Toinen vanhemmistamme kuoli 80-luvulla. Perintö jäi meille lapsille. Vanhemmat olivat omistaneet puoliksi asunnon josta silloin oli vielä velkaa.
Perunkirjoituksessa sovittiin että asunto jää kaikkien yhteiseen käyttöön ja että kaikki muu yhteinen omaisuus jää leskelle (= siis toinen vanhemmistamme). Kyseessä siis ilmeisesti "jakamaton kuolinpesä".
Leski on asunut koko ajan asunnossa ja maksanut vastikkeen ja rahoitusosuudet.
Lapsista yksi oli alaikäinen, mutta hänellä ei ollut mitään uskottua miestä tai muuta puolueetonta asianhoitajaa. Itse olin juuri tullut täysi-ikäiseksi mutta en kyllä tajunnut yhtään mitään laista tai osapuolten oikeuksista.
Yli 30 vuoteen siis me lapset emme ole saaneet mitään itsellemme toisen vanhempamme perinnöstä. Meillä on perheet elätettävänä, on työttömyyttä jne. mutta leski-vanhempamme ei halua kuullakaan mistään sellaisesta että varoja siirrettäisiin meille jotka niitä oikeasti tarvitsisimme.
En todellakaan halua alkaa riidellä vanhan ihmisen kanssa (jonka enemmän tai väh. omaishoitaja myös olen) mutta hänen pihi asenteensa suututtaa ja ihan periaatteesta haluaisin selvittää tämän asian juridisen puolen.
- tehtiinkö perunkirjoitus oikein, otettiinko siinä huomioon lasten etu, myös alaikäisen lapsen, olisiko hänellä pitänyt olla edustaja?
- oliko oikein että kaikki vanhempien yhteinen omaisuus (mökkitontti ja osa rakennustarpeista sekä auto, myös mahd. velat näistä) jäi leskelle?
- henkivakuutussumma oli noin 30000 mk, se siirtyi leskelle, edunsaajana oli ilmeisesti kuitenkin "omaiset" - olisiko lasten kuulunut saada nimiinsä joku summa tästä, ei-elätettävien ainakin?
Olisin kiitollinen jos voisin saada käsityksen siitä, onko tilanne tavallinen ja lain mukainen kaikin puolin. En tosiaan kysy sitä alkaakseni riidellä vanhan vanhempani kanssa!
Perintöasiaan selvyyttä
55
617
Vastaukset
- Lintari
Siis kuka tuon omaisuuden nyt omistaa, ymmärsin niin että perikunta omistaa kaiken mutta lesken vain annetaan käyttää omaisuutta?
>- tehtiinkö perunkirjoitus oikein, otettiinko siinä huomioon lasten etu, myös >alaikäisen lapsen, olisiko hänellä pitänyt olla edustaja?
Olisi pitänyt olla. Mutta itse perunkirjoituksessa ei vielä jaeta mitään vaan vain luetteloidaan omaisuus.
>- oliko oikein että kaikki vanhempien yhteinen omaisuus (mökkitontti ja osa >rakennustarpeista sekä auto, myös mahd. velat näistä) jäi leskelle?
Se on mielipide kysymys oliko se oikein vai ei.
Joka tapauksessa kuka tahansa teistä perillisistä voi milloin tahansa vaatia pesän jakamista. Jos muut eivät siihen suosiolla suostu, viime kädessä oikeuden määräämä pesänjakaja hoitaa homman.- soilikki1
Eiköhän olis viisainta että ootat siihen asti että toinenkin vanhemmista kuolee.Tuskin siihen kovin kauan menee,rupeet sitten perintöjä jakeleen.Sillä vakuutus rahalla on varmaan makseltu niitä velkoja pois,tai ne kuolleen vanhempasi hautaaminen.Ei sekään ilmasta oo ollut.Toden näköisesti eloon jäänyt omistaa puolet omaisuudesta mikä jäi toisen kuoleman jälkeen.Käypäs kysäsemässä joltain asianajajalta.Mutta jos haluat pysyä väleissä vanhempasi kanssa,jaksat varmaan ootella.
- marketta5
soilikki1 kirjoitti:
Eiköhän olis viisainta että ootat siihen asti että toinenkin vanhemmista kuolee.Tuskin siihen kovin kauan menee,rupeet sitten perintöjä jakeleen.Sillä vakuutus rahalla on varmaan makseltu niitä velkoja pois,tai ne kuolleen vanhempasi hautaaminen.Ei sekään ilmasta oo ollut.Toden näköisesti eloon jäänyt omistaa puolet omaisuudesta mikä jäi toisen kuoleman jälkeen.Käypäs kysäsemässä joltain asianajajalta.Mutta jos haluat pysyä väleissä vanhempasi kanssa,jaksat varmaan ootella.
Hei,
perikunta siis omistaa mutta oikeasti siis vain leski on hyötynyt tilanteesta.
Kuten sanoin, ei ole mitään aikomusta alkaa riitelemään mistään, haluaisin vain tietää mikä on oikea asianlaita.
Ottaa vaan päähän tuo asenne. Monessa perheessä tilanne on se että mummot ja papat haluavat tarjota kaikkea mahdollista lapsenlapsilleen (jos eivät omille lapsilleen) ja meillä vanhin sukupolvi vain vetää tiukasti kotiinpäin ja muistaa mainita jokaisen pikku lahjan vuosikymmenien ajalta, loukkaantuu vain jos vihjaa että kyllä hän on ollut se saajapuoli.
Sananmukaisesti vuosikymmeniä tilanne on ollut se että lähinnä minä olen käynyt hoitamassa vanhusta (joka ei aluksi ollut kovinkaan vanhus), Kun tulen lapsuudenkotiin, laitan meille ruuat, käyn kaupassa, petaan tietty itse petit perheelleni, ja kuuntelen kuulumiset ilman että minulta niitä edes kyseltäisiin.
Silti ko. hlö on rakas ja haluaisin pitää hänet mahdollisimman pitkään luonani. Surettaa vain että lapseni elää lapsuuttaan nyt, ja kun olen työtön yh niin kaikki on niin niukkaa. Samalla isovanhempi perustelee kymppitonnien makuutusta tilillään sillä että pitää voida saada kunnon hautajaiset (eikä tietty korvaa lotkauta kun sanon että ei se ole hänen murheensa ja että kyllähän sellaiset rahat aina löytyvät). - Ttppii
marketta5 kirjoitti:
Hei,
perikunta siis omistaa mutta oikeasti siis vain leski on hyötynyt tilanteesta.
Kuten sanoin, ei ole mitään aikomusta alkaa riitelemään mistään, haluaisin vain tietää mikä on oikea asianlaita.
Ottaa vaan päähän tuo asenne. Monessa perheessä tilanne on se että mummot ja papat haluavat tarjota kaikkea mahdollista lapsenlapsilleen (jos eivät omille lapsilleen) ja meillä vanhin sukupolvi vain vetää tiukasti kotiinpäin ja muistaa mainita jokaisen pikku lahjan vuosikymmenien ajalta, loukkaantuu vain jos vihjaa että kyllä hän on ollut se saajapuoli.
Sananmukaisesti vuosikymmeniä tilanne on ollut se että lähinnä minä olen käynyt hoitamassa vanhusta (joka ei aluksi ollut kovinkaan vanhus), Kun tulen lapsuudenkotiin, laitan meille ruuat, käyn kaupassa, petaan tietty itse petit perheelleni, ja kuuntelen kuulumiset ilman että minulta niitä edes kyseltäisiin.
Silti ko. hlö on rakas ja haluaisin pitää hänet mahdollisimman pitkään luonani. Surettaa vain että lapseni elää lapsuuttaan nyt, ja kun olen työtön yh niin kaikki on niin niukkaa. Samalla isovanhempi perustelee kymppitonnien makuutusta tilillään sillä että pitää voida saada kunnon hautajaiset (eikä tietty korvaa lotkauta kun sanon että ei se ole hänen murheensa ja että kyllähän sellaiset rahat aina löytyvät).Leskellä on joka tapauksessa oikeus asua asunnossa. Ja tuossahan on ollut niitä velkojakin. Perunkirjoituksesta käy yksityiskohdat ilmi, ei ehkä velat huomioden ole ollut mitään jaettavaa sen asunnon lisäksi.
- entäpä jos
Ttppii kirjoitti:
Leskellä on joka tapauksessa oikeus asua asunnossa. Ja tuossahan on ollut niitä velkojakin. Perunkirjoituksesta käy yksityiskohdat ilmi, ei ehkä velat huomioden ole ollut mitään jaettavaa sen asunnon lisäksi.
Ja olisiko niin, että leski on 30 vuoden aikana ehtinyt kerätä isohkoja omia säästöjä, kun kerran on pihi, kuten mainitsit. Vai onko tosiaan kyse muinaisista kuolinpesän tilivaroista ja niiden tuotoista? Mutta kuten yllä on jo todettu, kaiva perukirja esiin ja katso, mikä tilanne tuolloin oli.
- 19+17
Älä ole ahne. Koita elää omillasi.
- Kenen omat
Mutta jos leski pitää laittomasti, ilman kuolinpesän osakkaitten lupaa toisten varoja/omaisuutta hallussaan, ei sekään ole oikein.
- juuri näin..
Kenen omat kirjoitti:
Mutta jos leski pitää laittomasti, ilman kuolinpesän osakkaitten lupaa toisten varoja/omaisuutta hallussaan, ei sekään ole oikein.
On se kumma kun vilunkipelillä leski sa varastaa perillisiltä mutta kun perillinen pitää kiinni omista oikeuksistaan niin sitä moititaan.
Lain mukaan mennään, selitykset että ethän sinä ole tehnyt perinnön teen mitään voi unohtaa.
Leskellä ei ole mitään oikeutta pitää laittomasti varoja. - entäpä jos
juuri näin.. kirjoitti:
On se kumma kun vilunkipelillä leski sa varastaa perillisiltä mutta kun perillinen pitää kiinni omista oikeuksistaan niin sitä moititaan.
Lain mukaan mennään, selitykset että ethän sinä ole tehnyt perinnön teen mitään voi unohtaa.
Leskellä ei ole mitään oikeutta pitää laittomasti varoja.***Leskellä ei ole mitään oikeutta pitää laittomasti varoja.***
Ei tietenkään "laittomasti", mutta eihän tässä ap:n tapauksessa mistään laittomuudesta ole kysymys vaan puolison kuoleman jälkeen lesken hallintaan jätetystä jakamattomasta kuolinpesästä, siis käytännössä hyvin tavallisesta tapauksesta. Ja - kuten ylläkin on todettu - kuka tahansa osakkaista saa milloin tahansa osituksen ja jaon vireille ja hoidettua. "Lain mukaan mennään".
- Oikeud,mukaisuus.
Mutta tilanne tehdään tulenaraksi, kun lapset ovat nuoria toisen vanhemman kuollessa. Suru sumentaa järjen eikä nuori lapsi osaa pitää ns. taloud. puoliaan.
Leski jotakuinkin automaattisesti vaan perii kaiken - auton, talon, kesämökin ja vakuutusrahat sun muut.. eikä sitä kyseenalaisteta. Meillä leski ilmoitti, että vaikka heillä ei ollutkaan keskinäistä testamenttia, olisi puoliso halunnut kaiken päätyvän hänelle. Että näin.
Vuosikaudet uskoin hyvyyyteen, että olkoon näin. Kun itse löysin itseni umpikujasta, jossa raha totta totisesti olisi ollut tarpeen, alkoi lesken itsekkyys ällöttää. Tunsin,että nuoruuttani ja ns. uskollisuuttani oltiin käytetty vain hävyttömästi hyväksi.
Kesämökki, perheen kaunis talo, monet autot sun muut vimpaiet ovat menneet vain lesken hyödyksi (joista joskus maksanut ns. pieniä ''auttamissummia'') mutta ei kokonaista perintöosuuttani, jolla rakentaa rikkimennyttä elämääni rakkaan vanhemman poismentyä. Leskelle poismennyt ei ole lihaa ja verta, lapselle se on kaikki. Ehkä suhde rahaan tulee juurikin ilmi kuolemantapauksissa. Lapsia sumutetaan. On niin kiva yhtäkkiä hallita kaikkea omaisuutta ja alkaa elää leveämpää elämää. Matkustella ja nautiskella.
