Hulluinuonelaisessa

Monia raamatuntekstejä voi tulkita useilla tavoilla eikä erilaisa tulkintatapoja tarvitse nähdä toisensa poissulkevina.

teoloogi kirjoitti:

Monia raamatuntekstejä voi tulkita useilla tavoilla eikä erilaisa tulkintatapoja tarvitse nähdä toisensa poissulkevina.

Olisi todellakin mielenkiintoista jatkaa keskustelua tästä asiasta.

On outo saarna, että hautaa ei olisi saanut sulkea. Mitä siinä haudassa suljettiin. Ei uskovia pois Jeesuksen luota.

Tämä on oleellinen osa evankeliumia.

MATTEUS 28:1-8 1 Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. 2 Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille.

Maa vavahteli myöskin toisessa kohdin.
Matt. 27:51-52
Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat, haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös

Omituinen tulkinta tämäkin kun Kristus on jo saanut viimeisen voitelun.

"Tästä eivät surevat naiset tiedä mitään. He eivät yksinkertaisuudessaan tiedä, että Vapahtajan viholliset ovat panneet maailmallisen vallan sotamiehet vartioimaan kuolleen uskon hautaa, jotta kukaan Jeesuksen ystävistä ei voisi nostaa siveyden kiillotettua kiveä pois haudan päältä. Kukaan ei voi antaa viimeistä voitelua Vapahtajan ruumiille."

Kristitty mielestäni ymmärtää nämäkin jakeet, ei Jeesus tarvinnut enää voitelua, siksi haudan edessä oleva kivi ei ollut este:
Joh. 12:3-7
Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.
Jeesus sanoi Juudakselle: "Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten.

Ja kaste sivuutetaan kokonaan. Tämä hautaaminen on kasteen perusta, miten voisi olla kaste ilman suljettua hautaa? Mutta kasteestahan lestadius ei saarnaakaan.

Kristuksen kärsimys ja korotus
18 Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi.
19 Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille,
20 jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin. Vain muutama ihminen, kaikkiaan kahdeksan, pelastui arkissa veden kantamana.
21 Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus,
22 hänen, joka on mennyt taivaaseen ja istuu Jumalan oikealla puolella ja jolle on alistettu enkelit, vallat ja voimat.

kristillisyyden hauta? Aika omituinen vertaus asiasta joka on kristinuskon ydin ja kasteen perusta, Kristuksen hauta. Ei sinne hautaan ole haudattu kristillisyyttä koska vasta sieltä syntyy kristinuskon perusta.

etsivä-xx kirjoitti:

Olisi todellakin mielenkiintoista jatkaa keskustelua tästä asiasta.

On outo saarna, että hautaa ei olisi saanut sulkea. Mitä siinä haudassa suljettiin. Ei uskovia pois Jeesuksen luota.

Tämä on oleellinen osa evankeliumia.

MATTEUS 28:1-8 1 Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. 2 Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille.

Maa vavahteli myöskin toisessa kohdin.
Matt. 27:51-52
Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat, haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös

Omituinen tulkinta tämäkin kun Kristus on jo saanut viimeisen voitelun.

"Tästä eivät surevat naiset tiedä mitään. He eivät yksinkertaisuudessaan tiedä, että Vapahtajan viholliset ovat panneet maailmallisen vallan sotamiehet vartioimaan kuolleen uskon hautaa, jotta kukaan Jeesuksen ystävistä ei voisi nostaa siveyden kiillotettua kiveä pois haudan päältä. Kukaan ei voi antaa viimeistä voitelua Vapahtajan ruumiille."

Kristitty mielestäni ymmärtää nämäkin jakeet, ei Jeesus tarvinnut enää voitelua, siksi haudan edessä oleva kivi ei ollut este:
Joh. 12:3-7
Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.
Jeesus sanoi Juudakselle: "Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten.

Ja kaste sivuutetaan kokonaan. Tämä hautaaminen on kasteen perusta, miten voisi olla kaste ilman suljettua hautaa? Mutta kasteestahan lestadius ei saarnaakaan.

Kristuksen kärsimys ja korotus
18 Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi.
19 Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille,
20 jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin. Vain muutama ihminen, kaikkiaan kahdeksan, pelastui arkissa veden kantamana.
21 Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus,
22 hänen, joka on mennyt taivaaseen ja istuu Jumalan oikealla puolella ja jolle on alistettu enkelit, vallat ja voimat.

kristillisyyden hauta? Aika omituinen vertaus asiasta joka on kristinuskon ydin ja kasteen perusta, Kristuksen hauta. Ei sinne hautaan ole haudattu kristillisyyttä koska vasta sieltä syntyy kristinuskon perusta.

Lue lisää

Lestadiuksen saarna
Meidän tulisi nyt luetun tekstimme johdosta seurata Vapahtajaa haudalle ja tarkastella murheellisten naisten kanssa, kuinka maailman siveyden perikuvat, Josef ja Nikodemus panevat Vapahtajan ruumiin kuolleen uskon hautaan."

ja
"Hauta, mihin maailman siveyden perikuvat panevat Vapahtajan ruumiin, on louhittu kallioon. Se on vahva kuin vuori. Siveys on saanut tämän kuolleen uskon haudan niin vahvaksi, ettei kukaan voi heikentää sitä. "

Oliko kalliohauta kuolleen uskon kallio kuten Lestadius väittää, vai se kallio, jolle Kristus perusti kirkkonsa. Minusta Raamatun perusteella kyseessä on Kristuksen kirkon kallio, koska kastekin on tästä kalliosta. Kuten oli elävän veden virta kristuskalliosta. Sitähän kasteen vesi symboloi, elämän vettä.

Room. 6:
3 Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa.
4 Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista.
5 Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.

Kalliohauta on se hauta mihin meidät on haudattu ja mistä kristitty kastettu nousee Kristuksen kanssa. Hauta on kalliossa, niin kuin Kristus sanoi:
Matt. 16:18
Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari*, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita.

1. Kor. 10:4
ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus. [2. Moos. 17:6; 4. Moos. 20:10,11]

Ei "kuolleen uskon kalliosta" synny kristillinen kirkko vaan siitä kalliosta, mitä Kristus kuvaa.

Kol. 2:12
Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista. [Room. 6:3,4; Ef. 2:6]

Missään raamatun teksteissä minä en löydä Pietarin tai Paavalin puhetta siitä että haudassa olisi ollut kyse mistään muusta kuin pyhän kasteen sakramentin haudasta. Se mitä Lestadius kuvaa kristillisyyden hautaamiseksi on ykösnousemuksen aamunkoi, krsitinuskon perusta.

etsivä-xx kirjoitti:

Lestadiuksen saarna
Meidän tulisi nyt luetun tekstimme johdosta seurata Vapahtajaa haudalle ja tarkastella murheellisten naisten kanssa, kuinka maailman siveyden perikuvat, Josef ja Nikodemus panevat Vapahtajan ruumiin kuolleen uskon hautaan."

ja
"Hauta, mihin maailman siveyden perikuvat panevat Vapahtajan ruumiin, on louhittu kallioon. Se on vahva kuin vuori. Siveys on saanut tämän kuolleen uskon haudan niin vahvaksi, ettei kukaan voi heikentää sitä. "

Oliko kalliohauta kuolleen uskon kallio kuten Lestadius väittää, vai se kallio, jolle Kristus perusti kirkkonsa. Minusta Raamatun perusteella kyseessä on Kristuksen kirkon kallio, koska kastekin on tästä kalliosta. Kuten oli elävän veden virta kristuskalliosta. Sitähän kasteen vesi symboloi, elämän vettä.

Room. 6:
3 Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa.
4 Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista.
5 Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.

Kalliohauta on se hauta mihin meidät on haudattu ja mistä kristitty kastettu nousee Kristuksen kanssa. Hauta on kalliossa, niin kuin Kristus sanoi:
Matt. 16:18
Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari*, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita.

1. Kor. 10:4
ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus. [2. Moos. 17:6; 4. Moos. 20:10,11]

Ei "kuolleen uskon kalliosta" synny kristillinen kirkko vaan siitä kalliosta, mitä Kristus kuvaa.

Kol. 2:12
Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista. [Room. 6:3,4; Ef. 2:6]

Missään raamatun teksteissä minä en löydä Pietarin tai Paavalin puhetta siitä että haudassa olisi ollut kyse mistään muusta kuin pyhän kasteen sakramentin haudasta. Se mitä Lestadius kuvaa kristillisyyden hautaamiseksi on ykösnousemuksen aamunkoi, krsitinuskon perusta.

Lue lisää

Mikä on ollut lestadiuksen uskonperusta. Mikä on saanut hänet näkemään pääsiäisen sanoman niin kuin hänen saarnassaan tulkitaan.

Miksi lestadiukselle on forenssisen vanhurskauttamisen sijaan tarve esittää asia kristinuskon hautaamisena?

Nyt kun lukee tätä lestadiuksen saarnaa, niin kuin olen sitä lukenut jo 6 kertaa ajatellen läpi, onko uskon ytimessä ihmisten luokittelun tarve jo silloin, näin varhain?
Ei Nikodemus ole uskovainen silloin kun hän keskustelee Jeesuksen kanssa yöllä, mutta ei siitä voi johtaa sellaista päätelmää että kristinuskoon pääseminen estettäsiin kalliohautaan hautaamalla. Tulee vain omaan mieleeni se että johdatetaan ylösnousemuksen ydinsanomasta jonnekin ihan muualle. Eikö tulkinta itsessään vieritä kiveä haudalle, mutta kun uskovaisetkaan eivät sitä kiveä vieritä pois vaan taivaan enkeli.

Sinulle Kiristuksen hauta on omavanhurskauden kallio.

Kristikunnalle se on pyhö hauta.
En ole ortodoksi, mutta minusta pääsiäisen sanomaa on enemmän tässä elämää kantavassa haudassa kuin kertomuksessa omavanhurskaudessa. Siellä haudassa on kristinuskon ydinsanoma ykösnousemus ja elämä. Ei Kristityn ole tarve päästä sinne katsomaan kuollutta Kristusta vaan ylösnousemuksen ihmettä, tyhjää hautaa.

http://www.ortodoksi.net/images/9/97/Akatistos_elämää_kantavalle_haudalle.pdf

jatkuu

Laestadius: "Nikodemus oli jopa rohjennut puolustaa Vapahtajaa maailman vainoa vastaan, vaikka hänestä ei ollutkaan miestä puolustamaan Jeesusta enempää kuin mitä hänen oma kunniantuntonsa salli."

Nikodemos ei Raamatun (Joh.3) mukaan ollut uudestisyntynyt uskomaan Jeesusta Jumalan Pojaksi ja Vapahtajaksi vieraillessaan Jeesuksen tykönä. Mutta myöhemmin (Joh. 7) Raamattu kyllä kuitenkin antaa ymmärtää, että Nikodemos kuitenkin erottui luonteeltaan ja mieleltään muista farisealaisista (jakeet 47-52).

42 Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista." [Matt. 1:1 ]
43 Näin ihmiset alkoivat kiistellä hänestä.
44 Muutamat halusivat ottaa hänet kiinni, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi.
45 Jeesusta pidättämään lähetetyt miehet palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä kysyivät: "Miksi ette tuoneet häntä?"
46 Miehet vastasivat: "Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän." [Matt. 7:28,29]
47 Silloin fariseukset sanoivat: "Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne?
48 Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus? [1. Kor. 1:26 ]
49 Tuo rahvas ei tiedä laista mitään -- kirottuja kaikki!"
50 Silloin Nikodemos, joka itse oli fariseus ja oli aiemmin käynyt tapaamassa Jeesusta, sanoi: [Joh. 3:1,2]
51 "Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt." [5. Moos. 1:16; Sir. 11:7]
52 Mutta toiset sanoivat hänelle: "Taidat olla itsekin Galileasta. Tutki kirjoituksia, niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa."

Raamattu myös todistaa
Snl. 28:5
Paha ihminen ei erota oikeaa väärästä. Joka Herraa etsii, näkee asiat oikein.

En siis oikein näe mieltä käyttää energiaa Josefin ja Nikodemoksen osoittamiseen omavanhurskauden haudan pystyttäjiksi, kun Raamattu puhuu näistä miehistä sävyyn, joka osoittaa heidän asenteensa Herralle paljon otollisemmaksi kuin monien muiden Raamatussa mainittujen ihmisten.

pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

jatkuu

Laestadius: "Nikodemus oli jopa rohjennut puolustaa Vapahtajaa maailman vainoa vastaan, vaikka hänestä ei ollutkaan miestä puolustamaan Jeesusta enempää kuin mitä hänen oma kunniantuntonsa salli."

Nikodemos ei Raamatun (Joh.3) mukaan ollut uudestisyntynyt uskomaan Jeesusta Jumalan Pojaksi ja Vapahtajaksi vieraillessaan Jeesuksen tykönä. Mutta myöhemmin (Joh. 7) Raamattu kyllä kuitenkin antaa ymmärtää, että Nikodemos kuitenkin erottui luonteeltaan ja mieleltään muista farisealaisista (jakeet 47-52).

42 Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista." [Matt. 1:1 ]
43 Näin ihmiset alkoivat kiistellä hänestä.
44 Muutamat halusivat ottaa hänet kiinni, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi.
45 Jeesusta pidättämään lähetetyt miehet palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä kysyivät: "Miksi ette tuoneet häntä?"
46 Miehet vastasivat: "Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän." [Matt. 7:28,29]
47 Silloin fariseukset sanoivat: "Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne?
48 Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus? [1. Kor. 1:26 ]
49 Tuo rahvas ei tiedä laista mitään -- kirottuja kaikki!"
50 Silloin Nikodemos, joka itse oli fariseus ja oli aiemmin käynyt tapaamassa Jeesusta, sanoi: [Joh. 3:1,2]
51 "Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt." [5. Moos. 1:16; Sir. 11:7]
52 Mutta toiset sanoivat hänelle: "Taidat olla itsekin Galileasta. Tutki kirjoituksia, niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa."

Raamattu myös todistaa
Snl. 28:5
Paha ihminen ei erota oikeaa väärästä. Joka Herraa etsii, näkee asiat oikein.

En siis oikein näe mieltä käyttää energiaa Josefin ja Nikodemoksen osoittamiseen omavanhurskauden haudan pystyttäjiksi, kun Raamattu puhuu näistä miehistä sävyyn, joka osoittaa heidän asenteensa Herralle paljon otollisemmaksi kuin monien muiden Raamatussa mainittujen ihmisten.

Lue lisää

Laestadius ilmeisesti haluaa puhua haudan kahtalaisesta olemuksesta. Epäuskoisille se edustaa kuolemaa, uskovaisille elämää.

