Erilainen aloitus, reilusti

kukkahame

Surullista, jos se oli sinulle ensimmäinen kerta? Itse olen joutunut useita lintuja laittamaan kompostiin (jätteisiin), koska niitä vain lentää ikkunoihin?

On minullakin kolmen koiran "koti" tontillamme, johon olin asetellut eräälle mosaiikin paloista ristin ja kukkia. Harmikseni huomasin, että naapurin pikkupoika oli huomannut nämä "ihanat" palaset ja tuli minulle esittelemään niitä?

....jatkoa ei seuraa kertomukseen, koska tunteet purkautuivat liiaksi ja minulla lähinnä "hautarauhan rikkomisena", jota nyt kadun, sillä eihän pikkupoika voinut tietää, miksi ne oli siellä? Hieman tylysti silloin selitin, mitä naapurin tontilta voi ottaa itselleen, mutta poika oli "rehellinen", kun tuli näyttämään minulle niitä. "aaretaan"!

Lapset ovat avoimia ja eivät osaa heti tuntea rajojaan, kaikkea eivät osaa kysyä ovat tekosissaan 'tosissaan'.

On minulla kokemusta kissojen ja koirien hautaamisesta, eräskin hautajaislaulu oli
"Sataa sataa ropisee pilipili pom", Nalle Puh'ista muistaakseni, oli silloin n 3v poikani hiljattain oppima.

Tunteet pitää olla mukana kaikessa.

Kirjailija Aapeli Puupposen romaanin pohjalta oli tehty myös filmi, Pikku Pietarin piha. Siinä lasten järjestämät säädylliset rotan hautajaiset.
Paljon eläimiä olen haudannut. Koiramme piikki eläinlääkärillä oli jo kova paikka. Hautasin sen puutarhaan. Kuono itään ja portille päin. Sanoin hautauspuheessani, että pidäthän laittomat hiippailijat tontilta pois. On hän pitänyt.
Yliajettuja siilejä ja kuolleita lintuja olen haudannut, etteivät kärpäset niissä lisääntyisi.

Kieltämättä nousi tunteet pintaan kun kirjoitin avausta, moneen kertaan piti mennä ulos istumaan mutta kesken en jättänyt oli jotenkin pakon omaista tuo purkautuminen.

Kyllä kaikilla elävillä on arvokas elämä, ja pienillä jotka ovat aamuvarhaisella jo keinumassa ruokapöydällään odottamassa niitä pieniä jyviään uskollisina, niihin kiintyy.

Pikku-Pietarikin yksi niistä pienistä hyvätapainen ja hyvä käytöksinen polvihousupoika kiipesi katolle keskustelemaan asioistaan Herransa kanssa, päivän tapahtumat ja kiitokset siinä kertoiltiin.

Naapurini ei pidä sälekaihtimia ikkunassa ja hänen ikkunaansa päin lentää usein pikkulintuja. Joskus ne vain pökertyy, mutta aika usein myös heittävät henkensä. Ilmeisesti ikkunaan kuvastuu puut niin selvästi, että lentävät mukamas puuta kohti.

Meillä on aina sälekaihtimet ikkunassa, avonaisina tietenkin. Ehkä ne suojaavat ikkunan lasia näiltä puiden kuvajaisilta, koska meidän ikkunoihin ei ole lennellyt näitä suloisia ystäviämme. Ikävä niitä olisi haudata, surulliseksihan se tekisi.

Yhden oravan hautasin viime kesänä. Löysin poikasen kuolleena männyn alta. En tiedä, mikä sen raukan tappoi.

Meidän taloyhtiössä kiellettiin lintujen syöttäminen. Eihän niitä nyt kesällä pidäkään syöttää, mutta kyllä talvella on mukava seurata niiden touhuja lintulaudalla. Rottia ja hiiriä pelkäävät ilmestyväksi.

