PÄIVÄN SANA

Kun pelko minut valtaa, minä turvaudun sinuun. Sinun sanaasi, Jumala, minä ylistän, sinuun minä luotan, en pelkää mitään.
Ps. 56:4–5

Usko ei aina loista ulospäin, mutta sen tunnistaa siitä, että se etsii Jeesusta, se odottaa häntä ja hakeutuu lakkaamatta hänen luokseen. Usko ei lakkaa toivomasta eikä se lopeta pyytämästä silloinkaan, kun näyttää, ettei edes Jeesus kuule sen huokaamia rukouksia. Usko kääntyy Jeesuksen puoleen ja odottaa apua, vaikka sisimmässä vallitsee hiljaisuus ja ympärillä on hengellinen erämaa. Jeesuksen lahjoittama usko odottaa siksi uskollisesti, koska se tietää, että kaipaus tulee saamaan täyttymyksensä. Matkaa tehtäessä voi pelko saada otteeseensa Jeesuksen omankin. Pelon karkottajana ei ole tehokkaampaa kuin Jumalan lupaus ten sana, Raamattu. Sana rohkaisee sydämen, nostaa katseen Kristukseen ja vakuuttaa Jumalan olevan auttajana lähellä. Siksi pelko hellittää, ja me voimme ylistää Jumalaamme pimeässäkin. Sro.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/2607120/#comment-13256309

laitan tähän muistiin vaikea etsiä

Henki valtasi minut, ja enkeli vei minut suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui taivaasta, Jumalan luota.
Ilm. 21:10

Milloin viimeksi olet haikaillut päästä taivaaseen? Kristinuskon alkupäivinä se oli tavallista, ja marttyyriutta jopa etsittiin. Nykyään sinne ei kaipaa kai monikaan, koska uskomme keskittyy niin täysin näkyvään. Elämä on kuitenkin lyhyt, nopeasti ohi, sitten alkaa ikuisuus. Taivaan kuuluisi olla siksi elävänä mielessämme. Koettelemuksetkin pitäisi nähdä kuolemisen harjoituksina, jotka valmistavat astumaan rajan yli. Jospa saisimme Jumalalta viisaan sydämen ja oppisimme elämään taivas mielessämme niin kuin kristityn tulee ja kuolemaan ajallaan niin kuin kristitylle sopii. Näkisimme kärsimykset ankkureiden nostajina, valmistautumisena lähtöön. Ehkä voimme oppia kiittämään Jumalaa kivuliaista kouluista, jotka muistuttavat elämän rajallisuudesta. Sillä pian taivaassa aukeavat pyhän kaupungin ovet, seuraa jotain aivan muuta, käsittämätöntä, jotain, mitä silmät eivät ole ennen saaneet nähdä.

Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.
Ps. 119:105

Raamatun sanalla on riittävän valon ominaisuus, jota psalminkirjoittaja kuvaa sanalla ”ner”. Ner on kynttilä tai savilamppu, joka on asetettu polun varrelle, että se valaisisi kulkijoiden matkaa. Sen valo näyttää vain muutaman askeleen kerrallaan eteenpäin, mutta aina se valaisee kuitenkin oikeassa paikassa oikeaan suuntaan. Kuva pienestä savilampusta, joka näyttää vaatimattomalta, mutta on täysin välttämätön, sopii muutenkin Jumalan toimintatapoihin maailmassa. Kun hän haluaa puhua meille jotakin erityisen tärkeää, hän kuiskaa sen sydämellemme. Jumalan puhe on kuin hiljainen tuulenhyminä, mutta me tunnistamme Herramme äänen. Kun hän pelastaa maailman, hän tulee pieneksi lapseksi. Kun hän haluaa tulla käsin kosketeltavaksi uskolla omistettavaksi, hän peittoutuu Raamatun yksinkertaiseen sanaan, muutamaan vesipisaraan, tilkkaan viiniä ja palaan leipää. Vähäsarja

Jeesus sanoi palvelijoille: ”Täyttäkää astiat vedellä”, ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: ”Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle”, ja he veivät. Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi.
Joh. 2:7–9

