miehen juominen ärsyttää

On hyvin epävakaata rakentaa tulevaisuutta hänen kanssa kun hän on ollut myös työtön yli vuoden ajan ja juominen ei takuulla paranna mitään. Hän yrittää tuputtaa myös minulle juomia vaikkei mulle sovi alkoholi ja jos olisin yksin en nousi koskaan koska voin paljon paremmin ilman. Ollaan oltu kihloissa jo pari vuotta, ja pelottaa mennä naimisiin näin epävakaassa tilanteessa, naimisiin meno ahdistaa ja samalla olen tosi katkera että hän ei välitä siitä että hänen juominen ahdistaa mua. Ikääkin mulla on sen verran ettei lasten tekoa viisi yhtään enään siirtää, mutta tällä menolla en voi lapsia hankkia kun haluaisin vakaamman tilanteen ja mies ryhdistäytyi, olisi kunnianhimoisempi töiden hankkimisessa ja raitistuis. Mitä mieltä olette, voiko hän muuttua? Ottaa aivoon..

Tuollaisesta juoposta voi myös erota. Vai oletko koukusssa siihen mieheen kuten miehes on koukusssa alkoholiin? Alkoholistin on pakko saada juotua usein koska on tottunut siihen ja ei se varmaan sun takias sitä lopeta. Tuollaisen kanssa ei tosiaan lapsia kannata hankkia. Ei siitä ole lapsia hoitamaan

Tiedän juuri mitä tarkoitat olemuksen muuttumisella... itse näen heti kun mieheni on juonut sen neljännen tölkin olutta. Se ei ole humalaa vielä vaan muutos olemuksessa... kasvojen ilmeissä.
Suhteemme alkuaikoina mieheni käytti enemmän alkoholia mutta kun itse juon noin 2-3 krt vuodessa pikkuhiprakat, niin mieheni juominen on myös vähentynyt siinä sivussa. Olen alkoholistiperheen lapsi ja kärsin suunnattomasti tissuttelun seuraamisesta. Kerroin miehelleni miten hänen olemuksensa muuttuu ja miten se minua ahdistaa. Pikkuhiljaa hän omasta valinnastaan jätti iltakaljoittelua vähemmäksi. Joskus hän kysyi minulta "lupaa" tai mielipidettä siihen jos ottaisi pari olutta... sanoin aina ettei ole reilua asettaa toista tohon asemaan. Juo jos tekee mieli ja tarve on. Joskus joi ja joskus ei.. mut juominen väheni vähenemistään. Nyt on itsekin sitä mieltä et olutta meni ihan turhaan ja liikaa. Juominen oli hänelle tyhjyyden täyttämistä josta jäi tapa. Meillä kävi hyvin.
Tärkeintä on ettet sätkätä asiasta. Kerrot oman kantasi ja jos asiaan ei esim. puolen vuoden sisään tule muutosta niin mietit uudstaan kantasi. Lähdetkö vai hyväksytkö ja jäät?

Juuri tuo olemuksen ja persoonallisuuden muutos ahdistaa juopon puolisoa siitäkin huolimatta vaikka mies olisi kuinka kiltti myös humalassa. Sinun tilanteessa laittaisin miehen nopeasti valinnan eteen, viina vai perhe.

Mainaat tehdä lapsia tuollaisen kanssa joka ei tiedä parisuhteesta mitään. Ei se välitä sinusta joten miksi se välittäisi jostain lapsesta. Naiset on vaan tyhmii ett kaikenlaiset renttujen kanssa seurustelevat.

Mun on aina kuulemma juonut iltasin olutta. Humalassa ei ikinä kotona. Ennen se oli 1-2 iltasin. Nyt viimeisen puolivuotta 4-6 joka ilta. Tuntuu että mulla ei ole enään paikkaa edes hänen kainalossa kun pitää vaan kaljaa juoda ja kattoo leffoja. Hän ei sitä ongelmaksi nää kun ei ikinä juo humalaan asti. Saa nähdä kuinka tämäkin asia alkaa ajaa meitä erilleen :(

Miehesi juo aika vähän käytännössä. 1-2 annosta viiniä on jopa hyväksi. Kolmas on vähän niin ja näin, mutta ilmeisesti hän ei juo sitä vertaa joka päivä.

Ongelma tässä syntyy lähinnä sinusta. Kerrot, että lapsuudessasi teillä oli perheessä alkoholiongelmaa.

Se mitä perheessäsi on tapahtunut, ei itseasiassa ole miehesi vika. Ainoastaan sinä sen hänen synnikseen luet.

Et kertonut missään vaiheessa (tai en huomannut), oletteko puhuneet juomisesta? Ehkä miehesi tyytyväisenä kuvittelee, että kaikki on hyvin ja hän voi juoda viiniä muutaman annoksen, koska vaimokaan ei suoraan sano mitään asiasta...

"hän lupaa että on esim.seuraavan viikon ilman, muttei pysty olemaan."

-Mikäli hän ei pysty olemaan ilman on hän alkosta riippuvainen ja siten alkoholisti.

" Voiko häntä saada millään lopettamaan? "

-Et voi (tai kukaan muukaan) pakottaa aikuista ihmistä muuttumaan. Muutoksen on lähdettävä hänestä itsestään.

Ei voi. Monia ongelmia vastaan voi taistella, muttei alkoholismia.

Onkohan tuossa syytä hilseilyyn? Kyseessä on tapa eikä riippuvuus.