Onhan niitä pikkueläimiä haudattu lapsena jokainen, Pikku Pietarin pihan lasten malliin. Ja aikuisenakin, lasten kanssa. Ihana elokuva onkin tuo edellä mainittu, aina yhtä lämminhenkinen, jota ei voi verrata mihinkään muuhun.
Täysin hautajaisseremonioin hautasimme mekin aikoinaan persoonallisen Emmi-kissamme pihaamme, risteineen, nimineen. Siihen haudalle alkoikin kasvaa koivu, iso on jo, jos ei sitä ymmärtämättömyyksissään joku ole hakannut pois.

Pikkulintuja törmäilee joskus ikkunoihin, vaikka niihin laittaisi petolintujen silhuettitarroja. Varsinkin läpi talon olevat ikkunat hämäävät lintuja.
Kuuluu pahaenteinen tömähdys, muutama höyhen on tarttunut lasiin, juoksen katsomaan ulos ikkunan alle, miten on käynyt. Silmät kyyneltyvät, kun pieni kevyenkevyt höyhenruumis retkottaa niska vääntyneenä , silmät sammuneina, veripisara nokasta puristuneena. Silloin ei ole muuta tehtävissä kuin tavalla tai toisella auttaa lintu maatumaan, sulan maan aikaan sen voi haudata vaikka pensaan juurelle.

Useimmiten ikkunaan törmännyt lintu on vain pökertynyt ja virkoaa omia aikojaan. Seuraan jonkin aikaa tilannetta, onnellisessa tapauksessa lintu pyrähtää tuotapikaa lentoon. Jos se näyttää tarvitsevan aikaa, nostan sen kevyeen pahvilaatikkoon , sillä pimeä rauhallinen olotila auttaa shokista toipumisessa eikä se ole alttiina esimerkiksi petolinnuille tai kissoille. Muutaman tunnin kuluttua katson, ja pikkupotilas saattaa lähteä tepastelemaan ja pian nousta siivilleen. Luonnon kiertokulkuun ei kannattaisi ehkä puuttua näinkään auttamalla, mutta minäkin näitä pikkuisia siivekkäitä ystäviä talvisin ruokkivana ja pihapiirissä linnunpönttöjä pitävänä liikutun niille sattuvista tapaturmista. Lapset halusivat peitellä loukkaantuneita pikkulintuja pannulapuilla tai laittaa lapaseen lämmittelemään, ja niistä tuli niille käärinliinat, jos huonosti kävi.
Vesisaaveihin täytyy aina laittaa pelastautumislaudat, varsinkin oravia varten.

Meidän kaksi edellistä koiraamme kuolivat vanhoina ja sairaina eläinlääkärin auttamina, ja ne tuhkattiin yhteistuhkauksessa. Vaikeita ne viimeiset matkat olivat, mutta rakkauden teko uskolliselle ystävälle. Koirien muisto elää valokuvissa ja sydämessä, perheenjäseniähän ne olivat.

Aamu uus aurinkokin vilahti näinköhän pilvet ovat päivän kuvassa kuten niin monta kertaa aiemminkin pitkäperjantaina.
Läntinen taivaankansi vielä osittain siintää sinisenä jospa pilvilautat ohittaa maamme Pekan kertomalla poikittaisella suunnalla koilliseen.

Kerronkin lisää pihapiirini elämästä, ja lintujen syöttämisestä jota olen harrastanut muiden alakertalaisen tavoin jo siitä lähtien kun tänne muutin.
Talvisin syöttölaudan alla oli joskus pienen pieniä hiiriä ateriolimassa, arkana pälyilivät ympärilleen ja hävisivät kuin taikavoimasta jos lasiin kopautin.
Samaa kertoivat naapurini mutta tulimme siihen tulokseen että mieluummin metsähiiriä kuin isompia.
Eräänä päivänä näin varjon ikkunassa jota en tuntenut heti, ja tarkemmin seurattuna se olikin lumikko, kaunis valkoturkkinen nopea liikkeinen eläin.
Keväällä tämän jäätyneet käytävät näkyi hyvin aitapoensaiden alla.
Sen jälkeen hiirien ilmestyminen loppui ja loppui terassini alla kimalaisen liikehdintä,
niinhän se luonnossa menee syö tai tulet itse syödyksi.


