Sanotaan, että nuoruudessa tulee pettymään ja niistä pääsee yli ajan kanssa. Vaikka olenkin vasta itse jo kohta 20v mies, en voi uskoa enää tuohon väitteeseen. aloitankin vuodattamisen:
Aloitin ammattikoulussa opiskelun toisella paikkakunnalla. Paikka oli tuntematon ja tunsin ainoastaan yhden ihmisen koko paikasta mutta päätin kokeilla. Ystäviä tuli ja hyvin pyyhki. Ensimmäinen vuosi oli ohi ja toinen lähti kovaa vauhtia. Toisena vuonna tutustuin tähän tyttöön. Hän seurusteli, eikä erityisemmin oltu tekemisissä mutta keskustelimme aina paluumatkalla koulupaikkakunnalle (viikonloput oltiin kotona). Vuosikin vaihtui kolmannelle ja viimeiselle vuodelle. Tämän myötä kuitenkin ystävystyimme enemmän ja enemmän. Tuntui niin hyvältä, kun sain kuvankauniin vaalean tytön nauramaan ja viihdyin tosissaan hänen seurassaan. Asiaa edesauttoin, kun hänen kotiosoitteensa siirtyi samalle paikkakunnalle, missä omani sijaitsi, saatoimme viettää aikaa toisinaan viikonloppuisin.
Huomasin rakastuvani pikkuhiljaa häneen, mutta jätin kertomatta, koska hänellä oli aika vaikea eroprosessi menossa poikaystävästään. Tunteet vain syvenivät ja syvenivät.
Sitten tapahtui se kamalin. Tyttö alkoi styylata toisen miehen kanssa. Asiaa ei helpottanut se, että tämä mies oli myös kämppikseni ja hyvä ystävä (tuolloin). Yritin painaa asian villaisella mutta sainkin huomata pitäväni tästä tytöstä liikaa. En sietänyt katsella, mutta sinnittelin ja yritin esittää samaa itseäni mitä olin aina aiemmin: varsin huoleton heppu, jolla laaja ja hyvin huumorisävytteinen sanavarasto.
Koulumenestys laski, ei enää kiinnostanut. Sain toisinaan hirveitä raivokohtauksia, joista en antanut osviittaa kellekkään, että mistä se olisi lähtenyt. Alkoholin käyttö kasvoi.
Sittenhän se koulu loppui. En valmistunut, mutta ehdin pelastaa itseni jotenkuten, joten opiskeltavaa oli edessä. Sitä ennen odotti armeija, johon valmistauduin aika innolla. Mielessäni paloi kuitenkin edelleen tämä tyttö. Kesäloma alkoi, hän erosi kämppiksestäni, koska tämä asui aivan toisella suunnalla ja hällä myös häämötti armeija edessä. Sieluni paloi halusta kertoa tunteet, mutta joka kerta se häveliäs minäni esti. Kiukkukohtaukset lisääntyivät, mutta pysyimme ystävinä. Huomasin rakastavani vain enemmän ja enemmän. Valtion palveluksessa oltua, myös tunsin mitä todellinen kaipuu on.
Jossain vaiheessa lomilla oltuani se tapahtui. Suuri riita rakastamani tytön kanssa. Tällöin tein päätöksen: pakko kertoa että ne ovat minun tunteeni, jotka vaan kasvattivat kiukkua.
Riittämätön hänelle
46
855
Vastaukset
- jatkuu...
Jatkuu...
Muistan Tilanteen kuin eilisen. Odotin hänen lyövän, kyyneleet valuivat silmistäni ja olin valmis pahimpaan. Se mitä tapahtui yllätti täysin: hän otti lujasti kiinni. Halasi sitä tiukemmin mitä enemmän itkin, lohdutti ja kertoi kaiken olevan hyvin. Se tunne kun paino putosi.
Viikonloppuvapailla yritin viettää hänen kanssaan niin paljon aikaa kuin pystyin. Elin toivossa että jos tämä päättyisi hyvin.
Lopulta palvelusaikaani jouduttiin lykkäämään 130pv jälkeen kun jalka hajosi ja kohtasin asian joka mursi minua pahemmin: hän seurusteli taas entisen kämppikseni kanssa, ja hän kertoi myös lähtevänsä kesällä pois, kauemmas opiskelemaan. Murruin ja itkin, itkin pahemmin kuin ikinä. Kysyin itseltäni kokoajan "miksi?", näin itseni peilistä ja aloin inhoamaan todella sitä mitä olin/olen edelleen: Epäonnistunut koulussa, epäonnistunut palveluksessa, epäonnistunut olemaan henkilö jota rakastaa.
Puhuin hänelle tästä ja kerroin, etten halua ikinä jättää hälle hyvästejä, haluan olla edelleen niin hyvä ystävä kuin mahdollista. Tätä jatkui viime vuoden marraskuusta viime kuuhun asti. Asetelma ei kuitenkaan ollut muuttunut. Rakastin tyttöä päivä päivältä enemmän, hän rakasti henkilöä jota en halua enää nähdä. Silti olimme tekemisissä, hän tuntui olevan ainoa ilo. Surun murtamanakin tunsin olevani terve kun sain hänet hymyilemään. Kun hän hymyili, hymyilin minäkin.
Asiat kärjistyivät lopuilta näihin asetelmiin: lopullinen romahdus, hän ja eräs lapsuudenkaverini soittivat poliisit hakemaan itsetuhoisuuden takla, Ohjaus mielenterveysklinikalle.
Tässä olen edelleen. Rakastan häntä joka päivä enemmän, Tulen vaan surullisemmaksi kun tiedän hänen lähtönsä lähenevän. Itken joka yö. Vanha minäni on poissa, yksi ihminen on risunut minut täysin alasti. Haluan vain herätä ja huomanneeni sen olleen pahaa unta. Juon suruuni entistä herkemmin. Tätäkö on vakava masennus?
Olemme edelleen toistemme kanssa tekemisissä, koska haluan yrittää mutta en näe enää toivoa.
Joku sanoi että kohtaat vielä uuden. Ei, ei enää. Vanha minäni on poissa. Se vanha minäni, joka turhauduttuaan naisiin poltti röökin, otti tirsat ja oli pian normaali sama hymyilevä entisensä. Ei ole enää voimia, ei vain jaksa. Miksi minulle käy näin? mitä tein väärin, miksen voi olla toisenlainen? Kaipaan häntä joka hetki. huomaan ajattelevani vain häntä.
Vaikka tilanteeni on tämä, pidän masennukseni parhaani mukaan suurimmaltaosalta läheisiltäni piilossa. En halua että kenenkään pitäisi hetkeäkään huolehtia minusta. Jatkan psykiatrilla käyntejä koska hän pyysi sitä. Tarvittavaa apua en ole saanut einkä tunnu jaksavan enää välittää omasta hengestäni. Näen itseni vaan savuavana rauniona.
Loppuun vielä säkeistö, jo hvyin tunetusta vanhasta biisistä. Se kuvastakoon miltä tuntuu (tunnistajat tunnistakoon):
"i need someone to show me the things in life, that i can't find
I can't see the things that make true happiness, i must be blind"
Että näin...- kukkuu43534534
Nopeesti luin, kauheen kauniisti kirjotit. Kyllä sulle löytyy vielä joku toinen ja hyvä tyyppi...kaikkee hyvää...
- allapäin
Ei mukava tilanne, tiedän sen sillä olen itse kokemassa vähän saman kaltaista asiaa. Minä olen rakastunut mieheen jolla on vaimo ja lapsia. En voi saada häntä koskaan. Jokainen päivä kun en näe häntä on tuskaa. En pysty kertomaan hänelle tunteitani, sillä en halua pilata hänen rakentamaansa elämää. Lisäksi meillä on ikäeroa. Kirjoitan hänestä runoja ja lenkkeilen kun tulee paha olo. Se ei kuitenkaan auta. En saa häntä mielestäni. Aina kun yritän keskittyä esim. Pianonsoittoon tai työntekoon, ajatuksissani on vain hän. Se on tuskaista. Kaikkein kamalinta on se, että hän tuntuu välittävän minusta jossain määrin, mutta ei itsekään kerro mitään. Voi olla kuviteltua tuo hänen vastakaikunsa ja olen jo luovuttamassa. Tiedän jo totuuden. Silti on vain hän. Hän, joka kuuntelee ja lohduttaa minua kun minulla on murheita. Hän, joka liikuttuu vuokseni. Hän, joka kulkee aina lähelläni. Katsoo minua suklaasilmillään. En näe vaihtoehtoja. Minun täytyy vain elää ilman häntä. Sinua en pysty neuvomaan. Rakkaus on sellainen tunne joka ei helposti sammu. Voimia kärsimyksen keskelle! Et ole yksin!