Perheen muiden lasten kanssa aihe myös tulenarka. Arka siksi, että leski on estänyt kaiken normaalin kommunikoinnin, peläten itse häviävänsä mukavuutensa. Välimme ovat täysin tulehtuneet. Toisen vanhemman eläessä välimme oli rakastavat.- marketta5
Hei "Oikeud,mukaisuus"
Oli lämmittävää sikäli lukea viestisi että juuri täsmälleen näin on tilanne meilläkin (paitsi että en syytä leskeä meidän sisarusten huonoista väleistä, siinä on muut syyt). Ei sitä 19-vuotiaana surun murtamana tullut ajatelleeksi että nyt pitääkin alkaa pitää puoliaan taloudellisesti toista jäljelläolevaa, henkisesti etäisempää vanhempaa "vastaan".
Muistan että ennen kuin olin yksinhuoltaja niin tuo leski-vanhempani oikein kiitteli meitä lapsiaan että "olette olleet tosi reiluja kun ette ole halunneet mitään pesänjakoa" ja sanoin itse että ei tietenkään, haluan tietty että sinulla on hyvät eläkeläispäivät.
Nyt kun taloustilanne on kääntynyt kohdallani huonoon suuntaan ja leski on jo paljon iäkkäämpi, on meillä kummallakin äänet aivan toiset. Vanhan ihmisen kanssa näistä puhuminen turhauttaa itseä ja tulee olo että tekee toiselle pahaa kun edes alkaa esittää mitään poikkipuolista.
Kyllä surettaa sekin että heitellään kommentteja "odota että se heittää veivinsä äläkä ahnehdi ennen aikojasi". Ihan niin kuin se että isovanhempi nyt vähän tukisi joskus työttömän yh-äiskän lapsen harrastuksia niistä itse varailemistaan hautajaisrahoista olisi väärin ja röyhkeyden huippu.
Mutta siis kiva kuitenkin että tuli kirjoitettua tälle palstalle, kun löytyi fiksujakin palautteen antajia. Kiitos teille, eritoten edelliselle "oikeud..." ! :)) - ONHAN SE
marketta5 kirjoitti:
Hei "Oikeud,mukaisuus"
Oli lämmittävää sikäli lukea viestisi että juuri täsmälleen näin on tilanne meilläkin (paitsi että en syytä leskeä meidän sisarusten huonoista väleistä, siinä on muut syyt). Ei sitä 19-vuotiaana surun murtamana tullut ajatelleeksi että nyt pitääkin alkaa pitää puoliaan taloudellisesti toista jäljelläolevaa, henkisesti etäisempää vanhempaa "vastaan".
Muistan että ennen kuin olin yksinhuoltaja niin tuo leski-vanhempani oikein kiitteli meitä lapsiaan että "olette olleet tosi reiluja kun ette ole halunneet mitään pesänjakoa" ja sanoin itse että ei tietenkään, haluan tietty että sinulla on hyvät eläkeläispäivät.
Nyt kun taloustilanne on kääntynyt kohdallani huonoon suuntaan ja leski on jo paljon iäkkäämpi, on meillä kummallakin äänet aivan toiset. Vanhan ihmisen kanssa näistä puhuminen turhauttaa itseä ja tulee olo että tekee toiselle pahaa kun edes alkaa esittää mitään poikkipuolista.
Kyllä surettaa sekin että heitellään kommentteja "odota että se heittää veivinsä äläkä ahnehdi ennen aikojasi". Ihan niin kuin se että isovanhempi nyt vähän tukisi joskus työttömän yh-äiskän lapsen harrastuksia niistä itse varailemistaan hautajaisrahoista olisi väärin ja röyhkeyden huippu.
Mutta siis kiva kuitenkin että tuli kirjoitettua tälle palstalle, kun löytyi fiksujakin palautteen antajia. Kiitos teille, eritoten edelliselle "oikeud..." ! :))Kiva kun saa edes omiin kommentteihin myönteistä palautetta itseltään.
- lapsi ja leski
"rakentaa rikkimennyttä elämääni rakkaan vanhemman poismentyä. Leskelle poismennyt ei ole lihaa ja verta, lapselle se on kaikki."
Etpä taida paljoa elämästä tietää. Leskelle puolison menetys on yleensä kovempi isku kuin vanhemman menetys lapselle. Tämän ymmärrät sitten, kun jäät itse leskeksi.
Sitä paitsi millään perinnöillä ei voi hyvittää tämän kaltaisia menetyksiä.
- Ei pahalla, mutta
Onko tullut mieleesi että, vanhempasi elätti lapsensa ilman puolison tuomaa turvaa, oikeastaan yksinhuoltajana? Velat on täytynyt hoitaa, puoliso haudata jne.
Minäkin jäin leskeksi aika nuorena pienten lasten äitinä ja kauhulla odotan koska ovat osaansa vailla, ei tosin ole muuta kuin tämä koti mutta.....Olen kuitenkin sitä mieltä että, aikuisten ihmisten pitää pystyä elämään ja elättämään itsensä ja perheensä ihan itse. Ps. tämä ei ole lesken taholta ahneutta jos joku luulee. Ja kyllähän arkkurahat pitää tilillä olla.- marketta5
Muutaman vuoden elätti toki, mutta itse asiassa minä hoisin heidän talouttaan, tulin aina viikonloppuisin opiskelemasta huolehtimaan miesväestä. Nuoruuteni vahvimpia muistikuvia ovat kun vietin lauantai-iltapäivät ja illat pyykkivuorten kanssa talon pesutuvassa.
Ja siis kuten sanoin, en aio olla "osuuttani hakemassa" missään vaiheessa vaan todellakin haluan saada käsityksen siitä menivätkö meillä nuo asiat kuten pitää.
Tuo säännös että leski saa jäädä yhteiseen asuntoon on minusta aivan reilu, mutta jälkeenpäin kuulin että sellainen ei ollut vielä voimassa perinnön saamisen aikaan vaan tuli vasta myöhemmin. Kun sain tietää siitä kävi ilmi, että itse asiassa tämä leski-vanhempani tiesi asiasta ja vaikutti että hän oli tarkoituksella visusti vaiennut asiasta.
Koko perheemme tilannetta en jaksa tässä kuvata, mutta myöhemmin olen kuullut sellaistakin että täysi-ikäisiä lapsiakin pitäisi tukea opintojen aikana. Mistään sellaisesta ei ole meillä todellakaan ollut puhettakaan. Veli tapasi käydä ostamassa kaupasta ruokansa viikoksi vanhemman tilille, minä visusti vältin sellaisen tekemistä kun hoisin kaikkien yhteiset ruokaostokset (ja muuten, _joka ainoa kerta_ _yli 30 vuoden aikana_ minä olen valmistanut ruuat, joten kaikenlainen hemmottelu loppui seinään myös kun vanhempani kuoli).
Laskin piruuttani kun oikein suutahdin viimeksi, että matkakulut noista taloudenhoitokeikoista lapsuudenkotiin ovat tulleet maksamaan n. 300 x n. 40 e.
Tällaisessa tilanteessa tietysti menevät sekä monenlaiset tunneasiat ja raha-asiat ja kaikki mahdolliset asiat sekaisin aikamoiseksi vyyhdeksi. Pohjimmiltani ehkä kaipaisin, että saisin jonkinlaisen kädenojennuksen, selityksen siihen miksi olen tullut niin ylenkatsotuksi muihin nähden ko. leskivanhemman taholta, miksei hän voinut koskaan sanoa mitään mukavaa ja kannustavaa, miksei ollut millään tasolla kiinnostunut (kuvaavaa on, että kun puhumme nykyään sairaalaäynneistä ja leikkauksista joissa olemme olleet, saan kertoa hänelle kuin ventovieraalle mitä kaikkea minulle tehtiin kun olin lapsi, vaikka tuo vanhempani oli periaatteessa aivan yhtä lailla läsnä kotona kuin toinenkin; eikä vanhempani huomaa tilanteessa mitään merkillistä. En voisi kuvitellakaan että olisin itse niin syrjässä oman lapseni asioista, ne ovat todellakin ne kaikkein tärkeimmät.) - Ihan totta...
marketta5 kirjoitti:
Muutaman vuoden elätti toki, mutta itse asiassa minä hoisin heidän talouttaan, tulin aina viikonloppuisin opiskelemasta huolehtimaan miesväestä. Nuoruuteni vahvimpia muistikuvia ovat kun vietin lauantai-iltapäivät ja illat pyykkivuorten kanssa talon pesutuvassa.
Ja siis kuten sanoin, en aio olla "osuuttani hakemassa" missään vaiheessa vaan todellakin haluan saada käsityksen siitä menivätkö meillä nuo asiat kuten pitää.
Tuo säännös että leski saa jäädä yhteiseen asuntoon on minusta aivan reilu, mutta jälkeenpäin kuulin että sellainen ei ollut vielä voimassa perinnön saamisen aikaan vaan tuli vasta myöhemmin. Kun sain tietää siitä kävi ilmi, että itse asiassa tämä leski-vanhempani tiesi asiasta ja vaikutti että hän oli tarkoituksella visusti vaiennut asiasta.
Koko perheemme tilannetta en jaksa tässä kuvata, mutta myöhemmin olen kuullut sellaistakin että täysi-ikäisiä lapsiakin pitäisi tukea opintojen aikana. Mistään sellaisesta ei ole meillä todellakaan ollut puhettakaan. Veli tapasi käydä ostamassa kaupasta ruokansa viikoksi vanhemman tilille, minä visusti vältin sellaisen tekemistä kun hoisin kaikkien yhteiset ruokaostokset (ja muuten, _joka ainoa kerta_ _yli 30 vuoden aikana_ minä olen valmistanut ruuat, joten kaikenlainen hemmottelu loppui seinään myös kun vanhempani kuoli).
Laskin piruuttani kun oikein suutahdin viimeksi, että matkakulut noista taloudenhoitokeikoista lapsuudenkotiin ovat tulleet maksamaan n. 300 x n. 40 e.
Tällaisessa tilanteessa tietysti menevät sekä monenlaiset tunneasiat ja raha-asiat ja kaikki mahdolliset asiat sekaisin aikamoiseksi vyyhdeksi. Pohjimmiltani ehkä kaipaisin, että saisin jonkinlaisen kädenojennuksen, selityksen siihen miksi olen tullut niin ylenkatsotuksi muihin nähden ko. leskivanhemman taholta, miksei hän voinut koskaan sanoa mitään mukavaa ja kannustavaa, miksei ollut millään tasolla kiinnostunut (kuvaavaa on, että kun puhumme nykyään sairaalaäynneistä ja leikkauksista joissa olemme olleet, saan kertoa hänelle kuin ventovieraalle mitä kaikkea minulle tehtiin kun olin lapsi, vaikka tuo vanhempani oli periaatteessa aivan yhtä lailla läsnä kotona kuin toinenkin; eikä vanhempani huomaa tilanteessa mitään merkillistä. En voisi kuvitellakaan että olisin itse niin syrjässä oman lapseni asioista, ne ovat todellakin ne kaikkein tärkeimmät.)Voi voi maahan kaatunutta maitoa on turha itkeä. Pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä! Oikeasti aikuinen nainen...taidat haluta vain huomiota. Tutki ihan aluksi se perukirja, sieltä näet kaikki edesmenneen varat velat. Kyllä tuo lesken oikeus on ollut voimassa jo tuolloin, elä ole katkera.
- nix nax
marketta5 kirjoitti:
Muutaman vuoden elätti toki, mutta itse asiassa minä hoisin heidän talouttaan, tulin aina viikonloppuisin opiskelemasta huolehtimaan miesväestä. Nuoruuteni vahvimpia muistikuvia ovat kun vietin lauantai-iltapäivät ja illat pyykkivuorten kanssa talon pesutuvassa.