Keväistä Pitkäperjantaita!

Onpa taas kaunis aamu, hiljainen ei juurikaan muuta kuin lintujen liverrystä ympärillä,
ja tietysti tuulen huminaa kuusimetsässä.
Noista pikkulinnuista sen verran että eipä ole enää viikkoon näkynyt edes talitiaisia, omat menonsa ne on niilläkin.
Oli mukavaa lukea luonnosta hyvin kerrottuja asioita.

Poutaisena meillä päin aamu näyttäytyy. Yö on ollut kylmä. Varjon sapepytystä olisi nähnyt onko käynyt pakkasen puolella.
Kanahaukka repi talvella fasaanikanan iskupaikallaan niin kuin sen tapa on. Liekö niitä kuin yksi pari. Pesivät kallioisessa maastossa suurissa puissa kauempana.
Nykyään rauhoitettu sekin vaikka vähän vihattuna petolintuna pidetäänkin.

Ohut punarinnan laulu on tiaisten jälkeen täällä nyt yleisin linnunlaulu. Herra f kukkonen rääkäisee sen verran lujaa, että se voi kuulua ikkunoiden läpi.

En tunnistanut ensin paarman kokoista hyönteistä joku päivä sitten kun aurinko iltapäivällä lämmitti ikkunan vesipelliä. Sitten asia selvisi. Se pienempi irtaantui pois.
Olivat muuten kiiltokärpäsia. Niiden touhut tiedetään.

Kuten "kukkahame" totesi, kovaa on elämä luonnossakin. Lähimetsikössä alkoi hyvin varhain sellainen vaakkuminen, variksilla ja harakoilla menossa ” Honey Moon" kausi. Ei siinä kaikki, vaanivat lintulaudoille tulevia pikkulintuja ja oravia.

Ovela vaanija, menevät puun rungon taakse piiloon ja sieltä hyökkäävät pahaa aavistamattoman oravan tai linnun kimppuun. Karmea variksen rääkynä kuului, onneksi ei uskaltanut tulla vaanimaan aamusella.

Pidän varislintuja, harakka, varis ja korppi luomakunnan pahoina rosvoina, pahan ilman lintuina jotka asumusten lähelle tultua tuovat taloon epäonnea jopa tuonen kutsua.
Liitän Pohjanpään Harakka runon, kaikki muistavat runon Varikset keskustelevat pellon aidalla ja sen
Vanhan korpin laulun esittää Anki:
https://www.youtube.com/watch?v=wDqjGxM0BRc

Harakanpesä
Piti harakka puhetta vierailleen:
"Tilapäinen ihan on pesä,
- älä putoa, varis! - tein kiireiseen...
mut annas, kun on kesä,
niin, vannon, kartano korskehin,
hyvät herrat, tässä löytään,
ei metsässä mointa, sen näättekin!
Hoi muori, pötyä pöytään!"
Mut ennenkuin harakka huomaskaan,
jo putos syksyn lehti,
ja kesken hurskaita aikeitaan
se itse kuolla ehti.
Älä hymyile! Tarina totta on!
Pian ohi on päivät kesän.
Moni aikoi ja aikoi kartanon -
sai valmiiksi harakanpesän!
-Pohjanpää_

Auringon lämpöä Pitkäperjantaina!

Meillä lintujen törmäilyt väheni huomattavasti kun tein ja laitoin isojen ikkunoiden eteen puuritilät:
http://lindbackstra.fi/wp-content/uploads/2011/07/74_v.jpg

Kasvihuoneen ikkunoihin ei ole huomattu lintujen törmäilleen, tosin kaksi kissaa päivystää 24/7 pihaa.