- lottamari<3
Kiitos dapress tarinastasi, luin sen eläytyneenä joka sanaasi, tunsin joka ainoan tunteesi itsessäni ja koin sinun kokemasi omassa kehossani. Aina sanotaan, että ei saisi sanoa, että "tiedän miltä sinusta tuntuu", mutta nyt voin todella sen sanoa. Olen tuossa samassa tilanteessa täysin, olen nainen joka koki saman ja josta jäi vain tuhka, kun se tuli ja liekki kulutti loppuun ja sammui.
Eläydyin täysin sinun tarinaasi. Olin kuin elokuvissa, jossa näin joka ilmeen ja eleen ja mietin miksi tuo tyttö ei tajua, että hänellä on helmi edessänsä, mies joka on valmis rakastamaan häntä palavasti, mies joka tekisi hänet onnelliseksi ja joka osaa arvostaa tyttöä juuri sillä oikealla tavalla, joka oli tuon pitkän ystävyyden ja tuntemisen tulosta.
Olet tosiaan vielä nuori ja nuoruus on sinun puolellasi tässä asiassa. Usko vaan sinä selviät ja pääset hänestä yli juuri tuon ikäsi ansiosta sillä elämääsi tulee vielä monta tuollaista ihanaa tyttöä ja tilaisuus tutustua heihin kunnolla. Koit todellisen kiintymyksen jota tuo jatkuva yhdessäolo edesauttoi. Se sama aika joka tarvitaan toisen tutustumiseen ja kiintymiseen se samanlainen aika tuplaten tarvitaan tuon kaiken unohtamiseen ja irtipääsemiseen, mutta sinä selviät.
Älä jää yksin, älä jää miettimään niitä tunteita ja sitä tyttöä mitä koit hänen kanssaan, se vain lisää ahdistusta ja vie syvemmälle. Tarvitset oikeita keinoja selviytymiseen, joten ainut tie päästä tuosta ylöspäin on yrittää saada elämäänsä tilalle tekemistä ja ystäviä, joiden kanssa asiaa voit käsitellä. Puhuminen auttaa, kirjoittaminen auttaa, vertaistuki auttaa ja sylihoito jos mahdollista sinun saada se on mikä auttaa. Älä jää yksin, se on pahinta. Ulkoile, käy ihmisten ilmoilla, kahviloissa, baarissa, tapaa ihmisiä ja frendejä ja aloita uusi vaihe elämässäsi, jossa on taas uutta tulossa.
Anna tunteiden tulla ja mennä, itke itkusi mutta älä jää niihin kiinni vaan yritä heti tarttua johonkin, josta saat edes vähäsenkin voimaa. Uusi ihmisuhde on vanhan suhteen kuolema, sillä se vanha yleensä unohtuu ja pian tajuaa, että ei elämä sittenkään siihen kaatunut ja kaikki romahtanut vaikka välillä tuntui siltä.
Kaipaus ja ikäväkin hellittää aikanaan ja vielä se hymykin joku päivä sieltä sinun sisältäsi lähtee purkautumaan. Olet luonteeltasi herkkä kuten minäkin, tunneihminen niin luulen, koet vahvasti asoita, kiinnyt vahavasti ja lujasti ihmiseen, jonka koet turvalliseksi ja johon voit luottaa ja samaistua. Meille tunneihmisille on erityisen vaikeaa luopuminen, koska mukana on ripaus myöskin sitä kuuluisaa läheisriippuvuutta, niin sen olen mieltänyt. Tarvitsemme iritpääsemiseen enemmän tukea kuin muut, siksi ota kaikki apu vastaan mikä tarjotaan, puhu kaikki tunteesi ja käsittele ne loppuun ja taita sitten kirjan kansi kiinni ja sano, että nyt saa sureminen riittää, tämä on minun elämäni, eikä kukaa voi sitä tulla ja talloa maahan tuosta vaan. Tyttökin jatkaa elämäänsä miksi sinäkin et jatkaisi omaasi.
Voimia sinulle ja iso halaus. Muista, että on meitä muitakin samassa tilanteessa ja me ymmärrämme miltä sinusta tuntuu. Meidän on vaan yritettävä selvitä, ajan kanssa se onnistuu, hidasta se on, mutta päivä kerrallaan.
Kaikkea hyvää ja paranemista sinulle.- depress
Kiva, että joku sentään jaksoi lukea kirjoittamani vuodatuksen. Paljon kerroit asiaa jotka ovat järkeenkäyviä, mutta itselle niin kaukaiselta ja mahdottomalta tuntuvia juttuja.
Kokoajan kelailen asioita ja pohdin sitä miksi en voi hälle olla oikea. on niin vaikea käsittää, miksi se mitä olisin valmis antamaan ja tekemään, en voi saada sitä itse. Olin toki ihastumisia kokenut, mutta niistä harjaantuneena lupasin itselle etten koskaan rakastu. Näinollen mikään ei voisi minua ajaa maanrakoon tai jarruttaa haaveitani. Mutta sitten se vain tapahtui, tunsin kohdanneeni sen henkilön jonka vuoksi voisin luopua haaveistani, kunhan vain saisin tehdä hänet onnelliseksi. Miksi rakensin ikinä sen pilvilinnan, joka lopulta on räjähtänyt maatakiertävälle radalle sarajevon postikonttorin seuraksi?
Koskaan en ole nähnyt itseäni erityisen kiinnostavana, saatika hirveän komeana ja raamikkaana, vaikka en ole millään tavalla ylipainoinen tai mikään luuranko, enemmänkin jollain tavalla tasapaksu. Luotin sokeasti siihen, että ulkonäöllä ei ole väliä vaan luonne ratkaisisi, väliäkö sillä kuina paljon olisi kokemuksia naisista tai yleensäkkin sängynjalkoja kuluttavassa harrastuksessa. Emme juuri koskaan riidelleet, pidimme monista samoista asioista ja olimme muutenkin läheisiä. Loppujenlopuksi, hävisin henkilölle joka oli kaikintavoin parempi kaikessa, mukaanlukien edellä mainituissa asioissa. Ajatus tuo minulle vain sen kuvan, että enkö ole riittävä koska en ole koskaan ollut minkäänlaisessa parisuhteessa? En minä rakastunut pelkkään ulkonäköön, vaan luonteeseen, sekä siihen että tulimme juttuun. Ei minulle ole tärkein päästäkseni harrastamaan ensimmäistä kertaa makuuhuonejumppaa, haluan tuntea sen, että vierelläni on henkilö, joka välittää minusta yhtäpaljon kuin minä hänestä, ja loput tulkoo aikanaan, ajasta riippumatta.
Tämä kaikki on minulle niin vaikeaa, kaikki patruunat on loppu. Kallonporaajalla käynnit eivät helpota yhtään. Ksokaan en ole itkenyt niin paljon kuin nykyään, kipu on sietämätön. Haluaisin elää, mutta en ilman häntä. Haluan vain kokea välähdyksen ja huomata, että enää ei satu. Osa ystävistä tietävät tilanteeni, mutta miten he voisivat auttaa, olen niin kiintynyt jo rakastamaani tyttöön. Nukahdan öisin vasta tuntien itkun jälkeen, ja silloinkin pelkään painajaisia. Herään aina huonosti nukkuneena.
Mietin kokoajan, että voiko suurin intohimoni; musiikki olla se joka minut pelastaa. Auttaisiko treenaaminen ja sen parissa olo minut kuiville? en tiedä, tuntuu olevan liian myöhäistä...
- nbvcbncv
Vanha minäsi sai luvan väistyä ja tuhoutua.. tosta kaikesta sonnasta kasvaa ajan myötä toivottavasti, hiukan ehkä kyynisempi, mutta viisaampi ja vahvempi, ihan uusi Sinä.. toivon mukaan myös vähemmän epätoivoinen.
Kyllä se ajalla ja uudenlaisella ajattelulla - ne vieroitusoireet katoaa..- depress
vaikka yritän, niin enemmän ja enemmän vain rakastan. en vain osaa hyvästellä häntä. ajattelen vain päivästä toiseen sitä, että rakastamani tyttö lähtee pois ja joudun katsomaan, kun hän muuttuu vain etäämmäksi. miksi rakastuin tyttöön, joka ei rakasta minua ja lähtee kauas
- bvnxcvncbn
depress kirjoitti:
vaikka yritän, niin enemmän ja enemmän vain rakastan. en vain osaa hyvästellä häntä. ajattelen vain päivästä toiseen sitä, että rakastamani tyttö lähtee pois ja joudun katsomaan, kun hän muuttuu vain etäämmäksi. miksi rakastuin tyttöön, joka ei rakasta minua ja lähtee kauas
Niin se nisti rakastaa huumettaan.. lopeta sen likan idealisointi; luulit että se on hyppysissäsi, koska olet liian epätoivoinen näkemään muita, joita maailma on täynnä.