Mutta hän saarna on rakennettu siten, että pintapuolisesti se näyttää käyttävän turhan monia sanoja vain sen näyttämiseen, että Nikodemos ja Joosef eivät ole päässeet taivaaseen ja että heidän uskonsa on ollut kuollutta. En minäkään ymmärrä, mistä Laestadiukselle on tullut tarve osoittaa juuri henkilöitä.

Nimittäin Raamattu ei sano, vaikka sitä mitenkä päin kääntäisi, että Nikodemos tai Joosef pääsivät taivaaseen. Mutta Raamattu ei myöskään sano, että nämä miehet eivät olisi olleet lainkaan Jumalalle otollisia ja näin ollen joutuneet helvetiin.

Jeesuksen haudan kivi tai Lasaruksen haudan kivi symboloivat minulle sydämessä olevaa salpaa, joka estää uskomasta. Kun Jumalan kutsu (enkeli) alkaa vierittää kiveä ihmisen sydämen edestä pois, valo pääsee sisälle. Se valaisee roskat ja saa aikaan synnintunnon. Mutta valo tuo myös lämpöä: se voi saada aikaan halun ottaa Jeesuksen sovitustyö vastaan ja uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Voi syntyä ylösnousemuksen usko.
Hauta ei enää erotakaan meitä edesmenneestä poisnukkuneesta vaan hauta yhdistää uskon kautta pyhät maan päällä ja pyhät taivaassa. Niin Jeesuksenkin kalliohauta on tavallisille silmille kuolleen elävistä erottava monumentti mutta uskon silmille se on Jumalan Pojan, kasteen ja ehtollisen Herran, Vapahtajan pyhä hauta. Hauta ei edustakaan vain kuolemaa vaan myös elämää. Ylösnousemuksen ihmeen kautta syntyy elävä usko, ylösnousemususko!

Silti maahan tai kalliohautaan ihan konkreettisessa mielessä tänäkin päivänä haudataan. Ei hautaamisessa itsessään mitään väärää tai omavanhurskasta ole. Eihän ruumista pidä jättää maan päälle mätänemään.

pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

Laestadius ilmeisesti haluaa puhua haudan kahtalaisesta olemuksesta. Epäuskoisille se edustaa kuolemaa, uskovaisille elämää.

Mutta hän saarna on rakennettu siten, että pintapuolisesti se näyttää käyttävän turhan monia sanoja vain sen näyttämiseen, että Nikodemos ja Joosef eivät ole päässeet taivaaseen ja että heidän uskonsa on ollut kuollutta. En minäkään ymmärrä, mistä Laestadiukselle on tullut tarve osoittaa juuri henkilöitä.

Nimittäin Raamattu ei sano, vaikka sitä mitenkä päin kääntäisi, että Nikodemos tai Joosef pääsivät taivaaseen. Mutta Raamattu ei myöskään sano, että nämä miehet eivät olisi olleet lainkaan Jumalalle otollisia ja näin ollen joutuneet helvetiin.

Jeesuksen haudan kivi tai Lasaruksen haudan kivi symboloivat minulle sydämessä olevaa salpaa, joka estää uskomasta. Kun Jumalan kutsu (enkeli) alkaa vierittää kiveä ihmisen sydämen edestä pois, valo pääsee sisälle. Se valaisee roskat ja saa aikaan synnintunnon. Mutta valo tuo myös lämpöä: se voi saada aikaan halun ottaa Jeesuksen sovitustyö vastaan ja uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Voi syntyä ylösnousemuksen usko.
Hauta ei enää erotakaan meitä edesmenneestä poisnukkuneesta vaan hauta yhdistää uskon kautta pyhät maan päällä ja pyhät taivaassa. Niin Jeesuksenkin kalliohauta on tavallisille silmille kuolleen elävistä erottava monumentti mutta uskon silmille se on Jumalan Pojan, kasteen ja ehtollisen Herran, Vapahtajan pyhä hauta. Hauta ei edustakaan vain kuolemaa vaan myös elämää. Ylösnousemuksen ihmeen kautta syntyy elävä usko, ylösnousemususko!

Silti maahan tai kalliohautaan ihan konkreettisessa mielessä tänäkin päivänä haudataan. Ei hautaamisessa itsessään mitään väärää tai omavanhurskasta ole. Eihän ruumista pidä jättää maan päälle mätänemään.

Lue lisää

jatkuu

Laestadius: " Mutta mistä sellainen usko tulee, että Nikodemus tuli kuitenkin autuaaksi, vaikka hän ei koskaan ottanut osaa kristittyjen kokouksiin? Siitä se usko tulee, että nykyään on monta, jotka eivät ole päässeet Nikodemusta pitemmälle kristillisyydessään.

He lienevät salaisia Jeesuksen opetuslapsia. He ovat mieltyneet siihen hyvään, mitä kristillisyydellä on saatu aikaan, mutta he eivät uskalla julkisesti puolustaa kristillisyyden tunnustajia pahan maailman soimauksia vastaan."

Kun Raamattu puhuu Joosef Arimatialaisesta hurskaana miehenä, joka salaa oli Jeesuksen opetuslapsi, koska pelkäsi juutalaisia - Raamattu ei puhu tästä Joosefista halveksuen tai vähätellen.

Miksi Laestadius kuitenkin antaa tällaisen vaikutelman? Kuinka moni meistä on kilvoituksessaan täydellinen? Ja toisaalta, Jeesuksen nimeä on kyllä paljonkin eri kristillisyyksien piirissä pidetty esillä ja Jeesuksen nimeen on kyllä kaikenlaista tehty (vouhotettu). Mutta onko tämä Jeesuksen nimen esillä pitäminen tai tekojen tehtaaminen ollut sellaista, mistä Raamattu sanoo

Matt. 10:32
"Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa."

pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

jatkuu

Laestadius: " Mutta mistä sellainen usko tulee, että Nikodemus tuli kuitenkin autuaaksi, vaikka hän ei koskaan ottanut osaa kristittyjen kokouksiin? Siitä se usko tulee, että nykyään on monta, jotka eivät ole päässeet Nikodemusta pitemmälle kristillisyydessään.

He lienevät salaisia Jeesuksen opetuslapsia. He ovat mieltyneet siihen hyvään, mitä kristillisyydellä on saatu aikaan, mutta he eivät uskalla julkisesti puolustaa kristillisyyden tunnustajia pahan maailman soimauksia vastaan."

Kun Raamattu puhuu Joosef Arimatialaisesta hurskaana miehenä, joka salaa oli Jeesuksen opetuslapsi, koska pelkäsi juutalaisia - Raamattu ei puhu tästä Joosefista halveksuen tai vähätellen.

Miksi Laestadius kuitenkin antaa tällaisen vaikutelman? Kuinka moni meistä on kilvoituksessaan täydellinen? Ja toisaalta, Jeesuksen nimeä on kyllä paljonkin eri kristillisyyksien piirissä pidetty esillä ja Jeesuksen nimeen on kyllä kaikenlaista tehty (vouhotettu). Mutta onko tämä Jeesuksen nimen esillä pitäminen tai tekojen tehtaaminen ollut sellaista, mistä Raamattu sanoo

Matt. 10:32
"Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa."

Lue lisää

jatkuu

Laestadius: "Heillä ei ollut syntiä omillatunnoillaan. Siitäkään ei puhuta mitään, että heillä olisi ollut lainkaan murhetta Vapahtajan kuolemasta. Mutta koska luonnollinen siveys oli heidän autuudenperustuksenaan, niin he pitivät Vapahtajaa siveyden opettajana, joka opetti ihmistä elämään siveästi ja ansaitsemaan autuuden siveyden harjoituksella."

Tämä on Laestadiuksen omaa tulkintaa. Raamattu ei myöskään puhu, ETTEI Joosefilla ja Nikodemoksella olisi ollut mitään murhetta omasta tilastaan tai Vapahtajan kuolemasta. Samoin pitkälle vietyä tulkintaa on tämä, että Joosef ja Nikodemos Israelin oppineina olisivat laittaneet siveydenharjoituksen autuuden perustukseksi. Pelkästään Mooseksen lain kuuliaisina seuraajina heidän ei olisi tullut kuunnella Jeesusta ensinkään, ja kuitenkin he kuulivat. Heidän olisi pitänyt olla samaa mieltä muiden juutalaisten neuvoston oppineiden kanssa siitä, että tämä villitsijä ja jumalanpilkkaaja Jeesus tulee tappaa. Ja kuitenkin - Joosef ja Nikodemos eivät olleet samaa mieltä. Puhdasoppisina juutalaisina heidän ei liene olisi tullut tehdä palvelusta jumalanpilkkaajalle, jossa epäiltiin olevan paha henki, ja kuitenkin - he tekivät. He odottivat Jumalan valtakuntaa - Messiasta ja ylösnousemusta. Raamattu poimii nämä miehet, aivan samoin kuin Gamalielinkin, oppineiden massasta esimerkiksi siitä, kuinka Jumala lähestyy ja kutsuu.

Ja autuas on se, joka ei tätä kutsua torju. Mutta ylipappi Kaifas, joka oli saddukealainen, ei uskonut ylösnousemukseen. Raamattu antaa ymmärtää, että Kaifas torjui Jumalan kutsun.

Sitten tässä Laestadiuksen saarnassa on erikoinen kohta: " Ja ylimmäiset papit ovat vielä päällisiksi anoneet maalliselta vallalta vartijaa, jotta kukaan ei koskisi kuolleen uskon hautaan. Tästä eivät surevat naiset tiedä mitään. He eivät yksinkertaisuudessaan tiedä, että Vapahtajan viholliset ovat panneet maailmallisen vallan sotamiehet vartioimaan kuolleen uskon hautaa, jotta kukaan Jeesuksen ystävistä ei voisi nostaa siveyden kiillotettua kiveä pois haudan päältä. Kukaan ei voi antaa viimeistä voitelua Vapahtajan ruumiille."

Laestadius soveltaa tässä allegorista raamatuntulkintaa. Olivatko Joosef ja Nikodemos tietoisesti tarkoittaneet haudan sulkevan kiven todellakin "siveyden kiillotetuksi kiveksi"?

Vai oliko kiven käyttämiseen muita syitä? Välimeren maissa mm. egyptiläiset ja foinikialaiset, jotka uskoivat tuonpuoleiseen ja kuoleman jälkeiseen elämään, laittoivat vainajan mukaan ruokaa, arvoesineitä, kankaita jne. Oli tärkeää, että hautaa ryöstetä. Avoimeen hautaan saattoi eksyä myös haaskaeläimiä, kivi suojeli näiltä. Mätänevä ruumis alkoi myös haista, kivi esti myös tartuntatautien leviämisen.

Ja viimeisen voitelun Jeesuksen hautaamista varten antoi Herralle kyynelehtivä Magdalan Maria. Miksi Laestadius siis sanoo "kukaan ei voi antaa viimeistä voitelua Vapahtajan ruumiille"? Mitään voitelua ei mielestäni enää tarvittu, sillä Maria oli jo tehnyt sen

Joh. 12: 3,7
3 Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua
7 Jeesus sanoi Juudakselle: "Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten

Laestadius: "Ja jos tämä kivi olisi vieritetty pois, niin Jeesuksen haavat tulisivat vielä kerran kaiken maailman nähtäviksi. Kaikki hänen murhaajansa näkisivät Vapahtajan tuoreissa haavoissa hirveän murhatyönsä."

Tämä on Laestadiukselta voimakkaasti vetoavaa retoriikkaa. Mielestäni se on osittain ruthaa, sillä Raamattu itse todistaa toisaalla, että

Joh. 5
45 "Älkää luulko, että minä teitä Isäni edessä syytän. Teidän syyttäjänne on Mooses, hän, johon olette panneet toivonne.
46 Jos te uskoisitte Moosesta, uskoisitte myös minua -- juuri minusta hän on kirjoittanut. [1. Moos. 49:10; 5. Moos. 18:18]
47 Mutta kun te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka voisitte uskoa minun puhettani!

Kalliohautaa problematisoimalla peittyy mielestäni se tosiseikka, että Joosef arimatialainen, arvossa pidetty rikas mies antoikin itseään varten hakatun haudan Jeesukselle. Historiallisesti kenenkään ei tarvinnut enää Jeesuksen verihaavoja nähdäkään, mitä se olisi hyödyttänyt, kenelle se olisi uutta uskoa tuonut? Joosef ja Nikodemos ja kalliohauta, kaikki tarvittiin, jotta kirjoitukset käyvät toteen ja Jeesus nousisi ylös kuolleista, että Jeesus osoittauisi Kristukseksi, Messiaaksi.

Allegorisessa mielessä, tämän päivän ihmiselle, on tietenkin tärkeää "nähdä" Jeesuksen verihaavat ja itkeä syntejään, joiden kautta jokainen meistä Jeesuksen teloitukseen syypää.

pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

jatkuu

Laestadius: "Heillä ei ollut syntiä omillatunnoillaan. Siitäkään ei puhuta mitään, että heillä olisi ollut lainkaan murhetta Vapahtajan kuolemasta. Mutta koska luonnollinen siveys oli heidän autuudenperustuksenaan, niin he pitivät Vapahtajaa siveyden opettajana, joka opetti ihmistä elämään siveästi ja ansaitsemaan autuuden siveyden harjoituksella."

Tämä on Laestadiuksen omaa tulkintaa. Raamattu ei myöskään puhu, ETTEI Joosefilla ja Nikodemoksella olisi ollut mitään murhetta omasta tilastaan tai Vapahtajan kuolemasta. Samoin pitkälle vietyä tulkintaa on tämä, että Joosef ja Nikodemos Israelin oppineina olisivat laittaneet siveydenharjoituksen autuuden perustukseksi. Pelkästään Mooseksen lain kuuliaisina seuraajina heidän ei olisi tullut kuunnella Jeesusta ensinkään, ja kuitenkin he kuulivat. Heidän olisi pitänyt olla samaa mieltä muiden juutalaisten neuvoston oppineiden kanssa siitä, että tämä villitsijä ja jumalanpilkkaaja Jeesus tulee tappaa. Ja kuitenkin - Joosef ja Nikodemos eivät olleet samaa mieltä. Puhdasoppisina juutalaisina heidän ei liene olisi tullut tehdä palvelusta jumalanpilkkaajalle, jossa epäiltiin olevan paha henki, ja kuitenkin - he tekivät. He odottivat Jumalan valtakuntaa - Messiasta ja ylösnousemusta. Raamattu poimii nämä miehet, aivan samoin kuin Gamalielinkin, oppineiden massasta esimerkiksi siitä, kuinka Jumala lähestyy ja kutsuu.

