? En tarkoita tällä mitään pahaa, mutta ajattelin vain kysellä ? :)

Enpä osaa neuvoa, mutta toivotan onnea elämällesi.

Toivottavasti voit hyvin raskautesi ajan

Ei me olla kauheen paljoo mietitty vielä tulevaan, vaikka täytyyhän sitä pohtia.
Lapsen isäkin menee lukion jälkeen armeijaan ja mä oon sit silloin ihan yksin lapsen kanssa. Tuskin saan edes kumppania, kuka haluaisi niin nuorena ruveta "isäpuoleksi"...
Mutta mä pääsin kesätöihin ni saan sit niillä rahoilla jotain hankittuu lapselle. Soitin eilen sinne kesätyöpaikkaan onko mun mahdollista tulla sinne töihin, vaikka olenkin raskaana. Se sopi ja mä meen sinne jo kesäkuun ekana ja tokana viikkona ja paikka on siis kirjasto. Se homma ei oo kamalan raskasta, olin syksylläkin kirjastossa tetissä. Tiedän siis mitä odottaa. Mut voihan se hyllytys olla vähän hankalaa, ainaskin kun niille alimmille hyllyille joutuu kumartumaan.
Mua huolestuttaa miten mä selviän lapsen kanssa.... Mulla ei oo edes pienempiä sisaruksia joita oon hoitanu ja vauvaakin oon pitänyt sylissä vaan yhden kerran....Oon siis ihan kokematon.

Lapsi muuttaa elämän, osaathan valmistautua edes hieman......

Saat apua varmasti läheisiltäsi, älä huoli.
Ja jos et saa mene kysymään vaikka neuvoja neuvolasta.

Ei helvetti,sä oot vielä noin nuorikin!!

Eipä sillä iällä varmaan hirveemmin mitään väliä ole

Elämässä tulee eteen haasteita, tämä yksi sellainen.
Sä selviit ihan varmasti, älä huoli.

Tollanen panikointi ja pelko on ihan normaalia ensi synnyttäjälle, varsinkin kun on noin nuori. Mutta riski keskenmenoon pienenee aina päivä päivältä. Ja tuut varmasti toimeen lapsen kanssa, nyt sulla vaan pyörii kaikki pelot ja ikävät asiat mielessä. Voit lääkäreille jutella peloistasi, he kyllä auttavat sinua.

Olet rohkea tyttö ja uskon sinun olevan henkisesti paljon vanhempi kuin 15 vuotta. Näitä sinun viestejäsi lukiessa huomaa kuinka kypsältä vaikutat ja selvästi haluat vain parasta tulevalle lapsellesi. Paljon tsemppiä tulevaan ja onnea!
Vinkkinä: voisit alkaa pitää blogia raskaudesta ja elämästäsi, olisi mielenkiintoista seurata kuinka raskaus etenee ja mitä lapsi tuo tullessaan:)

Kyllä sä selviit

Oon sulle vähän kateellinen, vaikka ei mulla silleen oo ees syytä. Mulla on vaan niin kova vaavi kuume..

Sähän voit hyvin keskittyä lapseen ja itseesi, kun alkaa lomat kouluista. Voit myös tehdä sille pienoiselle itse vaikka jotain.

Hei, onnea sullle! Miettikää te jotka aborttia suosittelette, että mitä jos te olisitte vaihtkoja niin voivoi teitä ei olisi jos abortti olis tehty!!

Onnee

Toivottavasti susta tulee onnellinen äiti :)

Jonkun viiden viikon päästä sä oot varmaan tosi ylpeä sun lapsesta.

Onnea, oon ylpeä susta

Kaikki selkiytyy ajan kanssa. Onnea tulevaan :)