Jos ei se diggaa susta, ja olet siitä varma, niin anna olla: älä tuhlaa virtaa moiseen, vaan keksi muuta tekemistä vieroitusoireisiisi. Ne menee kyllä ohi ajalla kun sun aivokemiat palautuu.
Hyvä sun kannalta, että lähtee pois kauas. Olispa mulla ollut yhtä hyvin aikanaan kun tunteitani tuhlasin silkkaan paskaan. - lottamari<3
bvnxcvncbn kirjoitti:
Niin se nisti rakastaa huumettaan.. lopeta sen likan idealisointi; luulit että se on hyppysissäsi, koska olet liian epätoivoinen näkemään muita, joita maailma on täynnä.
Jos ei se diggaa susta, ja olet siitä varma, niin anna olla: älä tuhlaa virtaa moiseen, vaan keksi muuta tekemistä vieroitusoireisiisi. Ne menee kyllä ohi ajalla kun sun aivokemiat palautuu.
Hyvä sun kannalta, että lähtee pois kauas. Olispa mulla ollut yhtä hyvin aikanaan kun tunteitani tuhlasin silkkaan paskaan.Joskus on hyvä sanoa asiat suoraan ja siten miten ne on. Tykkäsin sinun asenteestasi ja sanoistasi, tuossa oli totuus ja noin se pitää ajatella. Kiitos.
- depreess
lottamari<3 kirjoitti:
Joskus on hyvä sanoa asiat suoraan ja siten miten ne on. Tykkäsin sinun asenteestasi ja sanoistasi, tuossa oli totuus ja noin se pitää ajatella. Kiitos.
tuossa on perää, en voi sitä kieltää. mutta se, mitä tunnen.. en vain vain osaa selittää. vaikka tekisin sitä mitä haluan, tunteet vain tulevat pintaan
- bnmbvnmcvnbcm
depreess kirjoitti:
tuossa on perää, en voi sitä kieltää. mutta se, mitä tunnen.. en vain vain osaa selittää. vaikka tekisin sitä mitä haluan, tunteet vain tulevat pintaan
Ei siinä mitään mystistä olet vaikka ehkä haluaisitkin uskoa niin. Sä oot vain yksinkertaisesti koukussa unelmiisi. Ja niinkuin jokaisen nistin, sun pitää vierottautua.
Ellet sitten halua olla koukussa tavoittamattomaan unelmaan. Kyllähän moni tuntuu sellaisestakin tykkäävän. - depress
bnmbvnmcvnbcm kirjoitti:
Ei siinä mitään mystistä olet vaikka ehkä haluaisitkin uskoa niin. Sä oot vain yksinkertaisesti koukussa unelmiisi. Ja niinkuin jokaisen nistin, sun pitää vierottautua.
Ellet sitten halua olla koukussa tavoittamattomaan unelmaan. Kyllähän moni tuntuu sellaisestakin tykkäävän.totta. vieroitus on oma haasteensa, mutta jäljen se jättää. en usko että kukaan muu saa samaa rakastumisen tunnetta aikaan ja sille ei mitään mahda. kuoppani kaivoin ja jos siitä joskus ylös pääsen, niin se täytyy täyttää, ja täytettynäkin näkyvät jäljet pitkään kuopan olemassaolosta.
- nbvmnbvnmvnm
depress kirjoitti:
totta. vieroitus on oma haasteensa, mutta jäljen se jättää. en usko että kukaan muu saa samaa rakastumisen tunnetta aikaan ja sille ei mitään mahda. kuoppani kaivoin ja jos siitä joskus ylös pääsen, niin se täytyy täyttää, ja täytettynäkin näkyvät jäljet pitkään kuopan olemassaolosta.
Niihän ne sanoo narkitkin, että sille ekalle piikille ei vedä vertoja mikään myöhempi.
Se kuoppa täyttyy kyllä aikanaan muilla asioilla ja ihmisillä kun lakkaat mystifioimasta tuota sattunutta.
Voit kärsiä yhden välinpitämättömän ihmisen perään tai koittaa kiinnostua muista asioista. Up to you.
Näitä kun sattuu jokaiselle, ja jokainen vuorollaan kuvittelee näitä "sielunkumppani"/"kohtalon yhteensaattamat"/"the one and only"-höpötyksiä.. :D
Herätys sattuu, mutta se on olennaista ihmisenä kasvamista. Yksi välttämätön tulikaste if you will.. :D
Ne näkyvät jäljetkin on silkkaa karismaa ja elämänkokemusta jos sä arpeudut komiasti etkä yksisilmäisen kyynisesti.
Mutta kyllä se kaikki toki ajattelutyötä vaatii. Äläkä ole laiska ajatellessasi. - depress
nbvmnbvnmvnm kirjoitti:
Niihän ne sanoo narkitkin, että sille ekalle piikille ei vedä vertoja mikään myöhempi.
Se kuoppa täyttyy kyllä aikanaan muilla asioilla ja ihmisillä kun lakkaat mystifioimasta tuota sattunutta.
Voit kärsiä yhden välinpitämättömän ihmisen perään tai koittaa kiinnostua muista asioista. Up to you.
Näitä kun sattuu jokaiselle, ja jokainen vuorollaan kuvittelee näitä "sielunkumppani"/"kohtalon yhteensaattamat"/"the one and only"-höpötyksiä.. :D
Herätys sattuu, mutta se on olennaista ihmisenä kasvamista. Yksi välttämätön tulikaste if you will.. :D
Ne näkyvät jäljetkin on silkkaa karismaa ja elämänkokemusta jos sä arpeudut komiasti etkä yksisilmäisen kyynisesti.
Mutta kyllä se kaikki toki ajattelutyötä vaatii. Äläkä ole laiska ajatellessasi.anteeksi, mutta tuntuu sun tekstin kautta helpommalta kuin se on. en tuomitse sitä turhana, mutta itselle se on aina on ollut iso asia. jos olen yksin loppuiän, niin olkoot, kunhan hänen loppuelämä on hyvä, ja se tuhotkoon omani, niin olkoon. en halua väitellä sen enempää
- lottamari<3
nbvmnbvnmvnm kirjoitti:
Niihän ne sanoo narkitkin, että sille ekalle piikille ei vedä vertoja mikään myöhempi.
Se kuoppa täyttyy kyllä aikanaan muilla asioilla ja ihmisillä kun lakkaat mystifioimasta tuota sattunutta.
Voit kärsiä yhden välinpitämättömän ihmisen perään tai koittaa kiinnostua muista asioista. Up to you.
Näitä kun sattuu jokaiselle, ja jokainen vuorollaan kuvittelee näitä "sielunkumppani"/"kohtalon yhteensaattamat"/"the one and only"-höpötyksiä.. :D
Herätys sattuu, mutta se on olennaista ihmisenä kasvamista. Yksi välttämätön tulikaste if you will.. :D
Ne näkyvät jäljetkin on silkkaa karismaa ja elämänkokemusta jos sä arpeudut komiasti etkä yksisilmäisen kyynisesti.
Mutta kyllä se kaikki toki ajattelutyötä vaatii. Äläkä ole laiska ajatellessasi.Siis, tälläistä terpiaa juuri tällä hetkellä tarvitsen. Tämä on minusta niin järkevää ja järjellä ajateltua viisautta. Ainakin minä saan voimaa sinun sanoistasi ja ajatuksistasi, koska koen, että asia on juuri noin kun sanot.
Viisaita rehellisiä sanoja, sitä tarvitaan herättelemään pois siitä turhahasta mystifioinnista ja unelmasta. Se unelma lakkasi tosiaan olemasta ja nyt siihen pitää vaan tottua ja saada itsensä ymmärtämään, että rakkaus sokaisee ja on huumetta ja aiheutta hyvänolon tunteena vakavan riippuvuuden., mutta siitä irtautumiseen pitää tehdä ja nähdä myöskin itse vaivaa, eikä heikkona antaa itsellee aina uusi annos tai jatkaa sitä huumeen käyttö. Vieroitusoireet ovat tuskallisia, mutta ne on läpikäytävä, jotta riippuvuudesta pääsee eroon.
Haluaisin vielä kuulla lisää sinun järkeviä sanojasi, koska ne ravisuttavat ainakin minua hereille tästä ruususen unesta. Kiitos..rohkeasta rohkaisusta.