Ja autuas on se, joka ei tätä kutsua torju. Mutta ylipappi Kaifas, joka oli saddukealainen, ei uskonut ylösnousemukseen. Raamattu antaa ymmärtää, että Kaifas torjui Jumalan kutsun.

Sitten tässä Laestadiuksen saarnassa on erikoinen kohta: " Ja ylimmäiset papit ovat vielä päällisiksi anoneet maalliselta vallalta vartijaa, jotta kukaan ei koskisi kuolleen uskon hautaan. Tästä eivät surevat naiset tiedä mitään. He eivät yksinkertaisuudessaan tiedä, että Vapahtajan viholliset ovat panneet maailmallisen vallan sotamiehet vartioimaan kuolleen uskon hautaa, jotta kukaan Jeesuksen ystävistä ei voisi nostaa siveyden kiillotettua kiveä pois haudan päältä. Kukaan ei voi antaa viimeistä voitelua Vapahtajan ruumiille."

Laestadius soveltaa tässä allegorista raamatuntulkintaa. Olivatko Joosef ja Nikodemos tietoisesti tarkoittaneet haudan sulkevan kiven todellakin "siveyden kiillotetuksi kiveksi"?

Vai oliko kiven käyttämiseen muita syitä? Välimeren maissa mm. egyptiläiset ja foinikialaiset, jotka uskoivat tuonpuoleiseen ja kuoleman jälkeiseen elämään, laittoivat vainajan mukaan ruokaa, arvoesineitä, kankaita jne. Oli tärkeää, että hautaa ryöstetä. Avoimeen hautaan saattoi eksyä myös haaskaeläimiä, kivi suojeli näiltä. Mätänevä ruumis alkoi myös haista, kivi esti myös tartuntatautien leviämisen.

Ja viimeisen voitelun Jeesuksen hautaamista varten antoi Herralle kyynelehtivä Magdalan Maria. Miksi Laestadius siis sanoo "kukaan ei voi antaa viimeistä voitelua Vapahtajan ruumiille"? Mitään voitelua ei mielestäni enää tarvittu, sillä Maria oli jo tehnyt sen

Joh. 12: 3,7
3 Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua
7 Jeesus sanoi Juudakselle: "Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten

Laestadius: "Ja jos tämä kivi olisi vieritetty pois, niin Jeesuksen haavat tulisivat vielä kerran kaiken maailman nähtäviksi. Kaikki hänen murhaajansa näkisivät Vapahtajan tuoreissa haavoissa hirveän murhatyönsä."

Tämä on Laestadiukselta voimakkaasti vetoavaa retoriikkaa. Mielestäni se on osittain ruthaa, sillä Raamattu itse todistaa toisaalla, että

Joh. 5
45 "Älkää luulko, että minä teitä Isäni edessä syytän. Teidän syyttäjänne on Mooses, hän, johon olette panneet toivonne.
46 Jos te uskoisitte Moosesta, uskoisitte myös minua -- juuri minusta hän on kirjoittanut. [1. Moos. 49:10; 5. Moos. 18:18]
47 Mutta kun te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka voisitte uskoa minun puhettani!

Kalliohautaa problematisoimalla peittyy mielestäni se tosiseikka, että Joosef arimatialainen, arvossa pidetty rikas mies antoikin itseään varten hakatun haudan Jeesukselle. Historiallisesti kenenkään ei tarvinnut enää Jeesuksen verihaavoja nähdäkään, mitä se olisi hyödyttänyt, kenelle se olisi uutta uskoa tuonut? Joosef ja Nikodemos ja kalliohauta, kaikki tarvittiin, jotta kirjoitukset käyvät toteen ja Jeesus nousisi ylös kuolleista, että Jeesus osoittauisi Kristukseksi, Messiaaksi.

Allegorisessa mielessä, tämän päivän ihmiselle, on tietenkin tärkeää "nähdä" Jeesuksen verihaavat ja itkeä syntejään, joiden kautta jokainen meistä Jeesuksen teloitukseen syypää.

Lue lisää

Sydämellä mielestäni ymmärrän Laestadiuksen saarnan hyvin. Hän kuvaa surutonta sydäntä, surutonta maailmaa. Laestadius vetoaa kuulijaan, jotta tämä alkaisi tarkastella omaa tilaansa.

Olen Laestadiuksen kanssa samanlaisessa ymmärryksessä siitä, että kukaan ei voi ansaita pelastusta ei hyvin töin eikä teoin. Vain Jeesuksen veri voi sovittaa Jumalan. Laestadius kehottaa etsimään, ja saatammekin löytää Jumalan mielen mukaisen murheen, joka saa meidät huutamaan, itkemään ja katumaan omia syntejämme. Vain tuohon tuskaan voi Jumalan Pojan veri antaa lääkkeen. Jolla tätä tuskaa ei ole, ei myöskään tarvitse lääkettä.

Mutta Laestadiuksen retoriikka on minulle kuitenkin kaukaista, onhan tekstillä jo ikää. Uskovaiselle, joka on kärsivän Jeesuksen haavat nähnyt, risti on nyt tyhjä, samoin hauta on tyhjä. Uskovainen on elävässä uskossa. Tämä elävä usko on yhtäältä kärsimys- ja ylösnousemususkoa, murhetta ja iloa, samanaikaisesti.

En itse osaa käyttää Jeesuksen hautaa kielellisenä symbolinä kuolleen uskon haudalle. Minulle Jeesuksen hauta on pyhä hauta, jonka Jumala järjesti niin, että kirjoitukset käyvät toteen. Tuohon samaan hautaan, uskon kasteen hautaan, meidätkin haudataan. Niin että kun Hän, Esikoinen kaikista nousee ylös, niin mekin nousemme yhdessä Hänen kanssaan.

Jos joku kysyy "kuinka pääsen taivaaseen?", en itse määrittelisi sitä kuolleen uskon kriteerien tai Nikodemoksen ja Joosefin henkilöiden oletetun sieluntilan ja uskon puutteen sekä haudan kuvaamisen kautta. Yrittäisin vastata jotenkin lyhyemmin.

pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

Sydämellä mielestäni ymmärrän Laestadiuksen saarnan hyvin. Hän kuvaa surutonta sydäntä, surutonta maailmaa. Laestadius vetoaa kuulijaan, jotta tämä alkaisi tarkastella omaa tilaansa.

Olen Laestadiuksen kanssa samanlaisessa ymmärryksessä siitä, että kukaan ei voi ansaita pelastusta ei hyvin töin eikä teoin. Vain Jeesuksen veri voi sovittaa Jumalan. Laestadius kehottaa etsimään, ja saatammekin löytää Jumalan mielen mukaisen murheen, joka saa meidät huutamaan, itkemään ja katumaan omia syntejämme. Vain tuohon tuskaan voi Jumalan Pojan veri antaa lääkkeen. Jolla tätä tuskaa ei ole, ei myöskään tarvitse lääkettä.

Mutta Laestadiuksen retoriikka on minulle kuitenkin kaukaista, onhan tekstillä jo ikää. Uskovaiselle, joka on kärsivän Jeesuksen haavat nähnyt, risti on nyt tyhjä, samoin hauta on tyhjä. Uskovainen on elävässä uskossa. Tämä elävä usko on yhtäältä kärsimys- ja ylösnousemususkoa, murhetta ja iloa, samanaikaisesti.

En itse osaa käyttää Jeesuksen hautaa kielellisenä symbolinä kuolleen uskon haudalle. Minulle Jeesuksen hauta on pyhä hauta, jonka Jumala järjesti niin, että kirjoitukset käyvät toteen. Tuohon samaan hautaan, uskon kasteen hautaan, meidätkin haudataan. Niin että kun Hän, Esikoinen kaikista nousee ylös, niin mekin nousemme yhdessä Hänen kanssaan.

Jos joku kysyy "kuinka pääsen taivaaseen?", en itse määrittelisi sitä kuolleen uskon kriteerien tai Nikodemoksen ja Joosefin henkilöiden oletetun sieluntilan ja uskon puutteen sekä haudan kuvaamisen kautta. Yrittäisin vastata jotenkin lyhyemmin.

Lue lisää

Kiitos kirjoituksestasi pääkaupunkiseudun vl-mies. Jos reaalimaailmassa olisi vanhoillislestadiolaisuudessa keskusteluympäristö, missä näitä asioita kuten tätä tekstiä voisi käsitellä, ehkä asiat voisivat olla toisinkin, nyt kuitenkin särkyi sellaista, mikä on minulle arvokasta Kristuksen hauta ja kaste ja yleisemminkin pääsiäisen sisältö. On niitä muitakin tilanteita missä ne pienemmätkään asiat, jotka ovat minulle arvokkaita lapsuuden muistoinakin, eivät ole voineet elää lestadolaisessa perinteessä sellaisina kuin minä ne koen. Sellasia ihmisiä kuin sinä, minä en ole kohdannut niinä vuosina, jolloin olen istunut seuroissa. Mutta eiköhän se tähän sitten lopu sekin. Sinä tunnut löytäneen sovun toisenlaisen menneisyyden ja lestadiolaisen ajattelun välillä (jos oikein muistan kertomaasi) mutta minä en.

etsivä-xx kirjoitti:

Kiitos kirjoituksestasi pääkaupunkiseudun vl-mies. Jos reaalimaailmassa olisi vanhoillislestadiolaisuudessa keskusteluympäristö, missä näitä asioita kuten tätä tekstiä voisi käsitellä, ehkä asiat voisivat olla toisinkin, nyt kuitenkin särkyi sellaista, mikä on minulle arvokasta Kristuksen hauta ja kaste ja yleisemminkin pääsiäisen sisältö. On niitä muitakin tilanteita missä ne pienemmätkään asiat, jotka ovat minulle arvokkaita lapsuuden muistoinakin, eivät ole voineet elää lestadolaisessa perinteessä sellaisina kuin minä ne koen. Sellasia ihmisiä kuin sinä, minä en ole kohdannut niinä vuosina, jolloin olen istunut seuroissa. Mutta eiköhän se tähän sitten lopu sekin. Sinä tunnut löytäneen sovun toisenlaisen menneisyyden ja lestadiolaisen ajattelun välillä (jos oikein muistan kertomaasi) mutta minä en.

Lue lisää

"---nyt kuitenkin särkyi sellaista, mikä on minulle arvokasta Kristuksen hauta ja kaste ja yleisemminkin pääsiäisen sisältö."

Tarkoittanet Laestadiuksen voimakasta kannanottoa Jeesuksen haudasta kuolleen uskon, omavanhurskauden hautana?

Toivon, ettet hylkää seuroja.

Ensinnäkin jo siitä syystä, että monet sanat, silloinkin kun niiden lähettäjänä on Jumalan Pyhä Henki, saarnataan kuitenkin kuolevaisen ihmisen suulla, mukana voi olla ns. vajavaisen astian makua. Samoin vastaanottaja on aina vajavainen kuolevainen ihminen. Laestadiuskin oli kuolevainen mies, vaikka olikin Jumalan mies.

Oleellisinta olisikin yrittää huomata, MITKÄ sanat on kohdistettu juuri minulle tänä päivänä? Jos takertuu jokaiseen sanaan ja tavuun, voi olla, että kokonaisuus jää saavuttamatta. Sanat nimittäin tekevät monenlaista: rajaavat, typistävät, retusoivat, häivyttävät, kaunistavat, suoristavat, mutkistavat, himmentävät, kirkastavat, kuvaavat, vääristävät. yksinkertaistavat, verhoavat - sanat ovat monet, monesti käyttökelpoiset, mutta parhaimmillaankin vajavaiset. Tai voin sanoa toisinkin (ja tässä juuri tulee ilmi, kuinka vaikea sanoilla on ilmaista itseänsä riittävästi ja oikein, vaikka tarkoitus on hyvä): ihmisen ymmärrys on vajavainen niiden kuulossa ja käytössä.

En siis tarkoita, että kun Raamatun kirjoitukset ovat ihmisten kautta muistiinpantuja, Jumala olisi jotenkin vajavainen. Ei tietenkään, sillä Jumala on täydellinen. Raamatun sana on täyttä Jumalan sanan leipää, jota syömällä voi päästä elämän tielle ja pysyä sillä. Mutta vajavaiset ovat Raamatunkin sanat esimerkiksi tässä merkityksessä

Joh. 21:25
Paljon muutakin Jeesus teki. Jos kaikki vietäisiin kohta kohdalta kirjaan, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.

Mutta vajavainen Raamatun sana ei kuitenkaan ole siinä merkityksessä, että pelastuksen tienviitoista jotakin tärkeää puuttuisi. Raamatun sana on kultaa ja kaikkia maailman rikkauksia arvokkaampaa, iänkaikkista sanaa Jumalan olemuksesta ja tahdosta luotunsa ihmisen suhteen.

Toiseksi toivon, ettet pahoita mieltäsi Laestadiuksen saarnasta. Ruodinhan minäkin sitä ollen monessa kohdin hänen kanssaan eri mieltä. Mutta tärkeintä olisikin mielestäni huomata KENELLE Laestadius saarnanansa kohdistaa. Joka tavu ei ole tarkoitettu samalla tavalla jokaiselle tässä hetkessä. Raamattuhan opastaa meitä sellaiseen asenteeseen, että jos kohta olemmekin jossakin kohdassa eri mieltä, meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet. Ja Jumala on kaikessa näyttävä, kuinka asiat ovat, yksityiskohdissakin (Fil. 3:12-16).

Siksi minä en pahoittanut mieltäni Laestadiuksen saarnasta, vaikka joitakin yksityiskohtia ja sanavalintoja pohdinkin, jopa oudoksuin.

Laestadiuksen saarna on mielestäni väkevä PARANNUSSAARNA. Sen jokainen lausuttu tavu esim. vertaus kuolleen uskon haudasta ei koske elävässä uskossa olevaa. Uskovaiselle sydämen haudan lukon on aukaissut ja kiven vierittänyt pois Jumalan armo, jonka saa omistaa omalle kohdalleen uskomalla synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Aina kun luen kirjoituksiasi, ajattelen sinua erityisellä lämmöllä.

pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

"---nyt kuitenkin särkyi sellaista, mikä on minulle arvokasta Kristuksen hauta ja kaste ja yleisemminkin pääsiäisen sisältö."

Tarkoittanet Laestadiuksen voimakasta kannanottoa Jeesuksen haudasta kuolleen uskon, omavanhurskauden hautana?

Toivon, ettet hylkää seuroja.

