tavaran arvo - nopein oikein vastannut palkitaan

PÖLJÄ ! Tottakai mie vaihan!
Maksat vain tuon minimaalisen välirahan, eli: 34999.58 e.
Jääpi tuo purukaluston harja halvemmaksi, kuin ossuuskaupasta hankittu.

Annat siis kauppiaalle autosi saadaksesi hammasharjan. Mikään laki ei estä niin tekemästä.

Kyllä Kalle voi vaihtaa.
Onko sinulla se 35.000 euron auto jo hankittuna?

Niinkuin ehkä ymmärrät niin kaupan syntyminen vaatii, että myyjä ja ostaja sopivat hinnasta. Ilman sitä sopimusta ei yhtäkään kauppaa synny. Sinun terävä esimerkkisi osoittaa juuri, että kaupan syntyminen vaatii hinnasta sopimista ennenkuin kauppa syntyy. Jos ei auton omistaja ja hammasharjan omista tule sopimukseen vaihtokaupasta niin kauppaa ei synny. Ja asia on aivan sama vaihdettiinpa tavara rahaa tai toiseen tavaraan - kaupan syntyminen vaatii osapuolilta hinnasta sopimista.

Tämä on tietenkin vastain marxin oppeja, joiden mukaan hinta määräytyy tavaran arvon mukaan. Mutta käytännössä ostaja ja myyjä kuitenkin sopivat hinnasta.
Voitko kertoa esimerkin ostotapahtumasta, jossa myyjä ja ostaja eivät ole yksimielisiä tavaran hinnasta?

Jos et pysty moista ostotapahtumaa kuvaamaan niin silloin olet ymmärtänyt ostajan ja myyjän sopivan tavaran hinnasta eikä siinä ole tavaran tuntemattomalla arvolla osaa eikä arpaa.

.....................

Sinä s.p alat aina vain tulemaan tollommaksi. Paras osoitus siitä on tuo auto/hammasharja kysymys.

Oikeita vastauksia ei tullut. Vielä!

Aloituksen voi muovata toisinkin. Helpotetaan hiukan.
Vaihtaako 35.000 euron omistaja rahansa 2 euron omistajan kahteen euroon?

"Riippuu kylkiäisistä! "

Eipäs venkoilla.
Vaihtuuko auto ja hammasharja päittäin toistensa kanssa tai vaihtuuko 35.000 euroa kahden euron kanssa.

Omituista miten noin helppo kysymys tuottaa vaikeuksia.

Katotaas vielä näin.
Kapitalisti A:lla on 35.000 euroa. Kapitalisti B:llä kahden euron hintainen tavara.
Vaihtuvatko ne päittäin toistensa kanssa.

Pöydällä on ollut kaksi erilaista käyttöarvoa ja niilä erilaiset hinnat. Auto ja hammasharja.
On myös ollut samanlaiset käyttöarvot ja niissä erilaiset rahamerkit. Raha.

On esitetty, että erilaiset rahasummat voivat olla vaihdettavissa yhtälaisesti toisiinsa. Kuka tahansa voisi mennä kauppaan ja tarjota 2 auroa ja vaatia vastineeksi 35.000 euroa. Silloin myös eriarvoiset tavarat olisivat vaihdettavissa toisiinsa. Se olisi neuvottelukysymys!
Ongelmassa ei haeta hädänalaisen hyväksikäyttämistä vaan sitä miten erilaiset käyttöarvot ja arvot suhtautuvat toisiinsa.

Ongelmassa piilee ilmeisesti ristiriidan siemen. Eikö vain!

"Jos olet asiasta erimieltä niin kerrohan esimerkki kaupasta, jossa myyjä ja ostaja eivät sovi hinnasta."

Olisiko ruokakauppa, sekatavarakauppa, Alkon myymälä. huolto-aseman baari.

Miten yksinkertainen ongelma voi ollakin vaikea.