- nmbvmnbvnvn
Raskaanpuoleisen lapsuuden ja varhaisnuoruuden kestin itse tuolla lailla unelmilla narkkaamalla.
Yksipuoliseksi leikitelty ihastus aikuisiällä taas.. oli kasvun ja tiedostamisen paikka. :D
Pahin on jo kaukaa ohi, ja viisastunut vähän tästä ihmisenä olemisesta - ideaalien kestämättömyys ehkä eniten alussa harmitti, kunnes tajusin suhtautua niihin uskontoina.
Eikä ihminen voi elää täysin ilman jotain mihin uskoa - toisaalta ei voi uskoa sokeastikaan..- depress
taidankin olla kaikintavoin hyvinkin epänormaali... tai mielisairas. Lohtua en löydä juuri mistään. en harrastuksista, en ystävistä, en kallonporaajalta.
oma tahdonvoimakin tuli todistettua: pieni ryyppyputki repesi heti, kun ajatukset painoivat päälle tarpeeksi. ei näin kuulu ihmisen elää, mutta en omalle mielelleni mahda mitään, niin moni asia saa minut muistamaan hänet. tuoksut, aistimukset, sanat, muistikuvat. aivan kaikki.
suorastaan v*tuttaa miten iso mies voi pillittää, mutta miten lyödä viimeinen niitti arkkuun? iso mies, voi j*malauta... - 11+6
depress kirjoitti:
taidankin olla kaikintavoin hyvinkin epänormaali... tai mielisairas. Lohtua en löydä juuri mistään. en harrastuksista, en ystävistä, en kallonporaajalta.
oma tahdonvoimakin tuli todistettua: pieni ryyppyputki repesi heti, kun ajatukset painoivat päälle tarpeeksi. ei näin kuulu ihmisen elää, mutta en omalle mielelleni mahda mitään, niin moni asia saa minut muistamaan hänet. tuoksut, aistimukset, sanat, muistikuvat. aivan kaikki.
suorastaan v*tuttaa miten iso mies voi pillittää, mutta miten lyödä viimeinen niitti arkkuun? iso mies, voi j*malauta...Oletko depress varmasti parikymppinen ja onko tarinasi kaikilta osin tosi?Kauanko tuosta jutusta on 10-20 vuottako? Elätkö yhäti menneisyydessä ja sairastat vakavaa masennusta.
Ihmissuhteista pääsee yli, mutta tarvitset tuohon mielenterveysongelmaasi tosiaan apua. Kyse ei enää varmastikaan ole tuosta tytöstä vaan ylipäätään sinun mielestäsi, joka on saattanut jo alkuun ennen tytön tapaamista olla sairas. - depress
11+6 kirjoitti:
Oletko depress varmasti parikymppinen ja onko tarinasi kaikilta osin tosi?Kauanko tuosta jutusta on 10-20 vuottako? Elätkö yhäti menneisyydessä ja sairastat vakavaa masennusta.
Ihmissuhteista pääsee yli, mutta tarvitset tuohon mielenterveysongelmaasi tosiaan apua. Kyse ei enää varmastikaan ole tuosta tytöstä vaan ylipäätään sinun mielestäsi, joka on saattanut jo alkuun ennen tytön tapaamista olla sairas.kyllä, olen parikymppinen ja kyllä, niin totta kuin se on. tuntuu niin sairaalta vain, miten paljon osaa tuntea.
testejä on tehty ja ei, en pode skitsofreniaa, psykoosia, tai edes jakomielitautia. mutta se, että olen kussut viime vuotena niin paljon, että ei vaan jaksa.
epäile pois jos siltä tuntuu mutta totta puhun. näin asiat ovat - allapäin
depress kirjoitti:
kyllä, olen parikymppinen ja kyllä, niin totta kuin se on. tuntuu niin sairaalta vain, miten paljon osaa tuntea.
testejä on tehty ja ei, en pode skitsofreniaa, psykoosia, tai edes jakomielitautia. mutta se, että olen kussut viime vuotena niin paljon, että ei vaan jaksa.
epäile pois jos siltä tuntuu mutta totta puhun. näin asiat ovattuollaiset voimakkaat tunteet ovat minulle myös vaikeita. Se on inhottavaa kun ei vaan pysty vaikuttamaan tunteisiinsa ja itseensä yhtään.
- depress
allapäin kirjoitti:
tuollaiset voimakkaat tunteet ovat minulle myös vaikeita. Se on inhottavaa kun ei vaan pysty vaikuttamaan tunteisiinsa ja itseensä yhtään.
sepä se tässä tekeekin niin vaikeaksi.
funtsin sitä päivittäin että yrittäisi unohtaa tunteet, mutta aina sama vastaus: kaipuu vain kasvaa hetki hetkeltä. kuinka paljon pitää kärsiä että lopulta ylittää sen kynnyksen ja kykenee siihen, ja kykeneekö sitä kestämään?
rakkaus on niin henkilökohtainen asia, että kukaan ei voi siihen oikeaa neuvoa antamaan. miksi jotkut voivat helposti unohtaa, ja alkaa etsimään uutta, ja miksi jotkut taas eivät kykene uuteen suhteeseen millään koska tunteet eivät lopu? kukaan ei tiedä siihen vastausta, en minäkään. joku voi selvitä vammoitta, joku voi arpeutua ja katkeroitua.
eli mitä tässä voisi yhteenvetona kertoa? ei mitään muuta kuin "aika näyttää" - allapäin
depress kirjoitti:
sepä se tässä tekeekin niin vaikeaksi.
funtsin sitä päivittäin että yrittäisi unohtaa tunteet, mutta aina sama vastaus: kaipuu vain kasvaa hetki hetkeltä. kuinka paljon pitää kärsiä että lopulta ylittää sen kynnyksen ja kykenee siihen, ja kykeneekö sitä kestämään?
rakkaus on niin henkilökohtainen asia, että kukaan ei voi siihen oikeaa neuvoa antamaan. miksi jotkut voivat helposti unohtaa, ja alkaa etsimään uutta, ja miksi jotkut taas eivät kykene uuteen suhteeseen millään koska tunteet eivät lopu? kukaan ei tiedä siihen vastausta, en minäkään. joku voi selvitä vammoitta, joku voi arpeutua ja katkeroitua.
eli mitä tässä voisi yhteenvetona kertoa? ei mitään muuta kuin "aika näyttää"Niin... Mutta joskus siitä ajastakaan ei välttämättä apua ole. Niin kuin sanoit, tunteet on nii henkilökohtaisia ja jokainen "selviää" niistä eri tavalla... Olen vain itse tässä miettinyt, että miten oikeasti joku voi sanoa, että "Kyllä se ohi menee." kun se on voi jokaisella olla niin syvällä se voimakas tunne. Jo se nyt kumma on kun ei saisi tuntea mitä tuntee! Ja ne tunteet sattuu! Eikä niistä pääse eroon! Tuskaa tämä elämä aika usein on. Täyttä tuskaa.
- nbvnvnmvmn,n
depress kirjoitti:
taidankin olla kaikintavoin hyvinkin epänormaali... tai mielisairas. Lohtua en löydä juuri mistään. en harrastuksista, en ystävistä, en kallonporaajalta.
oma tahdonvoimakin tuli todistettua: pieni ryyppyputki repesi heti, kun ajatukset painoivat päälle tarpeeksi. ei näin kuulu ihmisen elää, mutta en omalle mielelleni mahda mitään, niin moni asia saa minut muistamaan hänet. tuoksut, aistimukset, sanat, muistikuvat. aivan kaikki.
suorastaan v*tuttaa miten iso mies voi pillittää, mutta miten lyödä viimeinen niitti arkkuun? iso mies, voi j*malauta...Vierotusoireet vie aikansa usko huviksesi, mut täytyy kanssa itse haluta ja tajuta päästää irti.. se ihminen ei tahdo sinua, joten miksi vaivaat itseäsi takiansa?
Kestää muutenkin aikansa ennen kuin sun normaali tila tuntuu taas hyvältä.
Ja sun ongelmat on oikeasti muualla kuin tuossa unelmassa, jolla itseäsi laastaroit; mitä syvempi paha olo, sitä sitkeämpi laastari.
Ei ole mitään kohtaloa, mitään "ainoaa oikeaa" tai elämää suurempaa rakkaustarinaa taustalla - ei kellään yksipuolisesti ihastuneella ole.