Ensinnäkin jo siitä syystä, että monet sanat, silloinkin kun niiden lähettäjänä on Jumalan Pyhä Henki, saarnataan kuitenkin kuolevaisen ihmisen suulla, mukana voi olla ns. vajavaisen astian makua. Samoin vastaanottaja on aina vajavainen kuolevainen ihminen. Laestadiuskin oli kuolevainen mies, vaikka olikin Jumalan mies.

Oleellisinta olisikin yrittää huomata, MITKÄ sanat on kohdistettu juuri minulle tänä päivänä? Jos takertuu jokaiseen sanaan ja tavuun, voi olla, että kokonaisuus jää saavuttamatta. Sanat nimittäin tekevät monenlaista: rajaavat, typistävät, retusoivat, häivyttävät, kaunistavat, suoristavat, mutkistavat, himmentävät, kirkastavat, kuvaavat, vääristävät. yksinkertaistavat, verhoavat - sanat ovat monet, monesti käyttökelpoiset, mutta parhaimmillaankin vajavaiset. Tai voin sanoa toisinkin (ja tässä juuri tulee ilmi, kuinka vaikea sanoilla on ilmaista itseänsä riittävästi ja oikein, vaikka tarkoitus on hyvä): ihmisen ymmärrys on vajavainen niiden kuulossa ja käytössä.

En siis tarkoita, että kun Raamatun kirjoitukset ovat ihmisten kautta muistiinpantuja, Jumala olisi jotenkin vajavainen. Ei tietenkään, sillä Jumala on täydellinen. Raamatun sana on täyttä Jumalan sanan leipää, jota syömällä voi päästä elämän tielle ja pysyä sillä. Mutta vajavaiset ovat Raamatunkin sanat esimerkiksi tässä merkityksessä

Joh. 21:25
Paljon muutakin Jeesus teki. Jos kaikki vietäisiin kohta kohdalta kirjaan, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.

Mutta vajavainen Raamatun sana ei kuitenkaan ole siinä merkityksessä, että pelastuksen tienviitoista jotakin tärkeää puuttuisi. Raamatun sana on kultaa ja kaikkia maailman rikkauksia arvokkaampaa, iänkaikkista sanaa Jumalan olemuksesta ja tahdosta luotunsa ihmisen suhteen.

Toiseksi toivon, ettet pahoita mieltäsi Laestadiuksen saarnasta. Ruodinhan minäkin sitä ollen monessa kohdin hänen kanssaan eri mieltä. Mutta tärkeintä olisikin mielestäni huomata KENELLE Laestadius saarnanansa kohdistaa. Joka tavu ei ole tarkoitettu samalla tavalla jokaiselle tässä hetkessä. Raamattuhan opastaa meitä sellaiseen asenteeseen, että jos kohta olemmekin jossakin kohdassa eri mieltä, meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet. Ja Jumala on kaikessa näyttävä, kuinka asiat ovat, yksityiskohdissakin (Fil. 3:12-16).

Siksi minä en pahoittanut mieltäni Laestadiuksen saarnasta, vaikka joitakin yksityiskohtia ja sanavalintoja pohdinkin, jopa oudoksuin.

Laestadiuksen saarna on mielestäni väkevä PARANNUSSAARNA. Sen jokainen lausuttu tavu esim. vertaus kuolleen uskon haudasta ei koske elävässä uskossa olevaa. Uskovaiselle sydämen haudan lukon on aukaissut ja kiven vierittänyt pois Jumalan armo, jonka saa omistaa omalle kohdalleen uskomalla synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Aina kun luen kirjoituksiasi, ajattelen sinua erityisellä lämmöllä.

Lue lisää

kiitos jälleen kirjoituksestasi pääkaupungin vl-mies.

Minulle on kuitenkin tienviittoina joitakin teologisia perusasioita, jotka eivät voi olla tuuliviirin lailla milloin mitäkin.

Ydinasia on se sisältääkö se kallio, mille Kristus ilmoitti rakentavansa kirkkonsa, sen haudan mistä ylös nousemus ja iankaikkinen elämä on saanut alkunsa. Tämä on universaalin pelastuksen eli Aadamin lankeemuksen ja kuolevaisuuden voittamista. Tämä asia on luterilaisen uskon kulmakivi, asia, joka ei muutu miksikään yhdenkään ihmisen epäuskon vuoksi, se yleinen vanhurskauttaminen. Tämä pitää sisällään haudan mihin meidät on kasteessa haudattu, tosin sinne haudataan perisynnin tuomio, mutta on olleellinen uskonperustan ero onko tämä hauta uskon vai epäuskon kalliossa. Tämä asia ei voi olla tuuliviiri, josta saarnataan yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista. Jokin selkeä linja tulee lestadiolaisessa opetuksessa olla tämän ytimen osalta. Jos Kristuksen hauta on epäuskon kalliossa pitää se esittää kokonaisena teologiana.

Minulle kaste on uskon kalliossa ei epäuskon kalliossa. Siinä on mielestäni niin valtavan suuri ero.

etsivä-xx kirjoitti:

kiitos jälleen kirjoituksestasi pääkaupungin vl-mies.

Minulle on kuitenkin tienviittoina joitakin teologisia perusasioita, jotka eivät voi olla tuuliviirin lailla milloin mitäkin.

Ydinasia on se sisältääkö se kallio, mille Kristus ilmoitti rakentavansa kirkkonsa, sen haudan mistä ylös nousemus ja iankaikkinen elämä on saanut alkunsa. Tämä on universaalin pelastuksen eli Aadamin lankeemuksen ja kuolevaisuuden voittamista. Tämä asia on luterilaisen uskon kulmakivi, asia, joka ei muutu miksikään yhdenkään ihmisen epäuskon vuoksi, se yleinen vanhurskauttaminen. Tämä pitää sisällään haudan mihin meidät on kasteessa haudattu, tosin sinne haudataan perisynnin tuomio, mutta on olleellinen uskonperustan ero onko tämä hauta uskon vai epäuskon kalliossa. Tämä asia ei voi olla tuuliviiri, josta saarnataan yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista. Jokin selkeä linja tulee lestadiolaisessa opetuksessa olla tämän ytimen osalta. Jos Kristuksen hauta on epäuskon kalliossa pitää se esittää kokonaisena teologiana.

Minulle kaste on uskon kalliossa ei epäuskon kalliossa. Siinä on mielestäni niin valtavan suuri ero.

Lue lisää

Sanon vielä toisin sanoin.

Uskon, että lestadiolainen opetus Laestadiuksenkin suulla tarkoittaa, että haudalla on kahtalainen merkitys:

JEESUKSEN HAUTA itsessään ei ole kuolleen uskon hauta. Se on todellinen sama kallio, jolle Jumala rakentaa kirkkonsa ja josta vuotaa pelastuksen vesi. Se on ylösnousemuksen hauta. Tämän kaiken kirjoitin jo aiemmissa viesteissäni.

Kuolleen uskon hauta on HAUTAAJAN sydämessä, silloin kun hän ei epäuskon takia näe Jeesusta omana Herranaan ja Vapahtajanaan. Sellaiselle ihmiselle hauta edustaa kuolemaa, ei ylösnousemusta ja uutta elämää.

Toivottavasti osasin olla avuksi.

etsivä-xx kirjoitti:

kiitos jälleen kirjoituksestasi pääkaupungin vl-mies.

Minulle on kuitenkin tienviittoina joitakin teologisia perusasioita, jotka eivät voi olla tuuliviirin lailla milloin mitäkin.

Ydinasia on se sisältääkö se kallio, mille Kristus ilmoitti rakentavansa kirkkonsa, sen haudan mistä ylös nousemus ja iankaikkinen elämä on saanut alkunsa. Tämä on universaalin pelastuksen eli Aadamin lankeemuksen ja kuolevaisuuden voittamista. Tämä asia on luterilaisen uskon kulmakivi, asia, joka ei muutu miksikään yhdenkään ihmisen epäuskon vuoksi, se yleinen vanhurskauttaminen. Tämä pitää sisällään haudan mihin meidät on kasteessa haudattu, tosin sinne haudataan perisynnin tuomio, mutta on olleellinen uskonperustan ero onko tämä hauta uskon vai epäuskon kalliossa. Tämä asia ei voi olla tuuliviiri, josta saarnataan yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista. Jokin selkeä linja tulee lestadiolaisessa opetuksessa olla tämän ytimen osalta. Jos Kristuksen hauta on epäuskon kalliossa pitää se esittää kokonaisena teologiana.

Minulle kaste on uskon kalliossa ei epäuskon kalliossa. Siinä on mielestäni niin valtavan suuri ero.

Lue lisää

Hetkonen.

Raamatun mukaan meidät kyllä haudataan kasteessa Kristuksen KUOLEMAAN, siis ristinkuolemaan, ei Kristuksen hautaan.

"Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme HÄNEN KUOLEMAANSA KASTETUT? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa" (Room 6:3-5).


En minä sitä harhaoppina pidä, jos Kristuksen hauta halutaan nähdä positiivisena symbolina. Mutta ei pitäisi minun mielestä nähdä sitäkään harhaoppina, jos hauta halutaan nähdä negatiivisena symbolina. Ei pidä ajatella liian jäykästi.

Kristuksen ylösnousemus merkitsi haudasta ulos murtautumista. Tässä valossa hauta on minusta oikeutettua nähdä niiden voimien symbolina, jotka Kristus ylösnousemuksellaan voitti. Eli siis epäuskon, kuoleman ja synnin symbolina. Tai myös kuolleen uskon symbolina.

Jos lukee vanhoja kristillisiä ajattelijoita, he selittävät samoja tekstejä monenlaisilla eri tavoilla. Näitä eri tapoja ei ole kuitenkaan mikään pakko nähdä toisensa poissulkevina.

Joku näkee nauloissa, joilla Kristus ristiinnaulittiin, meidän syntimme: me olemme synneillämme hänet naulanneet ristinpuulle. Joku näkee naulat rakkauden rautanauloina: Jeesus olisi halutessaan voinut koska tahansa astua alas ristiltä, mutta rakkaus meitä kohtaan piti hänet puussa kiinni. Näitä eri selitystapoja ei ole mikään pakko nähdä toisensa poissulkevina. Enemmänkin olisi minusta ajattelun ahtautta tehdä niin.

Kristinusko on paradoksi, jota voi havainnollistaa monenlaisilla eri kuvilla, mutta yksikään kuva ei selitä koko pakettia tyhjentävästi.

teoloogi kirjoitti:

Hetkonen.

Raamatun mukaan meidät kyllä haudataan kasteessa Kristuksen KUOLEMAAN, siis ristinkuolemaan, ei Kristuksen hautaan.

"Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme HÄNEN KUOLEMAANSA KASTETUT? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa" (Room 6:3-5).


En minä sitä harhaoppina pidä, jos Kristuksen hauta halutaan nähdä positiivisena symbolina. Mutta ei pitäisi minun mielestä nähdä sitäkään harhaoppina, jos hauta halutaan nähdä negatiivisena symbolina. Ei pidä ajatella liian jäykästi.

Kristuksen ylösnousemus merkitsi haudasta ulos murtautumista. Tässä valossa hauta on minusta oikeutettua nähdä niiden voimien symbolina, jotka Kristus ylösnousemuksellaan voitti. Eli siis epäuskon, kuoleman ja synnin symbolina. Tai myös kuolleen uskon symbolina.

Jos lukee vanhoja kristillisiä ajattelijoita, he selittävät samoja tekstejä monenlaisilla eri tavoilla. Näitä eri tapoja ei ole kuitenkaan mikään pakko nähdä toisensa poissulkevina.

Joku näkee nauloissa, joilla Kristus ristiinnaulittiin, meidän syntimme: me olemme synneillämme hänet naulanneet ristinpuulle. Joku näkee naulat rakkauden rautanauloina: Jeesus olisi halutessaan voinut koska tahansa astua alas ristiltä, mutta rakkaus meitä kohtaan piti hänet puussa kiinni. Näitä eri selitystapoja ei ole mikään pakko nähdä toisensa poissulkevina. Enemmänkin olisi minusta ajattelun ahtautta tehdä niin.

Kristinusko on paradoksi, jota voi havainnollistaa monenlaisilla eri kuvilla, mutta yksikään kuva ei selitä koko pakettia tyhjentävästi.

Lue lisää

Kuolemaan hautaaminen on kuitenkin hautaamista. Jeesu olisi voitu temmata pois maanpäältä, mutta Jumala on nähnyt tärkeäksi tämän hautaamisen jo Jesajan profetiassa.

Room. 6:4
Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. [2. Kor. 5:17; Ef. 2:6; Kol. 2:12]

Kol. 2:12
Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista. [Room. 6:3,4; Ef. 2:6]

1. Kor. 15:4
hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, [Jes. 53:9; Matt. 12:40 | Ps. 16:10; Mark. 8:31]

Matteus 12
40 Niin kuin profeetta Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä. [Joona 2:1]

etsivä-xx kirjoitti:

Kuolemaan hautaaminen on kuitenkin hautaamista. Jeesu olisi voitu temmata pois maanpäältä, mutta Jumala on nähnyt tärkeäksi tämän hautaamisen jo Jesajan profetiassa.

Room. 6:4
Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. [2. Kor. 5:17; Ef. 2:6; Kol. 2:12]

Kol. 2:12
Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista. [Room. 6:3,4; Ef. 2:6]

1. Kor. 15:4
hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, [Jes. 53:9; Matt. 12:40 | Ps. 16:10; Mark. 8:31]

Matteus 12
40 Niin kuin profeetta Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä. [Joona 2:1]

Lue lisää

Totta kai Kristuksen hautaaminen oli Jumalan tarkoittama asia ja tärkeä osa sovitustapahtumaa. Sitä en kiistä.

Silti ei ole mielestäni väärin nähdä hautaa negatiivisena symbolina, kuten Laestadius tekee. Kuoleman, epäuskon ja kuolleen uskon symbolina. Voi sen minun puolestani samalla nähdä myös positiivisena symbolina, kasteen kuvana.

Myös Kristuksen kuolema oli mitä suurimmassa määrin Jumalan tarkoittama asia. Silti Kristuksen kuoleman voi nähdä sekä äärettömän positiivisena että äärettömän negatiivisena asiana.

Yhtäältä me näemme Kristuksen kuolemassa Jumalan äärettömän rakkauden meitä kohtaan. Toisaalta me näemme Kristuksen kuolemassa oman pahuutemme, kun ihmiskunta murhaa oman Luojansa. Nämä näkökulmat eivät sulje toisiaan pois vaan täydentävät toisiaan.

teoloogi kirjoitti:

Totta kai Kristuksen hautaaminen oli Jumalan tarkoittama asia ja tärkeä osa sovitustapahtumaa. Sitä en kiistä.