Hei taas ja kiitos kaikille, jotka on sitä mieltä, että en tehnyt väärin.
On tää silti rankkaa mulle, henkisesti. Mietin koko aika, et mitä jos musta tulee ihan surkea äiti ja mitä jos sosiaaliviranomaiset hakee lapsen multa. Kaikkia kauhu skenaarioita tulee mieleen.
Ja jos meen jonnekin missä on portaita, että pitää kiivetä, vaikka toiseen kerrokseen, ni mua pelottaa. Mua pelottaa se, et mitä jos mä kaadun niissä ja saan keskenmenon. Mua pelottaa kaikein eniten se, et menettäisin mun lapsen ennen sen syntymää tai vähän sen jälkeen...
Mul on ollut niitä pahoinvointeja. Enää ne ei oo niin rajuja, varmaan ne on menossa ohitse. Onneksi.
Ja en käyttänyt mitään päihteitä enää, mutta on se silti vaikeaa.
Isä on ollut tosi ymmärtäväinen ja äitikin jonkin verran. Ei se kuitenkaan pidä mun valinnasta, mut on sekin jonkin verran luvannut auttaa. Mietin et kevätjuhlaan ostan ainakin jonkun maksimekon, vaikka ei mun vatsa silloinkaan hirveen iso voi olla. En kuitenkaan halua pukeutua silloin mihinkään ihoa myötäilevään, sillä paikalla on myös vanhempia.

Turhaan sä pelkäät

Sulla on kiva kun sun ei tartte mennä kouluun pariin vuoteen.
Mut mä jouduin hakemaan jonnekin, vaikka en ees tienny mitä haluan.

Ei sillä oo mitään väliä minkä ikäisenä lapsia saa

On sillä kyllä paljonkin väliä

Tietääkö ne muut jo kuka on lapsen isä?

En käsitä miten, jotkut voi olla käyttämättä ehkäisyä,

Lapsi ainakin muuttaa elämän

Sinänsä oot ihan onnekas, kerta isäs ei ees suuttunut sulle...

Huh huh

On hienoa, että sä käyttäydyt noin vastuullisesti, sekä pidät jopa lapsen.
Ei kannata hävetä pyytää apua, se ei tarkoita, että olisit huono äiti lapsellesi.

Millaisia sun päivät ovat?

Kyl sä selviit

Jotkut oli kysyny joitain kysymyksiä, ni ajattelin vastata niihin nytten.

Lapsen isästä tietävät vain molempien vanhemmat, pojan tyttöystävä, sekä omistä ystävistäni kaksi. Hän ei ole vielä halunnut kertoa, mutta luuultavasti hän joillekin kertoo ennen lapsen syntymää. Oma asiansa se on, mutta näkeväthän muut sen sitten, kun hän työntelee lastenvaunuja.
Meillä on välit kunnossa. Ei ne tietenkään samanlaiset ole, kuin ennen. Tuskin palautuvatkaan ikinä, en usko. Miten välit voisivat ollakaan samanlaiset, kun kerta molemmista tulee vanhempia. Toisesta äiti, toisesta isä.

Mun päivät kuluu siinä, et herään vähän kuuden jälkeen ja meen kouluun. Koulusta tulen suoraan kotiin syön välipalaa ja pyrin rentoutumaan. Rentoutumisen jälkeen teen milloin mitäkin. Esim. Olen kavereiden kanssa, käyn pikku kävelyllä, olen ostoksilla tai oon ihan kotona.
Nyt olen kyl viettänyt aikaa enimmäkseen kotona.
Illalla teen läksyt ja meen nukkumaan joskus kahdentoista tai yhden aikaan. Tiedän, et se on liian vähän mitä nukun, mutta mua stressaa koko aika ihan älyttömästi. En oikein osaa vähentää sen määrää, kun se lisääntyykoko aika.
Vikat kokeet ja projektitkin tuolisää painetta vaan kehiin...

Toukokuun lopussa meillä on ysien päivä. En tiiä kuinka pukeutuisin. Haluaisin jonkun melko huomaamattoman asun, koska en halua erottua joukosta. En häpeä raskauttani, mutta välillä toisten puheet ovat aivan liikaa. Oon ollu muutaman viikon ihan herkillä. Itken tosi helposti,muutaman kerran koulussakin.

Mun pelot ei oo hävinnyt. Uskallan kuitenkin nyt enemmän liikkua ja pyrin joka päivä tekemään rauhallisen ja sopivan pituisen kävely lenkin.

Koulussa me käydään bilsan tunneilla läpi raskautta, lisääntymistä, perinnöllisyyttä ja ehkäisyn tärkeyttä. Voitte varmaan arvata, että mun on aika kiusallista olla siellä. Tuntuu, et vois vajota maan alle.
Asiat joita siellä käydään ovat mielenkiintoisia ja tärkeitä. Mut tällä hetkellä mua hävettää vähän olla siellä.
Muutenkin muistan, kun olin kasilla ni yks ope toivo, et täällä ei tapahtuis teini raskauksia.
En asu kauheen isolla paikkakunnalla ja täällä ei kyl oikeestaan esiinny teini raskauksia, ni oon silmä tikkuna.