Se on vain yksi unelman arkkityyppi. Fantasia. Että olisi joku juuri sinulle tarkoitettu sielunkumppani. Ei ole. - PikkuMöö
depress kirjoitti:
sepä se tässä tekeekin niin vaikeaksi.
funtsin sitä päivittäin että yrittäisi unohtaa tunteet, mutta aina sama vastaus: kaipuu vain kasvaa hetki hetkeltä. kuinka paljon pitää kärsiä että lopulta ylittää sen kynnyksen ja kykenee siihen, ja kykeneekö sitä kestämään?
rakkaus on niin henkilökohtainen asia, että kukaan ei voi siihen oikeaa neuvoa antamaan. miksi jotkut voivat helposti unohtaa, ja alkaa etsimään uutta, ja miksi jotkut taas eivät kykene uuteen suhteeseen millään koska tunteet eivät lopu? kukaan ei tiedä siihen vastausta, en minäkään. joku voi selvitä vammoitta, joku voi arpeutua ja katkeroitua.
eli mitä tässä voisi yhteenvetona kertoa? ei mitään muuta kuin "aika näyttää"Juokseminen ja liikunta ylipäänsä auttavat kestämään sydänsuruja. Keho tuottaa silloin endorfiinia, joka auttaa masennukseen. Hyvää musiikkia kuulokkeisiin, jotta ajatukset eivät jää pyörimään kehää. Kun kehittää itselleen liikuntarutiinit, pysyy päivärytmi ja saa väsyneenä paremmin unta. Voi ottaa myös jonkun tavoitteen, esim. puolimaraton tai omat ennätyspainot penkistä. Jos mahdollista, voi aloittaa jonkun uuden lajin, jonka parissa tapaa uusia ihmisiä. Ja se kouluasia; erään ystäväni opinnot venyivät ja opintoaika ylittyi. Hän haki uudelleen opiskelemaan ja on nyt saamassa tutkintoaan ulos. Hän sai paljon tukea oppilaanohjaajalta, kun uskaltautui juttelemaan. Hän hankki myös itselleen koiran, joka pitää päivät rytmissä ja vie kävelylle. Rakkaus voi joskus satuttaa, en vähättele tunteitasi. Vaikutat fiksulta ja hauskalta kaverilta, toivottavasti tuskasi helpottaa pikkuhiljaa.
- depress
PikkuMöö kirjoitti:
Juokseminen ja liikunta ylipäänsä auttavat kestämään sydänsuruja. Keho tuottaa silloin endorfiinia, joka auttaa masennukseen. Hyvää musiikkia kuulokkeisiin, jotta ajatukset eivät jää pyörimään kehää. Kun kehittää itselleen liikuntarutiinit, pysyy päivärytmi ja saa väsyneenä paremmin unta. Voi ottaa myös jonkun tavoitteen, esim. puolimaraton tai omat ennätyspainot penkistä. Jos mahdollista, voi aloittaa jonkun uuden lajin, jonka parissa tapaa uusia ihmisiä. Ja se kouluasia; erään ystäväni opinnot venyivät ja opintoaika ylittyi. Hän haki uudelleen opiskelemaan ja on nyt saamassa tutkintoaan ulos. Hän sai paljon tukea oppilaanohjaajalta, kun uskaltautui juttelemaan. Hän hankki myös itselleen koiran, joka pitää päivät rytmissä ja vie kävelylle. Rakkaus voi joskus satuttaa, en vähättele tunteitasi. Vaikutat fiksulta ja hauskalta kaverilta, toivottavasti tuskasi helpottaa pikkuhiljaa.
Liikunta nyt ole koskaan kuulunut elämässä kovin suurenkaan rooliin. En siis inhoa sitä, käyn toki aina lenkit päivittäin heittämässä. Eniten minulla on tuo musiikki joka on se mulle suurin asia. Tunteet tulvivat ajatuksiin, mutta jonkun biisin rakenteen opettelu ja kuuntelu tuo hyvän mielen ainakin hetkeksi (ei mitään Simo Silmua sentään, itku pääsi heti kun sitä kuuntelin).
Nykyisissä opinnoissa ei nyt paljoa ole sentään kiinni, vaikka ala onkin se jota en halua tehdä muutakuin pakosta jotta voin sillä edesauttaa omiin mielenkiintoihini panostamista.
Onneksi myös moni ystävä on musiikin harrastaja ja osa on jopa päässyt siinä melkoisenkin pitkälle ja uraa siitä saamassa niissä hommissa, joten sen asian suhteen saan aina vinkkejä sun muuta opetusta, kunhan vain pyydän sitä.
Aika näyttää, niin kauan kuin sitä tulen kestämään ja niin kauan kuin tulen elämään kunnes kohtaan luonnollisen tavan lähteä parempaan paikkaa, muiden edesmenneitten läheisten viereen.
- depress
Näetkö tosiaan kaikki ihmiset samanlaisena kuin itse tunneasioissa?
Annat kuvan kuin tahallaan vaikutan tunteisiini. En minä halunnut asioiden olevan näin, en tosiaankaan halunnut oppia välittämään mutta näin kävi.
Kyllä, muitakin ongelmia on ihan tarpeeksi, mutta tämä asia on se mikä on ajankohtainen, oikea kipu p*rseessä.
Asiat eivät nyt ole mulle niin yksinkertaisia. Kenties sinulle voi, jos olet päässyt omista ongelmistasi, onnea siitä. Mutta sitä et näe, millainen ihminen puhuu sinulle. Voit kenties tietää ulkoiset asiat, mutta et sitä, miten minulle jotkut asiat ovat suurempia ja tärkeämpiä.
Älä käytä sanaa vieroitusoire. ei se ole vieroitusoire, Vieroitusoire on se kun et ENÄÄ saa sitä mitä haluat ja alat kärsiä siitä. Tämä on kipeää v*tutusta.
Älä siis vähättele toisen näkemyksiä, se ei ole oikein. EIhän sun ole näitä pakko lukea ja vastailla jos tiedät, että sanoista ei ole apua. Jätä se niiden pohdittavaksi, jotka tuntevat ja ajattelevat samalla tavalla. Ellet sitten halua trollata oikein urakalla ja siinä tapauksessa mene mieluummin ylilaudalle tappelemaan.
näin, kyllästän itseni Motörheadillä niin saa muuta ajateltavaa hetkeksi..- vbncvbvbmb
"Vieroitusoire on se kun et ENÄÄ saa sitä mitä haluat ja alat kärsiä siitä."
Nimenomaan. Jatkoja. - allapäin
Oletko miettinyt asiaa niin, että joku muu tarvitsee rakkauttasi ja tunteitasi enemmän kuin hän. Oletko ajatellut, että tekisit hänet onnelliseksi yrittämällä itse jatkaa elämääsi. Paha tässä kyllä tommosia itse sanoa, kun ei minulla ole auttanut sekään...
- depress
allapäin kirjoitti:
Oletko miettinyt asiaa niin, että joku muu tarvitsee rakkauttasi ja tunteitasi enemmän kuin hän. Oletko ajatellut, että tekisit hänet onnelliseksi yrittämällä itse jatkaa elämääsi. Paha tässä kyllä tommosia itse sanoa, kun ei minulla ole auttanut sekään...
monta kertaa olen miettinyt kuinka voisin tehdä hänet onnelliseksi. hän lähtee kuitenkin pois, ja tulen olemaan hänelle muistoissa vain henkilö, jonka sydämen hän särki pahasti, joka käy hammasta purren mielenterveysistunnoissa jotka eivät auta, joka ratkeaa pullonkaulaan suruissaan kuin helpotuksen hakemiseen. mikä oli kaunista ystävyyttä, tuntuu olevan nyt pilalla. yritän kuitenkin näyttää hänelle ettei tarvitse minusta huolehtia, tapahtui mitä vaan. rakastumiseni ei ole hänen syytään, en tule koskaan olemaan hälle niin tärkeä, vaikka hän on minulle.
- allapäin
depress kirjoitti:
monta kertaa olen miettinyt kuinka voisin tehdä hänet onnelliseksi. hän lähtee kuitenkin pois, ja tulen olemaan hänelle muistoissa vain henkilö, jonka sydämen hän särki pahasti, joka käy hammasta purren mielenterveysistunnoissa jotka eivät auta, joka ratkeaa pullonkaulaan suruissaan kuin helpotuksen hakemiseen. mikä oli kaunista ystävyyttä, tuntuu olevan nyt pilalla. yritän kuitenkin näyttää hänelle ettei tarvitse minusta huolehtia, tapahtui mitä vaan. rakastumiseni ei ole hänen syytään, en tule koskaan olemaan hälle niin tärkeä, vaikka hän on minulle.