Silti ei ole mielestäni väärin nähdä hautaa negatiivisena symbolina, kuten Laestadius tekee. Kuoleman, epäuskon ja kuolleen uskon symbolina. Voi sen minun puolestani samalla nähdä myös positiivisena symbolina, kasteen kuvana.

Myös Kristuksen kuolema oli mitä suurimmassa määrin Jumalan tarkoittama asia. Silti Kristuksen kuoleman voi nähdä sekä äärettömän positiivisena että äärettömän negatiivisena asiana.

Yhtäältä me näemme Kristuksen kuolemassa Jumalan äärettömän rakkauden meitä kohtaan. Toisaalta me näemme Kristuksen kuolemassa oman pahuutemme, kun ihmiskunta murhaa oman Luojansa. Nämä näkökulmat eivät sulje toisiaan pois vaan täydentävät toisiaan.

Lue lisää

Laestadiuksen saarnan yhtenä aiheena näyttää olevan osoittaa ja vakuuttaa meille, että Nikodemos ja Joosef arimatialainen joutuivat kadotukseen. Laestadiushan sanoo:

"Mitä olivat Josef ja Nikodemus? Omanvanhurskauden palvelijoita, jotka vierittivät painavan kiven kuolleen uskon haudalle."

Tähdennän heti alkuun, että minulla ei ole mitään tarvetta yrittää "pelastaa", "autuuttaa" tai ylipäätään luokitella näitä 2000 vuotta sitten eläneitä, Raamatussa mainittuja miehiä. Ns. vanhat kristilliset kirkot mainitsevat nämä miehet pyhinä miehinä. Ortodoksinen kirkko antaa ymmärtää esim. Joosef arimatialaisen myöhemmästä elämästä olevan jotakin historiallista evidenssiä Jeesuksen opetuslapsena ja todistajana.

Mutta tästä Laestadiuksen väitteestä nousee silti useita kysymyksiä, joita haluan tässä nostaa esiin.

a) Luokitteeko Laestadius ihmisiä? Raamattu varoittaa luokittelemasta ihmisiä sekä armahtamaan niitä, jotka epäilevät (Juud. 1). Meidän tulisi ensisijaisesti tarkata omaa tilaamme. Vai onko Laestadiuksen pohjimmaisena tarkoituksena opettaa pelastuksen tiestä käyttäen em. henkilöitä esimerkkeinä sellaisesta mielestä, jolla ei pelastu?

b) Laestadius perustaa väitteensä avaamalla saarna apostolien tekojen 13:27-29, missä Paavali sanoo:

"Jerusalemilaiset ja heidän hallitusmiehensä eivät tajunneet, kuka Jeesus oli. He tuomitsivat hänet, mutta näin he panivat täytäntöön profeettojen sanat, joita joka sapattina luetaan. Mitään syytä kuolemantuomioon he eivät voineet esittää, mutta silti he vaativat Pilatusta teloittamaan hänet. Kun he olivat toteuttaneet kaiken, mitä hänestä oli kirjoitettu, he ottivat hänet ristinpuulta ja panivat hautaan."

Laestadius päätyy näiden jakeiden perusteella käsitykseen, että "apostoli ei tee tässä mitään erotusta niiden juutalaisten välillä, jotka olivat syyllisiä Vapahtajan kuolemaan, ja niiden, jotka hautasivat hänet." Kun korrelaattina toimivaa persoonapronominia 'he' tulkitaan ahtaasti, voidaan päätyä käsitykseen, että Nikodemos ja Joosef arimatialainen olisivat siis yhtä niiden joukossa, jotka tuomitsivat Jeesuksen, vaativat Pilatusta teloittamaan hänet ja lopulta panivat Jeesuksen hautaan.

Evankeliumitekstit antavat tähän kuitenkin täsmennystä. Luuk 23:50 sanoo: "Muuan neuvoston jäsen, Joosef, joka oli kotoisin juutalaisesta Arimatian kaupungista, ei ollut yhtynyt neuvoston päätökseen eikä osallistunut sen toimiin. Hän oli hyvä ja hurskas mies ja odotti Jumalan valtakuntaa."

Vastustiko Joosef turhaan suuren neuvoston päätöstä?
Odottiko Joosef turhaan Jumalan valtakuntaa?
Entäpä etsijä-Nikodemos? Itse Vapahtaja Jeesus kehottaa etsimään, ja jopa lupaa: Etsikää niin te löydätte (Luuk. 11:)
Etsikö Nikodemos turhaan?

c) tarkoittaako Laestadius, että Nikodemos olivat loppuun asti omavanhurskaiden palvelijoita eli eivät koskaan voineet pelastua? Että heidän osansa on nimeltä mainiten kuvattu Raamatussa, vain jotta profetiat kävisivät toteen. Mutta kuka meistä on käynyt elämän kirjaa etukäteen katsomassa?

Laestadius sanoo myös, että "olisi ollut paljon parempi, jos nämä omanvanhurskauden palvelijat olisivat jättäneet haudan auki---". Mutta silloinhan profetiat eivät olisi toteutuneet!

d) Laestadius toteaa näiden miesten omistatunnoista: " Heillä ei ollut syntiä omillatunnoillaan. Siitäkään ei puhuta mitään, että heillä olisi ollut lainkaan murhetta Vapahtajan kuolemasta."

Toteaako Laestadius, että Raamatun perusteella ei VAIKUTA siltä, että heillä olisi ollut synnintuntoa? Vai tarkoittaako Laestadius, että hän TIETÄÄ, että näillä miehillä EI OLLUT synnintuntoa?

Raamattu itse todistaa toisaalla, että
1. Sam. 16:7
"---Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen."

jatkan myöhemmin lisää

teoloogi kirjoitti:

Totta kai Kristuksen hautaaminen oli Jumalan tarkoittama asia ja tärkeä osa sovitustapahtumaa. Sitä en kiistä.

Silti ei ole mielestäni väärin nähdä hautaa negatiivisena symbolina, kuten Laestadius tekee. Kuoleman, epäuskon ja kuolleen uskon symbolina. Voi sen minun puolestani samalla nähdä myös positiivisena symbolina, kasteen kuvana.

Myös Kristuksen kuolema oli mitä suurimmassa määrin Jumalan tarkoittama asia. Silti Kristuksen kuoleman voi nähdä sekä äärettömän positiivisena että äärettömän negatiivisena asiana.

Yhtäältä me näemme Kristuksen kuolemassa Jumalan äärettömän rakkauden meitä kohtaan. Toisaalta me näemme Kristuksen kuolemassa oman pahuutemme, kun ihmiskunta murhaa oman Luojansa. Nämä näkökulmat eivät sulje toisiaan pois vaan täydentävät toisiaan.

Lue lisää

Yksimielisyyden ohje

Hurskaille Jumala on armossaan antanut parannuksen, uskon ja hyvän aikomuksen. Silti he joskus ajattelevat sydämessään: "Jospa sinua ei olekaan iankaikkisuudessa määrätty autuuteen? Turhaa on silloin kaikki." Tällainen ajatus voi syntyä erityisesti silloin, kun ihminen havaitsee oman heikkoutensa ja huomaa, että jotkut eivät ole kestäneet loppuun asti, vaan ovat luopuneet.

Augsburgin tunnustus

Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen.

Edelleen ne tuomitsevat novatianolaiset 12, jotka eivät tahtoneet antaa synninpäästöä kasteen jälkeen langenneille, kun nämä palasivat tehdäkseen parannuksen.

ortodoksi.net toteaa saman tekstin kuin wikipedia:

Novatiolaisuus

Novatiolaiset (novatiolismi) seurasivat vastapaavi Novatianusta (251-258) ja olivat tiukkana siitä, ettei kerran kastetut ja sitten uskonsa vainoissa kieltäneet ja pakanajumalille uhranneet voineet palata takaisin kirkon yhteyteen. Rooma julisti heidät harhaoppisiksi.


Mutta mitä sitten opettaa Lestadius saarnassaan.Hän tuomitsee ennalta ihmisen. Hän tuomitsee vainojen vuoksi kristinuskosta luopuneet ilman paluun mahdollisuutta. Tämä asia on ollut alkukirkon kristittyjen vainojen aikaan kiistakysymys joka näkynee tässä Novatialaisuutta koskevassa tunnustuksen tekstissäkin. Kyse on siis läpeensä kummallisesta piirteestä lestadiolaisen liikkeen hengellisyyden alullepanijan teologiassa. Mistä asti tämä on elänyt ja missä muodossa pohjoisen kristillisyydessä?

etsivä-xx kirjoitti:

Yksimielisyyden ohje

Hurskaille Jumala on armossaan antanut parannuksen, uskon ja hyvän aikomuksen. Silti he joskus ajattelevat sydämessään: "Jospa sinua ei olekaan iankaikkisuudessa määrätty autuuteen? Turhaa on silloin kaikki." Tällainen ajatus voi syntyä erityisesti silloin, kun ihminen havaitsee oman heikkoutensa ja huomaa, että jotkut eivät ole kestäneet loppuun asti, vaan ovat luopuneet.

Augsburgin tunnustus

Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen.

Edelleen ne tuomitsevat novatianolaiset 12, jotka eivät tahtoneet antaa synninpäästöä kasteen jälkeen langenneille, kun nämä palasivat tehdäkseen parannuksen.

ortodoksi.net toteaa saman tekstin kuin wikipedia:

Novatiolaisuus

Novatiolaiset (novatiolismi) seurasivat vastapaavi Novatianusta (251-258) ja olivat tiukkana siitä, ettei kerran kastetut ja sitten uskonsa vainoissa kieltäneet ja pakanajumalille uhranneet voineet palata takaisin kirkon yhteyteen. Rooma julisti heidät harhaoppisiksi.


Mutta mitä sitten opettaa Lestadius saarnassaan.Hän tuomitsee ennalta ihmisen. Hän tuomitsee vainojen vuoksi kristinuskosta luopuneet ilman paluun mahdollisuutta. Tämä asia on ollut alkukirkon kristittyjen vainojen aikaan kiistakysymys joka näkynee tässä Novatialaisuutta koskevassa tunnustuksen tekstissäkin. Kyse on siis läpeensä kummallisesta piirteestä lestadiolaisen liikkeen hengellisyyden alullepanijan teologiassa. Mistä asti tämä on elänyt ja missä muodossa pohjoisen kristillisyydessä?

Lue lisää

Pitäisikö Lestadiuksen teologian pohjalta, jossa on siis sekä kasteteologian että Novatiolaisuuden osalta vähintäänkin ongelmia, pitäsikö sen jälkeen uskoa se minkä takia hän koko tämän juttunsa on kirjoittanut:
Ei moni valita sitä, että kristillisyys on haudattu kuolleen uskon hautaan.

Mikä kristillisyys?

"Omavanhurskaus painaa heitä. Väärä siveys, väärä kunnia, peittää Vapahtajan haavat. Ettekö te näe, te murheelliset Jeesuksen ystävät, kuinka omanvanhurskauden palvelijat, Josef ja Nikodemus, vierittävät raskaan omanvanhurskauden kiven Vapahtajan haudalle. Näettekö sinne kauas, missä istutte haudan kohdalla, kuinka nämä omanvanhurskauden palvelijat luulevat ansaitsevansa Jumalan armon ja iankaikkisen autuuden vierittämällä tämän kiven kuolleen uskon haudalle? Mutta mitä he ansaitsevat, koska teidän sydämenne joutuu musertumaan tämän kuorman painosta?"


Tänään tämä saarna on kohdistettu perinteiselle luterilaiselle kirkon sydämen kristitylle. Mutta mikä on se perusta, jos perustelu on puhdas oppi, onko oppi puhdas. Tästä olisin keskustellut ja ehkä täällä esim pääkaupungin vl-mies siitä omilla puheenvuoroillaan keskusteleekin. Minulle taustaltani kirkon kristitylle on kaste ollut se puhdas perusta jonka olen tuonut mukanani, vaikka kaken muun minulle arvokkaana olleen kristillisen kokemusmaailman lestadiolaisuus haluaa nähdä roskana on kaste ollut jäljellä ihmisen kilvoituksen voimana, mutta kun Lestadius senkin poistaa tässä saarnassaan sitomalla sen epäuskon hautaan, ihmisen varaan eikä Kristuksen pyhään vanhurskauteen, ei jäljelle enää jää mitään. Onko se uskonoppi joka tätä esittää perusteiltaan sellainen että se kestää opillisesti sen minkä vaatii?

pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

Laestadiuksen saarnan yhtenä aiheena näyttää olevan osoittaa ja vakuuttaa meille, että Nikodemos ja Joosef arimatialainen joutuivat kadotukseen. Laestadiushan sanoo:

"Mitä olivat Josef ja Nikodemus? Omanvanhurskauden palvelijoita, jotka vierittivät painavan kiven kuolleen uskon haudalle."

Tähdennän heti alkuun, että minulla ei ole mitään tarvetta yrittää "pelastaa", "autuuttaa" tai ylipäätään luokitella näitä 2000 vuotta sitten eläneitä, Raamatussa mainittuja miehiä. Ns. vanhat kristilliset kirkot mainitsevat nämä miehet pyhinä miehinä. Ortodoksinen kirkko antaa ymmärtää esim. Joosef arimatialaisen myöhemmästä elämästä olevan jotakin historiallista evidenssiä Jeesuksen opetuslapsena ja todistajana.

Mutta tästä Laestadiuksen väitteestä nousee silti useita kysymyksiä, joita haluan tässä nostaa esiin.

a) Luokitteeko Laestadius ihmisiä? Raamattu varoittaa luokittelemasta ihmisiä sekä armahtamaan niitä, jotka epäilevät (Juud. 1). Meidän tulisi ensisijaisesti tarkata omaa tilaamme. Vai onko Laestadiuksen pohjimmaisena tarkoituksena opettaa pelastuksen tiestä käyttäen em. henkilöitä esimerkkeinä sellaisesta mielestä, jolla ei pelastu?

b) Laestadius perustaa väitteensä avaamalla saarna apostolien tekojen 13:27-29, missä Paavali sanoo:

"Jerusalemilaiset ja heidän hallitusmiehensä eivät tajunneet, kuka Jeesus oli. He tuomitsivat hänet, mutta näin he panivat täytäntöön profeettojen sanat, joita joka sapattina luetaan. Mitään syytä kuolemantuomioon he eivät voineet esittää, mutta silti he vaativat Pilatusta teloittamaan hänet. Kun he olivat toteuttaneet kaiken, mitä hänestä oli kirjoitettu, he ottivat hänet ristinpuulta ja panivat hautaan."