Mut enköhän mä selviä...
On pakko, sillä saan oman lapsen, joka tarvitsee mua synnyttyään enemmän kuin mitään muuta.

En tajuu mitä toiset tyypit saavuttaa sillä, että haukkuvat...

Sul menee kaikki ihan hyvin! Sun pitää vaan ryhdistäytyä, lenkkeillä, ja tehdä mitä tuntuu hyvältä. Se on raskaudessa tärkeintä!

Toi sun rentoutuminen on hyvä juttu. Vaikka olisi kuinka kiireinen päivä, niin silti pyri kesken päivän rentoutumaan, se tekee hyvää.

Aika paska tilanne :/

Raskaus on hieno ja siitä kuuluu iloita

Tuskin tulet selviämään lapsen kanssa

Jos on ton ikäisenä raskaana, niin se on varmaan aika noloa

Hauskaa vappua, ilmeisesti vietät sen selvänä ;)

On varmaan ikävä miettiä, että sun opiskelu taival jatkuu sun suunnitelmien mukaanvasta parin vuoden päästä.

Mun mielestä sun pitää ehottomasti pitää toi vauva sill jälkeen päin sua kaduttaaa hirveesti tai et ehkä enää koskaan voi saada lapsia jostain syystä. Joyen pidä vauva äläkä mieti aborttia todellakaa tai adoptiota!!

Toivottavasti saat onnellisen elämän lapsesi kanssa.
Ja et kadu sitä, että aiot pitää lapsen.

Elämään kuuluu haasteet, tämä on yksi sellainen.
Onnea :)

Kuitenkin aloittaja on ryypännyt puskat mataliks

Onneksi olkoon sulle munkin puolesta

Milloin sun lapsi syntyy??

Kenenkään ei kuuluisi saada lapsia alle 25v.

En suosittelisi raskautta kovinkaan nuorille ihmisille

Oma lapsi on ihaninta maailmassa oman kumppanin rinnalla.

Terv. 21v kihloissa oleva äiti, 1,2 v tytölle

Poikaystävän löytäminen voi olla vaikeata lapsen kanssa. Kun sitten ei edes aika riitä kumppanin kanssa treffailuun paljoa.

Onnea

Lapsi tarvitsee hoivaa, huolenpitoa ja rakkautta

Olisi kiva kuulla, miten nyt menee?:)

Se mun lapsi syntyy luultavasti marraskuussa. Mulla on silleen, että mä en halua tietää lapsen sukupuolta. Tulen rakastamaan sitä yhtä paljon on se tyttö tai poika.
Tarvikkeet joita alkuun kuitenkin ostaa, niin niissä pitää huomioida se, että ne sopivat on sukupuoli mikä hyvänsä. Toki vaatteissa se ei ole niin helppoa. Mutta mitä väliä esim sillä on, että pojalla on punainen body tai tytöllä sininen.
En aio vaatteita kuitenkaan älyttömästi ostaa ennen lapsen syntymää, jotenkin se, että olen raskaana ja saan lapsen tuntuu epätodelliselta.

Muut odottavat loman alussa minne kouluun pääsevät, minä en. Aloita 30.6 "äitiysloman". Tietty se tuntuu rankalta, mutta muut eivätkään odota lasta... Ennen kuin tiesin olevani raskaana olivat reilusti yli ysin keskiarvon todistus mielessäni ja tavoitteena. Numeroni on laskenut stressin ja kaikkien huolien vuoksi. Uskon kuitenkin, että saan hieman alle yhdeksän keskiarvon päättötodistukseen.
Onhan sekin ihan hyvä...
Se, että muut menevät syksyllä kouluun tuntuu oudolta. Minäkin haluaisin sitä. En kuitenkaan koe ainakaan vielä siitä kovaa katkeruutta. Kyllähän kerkeän vielä myöhemmin. Hain yhteishaussa ainoastaan lukiojhin.
Silloin haettaessa mietin, että kävisin lukion läpi neljässä vuodessa, jotta jäisi enemmän aikaa suunnistukseen ja sitä varten treenaamiseen. Nyt mietin mahdanko ikinä edes päästä mukaan suunnistus kilpailuihin...