Ihan siisti ja tyylikäs ratkaisu tuon puuritilän asentaminen. Nykyiset isot ikkunat näyttävät aukoilta joihin linnut törmäävät.
Eksoottisin ikkunaan törmännyt ja kuollut lintu löytyi ison teollisuushallin ikkunan alta maasta. Kiisteltiin mikä se voisi olla.
Lintuharrastaja tiesi heti, kuningaskalastaja siinä on niskansa taittaneena. Halli oli etelärannikolla. Onhan näistä linnuista tehty havaintoja moniakin.

Heräsin outoon ääneen mietin oliko se uni, kiertelin ikkunoissa pimeys kuitenkin vielä estää näkyvyyden.
Sitten tuo ääni kuului taas tunnistin sen fasaanikukon huuteluksi, mielestänä se ei ole hätähuuto kunhan huutelee mutta on sen verran äänekäs että näyttää muissakin ikkunoissa olevan valot.
Tässä mäellä on nähty kettu tänä keväänä ettei vaan silla ole pääsiäistipusta ajatusta ja yrittää saada meidän kukon, onneksi fasaani pääsee lentäen karkuun.
Kovaa kirkumista tuo tuntuu pitävän, toivottavasti saan vielä mennä jatkamaan unia keskenhän ne jäi, yläkerrassakin kuuluu askeleita parvekkeen ovien aukomista.
Erikoinen tuntuu olevan tapaus muillekin,
nyt jo melkein tunnin on konsertoinut, sellaisia nuo eläinystävät on!

Olitko sinä tuo pahoinpitelijä?

Lähes jokainen aloitushan on erilainen.
Onko tämän ketjun aloitus sitten muka erilaisista erilainen?
Yhdessä jos toisessakin aloituksessa kerrotaan, miten joku havaitsi jotakin, jos ei muualla niin television ohjelmassa.
Otsikon sanoma on pikemminkin liioiteltu, turhan mahtipontinen, harhaanjohtava ja loppujen lopuksi mitäänsanomaton.

Sinullako meni sormi suuhun kun 'ei mitään uutta'?

Kyllä minun mielestäni linnun hautaus on aivan erilainen kuin maailmantilanteet josta sivu täyttyy päivä päivän jälkeen.

Ihmetellä täytyy kannanottoasi miten voimakkaasti hyökkäät, jos asia on vähäpätöinen, vaan olethan niin usein väärässä mielestäni ja asia toistuu pieni väliajoin.

Kyllä fasaanikukko hengissä on ja laulu jatkuu!

Tuossa se mäen törmällä keikistelee ja rääkyy vieläkin. ;-DD

Amuisin on minulla aamuhartaus joel hallikaisen laulujen kanssa,joita kuuntelen..
Toivon teidänkin nauttivan---Kiitos Kukkahame,kun pidät meidän ketjusta huolta..

Parhainta juhla-aikaa Sinulle ja perheellesi..

Kiitos samoin sinulle sinne kauniiseen P-Karjalaan, monesti olen viettänyt Joensuussa pääsiäistä, Ortodoksinen Kulttuurikeskus on tullut tutuksi.
Aurinkoa ja lämpöä!

Me kaikki huiskutellaan sinulle!

*Kukkahameen* aloitus kelpaa sellaisenaan. Se on rauhaa rakastavan naisihmisen kirjoittama. Tässä taas nähdään, miten itseään palstamentorin roolin omaksuneen 3 21r-kirjoittaja omasta mielestään on oikeutettu nokkimaan toisten aloituksia.

Palstan kuninkuushaaveet siis hänellä yhä elävät. Psykologiassa tuollaista fiksoitumista tiedetään olevan olemassa.

Kunnioitettavaa, että edes muutamat vielä aloituksia tekevät ja muutamat vastaavat ystävällisesti. Siksi ei pitäisi nipottaa , vaikka aloituksen sanamuoto ei miellytä, poissahan voi pysyä ja jättää jopa lukematta.
Miten saisi kaikki ennen niin innokkaat taas tekemään aloituksia, sanokaas se !