Laestadius päätyy näiden jakeiden perusteella käsitykseen, että "apostoli ei tee tässä mitään erotusta niiden juutalaisten välillä, jotka olivat syyllisiä Vapahtajan kuolemaan, ja niiden, jotka hautasivat hänet." Kun korrelaattina toimivaa persoonapronominia 'he' tulkitaan ahtaasti, voidaan päätyä käsitykseen, että Nikodemos ja Joosef arimatialainen olisivat siis yhtä niiden joukossa, jotka tuomitsivat Jeesuksen, vaativat Pilatusta teloittamaan hänet ja lopulta panivat Jeesuksen hautaan.

Evankeliumitekstit antavat tähän kuitenkin täsmennystä. Luuk 23:50 sanoo: "Muuan neuvoston jäsen, Joosef, joka oli kotoisin juutalaisesta Arimatian kaupungista, ei ollut yhtynyt neuvoston päätökseen eikä osallistunut sen toimiin. Hän oli hyvä ja hurskas mies ja odotti Jumalan valtakuntaa."

Vastustiko Joosef turhaan suuren neuvoston päätöstä?
Odottiko Joosef turhaan Jumalan valtakuntaa?
Entäpä etsijä-Nikodemos? Itse Vapahtaja Jeesus kehottaa etsimään, ja jopa lupaa: Etsikää niin te löydätte (Luuk. 11:)
Etsikö Nikodemos turhaan?

c) tarkoittaako Laestadius, että Nikodemos olivat loppuun asti omavanhurskaiden palvelijoita eli eivät koskaan voineet pelastua? Että heidän osansa on nimeltä mainiten kuvattu Raamatussa, vain jotta profetiat kävisivät toteen. Mutta kuka meistä on käynyt elämän kirjaa etukäteen katsomassa?

Laestadius sanoo myös, että "olisi ollut paljon parempi, jos nämä omanvanhurskauden palvelijat olisivat jättäneet haudan auki---". Mutta silloinhan profetiat eivät olisi toteutuneet!

d) Laestadius toteaa näiden miesten omistatunnoista: " Heillä ei ollut syntiä omillatunnoillaan. Siitäkään ei puhuta mitään, että heillä olisi ollut lainkaan murhetta Vapahtajan kuolemasta."

Toteaako Laestadius, että Raamatun perusteella ei VAIKUTA siltä, että heillä olisi ollut synnintuntoa? Vai tarkoittaako Laestadius, että hän TIETÄÄ, että näillä miehillä EI OLLUT synnintuntoa?

Raamattu itse todistaa toisaalla, että
1. Sam. 16:7
"---Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen."

jatkan myöhemmin lisää

Lue lisää

Uskoisin, että Laestadiuksen varsinaisena päämääränä ei ole tuomita helvettiin historialliset henkilöt Joosef ja Nikodemos. Sen sijaan hän haluaa käyttää heitä tietyn ajattelutavan ja sieluntilan arkkityyppeinä. Näin hän pääsee lempiaiheeseensa, pietistiseen armonjärjestykseen.

Omavanhurskaus hautaa Kristuksen kuolleen uskon hautaan ja estää näin opetuslapsia näkemästä hänen verisiä haavojaan.

Tarkoittanee sitä, että omavanhurskas ihminen tekee Kristuksesta suuren moraaliopettajan, ei syntien sovittajaa. Näin omavanhurskaan usko on kuollutta uskoa. Se on pelkkää "siveyttä" eli yhteiskunnallista kunniallisuutta, ei Kristuksen todellista tuntemista.

Näin uskoessaan ja opettaessaan omavanhurskas estää muitakin uskomasta Kristusta sovittajakseen. Hän vie Kristuksen tuntemisen raskaiden vaatimusten, tietyn moraalisen tason taakse. Hän "hautaa" Kristuksen kuolleen uskon hautaan ja vierittää suulle raskaan kiven, jota naisten, katuvaisten sielujen, jotka kaipaavaa Vapahtajaa, on vaikea vierittää sivuun. Todellisessa tunnonhädässä olevalla on siis vaikea uskoa, että hän on elänyt riittävän "siveästi" ja kunniallisesti täyttääkseen omavanhurskauden vaatiman mitan.

Ylipapit pyytävät Pilatukselta sotilaita vartioimaan "kuolleen uskon hautaa". Tällä LLL viittaa ehkä esim. konventikkeliplakaattiin. "Ylipapit" yrittävät estää sitä, että Kristus tulisi eläväksi ihmisten sydämissä. He yrittävät estää hengelliset herätykset. Siksi he pyytävät maallisia viranomaisia "vartioimaan kuolleen uskon hautaa" eli estämään herätykset vaikka väkivalloin.

teoloogi kirjoitti:

Uskoisin, että Laestadiuksen varsinaisena päämääränä ei ole tuomita helvettiin historialliset henkilöt Joosef ja Nikodemos. Sen sijaan hän haluaa käyttää heitä tietyn ajattelutavan ja sieluntilan arkkityyppeinä. Näin hän pääsee lempiaiheeseensa, pietistiseen armonjärjestykseen.

Omavanhurskaus hautaa Kristuksen kuolleen uskon hautaan ja estää näin opetuslapsia näkemästä hänen verisiä haavojaan.

Tarkoittanee sitä, että omavanhurskas ihminen tekee Kristuksesta suuren moraaliopettajan, ei syntien sovittajaa. Näin omavanhurskaan usko on kuollutta uskoa. Se on pelkkää "siveyttä" eli yhteiskunnallista kunniallisuutta, ei Kristuksen todellista tuntemista.

Näin uskoessaan ja opettaessaan omavanhurskas estää muitakin uskomasta Kristusta sovittajakseen. Hän vie Kristuksen tuntemisen raskaiden vaatimusten, tietyn moraalisen tason taakse. Hän "hautaa" Kristuksen kuolleen uskon hautaan ja vierittää suulle raskaan kiven, jota naisten, katuvaisten sielujen, jotka kaipaavaa Vapahtajaa, on vaikea vierittää sivuun. Todellisessa tunnonhädässä olevalla on siis vaikea uskoa, että hän on elänyt riittävän "siveästi" ja kunniallisesti täyttääkseen omavanhurskauden vaatiman mitan.

Ylipapit pyytävät Pilatukselta sotilaita vartioimaan "kuolleen uskon hautaa". Tällä LLL viittaa ehkä esim. konventikkeliplakaattiin. "Ylipapit" yrittävät estää sitä, että Kristus tulisi eläväksi ihmisten sydämissä. He yrittävät estää hengelliset herätykset. Siksi he pyytävät maallisia viranomaisia "vartioimaan kuolleen uskon hautaa" eli estämään herätykset vaikka väkivalloin.

Lue lisää

##"Ylipapit" yrittävät estää sitä, että Kristus tulisi eläväksi ihmisten sydämissä. He yrittävät estää hengelliset herätykset. Siksi he pyytävät maallisia viranomaisia "vartioimaan kuolleen uskon hautaa" eli estämään herätykset vaikka väkivalloin. ###

Samaa tapahtuu myös siionin sisällä. Valitettavasti! SRK on kaiken tämän takana!

teoloogi kirjoitti:

Uskoisin, että Laestadiuksen varsinaisena päämääränä ei ole tuomita helvettiin historialliset henkilöt Joosef ja Nikodemos. Sen sijaan hän haluaa käyttää heitä tietyn ajattelutavan ja sieluntilan arkkityyppeinä. Näin hän pääsee lempiaiheeseensa, pietistiseen armonjärjestykseen.

Omavanhurskaus hautaa Kristuksen kuolleen uskon hautaan ja estää näin opetuslapsia näkemästä hänen verisiä haavojaan.

Tarkoittanee sitä, että omavanhurskas ihminen tekee Kristuksesta suuren moraaliopettajan, ei syntien sovittajaa. Näin omavanhurskaan usko on kuollutta uskoa. Se on pelkkää "siveyttä" eli yhteiskunnallista kunniallisuutta, ei Kristuksen todellista tuntemista.

Näin uskoessaan ja opettaessaan omavanhurskas estää muitakin uskomasta Kristusta sovittajakseen. Hän vie Kristuksen tuntemisen raskaiden vaatimusten, tietyn moraalisen tason taakse. Hän "hautaa" Kristuksen kuolleen uskon hautaan ja vierittää suulle raskaan kiven, jota naisten, katuvaisten sielujen, jotka kaipaavaa Vapahtajaa, on vaikea vierittää sivuun. Todellisessa tunnonhädässä olevalla on siis vaikea uskoa, että hän on elänyt riittävän "siveästi" ja kunniallisesti täyttääkseen omavanhurskauden vaatiman mitan.

Ylipapit pyytävät Pilatukselta sotilaita vartioimaan "kuolleen uskon hautaa". Tällä LLL viittaa ehkä esim. konventikkeliplakaattiin. "Ylipapit" yrittävät estää sitä, että Kristus tulisi eläväksi ihmisten sydämissä. He yrittävät estää hengelliset herätykset. Siksi he pyytävät maallisia viranomaisia "vartioimaan kuolleen uskon hautaa" eli estämään herätykset vaikka väkivalloin.

Lue lisää

"Uskoisin, että Laestadiuksen varsinaisena päämääränä ei ole tuomita helvettiin historialliset henkilöt Joosef ja Nikodemos. Sen sijaan hän haluaa käyttää heitä tietyn ajattelutavan ja sieluntilan arkkityyppeinä."

Mutta mistä Laestadius TIETÄÄ varmaksi, edes Raamatun niukan kuvauksen perusteella, mikä oli Nikodemoksen ja Joosefin sieluntila? Mistä hän tietää, että näiden miesten usko oli kuollutta uskoa?

Minun mielestäni Raamattu nostaa henkilöhahmoja esiin esimerkkeinä siitä, että Jumala kutsuu, lähestyy ja puhuttelee ihmistä monin tavoin, usein monta kertaa, eri tilanteissa. Koska Hän vetää ihmistä tykönsä, opetuksena lienee, että parannuksenteon päivää ei ole syytä lykätä. Kehotetaan uskomaan evankeliumi.

Kun Raamattu esittelee Nikodemoksen ja Joosefin henkilöt, se nostaa ne esiin evankeliumiin vihamielisesti suhtautuvan oppineiston massasta. Nyt Laestadius nimeää nämä henkilöt tämän maailman omavanhurskauden siveyden perikuviksi.

Avittaako Laestadius evankeliumin eteenpäinviemisen sanomaa ruotimalla näiden henkilöiden iäisyyskohtaloa? Vai voidaanko ajatella, että uskomisesta tulee näin entistä epävarmempaa?

Laestadius mainitsee saarnassaan sanan "siveys" sen eri taivutusmuodoissan yhteensä 26 kertaa. Hän esittää, että Joosef ja Nikodemos olivat Jeesuksen kalliohaudalla pellavakankaineen ja yrtteineen juutalaisen tradition mukaan vain kiillottamassa oman siveytensä kiveä. Heidän siveytensä oli siis väärää? Tässä on syytä huomata, että evankelista mainitsee naisten olleen haudalla myös ja nähneen, kun Joosef arimatialainen laskee Jeesuksen hautaan ja sulkee sen kivellä.

Luuk. 23:
52 Joosef meni Pilatuksen puheille ja pyysi Jeesuksen ruumista.
53 Hän otti sen ristiltä, kääri pellavavaatteeseen ja pani kallioon hakattuun hautaan, johon ei vielä ollut haudattu ketään.
54 Oli valmistuspäivä, sapatti oli juuri alkamassa.
55 Naiset, jotka olivat Jeesuksen kanssa tulleet Galileasta, lähtivät Joosefin mukaan. He näkivät, kuinka Jeesuksen ruumis pantiin hautaan.

Seuraavana aamuna, anivarhain nämä naiset tulivat aivan samoin tekemään palvelusta Jeesuksen ruumiille juutalaisen tradition mukaan, yrtein ja voitein. Samat tavat, samat teot. Mutta heidän siveytensä oli siis oikeaa?

Luuk. 23:56
Palattuaan kaupunkiin he hankkivat tuoksuvia öljyjä ja voiteita, mutta sapatin he viettivät levossa lain käskyn mukaan
Luuk. 24:1
Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan.

Mark. 16:
Kun sapatti oli ohi, Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome ostivat tuoksuöljyä mennäkseen voitelemaan Jeesuksen.
Sapatin jälkeisenä päivänä ani varhain, kohta auringon noustua he lähtivät haudalle.

Mitä siveyteen, nuhteettomuuteen, kunniallisuuteen, rehellisyyteen ja oikeamielisyyteen tulee, kehottaahan apostoli Paavali kristittyjäkin=uskovaisia elämään nuhteettomasti ja evankeliumin arvon mukaisesti, että olisimme valmiita jokaisena hetkenä, jolloin Jeesus Kristus saattaa tulla takaisin. Myös rehellisyyteen ja oikeamielisyyteen kehotetaan Jumalan sanassa. Aina on syytä tehdä hyvää, koskaan ei pidä tehdä pahaa kenellekään, riippumatta siitä, mitä mieltä on toisen sieluntilasta. Mitä moraaliin tulee, yhteiskuntamme valtaosaltaan vielä opettaa, mikä on hyvää ja mikä pahaa, mikä oikein ja mikä väärin. Tämä on Jumalan varjelusta.

Näin ilmaan jää edelleen leijumaan kysymys: mistä Laestadius tietää varmaksi Nikodemoksen ja Joosefin sieluntilan?

Raamattu kertoo, että esim. Joosef arimatialainen oli hurkas ja Jumalan valtakuntaa odottava mies. Miksi Raamattu nostaa hänet ja toimintansa esiin muiden oppineiden yksiselitteisen vihamielisestä massasta, mutta ei sitten kerro, että väärää hänen hurskautensa=mielensä ja turhaa Jumalan valtakunnan odottamisensa oli, jos Laestadius on tulkinnassaan oikeassa?

Ainakin minun tähänastisesta armosta uskostani ja ilolla tekemistä vaatimattomista teoistani Laestadius teki kertaheitolla tällä saarnalla Nikodemoksen ja Joosefin "itseriittoista" väärää uskoa. Nyt tuntuu, etten uskalla muutamaan päivään oikein paljon ajatella enkä tehdä, en liikkua mihinkään suuntaan, varsinkaan ettei joku ala määritellä mitään. Iloni ja liikkumavarani kapenivat. Minut pantiin kuolleen uskon kalliohautaan ja kivi sydämelleni takaisin.