Turha kiinnittää tuohon tapaan mitään huomiota. Ajastaan muutos tulee suuntaan tai toiseen, jos on tullakseen.

Et mainitse tuon sinua ärsyttävän olotilan kestoa.
Ilmeisesti kyse on vuosista koska lyhyemmästä jaksosta ei kannata hermostua.

Tuosta määrästä humaltuminen on mielikuvituksesi tuotetta.

Painostus saattaa pahentaa tilannetta joten älä välitä siitä mitään!

Älykäs vaimoni antoi minun harrastaa päivitäistä naukkailua 3 vuotta kommentoimatta sitä lainkaan paria lauantai-iltaa lukuun ottamatta.
Silloinkin hän mainitsi siitä seuraavana päivänä.

Tuon kostean jakson loppupuolella ryhdyin itse ajattelemaan elämäni laatua ja lähitulevaisuuden tavoitteita.
Lopetin kotona dokaamisen jonka vuorokausiannokset olivat täysin eri luokkaa kuin nuo 1 - 3 annosta.

En epäile hetkeäkään, etteikö miehesi voisi olla ilman tuota vaatimatonta määrää mutta jostakin syystä hän ei halua.
Yksinkertaisimmillaan kyse saattaa olla siitä, etti hän halua alistua painostukseen.

Tiedän tunteen.. Olen seurustellut mieheni kanssa pari vuotta.
Itse en pahemmin alkoholista välitä, n. kerran kolmessa kuukaudessa saatan korkeintaan 6 lonkeroa juoda.

Tässäkin kun kirjoitan, mieheni on pari tuntia sitten sammunut sohvalle.. Kyllä tympii. tai ei oikeastaan tymmi, lähinnä todella surullinen ja pettynyt olo..

Mieheni kyllä käy töissä, eikä itse viikolla juo, vaan viikonloppuisin senkin edestä.. Asumme erillään, ja eri paikkakunnillakin. Viikonloput on aikalailla ainuita yhteisiä hetkiä viikossa. Välillä hän kysyy lupaa juomiseen, ja sanon että en ajatuksesta tykkää, mutta eihän se ole minusta riippuvaa juodakko vaiko eikö. Kuitenkin hän juo aina.

Olen hänelle yrittänyt puhua, ja puhunutkin. Asia ei vain tunnu muuttuvan mihinkään suuntaan. Itsekkin olen alko-ongelmaisesta perheestä, siksi en juomisesta välitä.

Taas viimeviikonloppuna hän lupasi tämän viikonlopun olla selvinpäin että voisimme yhdessä tehdä jotain mukavaa, käydä syömässä/keilaamassa/elokuvissa ("käyttää ne rahat jotka menee kaljaan, johonkin parempaan tarkoitukseen"), tänään kuului taas sama lause "lupaan olla ensiviikonlopun selvinpäin,tehdään yhdessä jotain mukavaa".

Rakastan kyllä tätä miestä. Hän osaa (yleensä) ottaa tunteeni, ja ylipäätänsä minut huomioon. Kaikki ne selväpäiset hetket tuntuvat kuin leijuisi pilvissä, ei huolia. Ei murheita. Pelkkää läheisyyttä/hellyyttä/aitoa rakkautta.
Taas viikonloppuisin.. Kaikki vain katoaa. Siteeraten "miten koko rakkaus yhdessä yössä,hävitä sun muistikuvista voi, mä oon sulle vain läpinäkyvä..."

En kyllä tiedä mitä tehdä.. Olen niin kyllästynyt olemaan surullinen ja pettynyt. Silti rakastan.

Yksi asian on täysin sata varma. Et saa miestä lopettamaan. Jos täytyy koko ajan lipittää niin on jo riippuvainen viinasta. Toit varsin selvästi esiin sen että sinä kärsi ja koko perhe kärsii. Eli teillä on jo nyt ongelma. Tiedän mistä puhun olen eronnut samasta syystä. Pahenee ajan mittaan. Jos alat painostamaan siirtyy tissuttelu salaa tissutteluksi. Selityksiä. Outoja käyntejä autotallissa, varastossa. Alkaa koiran ulkoiluttaminen kiinnostamaan että saa siinä samalla napata muutaman.... Eron jälkeen miehen juominen riistäytyi täysin käsistä. Lapset kärsivät koska tajuavat jo mistä on kyse. Mikään muu ei alkoholistille merkitse mitään kuin pullo. Yritimme hakea apua yhdessä ja erikseen. Hyvällä ja pahalla. Ei auttanut mikään. Yhteiset lomat meni pilalle juomisen takia. Eikä edelleenkään myönnä että olis ongelma. On ollut antabukset ym. Työpaikka mennyt ja luottotiedot. Hakee edelleen sääliä. Hänellä kun on niin raskasta ja vaikeaa.

Oma mies saattaa hyvinkin illan mittaan juoda kotitöiden lomassa 4-5 olutta eikä näy missään. Ihan on samanlainen kuin aina. On keski-Euroopasta joten ehkä se kuuluisa juomakulttuurikin on erilainen. Riitaa tästä ei ole aiheutunut koska mies ei humallu. Viiniä meillä on kotona jatkuvasti ja saatan itsekin lasin kaksi silloin tällöin maistaa ilman humaltumista tai että kenelläkään olisi paha mieli tai että äiti on ihan hirveessä soosissa. Mitään pakkoa minulla ei ole saada rentoutua lasillisen kanssa eikä iske paniikki jos viiniä ei ole. Käymme töissä ja kotona asiat hoituu yhdessä.