Ja siis kuten sanoin, en aio olla "osuuttani hakemassa" missään vaiheessa vaan todellakin haluan saada käsityksen siitä menivätkö meillä nuo asiat kuten pitää.
Tuo säännös että leski saa jäädä yhteiseen asuntoon on minusta aivan reilu, mutta jälkeenpäin kuulin että sellainen ei ollut vielä voimassa perinnön saamisen aikaan vaan tuli vasta myöhemmin. Kun sain tietää siitä kävi ilmi, että itse asiassa tämä leski-vanhempani tiesi asiasta ja vaikutti että hän oli tarkoituksella visusti vaiennut asiasta.
Koko perheemme tilannetta en jaksa tässä kuvata, mutta myöhemmin olen kuullut sellaistakin että täysi-ikäisiä lapsiakin pitäisi tukea opintojen aikana. Mistään sellaisesta ei ole meillä todellakaan ollut puhettakaan. Veli tapasi käydä ostamassa kaupasta ruokansa viikoksi vanhemman tilille, minä visusti vältin sellaisen tekemistä kun hoisin kaikkien yhteiset ruokaostokset (ja muuten, _joka ainoa kerta_ _yli 30 vuoden aikana_ minä olen valmistanut ruuat, joten kaikenlainen hemmottelu loppui seinään myös kun vanhempani kuoli).
Laskin piruuttani kun oikein suutahdin viimeksi, että matkakulut noista taloudenhoitokeikoista lapsuudenkotiin ovat tulleet maksamaan n. 300 x n. 40 e.
Tällaisessa tilanteessa tietysti menevät sekä monenlaiset tunneasiat ja raha-asiat ja kaikki mahdolliset asiat sekaisin aikamoiseksi vyyhdeksi. Pohjimmiltani ehkä kaipaisin, että saisin jonkinlaisen kädenojennuksen, selityksen siihen miksi olen tullut niin ylenkatsotuksi muihin nähden ko. leskivanhemman taholta, miksei hän voinut koskaan sanoa mitään mukavaa ja kannustavaa, miksei ollut millään tasolla kiinnostunut (kuvaavaa on, että kun puhumme nykyään sairaalaäynneistä ja leikkauksista joissa olemme olleet, saan kertoa hänelle kuin ventovieraalle mitä kaikkea minulle tehtiin kun olin lapsi, vaikka tuo vanhempani oli periaatteessa aivan yhtä lailla läsnä kotona kuin toinenkin; eikä vanhempani huomaa tilanteessa mitään merkillistä. En voisi kuvitellakaan että olisin itse niin syrjässä oman lapseni asioista, ne ovat todellakin ne kaikkein tärkeimmät.)>>Tuo säännös että leski saa jäädä yhteiseen asuntoon on minusta aivan reilu, mutta jälkeenpäin kuulin että sellainen ei ollut vielä voimassa perinnön saamisen aikaan vaan tuli vasta myöhemmin.
- Oikpilkkumukaisuus
Marketta5, kiitos kommentistasi. Lienemme samaa ikäluokkaa ja olemme menettäneet rakkaan vanhempamme suunnilleen samanikäisinä.
Kuulostaa perin tutulta. Ei minunkaan eloonjäänyt vanhempani ole ollut kiinnostunut elämästäni ja kuulumistani tuon taivaallista. Koskaan soittaessani en ole kuullut kysymystä, miten voit - mitä kuuluu. Kun puhelut meni aina niin, että hän jo kiirehti pois puhelimesta, lainkaan ollen kiinnostunut elämästäni, lopetin kokonaan yhteydenpitoyritykset. Vieraillessani sain toden totta kokea olevani vieras.
Kävi ilmi, että leski on vaiennut monesta muustakin asiasta, jotka minulle kuuluisi tietää (mutta en niihin mene tässä) ja koin, että olen tullut täysin petetyksi.
Tuntuu valtavan ikävältä, kun saa kokea oman vanhemman taholta, että kaikkea talouteen liittyvää yritetään peitellä juurikin omaksi hyväkseen. Sitten syyllistetään kuitenkin, että onhan kuitenkin autettu jne. Kuitenkin samalla tulee tunne, että oma pesämuna on varastettu. Samalla kun on ''autettu'', on viety se oikea pesämuna, jolla elämää rakentaa kokonaisvaltaisemmin eteenpäin.
Tiedetään, aina tulee kommentteja, että lasten kuuluu ansaita itse kaikki. Se on helppo sanoa, jos ei ole itse kokenut varhaista traumaattista vanhempansa menetystä. Juurikin sitä läheisempää. Koin ainakin itse jääneeni täysin yksin. Ja olen sitä yhä.
On traagista menettää kunnioituksensa omaa vanhempaansa kohtaan, kun näkee läpi juonittelua ja suoranaista valehtelua. Se haavoittaa omanarvontuntoa ja sitä tunnetta sukupolvien ketjussa, jossa omia lapsia tuetaan kaikin mahdollisin tavoin eteenpäin.
Monet lesket sanovat muuten: ei täältä mitään mukaansa saa. Yrittäen syyllistää lapsiaan. Mutta jos mitään ei mukaan saa, onko nimenomaan pakko yrittää kuluttaa kaikki vain itse, jotta seuraava sukupolvi ei saisi sitä kipeästi tarvitsemaansa apua silloin, kun sitä eniten tarvitsevat.
Minä en ainakaan voi pettymystäni peittää. Kyllä ilkkujia löytyy juurikin näissä asioissa tälläkin palstalla. Suomalainen ihminen kun jotenkin saa voimaansa toisten ihmisten kärsimyksestä. Kiusaajakansa, näin on moni todennut. Ja pois maasta lähtenyt. En ihmettele, kun itsekkyys tuntuu olevan kaikkein päällimmäisenä, jopa leski - lapset (tai joku lapsista) suhteissa. Näissä leski - lapsi -voivotteluissa on aina sama pohjavire: lesken pitäisi jakaa hallussaan olevaa puolisovainajan - kenties omaakin - omaisuutta lapsille enemmän kuin leski "ahneuksissaan" haluaa jakaa. Ei riitä, että vanhemmat ovat aikanaan lapsensa kasvattaneet, nyt pitäisi leskien näitä aikuisia lapsiaan ja heidän lapsiaan auttaa enemmän kuin on autettu.
Mutta jos lasten velvollisuudesta vastavuoroisesti huolehtia taloudellisesti omista iäkkäistä vanhemmistaan otetaan puhe - kuten äskettäin professori Urpo Kangas ehdotti - niin voi voi! Ei tule kuuloonkaan, yhteiskunta huolehtikoon!!!- MikkoK.
Mistä johtuu muuten, että aina tulee paikalle näitä puukolla iskijoitä, jotka pitää lasten oikeutta aitoon perintöön epäoikeudenmukaisina?
Ovat itse melko varakkaita todennäköisesti tai hyvin on oma talous turvattuna.
Kovin kaksinaamaista kuitenkin.- Niimpä niin
Oikeudesta aitoon perintöön en tiedä mutta, kyllä ne peni eiku perijätkin osaavat puukottaa. Kenties nämä vanhemmat ovat aikoinaan vähävaraisina vieneet perheitään eteenpäin tyyliin kädestä suuhun, niin varmaan herättää kateutta jos jossain elämänvaiheessa vanhemman ei tarvi laskea eurojaan. Huomannut omalla kohdalla vanhan viisauden: kiittämättömyys on maailman palkka.
- nix nax
Se lasten "oikeus aitoon perintöön" lesken vielä eläessä tuossa "aidossa perinnössä" on kyllä moneen kertaan kyseenalaistettu. Voipi olla, että lesken oikeus aikaa myöten vielä tuon lasten "oikeuden aitoon perintöön" voittaakin; saisivat sitten lapset odottaa leskenkin kuolemaan ennen kuin pystyisivät "aitoon perintöönsä" ryhtymään. Kyllä ne lapset saavat yhteiskunnalta "oikeasti" tarvitessaan tukia, miksi iäkkäiden leskien tulisi ottaa se asema tukijana, jonka lapset vanhempiinsa nähden sysäävät ilomielin yhteiskunnan harteille?
- Juu mutta...
nix nax kirjoitti:
Se lasten "oikeus aitoon perintöön" lesken vielä eläessä tuossa "aidossa perinnössä" on kyllä moneen kertaan kyseenalaistettu. Voipi olla, että lesken oikeus aikaa myöten vielä tuon lasten "oikeuden aitoon perintöön" voittaakin; saisivat sitten lapset odottaa leskenkin kuolemaan ennen kuin pystyisivät "aitoon perintöönsä" ryhtymään. Kyllä ne lapset saavat yhteiskunnalta "oikeasti" tarvitessaan tukia, miksi iäkkäiden leskien tulisi ottaa se asema tukijana, jonka lapset vanhempiinsa nähden sysäävät ilomielin yhteiskunnan harteille?
Jos lapset ovat maksaneet perinnöstä verot niin eikös ne silloin kuulu perinnötkin lapsille, nykyisillä säännöillä mennään.
Jos joskus tulevaisuudessa verokäytännöt muuttuisivat että verot maksetaan sitten kun perinnön saa haltuun niin silloin olisi ok että leski hallitsee omaisuutta.
Mutta niin kauan kun on nykyinen systeemi niin moraalisoinnit voi unohtaa.
Perillisillä on laillinen oikeus saada perintö, muuttakoot lakia jos muuta tahtovat.
Ps. aika erikoista sulta kun et hyväksy vallitsevia käytäntöjä ja vetoat aina lakipykäliin mutta tässä asiassa vetoat moraaliin etkä lakiin.
Poukkoilevaa sanon minä. - Norespect-
Niimpä niin kirjoitti:
Oikeudesta aitoon perintöön en tiedä mutta, kyllä ne peni eiku perijätkin osaavat puukottaa. Kenties nämä vanhemmat ovat aikoinaan vähävaraisina vieneet perheitään eteenpäin tyyliin kädestä suuhun, niin varmaan herättää kateutta jos jossain elämänvaiheessa vanhemman ei tarvi laskea eurojaan. Huomannut omalla kohdalla vanhan viisauden: kiittämättömyys on maailman palkka.
Tyypillinen isojen ikäluokkien lausahdus; kiittämättömyys on maailman palkka. Heidän ikäluokkansa on saanut kaiken melko vähällä vaivalla. Ei ole tarvinnut kilpailuttaa itseään duunien suhteen kuten nykyään ja lainat ovat olleet halpakorkoisia. Työsuhteet kestäneet koko työuran ja heidän vanhempansa auttaneet sekä lastenhoidossa että perintöinä heitä itseään.
Se sukupolvi, joka ''vapautui'' 60-luvulla ja menivät kodin ulkopuolelle töihin, heittivät lapsensa tarhaan, ovat itsekkäin sukupolvi vuosisatoihin. Itselleen järjestetty mahtavat eläke-edut, joita seuraavat sukupolvet maksaa saamatta itse kenties eläkkeitä lainkaan.
Sitten vielä kehtaavat syyllistää jälkipolvea. Juu mutta... kirjoitti:
Jos lapset ovat maksaneet perinnöstä verot niin eikös ne silloin kuulu perinnötkin lapsille, nykyisillä säännöillä mennään.
Jos joskus tulevaisuudessa verokäytännöt muuttuisivat että verot maksetaan sitten kun perinnön saa haltuun niin silloin olisi ok että leski hallitsee omaisuutta.
Mutta niin kauan kun on nykyinen systeemi niin moraalisoinnit voi unohtaa.
Perillisillä on laillinen oikeus saada perintö, muuttakoot lakia jos muuta tahtovat.
Ps. aika erikoista sulta kun et hyväksy vallitsevia käytäntöjä ja vetoat aina lakipykäliin mutta tässä asiassa vetoat moraaliin etkä lakiin.