Meidän pihallamme elelee aina tinttiparvi syöttölaudan tuntumassa. Eräänä talvena yksi linnuista tömähti ikkunaan, ja näimme sen putoavan pehmeään lumikinokseen. Menimme katsomaan miten kävi, mutta tipu oli kadonnut kokonaan hankeen pää edellä. Vain pieni reikä lumessa osoitti paikan. Isäntä nyppäisi tintin pyrstöstään esiin, ja tintti pääsi heti siivilleen ja pakeni tiehensä vahingoittumattomana. Mutta sinne olisi jäänyt, jollemme olisi sattuneet huomaamaan tapausta tuoreeltaan.

Minun syöttökuppi tyhjenee joka päivä, nytkin vein taas pähkinöitä, ei oikein vielä ole hyönteisiä pitää vielä ruokkia kun ei varmaan löydy hyönteisiä.
Mustaarastaat ovat levitelleet lehtikasaa sieltä voi löytyäkin jotain ravintoa.
Kiitokset tuesta! On hienoa että vedetään 'yhtä köyttä',

Näitä löysin tänään....https://www.youtube.com/watch?v=ilmi3bj2omM

Koska tämä on sopivan "huono" aloitus tähän voin kirjoittaa vaikka minun ei alunperin pitänyt kirjoittaa mihinkään. Seurasin erään vanhenevan miehen hyökkäävää käytöstä, pelkoa eläkkeen leikkauksista, palkkojen ja koulutuksen erilaisuudesta. Jatkuvaa murinaa ja marinaa, että seurassa olevat ihmiset lopulta sanoivat mene h.........' siitä.

Aloituksen sanoin ihminen syöksyy elämään hyvältä näyttävästä aukosta ja huomaa törmänneensä näkymättömään muuriin eikä elämä olekaan edes niin hyvää kuin kaikilla kavereilla näyttää olevan.

Hesarissa oli juttu Asko Sahlberg nimisestä kirjailijasta ja siinä näin erittäin hyvän kommentin.
"Hienointa mitä voi olla, on se, että tyytyy osaansa". Oli kyllä muutenkin hyvä juttu ja sopisi tuon äskeisen kaverin kuulla tuommonen lause

Mökillä oli aikaisemmin usen linnut tärmänneet ikkunoihin mutta nykyiset kaihtimet on vähentääneet heijastuksia ja linntujen erehtyminen on ollut vähempää.

Tuo hieno lauseesi on hyvä kuulla vaikka päivittäin, ja siltikään se ei sovi jokapäiväiseen lukujärjestykseen, paikka paikoin tulee väistämättä poikkeuksia, ja siihen voi soveltaa; poikkeus vahvistaa säännön. ;-))
Tuo antaa luvan omien päämäärien helpompaan saavuttamiseen,....kai?
Tällä sivulla usein näkee poikkeuksia, ¤valitettavasti¤ (M.A.) sanomana se muistetaan.

Kaihtimet minullakin on joka ikkunassa ja myös tuossa terassin ovessa, haukalla vaan oli hyvin rasvatut jarrut, eivät pitäneet.

hyvää pääsiäistä kh ja kaikki! Niin kaunista on ulkona, on tosi
hieno päivä unohtaa kaikki maailman ongelmat, Hitlerit ja Putlerit, ja viettää päivää kevään tuloa juhlien!

Olen klo yhdeksi menossa ja melko lähelle, joten sopivasti matka-aikaa.

- Iloa ja aurinkoa päiviimme! t. Liisa.

Tänne aamukirjoitus, saa sormia toimimaan.

Aurinkoinen pensaikko soi kuin muinakin aamuina, joka aamu avaan terassin oven ja annan maailman äänet ja valon voimistaa kaikea minua ja kotiani.
Pikkupojat kaatoivat eilen illalla lahopökkelön, minulla on sellainen tunne että siellä pesi joku, hätähuuto jatkui pitkälle iltaan.