Eräs yrittää ratkaista tavaran arvoa ostajan ja myyjän sopimuksella. Se johtaa kokonaan harhaan ongelmasta.
Vaihdossa ei synny uutta arvoa. Se on jo tavarassa. Vaihto voi olla epätasainen. Ostaja voi voittaa mutta myyjä häviää saman verran tai toisinpäin. Tavaran arvo jää muuttumattomaksi.

Otetaan vielä helpotukseksi kapitalisti A:n 35.000 euroa ja kapitalisti B:n 2 euroa.
Siinä on kaksi eriarvoista tavaraa mutta samat käyttöarvot. Ne eivät vaihdu keskenään. Jos kapitalisti A on niin tyhmä että antaa 35.000 euroa kahta euroa vastaan, hän on valmis hoitolaan.
Kummassakin rahamäärässä on rahatavaran arvo ja hinta prikulleen kohdallaan.
Emme puutu tässä siihen että rahatavaran merkit heijastavat jotain muuta kuin niiden itsensä työn arvoa.
Eriarvoisina ne eivät ole vaihdettavissa keskenään. Vaikka rahaerät vaihtaisivat omistajaa, rahan määrä on edelleen yhteensä 35.002. Se ei lisäänny eikä vähene.

HEI! Mitähän Toveri ja Herra Heikki Typpö edustaa? Onkohan Hessu todella porvarillinen Yrittäjänero sekä vielä kaikki osaava kaikki tietävä kaikki oppiva Puolue- ja Aatenero? Kyllähän Nyt Toverit Rasvanahkat tietää kuulemma tasan tarkkaan sen, että mitä tarkoittaa Työväenluokan ETU ja myös sen, että mitä erikoisesti Yrittäjänerojen mielestä Työväenluokka tarkoittaa, kuka siihen kuuluu ja millä perusteella.

On pakko jatkaa, koska oikeaa vastausta aloituksen kysymyksenasetteluun ei ole tullut.
Tunnetun persutaloustieteilijän näkemys tavaran hinnan muodostumisesta ostajan ja myyjän sopimuksena on ammuttu alas. Liioin tavaran arvo ei synny mainittujen sopimuksella.
Toinenkin persutalousopin dogmi on ankka. Sen tyrmäsi jo setäkertoo...viestiketjussa "Marx tyrmäsi jälleen Antipunikin". (setäkertoojaselostaakuva 13.4.2014 13:43).
Rahamerkki on käyttöarvo. Se ei ole arvo. Rahamerkin numerona esiintyvä luku on arvo. Rahamerkin numerosymboli ei ole käyttöarvo. Rahamerkki materiaalisena oliona on käyttöarvo. Rahamerkin erilaiset numerot ilmaiset erilaista arvoa, jolla saadaan erisuuruisia käyttöarvoja.

Mennäänpä eteenpäin.
Kapitalisti/ työläinen pitää kädessään 10.000 shekkiä. Kaksi samalaista arvosummaa vaihtuvat päittäin keskenään. Jos vaihtajina ovat mm. kapitalisti ja työläinen, kumpikaan ei häviä. Kumpikaan ei riistä toista.
Jos he molemmat olivat menossa ostamaan lautatarhasta puutavaraa, he saavat saman määrän, vaihtoivatpa tai eivät rahamerkkiään. 10.000 euroa vastaa tiettyä määrää puutavaraa.
Samanarvoiset rahamerkit ja erilainen käyttöarvo vaihtuvat keskenään kenenkään kärsimättä tai voittamatta. Tavarat (puutavara ja rahamerkki) vaihtuvat arvostaan. Uutta arvoa vaihdossa ei synny. Mikäli puutavaran hinta muuttuu, ostaja tai myyjä häviää ja toinen voittaa saman verran

Taas meni pitkä rivi arveluita Kankkulan kaivoon ja vieläpä ohi siitäkin.
Joku ei ole huomannut, että NL on ollut vainaja kohta 15 vuotta, eikä se voi millään ratkaista tavaroiden vaihdon ongelmaa tänä päivänä. Eikä siihen sekään vaikuta, ovatko kauppojen hyllyt tyhjiä tai vähemmän tyhjiä.