Poukkoilevaa sanon minä.Moraalistahan tuossa ensi sijassa on kysymys. Lainkin tulisi pohjautua moraaliin, mutta usein moraali on vuosikymmenten mittaan muuttunut ja laki jämähtänyt paikoilleen.
Se onkin aika vekkuli periaate, että kun olen veronkin maksanut, niin annapa vain heti tavarat minulle! Ei se nyt ihan noin kuitenkaan mene. Verottaja on sivullisen asemassa eikä voi asiassa mistään muusta päättää kuin verosta; ja nyt on laissa näin sanottu, että verotetaan - toki hyvillä alennuksilla palkiten - heti, ja niin tehdään.
Kun viime vuosikymmenen puolivälissä oli perintöverouudistus, lobbasin ahkerasti keskeisiä päättäjiä eduskunnassa ja valtioneuvostossa sen puolesta, että 3. perintöveroluokka poistettaisiin. Se ei kuulunut hallitusohjelmaan (johon kyllä kuului perintöveron poistaminen kokonaan yrityksiltä sukupolvenvaihdoksissa), mutta lopulta se otettiin mukaan hallituksen esitykseen ja poistui (vero olisi nyt n. 50 %). Samassa yhteydessä ehdotin, että perintövero tulisi maksettavaksi vasta, kun perintöä lain tai testamentin nojalla rasittava hallintaoikeus on lakannut. Tämä ehdotukseni jäi toteuttamatta.
Kyllä minä lain kannan aina kerron, vaikka voin sitä arvostella, niin tässäkin.- vähänsaanut
Norespect- kirjoitti:
Tyypillinen isojen ikäluokkien lausahdus; kiittämättömyys on maailman palkka. Heidän ikäluokkansa on saanut kaiken melko vähällä vaivalla. Ei ole tarvinnut kilpailuttaa itseään duunien suhteen kuten nykyään ja lainat ovat olleet halpakorkoisia. Työsuhteet kestäneet koko työuran ja heidän vanhempansa auttaneet sekä lastenhoidossa että perintöinä heitä itseään.
Se sukupolvi, joka ''vapautui'' 60-luvulla ja menivät kodin ulkopuolelle töihin, heittivät lapsensa tarhaan, ovat itsekkäin sukupolvi vuosisatoihin. Itselleen järjestetty mahtavat eläke-edut, joita seuraavat sukupolvet maksaa saamatta itse kenties eläkkeitä lainkaan.
Sitten vielä kehtaavat syyllistää jälkipolvea.Tässä vastausta suuriin eläkkeisiin,esimerkiksi minä olen aloittanut työurani 14vuotiaana.23vuotiaana alkoi eläkekertymä,ei anoppi eikä äitini lapsia hoitanut.Tällä hetkellä työkyvyttömyys eläkkeellä vakavien sairauksien takia.Eläke vajaa tonni käteen,revi siitä sitten.Hoidan siinä samalla vakavasti sairasta miestäni.Onneksi ei tartte jättää perinnöitä riideltäväksi.
- ui oi ei
Niimpä niin kirjoitti:
Oikeudesta aitoon perintöön en tiedä mutta, kyllä ne peni eiku perijätkin osaavat puukottaa. Kenties nämä vanhemmat ovat aikoinaan vähävaraisina vieneet perheitään eteenpäin tyyliin kädestä suuhun, niin varmaan herättää kateutta jos jossain elämänvaiheessa vanhemman ei tarvi laskea eurojaan. Huomannut omalla kohdalla vanhan viisauden: kiittämättömyys on maailman palkka.
Vanhempi ei aina laske omia eurojaan. Itselleni tuli semmoinen tilanne eteen, että olisinko itse toiminut vastaavasti- eli olettaisin avioliittoni jatkuvan, puolisoni kuoltua, eteenpäin omien lasteni kanssa. En.
Äitimme puhuukin tyyliin, perinyt puolisonsa- vaikkei ole isällemme koskaan sukua ollutkaan, ja tasinkoaan ei vaan ymmärrä haluta, mutta: samaa valtaa mitä käytti isämme omaisuuteen hänen eläessään. Liittojakin on useammanlaisia, myös niitä joissa toinen on se vaikeneva työmyyrä, ja toinen päsmeröi toisen elämästä liki kaiken... paitsi "kartuttamisen". Sitä itsekään en tiedä, ymmärtääkö äitimme ikinä että emme mielellämme maksa hänen käyttöoikeutensa alaisia menoja, mutta- pakko, jos niikseen tulee, emme halua riidellä. En ainakaan itse ymmärrä, miksi maksaa, jos laskuihin emme ole saaneet tehdä sitä kulutusta- tai muutakaan oiikeutta ole omaan omaisuuteemme.
- Ikävä kyllä näin
Lesket saattavat usein maksaa kuolleen puolisonsa tililtä perintöverot ja olla ''hyväntekijä'', jotta ei tarvitsisi tehdä tiliä lapsille mikä heidän oikea perintöosuutensa on. Varsinkin, jos lapset alaikäisiä.
- Näin ikäävää
Ystäväni jäädessä leskeksi aikamiespojat edellisestä liitosta hyökkäsivät hakemaan perintöään vaikka kaikki lainat ja muut kuolinpesän velat olivat maksamatta. Kauhea järkytys kun vainajan tilillä ei ollutkaan massia, palkkasivat jopa lakimiehen etsimään kadonneita rahoja. Ei löytynyt. Eläessään oli pistänyt kaiken menemään, periaatteenaan ettei niistä kenenkään tarvitse tapella.Leski hupsuuksissaan maksoi omasta pussista kaikki kuolinpesän ja vainajan velat joita tuskin koskaan hyvitetään hänelle tai lapsilleen.
- ewrwrweq
Miten edellisen liiton aikamiespojat olivat muka rintaperillisiä..
- Hemppa hei
Että näin tietämättömiäkin oikeasti on. Kuolleen henkilön lapset iästä riippumatta ovat rintaperillisiä.
- marketta5
Tuntuu keskustelu vähän ryöpsähtäneen alkuperäisestä. Ei siinä mitään. Totean nyt vain vielä kerran sikäli kuin se jotakuta kiinnostaa että minä, ap, en tosiaan aio lähteä riitelemään, en missään nimessä. Halusin vain tosiaan tietää miten asiat ovat ja onko muita samassa tilanteessa!
Tiedän että "perinnönkärkyntä" on vanhaa kansanperinnettä mutta en tosiaan ole itse siihen menossa.
Se vaan edelleen ihmetyttää että miten voi olla että kun molemmat vanhemmat ostivat vähän aikaa ennen toisen kuolemaa mökkitontin ihan yhteisillä varoilla (edesmennyt oli vielä enemmän tienaava) ja investoivat mökkiin yhdessä (se jäi kesken) niin miten voi olla että ao. omaisuus voi jotenkin ohjautua automatic leskelle ihan vain ilmoituksella "minähän ne olen oikeasti kaikki maksanut". Heillä oli yhteinen pankkitili joten ei kai voi edes sanoa kenen rahat menivät ruokaan, kenen investointeihin?
Kyllä edelleen ihmetyttää, surettaa, masentaa että pitää odottaa 40-50 vuotta että toinenkin vanhempi siirtyy ajasta ikuisuuteen ennen kuin on moraalisesti? / lailisesti ? oikeutettu saamaan edes jonkinlaista symbolista hyvitystä rahan muodossa siitä että toinen vanhempi kuoli aivan liian varhain, myös lasten kannalta jotka olisivat häntä vielä kovasti tarvinneet.
Kun kerran on laillista saada perintönsä silloin kun sen voi saada, miksi ei yleinen mielipide voisi tukea sitä mitä talonpoikaisjärkiset ihmiset ajattelevat - olisihan nyt oikeus ja kohtuus että nuorin polvi, joka elää ainutkertaista lapsuuttaan, olisi se moraalisestiKIN oikeutettu rahojen saaja, eikä vanha ihminen joka ei oikeasti edes halua käyttää (puolisovainaankaan) rahoja mihinkään elämiseen vaan ainoastaan makuuttaa niiitä että saa komeat hautajaiset?
Ja jos vain nostaakin aiheen keskusteluun niin meidän tapaukseen yhtään paneutumattomat on heti heittämässä kommentteja: älä ole ahne, oletko tullut ajatelleeksi että jne., elä omillasi. Onko liian arka paikka joillekin edes ajatella että muutkin kuin leski kärsivät omaisen poismenosta, eri tavoin?
Mitä tulee siihen että lapset elättäisivät iäkkäät vanhemmat, niin tämähän tapahtuu jo nimenomaan tuon lesken oikeus asua yhteisomistusasunnossa -säännöksen myötä - 40 vuodessa tästä kertyy pitkä penni. Ihmisten tulisi myös olla tasaveroisia, lapsettomalla pitäisi olla sama oikeus turvattuun vanhuuteen kuin lapsia saaneella. Ei niin että pitää hankkia paljon lapsia jotta pysyy hengissä vanhanakin (kuten juuri ennen oli asia ja suuri lapsilukuhan ei ollut kuin omiaan kurjistamaan). Ihminenhän voi aina valita hankkiiko lapsia, mutta vanhemmat jokaisella on väistämättä - sikälikin peruste huolehtia vanhuksistamme yhteisistä varoista.>>Kyllä edelleen ihmetyttää, surettaa, masentaa että pitää odottaa 40-50 vuotta että toinenkin vanhempi siirtyy ajasta ikuisuuteen ennen kuin on moraalisesti? / lailisesti ? oikeutettu saamaan edes jonkinlaista symbolista hyvitystä rahan muodossa siitä että toinen vanhempi kuoli aivan liian varhain, myös lasten kannalta jotka olisivat häntä vielä kovasti tarvinneet.>Mitä tulee siihen että lapset elättäisivät iäkkäät vanhemmat, niin tämähän tapahtuu jo nimenomaan tuon lesken oikeus asua yhteisomistusasunnossa -säännöksen myötä - 40 vuodessa tästä kertyy pitkä penni.>Ja jos vain nostaakin aiheen keskusteluun niin meidän tapaukseen yhtään paneutumattomat on heti heittämässä kommentteja
- lapset1
Lapselle vanhemman menetys on paljon traagisempi. Omaa lihaa ja verta. Uuden puolisonhan voi aina löytää, mutta oma vanhempi on ainutkertainen. Varsinkin, jos on enemmän sielunkumppani, kuin etäisempi leskivanhempi.
Erikoista tosiaan se, että aina puhutaan vain lesken sitä ja lesken tätä. Harvoin puhutaan lapsen kokemasta menetyksestä, emotionaalisesta ja niin - sekä taloudellisesta, mikäli leski osoittautuu kovin vain omista eduistaan huolehtivaksi. Lasten hyväksi tietenkin. Niinpä niin.
Nuoriso ja lapset tarvitsevat sen avun kipeimmin. Rakentaakseen elämäänsä ja elämänuskoaan. Varojen vain itselleen panttaaminen aiheuttaa katkeruutta ja kitkeryyttä sisaruksienkin kesken.
Sota viimeistään perunkirjoituksessa.
Tabu aihe.- Heipä hei
Kaikki ihmiset ovat ainutkertaisia! On kokemusta molemmista menetyksistä.Lapset saavat perhe-eläkkeet, leski lesken eläkkeen, näillä pitää mennä. Kai sen lesken sitten täytyy lähteä litomaan siitä yhdessä hankitusta kodista,vaikka tuskinpa se edesmennyt sielunkumppani takasin tulee. Etoo nuo Marketat noin 50v. Vai on säästynyt pitkä penni. Mitä jos nukkuisit yöt etkä miettisit mokomia. Ps. Selvitä nyt hyvä ihminen ensin se että, jäikö kuolinpesän tilille varoja, jos ei, niin lopeta tuo vinkuminen. Perukirjasta selviää.
