Kohta parivuotta aikuisessa parisuhteessa (etäsuhteessa) ihanimman miehen kanssa, joka on parasta, mitä minulla on elämässäni on ollut. Tunnen isoja tunteita, haluaisin uskoa, että meillä on yhteistä tulevaisuutta, että edes lähtökohtaisesti sitoudumme molemmat toisiimme toistaiseksi. Seksi toimii, viihdymme yhdessä. Ainoa asia, joka aiheuttaa närää, on se, että mies ei kuitenkaan taida olla mukana täysillä, vaan vain osittain, taitaapa jopa zoomailla ympäristöä siltä varalta, jos kuitenkin sattuisi parempi vastaan.
Onko niin, että pitkästä liitosta erottuasi ja keski-ikää lähestyessäsi et kerta kaikkiaan vain halua oikeaa parisuhdetta, jossa sitoudutaan toiseen? Onko niin, että haluaisit kuitenkin seikkailemaan, kokeilemaan nuorempaa ja pyöreämpää tissiä ja pyllyä, kun nämä tissit ja pyllyt on nyt jo nähty? En ole itsekään ruma enkä rupsahtanut, mutta saat minut vähitellen tuntemaan itseni sellaiseksi.
Miksi sinussa ei ole miestä tunnustaa asiaa ja lopettaa tätä suhdetta, jos se ei kerran ole täysillä sitä, mitä haluat? Olen monta kertaa sanonut, että en halua olla vain mukavaa hupia toistaiseksi, kunnes sattuu jotain kivempaa vastaan. Haluan ja ansaitsen oikean parisuhteen, jossa molemmat todella haluavat olla toistensa kanssa. Kun tiedät tämän, miksi roikotat minua löyhässä hirressä? Miksi sinussa ei ole selkärankaa ja miestä sanoa: "Pidän sinusta kovasti, mutta tapasimme väärään aikaan ja väärässä paikassa, en ole valmis sitoutumaan tunnetasolla lainkaan". Onko sinulla oikeita, aitoja tunteita ollenkaan, vai onko se puolikas miehestä täysin vielä kiinni jossain vanhassa ja suljettu miltään uudelta?
Joka tapauksessa satutat ja loukkaat minua niin paljon, että en tiedä miten tästä selviydyn...älä satuta toisia samalla tavalla, jooko? Mä annan nyt sut pois, vaikka sattuu...
Tiedän että virheen tein,
kun liian lähelle päästin
Sydämeeni sinut vein
ja pelkät kuoret vain säästin
Vaikka tämä ei kestäkään,
silti syliisi vielä jään
Olen siinä varastetun hetken
Jos mikään ei riitä,
millä saamme tämän jatkumaan
Jos mikään ei riitä.
sanat tyhjää jäävät kaikumaan
Tiedämme mikä merkitsee, ,
kokonaiseksi minut tee
Helposti kaikki häviää,
jos mikään ei riitä
Tunne repii sydämen,
mä vaikka tahdoinkin luulla,
että aika korjaa sen
Ja tutut sanat voin kuulla
Jotka minua janoaa,
eivät tarpeeksi vielä saa
Totta kai on taas pienen hetken
Jos mikään ei riitä....
Rikkoa tahdon tän sileän pinnan
ja maksan siitä vaaditun hinnan
Ole rehellinen tämä yö
ettei epävarmuus meitä syö
Jos mikään ei riitä...
Miksi en riitä sinulle J?
11
306
Vastaukset
- ihan yleistä
Näitä riittää....
- naisnäkökulma77
no minä olen nainen, ja ymmärrän miesten kammon takertuvia ja omistushaluisia naisia kohtaan. mulla on paljon miespuolisia kavereita, ja heidän kanssaan pidetään hauskaa :) jos jonkun kanssa duhde jiskus syvenee seksuaaliseksi, suhteeksi, se on sitten sen ajan murhe. sitä ennen on vakifukit ;) en itekään voi sietää miehiä, jotka jo kohta tapailun alettua alkavat suunnilleen omakotitalon ostamisesta puhua jne. ihminen on onnellisimmillaan saadessaan olla sosiaalinen, mutta vapaa. elämä on ihanaa ilman turhia sitoumuksia, kyttäilyjä ja takertumisua, vaatimuksia. etsi kaltaistasi seuraa, semmosta joka haluaa ripustaa elämänsä tousen varaan. mun ystäväpiiristä ei onneksi sellaisia ihmisiä löydy :)
- Mikä ihmisiä vaivaa?
Jos nainen haluaa parisuhteen, johon molemmat sitoutuvat edes ajatuksen tasolla, hän on heti sairaalloinen kyttääjä ja toisen varaan elämänsä rakentava omistushaluinen ripustautuja, niinkö? Ohhoh, johan tuli vakifukilta painavaa psykologista analyysiä.