En kadu sitä, että aion pitää lapsen. Kadun sitä, että harrastin seksiä humalassa ystäväni kanssa näin nuorena. Ei se ensimmäinen kertani ollut, mutta olisin silti voinnut aloittaa seksi elämän myöhemmin. En ole varsinaisesti ikinä kunnolla seurustellut, yhden illan juttuja on ollut jonkin verran. Eivät ne jälkikäteen mitään anna, lähinnä hävettävät. Sitten ainakin, kun toiset kehuivat, että saivat tolta... Henkilökohtaisesti en siis suosittele seksiä edes 15 vuotiaille nuorille. Viimeksi sitä, että tarkoituksella tullaan raskaaksi. Se ei ole helppoa.

Missä liikutkin ihmiset tuijottaa ja vilkuilee pyöristynyttä vatsaa. Sitä, että käy ostamassa vauvan tarvikkeita. Ulkopuoliset puhuu rumasti, kuiskii.

En ole enää koskenut alkoholiin. Voin myöntää, että vappuna olin katsomassa vierestä, kun kaverit joi. Poliisit tuli ennen puolta yötä keskeyttämään ne juhlat. Puhalutti ne mutkin ja sano, että mun kannattaisi vatsani kanssa mennä kotiin, jotta mitään ikävää ei pääsisi tapahtumaan. Kyllä mun mieli tekis alkoholia, mutta en aio sitä ottaa. Tupakkaakaan eo oo polttanu enää. Se on pahaa. Oon kuitenkin lapsesta asti tykännyt sen savun hajusta, nyt kuitenkin yritän vältellä sitä.

Koulun kanssa me mennään retkelle huvipuistoon ysien kanssa. Mä meen mukaan, vaikka tiedän, että laitteista kaikkia ei suositella raskaana oleville. Sen takia sovittiin, et tuun mukaan, mutta maksan vaan bussin. Eli jos haluan johonkin laitteeseen ostan yksittäisen lipun. Lähinnä meen sinne hengaamaan.

Mulla on edelleen tunteet valloillaan. Lähinnä sinne herkälle puolelle. Mielitekoja ei ole ollut. Toisinaan joitakin yksittäisiä, kuten tänään. Koulussa tuli hirvee himo ja menin ostamaan Fazerin suklaalevyn. Ennen en ois osannu kuvitella, että söisin yhden kokonaisen suklaa levyn päivän aikana, mutta nyt en jaksa välittää.

Se on varmaan mahtava tunne, kun saat lapsen ensimmäistä kertaa syliisi

Sun teksteistä mun mielestä paistaa harmi siitä, että saat lapsen...

Miten sä kulutat sun viikonloput ja muut vapaa päivät?

Sulla menee kaikki hyvin - luota siihen!!

Onnea sulle ♡

Viikonloput on niin mahtavia...
Silloin on ihan liikaa aikaa ajatella.
Mulle tuli nimittäin mieleen, että mitä jos mun päihdeongelma alkaa uudestaan lapsen synnyttyä.
En halua, että lastani sijoitetaan mihinkään, mutta en tiedä miten pystyn varmasti olemaan ilman päihteitä.
Toi asia rupesi masentamaan mua, tää päivä sattui kulumaan kotona tota miettiessä. Ei siinä mielentilassa huvittanut kouluun mennä. ..

Mut mun on pakko pystyy olemaan ilman niitä. Toivon mukaan syntymän jälkeen kukaan ei edes suostu tarjoamaan mulle mitään. En oo lapsen synnyttyä, ku vasta 16, eli veil aika pitkä aika täysi-ikäisyyteen.

Hävettää, että alku raskauden aikana vielä koskin alkoholiin ja tupakkaan. Hirveetä ajatella, jos ne on aiheuttanut joitain kehityshäiriöitä sille lapselle. ..