- Marketta5
Heipä hei kirjoitti:
Kaikki ihmiset ovat ainutkertaisia! On kokemusta molemmista menetyksistä.Lapset saavat perhe-eläkkeet, leski lesken eläkkeen, näillä pitää mennä. Kai sen lesken sitten täytyy lähteä litomaan siitä yhdessä hankitusta kodista,vaikka tuskinpa se edesmennyt sielunkumppani takasin tulee. Etoo nuo Marketat noin 50v. Vai on säästynyt pitkä penni. Mitä jos nukkuisit yöt etkä miettisit mokomia. Ps. Selvitä nyt hyvä ihminen ensin se että, jäikö kuolinpesän tilille varoja, jos ei, niin lopeta tuo vinkuminen. Perukirjasta selviää.
Hyvä Heipä hei,
en meinaa mitään selvittää enkä vingu yhtään mitään. Vai että etoo. Minusta siis lesken ei pidä muuttaa omasta kodistaan, senhän jo sanoin. Sen sijaan toivoisin että leski nyt osoittaisi vähän kohtuullisuutta muista varoisaan kun on saanut oikeasti kaikki ihan itselleen 40 vuoden ajan ekä ole vähääkään tukenut silloin kun olin nuori opiskelijakaan, päinvastoin minä kävin viikonloppuisin kotia hoitamassa kuten edelleenkin. Vähintäänkin nyt ilmaisisi asenteellaan että saa minua paljosta kiittää.
Huom. kyse on siis minun rahoistani eikä hänen. Enpä ole niin varma olisiko tämä ollut tuon nuorena kuolleen vanhempanikaan tahto että puoliso istuu niiden muhkeiden arkkurahojensa päällä ihan periaatteessa samalla kuin itsellä ei ole varaa käydä hammashoitajalla eikä huollattaa autoa taikka laittaa lasta mieluiseen harrastukseen. - hei hei
Marketta5 kirjoitti:
Hyvä Heipä hei,
en meinaa mitään selvittää enkä vingu yhtään mitään. Vai että etoo. Minusta siis lesken ei pidä muuttaa omasta kodistaan, senhän jo sanoin. Sen sijaan toivoisin että leski nyt osoittaisi vähän kohtuullisuutta muista varoisaan kun on saanut oikeasti kaikki ihan itselleen 40 vuoden ajan ekä ole vähääkään tukenut silloin kun olin nuori opiskelijakaan, päinvastoin minä kävin viikonloppuisin kotia hoitamassa kuten edelleenkin. Vähintäänkin nyt ilmaisisi asenteellaan että saa minua paljosta kiittää.
Huom. kyse on siis minun rahoistani eikä hänen. Enpä ole niin varma olisiko tämä ollut tuon nuorena kuolleen vanhempanikaan tahto että puoliso istuu niiden muhkeiden arkkurahojensa päällä ihan periaatteessa samalla kuin itsellä ei ole varaa käydä hammashoitajalla eikä huollattaa autoa taikka laittaa lasta mieluiseen harrastukseen.Ei se riitä että, että toivoo. Täältä varmaan löytyy joku ihmissuhdepalsta jossa tätä keskustelua voi jatkaa. Luultavasti vanhempasi ajattelee samoin kuin useat muutkin että, aikuisten lasten on pärjättävä omillaan. Sossusta saa apua. Jos ne oikeasti on sinun rahoja, laita jako käyntiin, vai odotatko että, täältä joku tekisi sen sinun puolestasi?
- marketta5
hei hei kirjoitti:
Ei se riitä että, että toivoo. Täältä varmaan löytyy joku ihmissuhdepalsta jossa tätä keskustelua voi jatkaa. Luultavasti vanhempasi ajattelee samoin kuin useat muutkin että, aikuisten lasten on pärjättävä omillaan. Sossusta saa apua. Jos ne oikeasti on sinun rahoja, laita jako käyntiin, vai odotatko että, täältä joku tekisi sen sinun puolestasi?
En odota että joku tekisi mitään puolestani. Tulin kysymään toisten ihmisten näkemyksia ja tuntemuksia asiasta. Sain monta asiallista vastausta ja tiedontarpeeni täytettyä. Näiden ohella piti lukea kasa "minua etoo" -viestejä. No, sanahan on vapaa ja keskustelu kait aina hyvästä, koski se sitten aitaa tai aidanseipäitä.
Samalla tuli harjoitettua vähän päässälaskua :) Joten kait tässä ollaan plussan puolella. Hyvää päivän jatkoa sinulle. - ei sentään
marketta5 kirjoitti:
En odota että joku tekisi mitään puolestani. Tulin kysymään toisten ihmisten näkemyksia ja tuntemuksia asiasta. Sain monta asiallista vastausta ja tiedontarpeeni täytettyä. Näiden ohella piti lukea kasa "minua etoo" -viestejä. No, sanahan on vapaa ja keskustelu kait aina hyvästä, koski se sitten aitaa tai aidanseipäitä.
Samalla tuli harjoitettua vähän päässälaskua :) Joten kait tässä ollaan plussan puolella. Hyvää päivän jatkoa sinulle.***Huom. kyse on siis minun rahoistani eikä hänen. ***
Mistä sen tiedät, kun et aio mitään selvittää, vaikka sinua on useamman kerran kehotettu katsomaan perukirjasta vainajan ja lesken tuolloiset varat ja velat? Jaettavanahan olisi ollut vain vainajan omaisuuden säästö, eikä se ole sama asia kuin lesken nykyiset tilivarat. Nehän voivat jo kokonaankin olla hänen itsensä vuosikymmenten mittaan säästämiä. Eivät siis miltään osin sinun rahojasi - ainakaan vielä - SAMAN KOKE
Marketta5 kirjoitti:
Hyvä Heipä hei,
en meinaa mitään selvittää enkä vingu yhtään mitään. Vai että etoo. Minusta siis lesken ei pidä muuttaa omasta kodistaan, senhän jo sanoin. Sen sijaan toivoisin että leski nyt osoittaisi vähän kohtuullisuutta muista varoisaan kun on saanut oikeasti kaikki ihan itselleen 40 vuoden ajan ekä ole vähääkään tukenut silloin kun olin nuori opiskelijakaan, päinvastoin minä kävin viikonloppuisin kotia hoitamassa kuten edelleenkin. Vähintäänkin nyt ilmaisisi asenteellaan että saa minua paljosta kiittää.
Huom. kyse on siis minun rahoistani eikä hänen. Enpä ole niin varma olisiko tämä ollut tuon nuorena kuolleen vanhempanikaan tahto että puoliso istuu niiden muhkeiden arkkurahojensa päällä ihan periaatteessa samalla kuin itsellä ei ole varaa käydä hammashoitajalla eikä huollattaa autoa taikka laittaa lasta mieluiseen harrastukseen.Jos ne kerran on SINUN rahoja niin mars pankkiin. Myötätunto on kokonaan sinun puolellasi. Kamalaa kun ei arvosteta eikä juuri kiitosta kuule, sitten ahneeksi leimataan kun puolestaan on apua vailla.
- marketta5
SAMAN KOKE kirjoitti:
Jos ne kerran on SINUN rahoja niin mars pankkiin. Myötätunto on kokonaan sinun puolellasi. Kamalaa kun ei arvosteta eikä juuri kiitosta kuule, sitten ahneeksi leimataan kun puolestaan on apua vailla.
No, nehän on osin mutta en todellakaan halua niitä pesästä viedä koska vanha leski nyt niiden päällä siellä haluaa istua. Ainoastaan siis harmittaa ja surettaa tilanne, ei siis itseni takia (minulle riittää hame kirpparilta kerran vuodessa ja pussillinen irtokarkkia silloin tällöin) mutta lapselle toivoisin kaikenlaista sellaistakin ihanaa ainutkertaiseen elämänvaiheeseen, mitä rahalla saa. Jos vaikka kaverit harrastaa jääkiekkoa mutta meillä vain ei ole varaa.
- KATUVA
Marketta5 kirjoitti:
Hyvä Heipä hei,
en meinaa mitään selvittää enkä vingu yhtään mitään. Vai että etoo. Minusta siis lesken ei pidä muuttaa omasta kodistaan, senhän jo sanoin. Sen sijaan toivoisin että leski nyt osoittaisi vähän kohtuullisuutta muista varoisaan kun on saanut oikeasti kaikki ihan itselleen 40 vuoden ajan ekä ole vähääkään tukenut silloin kun olin nuori opiskelijakaan, päinvastoin minä kävin viikonloppuisin kotia hoitamassa kuten edelleenkin. Vähintäänkin nyt ilmaisisi asenteellaan että saa minua paljosta kiittää.
Huom. kyse on siis minun rahoistani eikä hänen. Enpä ole niin varma olisiko tämä ollut tuon nuorena kuolleen vanhempanikaan tahto että puoliso istuu niiden muhkeiden arkkurahojensa päällä ihan periaatteessa samalla kuin itsellä ei ole varaa käydä hammashoitajalla eikä huollattaa autoa taikka laittaa lasta mieluiseen harrastukseen.Avasit silmäni näkemään minkälainen leskivanhempi olen ollut. Häpeän itseäni, olisinhan voinut auttaa lapsiani ja lapsenlapsiani huomattavilla summilla mutta, kun olin niin itsekäs ihminen, ajattelin vain itseäni, en millään ymmärtänyt että, he käydessään luonani, toimivat täysin pyyteettömästi. Mutta seuraavassa elämässä varmaan tulen korjaamaan asian, nyt on myöhäistä.
- SaaraSusan
Marketta paljonko perukirjan mukaan vanhemmaltanne jäi perittävää omaisuutta lapsille jaettavaksi pois lukien asunto, jota rasittaa lesken asumisoikeus ?
Olen mennyt naimisiin vastaavassa tilanteessa olleen lesken kanssa, jolle oli jäänyt ylä- ja asteikäiset lapset ensimmäisen vaimon kuollessa. Perheen omakotitalo oli valmistunut vuotta aikaisemmin. Tontin, jolle talo oli rakennettu, leski oli yksin hankkinutt vuosia aikaisemmin. Leski oli käyttänyt privilegioikeutta ja piti oman omaisuutensa itsellään. Omaisuuden arvo perukirjassa oli hyvin pieni. Kun lapset olivat olivat kasvaneet aikuisiksi ja leski joutui muuttamaan työn takia toiselle paikkakunnalle, talo myytiin ja tehtiin perinnönjako.
Kehottaisin sinua tarkastamaan perukirjasta paljonko sen omaisuuden arvo, joka jäi vanhemmaltanne teille lapsille perittäväksi. Jotta voitte saada omaisuutta hallintaanne teidän pitää tehdä perinnönjako eikä mitään epämääräisiä maksuvaatimuksia eloonjääneeltä vanhemmalta. Kuka tahansa teistä lapsista voi vaatia perinnönjakoa.- marketta5
Kiitos asiallisesta viestistä. Kun en oikeasti aio ruveta mihinkään toimiin asiassa en nyt viitsi pyytää vanhusta kaivelemaan papereitaan sen perunkirjan löytääkseen. Kyllähän sitä jotakin yhteisomaisuutta heillä oli, ainakin auto ja mökki, vähintään se tontti. Ja lisäksi henkivakuutuksesta olisi kait osa kuulunut minulle kun saajana olivat omaiset.
Huomaan että moni on nyt lukenut tämän tällaisena stereotyyppisenä perinnönvingunta-asiana. Itse siis EN OLE PERÄÄMÄSSÄ PERINTÖÄNO enkä aiokaan, vain olin niin suuttunut lesken pikkumaisuudesta viimeksi että halusin nyt VÄHÄn ounastella että miten nämä asiat nyt EHKÄ ovat ja miten on tapana ihmisillä suhtautua, mikä tuntuisi OIKEUDENMUKAISELTA palstalaisten mielestä.
Liekö kuvaavaa, että vaikka sanoin nämä asiat tuossa MONEEN KERTAAN niin ei vaan jotkut vaivaudu edes ajattelemaan että voisi olla joku joka VAIN haluaisi tietää mitkä oikeudet virallisesti ovat, vaan ILMAN MUUTA lähtevät siitä että täällä on joku ällöttävä ahnehtija joka on pantava RUOTUUN!