Edellisessä näimme että kahta samanumeroista rahamerkkiä saa vaihtaa keskenään maailman tappiin rahamerkin arvon muuttumatta. Ei liioin sen käyttötarkoitus olla vaihdon vastikkeena ja ilmaista jotain.
Esimerkissä näimme rahamerkin ja tietyn puutavarakasan vaihtumisen keskenään. Kaksi erilaista käyttöarvoa vaihtuivat, olipa ostajana tai myyjänä työläinen tai kapitalisti.
Erilaiset käyttöarvot voivat vaihtua keskenään, esim. kilo rautaa, 50 kiloa vehnäjauhoja ja taskulaskin ja niitä edustaa yhtäläinen rahamerkki arvoltaan. (huom. kuvitteellisesti näillä sama hinta).

Lisää helpotusta aloitukseen, jota jo on lähestyttykin. Valitettava siteeraus mutta hyvin sanottu.
Karl Karx, Pääoma I, sivu 1 alusta:
"Niiden yhteiskuntien varallisuus, joissa kapitalistinen tuotantotapa on vallalla, ilmenee "valtavana tavarajoukkona" ja yksityinen tavara tämän varallisuuden alkeismuotona. Tutkimuksemme sen tähden alkaa tavaran erittelystä."

Huomautuksia.
Periaatteessa määritelmä sopii kaikkiin aikaisempiin tuotantomuotoihin mutta kapitalismissa tavaratuotannon lait näkyvät selvästi ja se oli tutkimuksen pääkohde.
Tavarana voidaan yhtä lailla käsitellä ns. palvelua. Yksittäisen tavaran (kirves, jauhokilo, kone yms.) kautta tavarakäsite avautuu selvemmin ja myöhemmin tuotannon olemus.

Eihän tällaiseen komulit pysty vastaamaan. Heidän menettelyhän oli sellainen, että puoluejohto otti sen auton, katkaisi hammasharjan ja ampui molempien omistajan.
Sitä nimitettiin sosialisoinniksi, mutta opikea termihän olisi ollut ryöstö.
Mutta ne oikean termin käyttäjät - ne ammuttiin myös, jos selvisivät vankileirien saaristosta.

Otetaanpa Marxin lausunto tarkempaan käsittelyyn.
Karl Karx, Pääoma I, sivu 1 alusta:
"Niiden yhteiskuntien varallisuus, joissa kapitalistinen tuotantotapa on vallalla, ilmenee "valtavana tavarajoukkona" ja yksityinen tavara tämän varallisuuden alkeismuotona. Tutkimuksemme sen tähden alkaa tavaran erittelystä."

Miksi Marx sanoo näin? Tavaroiden paljous ilmentää yhteiskunnan, valtion tai ihmiskunnan varallisuutta.
Miksi hän ei sano, että varallisuus olisi kulta keskuspankissa tai rahan määrä kiertokulussa tai tavarapaljouden rahamäärä tai jotain muuta. Esimerkiksi jotain niin tyhmää että tavaroiden arvo hinnassa olisi ostajan ja myyjän sopimus tai että hintojen keinotekoinen korottaminen lisäisi yhteiskunnan varallisuutta.

Juju on sangen yksinkertainen. Yhteiskunnan kansalaiset eivät voi syödä rahaa, metallirahalla ei voi lämmitellä edes käsiä.
Ihmisten elämän tarkoitus ei ole tuottaa rahaa vaan tavaroita (ja palveluja). Rahafetissi (rahan hankkiminen itseisarvona) syntyy tuotannon tulosten eriarvoisen omistuksen seurauksena mutta se jätetään toistaiseksi ulkopuolelle, koska se ei kuulu aloituksen aiheeseen.