Eilen teimme perhosille ruokapaikan, kaali- ja sitruunaperhosia lentelee, pääsiäisnarsisseissa ei luultavasti ole heille hunajaa.
Äsken huomasin että "perhosravintolan" ruokapöytä on poissa?
Joku hyvin nälkäinen on syönyt/vienyt ihan kaikki vain muovialusta on paikoillaan, se onkin nastoilla aidassa kiinni.

Mitähän tämä päivä tuo tullessaan, olisi edes jotain hauskaa.

No onhan nyt kevät tavallista aikaisemmassa, normaalisti olisi yöpakkaset ja päivällä sulattaisi aurinko lumia, maailmasta eivät lopu ihmeet, tämä päiväkin on yksi niistä.

On kai tämä 2014 kevät pari viikkoa tavanomaista edellä. Keski- ja Ylä-Lappi kai normaaleissa kuvioissa.
Uutiset tuossa kertoivat, että 23 hiihtokeskusta vielä avoinna. Eilen joku Pohjois-Pohjanmaan joki hiukan tulvi jäiden lähtiessä liikkelle. Saattoi olla Olhavanjoki.
Kevätfiiliksiä metsästävä voisi kokea Suomenalueellakin monta kevättä. Pysyisi kävelyvauhtia tässä mukana. Etelän keväthän on jo nähty.

Minultakin lintujuttu.
Kun asuimme vielä tuolla pellon toisella puolella, huomasi mieheni kun iso varis hyökkää päin naapurin navetan ylintä ikkunaa.

Eikä se ollut mikäänpieni hyökkäys, monta kertaa ja monena päivänä.

Lopulta mieheni ei malttanut olla menemättä naapuriin ihmettelemään miksi se oikein hyökkäilee.

Mutta naapuri olikin hieman viisaampi kuin me, ja kertoi sen vain vartioivan reviiriään, luullen omaa kuvaansa ikkunassa, reviirinsä valloittajaksi.

Setämies ajoi pihaan uudella kiiltävällä Mersulla niin kukko huomasi kiiltävässä kyljessä toisen kukon pörhistelemässä. Saatto tulla mersuun maalivauriota, mutta ei autoa siirretty mokoman kukon hyökkäilyn takia kauemmas.

Olen ihan pyörryksissä, oikeesti...
Ostin sellaisen Kärcherin ikkunanpesimen se oli koottava,niin kuin kaikki huonekaluista lähtien, ok kasassa on ja kokeilut tehty.
Onhan se tavallaan siistimpää ei vesi lirise lattioille, vaan rankkaa on tuon selkäni takia, nämä Aatamin aikuiset luut ja nivelet iskee silmissä tulta, mutta onhan minulla pesuri ja onkin hieno.
Saisinhan minä apua, vaan kun ja kun, sitten alkaa tarkkailu miten tulen toimeen, höh sama se pesen yhden ikkunan päivässä ja vielä ei ole edes kiire, koivun kukinta likaa ne vielä ja sitten alotan alusta!
Nyt kun lapset ovat vielä koulussa ei viitsi niitä vaivata, mutta olen sitä mieltä että minä pärjään kyllä.

jj.lle
Nyt joudut maksamaan kiillosta ja kivusta, tosin uusissa autoissa on aika hyvät vahat, ja kukonnokka siinä on voinut kärsiä, miten tää nyt meni, ? !
Tais auto olla väärässä paikassa kukon mielestä ;-DD.

Kävin aamupäivällä viemässä surunvalittelu kukkaset, paljon nuorempi kuin minä nukkui vain pois, mitään ei puoliso tiennyt häntä vaivanneen, kyllä se pistää
ajattelemaan.
Hyvä kun ajatuksissaani osasin tulla kotiin, tunnin matkalla kiiti ajatukset vaikka missä.