Jos lähtisi palstalle ominaiseen tyyliin heittelemään kuraa kirjoittajien päälle niin voisi kommentoida että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa tai ei korppi korpin silmää noki ym. ylimielisen tietäväistä asennetta täysin vieraiden ihmisten täysin vieraista asioista. Mutta jääköön tämä tekemättä.
Meillä - myös - tilanne on MONISYINEN, kun
- on rakas vanha vanhempi, jolle toivoo kaikkea hyvää, sekä
- ristiriitainen suhde em. rakkaaseen ihmiseen - miksi hän on kohdellut lastaan niin kolkosti, miksei ole kannustanut, kehunut, tukenut? miksi toiset olivat aina parempia, mainitsemisen arvoisia, ylpeyden aiheita, tärkeitä?
- itsellä lapsi joka NYT JUURI eikä esim. täysikäiseksi tultuaan tarvitsisi rahallistakin tukea harrastuksiin ym mutta sitä ei ole koska
- äiskänsä on työtön yh joka on samalla em. vanhan vanhempansa omaishoitaja osa-aikaisesti ja jolla
- kohta loppuvat rahat niin tyystin että autokin on myytävä eikä sitten enää edes pääse ajamaan 200 km päähän viikonloppuisin vanhaa sairaalloista vanhempaa tapaamaan ja huoltamaan
- mitä siitä pitäisi sitten ajatella jos häneltä löytyykin rahat ao. matkoihin bussilla mutta ei muuhun ... olisiko tämä nyt itsekästä, epäitsekästä vai mitä? (olen UTELIAS kyllä kuulemaan mitä "ahneutesi ETOO" -kommentoijat tästä sanoisivat)
Että tällainen MORAALINEN VAJAKKI täällä kirjoittaa. Onko se sitten hyvä vai huono asia että ilmeisesti hän tulee ainakin eläkeiässään saamaan (ellei itse satu vaikka syöpään sitä ennen kuolemaan) sen HIMOITSEMANSA perinnön, vaikka silloin ei sitä sitten enää tarvitsisikaan?? Ehkä hänelle onkin aivan oikein, jos oma lapsensa sitten rupeaa kinuamaan äidin rahoja. Tosin äiti on niin vanha että hän voi LOHDUTTAA että onneksi kyllä minä pian kuolen, ei sinun tarvitse odottaa pesämunaa aikuiseen elämääsi. Toinen isovanhempasi kuoli nuorena ja äitiä vähän HARMITTI että se toinen eli kauan etten päässyt rahoihin käsiksi ja niillä hummailemaan ... - -erkki
marketta5 kirjoitti:
Kiitos asiallisesta viestistä. Kun en oikeasti aio ruveta mihinkään toimiin asiassa en nyt viitsi pyytää vanhusta kaivelemaan papereitaan sen perunkirjan löytääkseen. Kyllähän sitä jotakin yhteisomaisuutta heillä oli, ainakin auto ja mökki, vähintään se tontti. Ja lisäksi henkivakuutuksesta olisi kait osa kuulunut minulle kun saajana olivat omaiset.
Huomaan että moni on nyt lukenut tämän tällaisena stereotyyppisenä perinnönvingunta-asiana. Itse siis EN OLE PERÄÄMÄSSÄ PERINTÖÄNO enkä aiokaan, vain olin niin suuttunut lesken pikkumaisuudesta viimeksi että halusin nyt VÄHÄn ounastella että miten nämä asiat nyt EHKÄ ovat ja miten on tapana ihmisillä suhtautua, mikä tuntuisi OIKEUDENMUKAISELTA palstalaisten mielestä.
Liekö kuvaavaa, että vaikka sanoin nämä asiat tuossa MONEEN KERTAAN niin ei vaan jotkut vaivaudu edes ajattelemaan että voisi olla joku joka VAIN haluaisi tietää mitkä oikeudet virallisesti ovat, vaan ILMAN MUUTA lähtevät siitä että täällä on joku ällöttävä ahnehtija joka on pantava RUOTUUN!
Jos lähtisi palstalle ominaiseen tyyliin heittelemään kuraa kirjoittajien päälle niin voisi kommentoida että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa tai ei korppi korpin silmää noki ym. ylimielisen tietäväistä asennetta täysin vieraiden ihmisten täysin vieraista asioista. Mutta jääköön tämä tekemättä.
Meillä - myös - tilanne on MONISYINEN, kun
- on rakas vanha vanhempi, jolle toivoo kaikkea hyvää, sekä
- ristiriitainen suhde em. rakkaaseen ihmiseen - miksi hän on kohdellut lastaan niin kolkosti, miksei ole kannustanut, kehunut, tukenut? miksi toiset olivat aina parempia, mainitsemisen arvoisia, ylpeyden aiheita, tärkeitä?
- itsellä lapsi joka NYT JUURI eikä esim. täysikäiseksi tultuaan tarvitsisi rahallistakin tukea harrastuksiin ym mutta sitä ei ole koska
- äiskänsä on työtön yh joka on samalla em. vanhan vanhempansa omaishoitaja osa-aikaisesti ja jolla
- kohta loppuvat rahat niin tyystin että autokin on myytävä eikä sitten enää edes pääse ajamaan 200 km päähän viikonloppuisin vanhaa sairaalloista vanhempaa tapaamaan ja huoltamaan
- mitä siitä pitäisi sitten ajatella jos häneltä löytyykin rahat ao. matkoihin bussilla mutta ei muuhun ... olisiko tämä nyt itsekästä, epäitsekästä vai mitä? (olen UTELIAS kyllä kuulemaan mitä "ahneutesi ETOO" -kommentoijat tästä sanoisivat)
Että tällainen MORAALINEN VAJAKKI täällä kirjoittaa. Onko se sitten hyvä vai huono asia että ilmeisesti hän tulee ainakin eläkeiässään saamaan (ellei itse satu vaikka syöpään sitä ennen kuolemaan) sen HIMOITSEMANSA perinnön, vaikka silloin ei sitä sitten enää tarvitsisikaan?? Ehkä hänelle onkin aivan oikein, jos oma lapsensa sitten rupeaa kinuamaan äidin rahoja. Tosin äiti on niin vanha että hän voi LOHDUTTAA että onneksi kyllä minä pian kuolen, ei sinun tarvitse odottaa pesämunaa aikuiseen elämääsi. Toinen isovanhempasi kuoli nuorena ja äitiä vähän HARMITTI että se toinen eli kauan etten päässyt rahoihin käsiksi ja niillä hummailemaan ...KoVin on sEkavaA. AjaTukset hyPPeleHtiväT.
- onnekas lapsi
marketta5 kirjoitti:
Kiitos asiallisesta viestistä. Kun en oikeasti aio ruveta mihinkään toimiin asiassa en nyt viitsi pyytää vanhusta kaivelemaan papereitaan sen perunkirjan löytääkseen. Kyllähän sitä jotakin yhteisomaisuutta heillä oli, ainakin auto ja mökki, vähintään se tontti. Ja lisäksi henkivakuutuksesta olisi kait osa kuulunut minulle kun saajana olivat omaiset.
Huomaan että moni on nyt lukenut tämän tällaisena stereotyyppisenä perinnönvingunta-asiana. Itse siis EN OLE PERÄÄMÄSSÄ PERINTÖÄNO enkä aiokaan, vain olin niin suuttunut lesken pikkumaisuudesta viimeksi että halusin nyt VÄHÄn ounastella että miten nämä asiat nyt EHKÄ ovat ja miten on tapana ihmisillä suhtautua, mikä tuntuisi OIKEUDENMUKAISELTA palstalaisten mielestä.
Liekö kuvaavaa, että vaikka sanoin nämä asiat tuossa MONEEN KERTAAN niin ei vaan jotkut vaivaudu edes ajattelemaan että voisi olla joku joka VAIN haluaisi tietää mitkä oikeudet virallisesti ovat, vaan ILMAN MUUTA lähtevät siitä että täällä on joku ällöttävä ahnehtija joka on pantava RUOTUUN!
Jos lähtisi palstalle ominaiseen tyyliin heittelemään kuraa kirjoittajien päälle niin voisi kommentoida että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa tai ei korppi korpin silmää noki ym. ylimielisen tietäväistä asennetta täysin vieraiden ihmisten täysin vieraista asioista. Mutta jääköön tämä tekemättä.
Meillä - myös - tilanne on MONISYINEN, kun
- on rakas vanha vanhempi, jolle toivoo kaikkea hyvää, sekä
- ristiriitainen suhde em. rakkaaseen ihmiseen - miksi hän on kohdellut lastaan niin kolkosti, miksei ole kannustanut, kehunut, tukenut? miksi toiset olivat aina parempia, mainitsemisen arvoisia, ylpeyden aiheita, tärkeitä?
- itsellä lapsi joka NYT JUURI eikä esim. täysikäiseksi tultuaan tarvitsisi rahallistakin tukea harrastuksiin ym mutta sitä ei ole koska
- äiskänsä on työtön yh joka on samalla em. vanhan vanhempansa omaishoitaja osa-aikaisesti ja jolla
- kohta loppuvat rahat niin tyystin että autokin on myytävä eikä sitten enää edes pääse ajamaan 200 km päähän viikonloppuisin vanhaa sairaalloista vanhempaa tapaamaan ja huoltamaan
- mitä siitä pitäisi sitten ajatella jos häneltä löytyykin rahat ao. matkoihin bussilla mutta ei muuhun ... olisiko tämä nyt itsekästä, epäitsekästä vai mitä? (olen UTELIAS kyllä kuulemaan mitä "ahneutesi ETOO" -kommentoijat tästä sanoisivat)
Että tällainen MORAALINEN VAJAKKI täällä kirjoittaa. Onko se sitten hyvä vai huono asia että ilmeisesti hän tulee ainakin eläkeiässään saamaan (ellei itse satu vaikka syöpään sitä ennen kuolemaan) sen HIMOITSEMANSA perinnön, vaikka silloin ei sitä sitten enää tarvitsisikaan?? Ehkä hänelle onkin aivan oikein, jos oma lapsensa sitten rupeaa kinuamaan äidin rahoja. Tosin äiti on niin vanha että hän voi LOHDUTTAA että onneksi kyllä minä pian kuolen, ei sinun tarvitse odottaa pesämunaa aikuiseen elämääsi. Toinen isovanhempasi kuoli nuorena ja äitiä vähän HARMITTI että se toinen eli kauan etten päässyt rahoihin käsiksi ja niillä hummailemaan ...Uusimpien tutkimusten mukaan tavallisesti tilanne on toisin päin kuin sinulla. Se korostaa sinun tilanteesi epäoikeudenmukaisuutta.
Brittiläisen tutkimuksen mukaan vanhemmat haluavat nykyisin tasoittaa taloudellisesti aikuisten lastensa elämää. Lapset saavat asua yli 30 vuotiaiksi asti kotonaan vanhempien kanssa vuokraa maksamatta, jotta eivät joutuisi taloudelliseen ahdinkoon. Monet lahjoittavat lapsilleen esim. auton ja muuta omaisuutta, jotta työöllityminen ja perheen perustaminen tulisi helpommaksi.
Ikävää, että sinun vanhempasi on ahne eikä halua auttaa lastaan elämässä eteenpäin. Kaikilla ei ole rakastavia vanhempia. Itse sain asunnon lahjaksi vanhemmiltani. - Ttppii
marketta5 kirjoitti:
Kiitos asiallisesta viestistä. Kun en oikeasti aio ruveta mihinkään toimiin asiassa en nyt viitsi pyytää vanhusta kaivelemaan papereitaan sen perunkirjan löytääkseen. Kyllähän sitä jotakin yhteisomaisuutta heillä oli, ainakin auto ja mökki, vähintään se tontti. Ja lisäksi henkivakuutuksesta olisi kait osa kuulunut minulle kun saajana olivat omaiset.