Ihmiset tarvitsevat elintarvikkeita, työkaluja niiden tuottamiseen, koneita, asuntoja, vaatteita, koulutusta, terveydenhoitoa, tuotantovälineitä yms. ts kaikkea muuta kuin rahaa.
Raha ei ole lähtökohta myöskään historiallisesti. Raha tuli vaihdon vastikkeeksi jotain 4.000 - 5.000 vuotta sitten samoihin aikoihin maanviljelyksen, karjanhoidon ja metalllien työstämisen kanssa.
Rahan tehtävä on olla vaihdon vastikkeena. Yhteiskunnan päämääränä on tuottaa tavaroita.
Marxin taloudellisen analyysin lähtökohta kahdessa lyhyessä lausessa kuvaa paitsi kapitalistisen tavaratalouden tutkimisen perustaa myös sen peruspalikkaa yksittäistä tavaraa. Mikä on tavara ja sen paikka historiallisessa tuotannossa.

Ehkä tämä helpottaa aloituksen kärjistetyn esimerkin mysteeriä. Tavaroiden erilaiset käyttöarvot ja arvot ja jota matkan varrella on muokattu "erilaiset tai samanlaiset käyttöarvot mutta samanlainen arvo hintamuodossa".

Samanlaisen rahamerkin vaihtuminen toiseen on aika selvä. Vaihtoipa niitä kuinka monesti tahansa, niiden arvo ei muutu eikä kukaan rikastu.
Samanhintaisen tavaran vaihtaminen toiseen ei sekään muuta varallisuutta.
Sekin on järjellinen jos joku puijaa tavaralle korkeamman hinnan kuin se on niin hän saa enemmän rahaa ja vastaavasti ostaja menettää. Tavara ja rahamäärä pysyy vakiona.

Lähennytäänpä vielä ongelman ydintä. Palkintoa ei voi vielä jakaa.

Saavuimme siihen, että yhden 100 euroa sisältää saman verran arvoa toiden 100 euron kanssa. Kaksi tavaraa ja sama arvo hintamuodossa. Molemmat voivat ostaa tavaroita sadan euron verran, vaihtaa tavaraläjät keskenään eikä kumpikaan huiputa toisiaan. Tavarat vaihtuvat arvostaan ja omaavat samalaisen hintamuodon.
Jos vaihto olisi epätasainen, Toinen pimittää yhden kapineen tavaraläjästä, hän voittaa/huiputtaa kaveria ja kaveri häviää.
Vaihdossa ei synny uutta arvoa huiputuksen suuruudesta riippumattakaan.

Mikä on tavara?
Tavarana käsitellään vaihtoa varten tuotettua tuotetta, jossa tavaran omistaja luopuu tuotteestaan vastiketta vastaan. Tuottajaa ei sen koommin kiinnosta tavaran kulkeutuminen eteenpäin. Hän on saanut vastikkeen ja on tyytyväinen.

Jokaista hyödyllistä oliota, kuten rautaa, kampaa, paperia, villasukkaa jne. tulee tarkastella kahdelta kannalta, laadun ja määrän kannalta.
Olion (tässä tapauksessa tavara) hyödyllisyys tekee sen käyttöarvoksi. Käyttöarvo ei ole ilmassa heiluva näkymätön suure. Sen mitta on kullekin ostajalle tuotteen konkreettisessa hyödyllisyydessä, käyttötarkoituksessa. Emme puutu tässä turhien tuotteiden tuotantoon, joita mainostajien armeijat tyrkyttävät ostettavaksi.
Käyttöarvot ovat rikkauden aineellisena sisältönä, olkoonpa rikkauden yhteiskunnallinen muoto millainen hyvänsä.