Se on kyllä vaikeaa ja varmasti tuntuu pahalta kun on tuollaista. Minä itse tilanteessani rakensin itselleni toisen persoonan "minän joka en ole." Näyttelen siis elämääni. Uskottelen itselleni, että hän on onnellisempi kun en puutu hänen elämäänsä. Uskottelen myös kaikille tutuilleni, ettei minulla enää ole tunteita häntä kohtaan. Se on vaan turhaa. Näytteleminen alkaa vain paljastua, koska en tee sitä tarpeeksi hyvin. Ja jatkuvasti päässäni pyörii vain hän. Hän on unissani, luulen näkeväni hänet melkein kaikkialla, päässäni on vain hänen kasvonsa ja nimensä... Kyllä toi rooli ylläni helpotusta antaa hetkeksi, mutta naamio valahtaa kasvoilta aina kun olen yksin ja se meinaa aina pettää kun hän on lähistöllä. Miten tässä muka sinun ja minunkin tulisi selvitä...?
- depress
allapäin kirjoitti:
Se on kyllä vaikeaa ja varmasti tuntuu pahalta kun on tuollaista. Minä itse tilanteessani rakensin itselleni toisen persoonan "minän joka en ole." Näyttelen siis elämääni. Uskottelen itselleni, että hän on onnellisempi kun en puutu hänen elämäänsä. Uskottelen myös kaikille tutuilleni, ettei minulla enää ole tunteita häntä kohtaan. Se on vaan turhaa. Näytteleminen alkaa vain paljastua, koska en tee sitä tarpeeksi hyvin. Ja jatkuvasti päässäni pyörii vain hän. Hän on unissani, luulen näkeväni hänet melkein kaikkialla, päässäni on vain hänen kasvonsa ja nimensä... Kyllä toi rooli ylläni helpotusta antaa hetkeksi, mutta naamio valahtaa kasvoilta aina kun olen yksin ja se meinaa aina pettää kun hän on lähistöllä. Miten tässä muka sinun ja minunkin tulisi selvitä...?
en tiedä, en vaan tiedä...
jos joskus löydät vastauksen, tai helpotuksen niin onnea sinulle, jos ja kun selviät. tulevaisuus näyttää mitä tapahtuu; loppuvatko voimani vai käykö hyvin.
yritys on kova mutta koskaan en voi häntä unohtaa. koskaan en voi pyyhkiä häntä ajatuksistani. mutta kunhan hän saa hyvän elämän, hän saa elää onnellisena vanhaksi jne. on minulle tärkeää vaikka ei koskaan rakastaisi minua samalla tavalla kuin minä häntä. - allapäin
depress kirjoitti:
en tiedä, en vaan tiedä...
jos joskus löydät vastauksen, tai helpotuksen niin onnea sinulle, jos ja kun selviät. tulevaisuus näyttää mitä tapahtuu; loppuvatko voimani vai käykö hyvin.
yritys on kova mutta koskaan en voi häntä unohtaa. koskaan en voi pyyhkiä häntä ajatuksistani. mutta kunhan hän saa hyvän elämän, hän saa elää onnellisena vanhaksi jne. on minulle tärkeää vaikka ei koskaan rakastaisi minua samalla tavalla kuin minä häntä.Toivon, että sinä saat onnesi. Koita pärjätä!
- rintintin3
Itse kaipaan yhtä tyttöä lähes päivittäin ja kuuntelen tätä. Helpottaa
www.youtube.com/watch?v=PfWTXBm-Q38- depress
musiikki on mielenkiintoinen, koska se voi tuoda (ainakin itselle) edes hetkeksi hyvän mielen. sanoituksista voi löytää niin paljon, vaikka biisi voikin kuulostaa aika yksinkertaiselta
- lottamari<3
depress kirjoitti:
musiikki on mielenkiintoinen, koska se voi tuoda (ainakin itselle) edes hetkeksi hyvän mielen. sanoituksista voi löytää niin paljon, vaikka biisi voikin kuulostaa aika yksinkertaiselta
Miten pystyt kuuntelemaan musiikkia depress? Itselleni biisit nostavat mieleen ikävän ja kaipuun kahta kauheammin ja ahdistun.Leevin biisejä en pysty kuuntelemaan ollenkaan enää, koska sitä kuunneltiin moneen kertaa, koska Leevillä on hyvät ajatuksia herättävät sanat, joita me yhdessä aina naurettiin ja analysoitiin.
Mitä sinulle nyt kuuluu deps...miten pärjäät? Tämä tosiaan on syvältä :( - depress
lottamari<3 kirjoitti:
Miten pystyt kuuntelemaan musiikkia depress? Itselleni biisit nostavat mieleen ikävän ja kaipuun kahta kauheammin ja ahdistun.Leevin biisejä en pysty kuuntelemaan ollenkaan enää, koska sitä kuunneltiin moneen kertaa, koska Leevillä on hyvät ajatuksia herättävät sanat, joita me yhdessä aina naurettiin ja analysoitiin.
Mitä sinulle nyt kuuluu deps...miten pärjäät? Tämä tosiaan on syvältä :(päivä kerrallaan eteenpäin. vaikeampaa on kokoajan mutta yritän päästä näkemään aina huomisen. kaipuu on kova...
niin siitä musiikista. kyllä, sanat voivat tuoda kyyneleet silmään. siksi vältänkin vaikka yön kuuntelemista. se miten terapioin itseäni, on laittaa kuulokkeet päähän, joku hyvä ralli soimaan ja joskus nappaan basson kainaloon ja yritän opetella siinä samalla. minulle erityisesti rock-musiikki on aina ollut tärkeää, pikkulapsesta asti. se on asia jota minulta ei voi viedä. jos tuntuu pahalta, kopautan vaikka motörheadia soimaan (yksi lempibändini) ja annan sen viedä mukanaan ja kaikki tuntuu hetkeksi paremmalta. sillä ei voi muuttaa tunteita, mutta se antaa rauhan. en koskaan valitse surumielistä rallatusta, jos haluan hyvän olon.
eteenpäin pakko mennä, muuta suuntaa ei ole. ei muutakuin illanviettoon ------> - lottamari<3
depress kirjoitti:
päivä kerrallaan eteenpäin. vaikeampaa on kokoajan mutta yritän päästä näkemään aina huomisen. kaipuu on kova...
niin siitä musiikista. kyllä, sanat voivat tuoda kyyneleet silmään. siksi vältänkin vaikka yön kuuntelemista. se miten terapioin itseäni, on laittaa kuulokkeet päähän, joku hyvä ralli soimaan ja joskus nappaan basson kainaloon ja yritän opetella siinä samalla. minulle erityisesti rock-musiikki on aina ollut tärkeää, pikkulapsesta asti. se on asia jota minulta ei voi viedä. jos tuntuu pahalta, kopautan vaikka motörheadia soimaan (yksi lempibändini) ja annan sen viedä mukanaan ja kaikki tuntuu hetkeksi paremmalta. sillä ei voi muuttaa tunteita, mutta se antaa rauhan. en koskaan valitse surumielistä rallatusta, jos haluan hyvän olon.
eteenpäin pakko mennä, muuta suuntaa ei ole. ei muutakuin illanviettoon ------>tässä Katrin hienoja mietteitä lohdutuksesta,.musiikki on yksi parhaista lohdutuksen tuojista..Kuunteles tämä..
http://www.youtube.com/watch?v=XXMpK48Qbv8 - lottamari<3
lottamari<3 kirjoitti:
tässä Katrin hienoja mietteitä lohdutuksesta,.musiikki on yksi parhaista lohdutuksen tuojista..Kuunteles tämä..
http://www.youtube.com/watch?v=XXMpK48Qbv8 - depress
lottamari<3 kirjoitti:
Hyvin viisaita sanoja pitkään eläneeltä. Katri tietää mistä puhuu.
Musiikin voiman todistin jälleen kerran tänään: Olin lähdössä ajamaan autolla kauppaa kohti. V*tutti sunnattomasti ja mieli oli musta. Päässäni pyöri vain hän. Sittenkun laitoin soittimen päälle ja volyyminapin kovalle, sulin heti kun sain kuunnella Little Richardin iloista rallatusta ja pianonhakkaamista. Saatoin vain huokaista lohdusta ja suunnistaa ostamaan röökiä.
- depress
Noniin, 2kk näemmä viimeisestä postauksesta tähän juttuun. Kun satuin tämänkin aiheen avaamisen muistamaan, iski jotenkin tyhjentävä tarve päivittää nykyistä kuulumista. Anteeksi mahdollisista kirosanoista, mutta tällä hetkellä vituttaa vähän kaikki. aloitetaas:
Niin, aikaa on ollut miettiä asioista. Tähän mennessä elämäni sekä paskin, mutta myös tietyin kohdin siistein kesä. Tähän vuoden viihtyisimpään vuodenaikaan on sisältynyt jos minkänäköistä festarireissua, asian hoitelua yms. mitä tahansa nyt tämän ikäisen juipin elämään kuuluu. Hirveästi kaikkea kivaa ja sensellaista.