Keskeinen ihme ei ollut se, että vesi muuttui viiniksi, vaikka se oli myös sitä. Keskeistä ei ollut sekään, että Jeesus auttoi niitä, jotka olivat joutuneet pulaan. Varsinainen ihme selviää lauseesta, jossa Johannes sanoo, että Jeesus ilmaisi teollaan kirkkautensa. Ihme tehtiin siksi, että opetuslapset uskoisivat Jeesukseen. Johannes sanoo tämän tapahtuman olleen ensimmäisen pitkässä tunnustekojen sarjassa. Suuret kiviruukut olivat muistutus vanhasta liitosta. Siitä Israel oli etsinyt turhaan puhdistusta synneistään. Tehottomat puhdistusvedet muuttuivat uudeksi, jaloksi viiniksi ja sitä tarjottiin häävieraille tulevan hääjuhlan vertauskuvana. Uusi viini oli nyt tarjolla, ruukut olivat ääriä myöten täynnä, suorastaan yli tarpeen. Jokainen janoinen saa juoda anteeksiantamuksen lähteestä niin paljon kuin haluaa. – Ja kerrotaan, että opetuslapset uskoivat Jeesukseen, tunnusteko vahvisti heidän uskoaan. Sro.

Ja kun he nostivat katseensa, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.
Matt. 17:8

Kun näen yksin Jeesuksen, vaimenevat sydämen sadat vaatimukset ja sen tuhannet turhat toiveetkin haihtuvat tuhkana tuuleen. Jeesuksen luota löydän viimein lepopaikan. Omat teot ja tekemättä jättämiset; omat heikkoudet tai kuviteltu vahvuus; oma viisaus tai yksinkertaisuus; oman uskon palavuus tai kylmyys – kaikki muuttuu samantekeväksi, kun saa katsella Herran haavoitettuja käsiä ja lempeää katsetta. Jeesuksen kasvot ovat kärsineen kuninkaan armolliset kasvot. Ne kertovat siitä, että synnit on sovitettu ja rauha Jumalan ja ihmisen välille on tehty. Ne kertovat, että meidät on päästetty vapaiksi ihmisten käskyistä, lain syytöksistä ja synnin sitovasta orjuudesta. Syyttäjät ovat menneet, sitojat ovat poissa. Jäljellä on enää Jeesus yksin. Sydän täyttyy hiljaisesta riemusta. Vähäsarja.

Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.
Luuk. 21:28

Palatessaan maan päälle Jeesus täyttää lupauksensa uusien taivaiden ja uuden maan luomisesta. Raamattu ennen kaikkea rohkaisee meitä: loppu tulee pian, aivan niin kuin pitääkin, nostakaa päänne ja iloitkaa! Kristitylle maailman ajan loppuminen ei ole murheen vaan täyttymyksen päivä. Ihmeellinen, uusi elämä aukeaa. Meidät puetaan uuteen, taivaalliseen ruumiiseen, rikkoutunut Jumalan kuva ja Jumalan kaltaisuus eheytyvät. Kaikki, mitä olemme koskaan kaivanneet, ja se hyvä, josta emme ole osanneet edes unelmoida, on silloin meidän. Tulkoon siis Herra Jeesus pian takaisin ja ottakoon meidät luokseen! Tulkoon viimeinen tuomio ja selvitkööt tämän maailman sotkut! Mikään ei muutu silloin kuin paremmaksi. Lopunaikoihin on liitetty monenlaisia uhkakuvia, mutta pääasia on aina se, että Jeesuksen omille aukeaa silloin taivas.

Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan.
Luuk. 6:37

Joskus, hetken häivähdyksen ajan saattaa oivaltaa, että Jeesus on erilainen. Hänen rakkautensa ja suhtautumisensa minuun on aivan muuta kuin sydän kokemuksineen yrittää väittää. Jeesus ei olekaan ahdasmielinen tuomitsija toisin kuin näkyvän hurskauden vaatijat – suurimpana oma sydän – antavat ymmärtää. Jeesus ei olekaan lainlaatija ja elämänilon sammuttaja, vaan tällaiset toiminnot kuuluvat sen toisen herran ja toisen evankeliumin toimenkuvaan. Jeesus kulki syntisten seurassa ja auttoi heikkoja ja sairaita. Hän ei tuominnut luoksensa tulevaa avunpyytäjää. Hän ei ajanut yhtäkään särjettyä sydäntä luotaan pois. Hän ei ollut koskaan kova elämän lyömälle. Hän on täynnä armoa ja totuutta, syvää ja ehdotonta rakkautta. Hänen viiltävät sanansa osuivat uskonnollisesti ylpeisiin, aseista riisuva rakkautensa heikkoihin ja syntisiin.Sro

Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen.
Room. 7:18

Mitä meille tapahtuu, jos emme tunnusta jatkuvaa syntisyyttämme? Jos emme suostu rukoilemaan Isä meidän -rukouksen sanoin: ”Anna meille meidän syntimme anteeksi?” – Meistä tulee teeskenteleviä ja silmänsä todellisuudelta ummistavia kristittyjä, jotka uskovat uskovaisuudestaan ja kyvyistään liikoja. Paras koulu oikeaan itsetuntemukseen on elämän rehellinen arki. Korkeakouluna toimii kipeä elämänristi. Luther sanoi kärsimysten pitävän meidät parhaiten lähellä Herraa, sillä ”ilman kärsimystä emme pysy sanassa ja uskossa”. Lutherin mukaan ”meillä on se kallis, jalo lupaus, ettei risti, jonka Jumala meille lähettää, ole paha asia, vaan ihana ja pyhä aarre”. Toistuva syntisyytemme kohtaaminen ja anteeksiantamukseen turvaaminen pitää meidät oikeassa suhteessa Jeesukseen. Samalla se johtaa kohti syvempää lepoa, vapautta ja rauhaa. Vähäsarja

Olen haavoittunut ja olen heikko syntinen mutta en epäile Jumalan voimaa, siksi uskallan nostaa pääni pystyyn eikä maailma voi minulta ottaa tätä pois vaikka se kovin yrittääkin. Kerrankin tunnistin itseni! Kiitos... Vaikka ympärilläni on hiljaisuus ja hengellinen erämaa jaksan kuitenkin elää heikkoudessani.

Kaipaus tulee saamaan täyttymyksensä. Mielessäni Pyhänhengen sanat jotka kuiskasi korvaani, ensin nimeni ja sitten sanat "ei sinulla ole mitään hätää" ja ne sanat jotka siunaaja lausui alttarilla jossa Jeesuksen tunnustin: "Näen kohdallasi ettet saa ottaa mitään paineita mistään, kaikki tulee ajallaan"... Milloin se aika tulee? ja mitä silloin tapahtuu? en tiedä mutta Jumala tietää, Hän ei olekkaan minua hylännyt!!!.

Mutta on tämä risti joskus raskas kantaa!, silloin se tuntuu erikoisen raskaalta kun uskoa vesitetään ja vähätellään ja kun tuodaan tapahtumia joista ei tunnu selviävän mutta Jeesus jaksaa kantaa silloinkin vaikka silmäni on jo kiinni.... Hassua! silloin kun tuntuu että kaikki on menetetty niin silloin tulee joku rohkaiseva profetia jonkun uskovan suusta, hän muistuttaa että Hän on mukana eikä Hän ole unohtanut, rohkaisu on valtava, ja ne kyyneleet ovat suuria ja kuumia... Tätä on jatkunut jo melkein viisi vuotta..Onneksi valo loistaa pimeässäkin, pimeys ei ole saanut sitä haltuunsa! ja se tarkoittaa että pimeys joutuu väistymään lopulta!..Usko on sinetöity sydämeeni, sitä ei voi poistaa! mutta kuitenkin sitä koetellaan.. Kiitos Jumala Aamen

Rome.

Viesti sisältää kunnianloukkauksen, herjauksen.
Viesti on Suomi24:n sääntöjen vastainen

Niin on.

Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin.
Jaak. 1:15

Helpommin voitettavia ovat näkyvät ja tunnistettavat synnit. Vaikeampia ovat näkymättömät synnit. Mitä lähempänä ne ovat, sitä sokeampia olemme. Ylpeys, hengellinen ylimielisyys, itserakkaus ja kyvyttömyys nähdä oma pahuutensa, näiden kanssa kamppailemme koko elämämme ajan. Ainakin, jos otamme Jumalan sanan vakavasti. Näkyvät syntimme ovat vain näkymättömien syntien lapsia. Näkymättömistä synneistä suurin on kurja kumppanimme epäusko. Epäuskolle ei riitä armo. Epäusko yrittää täydentää Jeesuksen ristintyötä hurskailla teoilla. Epäuskon Vapahtaja on liian heikko kantaakseen synkät syntimme. Epäuskolle Jumalan lupaukset lupaavat liikaa, koska ne eivät ota huomioon hyviä tekoja. – Epäuskon synnin, niin kuin kaikki muutkin synnit, voi onneksi saada anteeksi. Silloin aukeavat armon taivas ja vihreät niityt, joita on ihana kulkea omatunto vapaana.