Samanlaisia olivat meidänkin 'luottokanat' jotka pysyivät pihapiirissä, vapaita ja onnellisia kanoja.
Veljelläni oli harrastus hän haudotti munan tai kaksi harakanpesässä, niistä poikasista tuli perheen lemmikkejä ja aikuisina kanoinakin tuppasivat sisälle.

Tulipa taas kivoja asioita mieleen ajallisesti kaukaa.

Se mersu taisi olla sitten nk nokkamallia, upea keulamaski ja 'kammettiinko' se käyntiin vai oliko silloin jo helpompi käynnistys.
Ne autot oli tosi upeita, muistan yhden naapurin jolla oli tummanpunainen mersu ja istuimet nahkaa, malli oli melko kantikas.

Erilaiseen aloitukseen sopinee mielensä pahoitus sammakoiden vähenemisestä ihan jyrkästi. Täytyykin laittaa pihan varjoiseen paikkaan hyvä lymypaikka päiväksi niin että jos joku saku lontii paikalle niin sitten siileiltä tai varislinnuilta suojassa.

Myös varpuset ovat lähes hävinneet. Vastaavasti naakat tai sinitiaset runsastuneet. Ennen ei pikkuvarpusia näkynyt, nyt niitä on tullut ikään kuin isompien varpusten tilalle.

Hyvin käy aloitukseen ja sisältöön, minusta rönsyilevät keskustelut on rikkaita ja rakkaita.
Sammakoita ei ollut viime keväänäkään paljon, ei ainakaan mökin lähistöllä olevissa savimontuissa, kun muutamina keväinä tuskin vesi näkyi kudun joukosta.
Lammen letto-osastolla en ole tänä keväänä käynyt, vaan nyt on vielä liian aikaista, muistaakseni vasta Vapun jälkeen niitä siellä on ollut.
Eikä nyt ole sitä lumista sulanutta vettä, jossa ne kurnuttajat viihtyy.

Kyllä nämä poikkeavat vuodenajat ja varsinkin kevät on ongelma, nyt voi jatkaa tuumailemista, sammakot ovat ravintoketjussa tärkeä osa, kuinka kurkien ja muiden metsälampien eläimistön 'ruokapöytä' täyttyy?

Liikkeelle lähteneet kimalaiset ovat aamuviileässä varsinkin hiukan kohmeessa. Ne helposti tuppaavat sisälle ovista ja ikkunoista.
Vein kaksi pörriäistä ulos. Juoalasi tai kuppi päälle ja kortti sulkemaan otúksen ahdistettuna kimalainen pistää.
Kun piikki on kertakäyttöinen ase, kiinteän piikin poistumisen jälkeen, kimalainen kai sitten kuolee?
Olin vielä pikkupoika kun joku pörriäinen meni korvan sisään, Painoin sitä korvaa kämmenellä. Sehän pisti. Korva turposi ja oli kipeä.
Kostoksi tapoin yhden voikukassa mettä imevän kimalaisen. Vieläkin se harmittaa, että surmasin viattoman pölyttäjän.

Eräänä kesänä oli valtavasti kimalaisen pesiä maassa, ojanpergermillä ja äidin kasvimaan reunalla oli puinen laatikko ylösalasin jostain syystä, sitten sitä laatikkoa tarvittiin, sieltä pölähti parvi suristen ja pöristen.
Äiti pyysi hakemaan isää apuun ja hän tiesi ettei sitä nuo ötökät pure, isä otti kylmän rauhallisesti sen pesän irti laatikon pohjasta ja vei sen puupinoon ja paljain käsin, Eivätkä ne otukset jääneet ihmettelemään pakkomuutoa vaan pöristelivät pesänsä perässä ja jäivät sinne.
Veljeni kuskasi isää ja oli pelännyt niin ettei uskaltanut kaikin ajoin edes hengittää.
Minua ei ole koskaan pistäneet nuo ilkimykset, mutten ole tieten tahtoen tuppautunut niiden lähipiiriin.