Yks asia silti varjostaa: Tunteet ei häviä ja masennus on vaan kasvanut, vieden voimia paikoitellen olemattomiin. Nukkuminen ei onnistu nykyään millään jos ei valvo itseään uuvuksiin, Moni asia vituttaa entistä enemmän, veto on pois ja kirsikkana päälle myös paniikki ja ahdistuskohtaukset on astunut kuvioihin. Olo on kuin ylijyrätyllä.
mielenterveystoimistolla käynnit jatkuvat, tosin vähän pitkällä aikavälillä kesälomien takia. Suurimmat neuvot mitä sieltä on saatu on funtsia mahdollisia hoitoja. Ja niin minä perkele päätinkin: pitkän miettimisen jälkeen lopetan koko paskarumban. Ai miksi? Siksi että keskustelut ovat lähinnä vain henkistä kidutusta, samojen asioiden hokemista ja mukavimpana aiheena lääityksen tyrkytys on tolkutonta. Monta kertaa on hoettu etten aloita mitään pilleri-sirkusta, koska toimivuus on kyseenalaista eikä kaikkia sivuvaikutuksia voi tietää. Lisäksi se helvetti voi olla aikamoista taistelua. Mutta mitä saan kuulla joka helvetin kerta? "mieti lääkityksen aloittamista". Tähän lyön pisteen, en jaksa kuulla enää kertaakaan koko jutusta.
Asiaan liittyy kuitenkin yksi mutta: Olen kertonut monta kertaa itsetuhoisesta ajattelusta. En niinkään että teen sen heti kun kynnelle kykenen, vaan mietin minkälaista se olisi ja olisiko se maailmalle mikään suuri menetys. Tästä seuraa se, että lääkäri voi (omien sanojensa mukaan ainakin) karsia kaikki muut hoitomahdollisuudet pois ja passittaa pakolla osastohoitoon. Oikeasti, en edes vitsaile... Viimeisin asia mitä haluan on olla mentävä vielä rankempaan hoitoon, mahdollisesti myös raskaamman lääkityksen alaiseksi. Vittu minä sanon.
Tiettyä plussaa on silti elämään tullut: Olen alkanut miettiä ura-mahdollisuuksia. Niistä nyt en jaksa selittää sen kummempaa mutta moni asia on alkanut silti kiinnostamaan.
Ja näin on tällä hetkellä. Vaikka tulevaisuudessa avautuisi ura-mahdollisuus on tämä epäonnistunut rakkaus elämäni tärkeintä ihmistä kohtaan vienyt kaksi asiaa: En todennäköisesti kykene ikinä mihinkään oikeaan parisuhteeseen, saatika perustamaan omaa perhettä, josta joskus haaveilin kun kaikki elämän reaaliteetit on saatu kuntoon. Ei ole kuin minä ja aivan yksin. Ajatus sattuu hirveästi mutta mitään mennettä en voi muuttaa, voin vaan yrittää olla edes huomisen normaalisti.
Et sil viisii, yrittäkää te muut lohduttautua sillä että jos vituttaa, niin kyllä vituttaa jotain toistakin ja todennäköisesti enemmän. Kiitos ja anteeksi, jatkan norjalaisen kirkonpolttomusiikin synkän maailman tutkiskelua.- zebaoth
Höpö höpö. Parisuhteeseen pystyt aikanaan kyllä varmasti, koska sulla kuitenkin on selkeää halua päästä irti tuosta tilanteesta. Oot ottanu jo oikeita askelia eteenpäin menemiselle eli tehnyt omia juttuja, käynyt festareilla ja esimerkiksi alkanut miettiin mahdollista tulevaisuuden uraa.
Olin ite aikoinani hyvin samanlaisessa tilanteessa tosin sillä erotuksella, että hetken aikaa sain seurustella unelmieni kohteen kanssa. Suhde kariutui ja jäin vuosiksi roikkumaan ajatukseen hänestä. Kävin terapiassa, psykiatrilla ja ties missä. Tuska ei tuntunut hellittävän oikein millään. Aika ajoin ajatukset hänestä ja meistä palasi.
Mutta niin mulla kuin sun kirjotuksista päätellen myös sulla on asioita, jotka helpottaa oloa ja vie ajatuksia pois tuosta naisesta. Sulle se on ymmärtääkseni musiikki. Mulle toimi ihan hullu juokseminen. Lenkeilin paljon ja en sillon ehtinyt ajatella häntä ja sain energiaa purettua. Kokeile myös sinäkin sitä.
Pitkän pitkän ajan kuluttua mulla tuska alkoi hälvenemään ja helpottamaan. Muistan edelleenkin sen muijan, mutta ei hän enää vaikuta mun elämässä mitenkään. Tiedän hänestä edelleen jotain ja välillä kuulenkin ohi mennen jostain et miten hänellä menee, mutta se ei enää heilauta mua. Lähinnä ihan tyytyväinen olo, että hänellä kuulostaa menevän ihan mukavasti.
Omasta kokemuksesta tiedän, että on ihan perseestä kuulla se ainoa oikea lääke eli aika parantaa. Anna itsellesi aikaa. Se voi ottaa pitkän pitkän aikaa, mutta sille ei voi mitään. Mulla meni kaksi vuotta. Siitä ei kannata katkeroitua vaan mennä eteenpäin. Sulla ei oo mitään hävittynä vielä. Oot vasta 20v ja elämä edessä. Älä jää nuihin ajatuksiin rypemään ainakaan tietoisesti. Uskon, että olet jossain määrin samanlainen kuin minä ja että ne ajatukset vain joskus puskee pintaan vaikka yrittäisi ajatella mitä. Kuitenkaan ne tunteet ei ole järjelle alisteisia. Aina kun ne ajatukset alkaa puskeen pintaan niin silloin toteat vain, että prkl ja lähet lenkille. Rasituksessa keho hoitaa ne ajatukset pois sieltä päästä.
Itsekään en aikoinani uskonut, että pystyisin enää mihinkään parisuhteeseen tai rakastumaan, mutta niin vain kävi, että 5 vuoden tauon jälkeen tuosta "elämäni rakkaudesta" kohtasin ihmisen, jonka kanssa sain hetken aikaa viettää jälleen maailman parasta aikaa. Sekin suhde kaatui, vaikka mulla rakkaus häntä kohtaan jäi. Aluksi tuntui pahalta, mutta aikaisempi kokemus auttoi pääsemään siitäkin yli.
Sulle hulluna tsemppiä ja yritä päästä pois niistä masentavista asioista. Itsekin tykkään raskaasta musiikista, mutta huomasin myös sen, että vaikka se antaa voimaa niin minulle se myös toisaalta toi välillä vihaisia ajatuksia myös mieleen, kun tunteitani kanavoin sen kautta. Jos tykkäät energisestä ja vahvasta musiikista niin kokeile vaikka jotain trancea tms. Armin Van Buren, Tiesto mitä näitä nyt on. Ja ehdottomasti kannattaa kokeilla sitä juoksemista! Kyllä sä siitä selviät, huoli pois. Aikaa se ottaa, mutta vuoden parin päästä voit ehkä jo naurahtaen hymähtää näille sun nuoren miehen tuskaisille kirjoituksille :) - zebaoth
Niin ja vielä, että älä vain vahingossakaan ala tarkoituksella pyörittelemään niitä ajatuksia päässäsi. Älä jää siihen tuskaan ja paskaan rypemään.
- Laugh with stars
Täytyy sanoa, että olen aika järkyttynyt! Sä olet henkisesti tossa kunnossa ja mietit serotoniinilääkkeen sivuvaikutuksia! Häh! Onko parempi lähteä jossain vaiheessa psykoosissa mielisairaalaan hakemaan sähköshokkihoitoja??? Sun elimistö käy kaikenaikaa ylikierroksilla, kehon jatkuva stressitila voi myöhemmin johtaa syövän tai pikku sydänkohtaukseen sitten vanhemmalla iällä. Mut sä murehdit jotain lääkkeen sivuvaikutusta. Minusta tyhmää ja lyhytnäköistä. Itse kärsin vuosia masennuksesta ja mielialalääke nosti mielialaani, koin itseni taas ehyemmäksi. Sain erottua alkoholisoituneesta, pettävästä bipo-miehestä. Käytin lääkettä vuoden verran. Totesin, että lääke auttoi minut alkuun, sain kohdattua omat demonini ja pitkä työ alkoi tämän jälkeen ja on jatkunut nyt kaksi vuotta. Ongelma olen minä itse. Opettelen elämään hetkessä. En pohdi tulevaisuutta tai mennyttä. Täytän aikani työnteolla ja asioilla joista tykkään. Vaivun joskus lattialle polvilleni, itken vain ja ainoastaan siinä. Elämäni täyttyy pikkuhiljaa ilolla ja onnella. Kukaan toinen ei tee minua onnelliseksi tai ehyeksi, voin luottaa siinä ainoastaan ja vain itseeni. Opettelen tunnistamaan tunteita, iloa, pelkoa jne. sanomalla niitä itselleni ääneen tai hiljaa mielessäni, tunnustelen miltä mikäkin tunne kehossani tuntuu. Opettelen sanomaan tunteitani myös ääneen muille. Opettelen sanomaan ei.