Vaihtoarvo esiintyy määrällisenä suhteena, jossa käyttöarvot vaihtuvat toisiinsa nähden. Esim 100 euroa/12 kg tavaraa x = 100 euroa/ tietyn mallin kännykkä.
Päätelmästä seuraa, että kilolla tavaraa x ei saisi kännykkää vaihdettua.
Käyttöarvoina tavarat ovat laadultaan erilaisia. Vaihtoarvoina tavarat voivat olla vain suuruudeltaan erilaisia eivätkä vaihtoarvot sisällä tippaakaan käyttöarvoa.
Tavara ilman käyttöarvoa, on pelkästään työn tuote. Se on oliona abstraktisen inhimillisen työn tuote.

Mikä on arvo, josta on jo ollut puhetta?

"Hehhee, vai on kommunistille 2 euron ja 35000 euron käyttöarvot yhtenevät."
Vastaus oli väärä. Rahamerkki on käyttöarvo ja merkin numero on arvo. Käyttöarvot ovat yhtenevät mutta arvot erilaiset kuten kommunisti esittikin: "Otetaan vielä helpotukseksi kapitalisti A:n 35.000 euroa ja kapitalisti B:n 2 euroa.
Siinä on kaksi eriarvoista tavaraa mutta samat käyttöarvot."
Rahamerkki summasta riippumatta on vaihdon vastike, käyttöarvo.

Olemme käsitelleet tavaraa hinnan kautta. Nurinkurisesti Marxin esittämään nähden.
Miksi samansummainen rahaesine vaihtuu päittäin toiseen samansummaiseen.
Niiden alle asetetttiin erilaisista tavaroista koostuvat tavarakasat, jotka molemmat olivat hinnaltaan samanarvoiset. Tavarakasat vaihtuivat päittäin toisiinsa.
Tavaroissa täytyy olla jotain erikoista siihen näkymätöntä mutta yhtäläistä, joka asettaa ne samalle viivalle arvon suhteen. Sama arvo vaikka käyttöarvo olisi erilainen.

Salaperäinen nimittäjä ei voi olla hinta, koska hinta ei ole tavaran perussyy. Tavara on olemassa ilman hintaa mutta hinta ilman tavaraa ei ole mitään.
Tulemme mutkien kautta siihen mistä Marx lähti tavaran salaisuuden ratkaisemissa.
Kaikille tavaraoliolle on ominaista että ne ovat ihmisille hyödyllisiä ja että ne ovat työn tuloksia. Hyödyllisyys on ominaisuus mutta ei arvo.

Tavaroiden arvon yhteinen nimittäjä on työn arvo. Tavarat ovat työn tuotteita. Tavaroiden kaksinainen luonne tulee esiin. Niillä on käyttöarvo ja arvo. Arvoa ei voi määrittää hinnalla. Hinta on numero eikä numero määrää työn arvoa. On lähdettävä liikkeelle työn arvosta. Tavaraan kiteytynyt yhteiskunnallisesti välttämätön työaika. Vähimmäismäärä, mikä työn kulutuksesta tulee saada, on välttämättömät elämisen tarvikkeet.
Lähtökohdaksi muodostuu tavaran tuottaminen elämisen tarvikkeita vastaan ja niiden vaihtaminen. Tietyn keskimääräisen päivätyön tuloksena saadaan sama määrä elämisen tarvikkeita, jotka nekin ovat työn tuotteita. Toisin sanottuna elämisen tarvikkeiden päivittäisen työmäärän tulee vastata tavaran/tavaroiden arvoa ja olla hinnaltaan sama.
Jos jokin markkinoille menevä tuote valmistuu 5 työpäivän työllä sitä vastaavasti on saatava 5 päivän elämisen tarvikkeet.

Ehkä nyt alkaa aloituksen ongelmanasettelu avautua.

Arvon ilmaus hintamuotona eivät ole käyttöarvo. Hintamuoto on arvon ilmaus rahassa

Jatketaan. Vääriä vastauksia satelee vaikka ollaan asian ytimessä.