Raamattu kertoo, että Joosefkin oli Jeesuksen opetuslapsi, joskin salaa, koska pelkäsi juutalaisia. Kuinka moni meistä tämän ajan uskovaisista uhan tullen sanoisi Pietarin tavoin "en tunne koko miestä"? Raamattu kertoo Joosefista asiallisesti ja ainakin minun mielestäni neutraalisti. Mutta Laestadiuksen koen väheksyvän Joosefin ja Nikodemoksen tilannetta, ainakin tekstin sävy on alentava:

"Kyllä niitä nykyisin on paljon, jotka tahtovat seurata Nikodemusta. Monet tahtovat salaa olla Jeesuksen opetuslapsia, mutta he eivät tahdo kärsiä mitään Jeesuksen nimen tähden."

pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

"Uskoisin, että Laestadiuksen varsinaisena päämääränä ei ole tuomita helvettiin historialliset henkilöt Joosef ja Nikodemos. Sen sijaan hän haluaa käyttää heitä tietyn ajattelutavan ja sieluntilan arkkityyppeinä."

Mutta mistä Laestadius TIETÄÄ varmaksi, edes Raamatun niukan kuvauksen perusteella, mikä oli Nikodemoksen ja Joosefin sieluntila? Mistä hän tietää, että näiden miesten usko oli kuollutta uskoa?

Minun mielestäni Raamattu nostaa henkilöhahmoja esiin esimerkkeinä siitä, että Jumala kutsuu, lähestyy ja puhuttelee ihmistä monin tavoin, usein monta kertaa, eri tilanteissa. Koska Hän vetää ihmistä tykönsä, opetuksena lienee, että parannuksenteon päivää ei ole syytä lykätä. Kehotetaan uskomaan evankeliumi.

Kun Raamattu esittelee Nikodemoksen ja Joosefin henkilöt, se nostaa ne esiin evankeliumiin vihamielisesti suhtautuvan oppineiston massasta. Nyt Laestadius nimeää nämä henkilöt tämän maailman omavanhurskauden siveyden perikuviksi.

Avittaako Laestadius evankeliumin eteenpäinviemisen sanomaa ruotimalla näiden henkilöiden iäisyyskohtaloa? Vai voidaanko ajatella, että uskomisesta tulee näin entistä epävarmempaa?

Laestadius mainitsee saarnassaan sanan "siveys" sen eri taivutusmuodoissan yhteensä 26 kertaa. Hän esittää, että Joosef ja Nikodemos olivat Jeesuksen kalliohaudalla pellavakankaineen ja yrtteineen juutalaisen tradition mukaan vain kiillottamassa oman siveytensä kiveä. Heidän siveytensä oli siis väärää? Tässä on syytä huomata, että evankelista mainitsee naisten olleen haudalla myös ja nähneen, kun Joosef arimatialainen laskee Jeesuksen hautaan ja sulkee sen kivellä.

Luuk. 23:
52 Joosef meni Pilatuksen puheille ja pyysi Jeesuksen ruumista.
53 Hän otti sen ristiltä, kääri pellavavaatteeseen ja pani kallioon hakattuun hautaan, johon ei vielä ollut haudattu ketään.
54 Oli valmistuspäivä, sapatti oli juuri alkamassa.
55 Naiset, jotka olivat Jeesuksen kanssa tulleet Galileasta, lähtivät Joosefin mukaan. He näkivät, kuinka Jeesuksen ruumis pantiin hautaan.

Seuraavana aamuna, anivarhain nämä naiset tulivat aivan samoin tekemään palvelusta Jeesuksen ruumiille juutalaisen tradition mukaan, yrtein ja voitein. Samat tavat, samat teot. Mutta heidän siveytensä oli siis oikeaa?

Luuk. 23:56
Palattuaan kaupunkiin he hankkivat tuoksuvia öljyjä ja voiteita, mutta sapatin he viettivät levossa lain käskyn mukaan
Luuk. 24:1
Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan.

Mark. 16:
Kun sapatti oli ohi, Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome ostivat tuoksuöljyä mennäkseen voitelemaan Jeesuksen.
Sapatin jälkeisenä päivänä ani varhain, kohta auringon noustua he lähtivät haudalle.

Mitä siveyteen, nuhteettomuuteen, kunniallisuuteen, rehellisyyteen ja oikeamielisyyteen tulee, kehottaahan apostoli Paavali kristittyjäkin=uskovaisia elämään nuhteettomasti ja evankeliumin arvon mukaisesti, että olisimme valmiita jokaisena hetkenä, jolloin Jeesus Kristus saattaa tulla takaisin. Myös rehellisyyteen ja oikeamielisyyteen kehotetaan Jumalan sanassa. Aina on syytä tehdä hyvää, koskaan ei pidä tehdä pahaa kenellekään, riippumatta siitä, mitä mieltä on toisen sieluntilasta. Mitä moraaliin tulee, yhteiskuntamme valtaosaltaan vielä opettaa, mikä on hyvää ja mikä pahaa, mikä oikein ja mikä väärin. Tämä on Jumalan varjelusta.

Näin ilmaan jää edelleen leijumaan kysymys: mistä Laestadius tietää varmaksi Nikodemoksen ja Joosefin sieluntilan?

Raamattu kertoo, että esim. Joosef arimatialainen oli hurkas ja Jumalan valtakuntaa odottava mies. Miksi Raamattu nostaa hänet ja toimintansa esiin muiden oppineiden yksiselitteisen vihamielisestä massasta, mutta ei sitten kerro, että väärää hänen hurskautensa=mielensä ja turhaa Jumalan valtakunnan odottamisensa oli, jos Laestadius on tulkinnassaan oikeassa?

Ainakin minun tähänastisesta armosta uskostani ja ilolla tekemistä vaatimattomista teoistani Laestadius teki kertaheitolla tällä saarnalla Nikodemoksen ja Joosefin "itseriittoista" väärää uskoa. Nyt tuntuu, etten uskalla muutamaan päivään oikein paljon ajatella enkä tehdä, en liikkua mihinkään suuntaan, varsinkaan ettei joku ala määritellä mitään. Iloni ja liikkumavarani kapenivat. Minut pantiin kuolleen uskon kalliohautaan ja kivi sydämelleni takaisin.

Raamattu kertoo, että Joosefkin oli Jeesuksen opetuslapsi, joskin salaa, koska pelkäsi juutalaisia. Kuinka moni meistä tämän ajan uskovaisista uhan tullen sanoisi Pietarin tavoin "en tunne koko miestä"? Raamattu kertoo Joosefista asiallisesti ja ainakin minun mielestäni neutraalisti. Mutta Laestadiuksen koen väheksyvän Joosefin ja Nikodemoksen tilannetta, ainakin tekstin sävy on alentava:

"Kyllä niitä nykyisin on paljon, jotka tahtovat seurata Nikodemusta. Monet tahtovat salaa olla Jeesuksen opetuslapsia, mutta he eivät tahdo kärsiä mitään Jeesuksen nimen tähden."

Lue lisää

Varmaan Laestadiusta voi oikeutetusti kritisoida liian suoraviivaisten johtopäätösten tekemisestä liian vähäisen aineiston perusteela.

LLL:n tärkein peruste Joosefin ja Nikodemuksen omavanhurskaudelle lienee juuri se, että he olivat opetuslapsia salaa. Laestadiuksen mielestä elävä uskon tulisi johtaa uskon julkiseen tunnustamiseen. Tässä hän voi toki ottaa tukea Jeesuksen omista sanoista:

"Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa." (Matt. 10:32-33)

Toisena tärkeänä perusteena hän useammassa saarnassa käyttää sitä, että Nikodemus ei yöllisellä vierailullaan Jeesuksen luona (Joh. 3) ymmärtänyt Jeesuksen puhetta uudestisyntymistä, mikä Laestadiuksen mielestä osoittaa hänen olleen uudestisyntymätön.

etsivä-xx kirjoitti:

Yksimielisyyden ohje

Hurskaille Jumala on armossaan antanut parannuksen, uskon ja hyvän aikomuksen. Silti he joskus ajattelevat sydämessään: "Jospa sinua ei olekaan iankaikkisuudessa määrätty autuuteen? Turhaa on silloin kaikki." Tällainen ajatus voi syntyä erityisesti silloin, kun ihminen havaitsee oman heikkoutensa ja huomaa, että jotkut eivät ole kestäneet loppuun asti, vaan ovat luopuneet.

Augsburgin tunnustus

Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen.

Edelleen ne tuomitsevat novatianolaiset 12, jotka eivät tahtoneet antaa synninpäästöä kasteen jälkeen langenneille, kun nämä palasivat tehdäkseen parannuksen.

ortodoksi.net toteaa saman tekstin kuin wikipedia:

Novatiolaisuus

Novatiolaiset (novatiolismi) seurasivat vastapaavi Novatianusta (251-258) ja olivat tiukkana siitä, ettei kerran kastetut ja sitten uskonsa vainoissa kieltäneet ja pakanajumalille uhranneet voineet palata takaisin kirkon yhteyteen. Rooma julisti heidät harhaoppisiksi.


Mutta mitä sitten opettaa Lestadius saarnassaan.Hän tuomitsee ennalta ihmisen. Hän tuomitsee vainojen vuoksi kristinuskosta luopuneet ilman paluun mahdollisuutta. Tämä asia on ollut alkukirkon kristittyjen vainojen aikaan kiistakysymys joka näkynee tässä Novatialaisuutta koskevassa tunnustuksen tekstissäkin. Kyse on siis läpeensä kummallisesta piirteestä lestadiolaisen liikkeen hengellisyyden alullepanijan teologiassa. Mistä asti tämä on elänyt ja missä muodossa pohjoisen kristillisyydessä?

Lue lisää

En ole mistään Laestadiuksen teksteistä löytänyt merkkejä siitä, että hän olisi kieltänyt vainojen vuoksi uskosta luopuneiden paluun mahdollisuuden. Varoittaa kyllä lankeamasta pois armontilasta, koska paluu ei ole välttämättä helppoa. Se ei liene väärin.

Ei Laestadius minusta myöskään sido kastetta "epäuskon hautaan", koska eihän hän tässä saarnassa puhu kasteesta lainkaan. Muissa saarnoissaan hän kyllä muistaakseni puhuu kasteesta positiivisessa merkityksessä, Kristuksen kuolemaan upottamisena.

teoloogi kirjoitti:

Varmaan Laestadiusta voi oikeutetusti kritisoida liian suoraviivaisten johtopäätösten tekemisestä liian vähäisen aineiston perusteela.

LLL:n tärkein peruste Joosefin ja Nikodemuksen omavanhurskaudelle lienee juuri se, että he olivat opetuslapsia salaa. Laestadiuksen mielestä elävä uskon tulisi johtaa uskon julkiseen tunnustamiseen. Tässä hän voi toki ottaa tukea Jeesuksen omista sanoista:

"Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa." (Matt. 10:32-33)

Toisena tärkeänä perusteena hän useammassa saarnassa käyttää sitä, että Nikodemus ei yöllisellä vierailullaan Jeesuksen luona (Joh. 3) ymmärtänyt Jeesuksen puhetta uudestisyntymistä, mikä Laestadiuksen mielestä osoittaa hänen olleen uudestisyntymätön.

Lue lisää

Tämä raamatunkohta tuli mieleeni tänään illalla:

Luuk. 7
Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: "Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan.
Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin.
Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä.
Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän." Ja hän sanoi naiselle: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi."

- - -

Kyyneleet, suudelmat, tuoksuöljy - sanaton palvelus olivat syntisen naisen synnintunnustus ja todistus Herrasta.

Pellavaliina ja tuoksuyrtit - Nikodemoksen ja Joosef arimatialaisen sanaton palvelus Jeesuksen ruumiille todistajien (naisten) silmien edessä. Mikä tähän oli johtanut? Mistä se oli todistus?

pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

Tämä raamatunkohta tuli mieleeni tänään illalla:

Luuk. 7
Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: "Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan.
Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin.
Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä.
Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän." Ja hän sanoi naiselle: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi."

- - -

Kyyneleet, suudelmat, tuoksuöljy - sanaton palvelus olivat syntisen naisen synnintunnustus ja todistus Herrasta.

Pellavaliina ja tuoksuyrtit - Nikodemoksen ja Joosef arimatialaisen sanaton palvelus Jeesuksen ruumiille todistajien (naisten) silmien edessä. Mikä tähän oli johtanut? Mistä se oli todistus?

Lue lisää

Hyvä huomio.

pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

Tämä raamatunkohta tuli mieleeni tänään illalla:

Luuk. 7
Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: "Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan.
Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin.
Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä.
Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän." Ja hän sanoi naiselle: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi."

- - -

Kyyneleet, suudelmat, tuoksuöljy - sanaton palvelus olivat syntisen naisen synnintunnustus ja todistus Herrasta.

Pellavaliina ja tuoksuyrtit - Nikodemoksen ja Joosef arimatialaisen sanaton palvelus Jeesuksen ruumiille todistajien (naisten) silmien edessä. Mikä tähän oli johtanut? Mistä se oli todistus?

Lue lisää

## . Mikä tähän oli johtanut? Mistä se oli todistus? ##

Kunpa oppisittekin, että ei aina suullinen synninpäästö ole se ainoa ja välttämätön.

pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

Tämä raamatunkohta tuli mieleeni tänään illalla:

Luuk. 7
Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: "Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan.
Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin.
Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä.
Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän." Ja hän sanoi naiselle: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi."

- - -

Kyyneleet, suudelmat, tuoksuöljy - sanaton palvelus olivat syntisen naisen synnintunnustus ja todistus Herrasta.

Pellavaliina ja tuoksuyrtit - Nikodemoksen ja Joosef arimatialaisen sanaton palvelus Jeesuksen ruumiille todistajien (naisten) silmien edessä. Mikä tähän oli johtanut? Mistä se oli todistus?

Lue lisää

lainaus:
Luuk. 7
Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: "Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan.
Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin.
Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä.
Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän." Ja hän sanoi naiselle: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi."

Kyyneleet, suudelmat, tuoksuöljy - sanaton palvelus olivat syntisen naisen synnintunnustus ja todistus Herrasta.


Juuri tällä tavalla tänä päivänäkin seuroissa kehotetaan: ylentämään sydän vastaanottamaan Jumalan armo Jeesuksen Kristuksen pyhässä ja nimessä ja sovintoveressä. Tärkeintä on kuulla se, että synnit ovat anteeksi, mutta yleisestä saarnasta on lupa uskoa kaikki ehdoitta anteeksi, vaikka sanattomana penkissä istuen, näkyvin kyynelin tai kyynelittä.

Se, mitä tuo Jumalan armo sitten myöhemmin saa aikaan, on eri asia. Meidät on kehotettu evankeliumityöhön, niin ettei Jumalan armo jää turhaksi. Me olemme elävän Kristuksen elävä kirje, olemme Kristuksen sanansaattajia ja todistajia.

Olen pääkaupungin vl-miehen ja teoloogin kanssa tästä Jumalan armojärjestykseksi kutsutusta asiasta lopulta samaa mieltä.