Opettele, missä menevät rajasi, jotta voit osoittaa ne muille. Mieti millaista on rakkaus, jollaista haluat kokea. Tuottaako se sinulle enimmäkseen iloa vai surua, onko se epärehellistä vedättämistä vai suoraselkäistä ja rehellistä. Kun tulet onnelliseksi itsessäsi ja teet sen kovan työn, määrittelet rajasi, et enää ikinä särje itseäsi rakkaudessa!
- rakkausonsairaus
Rakkaus voi olla myös hyvin itsekäs tunne. Rakastuneena sokeasti luo itselleen kuvan ihmisestä mikä ei kuitenkaan vältämättä pidä paikkansa. Mutta kun tunteet ovat niin voimakkaat et halua myöntä että rakastettu on mahdollisesti vain sinun itsesi luoma kuvitelma ihmisestä. On myös itsekästä kun halua pakottaa toista ihmistä rakastamaan , välittämään, jos hän ei halua eikä samoja tunteita koe. Rakkautesi on muuttunut itsekkääksi tyhmyydeksi jolla tuhoat elämäsi koska jääräpäisesti pidät kiinni etkä halua myöntä ettei toinen ollut rakkautesi arvoinen. Rakkaus on sairaus, sen nyt kaikki tietää :)
olen itse rakastanut ja 8 vuotta odottanut että joku päivä se toinen tuntisi samoi. - depress
Voin jo todeta ensialkuun että jotenkin uumoilin jo sitä kuinka saan kovaa kritiikkiä lääkehoidon tunkemisesta syvälle suohon.
Syy sille miksen sitä halua on yksinkertainen: pidän kemiallista masennuksen hoitoa täytenä paskana, lumelääkkeenä jonka teho perustuu pääpiirtein siihen, että sen uskoo toimivaan eli positiivisen ajatteluun. Vertaanpas sitä vaikka (huvittavaa mutta totta) erektiohäiriöiseen mieheen, jonka verenkierrossa ei ole mitään vikaa, mutta uskoo näin. Kokenut lääkärihän huomaa sen ja määrää "viagraa" eli jotain perus vitamiinivalmistetta, koska näkee, että syy ei ole potilaan verenkierrossa, vaan päässä. Potilashan ei tiedä tätä, saaden jännitystä pois koska tietää, että napin ottamisen jälkeen ottaa eteen kunnolla koska se on "viagraa". Paha sanoa onko huono esimerkki tai ei, mutta kuitenkin pointti on selvillä. Usko siihen että lääke toimii, edesauttaa sitä helpommin. Minuun se ei välttämättä toimisi sen syyn takia, että totean sen paskaksi. Vähän raadollista sanoa sitä henkilölle joka on ottanut sitä säännöllisesti ja saanut paremman mielen sen kanssa mutta niin, mitä minä itselleni mahdan, uppiniskaisen paskan skeptinen suomalaismies kun olen.
Parhaana lääkkeenä näen toteuttaa ja harrastaa sitä mitä rakastan niinpaljon ja mitä en anna kenenkään viedä, eli minun tapauksessa musiikki. Sillä voin kanavoida sen v*tutuksen kovempaan harjoitteluun ja kuunteluun.
Yritän elää "päivä kerrallaan" filosofialla, mutta ajattelen silti tulevaisuutta. Tiedän että toista ei voi pakottaa rakastamaan ja se on hävittänyt osan siitä mitä haaveilin, mutta on asioita silti joista haluan pitää kiinni ja jota haluan saavuttaa ja se saa kovemmin yrittämään saavuttamaan sitä. Niinkauan kuin voin tehdä sitä mistä pidän ja tiedän sen helpottavan, on ainakin hetkeksi taas parempi mieli. Se on se lääke, mitä "popsin" kita ammollaan ja näin sen pidän, en anna koskaan viedä itseäni väkisin minnekkään osastolle makaamaan, pää yhdistettynä sairaala verkkovirtaan hirveässä diatsepaamipöllyssä.
Menneitä ei unohda vaikka sitä haluaisi, sitä voi opetella ainoastaan käsittelemään. Sitä en osaa ja en ehkä ikinä tule osaamaan mutta en minä näe mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Mutta niinkauan kuin on vielä ystäviä ja se oma rakas juttuni, voin edes jotenkin vielä elää pää mustana kiukusta.
Tulin, näin ja sainpa sanottua, Aloitan perjantain Scorpionsin Savage amusement albumilla. Mahtava lätty, kuunnelkaa tekin! - depress
Mutta se miten kaikki tämä on muuttanut minua?
Suurimmaksi osaksi olen aika sisäänpäin kääntynyt, joten kovinkaan moni ei ongelmistani tiedä. Ainoastaan känniin juottamalla minut saa puhumaan suuni puhtaaksi. Persoonallisuuskin on muuttunut paljon lyhytpinnaisemammaksi ja aggressio on myös lisääntynyt, hermo palaa melko pahannäköisesti paljon helpommasti. Yksin olen melko tunneherkkä, mutta ystävien keskellä (jotka eivät siis tätä tiedä) aika samanlainen kuin ennenkin, joka ei anna sisäisistä huolista juuri mitään informaatiota.
Hyvin paljon surua ja paineita tuo myös se, että suurinosa kavereistani seurustelee, tai on muutenkin henkilö jolla on vientiä. Sitä vain tuntee itsensä jälkeenjääneksi ja porukan viimeiseksi. Itse kun en ole koskaan ollut parisuhteessa, saatkia harrastanut seksiä...ikinä.
Tosinaan seksinharrastusmahdollisuuksia on avautunut mutta en ole kyennyt niihin suostumaan. Sitä tuntee itsensä jollain tavalla hirveäksi eläimeksi, koska haluan sen ensimmäisen kerran olevan sellaisen kanssa johon voi luottaa ja jolle on valmis antamaan koko sielunsa ja rakkautensa. Epäonnistuminen rakkaudessa kuitenkin on vienyt jo tämänkin mahdollisuuden. Ollakko siinä sitten ilman vai olla itsensä pettävä, vain siksi että saa tarpeensa tyydytettyä.
Moni kaveri kuitenkin jopa on ihmetellyt sitä, että kuinka? Aika paljolti kun se olen juuri minä, jolla juttua ja vitsiä tulee ja joka niitä tyttöjä naurattaa.
Mene ja tiedä, elämä on perseestä.. Kuinka paljon ihminen voi kestää ja kuinka paljon on liikaa?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Cynthia Woods
😋😍😋😍😋😍😋😍😋 💋 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl04372247#CynthiaWoods 🔞💋❤️💋❤️💋🔞�214851Aimee Dvorak
😍😋😍😋😍😋😍😋😍 💋 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl02740429#AimeeDvorak 🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋03059Molly Graham
😍😋😍😋😍😋😍😋😍 😍 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl02277975#MollyGraham 🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️03055Rachelle Reynolds
😋😍😋😍😋😍😋😍😋 🔞 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl03175674#RachelleReynolds 🔞❤️💋❤️💋❤️03055Pamela Orr
😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋 🍒 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl06055581#PamelaOrr 🔞❤️💋❤️💋❤️🔞03054Lakeisha Coleman
🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑 💋 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl08105348#LakeishaColeman 🔞💋❤️💋❤️💋🔞03050Stephanie Love
😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋 ❤️ Nymfomaani -> https://x18.fun/girl01692207#StephanieLove 🔞❤️💋❤️💋❤️03046Becky Steele
🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑 💋 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl05250014#BeckySteele 🔞❤️💋❤️03045Allison Queen
🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒 ❤️ Nymfomaani -> https://x18.fun/girl07854217#AllisonQueen 🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞03044Nancy Taylor
😍😍😍😋😋😋😋😍😍😍 ❤️ Nymfomaani -> https://x18.fun/girl01560856#NancyTaylor 🔞💋❤️💋❤️💋03044