Yksilöllinen tuottaja tekee tuotteen omilla työkaluilla (tuotantovälineet). Olkoon se PP.
Toinen samanlainen tekee toisenlaisen käyttöarvon samassa ajassa. Olkoon se MM.
Kuviossa on mukana yhteiskunnallisesti välttämätön työaika. Se sisältää jo ristiriidan mutta ei vaikuta aloituksen aiheeseen, joten se jätetään huomiotta.
PP vaihtuu päittäin MM:n kanssa, PP = MM. Niiden yhteinen nimittäjä on yhtäläinen työn paljous ja molemmilla saa yhtä paljon elämisen tarvikkeita. Molemmilla on sama hintamuoto rahassa ja rahalla molemmat saavat yhtä paljon elämisen tarvikkeita.
Tavarassa on tällöin tuotantovälineiden arvo, työvoiman palkka ja lisäarvo. Yksilöllinen tuottaja tekee työtä omistamillaan työvälineillä ja saa palkan lisäksi lisäarvon.

Yksilöllinen työ ei ole suurtuotantoa eikä voi siksi muuttua. Varsinainen tuottaja täytyy irroittaa tuotantovälineiden omistamisesta erilleen ja hänestä tulla puhdas työvoimansa myyjä. Tuotantovälineiden omistuksen täytyy erota tuottajien käsistä. Omistus muuttuu ulkopuoliseksi, työläinen saa työpalkan ja menettää lisäarvon ja lisäarvo menee ulkopuolisille tuotantovälineiden "omistajille". Tästä muutoksesta alkaa kapitalistisen tavaratuotannon kehitys kaikkine rujouksineen mutta on edistystä feodalismiin nähden. Kapitalismi ei koskaan olisi voittanut feodaalista tuotantotapaa, ellei se olisi voittanut sitä tuotannon edistymisellä. Toisin sanoen kapitalismi on feodalismin jälkeen syntynyt edistyneempi tuotantotapa kunnes kapitalismikin korvautuu korkeammalla tuotantotavalla.

Pari seikkaa jää vielä pureksittavaksi.

Ei aukene. Otetaan avuksi "sesam aukene".

Yksilötuottaja tuottaa tavaran ja sen vaihtoarvo on yhteiskunnallisesti välttämättömän työn arvo. Hitaampi yksilö tuottaa vähemmän aikayksikköä kohden, tuottaa vähemmän arvoa ja saa aikayksikössä vähemmän tuloa. Nopeampi vastaavasti enemmän arvoa ja tuloa. Poikkeamat kumovat toisensa ja jäljelle jää yhteiskunnallisesti välttämätön työ.

Kapitalistinen yritysmaailma toimii samalla periaatteella. Yrityksillä on erilaiset työn tuotantovoimat. Yksi tuottaa aikayksikössä vähemmän tuotteita, toinen enemmän. Yhteiskunnallisesti välttämätön työ toteutuu ja realisoituu kiertokulussa markkinahinnassa. Jotku kapitalistit saavat suhteellisesti vähemmän lisäarvoa, toiset enemmän. Tavarapaljouden arvo on yhteiskunnallisesti välttämättömän työn tulos. Poikkeamat suuntaan tai toiseen kumoavat toisensa.
Ristiriita synnyttää kilpailun ja sitä kautta tuotantokustannusten alentamisprosessin.

Muistamme Pääoman 2 ensimmästä lausetta. Tuotettu tavarapaljous on mitta kansakunnan varallisuudelle.
Kai Kontturi on laskenut Suomen kansallivarallisuuden vuodelta 2009 ja suhteet niiden sisällä. Laskelmasta voidaan nähdä tuotantovälineiden, työvoiman ja lisäarvon osuus. Aloitukseen nähden laskelmasta löytyy kaikkien tavaroiden arvo ja hinta. Poikkeamat yksityiskohdissa, tavarassa tai yrityksen tuottavuudessa puoleen tai toiseen eivät muuta lopputulosta. Tavaroiden arvo ja hinta vastaavat toisiaan.