Mä luulin jo, että äiti hyväksyy mun raskauden hyvin, kun se on auttanut mua ja kaikkea.
Sit se sano pari päivää sitten, että ei halua mun jäävän asumaan sinne. Eli se aikoo toteuttaa uhkauksensa, jonka se paljasti silloin, kun kerroin raskaudestani.
Kyllä se voi kuulemma tavata lapsenlastaan, mutta haluaa elää kotona rauhassa.
Mun on pakko siis kysyy faijalta voinko muuttaa sen ja naisensa luokse.
En tiiä haluisko ne mua sinne, ei me olla hirveen läheisiä, vaikka käyn vähintään 2 kerta kuukaudessa faijalla.
Tilaa niil on, koska silloin ku ne osti sen kämpän ne luuli et vois saada lapsia, mutta ei se nainen voi.
Mä en tiedä mitä tekisin jos en sais muuttaa sinne.

Mun käy sääliksi sua..
Varmasti elämäsi alkaa hymyilemään ainakin lapsesi synnyttyä

Hyvä hyvä jaksaa jaksaa
Älä itke isolapsi elämä voi muuttua paremmaksi
No kyllä sää sinne vuoden 2015 kisoihin pääset
Ja meet nyt vaan kannustavan muita jos ne vaikka voittais

Mut jos se lapsi syntyy vasta marraskuussa, ni eihän siinä mitenkään älyttömästi kerkeä treenaamaan, vaikka isä pitäisi huolta lapsestaan.
Mut just jotkut juoksurattaat vois olla hyvät. Ja lapsen nukkuessa voi tehdä lihaskuntoa yms.

Ei oo varmaan helppoa

Onnea, älä välitä mitä muut susta sanoo.

Heips! Voisitko aloittaa esim. Jonkun blogin mihin aina välillä laittaisit kuulumisia, ja kaikkee niinkkuin tännekkin? :)

Oon aina haaveillut lapsesta. Mul on ollut monta vuotta kauhee vauvakuume, eikä se hellitä. Mitä voisin tehdä?

Lapset on ihania. Kyllä sä selviät, äityiteen oppii kyllä.

Älä pelkää

Luin jostain, että äidin ikä ei vaikuta siihen, miten hyvä äiti on lapselleen.

Yllätyin positiivisesti, kun huomasin, että suurin osa vastauksista on positiivisiä.

Hei.
Oon miettiny sitä blogii. En oo vielä varma mitä sen suhteen teen.
Raskaus asiana on todella kaunis. Mutta muuten, kun sukelletaan syvemmälle on asia raskasta myös.

Monet eri tunteet liikkuu päässä. Ilosta vihaan ja suruun. Mulla on koko raskauden ajan ollut tunteet kallella herkempään, itken aika paljon.
Koulussa se on hävettävää, nimittäin kuka alkaa itkemään rehtorin juhlapuheesta....

Ja kun mul on niitä itsetuhoisia ajatuksia ollu, koen paineita. Että en pilaa raskautta mun huonon itsetunnon yms takia. En todellakaan aio tappaa itteäni, vaikka joskus niin oon aatellukki. Nyt mul on enemmän henkilökohtaisia syitäkin minkä takia en voi niin tehdä. Mulla on huono olla pääni sisällä nykyisin silloin tällöin. Aina kun ajattelee selättäneensä ikävät asiat ne tulee takaisin. Ne ei jätä siis rauhaan. En oo puhunut kenenkään aikuisen kanssa, sillä mä en koe sitä kauhean mukavasti. Loppujen lopuks uskon kuitenkin, että musta ei ois mahdollista tappaa itteäni. Vaikka oon niin melkein tehny muutaman kerran, en oo pystynyt. Aina on kuitenkin ihmisiä, jotka välittää.

Mut kyl mä myös nautin raskaudesta. Ikinä ei tiedä onko tämä ainoa kerta tässä tilassa. Oon käyny vaan jonkun viis kertaa tän raskauden aikana mun mummolassa. VViimeksi viime viikolla. Ja kerroin että odotan lasta. Ne ei ollut huomannut mitään...IhIhmettelin kyllä sitä. Vaikka mulla nyt on vatsa kasvanut, silti huomattavasti. Oon aika hoikka normaalisti.

Viikonloppuna on kevätjuhla ja sit se kaikki on ohi. Siel on vanhempia ja koen hiukan häpeää näin etukäteen. Kuitenkin ne aattelee noin nuori ja asiat niin huonosti...