Hän sanoi: ”Hehän ovat minun kansaani, omia lapsiani, jotka eivät minusta luovu.” Niin hän tuli heidän pelastajakseen.
Jes. 63:8

Jumalan lapsina olemme turvassa. Vaikka maailman perustukset järkkyisivät ja katastrofit ympäröisivät meidät, ei Jumalan suojeleva käsi väisty yltämme. Älä siis sinäkään pelkää, vaikka olisi paljonkin syytä pelätä. Älä katsele ympäröivän myrskyn melua ja tuhoa, vaan kuuntele Jumalan lupauksia. Käännä katseesi ristiinnaulittuun ja odota häneltä apua kaikkeen hätään ja pelkoon. Hän tuli pelastajaksemme, Isä lähetti hänet turvaksemme. Elävän Herramme Jeesuksen nimi suojaa meidät, eikä pahalla ole valtaa yhtään enempään, kuin mihin Isä Jumala antaa luvan. Sinun ei tarvitse olla ihmisenä vahva tai uskossasi vankkumaton. Riittää, kun Jeesus on sitä. Hän kuulee omansa rukoukset. Olet hänen lapsensa, hän ei sinusta luovu. Jeesus pelastaa sinut, vaikka elämäsi näyttäisi nyt olevan kaaoksessa.Sro

Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.
Room. 8:25

Kun elämän surut satuttavat tai Jumalan lain ruoska osuu sydämeen, alkaa meistä muotoutua syntisiä syntisten rinnalle. Tämä on Jumalan käden kaunista työtä. Syntisiä Jeesus tuli pelastamaan, siksi meidänkin on hyvätunnistaa itsemme sellaisiksi. Tunnettu sielunhoitaja satojen vuosien takaa, Christian Scriver, kirjoitti: ”Jonka hän haluaa johdattaa taivaaseen, sen hän laskee helvetin kuiluun. Joka haluaa olla suuri, siitä tulee pieni. Hän ei aina kanna omiaan kultatuolissa. Silloin he vaipuisivat uneen ja unohtaisivat uskoa, toivoa ja rukoilla.” Jotta emme unohtaisi uskoa, toivoa ja rukoilla, Herra sallii meitäkin riisuttavan omasta voimastamme ja luottamasta omiin suorituksiimme. Me emme voi koskaan itseämme pelastaa, ja sitä tosiasiaa opetellaan ristiä kantaen läpi elämän. Ristiin on kirjoitettu juuri meidän nimemme. Emme kuitenkaan kanna sitä koskaan yksin. Kaiken lohdutuksen Jumala kantaa sitä kanssamme.

Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin.
1 Moos. 28:15

Kun joudumme erämaahan ja Jumala kätkeytyy, saamme muistaa, että Jeesus lupaa olla omiensa kanssa jokaisen päivän jokaisena hetkenä. Niinä hetkinä, jolloin häpeämme tekojamme tai sanojamme tai epäuskoamme. Niinä hetkinä, kun janoamme saada syntimme anteeksi. Niinä hetkinä, jotka ovat murheesta mustia tai kivun vaientamia, niin ettemme kykene niistä edes puhumaan. Älkäämme luulko, että Jeesus olisi silloin kaukana. Hän on joka päivä kanssamme, silloinkin, kun hän vielä vaikenee. Jumala itse on johdattanut meidät erämaahamme. Ajallaan hän johdattaa myös sieltä pois. Erämaan nimi voi olla mikä tahansa, mutta juuri siellä Jumala kätkeytyy lähellesi ilmestyäkseen jälleen. sro

3. Moos. 15:19-30 "Ja kun naisella on vuoto, niin että verta vuotaa hänen ruumiistansa, olkoon hän kuukautistilassaan seitsemän päivää, ja jokainen, joka häneen koskee, olkoon saastainen iltaan asti