Huomaan että moni on nyt lukenut tämän tällaisena stereotyyppisenä perinnönvingunta-asiana. Itse siis EN OLE PERÄÄMÄSSÄ PERINTÖÄNO enkä aiokaan, vain olin niin suuttunut lesken pikkumaisuudesta viimeksi että halusin nyt VÄHÄn ounastella että miten nämä asiat nyt EHKÄ ovat ja miten on tapana ihmisillä suhtautua, mikä tuntuisi OIKEUDENMUKAISELTA palstalaisten mielestä.
Liekö kuvaavaa, että vaikka sanoin nämä asiat tuossa MONEEN KERTAAN niin ei vaan jotkut vaivaudu edes ajattelemaan että voisi olla joku joka VAIN haluaisi tietää mitkä oikeudet virallisesti ovat, vaan ILMAN MUUTA lähtevät siitä että täällä on joku ällöttävä ahnehtija joka on pantava RUOTUUN!
Jos lähtisi palstalle ominaiseen tyyliin heittelemään kuraa kirjoittajien päälle niin voisi kommentoida että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa tai ei korppi korpin silmää noki ym. ylimielisen tietäväistä asennetta täysin vieraiden ihmisten täysin vieraista asioista. Mutta jääköön tämä tekemättä.
Meillä - myös - tilanne on MONISYINEN, kun
- on rakas vanha vanhempi, jolle toivoo kaikkea hyvää, sekä
- ristiriitainen suhde em. rakkaaseen ihmiseen - miksi hän on kohdellut lastaan niin kolkosti, miksei ole kannustanut, kehunut, tukenut? miksi toiset olivat aina parempia, mainitsemisen arvoisia, ylpeyden aiheita, tärkeitä?
- itsellä lapsi joka NYT JUURI eikä esim. täysikäiseksi tultuaan tarvitsisi rahallistakin tukea harrastuksiin ym mutta sitä ei ole koska
- äiskänsä on työtön yh joka on samalla em. vanhan vanhempansa omaishoitaja osa-aikaisesti ja jolla
- kohta loppuvat rahat niin tyystin että autokin on myytävä eikä sitten enää edes pääse ajamaan 200 km päähän viikonloppuisin vanhaa sairaalloista vanhempaa tapaamaan ja huoltamaan
- mitä siitä pitäisi sitten ajatella jos häneltä löytyykin rahat ao. matkoihin bussilla mutta ei muuhun ... olisiko tämä nyt itsekästä, epäitsekästä vai mitä? (olen UTELIAS kyllä kuulemaan mitä "ahneutesi ETOO" -kommentoijat tästä sanoisivat)
Että tällainen MORAALINEN VAJAKKI täällä kirjoittaa. Onko se sitten hyvä vai huono asia että ilmeisesti hän tulee ainakin eläkeiässään saamaan (ellei itse satu vaikka syöpään sitä ennen kuolemaan) sen HIMOITSEMANSA perinnön, vaikka silloin ei sitä sitten enää tarvitsisikaan?? Ehkä hänelle onkin aivan oikein, jos oma lapsensa sitten rupeaa kinuamaan äidin rahoja. Tosin äiti on niin vanha että hän voi LOHDUTTAA että onneksi kyllä minä pian kuolen, ei sinun tarvitse odottaa pesämunaa aikuiseen elämääsi. Toinen isovanhempasi kuoli nuorena ja äitiä vähän HARMITTI että se toinen eli kauan etten päässyt rahoihin käsiksi ja niillä hummailemaan ...Edelleenkään, ennen kuin näet perunkirjan, et edes tiedä onko olemassa mitään perintöä josta olet jäänyt paitsi. Itse kirjoitit, että velkoja jäi. Perunkirjasta näkisit paljonko niitä oli, ja onko nettoperintöä edes sen asunnon verran.
- Rrisooilmeisimmin
marketta5 kirjoitti:
Kiitos asiallisesta viestistä. Kun en oikeasti aio ruveta mihinkään toimiin asiassa en nyt viitsi pyytää vanhusta kaivelemaan papereitaan sen perunkirjan löytääkseen. Kyllähän sitä jotakin yhteisomaisuutta heillä oli, ainakin auto ja mökki, vähintään se tontti. Ja lisäksi henkivakuutuksesta olisi kait osa kuulunut minulle kun saajana olivat omaiset.
Huomaan että moni on nyt lukenut tämän tällaisena stereotyyppisenä perinnönvingunta-asiana. Itse siis EN OLE PERÄÄMÄSSÄ PERINTÖÄNO enkä aiokaan, vain olin niin suuttunut lesken pikkumaisuudesta viimeksi että halusin nyt VÄHÄn ounastella että miten nämä asiat nyt EHKÄ ovat ja miten on tapana ihmisillä suhtautua, mikä tuntuisi OIKEUDENMUKAISELTA palstalaisten mielestä.
Liekö kuvaavaa, että vaikka sanoin nämä asiat tuossa MONEEN KERTAAN niin ei vaan jotkut vaivaudu edes ajattelemaan että voisi olla joku joka VAIN haluaisi tietää mitkä oikeudet virallisesti ovat, vaan ILMAN MUUTA lähtevät siitä että täällä on joku ällöttävä ahnehtija joka on pantava RUOTUUN!
Jos lähtisi palstalle ominaiseen tyyliin heittelemään kuraa kirjoittajien päälle niin voisi kommentoida että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa tai ei korppi korpin silmää noki ym. ylimielisen tietäväistä asennetta täysin vieraiden ihmisten täysin vieraista asioista. Mutta jääköön tämä tekemättä.
Meillä - myös - tilanne on MONISYINEN, kun
- on rakas vanha vanhempi, jolle toivoo kaikkea hyvää, sekä
- ristiriitainen suhde em. rakkaaseen ihmiseen - miksi hän on kohdellut lastaan niin kolkosti, miksei ole kannustanut, kehunut, tukenut? miksi toiset olivat aina parempia, mainitsemisen arvoisia, ylpeyden aiheita, tärkeitä?
- itsellä lapsi joka NYT JUURI eikä esim. täysikäiseksi tultuaan tarvitsisi rahallistakin tukea harrastuksiin ym mutta sitä ei ole koska
- äiskänsä on työtön yh joka on samalla em. vanhan vanhempansa omaishoitaja osa-aikaisesti ja jolla
- kohta loppuvat rahat niin tyystin että autokin on myytävä eikä sitten enää edes pääse ajamaan 200 km päähän viikonloppuisin vanhaa sairaalloista vanhempaa tapaamaan ja huoltamaan
- mitä siitä pitäisi sitten ajatella jos häneltä löytyykin rahat ao. matkoihin bussilla mutta ei muuhun ... olisiko tämä nyt itsekästä, epäitsekästä vai mitä? (olen UTELIAS kyllä kuulemaan mitä "ahneutesi ETOO" -kommentoijat tästä sanoisivat)
Että tällainen MORAALINEN VAJAKKI täällä kirjoittaa. Onko se sitten hyvä vai huono asia että ilmeisesti hän tulee ainakin eläkeiässään saamaan (ellei itse satu vaikka syöpään sitä ennen kuolemaan) sen HIMOITSEMANSA perinnön, vaikka silloin ei sitä sitten enää tarvitsisikaan?? Ehkä hänelle onkin aivan oikein, jos oma lapsensa sitten rupeaa kinuamaan äidin rahoja. Tosin äiti on niin vanha että hän voi LOHDUTTAA että onneksi kyllä minä pian kuolen, ei sinun tarvitse odottaa pesämunaa aikuiseen elämääsi. Toinen isovanhempasi kuoli nuorena ja äitiä vähän HARMITTI että se toinen eli kauan etten päässyt rahoihin käsiksi ja niillä hummailemaan ...Tavallisesti perillinen saa perukirjasta kopion jo perunkirjoituksen jälkeen- joka tapahtuma siis on sekä vainajan että lesken omaisuusluettelo, että vainajan vika veroilmoitus, joka toimii perintöverotuksen pohjana. Jos sinulla ei pk kopsua ole, sen saa vainajan kotikunnan verotoimistosta, osoittamalla osakkuutensa pesään.
Että oikeasti- täällä asiat ei selviä, ja niitä on ventovieraiden tarpeetonta vatvoa, jos summiakaan noin et osaa ilmaista, mitä perittävältä jäi jäämistönä- ja, miten monta perillisiä oli, ja oliko testamenttia minkätyyppistä vai ei- perukirjoitukseen aikoinaan on alaikäisellä pitänyt olla edunvalvoja, ei pesän osakas...
Kaunis ajatus, että äitisi on aikoinaan ottanut joitain asioita maksaakseen- tiesitkö, että esim. rahoitusvastike sun muu velkajuttu asunnosta/kiinteistöstä ei kuulu sinänsä muiden maksettavaksi kuin omistavan tahon. eli jos mitään tolkkua sain, leski on maksanut asumisen kulujensa lisäksi myös itse pääomaan eli asuntoon kohdistuvia kuluja.
Mikäs pakko ihmisen on maailmalle lähdettyään muutoin kulkea "auttelemassa" kotona, kuin vapaaehtoisesti? Omaishoitajan arki nyt on... Miksi ihmeessä ei voi sopia asuvansa lähempänä? Tai, onkohan kunnalla velvoitetta järjestää lain mukaan tiettyjä palveluita, jos ihminen ei enää pärjää kodissaan? Saahan hallintaoikeuden alaisen asunnon vaikka laittaa vuokralle ja muuttaa siitä vaikka palveluasumisen piiriin- mikään pakko ei ole elää niin, ettei apua saa.
Minulla itsellä ei nuorena ollut tämmöiseen juuri aikaa-, eikä intoakaan, elämän ruuhkavuosia pukkasi rytinällä... Joskus käytin sitten lapsia isovanhempia katsomassa, enkä halunnut olla riesoina, enkä halua nytkään, isän oltua jonkun vuoden kuolleena. Joskus postissa tulee lippulappuja, joihin pitää nimeni pistää. Hommat siis saa pelittämään vaikka postitse, jos tahtoa on tehdä päätöksiä porukalla- se vaan vaatii sitä halua toimia yhteishallinnossa.
Kotipaikka on pieni.
Äidin tilanne on ollut kohenemaan. Ei asu huonokuntoisessa kotitalossa itse, ja saanut ja saa palvelut joita tarttee, ja- osaa jotain itsekin vaatia, pyytää, ja ei ole liian vanha vaikka reissaamaankin, jos liikkumisensa rajoitteita saa vähemmiksi- itse toivoisin, että pääsisi vain viettämään sitä normaalia elämää eteenkin päin, eikä tarvitsisi sairastella.
Kotitaloon pitää hallintansa- ongelma on että tyhjät paikat ei vuosissa ainakaan hitaammin rapistu kuin huolletut ja jotenkin asutut(edes joskus). - TSILLÄ LAILLA
marketta5 kirjoitti:
Kiitos asiallisesta viestistä. Kun en oikeasti aio ruveta mihinkään toimiin asiassa en nyt viitsi pyytää vanhusta kaivelemaan papereitaan sen perunkirjan löytääkseen. Kyllähän sitä jotakin yhteisomaisuutta heillä oli, ainakin auto ja mökki, vähintään se tontti. Ja lisäksi henkivakuutuksesta olisi kait osa kuulunut minulle kun saajana olivat omaiset.
Huomaan että moni on nyt lukenut tämän tällaisena stereotyyppisenä perinnönvingunta-asiana. Itse siis EN OLE PERÄÄMÄSSÄ PERINTÖÄNO enkä aiokaan, vain olin niin suuttunut lesken pikkumaisuudesta viimeksi että halusin nyt VÄHÄn ounastella että miten nämä asiat nyt EHKÄ ovat ja miten on tapana ihmisillä suhtautua, mikä tuntuisi OIKEUDENMUKAISELTA palstalaisten mielestä.
Liekö kuvaavaa, että vaikka sanoin nämä asiat tuossa MONEEN KERTAAN niin ei vaan jotkut vaivaudu edes ajattelemaan että voisi olla joku joka VAIN haluaisi tietää mitkä oikeudet virallisesti ovat, vaan ILMAN MUUTA lähtevät siitä että täällä on joku ällöttävä ahnehtija joka on pantava RUOTUUN!