Kannattaako sun puhuu jonkun aikuisen kanssa?
Toi on aika iso painolasti kannettavaksi.
Se varmaan vaan lisää sun mahdollisuutta raskauden jälkeiseen masennukseen.

Tiedän yhden lukiolaisen, joka alkoi seurustelemaan vuotta nuoremman tytön kanssa jolla oli jo lapsi. Toi tyttö oli silloin seitsemäntoista.
Ja joo se liitto katkesi siihen, että ei ollut aikaa toisilleen niin paljon ja poika eil ollut valmis vahtimaan skidiä.
En halua pelotella tai mitään, mutta pojat kiertää sut varmaan kaukuaa. Ne luulee joutuvansa isän korvikkeeksi.
Ja toi on parin vuoden takainen juttu. Sil tytöl on ollu monii eri säätöjä, mutta ei kukaan halua jäädä pysyvästi.
Varaudu siis sinkkuelämään.

ahdistus vaan kasvaa jos siitä ei puhu kenenkäään luotettavan aikuisen kanssa

Tsemppiä

Kyl susta tulee varppina ihan mahtava äiti pikkuiselles
Onnee päättäjäis päivään

Onnea, kun kerta varmaan ysiltä pääsit

Hei kyllä sä tuut pärjäämään!!

Onnea.
Mä oon haavoillu, et saisn lapsen teininä.
Kuitenkaan se ei ole mahdollista, kun en edes omista poikaystävää tai harrasta noita yhden yön juttuja.

Mun peruskoulu loppu eilen päättötodistuksessa lukuaineiden keskiarvo on 9,4. Pari ainetta oli laskenut, mutta yllätyin saadessani noin hyvän todistuksen. Ihmettelin myös, että viimeisestä liikunnan kurssista olin saannut jopa ysin, vaikka raskauteni takia en kaikkia asioita edes halunnut/suostunut tekemään...

En edes ostanut päättäjäisiini sellaista maksimekkoa. Tin samanlaisen ratkaisun kuin melkein suurin osa tytöistä. Hankin siis sellaisen olkaimettoman mekon, joka laskeutuu vähän polvien yläpuolelle. Mut siis kyllä siitä huomasi hyvin raskauden, mutta silti se sopi ihan hyvin.

En hirveemmin huomannut vanhempien katseita. Jännitti ja nauratti niin paljon. Mut kyl mä ainakin huomasin, et yksi nainen supisi miehelleen jotain ja vilkuili samalla mua. Luokkaan tulleet vanhemmat käytäytyi tosi asiallisesti. Ne ei silleen ees tuijotellu. Kyllä yhen meidän luokan jätkän äiti kysy multa asiasta, mutta en okenut asiaa epämiellyttäväksi, sillä tunsin äidin.

Enää en tiedä mitä ajattelisin raskaudestani. Olen alkanut epäröimään monen asian suhteen... Haluanko edes pitää lasta enää? Oon koko aika vaihtanut mielipidettä tän asian suhteen, mut pitkään aattelin, et se ois täysin oikee ratkaisu pitää se... Enää en tiedä.... En voi enää tehdä aborttia ja mun lapsessa ei oo tutkimuksissa ollut mitään vikaa. Ainut vaihtoehto ois antaa adoptioon. Kuitenkin pidän lapseni ehkä ennemmin, kuin kadun parin vuoden päästä sitä, että annoin lapseni pois.

Oon myös miettinyt koulunkäyntiä. Suunnitelmissani oli alkuun mennä vasta vuonna 2016 lukioon, koska lapsi ois omasta mielestäni aika pieni vielä ensi syksynä. Varmana pidin myös sitä, että en todellakaan aio mennää lukioon syksyllä muutamaksi kuukaudeksi ennen lapsen syntymää. Nyt oon alkanu näitäkin asioita epäröimään. Mitä jos menisinkin lukioon jo vuonna 2015?

Suoraan sanottuna oon ruvennut ajattelemaan mitä mun elämälle käy. Heitänkö nuoruuteni täysin hukkaan... Lapsen synnyttyä mun elämä pyörisi pääsääntöisesti sen ympärillä... En oo ihan varma onko musta siihen, eli äidiksi...Jotenki kamalaa päättää noin isosta asiasta yksin ja näin nuorena.