Marxin Pääoman 1. ja 2. osat päätyvät, alkaen tavaran arvosta, kapitalistisen kokonaistuotannon kautta tavaran ja arvon yhteisyyteen ja hinnan vastaavuuteen.
Kaava C = c v m maailman tuotantona. Eroavuudet kansakuntien, tuotantoalojen, yksittäisten tavaroiden kohdalla eivät muuta kokonaisuutta.
Eroavuudet edellyttävät kilpailun kautta kohottamaan työn tuotantovoimaa, alentamaan tuotantokustannuksia ja josta on erinäinen tukku seurauksia.
Eroavuudet työn tuotantovoimassa, ei yksilöllisessä työssä, pakottavat kilpailuun ja sen seurauksena tulee voiton suhdeluvun alenemistendenssi, pääomien kasaantuminen ym. ym.
Arvolain voiton suhdeluvun yleistä alenemistendenssiä markkinat säätävät useammalta taholta. Se on myös alituinen liike (myös vastavoimat sen kohottamiseksi), jolloin yksityiskohdissa arvo ja hinta karkaavat kunnes tasoittuvat uudella tasolla ja jälleen muutos....jne.
Kapitalistista kansantaloutta (sosialististakaan!) ei voi ymmärtää ilman työn paljoutta arvon mittana ja arvon ja hinnan vastaavuutta ja jossa tavara/yrityskohtaisesti tutkitaan, meneekö tuotanto yli vai alle arvon seurauksineen.

"Enään et väitä laiskan taitamattoman tekemän kirvesvarren olevan arvokkaamman kuin ankeran ja taitavan tekemän samanlaisen kirvesvarren. "
En ole niin väittänytkään vaan päinvastoin. Marxin talousteoria on toisenlainen kuin persutalousoppi. Marxin talousteoria perustuu todellisuuden havainnointiin.

Tässä on tullut esille ideaalinen kapitalistisen tavaratuotannon talouden edistyksellinen rooli. Käytännön toteutumassa asiat ovat paljon monimutkaisemmat.
Esimerkiksi voiton suhdeluvun alentumistendenssin eräs vastavoima on sota. Kapitalismi tuhlaa työtä ja raaka-aineita aseisiin ja tuhoaa niillä saavutettua tuotantoa. Jossain tietyssä kulminoitumiskohdassa pääomien keskinäiset kasaantumisen ristiriidat kärjistyvät ja liikatuotantoa puretaan tuhomalla sitä pommituksilla. Sodat syntyvät pääomien voitonsaalistuksen seurauksena aivan samoin kuin antiikissa sota oli kaupan vääristynyt muoto.

Sekin on toisenlainen tarina, miten kapitalismi reaalisesti kehittyi alkaen 1.500 - 1600 luvuilta. Talonpoikien karkottaminen mailtaan nousevien tehtaiden työvoimaksi, yhteisömaiden anastaminen, tehdasolot, lapsityövoima, olematon työturvallisuus, kerjäämisen luvanvaraisuus ja irtolaisten pakkotyö leivänkannikkaa vasten. Puhumattakaan asuinoloista tai puolen maailman alistamisesta siirtomaaorjuuteen ja vihdoin avoimen orjuuden synnyttäminen vastoin "vapautta-veljeyttä ja tasa-arvoa". Työläisten järjestäytymisen kieltäminen niin että juuri ja juuri kirkon laulukuoro sallittiin.

Viestiketjussa ääasia oli tavara ja sen arvo ja se selitettiin takaperin Marxin esitystapaan nähden.
Tavaran kaksinaisrooli arvona ja käyttöarvona on kaiken tavaratuotannon perussolu aivan kuten Marx esitti ja josta aloitti Pääomassa tavaratuotannon analyysin.