Jos lähtisi palstalle ominaiseen tyyliin heittelemään kuraa kirjoittajien päälle niin voisi kommentoida että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa tai ei korppi korpin silmää noki ym. ylimielisen tietäväistä asennetta täysin vieraiden ihmisten täysin vieraista asioista. Mutta jääköön tämä tekemättä.
Meillä - myös - tilanne on MONISYINEN, kun
- on rakas vanha vanhempi, jolle toivoo kaikkea hyvää, sekä
- ristiriitainen suhde em. rakkaaseen ihmiseen - miksi hän on kohdellut lastaan niin kolkosti, miksei ole kannustanut, kehunut, tukenut? miksi toiset olivat aina parempia, mainitsemisen arvoisia, ylpeyden aiheita, tärkeitä?
- itsellä lapsi joka NYT JUURI eikä esim. täysikäiseksi tultuaan tarvitsisi rahallistakin tukea harrastuksiin ym mutta sitä ei ole koska
- äiskänsä on työtön yh joka on samalla em. vanhan vanhempansa omaishoitaja osa-aikaisesti ja jolla
- kohta loppuvat rahat niin tyystin että autokin on myytävä eikä sitten enää edes pääse ajamaan 200 km päähän viikonloppuisin vanhaa sairaalloista vanhempaa tapaamaan ja huoltamaan
- mitä siitä pitäisi sitten ajatella jos häneltä löytyykin rahat ao. matkoihin bussilla mutta ei muuhun ... olisiko tämä nyt itsekästä, epäitsekästä vai mitä? (olen UTELIAS kyllä kuulemaan mitä "ahneutesi ETOO" -kommentoijat tästä sanoisivat)
Että tällainen MORAALINEN VAJAKKI täällä kirjoittaa. Onko se sitten hyvä vai huono asia että ilmeisesti hän tulee ainakin eläkeiässään saamaan (ellei itse satu vaikka syöpään sitä ennen kuolemaan) sen HIMOITSEMANSA perinnön, vaikka silloin ei sitä sitten enää tarvitsisikaan?? Ehkä hänelle onkin aivan oikein, jos oma lapsensa sitten rupeaa kinuamaan äidin rahoja. Tosin äiti on niin vanha että hän voi LOHDUTTAA että onneksi kyllä minä pian kuolen, ei sinun tarvitse odottaa pesämunaa aikuiseen elämääsi. Toinen isovanhempasi kuoli nuorena ja äitiä vähän HARMITTI että se toinen eli kauan etten päässyt rahoihin käsiksi ja niillä hummailemaan ...Sanoisin MORAALITON VAJAKKI täysin vetämätön vetelys,sittenhän tulevaisuudessa selvittelet sisaruksillesi mitä varte pentus kanssa kyöräsit kotomökissä.
- -erkki
Rrisooilmeisimmin kirjoitti:
Tavallisesti perillinen saa perukirjasta kopion jo perunkirjoituksen jälkeen- joka tapahtuma siis on sekä vainajan että lesken omaisuusluettelo, että vainajan vika veroilmoitus, joka toimii perintöverotuksen pohjana. Jos sinulla ei pk kopsua ole, sen saa vainajan kotikunnan verotoimistosta, osoittamalla osakkuutensa pesään.
Että oikeasti- täällä asiat ei selviä, ja niitä on ventovieraiden tarpeetonta vatvoa, jos summiakaan noin et osaa ilmaista, mitä perittävältä jäi jäämistönä- ja, miten monta perillisiä oli, ja oliko testamenttia minkätyyppistä vai ei- perukirjoitukseen aikoinaan on alaikäisellä pitänyt olla edunvalvoja, ei pesän osakas...
Kaunis ajatus, että äitisi on aikoinaan ottanut joitain asioita maksaakseen- tiesitkö, että esim. rahoitusvastike sun muu velkajuttu asunnosta/kiinteistöstä ei kuulu sinänsä muiden maksettavaksi kuin omistavan tahon. eli jos mitään tolkkua sain, leski on maksanut asumisen kulujensa lisäksi myös itse pääomaan eli asuntoon kohdistuvia kuluja.
Mikäs pakko ihmisen on maailmalle lähdettyään muutoin kulkea "auttelemassa" kotona, kuin vapaaehtoisesti? Omaishoitajan arki nyt on... Miksi ihmeessä ei voi sopia asuvansa lähempänä? Tai, onkohan kunnalla velvoitetta järjestää lain mukaan tiettyjä palveluita, jos ihminen ei enää pärjää kodissaan? Saahan hallintaoikeuden alaisen asunnon vaikka laittaa vuokralle ja muuttaa siitä vaikka palveluasumisen piiriin- mikään pakko ei ole elää niin, ettei apua saa.
Minulla itsellä ei nuorena ollut tämmöiseen juuri aikaa-, eikä intoakaan, elämän ruuhkavuosia pukkasi rytinällä... Joskus käytin sitten lapsia isovanhempia katsomassa, enkä halunnut olla riesoina, enkä halua nytkään, isän oltua jonkun vuoden kuolleena. Joskus postissa tulee lippulappuja, joihin pitää nimeni pistää. Hommat siis saa pelittämään vaikka postitse, jos tahtoa on tehdä päätöksiä porukalla- se vaan vaatii sitä halua toimia yhteishallinnossa.
Kotipaikka on pieni.
Äidin tilanne on ollut kohenemaan. Ei asu huonokuntoisessa kotitalossa itse, ja saanut ja saa palvelut joita tarttee, ja- osaa jotain itsekin vaatia, pyytää, ja ei ole liian vanha vaikka reissaamaankin, jos liikkumisensa rajoitteita saa vähemmiksi- itse toivoisin, että pääsisi vain viettämään sitä normaalia elämää eteenkin päin, eikä tarvitsisi sairastella.
Kotitaloon pitää hallintansa- ongelma on että tyhjät paikat ei vuosissa ainakaan hitaammin rapistu kuin huolletut ja jotenkin asutut(edes joskus).>>perukirjoitukseen aikoinaan on alaikäisellä pitänyt olla edunvalvoja, ei pesän osakas...
- -erkki
Rrisooilmeisimmin kirjoitti:
Tavallisesti perillinen saa perukirjasta kopion jo perunkirjoituksen jälkeen- joka tapahtuma siis on sekä vainajan että lesken omaisuusluettelo, että vainajan vika veroilmoitus, joka toimii perintöverotuksen pohjana. Jos sinulla ei pk kopsua ole, sen saa vainajan kotikunnan verotoimistosta, osoittamalla osakkuutensa pesään.
Että oikeasti- täällä asiat ei selviä, ja niitä on ventovieraiden tarpeetonta vatvoa, jos summiakaan noin et osaa ilmaista, mitä perittävältä jäi jäämistönä- ja, miten monta perillisiä oli, ja oliko testamenttia minkätyyppistä vai ei- perukirjoitukseen aikoinaan on alaikäisellä pitänyt olla edunvalvoja, ei pesän osakas...
Kaunis ajatus, että äitisi on aikoinaan ottanut joitain asioita maksaakseen- tiesitkö, että esim. rahoitusvastike sun muu velkajuttu asunnosta/kiinteistöstä ei kuulu sinänsä muiden maksettavaksi kuin omistavan tahon. eli jos mitään tolkkua sain, leski on maksanut asumisen kulujensa lisäksi myös itse pääomaan eli asuntoon kohdistuvia kuluja.
Mikäs pakko ihmisen on maailmalle lähdettyään muutoin kulkea "auttelemassa" kotona, kuin vapaaehtoisesti? Omaishoitajan arki nyt on... Miksi ihmeessä ei voi sopia asuvansa lähempänä? Tai, onkohan kunnalla velvoitetta järjestää lain mukaan tiettyjä palveluita, jos ihminen ei enää pärjää kodissaan? Saahan hallintaoikeuden alaisen asunnon vaikka laittaa vuokralle ja muuttaa siitä vaikka palveluasumisen piiriin- mikään pakko ei ole elää niin, ettei apua saa.
Minulla itsellä ei nuorena ollut tämmöiseen juuri aikaa-, eikä intoakaan, elämän ruuhkavuosia pukkasi rytinällä... Joskus käytin sitten lapsia isovanhempia katsomassa, enkä halunnut olla riesoina, enkä halua nytkään, isän oltua jonkun vuoden kuolleena. Joskus postissa tulee lippulappuja, joihin pitää nimeni pistää. Hommat siis saa pelittämään vaikka postitse, jos tahtoa on tehdä päätöksiä porukalla- se vaan vaatii sitä halua toimia yhteishallinnossa.
Kotipaikka on pieni.
Äidin tilanne on ollut kohenemaan. Ei asu huonokuntoisessa kotitalossa itse, ja saanut ja saa palvelut joita tarttee, ja- osaa jotain itsekin vaatia, pyytää, ja ei ole liian vanha vaikka reissaamaankin, jos liikkumisensa rajoitteita saa vähemmiksi- itse toivoisin, että pääsisi vain viettämään sitä normaalia elämää eteenkin päin, eikä tarvitsisi sairastella.
Kotitaloon pitää hallintansa- ongelma on että tyhjät paikat ei vuosissa ainakaan hitaammin rapistu kuin huolletut ja jotenkin asutut(edes joskus).>>tiesitkö, että esim. rahoitusvastike sun muu velkajuttu asunnosta/kiinteistöstä ei kuulu sinänsä muiden maksettavaksi kuin omistavan tahon.
- Milliesukkahousut
-erkki kirjoitti:
>>tiesitkö, että esim. rahoitusvastike sun muu velkajuttu asunnosta/kiinteistöstä ei kuulu sinänsä muiden maksettavaksi kuin omistavan tahon.
? meillä kiinteistön kulut ei "kuulu" äidille, on ne sähkön perusmaksut, kiinteistöveroja sun muita. Vuoteen kulut on onneksi perillisuille joitain satasia ja kun jaetaan monella, ei ole karmeat menot. Että eihän ne leskelle pitäisi itse asuntoon kuuluvat kulut...Asui tai ei, perillisillä meidän tap. ovat maksettavina ainakin. En nyt ymmärrä. Palveluita lähellähän lesken joissain tap. on parempi... Hallintaoikeus tarkoittaa ainakin meillä täyttä hallinnointia, komennot tehdä/olla puuttumatta tulee leskeltä- asioissa. Ihmettelin vasta, mihin niitä nimiä papereihin sitten välillä tarttee.
- Saunalahti13
Mistä näitä idioottikommentoijia aina sikiää..
- klkjlkl
Jos haluat tietää asiat tarkalleen niin hanki kopio perunkirjoituksesta. Verottajallakin varmaan on yksi kappale. Teillä on jakamaton kuolinpesä niin kauan kuin leski on hengissä ja kukaan teistä ei vaadi kuolinpesän jakoa. Tilanne on ihan yleinen. Tunne asiat ovat sitten asia ihan erikseen, oma tilanne yh - äitinä, rahojen vähyys ja niin edelleen.
Ei ole mitään riitelemistä jos selvittää asiat ja miettii faktojen perusteella miten toimii. Kyllä monet ovat vaatineet kuolinpesän jakamista oikeuden päätöksellä, pesänjakajaa jos yksimielisyyteen ei muuten päästä.
Jos tilanne vaivaa, selvitä asiat ja päätä miten toimit niin ei vaivaa enää.
Kerro suoraan oma tilanteesi leskelle; tarvitsisit rahaa lapsesi harrastuksiin, elämiseen yms. mainitse että teillä on jakamaton kuolinpesä. Kysy suoraan voisiko jakoa ajatella? Kysy muilta pesän osakkailta mitä mieltä he ovat asioista, haluavatko jakoa?- marketta5
Kiitos sinulle, hyviä neuvoja. Meillä tilanne onkin nyt vähän selkiytynyt kun leski on asiaa ajateltuaan alkanut nähdä sen myös minun kannaltani.
Hyvää kevättä sinulle!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1371906- 271898
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231848Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.851630Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?621448Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201266Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan371153Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381150- 111148
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101127