Mä aion tän kesän aikana muuttaa myös mun isälle. Äiti oli ehdottomasti sitä mieltä, että ei halua mun jäävän sinne lapsen kanssa ja, että on isän vuoro pitää musta kerrankin huolta. En voi sanoa olevani pettynyt ratkaisuun, vaikka mieluumin asuisin äidin luona. Itse olen tähän jamaan joutunut, joten ei minulla ole oikeutta valittaa. Sit pitää vaan sopeutua olosuhteisiin.
Pelkään, että meillämenee isän kanssa asiat aika huonosti.Mä tykkään siitä, muttameidön suhde on tosi pinnallinen, vaikka nähäänkin joka kuukausi. En mä haluu faijan kaa puhuu mistään kauheen syvällisestä. Ja en oo opinu luottamaan siihen vielä kauheen hyvin, vaikkei se viinaa oo moneen vuoteen vetänytkään.

Ja siitä tullaan siihen, että ymmärän mun äitiä minkä takia sillä on mennyt luotto muhun mun alkoholin käytön takia... En sinälläään kadu enää sitä, että olen juonnut sitä. En mä kuitenkaan aikuisena haluu mikskään alkoholistiksi tulla! Mut kyllä mun tekee mieli jos mä varsinkinnään ikäisiäni tyyppei kaljotölkit yms käsissä.Se on typerää, mut kun siitä tulee tapaa, ni ei oo helppo olla ilman. Raskauden alussa join vielä vähän ja sen jälkeen oon pysynyt oikeestaan ilman, yhtä hörppyä lukkuun ottamatta. Ja sen otin eilen, mutta tajusin et en voi ottaa yhtään enempää.

Se mun ystävä, jonka lasta mä nyt kannan on edelleen kuvioissa onneksi mukana. Mut ei olla enää hirveän paljoa henngattu verrattuna entiseen. Kyllä me ollaan puhuttu asioista ja silleen, mutta meidän ystävyydestä on tullutilotonta. Ei enää hymyillä ja naureta toistemme jutuille samalla tavalla kuin ennen. Se poika ei oo vieläkään kertonut frendeilleen, et siitä tulee isä. Sitä varmaan hävettää aika paljon.. Mut kyl muakin alkuun, enää ei niin paljoa.. Omia on kuitenkin hänen ratkaisunsa, ne eivät kuulu minulle.
Silti hän edelleen on luvannut, että hänestä tulee hyvä isä lapselleen. Se on lueskellu netistä kaikkea, jopa teiniäitien blogeja.. Mua aina rupee itkettämään tää, koska mä oon pilannut sen elämän. Sen pitää ruveta kantamaan huolta kaiken maailman asioista jne..

Huommena aloitan kesätyöt ja sen jälkeen mulla koittaa pitkän pitkäloma toivon mukaan ennen skidin syntymää. Mä niin toivoisin, etse syntyis siin marraskuun alussa ennemmin kuin lokakuun lopuilla.. Oiis enemmän aikaa sulatella asioita. Lähen ulkomaillekin kolmeks ja puoleks viikoks juhannus aattona.

Kannattiko harrastaa seksiä kännissä?

Miten kehtaat näyttää naamaasi?

Miten sä voit olla noin vitun tyhmä

Lapsen saaminen on upea asia

Jäät varmaan ihan yksin lapsen synnyttyä

Minusta tämä on positiivinen asia (: tsemppiä

joo älä välitä muiden ihmisten mielipiteistä, ja nyt sulla on mahdollisuus tutustua sun isään paremmin ja luottamaan siihen :)

Suloista ♡

Koeta pärjäillä

ostan kangasta

Voisitko aloittaa sen blogin vai oletko kenties aloittanut jo?:) Musta ois kiva lukee enemmänki näit juttui. Tätä on muistaakseni aijemminki kyselty mut se ois kiva :) oon nyt vrm 3-4vk sitte käyny lukee näitä viimeks mut eipä mitää :) Ilmoitathan jos sen blogin aloitat ja linkkaa se tänne Suomi24. Itse en aijo kyllä sitten myöhemmällä iällä alkaa teiniäidiks mut kyllä äiti haluun sitte joskus olla. Rakastan mun siskon lapsii ja niitten kans on kiva leikkiä ku ovat nii pieniä :3