Ihan itsenäinen ja tasapainoinenkin nainen voi haluta elämäänsä pysyvän parisuhteen, jossa molemmat ovat mukana - omina itsenäisinä yksilöinään. Pajunkissalle tsemppiä ja aurinkoa kevääseen. - epätietoinen, häme
Eikö "vakifuki" ole seksuaalinen suhde?
Meni hieman ohi, mitä tarkoitat seksuaalisella suhteella. Vakipano ei siis ole mielestäsi seksuaalinen suhde..mitä se sitten on?
- voimia sinulle
Hyvä että huomaat merkit. Onko hänellä avovaimo muualla? Ehkä voit laittaa poikki itse jos toinen haahuilee. Etäsuhde on usein ongelmallinen. Mies on ilmeisesti tehnyt valintansa muualle? :( Särkee sydämiä?
- -chordata-
Näinhän se menee, että milloin toisella ihmisellä ei ole selkärankaa tai edes halua muuttaa tilannetta, sulla itselläsi tulee olla selkärankaa (tehdä tervehdyttävä ratkaisu).
- Osui ja uppos
Say something, I'm giving up on you
I'll be the one, if you want me to
Anywhere, I would've followed you
Say something, I'm giving up on you
And I am feeling so small
It was over my head
I know nothing at all
And I will stumble and fall
I'm still learning to love
Just starting to crawl
Say something, I'm giving up on you
I'm sorry that I couldn't get to you
Anywhere, I would've followed you
Say something, I'm giving up on you
And I will swallow my pride
You're the one that I love
And I'm saying goodbye
Say something, I'm giving up on you
And I'm sorry that I couldn't get to you
And anywhere, I would have followed you
Oh-oh-oh-oh say something, I'm giving up on you
Say something, I'm giving up on you
Say something - ollakko vai ei
Kuin minun tekstiä. Olen seurustellut jo muutaman vuoden samantyyppisen miehen kanssa. Siinä mielessä erilaisen ettei vilkuile muita, mutta ei halua kuitenkaan sitoutua. Ollut pitkässä haastavassa avioliitossa ja nyt jotenkin pelkää kai sitoutumista. Itse en millään tavalla kahlitse menoja, en tarraudu kiinni, hoidan oman huushollini ja nautin omasta tilastani. Ärsyttää kuitenkin olla koko ajan tavallaan varpaillaan kun toinen ei lupaa tulevaisuudesta mitään.
Miehessä on tosi paljon hyviä "elementtejä". Ahkera, kiltti, hyvätapainen, lähes raitis, urheileva, vakavarainen, korkeasti koulutettu, hyvännäköinen jne jne jne. Alussa olinkin aivan pilvissä, että miten hän oli ylipäätään "vapaalla jalalla". No sitten ymmärsin, että mies ei ihan täydellinen olekaan.
Tätä on jatkunut jo muutaman vuoden, mutta en halua erotakaan, vaikka välillä koen tämän tosi raastavaksi. Toisaalta olen jo sen verran itsekin elämää nähnyt, että kaikissa meissä on omat huonot puolemme.
Luulen, että sinunkin tapauksessa kyse ei ole sinun riittämättömyydestä, vaan miehen sitoutumiskammosta, joten älä anna suhteen syödä itsetuntoasi.- Kohtalosisar
Jos voisin uskoa ja luottaa, että ajan kanssa - menköön siihen vaikka useampi vuosi - mies pystyy jälleen sitoutumaan ja avaamaan sydämensä, niin jäisin epäröimättä odottamaan. Jos voisin uskoa ja luottaa, että hän oikeasti haluaa olla juuri minun kanssani sen vuoksi kuka olen, en päästäisi irti.
Mutta kun koko ajan on tunne siitä, että menemme päivä kerrallaan, ja eihän voi tietää mitä huomenna tapahtuu - eli jospa hänelle vaikka sattuu parempi vastaan - niin tulen kyllä vähitellen ihan hulluksi.
Tiedän että pitäisi lähteä, mutta kun mies olisi niin...täydellinen. Moisia tulee vastaan harvoin, tuskin löytyy yhtä moista sadan joukosta.
- rakkaus katoaa
Etäsuhde ei ole paras mahdollinen jos haluaa että rakkaus kantaa. Toinen on aina kaukana. Silloin kun tarvitsee läheisyyttä niin eiköhän se mies lankea sitä tarjoavaan.
En suosittele.- lempi-tätin ajatus
Etäsuhde ei ole helppo, mutta joillekin hyvin sopiva. Kaikki eivät lankea vieraan läheisyyden houkutuksiin, vaan nauttivat omasta vapaudestaan muuten.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kyllä suoraan
Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.742210Voisitko nainen kertoa mulle
Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun1751731- 1571586
- 901378
Miehelle naiselta
Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te501372Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa
Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-2901217Olen syvästi masentunut
En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi1351089- 1131053
- 751052
Nainen, millainen tilanne oli
kun huomasit ihastuneesi häneen oikein kunnolla. Missä tapahtui ja milloin54912