Marxin metodissa on kaksi merkittävää seikkaa.
Teoreettisella puolella yhteiskunnallisesti välttämätön työ vaihtoarvon mittarina niin tavarassa kuin tuotannossa ja kokonaistuotannossa (teollisuus, kauppa ja pankki yhdessä, kiertokulku yhdessä). Kokonaistuotanto tai tavaran arvo jakautuu kolmeen suureen tekijään ja kattaa kaikki elementit. Mitään numerollista todistusta erikseen ei tarvita. Kaava "C = c v m" voidaan todistaa monella tasolla myös numeroilla. Yhtenä esimerkkinä Kai Kontturin erittely Suomen kansallistuotannosta 2009.
Marx todistaa metodinsa vääjäämättömän selkeästi yksityiskohtaisilla tutkimustiedoilla, laajalla tilastotiedolla ja pettämättömällä logiikalla.
Metodi on työn arvo tavaran arvon perustana. Työnarvoteoria ja arvolaki yhdessä ovat suora johtopäätös tavaratuotannon liikkeen lainalaisuudesta.

Toinen puoli on kokonaistuotannon osasten erittely. Toisin sanoen keskitytään siihen, miten kokonaisuus toimii osasten kautta. Aivan kuin kone on jotain muuta kuin osat mutta kone ei toimi ilman osia. Vastakohdat ja niiden ykseys. Syntyy ristiriita ja se ratkeaa synnyttääkseen uusia ristiriitoja.
Jo metodissa syntyy ristiriita yhteiskunnallisesti välttämättömän (keskiarvo!) työn käsitteessä. Ongelmaa ratkotaan Pääoman 3. osassa, joskin Marx varoittaa aikaisemmissa osissa väärinkäsityksistä latistaa, mystifioida talaoutta joko/tai määreisiin ja joihin palstaporvarimme sortuvat.
Erilaiset yritykset tuottavat erilaisia riiston asteita ja voiton suhdelukuja. Ristiriita myönteisessä mielessä edistää tuotantovoimien vastaista kehitystä, ei kapitalistien hyvästä tahdosta vaan kilpailun sanelemasta pakosta, voitonsaalistuksen ahneuden pakosta. Näiden takia tuotetaan myös paljon turhaa tai kielteistä. Miksi? Pääomalla ei ole moraalia. Voiton saalistus kätkee alleen kaikki mahdolliset hyveet ja keinot.
Erilaiset lisäarvon ja voiton suhdeluvut ovat ristiriidan ydin ja se purkautuu, pyrkii purkautumaan kapitalistien tahdosta riippumatta, tuotantokustannusten alentamiseen, Aivan toisin kuin eräs koneensärkijä persuteoreetikko palstalla höpisee.
Ja vihdoin pääomien kasautuminen johtaa monopoleihin ja niin korkeaan yhteiskunnalistumiseen, että seuraava askel on ottaa ne yhteiskunnan haltuun.

Kolmas seikka, ei vähäpätöisin, on työväenluokan aseman erittely ja sen tehtävät. Mikään porvarillinen talousoppi ei ole puolueeton. Ne pyrkivät häivyttämään luokkien vastakohtaisuudet ja erilaiset edut.
Pääomien kasautuminen on se tekijä, mikä väistämättä synnyttyää yhteiskunnallisen muutoksen välttämättömyyden ja sosialismin tuotantovoimien edelleenkehittäjänä.
Nykypäivinä voimme nähdä kapitalistisen talouselämän loismaisuuden suuren kasvun. Tuotannon kytkeytyminen yhteen rikollisuuden kanssa, pääomien piilottaminen valtion ulottumattomiin, laajamittainen osinkotulojen veronkierto, rikollisen bisneksen suoranainen tukeminen, työväenvastaisten poliittisten ääriliikkeiden synnyttäminen, politiikkojen suorat rahalliset kytkökset suuryrityksiin ym ym.
Kun yhtälöön liitetään kapitalismin sotaisuus, maailma alkaa olla kypsä sosialistiseen vallankumoukseen.

Aloitus vetäisi aika sutjakkaasti ja vastaansanomattomasti kansantalouden peruskysymystä tavaran kaksinaista luonnetta.