Osaatpa kirjoittaa erinomaisen alentuvasti ja holhoavasti. Eiköhän Joona K. ole melko hyvin läksynsä lukenut teologisessa, ainakin hänen kirjoituksistaan ja saarnoistaan päätellen. Pitääkö sitä, että ihminen on nuori, käyttää häntä vastaan? Onko se oikein?

Tuosta saarnasta, johon viittaat, on keskusteltu täällä ennenkin. Ilmeisesti Joona K. ei todellakaan tarkoittanut, että uskovaiset olisi varustettu yliluonnollisilla voimilla. Lainasi vain Jeesuksen omaa tulkintaa eräästä psalmista.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/11986180

tarkasti kuunnellut
13.1.2014 22:18
5
Sulje
Et, "Korteniemen tiet", ilmeisesti ymmärtänyt hänen saarnastaan yhtään mitään.

Joona Korteniemi korosti nimenomaan sitä, että seurakunta ei saa ylpeillä itsestään vaan Kristuksesta. Seurakunnan tulee arvioida itseään kriittisesti Raamatun valossa, löytyykö siitä oikean seurakunnan tuntomerkit.

Korteniemi selitti kyllä saarnassaan psalmia 82, joka alkaa " Jumala astuu esiin jumalien kokouksessa ja julistaa jumalille tuomionsa".

Hän kertoi, että Jeesus viittaa tähän psalmiin Johanneksen evankeliumin 10. luvussa. Jeesuksen mukaan "jumalat" tarkoittavat "niitä, jotka saivat Jumalan ilmoituksen" (Joh.10:34-35). Siis uskovaisia ihmisiä. Uskovaisilla on tehtävä puhua Jumalan nimissä ja sillä tavalla me olemme "jumalia".

Sen jälkeen Joona kuitenkin huomautti, että psalmissa Jumala julistaa "jumalille" eli uskovaisille tuomionsa, koska he ovat käyttäneet asemaansa väärin:

Psalmit 82
Jumala on jumalien tuomari
1 Asafin psalmi. Jumala astuu esiin jumalien kokouksessa ja julistaa jumalille tuomionsa: [2. Moos. 15:11 ]
2 "Kuinka kauan te poljette oikeutta ja pidätte väärintekijöiden puolta? (sela)
3 Puolustakaa orpoja ja onnettomia, huolehtikaa köyhistä ja kurjista.
4 Pelastakaa heikot ja vähäväkiset, vapauttakaa heidät sortajien käsistä. [Job 29:12-17]
5 Te ette tiedä ettekä ymmärrä mitään, te harhailette pimeässä, ja maan perustukset järkkyvät.
6 Kuulkaa! Vaikka olette jumalia, kaikki tyynni Korkeimman poikia, [Joh. 10:34]
7 te kuolette niin kuin ihminen kuolee, sorrutte kuin vallasta syösty ruhtinas!" [Jes. 14:15; Hes. 28:8]
8 Nouse, Jumala, saata maan päällä oikeus kunniaan! Sinun ovat kaikki kansat. [1. Moos. 18:25 ]

Psalmin lainaamisella Joona havainnollisti juuri sitä, että seurakuntakin voi erehtyä ja käyttää asemaansa pahan edistämiseen. Selitys oli ehkä erikoinen ja shokeeraavakin mutta minusta todella mielenkiintoinen. Saarna oli ennen kaikkea hyvin tiukasti Raamatun sanaan sidottu.

vanh
13.1.2014 23:31
2
Sulje
Joona saarnasi ihan oikein ja Raamatullisesti.

Minä kuuntelin tarkasti Joona Korteniemen saarnan sunnuntaina 12.1.2014.

Joona Korteniemi lainasi suoraan Raamatusta tuon että ne joille annetaan Jumalan ilmoitus (siis Jumalan lapset), ne ovat "LAINAUSMERKEISSÄ jumalia".

Joh. 10:34 Jeesus vastasi: "Eikö teidän laissanne sanota: 'Minä sanoin: te olette jumalia.'? [Ps. 82:6]
35 Niitä, jotka saivat Jumalan ilmoituksen, sanotaan siis jumaliksi, eikä pyhiä kirjoituksia voi tehdä tyhjäksi.

Ps. 82:
1 Asaphin Psalmi. Jumala seisoo Jumalan seurakunnassa: hän on tuomari Jumalain seassa.
2 Kuinka kauvan te väärin tuomitsette, ja jumalattoman muotoa katsotte? Sela!
3 Tehkää oikeus köyhälle ja orvolle, ja auttakaat raadolliset ja vaivaiset oikeudelle.
4 Pelastakaat ylönkatsottua ja köyhää, ja päästäkäät häntä jumalattoman kädestä.
5 Mutta ei he tottele eikä lukua pidä: he käyvät lakkaamata pimeässä: sentähden täytyy kaikki maan perustukset kaatua.
6 Minä tosin sanoin: te olette jumalat, ja kaikki Korkeimman lapset;
7 Kuitenkin täytyy teidän kuolla niinkuin ihmiset, ja niinkuin tyrannit hukkua.
8 Nouse, Jumala, ja tuomitse maa; sillä kaikki pakanat ovat sinun omas.

vanhoillinen vl kirjoitti:

Osaatpa kirjoittaa erinomaisen alentuvasti ja holhoavasti. Eiköhän Joona K. ole melko hyvin läksynsä lukenut teologisessa, ainakin hänen kirjoituksistaan ja saarnoistaan päätellen. Pitääkö sitä, että ihminen on nuori, käyttää häntä vastaan? Onko se oikein?

Tuosta saarnasta, johon viittaat, on keskusteltu täällä ennenkin. Ilmeisesti Joona K. ei todellakaan tarkoittanut, että uskovaiset olisi varustettu yliluonnollisilla voimilla. Lainasi vain Jeesuksen omaa tulkintaa eräästä psalmista.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/11986180

tarkasti kuunnellut
13.1.2014 22:18
5
Sulje
Et, "Korteniemen tiet", ilmeisesti ymmärtänyt hänen saarnastaan yhtään mitään.

Joona Korteniemi korosti nimenomaan sitä, että seurakunta ei saa ylpeillä itsestään vaan Kristuksesta. Seurakunnan tulee arvioida itseään kriittisesti Raamatun valossa, löytyykö siitä oikean seurakunnan tuntomerkit.

Korteniemi selitti kyllä saarnassaan psalmia 82, joka alkaa " Jumala astuu esiin jumalien kokouksessa ja julistaa jumalille tuomionsa".

Hän kertoi, että Jeesus viittaa tähän psalmiin Johanneksen evankeliumin 10. luvussa. Jeesuksen mukaan "jumalat" tarkoittavat "niitä, jotka saivat Jumalan ilmoituksen" (Joh.10:34-35). Siis uskovaisia ihmisiä. Uskovaisilla on tehtävä puhua Jumalan nimissä ja sillä tavalla me olemme "jumalia".

Sen jälkeen Joona kuitenkin huomautti, että psalmissa Jumala julistaa "jumalille" eli uskovaisille tuomionsa, koska he ovat käyttäneet asemaansa väärin:

Psalmit 82
Jumala on jumalien tuomari
1 Asafin psalmi. Jumala astuu esiin jumalien kokouksessa ja julistaa jumalille tuomionsa: [2. Moos. 15:11 ]
2 "Kuinka kauan te poljette oikeutta ja pidätte väärintekijöiden puolta? (sela)
3 Puolustakaa orpoja ja onnettomia, huolehtikaa köyhistä ja kurjista.
4 Pelastakaa heikot ja vähäväkiset, vapauttakaa heidät sortajien käsistä. [Job 29:12-17]
5 Te ette tiedä ettekä ymmärrä mitään, te harhailette pimeässä, ja maan perustukset järkkyvät.
6 Kuulkaa! Vaikka olette jumalia, kaikki tyynni Korkeimman poikia, [Joh. 10:34]
7 te kuolette niin kuin ihminen kuolee, sorrutte kuin vallasta syösty ruhtinas!" [Jes. 14:15; Hes. 28:8]
8 Nouse, Jumala, saata maan päällä oikeus kunniaan! Sinun ovat kaikki kansat. [1. Moos. 18:25 ]

Psalmin lainaamisella Joona havainnollisti juuri sitä, että seurakuntakin voi erehtyä ja käyttää asemaansa pahan edistämiseen. Selitys oli ehkä erikoinen ja shokeeraavakin mutta minusta todella mielenkiintoinen. Saarna oli ennen kaikkea hyvin tiukasti Raamatun sanaan sidottu.

vanh
13.1.2014 23:31
2
Sulje
Joona saarnasi ihan oikein ja Raamatullisesti.

Minä kuuntelin tarkasti Joona Korteniemen saarnan sunnuntaina 12.1.2014.

Joona Korteniemi lainasi suoraan Raamatusta tuon että ne joille annetaan Jumalan ilmoitus (siis Jumalan lapset), ne ovat "LAINAUSMERKEISSÄ jumalia".

Joh. 10:34 Jeesus vastasi: "Eikö teidän laissanne sanota: 'Minä sanoin: te olette jumalia.'? [Ps. 82:6]
35 Niitä, jotka saivat Jumalan ilmoituksen, sanotaan siis jumaliksi, eikä pyhiä kirjoituksia voi tehdä tyhjäksi.

Ps. 82:
1 Asaphin Psalmi. Jumala seisoo Jumalan seurakunnassa: hän on tuomari Jumalain seassa.
2 Kuinka kauvan te väärin tuomitsette, ja jumalattoman muotoa katsotte? Sela!
3 Tehkää oikeus köyhälle ja orvolle, ja auttakaat raadolliset ja vaivaiset oikeudelle.
4 Pelastakaat ylönkatsottua ja köyhää, ja päästäkäät häntä jumalattoman kädestä.
5 Mutta ei he tottele eikä lukua pidä: he käyvät lakkaamata pimeässä: sentähden täytyy kaikki maan perustukset kaatua.
6 Minä tosin sanoin: te olette jumalat, ja kaikki Korkeimman lapset;
7 Kuitenkin täytyy teidän kuolla niinkuin ihmiset, ja niinkuin tyrannit hukkua.
8 Nouse, Jumala, ja tuomitse maa; sillä kaikki pakanat ovat sinun omas.

Lue lisää

Nähtävästi vanhoilla vl-teologeilla tulee kateus, kun nuoret sanovat ääneen asioita, joita he eivät ole srk:n pelossa uskaltaneet sanoa...

mahtaapi olla näin kirjoitti:

Nähtävästi vanhoilla vl-teologeilla tulee kateus, kun nuoret sanovat ääneen asioita, joita he eivät ole srk:n pelossa uskaltaneet sanoa...

" Osaatpa kirjoittaa erinomaisen alentuvasti ja holhoavasti. Eiköhän Joona K. ole melko hyvin läksynsä lukenut teologisessa, ainakin hänen kirjoituksistaan ja saarnoistaan päätellen. Pitääkö sitä, että ihminen on nuori, käyttää häntä vastaan? Onko se oikein?"

Vastaan itse: En ole teologi. Vain nimimerkkini oli sitä. Tiedän hyvin, että Joona K. mielellään kuuntelee kaikenikäisten ajatuksia. Nuorilla on suuri etu siinä, että heillä on edessään uutta tietoa, jota he voivat käyttää rakentavasti ja ohjaavasti myös nk. fundamentalistisesti ajattelevien ihmisten kesken.

En voisi ajatella alentavani ihmistä sanoillani. Jos näin olisi, kukaan ei voisi oppia toisilta ihmisiltä. Minulle tärkeää on nöyryys. Joona K. on nöyrä sananpalvelija ja teologi.

En halua vähätellä viestejänne oman kirjoitukseni jälkeen. Se ei kuulu minulle, mutta rakastakaamme toisiamme ja käytetään sellaista ilmaisutapaa silloinkin, kun toinen kirjoittaa heikosti, joka ei loukkaa ketään. Eikö tämä ole kristityn ihmisen mieli.

Joonalle siunausta ja kirjoita vapaasti ja rohkeasti edelleen. Tiedän, että luet paljon ja opiskelet paljon. Te, jotka kommentoitette minun viestiäni sai minut ajattelemaan, ettei itse asiassa minun tarvitse tänne kirjoitella. Haluan säilyttää uskon. Joskus on vain niin, että me tarvitsemme rakentavia ajatuksia tukeaksemme toisiamme.

teologinen kirjoitti:

" Osaatpa kirjoittaa erinomaisen alentuvasti ja holhoavasti. Eiköhän Joona K. ole melko hyvin läksynsä lukenut teologisessa, ainakin hänen kirjoituksistaan ja saarnoistaan päätellen. Pitääkö sitä, että ihminen on nuori, käyttää häntä vastaan? Onko se oikein?"

Vastaan itse: En ole teologi. Vain nimimerkkini oli sitä. Tiedän hyvin, että Joona K. mielellään kuuntelee kaikenikäisten ajatuksia. Nuorilla on suuri etu siinä, että heillä on edessään uutta tietoa, jota he voivat käyttää rakentavasti ja ohjaavasti myös nk. fundamentalistisesti ajattelevien ihmisten kesken.

En voisi ajatella alentavani ihmistä sanoillani. Jos näin olisi, kukaan ei voisi oppia toisilta ihmisiltä. Minulle tärkeää on nöyryys. Joona K. on nöyrä sananpalvelija ja teologi.

En halua vähätellä viestejänne oman kirjoitukseni jälkeen. Se ei kuulu minulle, mutta rakastakaamme toisiamme ja käytetään sellaista ilmaisutapaa silloinkin, kun toinen kirjoittaa heikosti, joka ei loukkaa ketään. Eikö tämä ole kristityn ihmisen mieli.

Joonalle siunausta ja kirjoita vapaasti ja rohkeasti edelleen. Tiedän, että luet paljon ja opiskelet paljon. Te, jotka kommentoitette minun viestiäni sai minut ajattelemaan, ettei itse asiassa minun tarvitse tänne kirjoitella. Haluan säilyttää uskon. Joskus on vain niin, että me tarvitsemme rakentavia ajatuksia tukeaksemme toisiamme.

Lue lisää

Ok. Hyvä vastaus. Nyt ymmärrän viestisi paremmin. Taisin itsekin kirjoittaa äsken "turhan sypäkästi", kuten UKK aikoinaan.

Mutta ne ovat myös ristiriitaisia. Ja täynnä kielikuvia, joita voi olla vaikea ymmärtää - niitä voi kukin tulkita miten sitten tulkitseekin.

Nimimerkillä saarnoja vuosikymmeniä kuunnellut ja myös lukenut.